lauantaina, toukokuuta 31, 2008

Piuhattomat poikki?

Suvi Linden iloisine ystävineen on päättänyt ottaa kärpästä härkäsestä ja nyt vihdoinkin ollaan saamassa langattomat taajuusalueet kauan kaivatuille mobiili TV kanaville... (Eikäkö hetkinen, kaipasiko joku moista?) Eipä kai tässä mitään. Pitäähän sitä aina jotain uutta olla innovoimassa, mutta kun tässä tapauksessa ollaan heittämässä peruskoulullinen lapsia pesuveden mukana.

Hommelin juju käy selville oheisesta esityksestä.
Eli tälle kiireisesti puuhattavalle rannekellotelkkarille mentiin sitten lupaamaan taajuudet 790-862 megaherziä, joilla sijaitsee koko Suomen ääni-immeisten langattomat järjestelmät.
Elikkäs tulevaisuudessa ei Pera enää vedä karaokea piuhattomalla kapulalla. Ei tosin presidenttikään pidä puheitaan moisilla vehkeillä. Eikä elvistele se suosikkibändisi kitaristikaan enää ilman piuhaa, saatikka muu
bändi vetele langattomien korvamonitorien varassa, joka meinaa paluuta kovempiin äänenpaineisiin lavalla, eli paskempaan soundiin yleisölle ja kuulovaurioita muusikoille. Eikä enää oopperaa, tahi teatteriesityksiä, joista jotain kuuluisikin. Ei ainakaan ennen, kuin kaikki bändit, teatterit, konserttisalit, elävänmusiikin ravintolat, konferenssipaikat, kaupat ja ideaparkit, puhumattakaan äänentoistofirmoista uusivat kalustonsa tulevaisuudessa. Ja lienee sanomattakin selvää, että noi vehkeet ovat kuulkaas aika pirun tyyriitä!
Onneksi ei muuten voitettu euroviisuja. Menis moisen häppeningin järjestäminen aika hankalaksi, ilman langatonta tekniikkaa. Tekniikkaa, josta meinas viimeksikin loppua taajuudet kesken.

Asiassa on menossa lausuntakierros. jotain tars tehrä:
Nytpä kaikki ko. laitteita omistavat, rekisteröimään oi. Itsekään en moisesta aiemmin tiennyt.
Ja tässäpä teille tutuille toimittajille jutun juurta näppärästi ammennettavissa. Wink wink! ;)

torstaina, toukokuuta 29, 2008

Jännäri

Kissiä on syyttäminen kaikista maailman vizauksista. Tai no kaverit tuli sitä kaukaa kazomaan ja niitten kaa sitten tuli heiluttua. Nyt sattuvi päähän. Enpä muista, milloin olis sattunutkin näin, mutta näin se on näinkin.
Örp sano...

Pussikissi

tiistaina, toukokuuta 27, 2008

Juhlavuutta

Viisketdonaa kävijöitä menee rikki ihan näillä näppylöillä.
Laskeskelin tuossa kuukausi sitten hiljaa mielessäni, että moinen kummitusraja menisi umpi sopivasti kolmivuotis synttäreiden tiimoilla heinäkuun alussa, mutta ei. Peruskoulun vitosen koulumatikalla ja kasin äidinkielen numerolla sitä saa näköjään riivittyä niin lukukelpoista materiaalia, että voi että.
Toisaalta taisin pykätä tuon laskurin kehiin, ´bout puolenvuoden blogaamisen jälkeen.
Eikäpähän tuo muutenkaan olne niitä kaikkein luotettavimpia menestyksen mittareita maailmassa, (Toisin kuin esim. citymaasturit) mutta onpahan taas jonkinlainen merkkipaalu, josta tikku, josta asiaa.

Pojat

sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Telakka tulessa

No siis huh huh! Plutskujen eilinen Treen telakan keikka oli ihan mielettömän hyvä. Tupa oli myyty loppuun, bändi soitti ihan sairaan fiiliksissään, jengi oli liekittynyt ja minä en henkilökohtaisesti muista, milloin olis ollu noin älden mukavata miksata menemään.
Paikan äänimies oli halolla lyöty, kun käytin soundcheckissä PA:ta (Public adress, ei pää auki) kiinni. Oli olettanut että yhdeksänhenkisestä bändistä lähtis pakostakin isompikin meteli, mutta eipä. Jätkät osaa vetää täysillä, vaikka soittaiskin vähän pienemmällä volalla.
Silloin muusikot kuulevat toisiaan paremmin, yleisöllä ei hajoo pää ja miksaaja voi keskittyä toistamaan sitä musiikkia ämyreistä, sen sijaan, että yrittäisi epätoivoisesti saada laulua esille rumpupatterin ja kitaravallien takaa. Win win!
Hienoutta oli myös se, että muistin panna tuon zoomin äänittimen nauhoitustilaan, niin sai keikan sujuvuudesta vallan todisteita. Bootlekin tynkää tästä oi!

Linjuriauto

Pygmikin tuli bongattua pikaiseen soundchekin lomassa. Oli vaan just kädet täynnä hommeleita, niin ei juuri ehtinyt paria sanaa enempää vaihtaa. Ens kerralla täytyy ehtiä istahtaa tuopposen verran ainaskin.

lauantaina, toukokuuta 24, 2008

Häppeniging

Eilen tuli kuzu kaverin luokse pohjailemaan, ennen plutskujen keikille siirtymistä.
Päästyämme paikoille, selvisi että pojat olivat spontaanisti panneet nettiradion pystyyn. Sitä voi kuulostella täältä. Temmikongi rokkaa ja hämmentää!

Sinne siirtymistä edelsi vekkuli episodi kaupassa, josta jäi kaljat ja savukkeet ostamati, kun sampopankin kortit eivät vaihteeksi toimineet. Eivätkä muuten toimineet sitten koko iltana.
Noh maanantaina toimin vihdoinkin asian hyväksi saatana sentään.

Kutoselle päästyämme keräsimme pahaa silmää ihmisiltä, jotka jäivät taaksemme jonossa. Me kun tultiin listalta ohi ja olimme viimeiset sisään päässeet loppuun myytyyn konserttiin.
Tästäpä fiksumpi lukija päätteleekin, että tupa oli täynnä ja tunnelma katossa.
Bändi rokkas ihan kybällä ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

Kohta pitää lähtä istumaan autoon, jotta iltaisesta Tampereen keikasta tulisi tosi.
Vähän hirvittääpi, kun bändi on iso ja telakan kalusto pieni. Yhdeksän henkinen bändi pitäis mahduttaa 16 kanavaan. Noh haasteet pitävät nuorna.

Bäkkäri

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Maanjärjestys

Katselin tuossa uutisohjelmaa Kiinan maanjäristyksen jälkihoidosta. Siellä joku ulkomaankommentaattori ja ammattitoimittaja hehkutti, miten Kiina nyt on kääntänyt kelkkansa ulkomaisten toimittajien kohtelun sekä asioista tiedottamisen kanssa ja että kyllä nyt kelpaa raportoida, kun ihan luvan kanssa saa. Jotta mahtava hommeli jne...

No onhan moinen perusasia, kuin sananvapaus toki hieno asia, mutta eiköhän Kiinan viranomaisilla ole tässäkin asiassa mielessään kansalaisten häätäkin enämpi lähinnä se, miten hyvä ajoitus moisella katastrofilla sattui olemaan. Ja mitä enemmä aiheesta puhutaan ulkomailla, sen vähemmälle huomiolle jää mm. Tiibetin tilanne.

Että sikäli aika naivia toimintaa ammattitoimittajalta. Toisaalta voihan se toki vetää pasmat sekaisin, kun Kiinalais-sotilaat suhtautuvatkin yhtäkkiä toimittajiin ystävällisesti.

World peace

Sellaista tiedotusluonteista asbaa vielä, että Plutonium74:llä on huomenna levynjulkkarit kutosella. Meikä ei sillä keikalla viä miksaa, vaan kenotan tuoppi kädessä yleisössä, mutta lauantainapa miksaankin telakalla. Niettä sinne kaikki paikalliset ja tuonne myös.

Mielenkiintoavain

Kouraan tupsahti yllättäen Plutonium 74 levy. Sehän tuli painosta yllättävän nopeasti.
Noh hyvä että jokin asia tapahtuu tämän levyn tiimoilla nopsaan. Onhan sitä jo puuhattu viidettä vuotta kasaan. Julkkarit on perjantaina kutosella ja stupidon kautta pitäis plattoja jo saada, ainaskin digitaalisesti?

Tänään pitäis taas aktivoitua näpyttelemään. Kumma juttu, mutta kuukauden deadline kuulosti kuukausi sitten juhlavalta, mutta arvaas vaan onko mitään tapahtunut?
En oo oikeesti jaksanu kuuntelemaan levyn levyä, saatikka arvottanut moisia. Välillä ei vaan äänityöläisen pää/korvat jaksa. Eniveis, heti kärkeen pitäis tehdä snadi yhteenveto koko venetian snares:in tuotannosta. Että semmoinen rasti. Eilen muuten tipahti luukusta Portisheadin uusin. Sitäpä mieleni odottaa kiinnolla.

Bai tö vei. Tsekatkaas tää räbäyttäjä/hörhelö. Aika mielenkiintoinen lähestymistapa mjysiikkiin. Meitsi diggaa!

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Palloilua

Melko passivista völläilyä ollut tämä lähiaika. Eilen ei oikein huvittanut mikään, eikä erästä kaverianikaan, joten yhdistimme voimattomuutemme ja saimme aikaiseksi peräti kuunnella levyllisen verran musiikkia. Tästä voipuneena läksin kotia kohden, mutta matkantekoni tyssäsi puheluun, jossa toinen voipunut veikkonen kehoitti piipahtamaan pelikaupasta lisäohjaimen ja liittymään hurmoshenkiseen virtuaalijalkapallonpotkintaan.
Se oli pirun hauskaa.
Internetitse joukkoomme liittyi vielä kolmaskin jäsen ja moninpeli se vasta hauskaa olikin.
Se mikä ei taas ollut hauskaa, oli microsoftin verkkopelidiudien konffaaminen. Rasittavaa puuhaa moinen. Todella rasittavaa.

Nyt pitäis jo vähän aktivoitua. Loppuviikosta pukkais keikkaa. Italian matkalle pitäis hommata lennot ja naputtaa tekstinkäsittelyohjelmaa.

terror
Päivitys:
No käyhän se aktivoitumisesta tämäkin: Pönttö kutsuu 10min. välein istunnolle.

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Hilloamista

Olipahan älyttömän hauska käydä vihdoin jamittamassa parin frendin kanssa. Baarissa ja baareihin rinnastettavissa paikoissa on kyllä tullut jauhettua asiasta kovasti, mutta nyt vihdoin sanoista tuli tekoja. Rumpali ponnistaa hevipohjalta, kitaristi on ehta rokki-ihminen ja minä bassotan, kuin... ööö... Eniveis meininki lähti alusta asti oikein liikkeelle, kun kukaan ei lähtenyt petaamaan mitään "mitä biisiä soitettais?" paskaa vaan ruvettiin vain jauhamaan. Kyllä se siitä sitten hahmottuu. Ja yhtä riffiä kun tarpeeksi jauhaa ja pyörittelee, niin siinä vekkulisti samalla selviää kanssamusikanttien (ja itsensä) valmiudet, oli sitten kyse improvisatöörisistä tahi rytmillisistä hommeleista. Vielä kun eräs kiipparivelho vapautuisi vakityönsä ikeen alta, niin avot!
Putkisto

Panen tähän oheen pienen ääninäytteen, jonka tallensin treeniksellä ko. sessioista. Monet ovat nimittäin kaivanneet soivaa näytettä tuosta taannoin hankkimastani Zoom H2 äänittimestä ja tässähän tätä. Vehjes oli 2-3m päässä soittimista. Minusta tää pikkupurkki soundaa pirun hyvältä.

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Hakulomakkeen WWW-osoite

Hain tänään röitä. Hakemus tuli tehtyä sähköisesti, kun muutakaan keinoa ei annettu.
Kaavake oli paras mihin tähän mennessä olen ko. asioissa törmännyt, mutta silti sen täyttämiseen meni lähes tunti. Jos hakemuksen olisis voinut tehdä perinteiseen tapaan, olisin moisen muotoillut varmaan parissakymmenessä minutissa. Tuollaiset valmiit nettikaavakkeet kun tuppaavat kyselemään samat asiat moneen kertaan, hieman eri painotuksilla. Siinä sitten pitää yrittää väistellä pahimpia torttapåtorttia ja antaa itsestään
fiksua ja filmaattista kuvaa. Ei tosin liian fiksua filmaattisuudesta puhumattakaan, ettei työnantajakokelas saisi sinusta ylipätevää kuvaa.
Luovien alojen työhakemuksen täyttäjältä tarvitaan myös moisten kaavakkeiden kohdalla extrapaljon luovuutta. Monet alan ihmiset kun ovat käyneet koluja lähinnä opin, eivätkä papereiden takia, niin ne arvosanat ja sen semmoiset kurssitodistusopintoviikkoasteenkoulutusduiudit vähintäänkin häilyvät.
Eipä tässä muuten olis niin hinku sinne vakkari röihin, mutta omakotitalo tms. omalla viheralueella houkuttaa. Moinen luxus tuppaa vaan maksamaan rahnaa.
Laps´

Vaimo selas eilen asuntoja. 15 neliötä keskustan tuntumasta lähtis 750 €!!!
Häpyä perkele!

maanantaina, toukokuuta 12, 2008

A forest is an area with a high density of trees

Leppoisa viikonloppu huipentui eiliseen pyöräretkeen vaimon kera.
Meillä on hyvä tapa päättää aina joku näennäinen päämäärä, joka oli tälläkertaa Munkkivuori ja valita reitti satunnaisesti sen mukaan, mikä tienhaara kulloinkin vaikuttaa mielenkiintoisimmalta. Tällä tavalla matkatessa ei varmasti pääse perille, ainakaan "ajoissa".
Mutta matkaaminen on sitäkin hauskempaa ja yllätyksellisempää.
Reilut kymmenen vuotta Helsingissä asuneena, sitä aina yllättyy uusista, tai vanhoista kaupunginosista, joita kerrostalot yrittävät piilotella. Eilen päädyimme esimerkiksi keskelle esteratsastuskisoja. Ja keskellä metsän siimestä oli piilossa pätevä miniramppi. Yks paratiisikin löytyi jostain päin ja eräs bistro, jonka ruoka veti jalat alta meiltä molemmilta.

Feeling

Nyt pitäis lähtä viemään cruiserin takavannetta uudelleen pinnoitettavaksi. Huusin nimittäin issellein 7-vaihteisen takanavan pilkkahintaan ja se pitäis asentaa paikoileen ja siinä menee huomiseen asti.
Toisaalta olis kiva lähtä vaimon kans eksymään katajanokalle päin...

Ai niin. Se ruosteinen pösön raato, jota puunasin kaverilleni, saavutti huikean sukseen.
Se istui hälle kuin hansikas. Se oli kuulkaa rakkaudentapaista ensisilmäyksellä.
Tuli hyvä mieli.
Täältä voipi tavata tankeroa tarkemmin.

pyörä

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

Liikennöinnistä

Voe mahoton. Sehän on taas viikonloppu edessä. Mihin kaikki aika valuu? Ja mistä?

Mä olen joskus jauhanut tästä teoriastani, miten liikenne muuttaa ihmisten psyykettä. Siiinä kun on niin paljon aivoille pureskeltavaa, niin ihminen rupeaa jäsentämään kanssaliikkujia isompiin lohkoihin: Autoilijat, kävelijät ja pyöräilijät. Mikä kummallisinta, nämä kaikki tuntuvat olevan sodassa keskenään. Aikuiset ihmiset!

Itsehän laitoin kakkospyöräksi (Tai siis ykköspyöräksi) cruiserin, niin johan helpotti. Sillä ei voi, tai ees tee mieli paahtaa lujaa, niin jää noi liikennekonfliktit ja stressihormonien eritys huomattavasti vähemmälle. Ei sitä ees tajunnu, miten vakavasti sitä ottaa liikenteen urpoilun, ennen kuin laskeutui katupyörän päältä alas lepoasentoon ja tiputti vauhtiaan huolella. Viha kumpuaa yleensä pelosta ja sitä tunnetta helsingin liikenteessä riittää.
Mut pliis oi autoilevat ihmiset:
Käyttäkää sitä vilkkua, vaikkei ketään olis näkemässäkään.
Lähes kaikki kohtaamani vähältäpiti tilanteet on johtuneet autoilijoiden yllättävistä liikkeistä. Kyllä mä voin väistellä teitä, mun henkenihän siinä on kyseessä, mutta mun pitää pystyä ennakoimaan teidän liikkeenne!

Black Widow


Uus pyörä on vaijereita vaille valmis veijari. Ongelmia on ollut kosolti. Vanha mankeli, niin on osatkin sen mukaiset. Kaiken näköistä erikoistyökalua tarttis kampien ja vaihdepakkojen ruuvailuun jatkuvasti. Ruostevesi roiskuu ja teräsvilla kutittaa. Mutta eipä siinä, kivaa puuhastelua.

tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Kesä update 0.2

Jotennii taas on niin ulkoilma-ihmiseksi heittäytyny, ettei ehtis millään avautua tekemisistään. Mut jos ny nopeesti kuitennii.
Sitten viimekuuleman, olen mm. viettänyt perjantai-illan sohvalla. Jota ennen kannoin noin pari tonnia pähkinöitä. Vaimolla oli duunissa omituinen työvoimapula, mikä ei ehkä ole vapun jälkeen kovinkaan yllättävää. Noh miehenä sitten käyttelin lihaksiani ja kiitin itseäni, ettei ollut kankkunen.
Lauantaina pyyhkäsimme Jarin näyttelyavajaisiin. Marinadi saa hoitaa raportoinnin. Mutta sen verran sanon, että yllättävän hyvejä kuveja ja sittennii vielä, että yllättävän huuruiset avajaiset. Illan päälle päädyimme vielä flemarille avattuun uuteen baariin, jota kutsuttiin Tokio:ksi. Sieltä sai sushia(kin). Hyvä meininki, voin suosittaa.
Lauantain jälkeen tuli sunnuntai. Hikoilimme helteessä...

Menin siinä sitten kännipäissään lupaamaan rakentaa kaverilleni uuden pyörän, jolla päsee kaupunkiolosuhteissa vauhdikkaasti ja joka vieläpä on tyylikäs. Tämän johdosta kävin eilettäin hakemassa kierrätyskeskuksesta pari raatoa, joista pitäis mennä dusaamaan yks päräyttävä. Elikkäs, eiku maalikauppaan ja rassaamaan.

Kuvassa onnellinen taiteilija paukuttaa lahjaolkaimiaan.
Jari

torstaina, toukokuuta 01, 2008

Milloin? Nyt! Milloin? Nyt! Milloin? Nyt, Nyt Nyt Nyt!

Olipa lysthiä.
Istuimma siellä missä pitikin, jonne saapui tuttuja tuttuja ja ennestään tuntemattomia tuttuja. Kuten eräskin Darth Vaderin näköinen heppu.
On tää vaan vekkuli paikka tää blogistania.

Siitä meille lämmittelemään, ja ihan kuin se ei olisi ollut tarpeeksi, kaveri kekkas vielä järkätä kämpillään jatkot. Eli pidimme vähän niinkuin kahdet jatkot putkeen!
Kotimatkalla kävimme tarkistamassa kulkueen ja torikokouksen. (Juu meni aika aikaseen) Paljon oli taas ihmisiä ja yhteiskunta on nähtävästi jälleen mätä, mutta eipä hätää kun kommunismi korjaa.
Leppis

Ilmeisesti tuhosin eilen juuri ne aivosolut, joilla viestitetään telepaattisesti Marinadille, että tuo juttutuvasta sen listan viimeisen pitsan, jossa on kaikkee. Ja saa olla valkosipulia. x2 Joten, jos näette tämän näköisen naisen, niin välittäkää viesti eteenpäin kiitos.
Marinadi