tiistaina, maaliskuuta 29, 2011

Pelivehjes

Nyt tulee niin teknistä laitearviota, jotta pitää heikompia varoittaa täten!


Nyt kun on tuo Joemeekin OneQ- kanavalohko ollu tulilla useammilla keikoilla, studiossa ja erityyppisillä solisteilla, niin voi vähän jakaa fiiliksiä:

Tän lävitte on nyt äännelleet Neukun KMS-104 lävitte Laura närhi, joka ei ole niitä kovimpia huutajia. Päin vastoin. Hiljaisesta kohtalaiseen on dynamiikkansa. Jukka Poika, Senkun e935 kourassaan. Ja jukkahan vetää hyvällä balanssilla, mutta intoutuu väliin huudahtelemaan mittarit punaiselle, jos ei pidä varaansa. Lisäksi olen vetänyt tämän läpi studiossa Jani Orpanan rokkilaulantaa Mojave Audion putkimikin läpi, mikä osoittautui instant-rock-to-go ratkaisuksi!

Ensinnäkin itse etunen on mitä mainioimman kuuloinen. Vallan puhdas, dynaaminen ja sitämyöten oikein yleispätevä. Laitteesta löytyy myös "iron" nappi, joka tekee jonkun erilaisen etuastekytkennän, jolla saa soundiin vähän erilaisuutta. Tää on taas näitä -"kumpikohan näistä kahdesta hyvästä soundista on parempi?"-nappeja.

Ekvalisaattori on erinomaisen musikaalinen. Sellanen herrasmiesmäisen hienostunut.
Sekä leikkaukset että boostaukset taittuvat nasevasti. Yläpää on raikas ja botne läski.

De-esser toimii erinomaisen hyvin miedoilla asetuksilla ja sen "listen" nappula on erinomaisen nopeuttava ominaisuus, kunhan muistaa, ettei läväytä kanavaa täysille, tai sillä saa kätevästi kuulovaurion aikaiseksi ;)

Enchancerkin laitteessa on. Varmaan ihan kiva, jos haluu ylihypetettyä ysärifiilistä.
Mulle on riittänyt ihan vaan Eq:n 14k HF jos tarvii sitä ilmaa.

Se on se Joemeek sellanen laitos, että sen kompuran pitää louhia sitä soundia tarvittaessa. Silläpä tätä vehjestä pitää oikeasti opetella käyttämään, jos haluaa transparenttia soundia. Tää ei tosiaankaan ole mikään over-easy laitos.
Ratio muuttuu tiukemmaksi, mitä enemmän lyttää. Eli kannattaa lähtä miedoilla asetuksilla liikkeelle ja pistää kone haukkaamaan Eq:n jälkeen. Hyvä lähtökohta on pitää kaikki napit klo:12.ssa. Mutta kun sinunkaupat on tehty, on tääkin jotenkin melko rakastettava. Vähän niinku teinipoika joka häiriköi luokassa, kun se turhautuu opetuksen hitaaseen tasoon.

Digilähdötkin löytyy, mikä on äänityshommissa mitä näppärintä. Kaikki namikat ja liitimet on erinomaisesti toteutettu. Varsinkin gainin ja ulostulon potikat on jotenkin loistavan lineaariset ja nopeat hallita. Toisinaan joissain vehkeissä sitä makeuspistettä on hankala löytää, kun yhtäkkiä tasot harppaavatkin enemmän, kuin pitäis. Pieniä mutta isoja juttuja.

Kaikenkaikkiaan hintaisekseen erinomainen peli, kun opettelee sielunmaiseman.
Mihinkään äänifirman räkkiin, jota käyttää muutkin en todellakaan suosittele!

maanantaina, maaliskuuta 28, 2011

Pohjoseen ja bäkkiin

Rokkilevyn äänitykset ovat laulatusvaiheessa. Hyvä siitä tulee!
Nyt vielä vähän editointia, keskiviikkona lisää laulatusta ja skittatuplauksia ja sitten buukkamaan miksaukselle mestaa.

Muutoin mentiin Jukan ja poikain kans torstaiksi kotikonnuille Ouluun, missä meillä oli kaks päivää putkeen loppuunmyydylle nelifemmalle. Tunnelma oli kosketeltava ja kotikenttäetu toimi, kun pääsi äiteen lihapatojen ääreen. Ihanaiseni oli messissä ja luppoajan me kirppisteltiin. Löytyi taulua, vaatetta ja vihdoinkin just sellanen notskiakkari, millaista mä olen metsästänyt jo kauan! Italialainen kaunotar on Eko:n valmistama ja tottelee nimeä Fiesta. Viittä kymppiä ne olis siitä halunneet, mutta tingin vielä parikymppiä alemmas. Kyllä toimii.
Lähettäjä Jukka Poika
Lauantaina matkasimme vaasaan, missä myöskin hommat olivat ihan mallillaan. PA-firman tyypit olivat ottaneet toiveeni tosissaan ja subiosastoa oli torpassa niin että piisasi. Luppoajalla löysimme tiemme paikalliseen thaikkumestaan, jossa oli aivan erinomainen pore! Loisto safkaa ja mitä erinomaisin palvelu.
Keikka toimi, liput loppuvat ja tunnelma katossa!

Aamulla hyvä meno vain jatkui. Hotellin aamupala oli monipuolisin ja laadukkain, mihin olen suomessa törmännyt. Munia sai myös löysäksi keitettynä ja mikä plussaa, olivat tuoreita! Tuoremehu puristettiin automaattipusertimella itse ja juustoissa löytyi. Kinkkuakin oli myös ilmakuivattuna ja mansikkasmoothie kruunas! Aijai että lähti aamu hyvin käyntiin.
Ja seuraava positiivinen ylläri tuli heti perään, kun mentiin keikkamestoille kantamaan edellisenä iltana pakkaamiamme soittimia bussiin, niin illan järjestäjä olikin tullut paikalle jo hyvissä ajoin ja huolehtinut sen puolen jo valmiiksi!!! Ei siis ole todellista! Mä haluun tuonne vähintään kerran kuussa keikalle!

No mutta mitäpä sitä enempää länkyttämään, kun voitte hypätä messiin pikakelauksella:

keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2011

Kuuntele nyt kun mä shanon tän yhden asian...

No huh huh, kuinka oli taas pienen serpentiinin päästä keikkaliksa hankittava. Viikonloppuna tuli nimittäin käytyä kahdessa ei-ihan-niin-suuressa metropolissa, nimittäin Kankaanpäässä ja Nurmijärvellä.

Kartalta kun katsoo, niin edeltämainittuhan on kohtalaisen ajomatkan päässä lännessä. Paitsi että sitähän emme hokanneet että viimeiset kymmenet kilometrit ovat pientä ja poveilevaa pikkutietä. Sitä sellaista millaisella saa ajaa mopedointivauhtia ja joilla joka toisen mutkan jälkeen iskee epäilys ja huulille nousee kysymys "Onko tää nyt oikeasti se tie, millä olla?"
Satelliitti kuitenkin vakuutti että on se ja olihankinhan se.
Perillä odotti roudaus. Portaat, jotka tekivät 90 asteen mutkan. Ei apukäsiä. Ah työpaikkaliikunnan riemua. Henkilökunta on leppoisaa sakkia ja viivästyttävät paikan avaamista, jotta saamme hommat tsekattua mallilleen.

Hetken lepuus ja musisointia ihan helevetin humalaiselle ihmismerelle. Urpo ei siirrä tuoliaan, jotta mahtuisin mikserin taakse ja vielä siitä olemattomasta välistä pitää toisten rampata. Hiljaisissa biiseissä ei kuule musasta mitään, kun suurin osa porukasta on tullut pitämään itsestään meteliä, jota bändi lähinnä haittaa. En pane isommalle. Ei tämä ole mikään voluumisota. Yöllä pakataan kamat ja mennään läheiseen hotelliin, josta itselle ja osalle porukasta on varattu sviitti. Eli neljän hengen huone, jonka tunnelmavalaistuksesta vastaa loisteputket katossa. Karuhkoa.
Laura2
Aamulla heräämme varhain. Kolme tuntia unta pallossa. Väsyttää. Väsyttää niin paljon että keissien ja varsinkin PA:n roudaus niitä rappusia tuntuu mahdottomalta puuhalta. Missä on voimat, vai onko joku täyttänyt nää lodjut lyijyllä?

Nokka kohti Nurmijärveä. Matkalta poimimme jonkun syrjäkylän seuraintalon vintiltä Matille kyytiin Sarapaltion inline mikserin. Sellasen josta löytyy puupäätyjä, nahkaa, spessu Eq:ita ja lundhahlin muuntajia. Hinta määräytyy kaksinumeroisesti. Olen kateudesta viheriä!
Perillä on taas portaat, mutta myös hissi! Eläköön! Paikka on yllättävän kookas ja lava kuninkaallisen kokoinen. Hurrah!
Paikka on jo auki ja ihmiset keskustelevat: "Kuuntele nyt kun mä shanon tän yhden asian: Ööörrörörööröhrööröröröö... kuuntelehsä? örööröröörööööörörörörörörrrrröröröö"

Tötteröt pystyyn ja pinkkaa vireeseen, kunnes joku tulee mikserille tanssimaan ja laulamaan. Ai eiku se huutaa mulle, että musa pois ja tehostaa sanomaansa kunfuliikkein. Leikin sydämetöntä mulkkua ja jatkan, kunnes olen valmis. Tappouhkauksia satelee. Olen kuin kivi japanilaisessa puutarhassa.
Mitä ystävällisin ja hommansa hoitava ravintoloitsija käy huomauttamassa "peralle", että nyt kuule!

Käyn kasaamassa lavan ja aloitamme tsekin. No nyt sama ukko tulee katuvaisena pyytämään käytöshtään anteeksi. Vielä rasittavampaa. Kätellä pitää moneen kertaan ja nimeltä esitellä useammin.
"Minäkin olen shoittanut nuorempana..." Ou nou! Olo on yhtäkkiä kuin zombielokuvassa. Laumat valuvat kohti, kädet ojossa ja hyvät neuvot vyöryttävät alleen. "Pienemmälle", "Isommalle" "vokaalia pintaan katosh" "Kitaroita alas", "nimmarin jos","En minä keikalle ole tulossa mutta..."
Pakenemme kuningassuunnitelmamme mukaan päiväksi Helsinkiin. Illalla takaisin. Keikka menee sutjakasti ja varsin mallikkastikin. Minulta ei käydä toivomassa biisejä kovinkaan monesti, silti tuotan pettymyksen joka kerta. Paskiainen! Ennätyksellisen nopea roudaus. Portaikkoon on joku rikkonut punaviinipullonsa... Hetkinen, tämähän taitaakin olla verta!

torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Kaidoilla teillä

Viimeksi kerroin tilaavani Joemeekin kanavalohkon etupäähäni ja näin myös tein.
Reissussa se ei tosin ole vielä rähjääntynyt, mutta siihen tulee muutos jo ensi viikonloppuna.
Sen mitä kotioloissa olen puljaillut, niin olen kyllä pitänyt. Erittäin musikaalisen kuuloinen vehjes kaikin puolin ja de-esser, joka ihan oikeasti tuntuis toimivan. Kapineen omalaatuinen optokompura vaati vähän sinuiksitulemista, mutta nykyään me ei enää juurikaan teititellä.
Nyt muuten on millä mällätä. Nimittäin kun viimetteeksi mainitsin syyt joemeekin tilauksen takana, niin tämän Focusriten mulle tannoin myymä herrashenkilö lähestyi lastun luettuaan itseäni ja lupasi panna sen kondikseen. Kas kun vaiva ei ollut kuulemma kuivuneita kondensaattoreita ja paria muuta pikkunippeliä kummoisempi. Eilen hän sen kotoani sitten haki ja just soi puhelin, että jo toimii ja tikittää.

Omistankin täten Paavolle haikun:

Kuivunut konkka

etuasteen kyrväyttää


Ystävä hätiin!




Lohkot
Viime viikonloppuna oli taas yllättäen keikkaa. Närhi lennähti jyväskylään, sekä Kiiminkiin.
Jykylässä oli joku mahottoman kokoinen brittibubi, jossa riitti ihmisiä ja paljon.
Se on kyllä kumma, että kun pannaan rafla pystyyn ja elävää musiikkia mielitään, niin se on muka sillä selvä, että kunhan jonkinlainen lavan tapainen löytyy, niin avot. Meinaan että hyvin pienellä vaivalla sen betonikaton demppaa niin, että kaikille on vähän parempi soundi ja kaikilla on vähän mukavempaa.
Ja miksi sinne lavan takaseinille pitää aina panna peili!?! Ja takahuone aka bäkkäri on tarkoitettu siihen, että artistit voivat siellä valmistautua rauhassa keikkaan, tuottaakseen maksimaalisen viihtyvyyskokemuksen, sekä elähdyttävän musiikkiesityksen. Eikä suinkaan rokun rankaisuun.
Meinaan että jos porraskäytävään, kaljahanojen läpijuoksupaikalle  nostetaan pöytä, pari tuolia ja hyvällä tsägällä tarjotaan pannaani ja light siideriä, joka ei muuten mene kaupaksi, niin vituttaa. En nyt osottele. Mainitsen.

Se taas on ihanaa, että kun on matkustanut suomen halki, niin löytyy hiljainen huone, missä vessa, staralle kokovartalopeili, pientä purtavaa, kaikille(!) istuimet, ja ettei tarvi mennä takahuoneriderin mukaisia elvykkeitä erikseen ruinamaan. Ne kun on kuitenkin sisällytetty aina siihen sopimukseen, jonka tilaaja on nimellään kuitannut ymmärretyksi. Bonusta on, jos illan vetovastuussa oleva henkilökunnan edustaja tulee vallan esittäytymään ja kertoo illan kulun ja vastaa kysymyksiin.

Hommat on nykyään kovasti parantuneet ja monet tahot jo uskovatkin, ettei me esiintyjät tulla vittumaisuuttamme sinne baarin nurkkaan metelöimään. Välillä taas ei.


Oho, eksyin asiasta... Noh enivei Jyksylän keikka oli siis menestys ja hyvällä poreella päästiin maaliin.

Seuraavana päivänä matkustimme taajaan. Kohde sijaitsi Kiimingissä, mi onpi pieni pitäjä Oulusta parikeet kilsaa. Koskapa matkamme oli sujuisa, päätimme pysähtää Oulun erinomaisessa intialaisessa. Vaan yllättäen tupsahtaneelle kahdeksan hengen seurueellemme ei löytynytkään tilaa!
Noh, naapurissa oli viihtyisän oloinen kiinalainen, joka oli myös autio. Miljöö kunnossa ja mitämitä! listalla oli myös japanialaista ruokaa. Eläkööt! Tilaamme ja venaamme... venaamme... venaamme... Hoputamme... venaaaammeee... nostamme metelin ja kas, yli tunnin päästä saammekin ruokia eteemme. Kauheeta paskaa vielä, mutta siinä vaiheessa meillä oli nälkään nääntymä ja load inn-kinn olisi pitänyt alkaa.
Yrittivät mokomat vielä hyvitellä: "Tarjoamme ilmaiset jälkiruoat, kun viivästyi" "Kiitos, mutta eikö me just äskön tehty harvinaisen selväksi, että meillä on jo ihan kamala kiire töihin?"
Ja sitten vielä kehtaavat laskuttaa kraanavesistä erikseen 80senttiä.

Eniveis, maha tuli täyteen, roudaus oli iisi. Keikka oli eri hyvä ja bäkkärillä oli vallan kuohuvaa!
Kaikki oli niin balanssissa, että ehdin kuvailla keikalla hauskalla Auto-popular merkkisellä 135mm manuaalitelellä, jonka ihanainen systerini kävi ohimennen Oulun pysähdyksellä heittämässä. Dig!

Handu

Keikan jälkeen takaisin Ouluun, missä oli hotelli. Kotimatka oli sunnuntaina pitkä, mutta sen katkaisi jälleen mahtava Heinolan luomutori/ravinteli Heila,. Se on siinä Lahden ABC:n välittömässä viereydessä ja tarjonta on kuulkaas ihan toista kuin abc-leike ja se liru, mitä ne kahviksi kehtaavat kutsua.
Siellä pysähdymme aina, kun vain mahdollista. Itse suositan mitä lämpimimmin kiviarinalla paistettua ruisranne- limppua, konjakkisinappia ja chililenkkiä. Ai sattans ku hyvää!


Niin ja mää olen lähiaikoina ravistellut lapastani holtittomasti. Salamakalustoa on kaukomailta saapumassa reflektorien ja radiolaukaisimien muodossa. Pitäähän lapsella leluja olla!

torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Nohevointia

Viikon varrella on ollut jos jonkinlaista. Sitä sen semmosta ja sitä sun tätä. Tiedätehän.
Sellaisen lisäksi puuhana on ollut levymiksauksia ja äänityksiä, joissa kovassa käytössä on ollut iki ihana decapitator, rankaisunappi pohjassa!

Perjantaina tuli varamieshommaa Napanderin matkaan Äänekoskelaisen baarin nurkkaan. Vekkulia humppahommaa. Matkalla meinas naurattaa kun siinä missä perus keikkadösässä on viihdykkeenä pleikkari tai vastaava, kiersi sedillä ringissä lidlistä ostettu verenpainemittari. Yllättävän moni meistä oli sen mukaan kuollut tai ainakin todella heikossa hapessa.
Perillä odotti Mackien TT24 digitiski. Emmie piru vie tiijä. Kyllähän sillä vetää, kun ei ole vaihtoehtoa, mutta melkoinen rimpula se kyllä on.
Npander

Taas joutui tekemään melkoista kompromissia, että sai laulusoundista hyvän ja sehän se kansalle on se pääasia. Mun taannoin hehkuttamani ja mukanani raijaama focusriten green-sarjan channelstrippi alkaa kärsiä vanhuuden oireista joten päästin sen eläkkeelle. Kaukomailta tilasin sille seuraajaksi verevän moniottelijan, joka kantaa nimeä Joemeek OneQ. Sillä pitäis helpottaa digiahdistus. Polkis vaan kusti jäitten läpi!

Lauantaina jäin ukkojen kyydistä Jyväskylässä, missä yle taltioi Jukka Pojan, sekä Jätkä Jätkien keikat.
Samalla Jukalle ja SEB:in koijareille heilahti kultalevyt. Jotain tässä hommassa on näemmä oikein, kun se kansalle maistuu.
Heidi
Sitten pitää vielä hehkuttaa, kun menin ja ostin tupaan täys-spektri energiansäästölamppuja.
On muuten ihan mahtavaa valoa, verrattuna peruslamppuloihin. Ihan kuin olis aurinko himassa!
Jaksaa ihan eri malliin ja mikä jännintä, vaikka valotehot ovat entisen kaltaiset, näitten valossa näkee paljon paremmin esim. lukea ja näpertää! Kukat ja kattikin tykkää!
Ja ne jotka jaksaa jauhaa siitä miten energiansäästölamput on pääosin perseestä ja kivikaudella oli tulenvalossa paras lekotella, niin kokeilkaapa sijoittaa laatuun. Hyvä lamppu maksaa kerran vähän enemmän, mutta valo on ihan eri luokkaa, kuin niissä keltavihreissä markan vehkeissä ja ne kestää sitten vuosia. Meillä on esimerkiksi ollut toi eteisen lamppu kovalla käytöllä yhtämittaan jo neljättä vuotta.
Hehkulamppuja siihen sai olla vaihtamassa vähän väliä.

keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2011

Vanhus ja peli

Vanhuus ei näemmä tule yksin. Mulla on nimittäin paraikaa synttärit, mutta juhli tässä nyt sitten kun vasemman polven nivelsiteet on ihan ilman mitään näkyvää syytä kipeytyneet. Ei voi paljon tanssahdella.

Mitäkös sitä muuta... No viikonloppuna oli vaihteeksi keikkaa. Porin Kino oli myyty loppuun. Mikäs siinä vedellessä kun mesta rokkaa ja kaikki toimii.

Kehuntaa voi jatkaa seuraavan päivän Joensuun Kerubin osalle, mikä on siis uusi klubi karjalantalon yläkerrassa. Ihme mesta kuulkaa! Ennenkuulumaton konsepti on tuolla: Siellä on ensinnäkin hoidettu akustiikka kuntoon, valittu sopiva, jopa ylimitoitettu PA. Valkattu mikit sen mukaan mitkä on hyviä ja pidetään vielä aikaisista soittoajoista kiinni. Tähän kun lisätään myös kaikinpuolin mukava ja osaava henkilökunta, niin mielestäni se on tavatonta! Joku roti hei!

Kana-2

Alkuviikosta olen kokenut lievää pettymystä, mutta sitäkin suurempia onnistumisen hetkiä. Se taannoin hehkuttamani vanha, mutta valovoimainen yashican objektiivi levahti reissun jäljiltä käsiin. Purkaantui vallan runkonsa useampaan osaan. Noh sitä sitten kiikuttamaan asiantuntijalle, joka tuumasi sisuksen ruuvien olevan luultavasti poikki ja korjauksen kestävän pari tuntia alá: 50€/h. Koskapa olin maksanut linssistä sen 20€ ja huutokaupoista moisia saa sadalla dollarilla, päätin mennä syteen tai saveen ja ronklata sitä itse. Hetken tutkittuani, löysin puuttuvat ruuvit rungon sisältä irtoinaisina ja sainkin lopulta vehkeen kasaan omin nokkineni. Reilu neljä tuntia siinä tosin meni, eikä se ollut vailla aiempaa kokemusta millään muotoa helppoa, mutta onnistuipas vihdoin. Homma tarvi vain piiitkää pinnaa ja luottoa insinöörien fiksuuteen. Kaikkeen nimittäin löytyy aina konsti, joka pitää vain hoksata. Tein siitä samointein selvityksen moista tarvitsevalle, niin ei kaikkien tarvitse mennä puu edellä pers...  

Tässä vielä timelapsea Out On Orderin viimeisimmistä filmintekosessioista. Marko kokeilee erilaisia kemiallisia reaktioita kotitaloustarvikkeilla, kuten ruokasooda ja maito. Minä naputan fontteja.