Tilinpäätös vuodelle 2011
Se on taas se aika vuodessa, että alle vedetään viiva ja katellaan mitä jäip käteen.
Tämä vuosi on ollut pelkkää ynnäystä, mikä on ihan loisteliasta. Vuoteni paras asia on ollut se, ettei kukaan ihan läheinen ole kuollut tai pitänyt läheltä.
Myös rakkausrintamalla on mennyt ihan erinomaisen mainiosti. Vaimon kanssa on vuodesta toiseen ihanata, mikä jaksaa meitä naurattaa ja vähän hämmästyttääkin. On mahtavaa (ja näppärää), kun oma puoliso on samalla paras ystävä.
Ammatillisellakin rintamalla on mennyt erinomaisen hyvin. Olen tehnyt vuoden aikana töitä, vain ja ainoastaan hyvien ihmisten ja kokoonpanojen kanssa. Laura Närhi, Souls, Plutonium 74, Soukous Hotel ja suurin työllistäjä: Sound Explosion Band feat. Jukka Poika & Raappana on ollut päällimmäisinä. Reggaepoppoo on itseasiassa ottanut tulta allensa niin vahvasti, että jo alkukesästä piti panna uusille kyselyille stoppi, joista pari olisi olleet erinomaisen messeviä ja mielenkiintoisia orkestereita ja hoitaa muille orkestereille tuuraajia, kun ei vaan yksi ihminen taivu kovin moneksi. Tattista Johan ja Eppu.
Festareita tuli nähtyä aika hyvin kesällä. Ainakin 30 keikkaa tuli vedettyä ulkoilmapuitteissa. Tais olla piirun ylikin. Parhaiten mieleen jäivät Provinssin ja Ruisrockin päälavat silminkantamattomin ihmismerin. Ja yks psykedeelisimmistä keikeistä oli se Beach Boysien lämppääminen. Niin ja tietenkin taannoinen TV- Offin Latvia-Liettua-Valkovenäjä-reissu.
Semmoinenkin homma sai jännästi oman painonsa, kun tässä on tullut asusteltua samassa kämpässä ja kaupungissa jo reilut kolmetoistavuotta. Mitään valittamista ei toki ole ollut, mutta jokin pieni muutoshakuisuus on kytenyt mielissä jo tovin. Isompi asunto nyt pääasiassa. Ja kas, kaksi kuukautta sitten tie vei ihan sujuvasti ja näppärästi Tampereelle. Kun pyyntö kävi, meni vajaa päivä pähkäillä jotta muuttaisimmeko ja miksemme olisi muuttaneet? Vaimo sai vieläkin mielekkäämpää työtä ja mullehan nyt on ihan sama, mistä mä keikoille lähden. Lisäksi saimme sen isomman kämpän hyvällä sijainnilla ja minä samalla mitä mainioimman työhuoneen.
Niin nyt kun hoksaa, niin omituisuttaa, että mulle on kertynyt näemmä harrastuksia kosolti. Pyöräily ja valokuvailu, sekä kalastelu nyt ovat olleet kehissä aina, tai ainakin hyvän tovin ja voivat pulleasti edeskin. Mutta tänä vuonna kehiin on tullut muitakin liikunnallisisa hyveitä, kuten ei-niin-säännöllinen-mutta-kuitenkin- Juoksentelu. Se onkin kivempaa, mitä peruskoulun liikunnan opettajat antoivat ymmärtää. Ja ennen niin kovassa huudossa ollut rullalautailuharrasteeni, joka piti lopettaa liiallisten nivelrikkojen vuoksi, on saanut re-inkarnaation lonkkailun muodossa. Niin ja se miekkailu. Muuttohommien ja reissujen vuoksi se on jäänyt loppuvuodesta vähemmälle, mutta veri vetää salille kovalti. Tammikuun lopulta alkaa nääshallilla uudet kurssit. Sinnepä sitten kalpaa kalisuttamaan.
Tämä vuosi on ollut pelkkää ynnäystä, mikä on ihan loisteliasta. Vuoteni paras asia on ollut se, ettei kukaan ihan läheinen ole kuollut tai pitänyt läheltä.
Myös rakkausrintamalla on mennyt ihan erinomaisen mainiosti. Vaimon kanssa on vuodesta toiseen ihanata, mikä jaksaa meitä naurattaa ja vähän hämmästyttääkin. On mahtavaa (ja näppärää), kun oma puoliso on samalla paras ystävä.
Ammatillisellakin rintamalla on mennyt erinomaisen hyvin. Olen tehnyt vuoden aikana töitä, vain ja ainoastaan hyvien ihmisten ja kokoonpanojen kanssa. Laura Närhi, Souls, Plutonium 74, Soukous Hotel ja suurin työllistäjä: Sound Explosion Band feat. Jukka Poika & Raappana on ollut päällimmäisinä. Reggaepoppoo on itseasiassa ottanut tulta allensa niin vahvasti, että jo alkukesästä piti panna uusille kyselyille stoppi, joista pari olisi olleet erinomaisen messeviä ja mielenkiintoisia orkestereita ja hoitaa muille orkestereille tuuraajia, kun ei vaan yksi ihminen taivu kovin moneksi. Tattista Johan ja Eppu.
Festareita tuli nähtyä aika hyvin kesällä. Ainakin 30 keikkaa tuli vedettyä ulkoilmapuitteissa. Tais olla piirun ylikin. Parhaiten mieleen jäivät Provinssin ja Ruisrockin päälavat silminkantamattomin ihmismerin. Ja yks psykedeelisimmistä keikeistä oli se Beach Boysien lämppääminen. Niin ja tietenkin taannoinen TV- Offin Latvia-Liettua-Valkovenäjä-reissu.
Semmoinenkin homma sai jännästi oman painonsa, kun tässä on tullut asusteltua samassa kämpässä ja kaupungissa jo reilut kolmetoistavuotta. Mitään valittamista ei toki ole ollut, mutta jokin pieni muutoshakuisuus on kytenyt mielissä jo tovin. Isompi asunto nyt pääasiassa. Ja kas, kaksi kuukautta sitten tie vei ihan sujuvasti ja näppärästi Tampereelle. Kun pyyntö kävi, meni vajaa päivä pähkäillä jotta muuttaisimmeko ja miksemme olisi muuttaneet? Vaimo sai vieläkin mielekkäämpää työtä ja mullehan nyt on ihan sama, mistä mä keikoille lähden. Lisäksi saimme sen isomman kämpän hyvällä sijainnilla ja minä samalla mitä mainioimman työhuoneen.
Niin nyt kun hoksaa, niin omituisuttaa, että mulle on kertynyt näemmä harrastuksia kosolti. Pyöräily ja valokuvailu, sekä kalastelu nyt ovat olleet kehissä aina, tai ainakin hyvän tovin ja voivat pulleasti edeskin. Mutta tänä vuonna kehiin on tullut muitakin liikunnallisisa hyveitä, kuten ei-niin-säännöllinen-mutta-kuitenkin- Juoksentelu. Se onkin kivempaa, mitä peruskoulun liikunnan opettajat antoivat ymmärtää. Ja ennen niin kovassa huudossa ollut rullalautailuharrasteeni, joka piti lopettaa liiallisten nivelrikkojen vuoksi, on saanut re-inkarnaation lonkkailun muodossa. Niin ja se miekkailu. Muuttohommien ja reissujen vuoksi se on jäänyt loppuvuodesta vähemmälle, mutta veri vetää salille kovalti. Tammikuun lopulta alkaa nääshallilla uudet kurssit. Sinnepä sitten kalpaa kalisuttamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti