torstaina, toukokuuta 30, 2013

Maadottomuusongelmia

Olipahan taas erikoiskeikkaa laivalla.

Yleensäkin on laivoilla vähän erikoisempi se meininki, alkaen logistiikasta, päättyen logistiikkaan ja  siinä välillä on kaiken näköistä harmia, mitä nyt voi ahtaissa tiloissa syntyä, humalaisten keskellä.
Mutta yleensä kaikesta selvitään hymyten, koskapa botskeilla on yleensä myös ammattitaitoista ja lupsakkaa henkilöstöä.

Jos ette ole kuulleet, niin silja europa ei ole enää ruåttin laiva, vaan onpi nyt itäsen veljeskansamme yhteyslautta. Eikä siinä mitään, paitsi että tekniikka on nykyään kanssa virolaisvetoinen.
Mitenköhän mä nämä kokemukseni vuosien varrelta tiivistäisin nätisti?: Idässä tehdään hommat eri tavalla.

Laivalla oli kaksi varttuneempaa herrasmiestä virttyneemmissä nahkaliiveissä, joista toinen hoiti kommunikoinnin murahtelemalla ja toinen kysyvillä ja ihmettelevillä katseilla.
Heti kärkeen selvisi että kanavalistat on kyllä tuleet, mutteivät he ole jaksaneet niitä katsoa.
No kuikuiltiin sitten mun kännykästä. Tämän jälkeen tämä kysyväilmeinen rupesi naputtamaan M7:aan sisään kanavanimiä. Siis mit. vit. ja miksi? En edes tiennyt että moisen voi tehdä, enkä tiedä vieläkään, että mitä ihmeen hyötyä moisesta on? Aikaa siihen saa kyllä tuhrautumaan kivasti.
Menin siitä sitten katselemaan josko voisin olla lavan päässä avuksi, mutta kompastellessani johtospagettiin ja saadessani murinaa ja äksyilyä osakseni, päätin käpertyä nurkkaan itkemään. Hartiani lakattua vapisemasta menin mikserille, teippimerkkasin tiskin ja sanoin, että tämän mukaan mennään. Nyt oli soundipalleroiden aika märistä. "Mahdoton, ei onnistu" Onnistuihan se lopulta... melkein. Ju-ma-lau-ta, että oli tiski jojossa ja jotenkin ihan supervempulassa kunnossa.
Sormi meni suuhun vähän joka käänteessä, lähtien input patchayksistä, päätyen monitorihämmennyksiin. Jotenkin, en vieläkään tiedä miten, sain kuin sainkin kaikki kanavat kuulumaan sekä ulospäin, että bändille. Työvoitto! Loput sitten lennossa.

Noh sittenpä mainitsin illan toisen esiintyjän, Carmen Grayn tsekistä ja keikasta, jota minua pyydettiin myös miksaamaan, Rönningin estyttyä. No tämähän tuli heille ihan uutena tietona. Kerroin kanavatarpeet ja hopi hopi. Siirryin pois tieltä nurkkaan itkemään ja palattuani tuli murahtelija naureskelemaan, että "Sinä kertoa kaikki päin vittu. Mutta ei hätää, hän pisti kaiken kunto" Menin etupäähän ja siellähän kaikki oli niinkuin olin asian esittänyt. Sitten taas tapellaan oikeat inputit oikeisiin kanaviin ja ja ja ja... Voi tsiisus. Noh onneksi bändin pojat olivat pitkämielisiä ja kas, soundihan asettui vihdoin mallilleen.
Niin ja tietysti se yökerho oli jo avattu ja jengi vetää paritanssia soundcheckissä.

Hyttiin tunniksi nokosille ja keikalle, joka lähtee lähes ajoissa käyntiin. No broblem.
Heti perään sitten nopea vaihto, ei aikaa katsoa että linjat toimii, vaan Jukka bändeineen tuleen ja herran haltuun. Änkeän humal-lauman läpi, avaan kanavat ja rupean käymään niitä läpi, että kaikki olis nyt vaan kondiksessa. Musiikki alkaa ja minä tutkin kanavia, että toimiihan kaikki kuten pitää. Nostan parin minutin päästä katseeni tiskistä ja mit. vit?!! Esirippu on vielä kiinni, eikä kukaan, edes se vieressäni televisiosarjaa katseleva valomies tee asialle mitään. Noh mä löydän sitten semirandom sohimisella oikean nappulan ja avaan ne verhot, niin on jotenkin elävämmän näköinen se keikka. Olivat kuulemma pojatkin olleet lavalla vähän ihmeissään, kun olo oli kuin Iron Maidenin kiipparistilla.

Seuraavana aamuna hilaan itseni vanhaan kaupunkiin, missä käyn seljankalla ja ostan vaimolle tuliaishommia. Siitä sitten takaisin laivalle ja pikku päikkärit, kunnes tulemme takaisin kotosatamaan.
Ja ei kun roudaamaan. Tavarahissiä tovin odoteltuamme, tulee se muriseva soundipallero kertomaan, että "Täällä kaikki aina välillä rikki." Eli suoritamme roudingin henkilökuljettimella.

Ja eikun Lohjalle, missä meitä on vastassa tuttua heppua ja kas, kaikki toimii kuin unelma!
Kamat lavalle ja syömään, mistä tullessa kaikki onkin jo kytkyssä. Ihanata!
Tsekin jälkeen meillä on kosolti luppoaikaa ja mietimme mitä tehdä? Lohjalla ei ihan hirveenä tunnu olevan aktiviteetteja, joten lähdemme kruisailemaan. Bussissa istuminen tuntuu kuulkaas ihan eriltä, kun sillä ajellaan päämäärättä. Jossain Påminnen huiteilla me käytiin ihailemassa maisemia ja huoltsikalta ostimme jätskit. 

Se meinasi huvittaa taajaan, että Lohjalla piti hyväksyä takahuonesoppari, jonka mukaan  meidät voidaan poistaa ravintolatiloista, jos takahuonejuomia kuljetellaan pois takahuonetiloista. Niinkuin nyt esimerkiksi poislähtiessä sinne keikkabussiin. Hui olkoon!

keskiviikkona, toukokuuta 22, 2013

Kolmio

Viimeviikonloppuna ei ollut keikkaa kuin lauantaina.

Mutta niitä vetoja olikin heti kolme.
Rullailin kotoa leppoisasti tuohon lähimmälle stadionille, missä oli likkojen lenkki-urheilutapahtuma.
Siellä sitten riisipiirakanvuoitelukilpailun ja jonkun gospelzumban tms. epämääräisen hetkutuksen välissä esitimme reggaemusiikkia.
Olenkos minä muuten jo tarpeeksi hehkuttanut Akun tehtaan toimintaa?
Teemulta kun tilasin etupäähän kisakatsomon Mertasella, niin sehän oli sillä selvä.
Kivahan siinä oli katsella sivusilmällä suomiruotsia ja vääntää nappulaa.

Naislauma jäi taakse ja sinivalaan keula kääntyi kohti Sieravuorta. Aikamme mökkiteitä suhailtuamme, pääsimme paikalle ja syötyämme paikanpäällä maailmankaikkeuden kamalimmat pizzat, tekasimme niin Jukan, kuin Raappanankin tsekit alta kuleksimasta.
Ja sitten odottelimme yötä. Aikamme nakkelimme mm. frisbeetä, mutta kun tajusimme, ettei tollanen golf-frisbee ole soittajalle hyväksi, jos se nasahtaa massallaan sormille, niin sekin jäi.
Mutta kas! Rannallahan olikin miniramppi, mihin me Jukan kanssa menimme intopiukeena pumppaamaan. Vähän roskia edestä ja ai että meillä oli kivaa. Minä uudella lonkkarillani ja Jukka neppiksellän. Edellisestä kerrasta olikin varmaan se 15 vuotta, mutta nyt palasi kipinä! Ei vaan viitsinyt liikaa repiä, kun ei ollut polkkareita messissä. Niin ja mikä oli myös siistiä: Heitin läpällä impossiblen ykösellä päälle. Siinä taas temppu, jota en ole edes koittanut yrittää alkaa ryhtyä kokeilemaan viiteentoista vuoteen.
Sieravuori
Keikalle tultiin mm. mönkijällä kuusi ihmistä päällä, sekä kolme kaveria saapuivat trailerin päällä olevalla vesijetillä. Ja voi herranen kuinka kännistä sakkia oli tupa täynnä. Ne tytöt, jotka olivat joten kuten tolkuissaan taluttivat poikia, jotka eivät olleet edes joten kuten. Muutama ihminen oli ihan vallan sen verran tajuissaan että hoksasivat livemusiikinkin päälle. Oli taas aika nopsa pakkaus ja tsadiin yäks.

Raappana

maanantaina, toukokuuta 13, 2013

Moipahdus, pitkästä aikaa.

Syytän hiljaiselosta kevättä ja pientä lomanpätkää. Jotenkin ei ole sitten tämä tietokone houkuttanut huomaansa. Varsinkin kun tässä on asfaltit olleet jo hyvän aikaa losottelu kunnossa. (Toisin kuin esim polveni)

No mutta lähdetäänpä purkamaan sumaa kronologisella poljennolla.

Ensinnäkin sitten viime kuuleman, olemme käynynnä Jukan ja poikain kanssa mm. Savonlinnassa, hotellin klubilla soittelemassa. Perus meno, mutta onneksi respassa oli tyly palvelu.
Kuulemma ko. mestassa on yleensä aikalailla laamanki meininki, mutta paikallisten mukaan nyt oli sitten kivempaa. Lievä suksessio siis.

Toinen neverbeen keikkamesta oli Tahko. Siellä oli jotku snoukkakisat samana päivänä ja meininki ahdas, sekä hurrja. Keikkapaikkana mesta toimi yllättävän hyvin. Korkea puurakennus ja asiallista äänentoistoa.

Ja sepä siitä hetkeksi3. Meikäläiselle pukkasi kolmen viikon loma. Semminkin kun peruin pari plutskun keikkaa siitä väliltä. Vähän haikeaa, mutta pakko on ihmisen reissata ilman velvoitteitakin välillä. Ja mikä tärkeintä, pitää vaimoa hyvänä. Mutta siitä kerron toisella kerralla, jahka saan käytyä reissukuvat lävitte. Sitten pukkaa niin perusteellista kuvareportaashia atlantilta, että oxat boys.

Noh, kun lomat oli lusittuna, lähtivät Raappanan keikat käyntiin maksetuilla PA-treeneillä Salossa.
Hotellin alakerran kokoustilaan keikkapaikkaan, tuli aika hintsusti populaa. Kyllä se lavan edusta ihan tytöistä täyttyi, mutta poijjaat jäivät kyräilemään siihen baarin välittömään tuntumaan. Noh kutkin tyylillään.  Mutta minulla ainakin piisasi mukavaa; Jukan keikkoja on ollut tässä jo niin taajaan, että hommat osaa vaikka nukkuessaan, mutta nyt kun on ihan uusia biisejä ja bändillä uutta setuppia, kuten akkaria, selloa ja sämpleripädiä, niin sitähän joutuu hommiin. Ja minähän pidän näistä hommista kosolti! Sen aikaa mitä itse olin lomaillut, oli bändi kököttänyt tiiviisti treenikämpällä ja sen kyllä huomasi!

Seuraavana päivänä olikin sitten vähän eri meininki, kun mestana oli Tavastia kertaa kaksi.
Teinikeikka oli alkuillasta aivan erinomaisen jeppis ja illan veto jatkoi samaa linjaa. Vastaanotto oli valtaisan innostunut. Ei ihme kun uudet biisit toimivat ihan törkeän hyvin, vanhoista puhumattakaan.

Tämä viikko on mennyt luonnollisesti samoissa merkeissä.
Kävi muuten mainio tuuri tuossa heti viikon kärkeen, kun bongasin taannoin pitkälautaharrastajain keskustelupalstalta ilmoituksen, jossa ihminen halusi vaihtaa EW:n supercarverin, johonkin järeämpään alamäkitykkiin. Noh mullahan oli sopivasti pölyä keräämässä yksi Vandella ja itse olin haaveillut jo jonkin aikaa kivasta teilillisestä topmountista, joten vaihtokaupoiksihan se meni. Vähän oli kyllä haikea luopua ko. dekistä, on se vaan jotenkin niin hyvä, mutta koska se on niin vähällä käytöllä kuitennii, niin pakkohan se on välillä tappaa kullanmurunsa. Nyt on sitten kivasti poppaava vehje, jolla voi kivasti mennä pooliinkin pyöriin!
Niin ja mikä näppärintä, laudan omistaja oli Jyväskylästä ja hommissa lutakossa, missä meillä oli keikka keskiviikkona: Win! Lisäksi hän haikaili mukanani olleita alamäkirenkaita ja itse tarvin pienempiä karvailurenkaita, joten vaihdoimme nekin päikseen.
Lutakkohan nyt ei pettänyt taaskaan. Uus PA on kiva ja kaik toimi.

Torstaina kotikenttäetu Tampereen YO-talolla. Vielä puoli tuntia ennen keikkaa näytti aika haikealta, mutta kummasti sitä ihmisiä tuli kuitennii paikalle. Ihan bileet saatiin käyntiin ja peräti hyvät sellaiset!

Seuraavana päivänä Poriin. Porissa oli keikka. Tupaan olisi mahtunut enemmänkin populaa.
Se on vempula paikka se Kinobaari, kun sinne saa ihan valtavan hyvät soundit, jos paikka on vaan täynnä. Mutta jos taas ei, niin se kuulostaa tosi kireeltä. Nyt oli vähän kireetä sitten. Matsi oli myös jännä.


Ja sitten Turkkusen klubi. Se mesta auradiudeineen jaksaa ihmetyttää joka kerran. Aina se on suorana ihan hirvee, mutta kun rakentaa sillä Eq:lla linnanmäkihoukutteen, niin se on lopultakin melkeen aika hyvän kuuloinen. Ja kun tupa tulee täyteen, niin kaikki soundaakin aivan erinomaiselta. Tämä ilta ei ollut poikkeus.