perjantaina, elokuuta 31, 2007

Avaruusseikkailu 2007

Pääni asetetaan tukitelineeseen ja minua kehoitetaan tarttumaan tiukasti edessäni oleviin kahteen teräskahvaan. Joudun vetämään itseäni hieman kasaan, koska laitteen säätövara on loppua kesken, mutta mahdun sittenkin ja huomaan tuijottavani omaa naamaani, jota koristaa nyt laser-ristikko. Äärimmäisen scifiä, erittäin siistiä ja melko kuumottavaa! Operoijan puheet siitä, että tietokone hajosi viime viikolla täysin yllättäen mutta on kyllä nyt täysin kunnossa, eivät saa mieltäni juurikaan tyyntymään; huomasin sisääntullessani windowsin näytönsäästäjän. Löydän vihdoin oikean asennon ja vavahdan kolmen metallikynnen purisuessa pääni ympärille, mutta ennen kuin ehdin kunnolla edes säikähtää pysähtyvätkö nuo kynnet ajoissa vai saanko pitää kauniin kallonmuotoni, pääni ympärillä lähtevät oudot metallikiekot outoine kuvioineen pyörimään yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tältä täytyi tuntua avaruusseikkailu 2001 pelastuskapselissa, kun aikaa hypättiin. Onko tämä loppuni? Jää hyvästi nuori vaimoni!
















S
amassa kiltti täti tulee takaisin huoneeseen ja näyttää tietokoneen ruudulta hammasröntgenini kuvat kehuen miten "näppärää ja hajutonta kuvaus onkaan tämän uuden koneen myötä". Ehdin jo närkästyä suuhygieeniaani koskevasta piikistä, kun täti jatkaa: "Ei tarvitse enää pelata niitten ikävien kehitysnesteitten ja muitten kemikaalien kanssa."
Eikä tämä huviajelu maksanut kuin 18€ / 5min. Halapaa kuin terveyspalvelut!

torstaina, elokuuta 30, 2007

Böööööön bööööööööööön....

Maailman paras viihdeohjelma alkoi eilen. Ja ei! En puhu nyt bigbrotherista, vaan tietenkin Top Gearista. Yksityisautoilusta piittaamattomana, keskimääräistä kookkaammalla elimellä, tai no ainakin vahvemmalla itsetunnolla varustettuna miehenä ohjelma tuottaa melkoiset kiksit, kun testaukseen otetaan ruottalaisvalmisteinen kaara joka tuottaa 900Hv!!! ja tehdään sillä mihin se on tarkoitettu, eli vittu revitellään! Eli täysin järjetöntä puuhaa, mutta ah niin tyydyttävää. Siihen kun lisätään loistavan kuivaa brittihuumoria suoltavat autointoilijat, jää jopa Suomen Start, toiseksi! (joka sekin muuten kaipaisi seurakseen tekstitykset ;)

Lisäsin tuonne oikealle alhaalle kanssa-äänestäjien blogeja. Ilmeisesti jätkät on huomanneet urakalla, että busseissa ja hotellihuoneissa voi keikkareissuilla tehdä muutakin kuin katsella pornoa. Lisäksi kun tienpällä ja musiikkipiireissä tuppaa tapahtumaan keskimäräistä konttorityötä enemmän, niin kehoitan tutustumaan poikien toilailuihin, semminkin kun teksteissään on usein varoitustekstit erikseen "audioläpästä" eli siitä kamarunkkareiden tissiosastosta: (Hitto että nexon geot supattaa kivasti vortexien kaa, vaikka lakut meinas sulaa, ku joku junnu oli pannu dipoxit haarottamaan...)

Mutta nyt panen punkin rytkymään ipodiin ja lähden polkemaan nishikilläni erinäisiin studioihin, tuulen tuivertaessa kaljussani, voin kuvitella itseni avo-viperin rattiin, mutta ilman liikenneruuhkissa turhautumisia! Rikkaat kyykkyyn hähähää!!!


Tämän aamunavauksen päätän Astro Lihjamon runoon: Setä

Nimeni on Armi ja Danny,
Tahtoisin olla teille hellä.

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Otsake

Aamu alkoi tekstiviestillä, jossa hippi perui perjantaisen masterointi aikansa. No eipä siinä mitään mun puolestani, on tässä kädet täynnä muutenkin, mutta tällä varoitusajalla varaamani studio pojottanee sitten sen päivän tyhjillään ja entisetkin vuokrani siihen suuntaan viivästyvät. Ei se oo pienyrittäjän osa helppoa, mut onneksi Ripa on hieno ja ymmärtäväinen mies.

* * * * *

Asiasta kahvaan: Alanko mää tuleen vanhaksi vai mitä, kun oikeesti jää mieleen vaivaamaan sellaiset älyttömät asiat, kuin että helsingissä puukotettiin viikonlopun aikana neljää ihmistä. Eikä siinä mitään, että ollaan puukkohippasilla. Sehän on perinteinen känniurheilulaji Suomessa, mutta kun nää puukotukset on ollu ihan randompohjaisia, joissa joku kilari tökkää ohikulkijaa selkään/kaulaan/kylkeen...
Humalaiset reuhaavat sekopäät voi aina kiertää kaukaa, mutta miten väistät moista salamurhaajaa?
Minä en pienestä hermostu tai pelästy, mutta nyt alkaa ihan oikeasti riittää.
Turvallisuuden tunne on kuitenkin mun kirjoissa aika pirun korkeelle listattuna ja kun lisäksi nuo biologiset pallit alkaa jo tikittään siihen malliin että se omakotitalo pohjoisesta alkaa kuulostamaan päivä päivältä houkuttelevammalta.

tiistaina, elokuuta 28, 2007

Pohjat i purkken åkså

Kuulin ohimennen kun Timo, tuo maailman paras kometan rumpali, mainitsi lauseessaan sanan "suolimonttu". Tyhmä kun olin tulin kysyneeksi, että mikä se semmoinen suolimonttu oikein on? Vastaus kuului: "Se on hirvein paikka, heti estonian ilmataskun jälkeen." Mitäs menin kysymään.

Pohjat on nyt siis onnistuneesti purkitetut ja raakamatsku kuulostaa ihan pirun hyvältä. En meinaa malttaa päästä miksaamaan niitä kasaan. Tämän viikon editeeraan raitoja kotona läppärilläni, tai kahvilassa, tai puistossa tai... Hitto tällä nykyajalla on puolensakin! Sitten tässä olis pari viikkoa aikaa äänittää lauluja, ennen miksausrupeamaa, joka ottaa paikkansa vallilan johtoäänessä. Mikäköhän se olis hyvä paikka lauleskella? Studio ei oikein fiilikseltään istu. Joku mökki olis luksus. Ideoita?

Kuvia sessioista voi tutkailla täältä silvuplee.

maanantaina, elokuuta 27, 2007

Killed by dead

Mitäköhän niin tärkeää asiaa sillä naisella oli, joka yritti juuri tappaa minut, että sen rinnalla ihmishenki on toissijainen? Pyöräilin nimittäin juuri studiolle ihan nimenomaista pyörille varattua väylää pitkin alamäkeä melko haipakkaa vauhtia, kun vihreissä valoissa eteeni kääntyi yllättäen punainen sitikka. Se nainen ei edes viitsinyt vilkaista vasemmalle katsoakseen olisiko suojatiellä ketään, eikä tuo varmaan mitään olisi nähnytkään kun sen puolen kasvoista peitti kännykkä. Molempien yhtäaikainen lukkojarrutus jätti hengenllähdölleni noin neljänkymmenen sentin marginaalin, ja takaansa tulevalle autolle kahdenkymmenen.
Moinen piittaamattomuus ja adrenaliiniryöppy aiheutti sen, että olin jo menossa tempaamaan sen puhelimen omistajaltaan ja heittämään sen viereiseen metsään, mutta nainen ei viitsinyt jäädä paikalle. Itseasiassa hän ei viitsinyt tilanteen aikana nostaa kättään korvaltaan hetkeksikään.
Sen ohikiitävän hetken, kun aika hidastuu ja refleksit ottavat ylivallan mielestä, olin varma näkemästäni. Hänen huulensa muodostivat sanan: "Oho."

Saat anteeksi, jos otat opiksesi. Tuskin saat.

Pohjat on purkissa ja lauluja vaille. Ehtaa rokkia tulossa perkules!

sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Rummut i purkken

Kauhia rokin räpätys ollunna niin päällänsä tuon kometan kans, ettei oo ehtiny ees blogiaan päivittää!!! No mutta semmosta se on, kun tekee työtä jolla on tarkoitus. Otettiin varuilta neljä päivää studioaikaa soundtraksilta, jotta varppina saadaan pahemmin stressailemati rummut purkkiin, mutta kuinka ollakkaan Timo reippaana miehenä hakkas narulle 15 (viisitoista) biisiä kahdessa päivässä. On se kone. Noh äänittelemme sitten lopun aikaa bassoja sekä kitaroita ja voipa olla, että ehdimme purkittaa laulujakin. Ihme homma, mutta en minä valita.
Ja eiku takas sorvin ääreen.

Ps: Levyn nimi on vielä auki ja sponsoritarjouksia otetaan vastaan. (Hartwall-levy?)

torstaina, elokuuta 23, 2007

Hjumourder!


S
iinä on kyllä puolensa, että pikkuveli on paitapainossa töissä.
Silloin saa just sellaisia paitoja, kuin itse halajaa.
vaimo lienee taas toista mieltä tämänkertaisesta huumorin huipentumastani.

Tiedättekös muuten mikä on oikeasti huumorin(i) absoluuttinen huippu, jota ylemmäs ei voi kavuta?

Noh se kun valokuvaustilanteessa menee sen kuvaajan taakse ja tekee SILLE ne pupukorvat.
Esimerkkitapauksessa koomikkojen kuningas otti itse-itsestään pupukovakuvan. En suosittele kokeilemaan kotona. Vievät vielä hoitoon.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Taivas lyö sähköä

Thor kumppaneineen on ilmeisesti päättänyt pitää kesänlopettajaisbileet. Taivas on sysi ja salamoita satelee ihan mahottomaan tahtiin. En ole ikänäni todistanut näin tymäkkää ukkosrintamaa. Vaimokin tuossa soitti töistä kun sitä vähän jänskätti, mutta puhelu katkesi seinään. Perään soiteltuani selvisi, että "luuri vaan jotenkin räpsähti yht´äkkiä" Joten päätimme höpistä puhelimessä hieman myöhemmin. Kuvan otin juuri ikkunastamme, muttei se tuo oikein tunnelmalle oikeutta. Ehdin napata kolme kuvaa, ennen kuin akku loppui kamerasta ja JOKA kerta kuvan valaisusta vastasi herra Thor. Aika tasaista valoa kaverilta kyllä irtoaa. Niin ja arvatkaapa onko äänimiehellä mitään äänityskalustoa hollilla, kun olis tarjolla komiaa ukkosenjylyä äänitettäväksi!

Joten, tänään tiedossa siistiä sisäduunia. Läppäri+wlan rulettaa ukkosella!

maanantaina, elokuuta 20, 2007

Kesä-Esa

Häistä toivuttuamme suuntasimme Ouluun, jossa kävimme mm. Haistelemassa tunnelmia rockfutis kisoissa, sekä fanittamassa jalista jatkoklubilla, josta eksyimme pienen pieneen saareen jonkun ihmisen syntymäpäiville, keskelle pusikkoa. Nyt manailen junassa matkalla Tsadiin, että miksi pendolinoissa pitää olla aina niin helvetin kylmä!!??!

Tuossa junan käytävällä tuli just vastaan perus-insinöörin näköinen reppana, jolla oli toton paita päällä. Välittömästi tuli surku puolestaan. Sen mielestä Steve Lukather on varmaankin jumala.
Ravintolavaunuun päästyäni tarkensin ihmistutkielman itseeni. Tässä totofania haukkuu reppanaksi mies, joka taannoin arabian tehtaanmyymälässä pysähtyi kuuntelemaan kuulutuskaiutinta, johon ilmastointilaite aiheutti veikeitä häiriöitä. ”Hyvin surisee; Hyvä biisi!” Josta taas juontui mieleeni se onnellinen seikka, että onpas mulla hyvä vaimo. Se ei ihmetelly toimintaani yhtään. Tuli vaan jonkin ajan päästä nykäsemään hihasta: ” Joutaisitko tulla kattoon kuppeja, kun on tarjouksessa?”

Kateltiin Oulussa käydessämme kämppiä. Omakotitalon sais halvemmalla, kuin mitä meidän helsinkiläisyksiömme maksais. Piharakennukseen sais vielä studionkin rakennettua. Päätimme täten vakavissamme harkita paluumuuttoa Ouluun ja perustaa perheen.
Ennen olin sitä mieltä että vaikka Oulu onkin hieno paikka hyvine ihmisineen, niin en vittu silti niin kulttuurivihamieliseen kaupunkiin kuunaan palaa.
Esimerkin voima: Tuttu, kansainvälisestikkin palkittu kitaristi anoi apurahaa, että sais ostettua uuden akustisen. Ei saanut. Rahat annettiin ILMAKITARAFESTIVAALEILLE!!!

Mutta sitten taas asiaa tarkemmin ajateltuani hoksasin, ettei asiat koskaan mihinkään muutu, jos kukaan ei tee niille mitään. Miksi luikkia pakolaiseksi etelään, kun kotona saa sotia hyvän asian puolesta? Perustais vaikka bändin. Tai kasais entisen uudelleen.
Ja ennenkaikkea: Sais järjestää comeback bileet!

torstaina, elokuuta 16, 2007

Hääjuhlat to the maximum

No nyt sataa, joten hääjuhlaraportin tynkää pukkaa:
Ne meni ihan käsittämättömän hyvin! Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Heidin äiti oli varautunut sapuskan kanssa yläkanttiin ettei vaan loppuis kesken, mutta arvatkaa vaan miten siinä kävi. Sen siitä saa kun kokkaa liian hyvää ruokaa.
Oli lohisoppaa, (tietenkin!) Yrttistä perunasalaattia, timjamin makuista lihapateeta, kasvis-salaattia, tomaatti-sieni charlottaa, Kylmäsavulohihyytelöä, kokonaisia savustettuja lohia... noin niinkuin muutamia mainitakseni.
Äitini ja mummuni tekemät leivonnaiset olivat suxee kanssa. Meru ammattikokkina tuli erikseen hehkuttamaan, kuinka voi olla "parhaimpia pullia kuunaan." Kakun leikkaus suoritettiin kahteenkin kertaan ja kummallakin kerralla polkaisimme yhtäaikaa. (kuinkas muutenkaan.)
Ohjelmaa oli riittävästi, mutta pääpaino oli kuitenkin vapaamuotoisella seurustelulla ja konsepti toimi loistavasti. Pönötys loisti poissaolollaan ja ihmiset pitivät oikeasti hauskaa ja tutustuivat toisiinsa. posket vain tuppasivat kipeytymään, kun oli niin mukavaa. Vekkulia muuten katsella ympärilleen kun minne tahansa päänsä käänsikään, niin näkyi vain nauravia ja hymyileviä ihmisiä.
Ohjelman avasivat isäni, veljeni ja siskoni esittämällä "hääkellot" sävelteoksen. Jengi oli ihan mykistyneitä sen kauneudesta. Kertoisin kappaleesta enemmänkin, mutta se oli jotain ennenkuulumatonta ja sanoinkuvaamatonta! Sitten kilisteltiin ja syötiin, minkä jälkeen seurasi puheita, joista mm. isäni puhe oli jotain ihan mahtavaa. Ihmiset tuhersivat itkua, kun oli niin herkkää ja nauroivat kippurassa, kun oli niin hauskaa. Pitää pyytää se teksti siltä ja referoida tänne jokupäivä. Myös bestikset ja kaasot hauskuttivat muisteloillaan ja yhdessä vaiheessa meidät ryöstettiin molemmat. (Ollaan kuulemma niin hyvä pari, ettei meitä voinut erottaa.) jne.jne...
Illalla meitä tanssitti laulu & rytmisoitinyhtye Kometa. Jätkät rokkas!!! Oli ehkä paras keikka mitä olen nähnyt poikien vetävän. Bändin tahtiin rokkasivat kaikki, pikkulapsista vanhuksiin.
Minun mummoni joras niin maan paljon, että siltä tippui hammas. Ja yks pappa tanssi keikan putkeen ihan täysillä, vaikkei se normaalisti pääse liikkumaan kuin vaivalloisesti kepeillä! Jopa isäni intoutui tanssimaan! Että semmoisenkin ihmeen sai nähtäväksi. Ja mikä yllättävintä, kukaan naapurustosta ei soittanut polliiseja, vaikka musiikin on ollut pakko kuulua veden yli kaupunkiin asti.
Tikibaari oli suksee. Olutta oli helvetisti, kuten myös viskiä ja boolia ja kaikki mänt. Tai itseasiassa löysin sentään yhden juomattoman oluen seuraavana aamuna pusikosta. Mikä asiassa oli kummallisinta, kekään ei ollut kuitenkaan tolkuttomassa kunnossa, vaan lähinnä hyvissä nousuissa ja sosiaalisella tuulella.

Kaikenkaikkiaan juhlat meni niin hyvin, että ajateltiin tehdä niistä perinne. Vuosipäivinä vastaavahkot bileet pystyyn ja paikalle kynnelle kykenevät. Mittakaava tulnee olleen tosin pienemmät. Oli noissa kuitenkin sen verran järjestelemistä!

Kiitos tuhannesti kaikille osallistuneille ja erityis paljon kiitosta ansaitsee anoppi! Se teki hirmu urakan, mutta kyllä kannatti, vai mitä? ;)

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Ettäs tiijätte

Jaa´a. Käynnistin koneen, mutta ongi kiehtoo enemmän.



Oheisessa kuvassa esiintyy meri, josta ongestan.

maanantaina, elokuuta 13, 2007

Tiiseri

Hääjuhlat oli ja nyt ollaan vihdoinkin saatu juhlapaikka roudattua jne. stressihommat poies alta.
Nyt alkaa lomailu ja mitääntekemättömyydestä naatiskelu, joten tarkempi raporttikin aiheesta seuraa, kun seuraa, mutta seuraa kuitennii.
Tiiseriksi pari kommenttia juhlan tiimoilta:

"Nämä on olleet parhaat hääjuhlat, missä olen ikinä ollut!"
-Lukuisat ihmiset-

"Teidän äiti teke ehdottomasti parhaimmat pullat ikinä!"
-Meri-Tuuli Lindström-

"Isäsi puhe oli paras kuulemani."
-Daniel kuitunen ja moni muukin-

"Olipahan ihan älyttömän hyvät sapuskat"
-Kaikki-

"Mieletön hääbändi tämä kometa, mistä saa levyjä?"
-Joku joka bogos ihan simona-

"No miten tuo tuuli näin ottaa silmään, vaikka on ihan tyyntä?"
-Jazmanaut-

"Ohhoh,onpas hieman heikko olo"
-Kometan poijjaat seuraavaa aamuna-

perjantaina, elokuuta 10, 2007

Hääjuhla valmisteluja

Mää olen niin puurtanu. Tai no paremminkin hissukseen puuhastellu. Olen nikkaroinu hääkylttejä, tuikkulyhtyjä, tietskarijuttuja, lantrannu viinaa, viritelly digiboksin antennia (pätkii vieläkin paska!) ja toiminut apumiehenä ja roudarina. Kohta pitäis mennä viemään juhlapaikalle pakullinen astioita ja rakentaa tikibaari. Käytiin myös lillumassa paskalahella metsästämässä 72kpl osmankäämiä koristeeksi.
Merelläkin ollaan ehditty käymään ja kärsitty konerikostakin. (Yllättävän raskas soutunen tollanen 6 metrinen paatti.)
Anoppi puolestaan on kokannut ameriikan täteineen ihan älyttömän määrän, ihan älyttömän hyvän näköisiä ruokalajeja ja just käytiin lisäksi hakemassa lisäksi neljä isoa lohta ja kymmenisen kiloa perunoita. Niin että kukaan ei takuulla kuole ainakaan nälkään näissä bileissä, semminkin kun äippä ja mummu on käsittääkseni leiponu melko kasan herkkuja. Ajatuksestakin tulee ähky.
Jaha, ja taas mennään!

Asiakaspalautetta part:2

sarjassa paneudutaan omakohtaisesta vinkkelistä tekniselle henkilöstölle esitettyihin kiperiin kysymyksiin, sekä asiakaspalautteisiin.
* * * * *

Miten edes aloittaa vastaamaan palautteeseen joka tulee keikan jälkeen järjestysmieheltä, joka on koko konsertin ajan seissyt 15cm päässä kaiutinpinon etupuolella ja jolla on huomauttamista liian suurista äänenpaineista esityksen aikana?

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

U.M.F - 07

No niin, näin pohjoiseen matkaavassa junassa onkin hyvää aikaa kertailla UMFin tapahtumia. Semminkin kun bongasin oivan kikan lisätä akun kestoa mäkissäni. Kokeilkaapa varsin painaa pohjaan yhtäaikaa napit: ctrl+alt+omppu+8.

Niin tosiaankin Uuden musiikin festarit alkoivat siis kohdallani jo torstaina, jolloin aloitimme VPK:n rakennuksen. Metallia nousi kattoon, johon kiinnitettiin valkokankaat, Nexon linjasäteilijät, muutama tuikku, sekä läjä videotykkejä. Itseasiassa strussiviritelmän nostovaiheessa meinas tulla ongelma, kun salin takaosaan heijastavan tykin eteen tulikin kattokruunu bloggaamaan näkymää, mutta joka näyttikin sitten niin makeelta, että päätettiin olla korjaamatta tilannetta.
Festareiden pääesiintyjä Justice, oli tilannut lavalle sen kummemmin asiaa speksaamatta ristin ja ristihän sinne rakennettiin. Meikäläinen, siis hölömö äänimiehen kuvatus sai vielä illan päätteeksi idean, että sehän pitää valaista takaapäin, niin että taivahan portit aukenevat. (Ari)-Valo ”valovirtanen” Virtanen oli jättänyt ne tuikut paikalleen vielä seuraavan päivän ohjelmointiensa jälkeen, niin kai se sit oli ihan kelvollinen ratkaisu. Kasauksen jälkeen me poijaat päätettiin mennä hotellille lepäilemään ja kiskoon vittu
keittoo, mitä Martti the manager, oli meille ostanu. Käytännössä se tarkoitti kohdallani sitä, että suihkun jälkeen lueskelin muutaman tunnin kirjaa ja nautin pari lasillista oivaa punaviintä, (punaviiniä, punaistaviinttä... minä hoono soomi.) kunnes nukahdin

Perjantaina työt alkoivat vasta viiden maissa, jolloin hyökkäsin manillaan rekan purkuun. Muuten työnkuvani oli lähinnä delegointia ja suunnittelua. Taas kerran kehittelin ihmeellisiä valosuunnitelmia tivoliroikasta ja pesukoneista. Tuli nimittäin funtsittua niin fiksuja ratkaisuja moniin ongelmiin, että alkoi ihan pelottamaan. Kohta ne lähettää mulle vielä kutsun johonkin insinöörien loossiin. Noh yöllä olinkin taas niin poikki, että ajattelin suunnata suoraan hotellille, ottaa pienet tirsat ennen yöllistä purkua ja unohtaa justicen keikan, mutta koskapa mesta oli matkan varrella, niin päätin piipahtaa paikalla pikaseen. Ihmiset olivat ihan käsittämättömän kännissä kaikki ja ihmiset tanssi ja hyppi ja huusi ja mölisi ja bändi oli tylsä ja ketään ei haitannu. Tämän jälkeen toistin edellisen illan juhlintani, paitsi etten jaksanut juoda kuin yhden lasin sitä punaista juttua.

Lauantaina väännyn manillaan kahdeksi soundcheckeihin. Nexon kasa kuulostaa kivalta ja jopa Pansonicin infrasubit jakaa soluja, niinkuin pitääkin. (Ilpo olis tosin halunnu lisää 20hz taajuutta.) No päivä meni tsekeissä ja delegoinnissa. Onnistuin vieläpä aikatauluttamaan kaikki hommat niin, että ehdin pitää kolmen tunnin lounaankin ennen ekaa esiintyjää. Tekno hommelit on kyllä siinä mielessä äänimiehen taivas, että yleensä lavalta tulee kaks kanavaa, mitä vahtia. Yleensä pitää vaan tsekata biisien väliset soundi ja tasobalanssit. Illan isoimman kanavamäärän tarjoili Pets on prozackin pojat, huikealla seitsemällä kanavallaan ja senkin bändin miksas tuo Suomen lahaja Berliinin musaskenelle, Jonas the L.B.J. Vervjinen
Kaikki illan esiintyjät siinä saunatilassa (siellä oli siis vähän saatanan kuuma! Lattia oli liukkaana hiestä) vetivät hyvät keikat, mutta Pan sonic veti kyllä pojot himaan. Siis ihan nerokasta soundia äijillä!!! Hyvä kakkonen oli Huoratron. Aku Raski on irrogantti kusipää, joka tekee ihan parasta musaa ja jonka kans on kiva ryypätä ja puhua äänitekniikasta häpeilemättä.
Vetojen jälkeen Käki, tuo lavamanagereista lempein toi mulle kaks bisseä purkuun, jotka juotuani totetin olevani todella kännissä. Niin se väsymys yllättää. Pyysin työnjohtajalta ”jotain tyhmää hommaa” ja sehän nakitti mut kantamaan podestoja!

Auttelin parhaani mukaan, kunnes päätin lähtä pois nukkumaan ihmisten tieltä pyörimästä, mutta mutta... Tässä vaiheessa muistin, että järjestävä taho oli mokannut hotellivarauksemme keskustassa. Ne oli vaan unohtaneet bookata ne lauantaille!
Korvaava huone oli hoidettu ruissalon kärjestä jostain eläkeläiskylpylästä, eikä mulla ollu rahaa päällä kuin viisi euroa. Noh eiköhän vastaan tulekin ihan tolkuttoman humalainen Jaakko ”parkko, pakardi, parkkipaikka” Parkkari, eli mies koko festivaalin takana. Selitän hälle tilanteen ja kohta löydänkin itseni istumasta polkupyöräriksan kyydistä, joka pysähtyy automaatille ja jossa herran seurassa ollut viehko nainen nostaa mulle käteistä. Taksilla hotlaan ja suihkuun.
Hyvin sä vedät Jaakko!

Sunnuntai: Jee vapaapäivä!!! Tai siis melkein. Yks keikka piti soittaa ennen sitä.
Torilla oli sakkia vähänlaisesti, mutta tuntuivat kuuntelevan sitäkin intensiivisemmin.
Oli pirun lysti keikka. Jee vapaa loppupäivä!!! Tai siis melkein. Kride "kristus" Tuomi pölähtää keikan jälkeen bäkkärille ja anelee miksaamaan heitä (the jar) klubille illalla. Noh bändissä sattui soittamaan kaikki parhaat ystäväni, niin ei sitä oikein voinut kieltäytyä. Painotin kyllä että tulen sitten olemaan siellä humalassa ja siirrän vastuun kuulijalle, mutta niin lupasi olla bändikin. Noh sittenhän kaikki olikin ihan balanssissa ;)


Ennen keikkaa hoksasin vielä buukata huoneen vastapäätä klubia olevasta hotellista, niin ei nuo polvet kuluneet kauheasti nukkumaanmennessä. Jaa eiku... siinähän istuskeltiin vielä tovi joen rannassakin ja parannettiin mualimaa hmm...

UMF ei ole tapahtuma tai paikka. Se on mielentila.

tiistaina, elokuuta 07, 2007

Kiirus

No jopas olikin. Pääsin eilen vihdoin pois Turkkusesta, jossa tuli tosiaankin juoksenneltua neljä päivää molemmin puolin jokkee. Palaan tiimoille myöhempänä ajankohtana, koskapa nyt pitää ryntäillä junalle ja suunnata pohjoiseen hääjuhlien valmistelutoimiin.
Veikeetä muuten että tollaset festarikeikat missä sä oot vastuussa tuhansille ihmisille sekä artisteille siitä että hommat pelaa ei peljätä yhtään, mutta nyt alkaa vähän jänskättään että mitäköhän niistä hääjuhlista tulee. (No hyvät bileethän niistä nyt tietenkin tulee!)

torstaina, elokuuta 02, 2007

Valivali & Seliseli

Olipas jotenkin tympeä keikka eilen. Soundcheckissä kaikki toimi vielä tosi hyvin, mitä nyt yks skittakomero vähän kiukutteli, mutta itse keikalla ei vaan jotenkin soundannu siltä miltä olis pitäny. Ihmiset tosin tulivat varta vasten kehumaan soundeja, mutta ei se auta kun itseä vituttaa. Moinen on itseasiassa melko harvinaista. Kyllä sitä yleensä saa bändin raikaamaan niin kuin pitääkin, mutta toisinaan ei vain lähde. Syitä moiseen voi olla monia, mutta yks asia minkä oppimiseen mulla meni vuosia, on se että syy ei aina löydy miksaajasta jos bändi kuulostaa lussulta. Toisinaan bändillä ei vaan ole ihan paras päivä. Jos soitto on löysää, niin paskaltahan se kuulostaa.
Pitäis varmaan opetella tekeen näitä hommia vaan ihan työ-pohjalta. Menee fiilikset pariksi päiväksi, kun isolla syömmellä väännetty häppeninki kusee. Sit taas toisaalta, kuka hullu siitä työnteosta muka nauttii?

Noh, nyt pakkaamaan ja kohti Turkkusta. Siellä saa polla levätä pari päivää, kun ei ole muuta tiedossa kuin laatikon pukkausta ja muuta miehis-fyysistä rakentelu puuhaa.
Lauantaina joutuu sitten vähän jo ajattelemaankin, kun on yks lava vahdittavana ja muutama muu delegoitavana. Sunnuntaina pääsee sitten vaihteeksi taiteilemaan omalla keikalla. Jos se soundaa paskalta, niin syyn voi aina sysätä paikan äänimiehelle ;)

Lauantain aikataulusta vielä:
MANILLA lauantai 4.8.2007 VICE lava: 21.00 - 22.00 Mi Ni Ma 22.15 - 23.15 Pan Sonic 23.30 - 00.15 Motiivi:Tuntematon 00.30 - 01.15 Huoratron 01.30 - 02.15 Pets On Prozac

Eli aika taakia meininkiä luvassa!

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Asiakaspalautetta part:1

Täten aloitan hjuumöriblogaamisen, tosielämän vinkkelistä. Eli sarjassa paneudutaan omakohtaisesta kulmasta tekniselle henkilöstölle esitettyihin kiperiin kysymyksiin, sekä asiakaspalautteisiin.

* * * * *
Asiakas:
"Miksi ihmeessä tuo kitara on ihan säröllä!!??! Etkö sä vitun miksaaja tajua, että tuo särö syö kaiken herkkyyden tulkinnasta, eikä istu tämmöiseen musiikkiin ollenkaan!!!!!!!!"

Ääniurpo:
"Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja pahoittelen asiantilaa, mutta kun kitaristilla on kitaran ja vahvistimensa välissä ns. säröpedaali, eikä taiteellinen vastuu musiikin sovittamisesta valitettavasti kuulu toimialueeseeni."

Meta-Pitäis

Tää on taas niin tätä. Pitäis rakentaa keikkasetti kasaan sunnuntain UMF:in keikalle, sekä aikatauluttaa lauantain esiintyjien soundcheckit ja soitella esiintyjät läpi:
"Juu kaikki on teitä varten kyllä kunnossa, mutta sen raiderissa pyytämänne jalkalampun saatte kyllä tuoda itse. Mulla ei katsos ole aikaa lähtää lamppukauppoihin kiertelemään..."
Tuo pitäis kaikki saada valmiiksi ennen kuin pitää lähtä tavastialle tekeen hinttareiden tsekkiä, ja tässä mä vaan kirjoittelen blogiin meta-pitäis merkintää.
Noh, kuuluisa viimehetken paniikki, ei ole pettänyt ennenkään.

Isän näyttelyn avajaiset menivät mallikkaasti. Hyviä töitä ja tasapainoinen ripustus. Toimii!
Menkäähän tarkistamaan, jos kulmilla pyöritte. Se on se galleria be´19 siinä uudemaankadulla, salaista agenttia vastapäätä.