keskiviikkona, heinäkuuta 20, 2011

Let´s festival!

Kas päivää. Pitkästä aikaa taas tännekin on asiaa. Silläpä sitä onkin pitänyt virtuaalista hiljaiseloa, kun on nähkääs tämä tämmöinen kesä ja sitä myöten keikkaa pukkaa. Ja silloin harvoin kun ei pukkaa, niin pukkaa jotain muuta. Ja sitten kun ei pukkaa sitäkään, niin ei vois vähempää kiinnostaa koneen ääressä kökötys. Mutta tänään on tietokonepäivä, jolloin hoidan yhden masteroinnin ja miksausksen alta poies ja illemmalla kutsuu taas lonkkarimäki, mutta siitä toiste.

Suman purku alkaa Teinifestareiden helmestä, Lahden Summer Up häppeningistä, jossa viipottaa lähinnä tuommoista polven/olkapäänkorkuista humaltunutta lapsukaista lippa vinossa ja mikrobiachtoppi kainalossa. Vähän meni huumorin puolelle järjestelyt, kun ensinnäkin jätkäjätkien ja meidän vaihtoon oli alun perin varattu ruhtinaalliset 10min. Sitä kuitenkin rustattiin riittävät seitsemän minuttia pidemmäksi, kun vaadittiin. Toisekseen keikkainfolappuihin ei oltu pantu kenenkään puhelin-numeroita ja sit kun soittaa takaisin siihen jossain välissä tulleeseen tuntemattomaan numeroon, että mistä on kyse, niin siellä huudetaankin naama punaisena vastaan että  "kuka siellä? mulle tulee tälläsia puheluja ja kyselyjä jatkuvasti" Informatiivista, öö ei. Niin ja kun odotellaan lapuissa osoitetussa paikassa epämääräistä jatkokuljetusta, niin joku toinen soittaa ja huutaa että "Missä te oikein ootte? Pitäis olla jo lavamestoilla."

Ei saa hyvät ihmiset huutaa. Eihän mekään huudettu teille, vaikka bäkkäritila oli kaikille avoin. Muut oli juonu keikan aikana kaikki juomamme, ruokapuoli oli järkätty keskustaan ja itseasiassa koko bäkkärialue oli siivottu ja pantu kiinni meidän vetomme aikana. Värjöttelimme sitten siinä pimeällä biitsillä hikipäissämme ja kuivin suin. No mutta onneksi tekniikka pelas ja keikka sujui, niinkuin vain voi. Ken itseään auttaa... jne.
Ai niin: Bonarina mun uskollisesti palvellut kamerarunkoni tuli tiensä päähän.


No mutta seuraavana päivänä oli himppasen eri meininki Ruisrockissa. Heti tuli perillä kättäpäivää ja virvokkeita. Meillähän oli siinä rantalavalla samana päivänä parikin keikkaa, joten sekin lämmitti kovasti mieltä, että sain pitää koko etupäänkioskin ihan omanani. Kaikki muut roudas omat pulpettinsa mukana.
Jukka vielä aloitti päivän, niin sai tehdä tsekin ihan ämyreitten kanssa. Jengiä oli heti alusta ihan kivasti. Tietty Jukan keikalla olis voinu olla enemmänkin, mutta illemmalla Raappanan keikalla sitten taas juurikaan ei. Tuntui kuin koko suomi olis pakkautunut mun ympärilleni. Jengiä oli siis ns. Kosolti!!!
Keikkojen välillä käytiin siinä bäkkärin välittömässä tuntumassa olevassa puusaunassa ja ihan vallan uitiin. Ruoka oli hyvää ja seura mitä mainiointa. Tuli myös käytyä rahvaan joukossa kävelyllä vaimon kanssa. Kaiken kaikkiaan kaikki meni ihan vitun hienosti!!!


Sitten oli huikeat pari päivää vapaata, kunnes odotti todella hämmentävä keikka:
Mestana toimi Sieravuoren lomakeskus lännessä ja homman nimi oli lämmitellä sellaista reliikkiä, kuin Beach Boys. Luitte oikein. Ai ette ole kuulleetkaan, että moinen on ollut suomessa keikalla? No ei ollut kuulkaas kuulleet muutkaan, paitsi ne noin kolmisen sataa paikalle eksynyttä. Siinä oli ilmeisesti joku sellainen säätö, että yksi taho oli bändin tilannut, mutta perunut viime hetkessä ja sit nää oli tarttunu siihen ja kiire ja viimetinka ja... No ukkelit oli leppoisia ja kiireettömiä. Tsekkinsä kesti ja kesti. Mentiin sitten ihan nopeella "kanavat auki" tyylisellä lähdöllä.
Mikään ei oikeastaan haitannut, paitsi että leipiä sai bäkkärille odottaa iltaan. Muuten meillä oli suht mahetsua, kun meitä varten oli hoidettu järven poukamaan oma sauna. Mikäs siinä järvessä kelluessa, hapanta nauttiessa ja kuunnellessa kun ukkelit veivaa ikivihreitään. Oli jotenkin aika kohillaan siinä kohtaa se meininki!
Boys
Heräiltiin sitten aamupalalle ja pnimme bussin nokan kohti Tammerfestia, missä ilveksen takana odotti seuraava puuhun naulattu seteli. Oltiin aika hyvissä ajoin mestoilla, joten kävimme syömässä thaikkua siinä bussiaseman kupeessa, joka yllätti erittäin positiivisesti. Parasta punaista curryä hands down! Noh kun vatsa oli täynnä ja makuhermot terässä, niin kahviahan sitä teki mieli. Ja sen tuli olla hyvää. Aikamme palloiltuamme löysimme stokkan holleilta Taikapapu nimisen pienen kahvilan.
Kunnon sumpit ja kakunpalat. Taas kelpaa kehua!
Vähän vielä vapaamuotoista palloilua ja sittenpä jo tsekki odottikin.Viron ukot oli tehokkaita ja päteviä. Kalusto vähän oikutteli, mutta kaikesta selvittiin. Keikka oli mitä mainioin ja jengi erinomaisella tuulella, molemmin päin lavaa. Ja ei kun yöksi kotiin!


Huomenta ja ei kun Rajalalta uus kamerarunko ja kisikselle päin linjuriauton kyytiin. Olin siinä sen verran ajoissa, että kelasin mennä lonkkaileen stadikan mäkiä, mutta ensin piti hommata kypärä. Oikean löytämisessä menikin niin kauan, että jäi laskut laskemati, mutta kypärä onkin sitäkin hianompi ja keltaisempi! Bussi liikahti vaihteeksi Lahteen, missä oli torihäppeninki. Leppoisaa kasailua, tsekintynkää ja digibulsan käyttölogiikan muistelua. Mun miksauspiste oli pienen teltan perällä, jonka takana, ja tais olla osittain päälläkin oli isompi juomateltta. Toisin sanoen en kuullu midis. Botne oli lähempänä teollisuushallissa käyvää laivadieseliä.
Silläpä juoksinkin siinä rahvaan seassa taajaan. Ja rakkaat järjestäjät: Kun on pakko säästää kuluista, niin älkää herranen aika säästäkö niissä lavarakenteissa. Se on vaarallista. Lavan pohja oli nimittäin niin heppoisa, että kun Jukka pomppi, niinkuin sitä nyt tupataan viihdytysjoukoissa pomppia, niin kiipparistilla meinas tulla syna alas. (koppi!) Rumpalin monitori tuli subbasensa päältä tonttiin (uhrilta vältyttiin!) ja mun overhead ribbonini tuli raiserilta tonttiin. (ruumis). Ei näin.


Seuraavana aamuna lähdinkin liikkeelle jo varhain ja peukut pystyssä, josko kaupasta löytyis tähän hätään uutta. Onneksi löytyi. Ei nimittäin ole kellään äänifirmalla ribboneita salkussa ja harvoin edes mitään kasikuvioista, mikä on toi mun juttu, ton Joken setin kans. Mikki ja mies jälleen kisikselle ja nokka kohti koriaa ja pioneerifestia. Siellä metsän keskellä oli pieni aukea, jossa meitä odotti... rekan perä! Kuinka virkistävää :D
Mikäs siinä, kyllä sinne mahtui ja nippua viritellessä tuli hymy. Oli tiukka ja napakka soundi. Metsä toimi mitä parhaana akustisena elementtinä ja soundi oli sitämyöten huomattavasti erinomaisempi kuin edellä. Bäkkäritarjoilu oli rivakkaa ja ystävällistä. Viini pahaa, mutta ruoka hyvää!
Porukkaa oli vähemmän kuin ruisrokissa, mutta tuntui kolahtavan. Maailman nopein purku ja bussi kohti itää.


Vaikka seuraava keikkamme oli Ilosaaressa, me jatkettiin matkaa Kiteelle asti, missä meillä oli mökkimajoitus kaunihin järven rannalla. Otettiin rauhallaan ja leppoisteltiin. Ainoa miä rikkoi hieman idylliä, oli puhelu Villa Nah.orkesterilta, jotka kyselivät, josko voisin paikata huomenissa estynyttä äänimiestään? Ja minähän voin.
Järvi
Ja sitten sinne Ilosaareen. Perille päästyäni roudasin etupäänlootani sinne minne se kuuluu, informoin lavaihmisiä ja kipaisin ylex-lavalle sitä Villa Nahia yytsiin. No sehän olikin mitä iisein veto; backup vehkeineen yhdeksän kanavaa. Bändi toimi ja yleisö joras. Mahti homma siis heti kärkeen.


Sit taas kipin kapin toiseen päähän aluetta.
Rentolavalla on aina rento tunnelma. Hommat toimi mainiosti, vaikkakin pinkasta meinas pikkasen loppua tehot kesken, mutta vain pikkasen.


Keikka oli mainio ja koskapa majoituimme, oli loppuilta vapaata häröilyä. Tuttuja tupsahteli sieltä täältä ja niitten kanssahan sitä sitten turistiin. Kaljat oli koko ajan lopussa, mutta silti kummasti humalluttiin. Ihmisistä otin kuvia muistikortin täyteen, diggailin Palefacen setin peven miksauksineen ja kuulin jopa siekkareiden keikan lopusta muutaman biisin. On ne setät hurjia! Fiksuna ihmisenä tunnistin unentarpeeni ajoissa ja skippasin jatkoklubin, sekä sviittijatkot. Olin aamulla kuulemma ärsyttävän pirteän oloinen homonaama.
Lava

maanantaina, heinäkuuta 04, 2011

Rullailua ja kuvvailua

No niinhän siinä kävi, että vaikka mieli on nuori, niin ruumis palauttaa aina takaisin maan pinnalle.
Nimittäin viimeviikolla päätin treenata ollieni iskuun ja omistin pelkästään tälle rullailuharjoitteelle vähän toista tuntia. Illalla sitten tuntui lievää kolotusta nilkassa, joka vain paheni seuraavalle päivälle. Nyt sitten ollaankin otettu iisisti siitä lähtien. Pitänee vaan muistaa, että nuo vaivat, mitkä rasittivat jo aktiiviaikoina, eivät ainakaan ole minnekään kadonneet. Uinuvat vainen. Siitäpä viisastuneena päätin tiputtaa tämän kesän "skedetemppu päälle™" tavoitteeni vanhasta lempparistani: imposiblesta, toiseen kestosuosikkiini pressureflippiin.
Nyt jalka alkaa tuntua jo paremmalta. Onneksi ulkona sataa!

Boaz

Jaloista puheenollen: Tarvitsin uudet skedekengät. Nimittäin nilkkojen ja polvien lisäksi olen onnistunut taannoin tuhoamaan liian pehmeillä kengillä myös jalkapohjani. Painuin siis laminaan ja esitin myyjälle paradoksaalisen toiveeni: Ohutpohjaiset, matalavartiset skedekengät mahd.jäykillä pohjilla.
Hetken päätään raavittuaan, otti hän esille Niken ZoomFP popot, jotka on kyllä taas yhdenlaiset insinöörityön taidonnäytteet. Ne istuvat kuin hansikkaat, sisällä ei ole saumoja, eivät paina mitään, kestävät kulutusta ja huh mikä grippi! on taas kyllä kehitys kehittynyt.

Varis

Koskapa en ole päässyt rullaamaan, viikonlopulle sattui vapaata ja pienelle nilkkavaivalle tekee kevyt käveleskely ihan hyvää, on lähipäivät mennyt ihan vallan vaimon kanssa käveleskelöiden ja kameran läpi katsellen. Itse olen järin ihastunut tuohon taannoin hankkimaani sigman 50mm f-1.4 linssiin ja vaimolla, hälle vastikää hankitun canonin 500d:n nokalla on tämän viikonlopun killunut vanha mutta pätevä Tamronin 80-210 telezoomi.
Toi viissatanen on muuten ihan tajuttoman hyvä peli. Ensinnäkään se ei paina paljon mitään, varsinkaan mun 30D:hen verrattuna. Ynnä siinä on ihan mieletön kuvanlaatu, se tarkentaa huikean nopeasti ja isot voi vetää melkoisen korkeiksi, ilman pahoja kohinoita.
Kai se täytyy joskus hamassa tulevaisuudessa päivittää omakin runko 60D:hen, joka painii teknisesti tuon kanssa samassa luokassa, mutta on isompi ja painavampi. Mä preferoin isokouraisena tollaisa järkäleitä, joita voi talvellakin käyttää vaikka hanskat kädessä ja jossa on kaikki säädöt esillä. Valikkohyppely ei oo mua varten. Viikonlopun(kin) satoa voip väijyä täältä.
Deeep
Kameroista puheenollen: Pikkubroidi oli sijoittanut sellaiseen Olympuksen "mikro 4/3" runkoon, johon saa näemmä linssiadaptereita joka lähtöön. Nimittäin jos kompakti kamera mitä moniaisimmin linssivaihtoehdoin kiinnostaa, niin kannattaa tarkastaa näiden "micro fourthirds":ien tarjonta.
Broidin otoksia voi yytsiä täältä.

Raidat

Kuvista puheenollen: Vasta ilmestyneessä Jukka Poika kirjassa on melkoinen läjä meikäläisen ottamia kuvia ja muutamia vaimonkin nappaamia. Muutenkin opus on mitä mainiointa kesälukemista.