tiistaina, heinäkuuta 30, 2013

Aikasiirtymä

Taas on ollut kamerata matkassa.

Välillä on akut loppuneet. Välillä taas muistikortit täyttyneet. Mutta onhan sitä tässäkin.

Yhdeksän keikkaa: Lohja, Lahti, Huittinen, Turku, Sotkamo, Tornio, Hämeenlinna, Saarijärvi, Tampere. Vajaa minutti per keikki. Hojo hojo.

torstaina, heinäkuuta 25, 2013

Kompassi lytyssä 4:1 ratiolla.

Ja homma jatkuu...

Sotkamossa. Siellä oli suunnistuksen MM kisat, joten luovimme paikalle kuin kutsuttuina.
Mahdoton meininki. Noin niinkuin miljoona teiniä, satatuhatta aikuista, sekä kymmeniä tuhansia lapsosia oli sulassa sovussa ahtautunut seitkytluvun tanssilavamiljööseen. Elikkäs sellaseen aakeaan laakeaan laatikkoon. Paikallisella nimismiehellä on varmaan parempaakin tekemistä, kuin vahtia silmä kovana ettei nyt vaan millään lapsoset altistu alkoholin haitoille, kun ihan samassa tilassa ja aidoitta nautittiin niin olutta, kuin popkorniakin. Virkistävää!
Mahdoton ryysis oli paikalla ja elastisen aikana oli melkolailla mahdotonta päästä yhtään mihinkään.
Nopea vaihto ja keikka poikkeen alta, mikä meni varmaan ihan hyvin. Ei sieltä takaa paljon mitään nähnyt, tai kuullut.
Paikallinen maasto on muuten eri muikean mäkistä. Teki melkolailla koko ajan hypätä lauta kainalossa bussista ulos ja lähtä losottelemaan kyykkyasennossa liiallisiin tilannenopeuksiin. Ei vaan ollut hanskoja, tai polkkareita mukana.
Pojot muuten hotellin aamiaiselta, jossa oli mm. suklaasuihkulähde.

Seuraavana päivänä sinivalas ohjautui vuotuisille Suomipop festareille Jyväskylään.
Paikka oli siirtynyt hivenen ja tullut sieltä talojen välistä vähän avarampien talojen väliin.
Keikka oli perus ja kaikin puolin toimiva rykäys. Taas tais olla tekniset jutut tutut viime keikoilta, joten tsekki oli lähinnä filen lataamista ja hienosäätöä. On siinä digissä puoliakin.
Mieleen Jykylästä jäi pääasiassa se, että Torvisella oli hieno tuuletin joka tuli tarpeeseen ja että löysimme vihdoinkin kaupungista hyvää etnistä. Nimittäin kaupungin tarkimmin varjeltu salaisuus on thaikkurfla Muang Thai. Suosittelen kun kaupunkiin eksytte/olette jo eksyneet. Katsokaa gmapsista. Muuten sinne on hankala löytää, vaikka ihan ytimessä onkin.

Ja sitten vuorossa oli pitkästä aikaa Ilosaarirock. Mehän menimme ja valtasimme välittömästi kaksi slottia päivän tarjonnasta. Ensin oltiin päälavalla Jukan kanssa ja myöhemmin hyökkäsimme rentolavalle Raappanan keralla.
Mitäköhän Ilosaaresta kertoisin... Noh sitä hyvää menoa ja tuulta voi kyllä kehuskella. Tekniikan osalta kaikki mänt taas ihan briljantisti. Jopa timangisesti. Jäbät kehua retosteli päälavan monitorointia ihan estoitta. Kuulemma keposeen vuoden parhaat soundit!
Itselläni kosahti vaihteeksi Focusriten vihreä kanavalohko, jota olen onnistuneesti sekä ilolla käyttänyt lähinnä Raappiksen laulussa. Se kyllä soundaa loistavalta, mutta kun sitä joutuu huoltamaan vähän väliä niin ei ole kivaa se. Varsinkin kun boogie pelottaa sikälikin, että jos se päättää laueta keikalla kokonaan, niin sittenpä ei kuulu laulu ei. Onneksi tällä kertaa siitä pimeni vain mittaristo. Kelatkaas, piti tehdä soundia ihan korvakuulolla!!!

Mulla on ollut Ilosaaren kanssa aina sama juttu: Mielenkiintoisimmat keikat on jääneet näkemättä, kun just omat keikat on häirinneet vipeltämistä.
Kuten nyt taannoin Aphex Twin ja Anthrax ja... Tänä vuonna vuorossa oli ikisuosikkini Squarepusher!!!
Onneksi Ilosaaresta ei ollut mikään kamala kiire poikkeen, niin pääsi kattoon edes Jamaican ihme, Tarrus Rileytä, joka oli bändeineen ihan huikea! Ja äänimiehensäkin oli melko velho. Ihan levysoundilla veteli ja pakkohan sitä oli käydä vakoilemassa ja taikatemppunsa paljastuivat: Ukkelilla oli masterkompura aika pirun kireellä. Vitosen ratiolla puristi lähemmäs kymmentä debbaa sitä soundia läjään. Ja silti se kuulosti mainiolta. Mitä nyt kaikki isommat iskut jäivät vähän latteaksi ja kokonais-soundi rupes lopulta tökkiin korvaa, kun se dynamiikka puuttui aikalailla kokonaan. Mutta juu. Eri soundeja, eri ihmisillä. Noin niinkuin vertailuna, itse riivin korkeintaan 2.5 ratiolla paria desibeliä, jos ollenkaan.

Mahtavuutta edusti myös se, että pääsin keikan jälkeen kitaristimme kyydillä kotitampesteriin!

Ens viikolla tulee sitten jotain täytettä viimeviikon keikkojen osalta. Jään nimittäin Kuustokin jäljiltä Ouluun viikoksi sukuloimaan.







keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013

Heipä jälleen kullanmurut

Viimeksi jäi juttu kesken...

Kuopion jälkeen oli taas arkipäivät vapaata, jolloin mm. purkitin jokavuotiset suolakurkkumme (Paitsi että viime vuonna jäipi välistä.) Meidän reseptissämme käytetään veden sijasta vissyä, ihan se vuoksi, että niin tulee hyvästä parasta!

Kävin myös elämäni vaikuttavimmalla minimalistisen teknomusiikin keikalla.
Konsertti oli kutsuvierastilaisuus ja nimetty vakuuttavasti: "Polven magneettikuvaus"
20 minuttia ja kuusi biisiä. Todella tiukkaa pauketta ja kolinaa. Katsomo oli sijoitettu niin, että
fiilistely tapahtui makuuasennossa, mikä oli sangen miellyttävää.

Sitten koittikin jälleen viikonloppu ja oli aika nauttia omista keikoista, joista ensimmäinen otti paikkansa lohjalla. Loisteliaat kitarasoundit tarjottiin jälleen kerran sandhillien läpi. Ah, kun olis varaa törsätä moisiin! Ja todella älytön homma oli se, että rakastuin digitiskiin!!!
Kuunaan en ollut moista, lievästi pelottavan näköistä taskulaskinta käyttänyt, mutta intuitiivinen ja hämmentävän analogimainen käyttis voitti puolelleen hyvin nopeasti. Vielä kun tiski soundasi järkyttävän hyvältä, niin mikäs siinä vedellessä. Ai niin no se tietty, että tiski maksaa tarvittavine kilkkeineen sen satatonnia. Ai mikäkö? Noh Midaksen Pro 9 tietennii. Bändi ei nyt ollu ihan heti sellasta mulle hankkimassa, vaikka ihan varmasti huomasivat tuikkeen silmissäni. Noh kohta on joulu ja...

Seuraavana päivänä Summerupissa perinteinen pikakeikka, josta ei mitään moitteen sanaa, jos ei ihmeempää hehkutustakaan. Mitä nyt tekniikan jampat on mitä mukavinta jässikkää.


Matka jatkui neverbeen paikkaan, nimeltä Huittinen.
Siellä oli käynnissä saparofestit ja meno oli eri. Pikkupitäjän pikkufestivaalit ja sitä myöten meno oli lupsakka. Paitsi tekniikan osalta, joka ei ihan ollut kartalla. Kaikenmuotoisien sekoilujen jälkeen meille jäi sitten soittoaikaa noin puolisen tuntia. Noh ei ollut meistä kiinni. Onneksi paikallisen tekniikan toimittajilla on vielä toivoa. Kyse ei ollut niinkään idiotismista, vaan enemmänkin kokemuksen puutteesta. 98% tapauksista, ei "houselistasta" ole kuin harmia ja ajanhukkaa. Varsinkaan digiaikana, kun kaikki on valmiiksi etukäteen konfattavissa.

Seuraavana päivänä vuorossa oli Ruisrock Raappanan kanssa.
Ai että minä tykkään Ruisrokista nykyisessä ilmentymässään! Oli vaan niin leppoisaa taas hommelit että voi että! Soundi oli timanginen ja kaikki paremmin kuin hyvin. Siellä vaan rannassa lipitettiin mimosoita ja naatiskeltiin rouvan kanssa menosta ja pienistä yksityiskohdista.
Nyt nähtiin se Karjalaisen Jiikin ihan kokonaan ja perusteellisesti. Voi mahoton!!! Ihan mielettömän hyvä puolitoistatuntinen. Suvereeniutta!
Eikä ollut muuten Badun Eerikaakaan hassumpi.

Ko. keikka on muuten kuunneltavissa tästä linkistä, mutta en suosita. En voi käsittää, mikä yleä nykyään vaivaa. Ihan järkyttävän paskaa soundia kautta linjan. Kama on joko liian kanissa tai framilla ja säröllä ja tunkkaisena ja... Sama juttu Jiin keikan kanssa, jota yritin katsella telkkarista: Pää meinas räjähtää, kun musasta ei kuulunut juuri muuta kuin kitara. Nyt vittu skarppia siellä hei!!!

Viimeviikolla oli sitten koipilekurin arviointi alussa mainitusta teknokonsertista. Se kysyi, että haluanko kuulla mikä koipea oikeasti vaivaa? Ja minähän halusin. Se naputti kynällään näytöllä olevaa syntymäaikaani ja kertoi että ei siinä ole mitään sen kummempaa, kuin että mies on tulossa vanhaksi.
Kuulemma parikymppisenä jos polvi olisi pamahtanut samalla tavalla, olisin luultavasti vähän ravistellut sitä ja jatkanut matkaani. Nyt paraneminen vaan kestää potenssiin kauemmin. Kuulemma sitä pitää vaan käyttää, eikä himmailla lain. Kiitos keikasta ja no olihan ne 3D visuaalitkin hienot. Vetäisin siitä sitten muutaman kymmenen kilsan pyörälenkin, noin niinkuin näytösluontoisesti.

Josta johtuikin mieleeni, että piti taas ostaa uudet kuulokkeet. Eihän niitä ole ennestään ollukkaan kuin vasta kolmet: Live, studio ja matkaluurit. Nyt tarvitsin vielä in-earit, jotta voin kuunnella musaa myös kypärä päässä. Meinasin, että tapani mukaan sijoitan niihin rahaa sen verran että saan kunnolliset. Minä kun olen silleen kamalan herkkäsieluinen tuon soundin suhteen. Jotain satasen pintaa kelailin investoivani, mutta jonkinsorttisen googlailun jälkeen huomasin pääseväni erinomaisen paljon halvemmalla. Sound Magicin luurit on laajalti hehkutetut ja suomalainen nettipulju toimittikin moiset pilkan hinnalla vuorokaudessa suoraan kotiini.

Äh taas ulkona paistaa aurinko. En saanut vieläkään tätä reaaliaikaan, mutta sinniä hei!




torstaina, heinäkuuta 11, 2013

Musiikkielämää

Taas pitää oikein istua vartavasten alas ja päivittää kuulumiset, etteivät pääse kertymään.

On näetsen aina sitä isompi kynnys aloittaa uutta postausta, mitä enämpi onpi muisteloa.

Jahas, sitten viimekerran olen keskittynyt keikkailun ohella pitkästä aikaa omiin musahommeleihini.
NI:n Reaktor on aina siitä lähtien, kun Ville H sen mulle aikoinaan ekaa kertaa esitteli, ollut ohjelmana mulle sellainen kiehtova, mutta ah niin salaperäinen softasyna. Se tarjoaa aina vähintäänkin yllättäviä soundiratkaisuja. Kyseessähän on siis täysin modulaarinen softasynarajapintahässäkkä, jolla kasataan synat, efektit, sekvenserit, etc... joko ihan alusta, pienistä osasista, makroista tahi sitten ladataan muitten valmiita synia.
Ikinä en ole sillä vaan saanut tehtyä mitään etäisestikään haluamaani, mutta siitä huolimatta se on ollut monesti käytössä. Noh mutta nyt on ollut aika opiskelun ja sehän alkaa hyvin pikkuhiljaa aueta. Siinä samalla olen myös tehnyt melkolailla musiikkia. Muunmuassa nämä kaksi biisiä ovat syntyneet puhtoisesti ko. softanpätkällä.

Possible Apple-Lamellae

Possible Apple-Sails and cordage

Mitäs muuta?

Päiväni murmelina-tyyppisesti löysimme itsemme vaihteeksi Himokselta. Tälläkertaa siellä oli iskelmäfestivaalit ja siellähän mekin humppasimme Jukan ja SEB:in kanssa. Aikalailla iisi oli tilanne, kun kaikki oli ihan samassa iskussa kuin viikko sitten. Load, sanoi tiski ja eikun menoksi.

Vuosittainen Kuopion viinijuhla oli taas seuraavana vuorossa. Jos viime vuonna oli haikeaa desibelirajojen suhteen, niin nyt oli vielä haikeampaa. 90dB oli maksimi. Se on aika vähän. Itseasiassa ihan naurettavan vähän. Kerrankin otin ilomielin vastaan masterissa olleen Maxx:in, jonka yleensä heitän lähes poikkeuksetta bypassille. Hyvä vehje, mutta mä diggaan vedellä paljaalla. Reipas limitteri ja rapea kompressointi kehiin ja hitto että sehän alkoi kuulostaa vähän ajan kuluttua ihan pirun hyvältä. Tietty se kuulosti vähän kaupalliselta radiolta, mutta minkäs teet. Ihan mukavaa välillä kun on haasteita, jotka päätyvät onnistumisen tunteisiin.
Bäkkärillä oli erinomaista viiniä ja letkeä tunnelma, Mutta ruoat, jotka olivat viimevuonna ihan huippua, olivat tällä kertaa jotain käsittämätöntä. Kalkkuna maistui grillimakkaralta ja kuhafilettä olisi voinut käyttää kärpäslätkänä. Uh... Jatkoimme pörräämistä puistoissa ja rannoilla melkolailla aikaseen, koskapa nukkumesta oli Batesin motelli kaukana ja takseja oli mahdotonta saada sääliseen aikaan.

Mulla oli itseasiassa tarkoitus kertoa samalla viimeviikonlopunkin menoista, mutta taustalla kuumottaa uusi biisi. Tajusin nimittäin, että dubstepillähän ei ole mitään tekemistä dub-musiikin kanssa ja sille täytyy tehdä jotakin!