perjantaina, maaliskuuta 30, 2012

The Magnificent Tubularbells

Siinä me istuimme lounaalla, hotellin ravintolassa ja typerryimme taustamusiikista.

Jopa Kenny G olisi rokannut kovemmin. Panhuilu versio Zepukoiden immigrant songista oli jotain epätodellista, kuten myös pianotulkinnat Queenin klassikoista. Bussikuskimme mielestä musiikki oli ala-arvoista paskaa, johon oli helppo yhtyä. Mutta laulajan mielestä ihmisellä joka ei voi sietää panhuilun ääntä, on ruma mieli. Siihenkin oli helppo yhtyä.
Ruokakin oli pahaa.
Seuraavana aamuna, sama levy siivitti aamiaistamme. Kysyinkin henkilökunnalta että mikäs tämän musiikin pointsi on, johon nuori tyttönen tuskan ilme kasvoillaan vastasi, "Niiinpä, mutta mie jouvun kuuntelemmaan tätä joka päivä." Otin osaa.

Seuraavana yönä Richard Claydermanin haamu ilmestyi uneeni ja profetoi niin perkeleesti!

Ja nyt se on valmis. Ensimmäinen singleni. Suuren midiviihdeorkesterini nimi on:
The Magnificent Tubularbells. Ja tuotanto koostuu putkikelloversioista, kaikista maailmanhistorian kauneimmista sävelmistä, kunhan ne vaan on Irwiniä.

Olkaa niin hyvät:


Alas panhuilujen ylivalta viihdeteollisuudessa! On aika nostaa putkikellot ansaitsemaansa asemaan viihdemusiikin solistisella huipulla!!!

tiistaina, maaliskuuta 27, 2012

Paras ruoka, paras mieli!

Tämä kevät on näemmä melkoista hiihtokeskuksissa ravaamista...




Kaverit kävivät Gaijinissa syömässä ja unohtivat pyytää minut mukaansa. Kaikki olivat siitä hyvin hämillään. Paitsi minä. Meinaan että sieltähän saa ihan tavallista kotiruokaa. Tosin ihan tajuttoman hyvää sellaista. Olen nimittäin lähiaikoina vääntänyt fiiliksellä Tomin reseptejä toteen. Ribsit olivat jumalaisia ja yllättävän iisejä tehdä. Viimeksi tein lihapadan mukaillen vasikanposkireseptiä ja huh mitkä soundit siihenkin pärähti. Mustariisiviinietikka oli todella muikea uusi tuttavuus!
Tässä uudessa kämpässämme on kaikkien hienouksien joukossa hienointa se, että keittiössä mahtuu tekemään montaa asiaa kerralla!
Eilen piti vähän himmailla ja tehdä ihan perinteistä, eli leivitettyä possunleikettä. Mutta koskapa käteen sattui seesaminsiemenpussi, niin käytinkin sitä leivittämiseen. Voin muuten suositella! Todella hyvä klangi.
Amuri
Työrintama sijaitsi viime viikonloppuna ihan tuossa naapurihkossa, eli sappeen hiihtomestassa.
Ihan kiva tilava sali joka ei ollut kuutio, eli akustiikka oli vallan mainio. Ja Pakaman Riku toi paikalle jotku uudet subipäätteet, jotka ällistyttivät tarkkuudellaan. Huh huh, miten hyvää botnea oli tarjolla!!! Se kun ei nimittäin riitä, että se elementti liikahtaa oikeaan aikaan. Sen pitää pysähtyäkin.
Tuvassa riitti populaa ja näppärästi pummasin vielä pian keikan jälkeen takaovelta tyttöporukalta kyydin Tampereelle. Keli oli kyllä muuttunut ihan naurettavaksi, muttei me meinattu mennä ojaan kuin kerran.
sappee
Anoppi lähetti näälän mukana kauheen mötikän ihan mielettömän hyvää palvattua savulihaa. Eli tänään meillä syödään hernekeittoa ja pannukakkua!

torstaina, maaliskuuta 22, 2012

Runding wild!

Kato terse, eli mortonki, eli morientés!

Esbåån sellosali oli viimeviikon keskiviikkona ääriään pullollaan. Kirjaimellisesti: Loppuunmyytyyn saliin piti ryhmitellä tutut lavan sivuun, kun yleisöön eivät mahtuneet. Tämä käsitti siis sen "ääriään". Pullotusta en voinut todentaa, kun ei ollut tarpeeksi herkkiä mittalaitteita, mutta varmasti oli ainakin atomitason pullistumaa kehissä.
Pulloista tulikin mieleeni: Käytiin sitten keikan jäljestä siinä vastapäätä, S-ketjun baarissa, jossa oli IPA-viikot, niin myyjän suositutksesta ostin sitten vallan mainiota olutta. 0.33 vaan kustansi 10,90€!!! Nokian toimitusjohtajako ne pullot on sinne yks kerrallaan roudannu? Onneksi meillä on tuossa naapurissa tuo O´Haras, josta saa aina ipaa kohtuuhintaan.  asiakasomistajathaistakaapaskameilläonmafialälläälläänapinaakapinaaperkule.


Yöksi basistin luokke, jossa vielä katottiin uudesta 3-D telkkaristaan trailereita, josko joku säväyttäis ja itseasiassa ainoo ihan hieno, oli eteläkorean matkailumainos. Niin ja maistettiinhan me sitä sellaista kahden tähden jalluakin. Ei kyllä herättänyt kamalasti tunteita, kummatkaan. Tosin tuli mieleeni, josko surroundista olis jotain iloa sitten, kun tuo 3-D ottaa tulta kunnolla alleen. Meinaan että yleensä se on aika rasittavan kuuloista, kun fokus on kuitenkin siellä edessä ja ääni pyörii, missä pyörii. Itsekin luovuin moisesta muuton jälkeen. Ei ole ollut ikävä.
Sellosali
Seuraavana aamuna kisikselle josta dössi liikahti Poriin. Kino oli mestana ja kuten aina, kunhan sen omituisesti käyttäytyvän torviladatun PA:n sai radikaalein liikkein soimaan, oli meno lysti. Siellä on muuten yksi maamme tanakoimmista ja tarkimmista subiosastoissa. Turha kai mainitakkaan, mutta mesta oli loppuun myyty. Keikan jälkeen maailman nopein roudaus. Kuoharit naamaan ja eiku hotlalle lepuuttaan.
Pori
Porista oli leppoisan lyhyt siirtymä Turkkuseen, joten ehdimme käydä hallissa sushilla. Voin suosittaa. Hyvä oli! Klubilla apukädet rokkasivat.
Uuttakin tuli testatua: Koskapa ko. mestassa ei ole vieläkään beta-52 mikkiä basarille (grrr!!!) vaan aina tarjoavat sitä senkun vastaavaa, joka EI ole vastaava ja josta en just saa mitään kovin järkevää aikaiseksi, niin valitsinkin basariin lätkämallisen kapineen. Siitä kun leikkasi kaiken yläpään fiduun ja jätti ilmoille yläkekkarinapsahduksen, niin hittolainen, miten läski ja tiukka potkurumpu! Saa tarjota sennheiserin sponssia!
Yleisön määrää lienee taas turha mainitakkaan. Hyvä oli pore. Kuten Turussa aina.
Turku
Seuraavana päivänä teimme sivuttaisliikun Himokselle. Matkantekoa helpoonnutti mukaan ottamani 8-bit nintendo. Jalkapalloa ja golfia tuli hakattua. Niin ja kiaristin perkule meni löymään ennätykseni tetriksessä! Uusia pelilahjoituksia otetaan muuten vastaan. Mikäli komerostas nes pelejä löytyypi!
Nintendo

Iso sali siis kehissä. Ja me pari tuntia etuajassa. Siinä viihdytimme sitten itseämme parhaimman mukaan, kun Piki ja kumppanit kasasivat lavaa. Sauna ja mökin savuttava takka toivat tunnelmaa. Tsekki kuleksimasta ja kas, sieltähän saapuikin Vaimoni ja Tommin avuri! He päättivät lähtä seikkailulle ja päätyivät katselemaan miehiään työnsä parissa.
Keikalla oli ihan sekopäisen humalaista ryhmää ja paljon. Aika monen miehen iskutaktiikka oli mennä naisen eteen ja tuijottaa lävitsensä. Ainoa liikesarja tuntui liittyvän jollain tavalla oluen läikyttämiseen. Ja sitten ihmetellään, miten ei rehellisellä suomalaisella miehellä käy flaksi. Vähän myös ahisti se yks tsuppari, joka tuijotti mun mikserini edessä mua lakkaamatta varmaan puoli tuntia. Sekin kävi ahistamaan, kun PA:sta hävis kesken vedon toinen puoli. Kohta se tuli takaisin, mutta 10dB:tä hiljempaa. Pääteosasto kertoi, että vika oli etupäässäni. Mikseristä lähti ihan ok. Master Eq:kin näytti toimivan, vaan kun koskin ko. kanavan gainiin, niin SIELTÄHÄN TULIKIN SAMAN TIEN TÄYSILLÄ!!! Ja minä hinkkasin ja ruuvasin ja kikkailin, mutta taso heitteli laidasta laitaan. Ei ollut hyvä pore. Potikka tai piirilevy tms. oli tullut tiensä päähän. Viimeisenä keinona löin vehkeen kanteen nyrkillä, niin että kättä pakotti. Ja asettuihan se sentään loppukeikan ajaksi. Väkivalta lopettaa sähköongelmat!
Himos
Tällä viikolla olen harrastanut sitten vastapainoksi monen moista, kuten juoksentelua (ihan omaksi huvikseni) ja ammuskelua (Toisten kiusaksi [MW3]) Ja tulipa tuossa tehtyä maailman parhaimmat Ribsitkin! Resepti on tämä ja en voi kuulkaas liikaa hehkuttaa. Helppoa, halpaa, sekä hyvää!



maanantaina, maaliskuuta 12, 2012

Startti

Ja taas lähti kausi käyntiin.

Kalenteri täyttyy kovaa vauhtia, pääasiassa Jukka Pojan keikoista. Toki mukaan mahtuu Raappanankin esiintymisiä.
Tulee kiireinen vuosi. Mutta mikäs siinä, kun tekee työtä jolla on tarkoitus.

Viikonloppuna kävimme Varkaudessa, sekä Tahkolla. Päästelin Tampesterista Pöllimöön pikkugestapon poikittaisliikenteellä, kun laskeskelin nettitietojen perusteella, että olen sillä sopivasti hieman etuajassa perillä ennen loadinniä. Juupa juu. Aseman automaatin mukaan moinen ei suoraan onnistunutkaan, vaikka netissä näin luvattiin.
Otin sitten lipun Pieksämäelle, josta konnarin mukaan pääsis sitten samalla lipulla toisella junalla Varkauteen. Paitsi että perillä kerrottiin, että jatkoyhteys meneekin bussilla. Mahoton säätö ja virkkaus ja kysely paljasti että lisää pitää pulittaa ja yks epämääräinen juna sinne meni vajaan tunnin päästä ja... Loppujen lopuksi en ollu perillä kuin vartin myöhässä.
Varkaus
Perillä oli lisää säätöä, kun mikserin masterlohko oli ilmeisesti lasahtanut ja toinen kanava oli täten käyttökelvoton. Rakensin grouppilähdöistä uuden. No broblem. Sitten vielä virittelin subbasia ja huomasin, että nehän on vastakkaisvaiheessa. Aikamme tutkailtua, hoksasin että CD-linjan toisessa kanavassa oli vaiheenkääntö päällä. Välillä se on pienestä kiinni ja itsensä tuntee typeräksi.
Eniveis, keikka meni mainiosti ja sen jälkeinen purku näppärästi. Hotellille vaihtamaan tarkemmin kuulumisia parin kaljan kera. Vaan eipä ole ukko tottunut yökukuntaan. Vajaan tunnin jälkeen oli pakko painua pehkuihin.

Seuraavana päivänä sinisen salamamme nokka hamusi Tahkovuorta, tuota matkailukeskusten varjelluinta salaisuutta. Meinaan että harvassa oli ne opasteet, jotka ko. paikasta mitään vihjasivat. Onneksi GPS on keksitty. Ilman olis menny vielä sekavammaksi harhailuksi. Vaan löysimme vihdoin paikalliseen urheilukeskuskylpylään ja siellähän meitä odottikin ihka rehti jumppasali. Ei ihan kauheena tarvinnu sitten käyttää tilaefektejä siellä.
Ja taas lähti Jazmalta digineitsyys. Tällä kertaa tiskinä oli Soundcraftin digidigi ja tiätteks, mää vähän tykästyin. Kovasti oli selkeä käyttis siinä ja paljon mukavia ominaisuuksia. Bonusta laskutasosta, mihin mahtui mun viipeeni just sopivasti. Haluan päästä tuon kanssa vaan johonkin kunnolliseen mestaan, jossa saa vähän selkeemmän kuvan sen soundista.
Puhaltaja

Nooh, keikkahan lähti käyntiin ja jo puolentoista minutin kohdalla joku ihan helvetin känninen vittupää (nimi muutettu) koputtaa olkapäähän ja kyselee, miksei hei sanoista saa mitään selvää. Sen jälkeen se jää huohotusetäisyydelle ja kertoo riittävän kovalla äänellä kaikille lähistöllä, miten paskaa kaikki on, varsinkin nämä "ääniurpot"
Jossain vaiheessa kun ehdin, yritän selittää, että nyt ei olla tavastialla, vaan jumppasalissa ja akustisista... "Voi vittu mitä urpoja, muka ammattilaisia. Syyttävät jumppasalia ongelmistaan. kyllä kunnon ammattilaiset sais tän kuulostaan..." Jahas, hän on tullut tänne varta vasten vihaamaan kaikkea, joten isäni sanoin: Idioottien kanssa on turha väitellä.
Eikä siinä mitään, ei sana satu. Mutta ukko huokuu agressiivisuutta ja mä odotan koko ajan, milloin tulee nyrkistä takaraivoon. ( juu mikseriä ei ollu aidattu.) Onneksi laitetoimittajan puolelta olivat kartalla ja tulivat siihen vähän niinkuin puskuriksi. Pokeja ei näkynyt halmeilla. Kahden tunnin keikasta se jaksoi elämöidä puolitoista, mikä on melkoinen saavutus siihen nähden, miten paljon se vihasi jokaista paikalla viettämäänsä sekuntia. No mutta loput yleisöstä tuntuivat tykkäävän. Yötä myöten Kuopioon hotelloimaan ja uni tuli saman tien, kun pää kosketti tyynyä.


Ens keskiviikkona julkaistaan Jukka Pojan uus levy ja samana iltana vedetään Esbåån Sellosalissa.
Tässä vähän esimakua tulevasta:

torstaina, maaliskuuta 08, 2012

Vanhuus ei tule yksin...

...Kaverit tulevat mukana!

Taas vierähti vuosi, abstraktimpana kuin rahatalous. Hetken havahduin siihen että keski-ikä jo kolkuttelee, mutta sittenhän mää hokasin, että keskimääräinen elo kestää nykyään jonnennii kahdeksan kymmenen paikkeille ja on nousemaan päin.
Näsi
Kävin tapauksen kunniaksi hemmottelemassa itseäni läheisessä turkkilaisessa parturissa. Oli aika luxööriiä puuhaa. Naamakasvusto trimmattiin korvakarvojen polttoa myöten. Ylimääräiset raakattiin amerikkalaiseen malliin ja lopuksi vielä hierottiin niin naama kuin niskatkin. Miehestä tuli lähes komea ja koko lysti kahveineen teki vain kolmekymppiä.
Tammer
Seuraavana päivänä meille tuli rutosti ihmisiä. Aika vierähtää nopeasti kaiken kivan merkeissä ja mehän havahduimme, että tässähän ollaan asuttu jo kohta puoli vuotta uudessa asunnossa. Kävin kiinnittämässä alakertaan meluhaittavaroituksen ja voi, mehän pidimme mukavaa! Söimme rutkasi, joimme rutkemmin ja harjoitimme mm. malliposeerausta kameralle: Kieli kitalakeen ja kuvitteellinen herne huulien väliin.
Mallit
Huomenna alkaa taas Reggaekeikkailu. Jos viimevuonna oli kosolti, niin tänävuonna enemmän. Tässä kuussa on kevyttä, vain kymmenen keikkaa. Ensi kuussa viisitoista...


Ja ennakkoon saamani Jukka Poika levy on muuten timangista tavaraa. Ei se ainakaan keikkakyselyjä vähennä, se on saletti!