Sieniä, kuin sateella.

Viikon aikana ei ole eloa päässyt häirihemään kuin yksi keikka. Eikä sekään paljoa häirinnyt. Vetopaikkana nimittäin toimi huvilateltta tuossa tokoinrannassa, mihin meidän ovelta on lahden yli näkö ja kuuloyhteys. Koska tekninen henkilöymäkin oli kovasti ammattimaista ja jouhevaa, niin nohevahan se oli kaikin puolin työstää.
Jukka Poika se siellä esiintyi alkuillasta. Meno oli kovin sivistynyttä ja nätillään. Kamalasti ne ihmiset siellä taputtivat, joten kai se oli sitten ihan onnistunut keikka. Teltassa on tietty teltan akustiikka ja botnea oli totuttua vähemmän. Silti kuulemma tuli naapureilta sanomista siitä basson jytkeestä.  Rumban keikkaraportinkin mukaan "musiikki tuli koko illan täysillä." No mittareiden mukaan mä vedin 97.4dB:n keskiarvolla. Onko se sitten sopivasti vai "täysillä", riippuu kokemukseni mukaan ihan siitä, tykkääkö artistista ja toisekseen, onko kuulija ryhmittäytynyt, esim. kaiuttimen välittömään läheisyyteen.

Mistä muistuukin, kun eräänkin kerran järkkäri piti mua ihan hulluna, kun luukutin niin "tolokuttoman lujaa koko keikan". Varmasti se siltä tuntui. Mutta pitikö sitä järjestystä valvoa siinä kaiutinpinon edessä. Hän siis fyysisesti nojaili siihen pinkkaan!!!

Keikan jälkeen leppoisa autonpakkaus ja kesän festaroinnin päätteeksi koko lössillä Farangiin karonkoimaan. Varmaan osittain taiteiden yön vuoksi, osittain täpötäydestä tuvasta ja tietty myös meidän isosta seurueestamme johtuen, oli illan tarjoilu hieman sekavaa. Sapuska tietty oli ihan luxusta, mutta raflan puolesta kaikki ei ihan menny niin nappiin, mitä moiselta finedining paikalta saa odottaa. Ei silti jäänyt mitenkään paska maku suuhun. Päin vastoin.
Joka tapauksessa asiasta mainittiin kirjallisesti ravintolan omistajalle, joka ei sortunut turhiin selittelyihin ja seivailuihin, vaan välitti pahoittelut, sekä omasta, että  henkilökunnan puolesta ja lupasi palauttaa rahamme!!! Ja nyt ei puhuta ihan pikkusummista hei! Eihän noin toimita nyky-yhteiskunnassa :D
Kieltäydyimme moisesta ja uhkasimme sen sijaan tulla revanssille lähiaikoina. Pisteet himaan!

Tässä viikolla ollaan ihmetelty rankkasateita. Mistä tuota vettä riittääkään!?!
Asiassa on puolensa. Huonot ovat se, ettei ole hotsittanut paljoa lenkkeillä. Eikä toisaalta keli ole oikein soveltunut skedeykseenkään. Toisaalta sateessa on hauska kävellä, kunhan on releet kunnossa ja sienestyksen kannaltahan kelit on mitä mainioimmat.

Frendiltä sain kamalan kasan lemondrop chilejä ja vuosaaren metsistä löytyi lampaankääpää. Niistä syntyi kuulkaas mitä mainioin thai-vaikutteinen curry!


Kuldyyriakin on tullut harrastettua. (eräskin)Kaveri on näppärästi näyttelijä, joten häneltä pummasimme liput suokin kesäteatteriin, missä pyöri viimeisillään Ronja Ryövärintytär. Miksi tehdä 3D leffoja, kun teatteri on keksitty?

Oli äskön muuten pirun lähellä, ettei jazmanautin kotitalousyksikkö muuttanut Vantaalle. Vaimon tuttu vinkkas, että sen omistama kämppä olis vapautunut. No mehän sitä katsomaan: Radan vieressä, melkein 80 neliötä. Kerrostalon 10. kerros = hulppeat maisemat. Kolme huonetta. Avokeittiö. Iso parveke. Integroidut keittiökalusteet ja mm. viinikaappi, sekä humidori. Kaikki huippumodernia ja priimaa. Hinta alle tonnin. Mutta kun se on vantaalla. Noin kauas vois muuttaa omakoti/rivitaloon, muttei moderniin kerrostaloon. Jotenkin se tunnelmapuoli on niin tärkeä, että jos pitää asua kerroslaatikossa, niin sen pitää olla rakennettu ennen kuuskeetlukua. Ei noi elementit silleen kiinnosta. Suurin yksikkö on tiili.

Aktiivisesti me ei olla muuttamassa, kun tässä siltasaaressa on mitä mukavinta. Mutta kieltämättä muutama lisäneliö ei haittais. Niin että jos on tarjota pääkaupunkiseudulta 2-3 huonetta, mukavasta vanhasta kerrostalosta, tai vielä parempi: omakoti, pari- tai rivitalosta, niin meistä voisi saada luotettavat ja pitkäaikaiset asukkaat.
jazmanautÄTgmail on kanava.