keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006

Apuvah!


Miten reagoidaan tulipalon sattuessa? Minä en aiheesta muuta tiedä, kuin mitä hyvännäköinen blondi palomiehetär sivariaikana meille opetti että... jaa´a miten se nyt menikään... kai se piti sen mukaan sammuttaa. En nyt muista ku että sillä oli hyvät tissit.

Noh jokatapauksessa. Jos rakennuksessa syttyy tulipalo, niin se ei nähtävästikkään sammu sillä, että huudetaan että VOI HYVÄNEN AIKA! TULIPALO!!! HERRANJESTAS!!! yms.
Eikä myöskään sillä, että sitä mennään porukalla pällistelemään.
On se kumma että julkisessa rakennuksessa on paikan päällä neljä vahtimestaria (+yksi näköyhteyden päässä, autuaan tietämättömänä tapahtumasta.) ja sen seitsemän virkamiestä eikä yksikään tee mitään konkreettista sammuttaakseen tulen alun.

Ohjeistankin kaikkia lukijoitani näin:
1.Jos palaa, niin nappaa se palava sähkölaite seinästä, mikäli
a.-et polta hommassa itseäsi.
b.-et kuole sähköiskuun.
2.Nappaa lähimmältä ihmettelijältä sammutuspeitto kädestä ja yritä tukahduttaa tulen alkua, mutta varo ettei kytevä tuli roihahda peitteen alta naamalle.
3.Kehoita niitä vitun urpoja painumaan ystävällisesti helvettiin siitä tieltä ja tuomaan vaikkapa vaahtosammutinta paikalle!
4. Käske jonkun informoida myös potentiaalisia sivullisia pois tulilinjalta, jotta kiertäkääpä paikka ettette kuole tms.

Puhuin episodin jälkeen vaimoni kanssa puhelimessa ja se kysy, että oliko mulla "kaikki kuoli" paita päällä? No ei harmi kyllä ollu, ku aamulla vaihdoin, mutta Kometan bändipaitapa oli, jossa lukee:
"I Wonder why these weird things just keeps happening to me?"

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Jari hei!

Mitä se Jari Isometsä oikein ruikuttaa eronsa tuskan parahduksista ja kaipuunsa paskan turahduksista (halpa, myönetään) Ja eiköhän sitä menetettyä urheilu-uraa ole jo itketty tarpeeksi. Olisko elämäsi jotenkin onnellisempi, mikäli olisit saanut lopettaa huipulla, ilman doupingkäryn häpeänuraa ristissä kunnian latujesi poikki.

Paska ammatti. Kaikkesi annat terveyttä myöten, eikä se riitä vielä mihinkään. Jos kunnialla urakasta selviät, niin saat tontin ja edustustehtäviä puoleksi vuodeksi.
Ok. akka lähti ja viina maistuu, muttapa eipä hätää. Ihmisen tuskasta ja alhon laaksosta sitä ollaan ennenkin tässä maassa polkaistu!
Minulle suuruutesi avautui vasta dopingkärysi myötä. Ennen sitä olit vain yksi huippu-urheilija muiden joukossa.

Nyt teet niin, että suljet puhelimesi ja vedät verhot eteen, ettei paparatsit häirihe, korkkaat sen viimeisen kossupullon ja luet testamenttisi. Siitä revit saatanallisen vimman ja tulet kuukauden päästä ulos pirtistäsi, kirja kainalossa ja loistat voittajan hymyä!


"Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
"

Nerokasta!

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Jääkiekkoesitys

Vaimoni on ihana! Vai kuinka monen tiedätte vieneen miehensä lätkämatsiin?
Tyttö on kova polttamaan tupakkaa. Niin kova, että hänellä on jo henkilökohtaiset suhteet lähimmän R-kioskimme myyjien kanssa. Eräänä päivänä yksi sellainen antoi kaupanpäällisiksi liput hartwall arenalle ärräcupin loppuotteluun. No mehän siitä sitten internettiin, että mikä ärräkuppi ja ketä pelaa ja sen sellaista nippelitietoa metsästämään, mutta ilmeisesti on niin, että tämä tällainen jääkiekkofanitusharraste on vähän niinkuin salaseuraluontoista. Jos sä et oo skenes ines, ni oma vika.
No mutta ottelupäivä ja kellon aika oli sentään ilmoitettu itse lipussa.
Suurena päivänä lähdimme kohti pasilaa ja siellä areenan hollilla jo muutamat iloiset lätkäfanit rysysivät jo käsillään kanssa-kannattajia. Aito meininki!
Sisällä hallissa oli kyllä ihmeteltävää kerrakseen. Olen toki käynyt paikan päällä aiemminkin, mutta aivan erityyppisissä riennoissa kuin mitä lätkä on. Koko halli värähteli käsinkosketeltavaa urheilujuhlan tuntua, (sikälimikäli abstraktin tunnun värinää voi käsinkosketella) ja yhtenäisesti pukeutuneet nousuhumalaiset penkkiurheilijat haahuilivat tehokkaasti käytävillä. Taisivat muuten olla suurin osa sukua keskenään.
Mutta missä täällä on se peli? Eiku oviaukkoon kurkkimaan ja siellähän se! Ja siellähän NE!!! Astuimme nimittäin suoraan Jokerikatsomoon Jokerien pelatessa ja pienenpienellä Kärppäfanilla meni häntä koipien väliin moisesta kollektiivisestä ykseydestä! On erittäin hämmentävää ja kunnioitusta herättävää, kun edessä aukeaa punainen jokerifani meri ja ne kaikki huutaa rytmikkäästi ja lujaa ja huitovat käsillään ja...
Me mentiin sitten kiltisti hallin toiseen päätyyn. Sinne ihmisten keskelle.
Tulostaululta lunttasimme sitten että jokereita vastaan pelaa Pelicans. Vaimo kysyi että mistäs päin nämä pelikaanit ovat. Vastasin että lahdesta. Vastaukseni osoittautui olevan oikein, mitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Pääni asiatietovarasto lienee massiivinen!
(Hyvä todistus tästä läthäpiirien ines-skenes teoriastani: googlasin pelicansin kotisivuille tarkistaakseni, että lahti fakta pitää todellakin paikkansa, mutta eihän se käykkään mistään selville. Siis kaikkihan tietää mistä ne on. Tai ainaski pitäis tietää.)

Itse matsi meni kyllä ihan ohi, kun miljöössäkin oli tarpeeksi ihmeteltävää. Mahetsua sakkia. Suosittelen! Jokerit tais voittaa, onnea heille. Niin ja väliajan zamboni showkin oli mahetsu. Vehkeeseen oli instattu auton kuppipenkki kuskin vasemmalle puolelle ja sihen oli istutettu joku kersa! Olin tälle kersalle hyvin kade. Miksi kaikki hauska on aina tarkoitettu lapsille???

Ohessa lahjakkaan urheilukuvaajan (vaimoni) näkemys aiheesta. Sekä kuva zambonista vehkeen valmistajan sivuilta. Huomatkaa kuvateksti:Nothing else is even close. Harvinaisen totta!

Avoimet ovet

On se perkele, että kun hyvää hyvyyttään jättää wlan:in
kristillisillä periaatteilla avonaiseksi, niin nyt kuitenkin on netti koko ajan ihan jumissa, kun joku kloppi donaa pornoa kovalevynsä täyteen. Kyl mää tän arvasin, mutta...

Nimim:Mikäköhän olis hyvä salasana?

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Vitun pissis

Lähijunassa kuulee tuhansia tarinoita. Yleensä tahtomattaan.

-"...No sit se vitun urpo käy siinä lässyttään jostain, et sulla on vittu kauniit silmät
tai jotain perusläppää. Vittu ku ei saa olla rauhas ees himabileissä. Hyvä ku ei sanonu suoraan et sulla on vitun hyvät tissit, tai lähetääks vittu paneen... No en mä vetäny ku jonku twelvarin enkä ollu ees mitenkään vitun sekixissä tai vittu mitään... No kai se mun kundi katto sitä ihan vitun pahasti vittu hyvä ettei vetäny sitä vittu turpaan tai potkinu päähän. Niin tai hyvä ja hyvä... No vittu etelähaagas just vittu matkalla tajuutsä!!! No vittu nähään mo!"

- Anteeksi neiti, satuin vain pistämään merkille että äskeisen puhelusi aikana esiintyi "vittu" sana tuollaiset vaatimattomat 57 kertaa.

-No entä sitten? Vittuuks mun puhelut sulle kuuluu???

-No sitähän ne kuuluu, että sä kailotat asioitas julkisessa kulkuneuvossa sadan desibelin voimakkuudella, mutta ei se ollut pointtina, vaan sun verbaliikkasi.

-Siis mitä vittuu! Käyt säkin vitun pahvi keuhkoon jostain kiroilusta haloo???

-No lähinnä sitä mun asiani koskee, että moinen vittu-sanan käyttö kielii auttamattoman pienestä sanavarastosta ja mielikuvituksen puutteesta...

-Siis mitä vittuu sä sönkötät siinä???

-Anna mä nyt selitän mun pointin. Jos sä heittäisit väliin esimerkiksi "saatanan idari"
"helvetin kusipää" tahi " perkeleen peelo" saisivat voimasanat asianmukaista painoa.
Moinen vitun viljely kun lähinnä latistaa puhettasi.
Mietippäs kuule asiaa, mun täytyy jäädä tällä asemalla. On vähän vähän vitun kiire töihin. Moi!

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Poliisinäyttely


On se hyvä ja hieno homma ettei täällä meidän demokratian kehdossa päästetä kaikenmaailman anarkistihippejä ja kansalaisaktivisteja hillumaan ihan miten sattuu, turisteista ja median edustajista puhumattakaan!
Nooh vitsi vitsi. Itse asiassa lauantain kähinöinnin aiheuttajan hienovarainen pointti tuntui jäävän kaikilta pahasti huomaamatta. Palataan siihen tuonnempana.
Illan tapahtumathan menivät jotakuinkin seuraavanlaisesti:

Anarkisteiksi itseään tituleeranneet julistivat netissä, että kuudelta osoitetaan mieltä kiasman edessä ja tuodaan vähän epäjärjestystä ja sensellaista Helsingin kaduille, jotta ihmiset huomioisivat kiinan ihmisoikeus tilanteen yms. ja onhan toi tommonen ASEM liian hyvä tilaisuus jättää anarkoimatta.
Noh. Juhla aattona paikalle saapuikin runsas kourallinen aktivisteja. Lehtikuvien perusteella pääasiassa teinityttöjä, muutama hippi ja yks elähtäny punkkari. Paikalla oli myös ns. talon puolesta muutamia teinejä dokaamassa. Kiasman edus kun sattuu olemaan suosiossa keskuudessaan. Alkuun kaikki tuntui menevän kovin rauhallisesti tuommoista perinteistä palloilua: aktivistit, turistit ja poliisit sulassa sovussa. Sitten hieman lisää poliiseja, lisää turisteja, sekä laumasielukasta juhlakansaa ihmettelemässä ihmisiä ihmettelemässä olleita ihmisiä. Yhtäkkiä paikalle pelmahtaa satoja poliiseja, jotka kylmän rauhallisesti motittavat kansan siihen kiasman edustalle ja käskevät porukan poistumaan paikalta, päästämättä tietenkään ketään poistumaan paikalta. Noh kyllähän siinä parissa tunnissa vähän laiskempikin anarkisti kokoaa itsensä ja saa aikaiseksi heittä esim. pullolla polliiseja tms. asiaankuuluvaa. Semminkin kun on ensin sen pullon asianmukaisesti tyhjentänyt. Putkaanhan moisesta joutaa ja viedään nyt sitten sen kaveritkin seuraksi.
Ja mikäköhän se hienovarainen pointti sitten tämän kaiken kaaoksen järjestämisessä olikaan? No minun nähdäkseni tässä demonstroitiin poliisin toimesta hienosti sitä epäkohtaa, että monin paikoin muualla maailmassa moinen siviilien mielenilmaus tyrehdytetään aina alkuunsa. Sääli vaan että demonstraatio jätettiin puolitiehen. Missä oli kyynelkaasu? Miksei ketään pamputettu kunnolla?
Kumiluodit ja "kadonneet" ihmiset olisivat menneet ehkä jo mauttomuuden puolelle, mutta ei tällasella nysväämiselläkään oikeasti mitään saavuteta.

perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Tekstin muodostusta

Se minulla on jäänyt aikoinaan äidinkielen tunneilta päähän, että hyvä teksti
haastaa lukijansa ja jättää mielikuvitukselle sijaa.
Tuossa paskalla ollessani muotoilinkin seuraavanlaisen lauseen:

On se nyt perkele...


Vielä kun sais noihin otsikoihin samanlaista syvyyttä.



















Kuvan henkilö ei liity kyseiseen luomistapahtumaan.

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Sankaritar

Taannoin tapahtui kummia: Heräilen aamulla rakkaimpani kujerrukseen, nousen ylös ja lähden unenpöpperössä suuntaamaan kohti kotimme saniteettitiloja. Tuskin olen päässyt makuutiloista poies, kun keittiöstä kuuluu ihan käsittämättömiä ääniä. Whapwhapwhaptöpötöpötöpö jne... ja lentävien lasiesineiden kilinää etc. Pysähdyn niille sijoilleni ja yritän pöpperöisillä aivoillani tulkita parhaani mukaan näitä omituisia aistihavaintoja. Yleensä reaktioni ovat salamaakin nopeampia ja kaikinpuolin äksönhero tasoa, mutta tällä kertaa jökötän kuin loiseläin puujalostusteollisuuden sivutuotteessa ja ihmettelen, kun vaimo pyyhältää ohitseni.
Taaperran perässään keittiöön, todistaaksni omituista näkyä:
Vaimo seisoo keittiön pöydällä ja on juuri nakkaamassa kissaamme huoneen toiseen päätyyn.
Välittömästi tämän jälkeen hän nappaa pulun kiinni lennosta ja paiskaa sen ulos ikkunasta; sinne mistä se oli tullutkin. Höyhenet pöllyävät.
Minähän en tiennyt yhtään miten moiseen pitäisi reagoida, joten puhkesin raikuviin suosionosoituksiin!

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006

Keikalla jälleen



Kävinpäs taas esittelemässä musiikillista osaamistani tuolla kuudennella linjalla Possible Apple-bändin alla. Väkeä ei torstai iltana ollut paikalla tungokseen asti, mutta messissä jengi oli kyllä sitäkin paremmin. Ei se määrä vaan laatu sano...
Vaimolta tuli sellaista palautetta, että kun mies esittää musiikkia nimellä Possible apple ja lavalla hänellä on kaks mäkkiä omput loistaen, on siinä omenaa kerrakseen.
Perskeles taas se on oikeassa. Mainonnan puolelle menee. Pitänee tilata Pimp my laptopista
tarrat koneitten kansiin. Nimen olen nimittäin keksiny joskus tsiljoona vuotta sitten, kun väänsin soundia vielä Amiga 500:lla eikä se liity mäkkiin millään tapaa. Se mikä loistava oivallus nimeen liittyy on hautautunut ajan tomuun. Ei auta sillä mennään :D

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Lelu dé Luxxus part 2

Vähänkö mahetsua. Sitä kun studiorottailee aikansa, voi vaihtaa vatsahaavansa kaikenlaisiin kulutushyödykkeisiin, kuten nyt tämä tämmönen Mac Book tietsikka.
Tämän avulla voinkin sitten tehdä töitä hieman enemmän ja aavistuksen epäergonomisemmissa tiloissa! Ei vaan. Kyllä mä tämän hankin lähinnä tuommoisen elektronisen musiikin tekoon. Jos sillä voi jotain bändimiksauksiakin välillä hoitaa, ni se on bonusta.
Loisto ominaisuuksista retosteltakoon sen verran, että tässä on sisäänrakennettu kamera ja photobooth softa jolla voi viihdyttää itseään kanssaihmisistä nyt puhumattakaan.
Huh huh öhhöhhhh mruhblör & pinkkaloorapiu!
Osittaista pään hajoilemista ilmassa. Ollaan nyt miksailtu tätä rokkiva niin että soi!
Meinas vaan käydä vähän raskaaksi nää aikataulut, jonka mukaan meillä oli aikaa käyttää miksauksiin ruhtinaattomat puolipäivää per biisi. Eipä siinä, kyllähän sen voi tehdä niinkin, jos nimittäin tykkää paskasta ja huolimattomasta soundista. Tai kaikkihan on tietty projektikohtaista. Joskus on tullu miksattua kokonainen jatsilevy päivässä, mutta se olikin
niin harkittu kokonaisuus ja maailmanluokan soittajat puikoissa, ettei heinääkään tee helpommin. Noh eniveis. Kinusimme sitten lisäpäiviä ja jopas helpotti. Vieläkin toki joutuu tekeen tuollaisia +14h päiviä, mutta meillä on nyt varaa pitää välipäiviäkin, mikä on tuon perspektiivin takia kriittisen tärkeää. Vaimokaan ei vierasta enää niin pahasti kun tulee oviaukossa vastaan.