perjantaina, joulukuuta 30, 2011

Tilinpäätös vuodelle 2011

Se on taas se aika vuodessa, että alle vedetään viiva ja katellaan mitä jäip käteen.

Tämä vuosi on ollut pelkkää ynnäystä, mikä on ihan loisteliasta. Vuoteni paras asia on ollut se, ettei kukaan ihan läheinen ole kuollut tai pitänyt läheltä.

Myös rakkausrintamalla on mennyt ihan erinomaisen mainiosti. Vaimon kanssa on vuodesta toiseen ihanata, mikä jaksaa meitä naurattaa ja vähän hämmästyttääkin. On mahtavaa (ja näppärää), kun oma puoliso on samalla paras ystävä.
Drinkki
Ammatillisellakin rintamalla on mennyt erinomaisen hyvin. Olen tehnyt vuoden aikana töitä, vain ja ainoastaan hyvien ihmisten ja kokoonpanojen kanssa. Laura Närhi, Souls, Plutonium 74, Soukous Hotel ja suurin työllistäjä: Sound Explosion Band feat. Jukka Poika & Raappana on ollut päällimmäisinä. Reggaepoppoo on itseasiassa ottanut tulta allensa niin vahvasti, että jo alkukesästä piti panna uusille kyselyille stoppi, joista pari olisi olleet erinomaisen messeviä ja mielenkiintoisia orkestereita ja hoitaa muille orkestereille tuuraajia, kun ei vaan yksi ihminen taivu kovin moneksi. Tattista Johan ja Eppu.
Festareita tuli nähtyä aika hyvin kesällä. Ainakin 30 keikkaa tuli vedettyä ulkoilmapuitteissa. Tais olla piirun ylikin. Parhaiten mieleen jäivät Provinssin ja Ruisrockin päälavat silminkantamattomin ihmismerin. Ja yks psykedeelisimmistä keikeistä oli  se Beach Boysien lämppääminen. Niin ja tietenkin taannoinen TV- Offin Latvia-Liettua-Valkovenäjä-reissu.
kukkasia
Semmoinenkin homma sai jännästi oman painonsa, kun tässä on tullut asusteltua samassa kämpässä ja kaupungissa jo reilut kolmetoistavuotta. Mitään valittamista ei toki ole ollut, mutta jokin pieni muutoshakuisuus on kytenyt mielissä jo tovin. Isompi asunto nyt pääasiassa. Ja kas, kaksi kuukautta sitten tie vei ihan sujuvasti ja näppärästi Tampereelle. Kun pyyntö kävi, meni vajaa päivä pähkäillä jotta muuttaisimmeko ja miksemme olisi muuttaneet? Vaimo sai vieläkin mielekkäämpää työtä ja mullehan nyt on ihan sama, mistä mä keikoille lähden. Lisäksi saimme sen isomman kämpän hyvällä sijainnilla ja minä samalla mitä mainioimman työhuoneen.
Joulumies
Niin nyt kun hoksaa, niin omituisuttaa, että mulle on kertynyt näemmä harrastuksia kosolti. Pyöräily ja valokuvailu, sekä kalastelu nyt ovat olleet kehissä aina, tai ainakin hyvän tovin ja voivat pulleasti edeskin. Mutta tänä vuonna kehiin on tullut muitakin liikunnallisisa hyveitä, kuten ei-niin-säännöllinen-mutta-kuitenkin- Juoksentelu. Se onkin kivempaa, mitä peruskoulun liikunnan opettajat antoivat ymmärtää. Ja ennen niin kovassa huudossa ollut rullalautailuharrasteeni, joka piti lopettaa liiallisten nivelrikkojen vuoksi, on saanut re-inkarnaation lonkkailun muodossa. Niin ja se miekkailu. Muuttohommien ja reissujen vuoksi se on jäänyt loppuvuodesta vähemmälle, mutta veri vetää salille kovalti. Tammikuun lopulta alkaa nääshallilla uudet kurssit. Sinnepä sitten kalpaa kalisuttamaan.
De´jazmanaut

maanantaina, joulukuuta 19, 2011

Molskilla akustiikan kanssa

Voin kuulkaas kertoa, ettei tuo akustiikka ja fysiikka sen pohjalla ole äkkiseltään ihan sieltä helpoimmin omaksuttavimmista asioista. 

Kollegoiltakin tuli mm. eräällä suljetulla herrakerhoforumilla linkkimuotoisia kommentteja, kun loihe kyselemään vinkkejä, käsillä olevaan työhuoneen virittelyyn. Enkä yhtään ihmettele, miksi tämä, sekä tämä nousi esiin.

Eniveis, syttä tahi savea kohden kävin reippain mielin. Huonehan on siis kerrostalokolmion, juuri sopivan kokoinen pikku soppi. sisämitoiltaan 4m/2.7m/2.7m Takaseinällä on vaatekomeroa, toinen sivuseinä betonia ja toinen kyprokkia. Diffuusorina toimivat molemmin puolin sijoitetut kirja, sekä CD-hyllyt, jotka lienevät vallan mainioita absoboimaankin, massallansa. Kukaan ei liene koskaan laskenut peruspokkarin, tahi kovakantisen absobiokertoimia, joten niistä ei sen enempää ole faktaa esittää. Tässä kämpässä on vissiin tehty rakennusvaiheessa jotakin oikein, kun ensi kuulostelemalla, eli mölisemällä ja gorillamaisesti rintaa hakkaamalla ei huone lähtenyt kumajamaan holtitta.

Maailman mahtavimmalta Hra Virtalähteeltä mittamikkiä lainaan ja optimaalista kuuntelupistettä metsästämään...

Ekka piti mitata vanhat uskolliset monitorini, josko ne vielä ovat voimissaan ja olivathan ne. Mulla toimii yhä edelleen muinaisen suomalaisen valmistajan, Proxsonicin Pro-X AK112 kaiuttimet, jota lähimpänä on varmaankin nykyään nämä Profelit. Kaiutin kyljelleen lattialle ja mikki eteen. Tulos on riittävän suuntaa-antava, vaikkei ihan TTK:n tasoa


Kun äänilähteen tila oli selvillä, piti löytää penkin paikka. Sitä lähdin hakemaan ns 38%-säännön kautta. Linkin takaa tarkempaa faktaa asiasta. Tästä olisi ollut oikeaoppisinta edetä siten, että mittamikki sijoitetaan siihen ja lähdetään liikuttelemaan kaiuttimia huoneessa, kunnes mittari näyttää tasaisinta mahdollista käppyrää. Mutta koska mikki on kevyempi, kuin aktiivikailotin, nostin skoben penkille ja liikuttelin sen sijaan mikkiä. Sitten kun näytti suht suoralta, niin pönttö siihen. Tässä huoneessa sijoitukseksi tuli 50cm takaseinästä ja 80 cm sivuseinistä, jolloin kuuntelukolmion sivunpituudeksi jäi mitä mainioin 110cm. Tykkään nimittäin pitää lähikuuntelun kirjaimellisena. Ja mitä lähempänä kailottimet, sitä vähemmän huone pääsee sotkemaan soundia. Silti piti vielä hioa ja tutkailla, mitä eri etäisyydet tuovat tai vievät mukanaan. Oheinen graafi näyttää aika hyvin, miten pienetkin muutokset vaikuttavat lopputulokseen melkolailla:

Nyt kun kuuntelun paikat oli löydetty, oli aika pistää ne aiemmin valmistamani tubetrapit tulilla ja katsella, mitä kivaa niillä saa käppyröihin. Tiedän... Nurinkurista toimintaa, rakentaa ensin ja tutkailla sitten, mutta puuhun voi kiivetä niin monella tyylillä!
Yks tyyli on mm. sellainen, että hukkaa mittaustuloksen tästä vaiheesta. Eli menemme seuraavaan.

Kuten ylläolevasta käppyräviidakosta näkyypi punaista viivaa seuraamalla, melko hyvin menee, mutta botneosastolla tulee pari huonemoodia sotkemaan kuvioita. Ja se graafi joka tulisi tähän, kertoisi että ko. putket vaikuttaisiat aika kivasti, mutta kuitenkin parhaimmillaankin pari, kolme desibeliä. Se on jokatapauksessa eri jees, koskapa soundi on näin ollen jo ihan mukiinmenevä. varsinkin kun myös keskialue rauhoittui mukavasti.
Mutta sepä ei minulle riitäkään. Priimaan pitää pyrkiä! Jos Genelec:kin on ottanut pöntöissään käyttöön DSP-korjauksen, niin miksen minäkin? Genet tosin maksavat öö... ziljardin, mitä mulla ei ole, toisin kuin seikkailumieltä.

Ensin testasin ihan hupiin ajaa logicista pinknoisea, äänittää se erikseen molemmista kaiuttimista ja syöttämää nämä filet ohjelman omaan match Eq:hun. No lopputulos oli heti todella rohkaiseva. Kaikki selkeytyi kummasti. Vähän liikaakin. Soundista tuli jo vähän turhan "hyvä". Haussahan on realismi, eikä hype. Enivei, suunta oli täten selvillä. Sittenhän mä muistin jostain lukeneeni erään valmistajan eräästä plugarista, jolla homman saa mittailtua kuulemma erittäinkin hyvin ja tarkasti. Google huutamaan ja paljon positiivista arviota tuuppas silmille. Mutta minähän en usko, ennen kuin kuulen. Semminkin kun en ole ollut ihan vakuuttunut kaikista ko. lafkan tuotoksista. Mutta mitenpä demotat? Softa kun tarvitsee mukaansa oman mittamikkinsä. Kopiointisuojaus on tehty ruuvaamalla mikin vastetta, joka sitten kompensoidaan softassa. Noh sanotaanko tässä vaiheessa, että pienellä mäkkaiveriudella sain kierrettyä ongelman ja lopputulos oli ihan hämmentävän hyvä. Tämä meni saman tein hankintaan!!! Botnesta tuli erinomaisen tiukka. Kekkarikomotus hävisi tyyten ja yläpää raikastui juuri sopivasti. Vielä viimeisiä säätöjä tubetrappien kanssa ja kas, paras paikka löytyikin noin puoli metriä irti seinistä, kaiuttimien viereltä. Ohessa vielä viimeiset mittaukset DSP-korjauksen kanssa. Putkilla ja ilman:

Ja vielä vesiputousnäkymä, joka kertoo jälkikaiunta asioista enämpi. Ei hassumpi sekään:



Noita käppyröitä kannattaa tulkita se mielessä, että monitorini toistavat jonnekin ´bout 40Hz taajuuksiin ja siitä alaspäin näkyvät ovat erinäistä ilmastointi, liikenne ja mitälie kumua.

Loppuviimetulemana sanottakoot, että kohtalaisen viilaamisen ja pienimuotoisen akustoinnin tuloksena, sai kuuntelun niin asialliseksi, että siihen tohti vielä mennä sorkkimaan DSP korjauksella. Ko. metodi, ei nimittäin ole todellakaan mikään viisastenkivi, vaan enemmänkin hienosäädin.
Lommoista ladaa on turha yrittää puunata vesihiomapaperilla.
Ja kaikkeen mitä yllä olen kirjoitellut, tulee suhtautua erinomaisen varauksella. Mulla on vuosien kokemus mitä erilaisimmista pajoista sekä nurkkauksista, huippustudioihin. Enkä mä osais kysyttäessä kertoa, miten rakennetaan pomminvarmasti hyvä kuuntelu. Paitsi tietenkin viittaamalla alun linkkeihin.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011

Akustillista pohjustusta

Tiedättekös, mikä voi ajaa ihmisen hulluuden tuntumaan? Vajavaiset tiedot ja taidot, mutta palava halu päästä priimaan.


Anekdootin tynkää alá "setä muistelee:"


Aikoinaan eräässä kohtalaisen kokoisessa kalliolaisessa kellaripajassa, päätimme nuorten miesten rajoittamattomalla itseluottamuksella, panna akustiikan kuntoon ihan omatoimisesti. Viereisen teatterin varastosta kerjäsimme raskaita kankaita takaseinälle ja lisäksi rakensimme kipsilevystä ja vuorivillasta ihan helevetin järeitä bassoresonaattoreita.yhteensä jotain neljä neliötä. Ihme, jos ei nillä huminat kaikkoa.
Ihme tapahtui kuin tapahtuikin ja ihan samanlainen bassokomotus jatkui entisellään.

Kierot keinot käyttöön ja mallasviskiä ostamaan. Tällä lahjoimme erään kaverin isän tutun, vanhan liiton akustiikkagurun piipahtamaan pajallamme. Ensin ukko tuumasi, että jotta noi rakentamamme paneelit toimisivat, pitäis niitä olla rutkasti enemmän. Sitten hän kaivoi taskustaan mittanauhan, johon oli merkattu aallonpituudet, nosti kaiuttimet ihan eri mestaan, käänsi koko kuuntelurintaman toisin päin ja ennen kuin rupesi mittailemaan huoneen vasteita, tarkisti hän että itse pöntöt toimittaa suht suoraa ääntä. Toimittivathan nuo. Noh ääntä ulos ja kas, soundi oli kerrasta mitä erinomaisin. Vielä lähtiessä evästi, että jos halutaan priimaa, niin laskekaa kattoa kuuntelupaikan yltä, niin paljon kuin vaan kehtaatte ja tunkekaa täyteen hengittävää materiaalia.
Luovina jässiköinä, pulttasimme yhden pajan osakkaan futonin rungon ylösalaisin kattoon ja kävimme ryöstämässä uffin keräyslaatikon akustillisiin tarpeisiimme.
Siitä tuli kuulkaas niin hyvä, että mulla on ollut sitä kuuntelua monesti ikävä. Soundi asettui nätisti
kolmen desibelin haarukkaan, mikä on loistava suoritus, mille tahansa huippustudiolle. Kyllä kelpas pommarissa kuulkaas vääntää teknoa ja rokkiva!
Ono M1
Kuva ei liity tapaukseen, vaan on veljeni Ylen M1 studiolla.

Tämä siunaus oli samalla myös kirous; Koskapa soundi sattui kerrasta niin herkulliseksi, ei me musan väännöltämme ikinä maltettu viimeistellä pajan muita tiloja, vaan mesta näytti rakennustyömaalta hamaan tappiinsa asti.

-------------------------------

Ja tämä jorina on vähän niinkuin pohjustus seuraavalle postaukselleni, jossa vihdoinkin tulee olemaan niitä mittaustuloksia mm. niitten tubetrappien tiimoilta. Tässä on kuulkaas mittailtu ja pähkäilty optimaallista kuuntelua jo pari päivää. Alkaa asettua yllättävän hyväksi, tosin yllättävin ratkaisuin.


torstaina, joulukuuta 08, 2011

Homma putkeen

Viikko sitten lupasin editeerata tubetrappien rakenteluveideon katselukuntoon. Noh nyssois valmis.

Enpä oo ennen videota juuri leikannutkaan ja siltä se myös näyttää. Sen verran hauskaa puuhaa se kuitennii oli, ettei jääne vimeiseksi. Puhesoundi on mitä on, koska löysin ulkoisen mikrofonin erään muuttolaatikon pohjalta vasta toissapäivänä, mutta kyllä siitä selvän saapi.

Mittaustuloksia joutuu odottamaan vielä ensviikkoon, koska kustilla on nykyään ilmeisesti ykspyöränen, eikä Hra Virtalähteen yliystävällisesti postittama mittamikki ole vieläkään saapunut toimipaikkaani.

Ja tässä vähän luita lihan sisään, jonka bongasin vasta putkien teon jälkeen. Vielä kun osaisi hyödyntää teoriaa käytännössä: Artikkeli aiheesta.

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Lokki ja muita sattumuksia

Tää voi tulla ihan puun takaa, mutta mä olen rakentanut vaihteeksi kotiamme.

Olkkari on jo kondiksessa. Vaimo halus tälläkertaa niin, ettei joka paikka tursua piuhoja ja äänentoistovälineitä, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen toive, joten sain siitä oivan syyn piipahtaa mäkkikauppaan ja ostaa appleTV:n, joka mahdollistaa langattoman äänen ja kuvan siirron reteoihin.
Samalla luovuin surroundista, eli pari skobea vähemmän ja saman verran piuhoja. Surroundin feidaus oli aika helppoa. Edellisessäkin kämpässä takakailottimet makas selällään sohvan takana ja het olivat säädetty vielä hyvin hiljaiselle. Minusta koko homma on ihan susi. Se tapahtumahorisontti on siellä edessä, siinä laatikossa, eikä siihen keskittymiseen auta se, että joku rapisee selän takana.

Taannoin pähkäilin kirjoitelmassanikin sitä, että hieno ja mahetsu tv taso maksaa maltaita. reilu tonttu on minusta iso raha. Vaan onneksi maailmassa on Ikea! Melkolailla samanlainen kun se kallis, löytyi sieltä alle komeen sataan. Voittoisa tonni jäi siis taskuun. Vaan eipä jäänyt kauaa. Mä olen tänne muutosta asti kuolannut viereisen sisustusliikkeen ikkunassa möllöttänyttä löhötuolia ja pakkohan siihen oli mennä persustaan asettelemaan. Liikkeessä selvis, että ko. mallikappale olis tarjolla lähes kolmasosahintaan, joten se lähti samoin tein kantoon. Nyt on kissallamme peti, jonka ovh on lähes puoltoista tonnia. Muitten on turha yrittääkkään. Ei väistä!
Olkkari
Pähkäilin myös sitä keittiön valaisinta, joka ei ole ilmainen sekään. Niin eiköhän kohta tule Ihanainen Juuso ihanaisine vaimoineen kylään pahvilaatikko kainalossaan. Ette arvaa mitä sieltä paljastui.
Ai, mistä arvasitte?
Hitto meillä on kivaa ja nättiä nyttennii. Vielä joku kaunis päivä me saadaan roudattua tuo sohva uudelleen päällystettäväksi ja homma senkun paranoo!
Lokki
Tuli muuten käytyä siellä Ikeassa uudemmankin kerran. Silleen niinku kunnolla. Ostin nimittäin sängyn, pari kirjahyllyä, laatikostoja ja pöytiä. Oli näetsen makuuhuoneen ja työhuoneeni vuoro.
Mun täytyy nyt manifestoida tässä valtavirranvastaisesti, että ikea rulexoi! Ne tollot, jotka väittää että sieltä saa pelkkää paskaa, joiden osat ovat mitä sattuu ja joita ei kokoa mensan puheenjohtajakaan, ei tiedä mistään mitään. Jos viitsii seurata ohjeita, niin niistä paljastuu suorastaan nerokkaita insinöörityön oivalluksia ja kaikkia osia on just sen tarvittavan verran, plus se yksi ylimääräinen ruuvi, sen hukkuneen tilalle. Ja juu, ne on lastulevyä ja vastaavaa puukuitua, mutta näytäppä mulle nykyaikana massiivipuinen uusiohuonekalu, joka ei ole "rustiikkia".

Samalla rakensin huoneen nurkkiin tubetrapit, ylenmääräisiä kuminoita syömään. Ihan nappasin puuhasta videonkin vallan. Paan sen jakoon, jahka ehdin editeerata ja saan vähän mittaustuloksia aikaiseksi faktakauhaan. Sillävälin voitte tuijotella pikakelausta huoneen kasailusta:

maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Maittavaa savuporoa

Nyt kun alkaa kausi loppua, niin pitää viimeistään hehkuttaa tuota mun savuporoani.

Tilasin näettäin tuossa syssymmällä Reindeer longboardsilta, a.k.a lapin hulluilta, lonkkarin.
Se oli kuin mittatilauspukua olisi hommannut, sen verran räätälöityä puuhaa. Kaikki infot jouduin antamaan, kengän koosta lähtien. Meilit viuhuivat speksejä ja terkennuksia viikon. Mutta kyllä kannatti ja  täytyy sanoa, että toi lauta on kuin tehty mulle, mikä johtuu pääasiassa siitä, että se on just mulle tehty.

Sillä jaksaa potkia pidempiäkin matkoja keveästi. Ihmisten välistä se liikkuu sukkelasti. Pysyy kengissä kiinni mitä kummallisimmissa manöövereissa ja voi mahoton, miten stabiili vehje se onkaan! Kävin samantein laskemassa ne stadin hurjimmat mäet, joihin en lushin vandellalla uskaltautunut ja se sentään on suunniteltu nimenomaan syöksylaskuun! Kaiken kaikkiaan tää on vielä kertaluokkaa parempi ja monipuolisempi dekki, mitä olisin voinut kuvitellakkaan. Niin ja lisäksi täytyy mainita, että näitä ei tule ihan heti samanlaisia vastaan ja huh, miten rujon kaunis laitos tuo onkaan!
Savuporo
Nippelitiedosta kiinnostuneille täytyy mainita, että trukkeina mulla on 190mm sabret (mitkä muutkaan kelpais miekkailun harrastajalle?) ja perusnakkeina metro motionin renkaat, jotka tarjoavat mitä smootheimmat slaidit, olematta kuitenkaan arvaamattoman liukkaat. Toinen vaihtis on sit grippaavammat ja leveämmät Cultin Deathrayt.
Trukkibushingseiksi on löytynyt tällaiselle 80kg/190cm hujopille just sopiva yhdistelmä: Jämäkkä sabren 93a alle ja päälle astetta löysemmät venomin 90a gummit.
savuporo
Tulis pian taas kevät, niin pääsisi tyyppailemaan näitä mainioita mäkiä, mitä Tampere on täynnänsä!

tiistaina, marraskuuta 15, 2011

Pat & Mat meiningeissä

Lähiaikoina olen rempannut...

Uuden kämpän seinistä revittiin kättelyssä vanhat kahekskeetluvun ilmentymät, eli ruskeat kangastapetit välittömästi fiduun, joka ei tietenkään sujunut täysin kivuitta. Tapeteista jäi taustapaperi seinään. Internetin tietäjät, sekä parikin remontti-ihmistä kertoivat, että sitä on kyprokista ihan turha yrittää poies, mutta vain yksi kannustava täti-ihminen paikallisessa rautakaupassa, sai meikäläisen päättämään hypätä sysiin, tahi saviin. Myös se tuki koettamista, että me haluttiin seinistä tasaiset ja tietyn sävyiset, eli maalatut, eikä maalattavia tapetteja saa kuin kohokuvioituina. Mikä on sangen omituista.
Loppujen lopuksi juuri sopivan maltillisella annostelulla kuumaa vettä sienestä seinään ja noin 10 min. ässehtäminen, irroitti paperin, sulattamatta kyprokkia. Olihan se silti vittumaista ja aikaaviepää puuhaa, mutta mitäpä sitä ei asuntonsa ja visionsa eteen tekisi? Vielä tanakka hionta ja perusteellinen värikarttain tutkinta, niin nytpä meillä on olkkarissa uudet seinät. Isot seinät vivahtavat keltaiseen ja töllöseinästä tuli aavistuksen sinervään taittava neutraalin harmaa.

Seuraavaksi olis vuorossa keittiön seinä, jonka väri tulee olemaan aika lähellä sitä helvetin aluspaperia. Se nimittäin oli kovin kivan värinen, vaikkei materiaali viehättänytkään. Niin ja eteiseen pitäis löytää vielä jotain nastaa. Ehkä vihreetä tapettia tms. Ikinä en oo tapetoinu, mutta onneksi netistä löytyy konstit kaikkeen:


Ei oo kuulkaa helppoa tää sisustushässäkkä. Niin tai halpaa. Löydettiin nimittäin se The TV-taso, ja johan hinta hyppäsi. Miksi tyylikäs ja hyvä, on myös kallista? Keittiön lamppukaan ei ole ihan ilmainen.
Onneksi sängynrungon saa ikeasta, kuten myös pienellä häkkäämisellä mun työhuoneen/studioni kaluston.

Niin ja hei, tää Tamperehan on ihan mahtava paikka ja Amuri, mitä parhain kaupunginosa. Kaikki kaupat lähellä. Safkaa, soittimia, kirjoja, alkohoolia ja kirppiksiä riittää. Niin ja loistavia ravinteleita. Hämeenkadun gastropub on vahvana ehdokkaana uudeksi juttutuvaksi. Hyvä sushimesta on vielä hakusessa.

Lieviä sopeutumisvaikeuksia ovat aiheuttaneet tervehtivät bussikuskit, sekä kaupankassat jotka kommunikoivat kokonaisilla lauseilla. Kaikkeen tottunee.

Nyt pitäis vaan keksiä jotain duunintynkää vuodenvaihteeksi. Jukka Poika, Raappana ja varsinkin bändinsä SEB, on keikkatauolla helmikuuhun asti, joten keikoille saa kernaasti pyydellä. Nyt olis hyvää aikaa myös miksailla äänitteitä. Vihi vihi ;)

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2011

Hämmentävä reissu, mutta tulipa tehtyä sekin!

Olipa taas perusteellisen vekkulia ja hämmentävää keikkareissua. Kutsu kävi lähtä TV-Off:in kanssa lämmittelemään 30 Seconds to marsia Latviaan, Liettuaan ja Valkovenäjälle. 

Pari seikkaa soti lähtemistäni vastaan, joista toinen oli luonteeltaan henkilökohtainen ja toinen yhteiskunnallinen.
Oli nimittäin  maanantai iltana vähän ankeaa heittää vaimo, kissa ja muuttokuorma Tampereelle, nukkua viiden tunnin yöunet ja lähtä aikaisin köröttelemään takas stadiin, missä auto omistajalleen ja hopi Tallinnan lauttaan.
Toinen ankea asia oli Lukaschenko niminen diktaattori. Toisaalta ei liene mun asiani evätä kansalta tuotakin ilonpilkahdusta.
Vaimo jokatapauksessa potki evästäen: "Tuot sitten pesukonerahat mukanas" Valkovenäläinen pesukone ei siis kelvannut. AEG piti oleman. 
( Joka muuten löytyi eilen kadun toiselta puolelta sijaitsevasta kodinkonekaupasta. Nokkakärryt lainaan ja 80m hissiin.)

Oli hommat aika isollaan. Heti latviassa oli vastassa melko kookas jäähalli. Jotain kymmenisentuhatta ihmistä ja mainio pore. Sen toisen bändin tekniikka oli aika massiivista ja henkilökuntansa mitä mukavointa ryhmää. Tultiin heti juttuun. Tekniikan jampat diggas, kun meillä oli setuppi jätkätty niin, että monitorointikin meni oman räkin kautta. 9 kanavaa, joista 8 lähti Suoraan räkistä. Eka ääntentarkistelu jäi 12minuttiin, kun tuli komento että nyt pitää lopettaa, kun poket ei kykene enää pitämään jengiä ulkopuolella. No siinä samassa sellaisen autotallioven tyyppinen nosto-ovi jo repeileekin liitoksistaa ja meno äityy ihan zombieleffaksi. Ensin läpi tunkeutuu käsiä, sitten jalkoja ja kohta kauhea lauma teinityttöjä vyöryykin koskena kohti lavanedustaa. Paine käy pian liian suureksi ja etumaiset kaatuvat jalkoihin. Eli katastrofin ainekset ilmassa vahvasti! Järjestysmiehet saava massaallaan hillittyä purkautuvaa ihmisjoukkoa, mutta alla kiljuvat tytöt ovat jumissa. No mehän hyökättiin päämiksaajan kanssa sekaan ja ruvettiin miehissä repimään alimmaisia tyttölapsia esiin. Olivat muuten tiukassa. Mutta ei auttanut, oli pakko jaksaa ettei tule ruumiita. Eikä tullut. Mutta hermosavuilla vapisi kädet adrenaliinin jäljiltä aikamoisella amplitudilla. Melko paskasti järkätty sisääntulo. 10 000 hysteeristä teiniä vajaan 4m oviaukon läpi. Jees jees.
1 Ryntäys

Olettekos muuten kuulleet lähiaikoina hyvää Latvialaista listapoppista? Ai ette. No siihen kuulkaas löytyy ihan syykin. Pyörin pari tuntia pääkaupunkinsa ytimessä, enkä löytänyt yhden yhtä musiikkilaitteita myyvää liikettä. Pitäkööt oktavan mikkinsä, mitkä olisin ostanut, jos olisin edullisesti saanut.

Lietuassa oli sisääntulo järkätty huomattavasti paremmin ja kulkuaukkoja oli varattu kokonaista neljä. Eikä niitäkään avattu yhtä aikaa. Olin laiskalla tuulella ja painuin heti keikan jälkeen hotellille räpättämään vaimon kanssa googlen videopuheluitten kautta. On meinaan pikkaisen halvempaa ja rattoisampaa, kuin höpöttää käläkättimessä kaukopuheluita. Ja tämä koski varsinkin Valkovenäjää. Soitetut puhelut 2.60€/min. Vastaan otto vähän alle kaks ja tekstarit jotain 30senttiä kappale. Tiedonkulku on näennäisen vapaata, mutta ilmaista se ei oo.
1 Keikki
Maahan piti muuten lähtä aamulla hyvissä ajoin, kun tullimuodollisuuksissa mennee kuulopuheiden mukaan 2-6 tuntia. Noh menomatka meni aika iisisti. Aikaa ei mennyt kuin 2.5h. Kukaan ei puhunut rajalla sanaakaan ymmärrettävää kieltä, muttei meidän tarvinnut siitä huolimaatta ravata lippuinemme ja lappuinemme kuin kahdeksalla eri luukulla. Yhdellä luukulla setä hätisti vihaisesti toiselle, mutisten jotain "bisi bisi" tms. Kiirettä pukkasi näemmä; Ukko piti kättään hiirellä ja tuijotti kiinteästi windowsin työpöytäkuvaa.

Minskiin saapuminen oli melko hämmentävä kokemus. Kartoista ei ollut mitään hyötyä ja GPS:kin näytti vain päätiet. Eli kiintopisteet oli vähän hukassa. Keikkamestan ja hotellin osoitteet oli kirjoitettu meille länsimaalaisittain ja seinissä luki vänäläistä kiemuraa. Eikä sekään auttanut että osattiin koodata kirjaimet, kun itse kirjoitusasut ja nimetkin vaihtelivat. Noh, sittenpäs joku neropatti hoksas, että lähetetään osoitteet tekstarilla kaverille suomeen, joka kaivaa gmapsista leveys ja pituuspiirit, jotka syötetään GPS:ään. Toimii!!!

Itse Minsk oli mahtipontisen pompöösisti rakennettu kaupunki. Ensin on identtistä kerrostalokompleksia silmänkantamattomiin. Keskusta taas on niin pylvästä ja krumeluuria ja ikuista tulta ja voimahahmopatsaita nyrkit pystyssä ja fallos-symbolia ja vallan temppeliä siihen pisteeseen, ettei mikään enää näytä miltään.
1 Taloi
Keikkapaikka oli paikallinen jumppasali, eli atletiuden temppeli. Järjestyksenvalvojat näyttivät siltä, ettei niitten kans kannata alkaa... Eikä kukaan alkanutkaan. Sievästi olivat, mitä nyt biisien välissä huusivat ja hakkasivat käsiään yhteen. Keikan jälkeen taas pian nukkumaan. Lähtö oli nimittäin kaavailtu jo aamukuudeksi, jotta jää vähän pelivaraa tullissa. Ilta ysiltä oli määrä olla Tallinnassa lautalla, mi veisi takaisin itämeren valkeaan helmeen. Autojono tullissa ei ollut suurensuuri, eikä edes pitkänpitkä. Siis henkilöautojono. Rekkajono oli useamman kilometrin, mutta sitähän emme laske. Muuten siis hyvä, paitsi että se ei juurikaan liikkunut. Meillä meni sitten rajamuodollisuuksissa seitsemän (7) tuntia!!!
Sitämyöten oli homma hävitty, joten köröttelimme iisisti ja kävimme Vilnassa syömässä hyvin. Sinä pänä tuli sitten istuttua econolinessa tuommoiset yhdeksäntoista tuntia. Ennätys, jonka en soisi rikkoontuvan ihan heti.
1 econo
Mutta eniveis, reissu oli hämmentävyydessään ihan väärti. Tuli kolmella keikalla viihdytettyä aika lauma porukkaa kerralla ja vastaanotto oli ylitsepursuavaa. Oli myös mielenkiintoista kattella vierestä, miten tuommoinen vähän isompi musiikkiorganisaatio toimii, kuin rasvattu kellokoneisto. Ihan loistoryhmää, uusia tuttavuuksia ja muutennii erikoisen erinomaista hommaa. Ja se Digidesignin venue on oikeesti tommosiin hommiin ihan perhanan hyvä tiski. Analogidelayt ja focusriten kanavalohkot jäi tällä reissulla hotellihuoneeseen tyyten. Herra 30stm löi PA:n aina tiukkaan kuntoon, eli hain vain oikean failin ja katsoin että kanavat tulee läpi. Pientä hienosäätöä laulusoundiin / botneen ja kas, tsekki kesti joka päivä sen ´bout 10 min. Siis roudauksineen. Me likes.
Niin ja Heil soundin vokaalimikki toimitti niin loistavan laulusoundin, että se pitää ottaa tulevaisuudessa tarkemman tarkastelun alle.

tiistaina, lokakuuta 25, 2011

Run Forrest Run!

No huh huh. Nyt on aikaa, kun odotan vastausmeiliä ja nettikin pätkii niin taas pikapikaa heilutan lippuani.

Semmoista puuhaa ollut, kun Soukous Hotell. Afromeininkiä ja slow foodia. Oikein piristävää miksata välillä ihan erilaista kamaa. Hyvä on ryhmä ja lystikkäitä keikkoja. Jukka Poika on ollu solistina, mutta ens viikonloppuna sen pestin hoitaa Kilpeläisen Tuure.

Pitkästä aikaa käytiin Jukka Pojan ja Raappanankin kanssa keikoilla. Oli yks firmaveto, sit Hämeenlinan sirkuksessa, joka sivumennen sanoen, oli akustisesti yks suomen karmeimpia. Muutenkin oli kommelluksia siellä. Mutta lauantain Tavastian keikat huuhtoi kaikki edellisen illan pettymykset komiasti. Alkuillasta oli alaikäisille ja illalla täysikäisille. Aika hyvä meno, nimittäin molemmat olivat loppuunmyytyjä. Niin ja pojat pokkasivat samalla platinaa. Mikä on kiva!
SEB
Tässä samalla kun pitäis muuttaa lopullisesti, eli kuun vaihteessa, on sellasta hauskaa, että pe-la akselilla olen tosiaan Soukouksen kanssa Joensuussa ja Kuopiossa keikoilla ja 1.pv kun uusi koti olis tulilla, pitäis lähtä baltia-akselille minirundille. Kävi nimittäin pyyntö TV-Offin mukaan lämppäilemään 30 seconds to mars:ia. Siellä oottaa Latvia, Liettua ja Valkovenäjä tuollaisilla +10 000 vetävillä areenoillaan.
Vaimo sanoi, että tokihan menet, mutta tuot sitten pyykinpesukonerahat tullessasi. Ja minähän tuon. Vaikka astianpesukonerahatkin!

Eilen käytiin heittämässä yks muuttokuorma ja sille tais tulla hintaa vähän enemmän, kuin pelkät bensat. Tankilla jotenkin vähän huolimattomasti, vieraalla pakulla peruuttelin, semmoisilla lopputulemilla, että takana ollut Jaguaari otti vähän skraidua oveensa. Siinä venailin, että minkäköhänlainen dirika sieltä huoltamosta tulee aikoinaan huutamaan naama punaisena, mutta eikö mitä. Menin kun ihminen tuli sisältä autolleen ja oli jo lähdössä, juoksin tädin kiinni pahoitellen törmäilyäni. No sehän katsoi ekka mua kuin hullua, ja oli sen jälkeen lähinnä fiiliksissä siitä, että olin vaivautunut jäämään paikalle. Moinen käytös on kuulemma ko. tilanteissa nykyaikana harvinaista!??! Mikä helvetti ihmisiä vaivaa, kun ei osata ottaa vastuuta teoista? Muutenkin hän ja miehensä olivat harvinaisen mukavia ihmisiä, jotka ymmärsivät auton olevan kasa metallia ja muovia, eikä mikään kultasilmäterämussukka, johon kohdistuneet loukkaukset tulee ottaa rikoksina ihmisyyttä vastaan.


Huh... kaikkee muutakin on ja olis, mistä kirjoitella, kuten uudesta kultasilmäterämussukka lonkkarista ja eräistä mehukkaista mikrofoneista, mutta pakko lähtä taas juokseen. Laters!

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011

Halipatsuippa

Tää on tällanen ilmoitusluonteinen postaus, jonka tarkoituksena on vain ilmineerata, että hengissä ollaan.
On vaan ollu niin kovin hektistä lähiaikoina, että eip oo paljon kirjoittelulle jääny aikaa.
Silloin kun en oo keikalla, mä oon pakkaamassa, lajittelemassa, valikoimassa, remppaamassa tai ajamassa Hki-Tre väliä.
Jos tähän asti on laskettu kirjat ja levyt metreissä, on pienin yksikkö nyt laatikko.

Palaillaan taas, kun keritään. Sonmro!

tiistaina, lokakuuta 04, 2011

Moro nääs

Aika pahasti näyttäis nyt siltä, että Jazmanautin perhekunta on muuttamassa Tampesteriin.

Vaimo sai sieltä ihan ylittämättömän työtarjouksen, niin siinä on vähän hankala asettua poikkiteloin.
Semminkin, kun ei ole mitään syytä. Mun duunini on kerta sen verta liikkuvaista, että Tampere on oikeastaan parempi paikka, kuin Tsadi. Tai isäni sanoin: "Helsinkihän se on syrjäkaupunki ja Tampere keskellä."
Pääkaupunkiseudulle kuiteski heilahtaa aina tarvittaessa puolessatoista tunnissa, jos niikseen.

Kämppäkin on kateltuna keskustan tuntumassa. Ja täytyy sanoa, että vuokrataso panee hymyilyttämään.
Mä saan esimerkiksi oman työhuoneen, työnurkkauksen sijaan. Parvekkeella on näsin-neula, miekkailusali ja kirjasto on alta kahdensadanmetrin päässä ja tamperehan on mukavan mäkirikas kaupunki, noin niinku lonkkarointia silmälläpitäen. Niin ja avokeittiö sekä oma sauna on melkomoiset plussat!

Nyt pitäis pakata kaikki 13vuoden ajalta kertyneet sälät. Siinä on hieman tekkiskää.

Eilen oli miekkatreeneissä ihan kunnon mittelöä. Kalpa kouraan ja ukko sähköihin. On se kumma tunne kun snadi adrenaliinihyöky saa hymyn kasvoille. Nyt huomaa, että olis voinu hiukka himmaillakin. Meinaan että hyvä kun koivet liikkuu. Toinen nivunen on ilmeisesti revähtänyt ja muuta pientä.
Tää on kyllä yks siisteimmistä ja vaikeimmista lajeista, mitä oon puuhannu. Saa olla nimittäin melkoset refleksit ja hoksottimet, jotta hommasta tulee jotain.
Onneksi levymiksaaminen on istumatyötä.

tiistaina, syyskuuta 27, 2011

1300km, sekä rapiat.

Bussi vei toissaviikonloppuna miestä Joensuun ja Seinäjoen kautta Vaasaan. Tuli sitten istuskeltua loppurytistykseksi tuollaiset 1300 km.

Ilosaaressa oli jotkut vekkulit opiskelijabileet. Satoi kovasti ja tilat olivat ahtaat, mutta jengi kaikinpuolin mukavalla tuulella ja messissä, niin mikäs siinä. Ainoa ongelma oli Jammun M7CL mikserin kanssa. Oli mokoma liuiltaan tullut tiensä päähän, koska ne jumittelivat layerihyppelyjen päätteeksi miten sattuu. Snare jäi pasuunan ohella yleensä nolliin. etc. Ehkä ne liut olivat tosiaankin förbii, tai sitten siinä tiskissä oli vakavia kalibrointiongelmia. Paha sanoa, koska Digidigi.
1 ilosaari

Seuraavana päivänä oli meno hyvin samanmoinen, paitsi sade. Mesta oli rytmikorjamo, ja sitämyöten kaikki bueno (paitsi akustiikka), mutta paha kyllä, siellä möllötti samanmoinen tiski, kuin edellä. Se oli tosin ihan kaikin puolin toimiva vehjes, mutta hitto kun ei normaaliaivoinen osaa sitä konfata mieleisekseen. Puolisen tuntia yritin saada sen semmoiseen moodiin, että auxinamikkaa kun painaa, niin näkyy ne sendit niillä liuilla. En onnistunut. En myöskään osannut panna auxeja post-asentoon. Säkällä menivät. En osaisi toisintaa. Talonmieskään ei osannut auttaa... ja mikä manuaali?
Tein sitten ihan nappuloita pyörittämällä sen efektoinnin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mistään ei oikein näe kertavilkaisulla, että mitä lähtee mistäkin ja kuinka paljon. Ja useamman kanavan lähtöjä ei voi vääntää moisessa moodissa yhtä aikaa, niin oli se vähän haikeeta. Digidigi. Lohdutukseksi subbarit meni alas asti! Sai ne nuorisolaisten solut jakautumaan silleen kivasti.
1 Pöytsi

Ah Vaasa. Ihanain ihmisten kaupunki! Iisi roudaus ja Midaksen pikkutiski vastassa. Puhumattakaan mailman palvelualtteimmista tekniikan ukkeleista. Aina kun on räkissä useampia DBX 160 kompuroita, niin hymyilyttää väkisinkin. Niin ja ehdittiinhän me käydä saunomassa ja Tom Yam- raflakin löydettiin, vaikka yrittikin relokaloitumisellaan eksyttää meidät. Toimi! Keikka oli suxee. Vain yksi ihminen horjahti liikutuksessaan räkkiäni päin, saaden vain vähän tuhoa aikaan. Kaiku ja delay, meni tuon sekunnin aikana melkomoiseen jojoon, mutta ko. asetukset säilyivät taustalla muuttumattomina ja biisi oli vika, niin maaliin päästiin komiasti.
1 No data
Nyt on tosiaan reggaehommissa reilu kuukauden tauko, mutta eiköhän tässä hommaa piisaile. Eräs afrobeat projekti ainakin lähtee tulille ja voihan sitä välilä vähän himmaillakin.
1 Käyttäytyjä
Keskiviikkona isäni täytteli 65v ja sen kunniaksi Oulussa oli iso bändi keikallaan. Niin minäkin.
Faija oli säveltänyt pari biisiä, joita sitten veivattiin Free Okapin ja Staalinin Urkujen voimin.
Oli komiata ryskettä kuulkaas. Homma meni moniraitaisesti talteen, mikä olis tarkoitus miksutella, kunhan saan ehtiäkseni.

Staalinin Urkuja on muutennii kuultavissa tätänykyä täällä internetskussakin. Saimma aikaiseksi latailla vahoja äänitteitä ja keikkejä tuonne soundcloudiin. Sieltäpä sitten yytsimään!


Jazmanautin seuraavissa jaksoissa mm: "Miten ostetaan floretti." "Miten hommataan mittatilauslonkkari" Sekä: "Kuinka selvitään elämänmuutoksesta kunnialla ja hymyisnä"

perjantaina, syyskuuta 16, 2011

Kamerasiaa

Kesällä taannoin olin miksauspuhteitteni lomassa ottamassa tapojeni takaa keikkakuvaa, mutta jo parin kuvan jälkeen vanha ja uskollinen Canon 30D runkoni ilmoittikin ei-niin-terveen äänen saattelemalla, että erroria pukkaa ja kovalti. Lievä pettymys iski koteloon, muttei kuitenkaan epätoivo. Olinhan jo tovin haaveillut päivittäväni rungon joskus vuoden loppupuolella uudempaan. Ja ehkäpä vanha kone olisi vielä korjailtavissa?
Vehjes mukavalle taikurisedälle kamppiin, joka sitä aikansa hypisteltyään, päätyi siihen tulokseen, että moottorin, joka kontrolloi kaikkea mahdollista, kiinnikkeet ovat pettäneet. Ja sehän tarkoitti, että koko sisuskalut olisi pitänyt korvata uusilla. Ei maksanut vaivaa.

Ei auttanut muu kun painua kamerakauppaan. Perinteisen kallis Rajala olikin ylläri, kun sieltä sai pari kuukautta käytössä olleen 60D:n sopuhintaan. Kuulemma setä, joka sen oli ostanut, oli palauttanut sen melko pian ja hankkinut tilalle 5D mkII -rungon. Ja arvatkaas huvittiko, kun katselin sen muistikortille unohtamia kuvia; Ei se, että kameran vaihtaa kaks kertaa kalliimpaan, tee niistä kuvista sen parempia, jos ei yksinkertaisesti ole silmää siihen hommaan.
Eniveis, mä olen ollut tähän runkoon ihan tajuttoman tyytyväinen. Ei napinan aihetta, millään osa-alueella. Ergonomiasta lähtien kaikki on menny parempaan suuntaan.
Lava
Lisäksi kun menin hommaamaan sigman 50mm f1.4 AF linssin, niin löytyy sitä valovoimaa ja piirtoa vähän mimmoisiin tarpeisiin kyllä! Niin ja kummasti ennen aina kamerassain killunut 24-60mm zoomi on ollut vaimon kameran nokilla siitä asti. "Jalkazoomi" on pop!:
Fanikuva 3-2
Ainoa homma, mitä olin vielä vailla, oli uusi tähyslasi, jossa olis splitti/microprisma tarkennus. Meinaa sanoa, sellanen tarkennushärpylä siinä etsinkuvassa, jolla entisvanhaan saatiin se tarkennus manuaalisesti kohilleen. Noh ameriikastahan sellaisenkin sai mittatilailtua ja nyt on manuaalilinsseilläkin tarkenteleminen näppärämpää. Lisänä fiilis!

















Manuaalilinsseistä puheenollen: Ruotsista kirpparilta (3€) -löytämäni priimakuntoinen Meyer Optik Gorlitz Lydith f-3.5/30mm linssi, on ollut siitä lähtien hurjalla käytöllä. Tää vaan piirtää niin mahdottoman hienosti:

Tyttö ja leipäpala
Bonarina tää on hiottu (tms? Kertokaa viisaammat.) niin että valot saa hollywood efektin aikaiseksi hämärässä:
Silta

tiistaina, syyskuuta 13, 2011

Seikkaillen ja miekkaillen

Uusi postaus alle viikossa, whoaa!!!

Toissaviikonloppuna kävimme vaihteeksi Jyväskylän Lutakon nyppäämässä täyteen porukkaa. vihdoinkin se niitten uus crestin tiski oli iskussaan. Jotain ihme logiikkaongelmia sen kans oli pukannu, kun ne on sitä fiksailleet ja vaihdelleet jo tovin. Noh nyt toimi ja tykkäsin.


Seuraavana päivänä vuoron sai Kuopion puikkari. Mä en oo satavarma, mutta jotenkin musta tuntuu, että mesta oli mulle joko ihan uus tuttavuus, tai sitten mä oon käyny siellä joskus aikojen alussa disco-orkesterin kanssa. Oli miten oli, tupa oli ihan äärilleen tukossa ja ilmeisesti homma toimi, vaikka tsekissä meinaskin usko loppua, kun PA-ei ollu ihan tätä päivää ja akustiikka oli perinteisen suomalaisen musiikkiklubin mukainen, eli kauhee riipivä kammio. Paha mennä sit sanomaan sieltä huoneen toisesta päästä, mutta ainakin niitä käsiä oli pystyssä siinä välissämme siihen malliin, että taisi kelvata.
Seuraavana aamuna suurin osa bändistä oli lähteneet jo aamujunalla  toiselle keikalle, joten roudaamassa oli aika alimittanen väestö... ja väsynyt. Tommi (flunssansa takia roudauksesta vapautettu) osuvasti tuumasikin, että "Jasse sitten kiroili kamat bussiin"


Siitä seuraava viikonloppu meni puolestaan Tampesterissa ja Mikkelissä. Tampereella oli Klubin 10v synttärit, missä oli taas ihan mahdoton meno. Ja meille oli vielä hoidettu siitä läheisestä postitalosta kattoterassillinen saunatilakin, missä kelpasi katsella yli kaupungin ja nauttia olosta.


Mikkelissä sama meno jatkui, kun meidän bäkkäri oli myös viereisen laitoksen kattoterassillinen saunaosasto. Ton vois oikeastaan panna ihan raideriin: Artistilämpiön tulee olla vähintään 5.krksen kattoterassilla ja saunalla varustetussa kokous tms. tilassa.
Keikan nimi oli jotkut opiskelijakemut teltassa. Ei oollut ihan niin hurmosta ja paljoa ihmistä, mutta olipahan kuitennii harvinaisen lupsakka ja kiva keikka.


Nonnii. Semmosta työrintamalle. Muutoin olemme suunnitelleet vaimon kanssa lomareissun yksityiskohtia, kuten maita ja mantuja.
Lisäksi aloitimme yhteisen urheiluharrasteen.
Itselleni ei sovi kamalasti nuo itsepuolustusharjoitteet, kun niistä jää tyhmät refleksinomaiset kelaukset päähän roikkumaan, enkä jaksa elää jatkuvassa valmiudessa, ninjojen yllätyshyökkäyksien varalta. Näin ollen täytyi keksiä jotain muuta refleksiharjoitetta, kuin nyt esim. taannoinen aikido.
Noh, vaimo taas on unelmoinut aina miekkailusta ja oli jo ilmoittanut itsensä tunneille ja minähän innostuin lyhyen pähkäilyn jälkeen kanssa! Jumalauta, säilällä tökitään toista kapealla kentällä herrasmiesmäisesti. Eli ei mitään vaaraa, että moisesta olisi mitään käytännön apua modernissa väkivaltatilanteessa! Eilen oli eka treenit ja sehän vaikutti vielä siistimmältä touhulta, kuin olisin arvannut. Nyt ilmoittelee ruumis ihan uusista lihaksista, mitä kummallisimmissa paikoissa.

torstaina, syyskuuta 08, 2011

Kuinka lujaa on kosolti?

Ei oo paljoa ilimoja pielly. Eli ei ole paljoa päässyt rullaileen, saatika mäkiä pommittelemahan.


Tämän kesän harraste on nimittäin ollut tuo longboardaus, eli pitkälautailu.
Lajin pariin minut pakotti vanhuus. Nuoruudessa sitä ei paljon muuta tullut tehtyäkään, kuin rullalautailtua, koripalloiltua, sekä musisoiteltua. Näistä musiikki vei sitten lopulta voiton ja ihan hyvä niin.
Mutta mieli on vetänyt kuitenkin vanhemmallakin iällä aina toisinaan rullien päälle. Mikäs sen parempi liikuntamuoto? Ei mikään! Vauhtia, vaaranpaikkoja ja mahdottoman hyviä kehonhallintatilanteita tarjoaa se!
Mutta hyvä ei tule yksin. Ei näet enää vanhalla kestä nivelet. Silläpä ostin keväällä issellein ns. aikuisten laudan, eli Santa Cruzin cruiserin. Ja meno oli mukavaa, kunnes tuli pakottava tarve ruveta kikkailemaan, mistä nilkka ei tykännyt.
Pari viikkoa meni sitten lepuutellessa. Siinä kiroillessani vanhuuttani sain ihme vinkin: Eräässä ulkomaiden suuressa skedetarvikkeiden nettikaupassa olis huippuluokan lonkkari myynnissä 29,90€. Ovh moisella on siis ´bout 299€, eli jollain kesätyöntekijällä oli ilmeisesti käynyt pilkkuvirhe.
Vanha sananlasku mielessäni "Jos se on liian hyvää ollakseen totta, se on", klikkasin huvikseni ostoskoria ja kun siellä kerrottiin, että yli 40€ ostoksista on postit ilmaiset, joten klikkasin siis toisenkin kerran.
Arvatkaa naurattiko, kun viikon päästä ottivat matkahuollosta yhteyttä!
Nyt on kotitaloudessamme pari Lushin Vandellaa. On mutten ihan mahdoton alamäkitykki!
Ja mikäs sen parempi parisuhdeharraste, kuin syöksylaskenta?!?

Lonkkaroinnissa on se hyvä piirre, ettei semmoisella pahemmin hyppelehditä, niin ei noi niveletkään ole sitten niin kovalla koetuksella... Eipä! Slaidaillessa, olen saanut tietty nilkat rikki, lonkan sijoiltaan ja komeita asfaltti-ihottumia. Mutta ne nyt on pientä ja menee alkutreenailujen piikkiin.
(Sillä takajalalla ei revitä niitä slaideja vaan se lähinnä ohjaa sitä luisua! toim. huom.)

Täten tiedoksenne: Se keltakypäräinen epäselvä viuhahdus linnunlaulun mäessä olen minä matkalla keikkabussille. Ja se samainen näky kallion/ eläintarhan mäessä, on sama heppu kotimatkalla siitä keikkabussista.
Onpa tuota tullut keikkareissuilla käytyä testaamassa myös mm. Kuopion mäkiä. Kesällä kaupunki oli hiljainen autoista, joten otin tilan haltuun! Ylipäätään sitä kattelee nykyään pinnanmuotoja ihan eri silmällä kuin ennen!

Nyt pitäis hommata myös kaupunkiystävällisempi jokapaikanlauta kaduille ja pikkumäkiin. Sen kun vain tietäis että minkä valitsis. Joku drop thru-tyyppinen sen tulisi olla. Joko Dervish, 925, tai jopa Switchblade lienisivät muikeita. Vinkkejä ja suositteita otetaan vastaan.
Itteäkin jännittää, mihin mies päätyy.

Tässä vielä tunnelman nostattajaisiksi pari lempparipätkää ko. harrasteen parista:

Tytöt ja skeittaus = Teh Win!!!


Pojat menee sit vähän haipakammin


Sit pitää aina vähän temppuloida

keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Sieniä, kuin sateella.

Viikon aikana ei ole eloa päässyt häirihemään kuin yksi keikka. Eikä sekään paljoa häirinnyt. Vetopaikkana nimittäin toimi huvilateltta tuossa tokoinrannassa, mihin meidän ovelta on lahden yli näkö ja kuuloyhteys. Koska tekninen henkilöymäkin oli kovasti ammattimaista ja jouhevaa, niin nohevahan se oli kaikin puolin työstää.
Jukka Poika se siellä esiintyi alkuillasta. Meno oli kovin sivistynyttä ja nätillään. Kamalasti ne ihmiset siellä taputtivat, joten kai se oli sitten ihan onnistunut keikka. Teltassa on tietty teltan akustiikka ja botnea oli totuttua vähemmän. Silti kuulemma tuli naapureilta sanomista siitä basson jytkeestä.  Rumban keikkaraportinkin mukaan "musiikki tuli koko illan täysillä." No mittareiden mukaan mä vedin 97.4dB:n keskiarvolla. Onko se sitten sopivasti vai "täysillä", riippuu kokemukseni mukaan ihan siitä, tykkääkö artistista ja toisekseen, onko kuulija ryhmittäytynyt, esim. kaiuttimen välittömään läheisyyteen.


Mistä muistuukin, kun eräänkin kerran järkkäri piti mua ihan hulluna, kun luukutin niin "tolokuttoman lujaa koko keikan". Varmasti se siltä tuntui. Mutta pitikö sitä järjestystä valvoa siinä kaiutinpinon edessä. Hän siis fyysisesti nojaili siihen pinkkaan!!!

Keikan jälkeen leppoisa autonpakkaus ja kesän festaroinnin päätteeksi koko lössillä Farangiin karonkoimaan. Varmaan osittain taiteiden yön vuoksi, osittain täpötäydestä tuvasta ja tietty myös meidän isosta seurueestamme johtuen, oli illan tarjoilu hieman sekavaa. Sapuska tietty oli ihan luxusta, mutta raflan puolesta kaikki ei ihan menny niin nappiin, mitä moiselta finedining paikalta saa odottaa. Ei silti jäänyt mitenkään paska maku suuhun. Päin vastoin.
Joka tapauksessa asiasta mainittiin kirjallisesti ravintolan omistajalle, joka ei sortunut turhiin selittelyihin ja seivailuihin, vaan välitti pahoittelut, sekä omasta, että  henkilökunnan puolesta ja lupasi palauttaa rahamme!!! Ja nyt ei puhuta ihan pikkusummista hei! Eihän noin toimita nyky-yhteiskunnassa :D
Kieltäydyimme moisesta ja uhkasimme sen sijaan tulla revanssille lähiaikoina. Pisteet himaan!


Tässä viikolla ollaan ihmetelty rankkasateita. Mistä tuota vettä riittääkään!?!
Asiassa on puolensa. Huonot ovat se, ettei ole hotsittanut paljoa lenkkeillä. Eikä toisaalta keli ole oikein soveltunut skedeykseenkään. Toisaalta sateessa on hauska kävellä, kunhan on releet kunnossa ja sienestyksen kannaltahan kelit on mitä mainioimmat.
Sienes
Frendiltä sain kamalan kasan lemondrop chilejä ja vuosaaren metsistä löytyi lampaankääpää. Niistä syntyi kuulkaas mitä mainioin thai-vaikutteinen curry!



Kuldyyriakin on tullut harrastettua. (eräskin)Kaveri on näppärästi näyttelijä, joten häneltä pummasimme liput suokin kesäteatteriin, missä pyöri viimeisillään Ronja Ryövärintytär. Miksi tehdä 3D leffoja, kun teatteri on keksitty?

Oli äskön muuten pirun lähellä, ettei jazmanautin kotitalousyksikkö muuttanut Vantaalle. Vaimon tuttu vinkkas, että sen omistama kämppä olis vapautunut. No mehän sitä katsomaan: Radan vieressä, melkein 80 neliötä. Kerrostalon 10. kerros = hulppeat maisemat. Kolme huonetta. Avokeittiö. Iso parveke. Integroidut keittiökalusteet ja mm. viinikaappi, sekä humidori. Kaikki huippumodernia ja priimaa. Hinta alle tonnin. Mutta kun se on vantaalla. Noin kauas vois muuttaa omakoti/rivitaloon, muttei moderniin kerrostaloon. Jotenkin se tunnelmapuoli on niin tärkeä, että jos pitää asua kerroslaatikossa, niin sen pitää olla rakennettu ennen kuuskeetlukua. Ei noi elementit silleen kiinnosta. Suurin yksikkö on tiili.

Aktiivisesti me ei olla muuttamassa, kun tässä siltasaaressa on mitä mukavinta. Mutta kieltämättä muutama lisäneliö ei haittais. Niin että jos on tarjota pääkaupunkiseudulta 2-3 huonetta, mukavasta vanhasta kerrostalosta, tai vielä parempi: omakoti, pari- tai rivitalosta, niin meistä voisi saada luotettavat ja pitkäaikaiset asukkaat.
jazmanautÄTgmail on kanava.
Akkuna

tiistaina, elokuuta 23, 2011

Landenpaukutusta

Sinänsä vekkulia, että kun kesän festarikiireet helpottavat, niin bloggailu sen kun väljenee. Ehkäpä siihen vaikuttavi semmoinen, että joskus munkin on oltava ölövinä.

Esimerkiksi siten, että sen johdosta että ystävä päättää mennä naimisiin, pitää se sytyttää tuleen ja ripustaa narun jatkoksi.


Ennen viimeisintä ölvähtämistäni päätettiin kuitenkin festarikesä Raappiksen kanssa Jurassic rockiin.
Koskapa festarit päättävä keikka oli vasta yhden jälkeen yöllä, suuntasimme Mikkeliin vasta iltasella. Melkoinen syöksykeikka se olikin. Oltiin alueella noin tunti ennen keikkaa, soitimme ja oltiin takaisin tienpäällä vajaa 20min vedon jälkeen. Jotenkin noi festarihengailut ei silleen kutsu enää tässä vaiheessa vuotta.
Raappan
No nytpä olikin ohjelmistossa vapaata pari viikkoa, joten otimme lennot Ruåttiin ja pamahdimme Oxelosundiin sukuloimaan. Ja olihan taas leppoisaa. Koiran kanssa tuli pelattua palloa ja kalasteltua tohkeasti. Ja jokin siinä näyssä viehättää, että kun sitä repii aamulla silmiään auki landepaikan kuistilla, niin yläpuolella liitelee kaksi kotkaa ympyrää. Joko ne toivottivat huomenia, tai sitten etsivät pienriistaa.

Eräänä yönä, kun siemailimme saunan jälkeen kuistilla viiniä ja poltimme tupakkaa, kuului läheisen metsän takaa ihan käsittämätöntä huutoa. Jos kurki huutaisi niin lujaa, että ääni särkyisi, yhtä aikaa vieressä pistettäisiin sikaa ja raiskattaisiin nuorta tyttölasta, voisi ääni lähteä moisesta häppeningistä. Tuskin kyse oli kuitenkaan mistään öisestä kansankodin lihanleikkaajasatanistien kesäjuhlasta.
Ja se ei ollut vain hetkellistä vaan kuului usiaasti ja eri paikoista. Me ei peruskoulun eläinopillamme päädytty mihinkään sen vähäisempään tulokseen, kuin että Harpyijahan se siellä huuteli. Oli snadisti kammottavaa kyllä se!
Lande
Kalojen lisäksi meidän pienriistaan kuului sienestystä. Löydettiin nimittäin yhdestä saaresta maaliman parhaat sieniapajat. Sitä saarta nimittäin vartioivat muurahaiset, joten ko. tötteröt olivat täysin madottomia ja ötökättömiä. Noin isoa ja iskemätöntä herkkutattia on lähes mahdotonta löytää, toisin kuin nyt ei ollut.

Kirppareitakin tuli kierreltyä. Ruottalaiset on kuulkaas hassua kansaa. Ihan pilkan hinnalla myyvät hyvää, sekä erinomaisen hyvää tavaraa. Meillä kun on pienimuotoinen fiksaatio lasiin, niin tulipa taas matkalaukku täyteen design esineitä ja talonpoikaisromantiikkaa. Siis sellaista settiä, että Suomessa olis perse kipeänä ja tuolla nauratti. Noi kruunuhinnat voi noissa purnukoissa kääntää suoraan euroiksi.
Funkkishuonekaluja ihan priimakunnossa olis kans lähtenyt ihan naurettavan halvalla, mutta lentokentällä olisivat varmaan panneet vastaan, jos olis käsimatkatavaroihin yrittänyt.
Eräästä vitriinistä bongasin mm. priimakuntoisen Meyer Optik Gorlitz Lydith f-3.5/30mm opiskan 30 kruunulla, eli noin kolmella eurolla. Ebayssa noista kiskotaan 200-300 dollaria. Ja tekee muuten nättiä jälkeä, tähän tyyliin:
Juna
Alunperin meidän oli tarkoitus olla landella pari viikkoa, mutta sitten se hengissä säilynyt ystävä meni buukkaamaan häänsä justiinsa siihen väliin, joten eihän siinä muu auttanut kun pamahtaa Tampesteriin. Oli äly hienoa. Kertakaikkiaan.
Naimisiin pääsivät ja oli kaunista, sekä hauskaa. Niin että onnea vaan kosolti!
Hääpari

perjantaina, elokuuta 12, 2011

Hääpäiväaie

Arvatkaa mitä. No ette kuitenkaan arvaa, enkä malta olla kertomatta, niin...

Meillä oli taannoin hääpäivä, jonka kunniaksi olin varannut vallan pöydän Gaijinista ja kaikkee, silleen niinkö viimeisen päälle. Mutta sitten kissamme pamahti sekaisin helteistä, ties mistä ja järjesti itselleen virtsatientulehduksen a.k.a pissataudin. Muutenkin oli karvapallo eri kummallinen. Meni sitten hääpäivä lekurilla juostessa ja kissan kanssa tapellessa. Hän kun ei kauheesti perusta kuljetuskoppaan tunkemisesta tahi tablettien nielemisestä nääs.
Siinä siis meni ne romantiquepuuhat kissankusta haistellessa. Vähän haimme hallista kalaa, juustoja ja kuplivaa sitten lohdukkeeksi, muttei ihan lähtenyt.

No kissa tuli lopulta kuntoon, ja koskapa, kuten edellisestäkin postauksesta on havaittavissa, olen tehnyt suuren apinan raivolla töitä, ja niistä saanut korvaustakin, joten kävelylenkillämme muilautin vaimon kultasepänliikkeen ovesta sisään ja kerroin sepälle, jotta: "Vaimoni on kranttu ja minä saamaton, joten emme ole löytäneet vielä hälle vihkisormusta, vaikka menimme naimisiin jo hyvinkin taannoin."
Muutamaa mallia siinä sitten hypisteltiin ja kun silmänsä kirkastuivat, pukkasin välittömästi kortin tiskin taakse ja huudahdin "TÄMÄ!" Nyt on vaimo merkattu ja iloinen.


Eikä siinä vielä kaikki. Meikäläisellä on ollut tämä viikko vapaata, joten otimme suunnan kohti Porvoota, josta varasimme huoneen maailman romantillisimmasta hotellista, missä kelpasi pussailla ja peuhata.




Syömässäkin maltoimme käydä rannassa sijaitsevassa ravintola Johan´s:issa. Oli muuten töydellä hyvät pöperöt ja mahetsu miljöö.


Seuraavana päivänä käytiin vielä parissa putiikissa, joista varsinkin yhtä lankakauppaa pitää tässä hehkuttaa lähinnä äiteelle ja siskolle, jotka ovat aika pahasti käsitöihin kallellaan: Tulukaapa nyt tänne etelään, niin mennään käymään Porvoossa syömässä ja shoppailemassa!

Piti ihan houkutusvideotakin ottaa, jonka neitimäisyyttä piti loiventaa musiikkivalinnalla, ettei menisi alfa-uskottavuus ihan tyystin:

tiistaina, elokuuta 09, 2011

Bussissa melkolailla taajaan...


Kas vain sinäkin täällä.

Ite en oo juurikaan ehtinyt kiireiltäni, kun on tullut taas istuttua bussissa melkolailla taajaan. Käyty on mm. Jyväskylän suomipop festareilla, missä oli helvetin kuuma. Samalla vietimme paikallisessa finedining mestassa Jukan synttäreitä. Vedimme menut läpi ja itse sorruin myös viinisuosituksiin. Kannatti. Pojat olivat tilanneet myös mansikkakakun, noin niinku synttäreiden hengessä. Paha vaan etteivät tulleet kysyneeksi hintaa. Ensinnäkin siitä olis syöny koko virtasten suku ja toisekseen sille tuli hintaa tollaset rapeet 150€.
Sankar

Karkkilassakin käytiin kansainvälisesti nimetyillä sunset beach party festareilla. Siellä oli kovin sympaattista ja kiva pore. Just ennen roudaustamme taivas yhtäkkiä repesi, ja vesi täytti maan. Mutta samalla lyömällä, kun meidän tuli siirtyä lavallepäin, meitä jo hellikin taas auringo. 
Pilivet
Mustalaiset

Turkkusessa oli sittennii DBTL Missä soitanta-areenana seisoi vähän pirun kuuma sirkusteltta. Sieltä sinkouduimme seuraavaksi Kotkan meripäiville, missä taas oli ihan inhimillisen lämpöinen teltta, semminkin kun keikan aikana paikan yllätti ukkosmyrsky. Akustisestihan ko. teltta asfalttipihalla oli ehkä maailman paskin kaikukammio, mutta vettä ja tuulta se piti kyllä erinomaisesti.
Onneksi jätkäjätkät olivat ehtineet keikkapaikalle hetkeä aiemmin, kuin itse, niin Eppu osasi opastaa meidät areenalle: "Ajatte ihan sinne sataman päätyyn ja sitten kun ei näy enää mitään, eikä kukaan näyttäisi olevan opastamassa, olette oikealla portilla, josta sisään." Ja näinhän tapahtui.


Kotkasta kipaisimme Mikkeliin, mistä olimme ottaneet välimajoituksen matkalle Kuopijoon. Nerokkaasti nimetty Kuopiorock oli päämäärämme siellä. Olimme kaupungissa hyvissä ajoin, joten aikaa ja itseäni tappaakseni nappasin lonkkarin alle ja menin hurjastelemaan keskustan mäkiä. Kaikki ihmiset kun olivat joko festareilla tai mökeillään, sai Kuopiota pommitella ihan rauhassa.
Keikka oli perusjees, vaikka subbaset heittivätkin sen kaiken botnen pääasiassa lavalle. Ei ollut ihan tiukin basso-osasto sitten sillä kertaa. Aina ei voi voittaa. Läheskään. Tosin bändi oli kyllä oikein mielissään lavasoundeista, mikä sitten ihan heijasteli keikan laatuunkin kummasti.

Aamu valkeni ja reggae-express suuntasi kotikentälleni, elikäs pohjolan valkeaan helmeen a.k.a Ouluun. Q-stockissa oli ekkana päiväsaikaan Jukan kanssa päälavaveto. Hyvin toimi, ei mitään kysyttävää tai lisättävää. Ruottin pojat oli päteviä kytkeen ja säätään. Illemmalla meitä odotti seuraava veto Raappiksen kanssa viereisessä teltassa. Järkkärit roudasivat kamamme mestoille ja minä ehdin käymään porukoillani kalasopan ääressä, ai että kuulkaa! Siitä sittennii takaisin pelipaikoille ja kas, meillä olikin ongelma. Joku oli luvannu jollekin että meidän perkkoja voi lainata jonkun bändin keikalle, johonkin vetoon jossain toisella lavalla. Harmi vaan ettei se ainakaan ollut kukaan meidän bändin puolesta. Homma luvattiin selvittää ja kohta saatiinkin bongot takaisin. Melkeen hyvä mutta keissi, jossa oli kaikki käsiperkat ja kapulat puuttu. Niin ja sit ständi ja… Vähän joutui korottamaan ääntä, mutta kyllä kaikki sitten keikalle ehti. Ei näin. Mutta tätä lapsusta lukuunottamatta kaikki meni ihan helvetin hienosti ja keikka oli yks parhaista ikinä! Kaikki oli ihan liekeissä. Kaikki! Siinähän oli sitten jotenkin niin hyvä syke, että päädyimme baariin, missä vastaavasti oli sitten jotenkin niin hyvä syke että päädyimme paitapainon puistoon. 
Pikkutunnit ehtivät vaihtua jo isompiin, kun vihdoin pääsimme vaimon kanssa pikisaareen nukkumaan.
Ai niin ja joko mä ehdin kehua Twisted Sisteriä? Huh!!!!


Twisted
Seuraavana päivänä pojat suuntasivat Viitasaarelle, missä oli bändin pikkujoulut. Paha vaan että kuulemma pitkä viikko oli vaatinut veronsa ja kaikki olivat grillauksen ja parin kaljan jälkeen olleet ihan nukkumakunnossa, hyvinkin aikaseen. 
Itsehän en moiseen kerennyt, koskapakerta Oulussa järkättiin jokakesäinen Kuulema freejazzkonsertti Staalinin Urkujen ja vierailevien solistien voimin. Tämä oli jo järjestyksessään kahdeksas moinen. Siinä missä niissä ihan ensimmäisissä oli paikalla välillä enemmän soittajia, kuin yleisöä, oli homma nyt vähän niinkuin isollaan. Vähän toista sataa kuulijaa freekkukeikalla ei ole todellakaan ihan vähän! Oli mitä kaunihin kesäpäivä ja bändi ihan tulessa. Tunti musiikillista tutkimusmatkailua tuntui uppoavan muihinkin kuin esittäjiinsä.


Oulussa tuli sitten hengattua pari päivää, josta keskiviikkona mänimmä Raaheen anoppilaan. Se jäi melko lyhyeksi visiitiksi, kun pitikin jo hypätä Helsingin junaan. Noh juna oli yöllä stadissa tunnin myöhässä, joten jäi silläkin nuo unet vähäisiksi, kun taas oli aika hypätä kisikseltä dösikseen. Bonarina olin vielä väsypäissäni katellut kelloa miten sattuu ja kisiksellä törröttikin aika orvon oloinen Jazma jo tuntia ennen lähtöä. Onneksi keli oli oiva, joten nappasin siinä rinteessä pikku tirsat.

No vihdoin siihen bussiin päästyäni, vei se Jämsään siirrettyyn hip´n hop häppeninkiin Pipefestiin. Vähän paljohkosti teknisiä ongelmia ja keskinkertainen keikka siihen alkuun. Ja uskokaas tai älkää, minä suutuin. Aiheesta mielestäni. Yrittäessäni viedä lasillista viiniä mikserille, tuli poke huutamaan naama punaisena, että minähän en sitä kuule toudellakaan vie yhtään mihinkään takahuonealueelta. Ei kuulemma ollut mitään merkitystä, että juoma on menossa suljettuun ja valvottuun miksaustilaan. Ei sen apinan kanssa voinut keskustella, joten vein viinin takaisin ja nappasin tilalle vesipullon. Juu kuulkaas ei. Ei edes avaamatonta vettä saanut kuljetella siellä sittennii. Kysymykseen joka koski mahdollista nestehukkaa, tahi janontunnetta keikan aikana, käskettiin käyttämään viereisiä kaljatelttoja. Vittu mä sanon. Ja sanoin. Tunti väliä ja toinen keikka. Se meni jo vähän paremmin. Silti päällimmäiseksi tunteeksi jäi se vitutus. Ruoka oli sentääs hyvää.

Ja kas, majoituksemme oli hoidettu pyynnöstämme Viitasaareen, tuohon samaan kivaan kekkosmestaan, jossa pojat olivat yrittäneet juhlintaa maanantaina. saunaa pidettiin meille lämpöisenä puoleen yöhön, drinkkilippujakin saimme (hotellissa!!!) Uitiin ja juotiin ja jututettiin paikallisia. Ihan erinomainen lopetus raskaalle päivälle.

Heräiltyämme ja aamupalailtuamme läksimme kohden Raahea, missä oli jonkin paikallisen nuorisojärjestön järkkäämät päihteettömät ja liputtomat karonkat. Lavan taakse parkkeerattuamme, avasin bussin helmat ja hyppäsin kiireesti sivuun. Apukäsinä oli nimittäin myriadi määrä niitä semmosia nuorisolaisia ja se hommeli näytti hetken lähinnä muurahaispesältä, kunnes jäljelle jäi vain tyhjä kontti.
Muutenkin homma skulas pikkupuitteiden hommeliksi just hyvin. Siitä kun edellinen artisti oli lopettanut, oli meidän setti kasassa ja kytkyssä vartissa. Pino oli vähän alimittainen, mutta toisaalta eipä siinä ollut paljoa luukuttamisen tarvista muutenkaan, semminkin kun yleisössä oli seassa aika junnujakin.
Ei paljon tullu hilluttua tämän jälkeen kaupunnilla, seuraavan aamun lähtömme kun oli sovittu jo kahdeksaksi. Poriin on yllättävän pitkä matka, ei-niin-suuria teitä pitkin. Siksi toisekseen väsytti muutenkin vähän fidusti. Minä otin taksin anoppilaan yöksi ja loppuryhmä meni Tiiranlinnaan, mikä on ilmeisesti joku kekkosen pyhäinjäännös. Ei mikään muu selitä sitä, miksei hotelliin ole koskettu sitten perustamisensa nada, zip ja zero. Sen huoneen kokolattiamatto, minkä kävin päivällä väijjyyn näytti siltä, että jos siihen olis joku joskus oksentanu, paskonu ja tappanu ittensä, niin sitä ei olis paljon huomannu.
Lisäksi mesta tuntui olevan aika homeessa. Ei hyvä boogie kuulkaa.
Lähettäjä Jukka Poika
Aamulla anoppi nakkasi takaisin bussille ja matkahan meni koko kööriltä melkopitkälle nukkumahommissa. Porisperessä lavahenkilökunta paljastui Akun Tehtaaksi ja meiltä meinas koko poppoolta tulla tippa linssiin. Tänään homma tulisi toimimaan, kuin rasvattu! Ja näin myös tapahtui. Ai että on muuten vähän eri meininki kuin lahdentakaisilla. Sori vaan, mutta näin se vain menee. Mä kävin pätsäämässä etupäänkanavani kiinni ja kusella, ennen kuin oli tarkoitus mennä jeesaan lavan kasauksessa, niin sielläpä odottikin tilanne, jotta: "Mitä sää tänne pukkaat, ruvetaan tsekkaan kunhan herra entää etupäähän."
Mestassa oli eri paljon pikkuihmistä edellisen dinosaurisbändin jäljiltä, joten nappasin samointein masterin pienemmällä ja keikan keskiarvoksi taisikin muodostua bauttiarallaa 90dB.
Se on hyvinkin riittävästi, silloin kun PA on vimosenpäälle vireessä ja kun ihmiset eivät ihan hirviästi huuda päälle. Niinkuin nyt.
Pori
Puolen tunnin päästä keikasta, bussi jo liikkuikin kohti Stadia. Voitteko arvata kuinka kiva oli päästä pitkästä aikaa kotiin? Taidatte voida!