maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Luxemburista iltaa

Ihme kaupunki. Todella kaunis ja täynnänsä toistaan mukavampia ihmisiä. Esimerkiksi eilen hortoillessamme arkkitehtoonisten ihmeitten seassa, vaimo tuumasi, että "Mulla on nenä ihan jäässä." Johon koiran ulkoiluttaja tuumasi selvällä suomenkielellä jotta
"Jaa Suomalaisia?" Huomenna hän lupasi kuskata meitä autollaan johonkin keskiaikaiseen linnaan ja sen sammoisiin siisteihin paikkoihin. Näppärää.
Hassua on myös se, että olo on aamusta iltaan sellainen laiskanpulskean raukea, että kokoajan on fiilis, että kello olis jotain ykstoista illalla. Tätä sitten ihmeteltiin vaimon kanssa, että mistäköhän moinen voisi johtua. Teoriamme mukaan asiaan vaikuttaa se, että molemmat kun olemme asuneet ikämme meren välittömässä läheisyydessä, niin se on tämä sisämaan ilmasto, joka raukaisee. Parempia teorioita otetaan vastaan.
Tänään olemme shopailleet ihan sikana. Täällä sattuu nimittäin olemaan pirun tyylikkäitä rytkyjä ja kunnon alennusmyynnit päällä. Hintataso on orkkiksena hieman Suomea halvempi, mutta kaikki alennysmyynnit ovat keskiarvoltaan ´bout 40% joten halvalla lähtee. Kahvi on hyvää ja Brasserie Colors on sen verran lysti paikka internetyhteyksineen, että oikeat kaffelaadut tulevat jo automaattisesti pöytään.
Täkäläisestä taustamusiikintoistosta voisi ottaa oppia Suomessakin. Kaikki paikat vaatekaupoista kaljakuppiloihin on varustettu helvetin laadukkailla kaiuttimilla. Ei vituta, vaikka luukuttaisivatkin vähän lujempaa.
Kamera on raskas, kun on tullut räpsittyä pirusti kuvia. Pitäis siirrellä niitä läpyttimellekin, niin vois uppailla katseltavaksenne.
Jaa, mutta olueni onkin lopussa. Garson!!!

lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Luxemburgerista päivää

Tähän ollaan nyt tultu. Eli Luxemburgin sinfoniatönön bäkkärille, loppuunmyydyn keikan jälkitunnelmiin. Eilen oli lennon jälkeen heti hektisehköt tunnelmat, kun hotelliimme saavuttuamme mösjöö reseptionisti valitteli, että ikäväkyllä hotelli onkin ylibuukattu, joten meidän majoitus tapahtuisikin viereisessä viiden (*****) tähden hotellissa. Annoimme hänelle anteeksi :D
Illemmalla päädyimme ytimeen, erääseen intialaiseen raflaan, jossa vedin elämäni parhaat kanamätöt. Ihan uskomaton palvelu muuten. Leveästi hymyilevä intialais-setä tulee ovelle vastaan ja kättelee kaikki ja vaikka paikka oli melko tukossa, niin kiireettömyyden ja hyvän fiiliksen ilmapiiri oli vahva.
Tämän jälkeen lähdimme etsimään vähän äksöniä, olutkuppilan muodossa, mutta yllätykseksemme koko Luxemburgin keskusta oli täysin autio perjantai iltana. Noh vaimohan muisti lukeneensa, että kaikki häppeninki tapahtuu sellaisen "rotkon" aka laaksontapaisen pohjalla, johon kaikki asialliset kupilat ja rokkipaikat on tungettu. Tähän paikkaan kätevin kulkuyhteys oli ylläripylläri, hissillä! Eikä ihan millä tahansa hissillä... Eiku hetkinen, sehän oli kuin olikin siis ihan tavallinen kerrostalon hissi kallion seinässä!
Tällä vertikaalimetrolla alas, ja avot, kuinka ympäristö ja arkkitehtuuri mulahti ihan uusiin sfääreihin.
Jaa niin se keikka. No se oli täydellinen suksee.
Noh seikkalut jatkuvat. Belgian vois vaikka katsastaa seuraavaksi.

torstaina, tammikuuta 24, 2008

Tu-duu

Huomisesta lähtien aion:

-Pällistellä arkkitehtuuria ihan turistina.
-Räpsiä valokuvia ihan japanialaisena.
-Syödä herkkuruokia ja konvehteja ihan ittenäni.
-Pussailla ja romantiseerata ihan sikana.
-Naatiskella korkeakuldyyriä perse kipiänä.
-Seikkailla ihan Tinttinä.

Mitävastoin en aio tehdä:

-Raahata läppäriä/työasioita muassani.
-Ajatellakkaan moisia asioita.
-Päivitellä blogiani, ainakaan tietoisna.
-Velvollisuuksiani, jotka tulevat ulkopuolelta.

Tätä jatkuu viikon ajan ja tapahtumapaikkanahan sijaitsee suurruhtinaskunta. Ai mikä niistä? Eipä oo paljon vaihtoehtoja.

vain yksi jää joukosta pois:

tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Halkaistu varakreivi

Ettepäs olekkaan ennen huomanneet kuinka hassua on kun eukalyptus, tuo perus-neutraali lainasana, muuntuukin kirjoittajan käsissä muotoon eugalubtys. Nytpä olette.
Ja eiku bändiä perustamaan. Hitto näitä nimiä kyllä riittäis, mutta ei riitä aika/muusikot kaikille. Tjeu: Hevimetalliorkesteri-Takaraivo.
...insert aasinsilta tähän...
Karjalaisen Jussi, tuo Suomen lahja Suomalaisten lahjakkuuksien joukkoon, oli tehnyt ihan mahkun ihkua jälkeä Kometan levynkansien kanssa. On se huima kamreeri. Levynjulkkarit on muuten tulossa 14.2 Kuudenteen linjaan. Sieltäpä sitten niitä levyjäkin hop! Muttei sittenkään jaksaisi odottaa ja Helsinkiin on matkaa liialti vai? Eipä hädis, äxästä saapi ennakkotilata ja kylkiäisenä olgaan merkki!


No mutta nytpä on niin levoton olo, että täältä tähän. Kamera kainaloon ja ihmettelemään auringonpaisetta.

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Aelita

Olipas keikka eilen! Cleaning Womenin pojat pyysivät nimittäin äänittämään Bio Rexissä tapahtuneen Aelitan elokuvasäestyksensä, joka noteerattiin hesarissakin muutamaan näytävään otteeseen. Jätkät soittivat hyvin ja leffa oli... ööö... hämmentävä. Juoni ja henkilöt poukkoilivat vähän miten sattuu, mutta kyllähän sen parissa ihan viihtyi sen parituntia. Kokemusta auttoi kyllä kummasti se, että pojat soittivat ihan pirun hienosti ja kyllä siinä leffassa sentään oli hienot lavasteet ja puvustukset, unohtamatta messevää propagandaa.
Aloitus viivästyi jotain vartin, kun leffaa pakkautui katsomaan ihan älytön määrä jengiä. Piti ottaa aitiotkin käyttöön, että porukan sai mahtumaan.
Sama show on muuten koettavissa tänään Joensuussa ja huomenna kuopiossa. Jos olette hollilla, niin suosittelen lämpimästi! Niin ja tietty jos noi ei natsaa, niin Lauantaina ollaan vielä Luxemburgin sinfoniahallissa. Sinne sitten viimeistään.

Pitää vielä kehaista uudenmaan kiertuetekniikan väkeä loistavasta asenteesta.
Paikalle alunperin vuokrattu Nexon alfa-PA oli jäänyt tienpäälle jonkun bussin lauettua, joten äijät valuivat henkilökohtaisesti paikalle ja kiskoivat ylös Nexon line-array setin samaan syssyyn. Ja mikä hienointa, ei valituksen sanaa! Hyvällä hengellä ja loistavalla soundilla siis mentiin.

lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Matkakertomus

Eilettän, lähteissämme studiolta vallilasta, päätimme että olutta olisi saatava. Lähin auki oleva kapakkahan sijaitsi tässä kristittyjen kukkahattutätien luvatussa holhousyhteiskunnassa tietty naapurustossani asti. Eli taksi alle ja kallioon, juttutupaan.

Nooh, matkassa vähän kesti. Syy oli tosin oma. Lykkäsin nimittäin kuskille juuri miksaamamme levyn kouraan ja pyysin tyypit. Taisi tykätä, koskapa matkanopeutemme vaihteli 30-40kmh ja baarin edustalla tehtyyn U-käännökseen vierähti melkolailla aikaa.
Lisäksi kuski yritti harhauttaa poistuessamme, jotta olisin unohtanut levyn soittimeensa :D
Hyvä siitä tulee.

perjantaina, tammikuuta 18, 2008

Technique läpändeeras

Ensiksi

Ilmoitusluonteisena asiana: Laps on syntynyt meille. Riemuin veisatkaa!

Ja toisekseenkin...

Tästä seuraavastakin plutkujen pojasta on tulossa potra. Sitä on kovasti auttanut mm. sellainen seikka, että äänityksistä vastuussa ollut henkilö tiesi mitä teki ja paneutui asiaansa. Ei tarvitse nääs sitten miksaustilanteessa ryhtyä pelastelemaan vähän sinnepäin olevia raitoja.

Hehkuttaisin tässä vielä muutamaa riemukasta laitetta, jotka ovat helpottaneet kummasti lämpöisenpörröisää luomuvoittoisen analogisoundin loihtimista. Se mikä ei yllättäne ketään on seikka, että nuo laitteet ovat tuttuja vuosikymmenien ja megalevytysten takaa ja nämä ovat top vitoseen laitettuina:
Fairchildin kompressori. Harvinaista herkkua. Erittäin retro ja äärimmäisen kallis peli, mikäli moisen jostain edes sattuisi löytämään. Puhutaan ´bout neljästäkymmenestä tonnista. Tämän kun heittää rumpuryhmään, niin avot! Siinä on jotain miljardi muuntajaa ja kilkettä, jotka lämmittävät soundin ja ryhdistävät yleisilmettä, vaikkei sillä mitään edes kompressoisi.

Toinen ihku kilke on SSL -E sarjan mikserikanavat. Käytössä melkein joka raidalla. Päheän tiukka Eq, joka taipuu mihin tahansa materiaalille kohtalaisen loistavasti. Geitti, on parasta mitä löytyy ja kompurakin on oikein mainio.

Samassa sarjassa painii myös Neven 88-sarjan kanavalohko. Tää on pelastanut mm. vokaaliraidat, sekä torvistemmat jotka muista poiketen oli äänitetty puhtaan digitaalisen signaaliketjun läpi, toisin kuin muut kanavat, jotka kulkivat mm. Tridentin mikserin ja kelanauhan kautta. Tämä on SSL:stä poiketen taas muhevan pyöreäsoundinen vehjes, jolla ei saa tehtyä ikävää soundia sitten millään.
Jos SSL. on Toto, niin Neve on Led Zeppelin.

Neljäntenä nostaisin esiin EMT:n pleittikaiun. Niille joille käsite on outo: kyseessä on noin 2 x 1.5m laatikkoon pakattu suuri metallilevy, joka on reunoiltaan kiristetty jousilla todella tiukalle. No tähän levyyn syötetään toisesta päästä äänisignaalia, joka panee levyn värähtelemään ja toisessa päässä tämä värinä taas poimitaan ja palautetaan musiikin sekaan. Avot meillä on messevän ihku kaiku! Tämäkin keksintö on vanha kuin taivas, mutta kummasti se puolustaa paikkaansa, vaikka digitaalitekniikka on mahdollistanut tilojen mallinnuksen aina pintamateriaaleista lähtien. Mikään ei mulahda miksukseen niin mukavasti, kuin pleittikaiku!

Listan viimeinen vekotin taas on Logicin oma konvoluutiokaiku. Tämä on purkki, joka toistaa jo olemassa olevien tilojen tms. akustiikkaa. Eli käytännössä voisin tulla sun olohuoneesees äänilähteen, kaiuttimen ja mikrofonin kanssa ja taltioida olkkarisi akustiikan! Toki voin käydä nappaamassa myös sibeliustalon, tai vaikka sen eduskuntatönön edessä olevan kuopan akustiset suureet. Auttaa nimittäin melkolailla kovasti eri instrumenttien tila-sijoittelua. Esim. kitarakanavien huoneeseen sijoittelu muuttuu ihmeen tarkaksi, kun akustiikan voi panna kohdilleen jälkikäteen!

Yhdistävä tekijä näille kaikille purnukoille on iso ja lämmin soundi, laatu ja käytettävyys.
Sekä tietenkin se, että nämä kaikki löytyvät digitaalisesti mallinnettuina. Ei enää hapettuneita osia ja epävarmoja laitteita, joiden jokainen yksilö poikkeaa toisistaan.
Myös se on mahtavaa, että jos haluat palata miksauksen pariin jälkikäteen, niin sinun ei tarvihe kytkeä jokaista kilkettä uudelleen kanaviinsa. Painat vain load nappulaa.
Myös ziljoonakertainen hinta/laatusuhde koukuttaa.
Puristien on vaikea uskoa, mihin nämä vehkeet tänä pänä yltävät, mutta aika moni (kaikki) ovat uskoneet kun kerran ovat päässeet itse toteamaan.
Tässäkin vanha äänityöläisten viisaus pitää paikkansa:

Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä.



keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Elä sie lotraa

Aikaa sitten, koulun pääsykokeissa kuulin sivusta, kun erään ihotautispesialistin poika kertoi isänsä mietteitä siitä "miten nykyihmiset lotraavat pesuaineitten kanssa, vaikkeivät olisi edes likaisia ja kaiken kukkuraksi hankaavat karkeilla sienillä orvasketonsa (orvaskesinsä?) päreiksi." Vasta tuolloin älysin kyseenalaistaa ikiaikaiset hygieniaopit ja rutiinit, jotka meidänkin (niinkuin teidänkin.) suvussa ovat vakiintuneet. Kärsin koko nuoruuteni kuivasta ja kutiavasta ihosta, mutta tämän käännekohdan jälkeen, kun jätin pois sienet ja saippuat, on ihoni pysynyt huomattavan paljon vetreämpänä kesät, talvet. Saippuaa tulee nykyään käytettyä vain kun siihen on oikeasti tarvetta, kuten pyöräremontin tms. jälkeen.
Voiko joku oikeasti järjellisesti väittää, ettei päivän tai parin aikana kertynyt hiki lähde pois pelkällä vedellä?
Kuontalokysymyksiin en ota sen enempää kantaa, kun en moista omista, paitsi että ne vitamiinit eivät piru vieköön imeydy tuuheuttavasti hiuksiin. Se on fysikaalinen fakta!

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Luppoaikaa

Tässä sitä vaan könötetään studion soffalla, vaikka levyä pitäis miksata. Muuten se on jo pientä puunausta vaille valmis, mutta parit skittat ja bassot meni uusiksi, kun oli löperöyttä ilmassa Tässä nyt sitten odottelen että saapuvat editistä, jotta pääsen nakkelemaan moiset kohdilleen.
Mutta eipä hätää. Käytän aikani hyödyksi räpläämällä uutta kameraani ja masteroimalla Texas Faggotin uutta plattaa. Ihme bändi muuten; Mikään ei oo olennaisesti muuttunut sitten vuoden 97 ja psykekin on ehditty sen jälkeen jo julistaa kuolleeksi moneen kertaan, mutta jätkät senkun porskuttaa. Soundit on vähän parantunut ja ilmaisu tiivistynyt, mutta perus asiat on taas kerran pysyneet kohdillaan. Korviin tosin jo hieman sattuu, tätä matskua kun täytyy työstää volat kaakossa, jotta saapi botnen siihen kuntoon että solut jakaantuu, mutta yläpää ei sais samalla kanittaa tahi sattua, paitsi silloin kuin on tarkoitus.

perjantaina, tammikuuta 11, 2008

Aikaikaansa...

Aikataulut kusee, vaan kerrankin hyvään suuntaan. Ensimmäinen, kahden viikon miksausrupeamasta on lopuillaan ja matsku on todella hyvin kasassa. Tämä siitä huolimatta että läpi on käyty myös pakolliset tietokonesekoilut ja olen tehnyt korkeintaan kymmenen tuntisia päiviä. Keskiviikkona meinas hirvittää, kun löin koneen aamulla tulille, jotta aloitan hommat backuppauksella, niin kovalevy piti helvetillistä ulinaa, eikä suostunut näyttäytymään tietokoneelle, ujo ressukka. Noh pienellä maanittelulla sen sai kuitenkin töihin vielä siksi aikaa, että sain siirrettyä kahden päivän työt toiselle kovolle. Meinas pulssi ihan nousta.
Noh tulihan tämä backuppaushommeli onnekkaasta lopustaan kuitenkin melkolailla kalliiksi. Menin nimittäin tiedostojen kopiointia odotellessani ostamaan vihdoinkin sen kauan haaveilemani digijärkkärin. Tuttu möi vanhansa pois, mikä oli just sellanen paketti, mitä olin vähän kaavaillukin. Ja frendiltä jopa uskaltaa ostaakkin käytettynä kameratekniikkaa.
Nyt ois valokuvauskalusto, enää ei puutu kuin valo. Ei jotenkin inspaa lähtä tuonne pimeyteen kuvaamaan vesisadetta.

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Arjentapas

Paluu arjentapaiseen alkoi eilen plutonium 74:n miksauksilla. Tai siis sessiot alkoivat luonnollisesti tietskariongelmien kanssa painiskellessa. Ikinä ei pitäisi mitään toimivaa päivittää. Koskaan!
Noh enivei sain pari biisiä tehtyä hämmentävän valmiiksi ja millaisia biisejä! Jätkät on vääntäneet näitä kasaan nelisen vuotta ja sen huomaa. Mahetsuja kipaleita ja sovituksia.
Äänitys ja soitantakin on kohillaan, niin mikäs tässä miksaillessa.

Äänirunkkareille ja runkkaamisesta kiinnostuneille vielä hehkuttaisin tänne hankittua uad:in Neven lohkoa. Ihan käsittämättömän herkku peli!!!


Kirjarunkkareille ja luonnontiedemielisille taas kehua retostan opusta, jonka ansiosta meinasivat taas yöuneni jäädä vajaiksi. Esko Valtaojan- Ihmeitä on maagisen mielenkiintoinen opus ´bout kaikesta. Suosittelen toki muitaki
n herran kirjoja. Siinäpä mies, jonka kanssa nauttisin mielelläni tuopposen.

Sit vielä pakko panna tähän vaimon ottama kuva keikaltamme. Rummuissa leijuva mörkö!

perjantaina, tammikuuta 04, 2008

Kiertokoulu

Sitä kun tulee toisinaan kierreltyä ympäri Suomenmaata miksauskeikkaillessaan, niin monesti olisi ollut tarvista jonkinlaiselle luettelonomaiselle listaukselle, josta löytyisi edessä olevalle shouvvilavalle jonninmoista informaatiota jottei ihan sokkona tarvisi lähtä fundeeraamaan tarpeitaan PA:n kosta sähköntarpeisiin. Eniveis, ei o ollu moista, mutta nytpä onkin. Itse kun tekee ja niin poispäin. Tutustuukatten KIERTOKOULU:un.
Messissä tällähetkellä Oksu,Viltsu,Terttu ja meikämanne.
Katotaan mihin hää johtaa. Pankaa vinkkiä hyötyville ja sen semmoisille hiihtäjille.

Seriöösiä shoppailua

Raahessa on ihan talvi. Silläpä emme päässeetkään vielä Tsadiin. Päätimmekin hengailla mestoilla vielä viikonlopun ja suuntaamme kotio vasta sunnuntaina. Eilen päätimme lähtä ratsaamaan paikallisia kirppareita, muttemme ehtineet kuin yhdelle, josta löytyikin sitten originilaalipakkauksestaan binatonen TV-peli seitkeetluvulta manuaaleineen päivineen pikkurahalla. Lisäksi jonkun kalmistosta tarttui mukaan pari pohjoismaista designiä edustavaa kuuskeetluvun lamppua. Mintissä kondiksessa tottakai. Anopille löytyi lisäksi älyttömän hieno Art decohko Ruotsalaisvalmisteinen botique peili-lipasto jostain 50-60 luvulta hinnalla, jolla ei normaalisti saisi edes peililasia.
Samassa paikassa meinasi lppua tosin usko jo ovella, kun joku kauppasi pokkana "antiikkikaappia" joka oli ulkonäöstään päätellen lojunut ladossa viimeiset viiskytvuotta. Siis siitä puuttui ovet ja laatikot. Nurkat oli mädät eikä siitä löytynyt suoraa kulmaa, tahi saumaa. Jotain suhteelisuudentajua hei!

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008

Uuseja kujeita

Meillä oli perheessä tänä vuonna erikoisjärjestelyt joulupukin kanssa. Se ei tuonu lahjoja suoraan,vaan pani lahjarahat yhteiselle tilille, josta haimme sitten itse kukin jotain tarpeellista. Ostin elämäni toisennet farmarihousut. Vaimo perkele kesytti! Sitten ostin vielä itsellein joulu-syndikaatin ulkopuolelta Esko Valtaojan-Ihmeitä- kirjan. Löysin koko Oulun viimeisen kappaleen. Systeri sai stereot. Arvatkaa kuka asensi?
Iisiä on ollut elo muutoinkin. Veikan kaa ollaan pelailtu aikalailla korista... pleikkarillaan. Kavereitten kanssa tupeksittu olusilla ja sen semmoista. Acid cinema järkkäs kans villisiassa leffaillan, josa esitettiin mm. animal within, johon olin tehnyt musiikit ja jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. Se oli hauska. Potin räjäytti kuitenkin acidin oma
Jolly Scoundrel-slapstic-core mykkäfilmi. Ihan sairas ja todella hyvin tehty pätkä!
Nelivitosen keikkakin meni vissiin hyvin, kun kerta taputtivat ja kertoivat pelänneensä.
Nyt me olemme Raahessa huomiseen, siitä takas tsadiin. Johan tuota onkin jo kiva päästä kotio, vaan onpa ollut lystiä poissakin.
Huomenna, jos luoja suo, voisin julkistaa erään uuden blogin avatuksi.
Mutta nyt kirppareita kiertelemään.