torstaina, elokuuta 24, 2006

Järjestyshärjö jatkuu...

Dodiih! Nytpä onkin sitten kaikki soitto, sekä laulusuoritteet nätisti purkissa.
Vähän meinasi tulla hoppu, kun eräänäkin laulusuoritepäivänä jouduimme pistämään pelin poikki, heti ensimmäisen säkeistön jälkeen. Talkbackista kuultua:
"Nyt herra laulutaiteilija lähtee kotiinsa ja keskittyy hiljaa oloon." Oli meinaan sen verran epämääräistä käninää, ettei voinut hyväksyä. Tiedä sitten yrittikö pikku flunssa pukata päälle, vaiko oliko venäläisellä savusumulla osuutensa asiaan. Luultavasti sekä-että. Ehkä kuitenkin enemmän että, kuin sekä.

Päinvastoin kuin aina, jouduimme äänittämään bassotaiteilut viimeisenä, johtuen basistin työkiireistä. Hää oli jyväskylän suurajoissa töissä ja raatanut itsensä siellä lähes hengettömään tilaan. Siksipäkin olikin sitäkin ihmeellisempää, että kaikki biisit menivät nätisti kahdeksan tunnin sessioissa talteen, ilman ihmeempiä säätöjä. Hurrah!

Niin ja roudattiinhan me paikalle tietty jengiä featuroimaan. Siiri ja Meru kävivät tuomassa ripauksen naisellista lämpöä parille raidalle ja naapuri studiosta roudasimme mestoille Robinin räbäyttään yhteen ralliin. Studion omistajakin joutui karjumaan taustoja. Mitäs läksivät.

Ja eiku miksaamaan...

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Järjestyshärjö lisäys......

Täältä löytyy siis poikien omat kotisivut, jonka päiväkirja osiossa on myöskin studiopäivyri, jota
pojat itse päivittelevät. Sieltä voitte etsiä ristiriitaisuuksia omaan blogiini ja keskustella
baarissa random tyyppien kanssa esim: kuka valehtelee vai valehteleeko kukaan, vaiko onko kyse tietämättömyydestä tai salajuonesta, sekä siitä maistuuko kolmen tähden jallu paremmalta
jos etiketistä raaputtaa kaksi tähteä pois?

Iloksenne lisään vielä random kuvan googlesta, jotta blogini ilme pysyisi ammattimaisen visuaalisena, sekä viihdyttävänä:

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Järjestyshäiriö



Puhelimeni soi tuossa kerrattain ja ääni kysyi, josko olisin kiinnostunut lähtä tuottamaan Järjestyshäiriö nimisen rokkipoppoon seuraavaa kokopitkää? Noh pari sinkkua joita olin aiemmin ollut vääntämässä olivat jättäneet bändistä sen verran hyvän kuvan, jotta mikä ettei.
Muutaman päivän päästä reiästämme ovessa tipahti kirjekuori, jonka sisällä majaili poikien pikapikaa kyhäämä demo, jonka latasin iPodiini ja eiku pyykkitupaan fiilistelemään, mikä meinasi osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi! Siinä nimittäin tuppas mennä kirjopyykki valkopyykin kanssa pahasti sekaisin kun jäbien tuoreet sävelet saavuttivat tärykalvoni. Queens Of The Stoneage meets Muse oli vaatimaton ensivaikutelmani ja koko projektin tekemiseen olisi varattuna studioaikaa huikeat kolme viikkoa, siinä kun molempia referenssejä on hiottu saletisti vähintään kolme kuukautta kutakin! No ei kai siinä. Elämä on haasteita ja haasteeseen vastasin palkkaamalla Kriden, tuon studioittemme pikku hillerin jeesaamaan urakassa ja luojan kiitos että älysin näin tehdä. Kaikki kun sujuu niin paljon jouhevammin kahdestaan. Esimerkiksi mikrofonin asettelu sujuu kahdestaan paljon näppärämmin, kun toinen siirtelee soittotilassa ja toinen kuuntelee vaikutusta tarkkaamossa. Eikä niin että kuunnellaan, juostaan, siirretään, juostaan, kuunnellaan, juostaan, siirretään, juostaan, kuunnellaan,juostaan, siirretään, juostaan, kuunnellaan... Ja tämä kertautuu... niin, kaikessa!

Painuimme siitä sittenniin vaihteeksi Soundtrack studioon pitäjänmäelle, siellä kun on niin älyttömän hyvä meininki ja niitten äänitystilassa on ihan mahottoman hyvä akustiikka ja kalusto on muutennii pirun laadukasta. Esim. mestan oldschool tridentin mikseri on erittäin rouhea soundiltaan. ROK!

Ja eiku rumpuja äänittämään. Puolet hommista hoitui ihan perinteisellä tavalla, mutta nopeammissa räimeissä halusin tällä kertaa kokeilla jotain ihan erillaista lähestymistapaa
yleensä suosimani "luomu" mikitykseen. Vähän alussa hirvitti että mitäköhän tästä oikein tulee, kun konsti oli uutta sekä rumpalille että minulle, mutta näin jälkeenpäin raakaraitoja kuunnelletuani, uskallan jo taputelle itseäni selkään. Kikka kolmonen oli nimittäin äänittää pöntöt ja pellit erikseen. Ekka korvasimme pellit tyynyviritelmillä ja sen jälkeen snaren virkaa toimitti rumpupalli. (Joka tätänykyään taitaa olla Suomen tarkimmin pölytetty palli maailmassa!) Näin saimme ihan älyttömän erottelevat kannusoundit, jotka on mahdollista kompuroida ihan uusiin sfääreihin. = Potkii!!!



Rummut rummuteltuamme, siirryimmekin seuraavaksi äänittelemään komppikitaroita etc. räminä osioita. Mikitys noudatteli tuttua - ribbonilla, botne ja viisseiskalla yläpää- linjaa, mutta tällä kertaa kehiin astui lisäksi kerran kirppikseltä mukaan tarttunut viiden euron ikivanha reportterityyppinen telefunkkenin mikki, joka lienee tullut aikoinaan kelanauhurin kylkiäisinä. yksinään sen soundia vois kuvailla sanoilla: Muovinen, ärsyttävä ja hyttyseninininämäinen, mutta se yhdistettynä ko. mikkikomboon saa se kitarasoundin hyppäämään esille ja aukeamaan just niinku pitääkin.

Nyt meillä on ollu tässä pari päivää taukoa ja huomenissa pitäis mennä Johtoääneen jatkamaan sessioita. Edessä odottavat äänitystään siis toiset kitarat, bassot ja laulut. Toivottavasti kaikki menee jouhevasti. Kaikenlainen turha viivästys on nimittäin poissa miksaus ajasta ja mulla on sellanen paha sairaus, että mä tykkäisin miksata huolella ja silleen oikeen vimosen päälle.

Palaamme asiaan, kunhan asioita ensin tapahtuu.

Ps: Jos jollain pölyttyy nurkissaan kuvan Phase Machine hilavitkutin, niin myyppä/vaihappa/annappa se mulle!

tiistaina, elokuuta 08, 2006

Harrasteista parhain

Halpaa, helppoa, haastavaa, rauhoittavaa, palkitsevaa...
Akryyli maalaus on kyllä ihan parasta puuhaa. Hankittiin tuossa taannoin läheisestä
taiteilijatarvike liikkeestä
(Hakiksen hallia vastapäätä oleva Snow white)
perus setit akryylimaaleja, pensseleitä ja pohjia. Tommonen maalituubisetti, jolla pääsee komiasti alkuun, kustantaa vajaat parikymppiä, pensselit lähtee noin 3€ kpl ja pohjien hinnat alkaa 50 sentistä. Eli sieltä edullisemmasta päästä harrastuksia. Sitä saa kummasti ajan kulumaan ja maalliset murheet unhoitettua sutimalla värejä pensselillä kankaalle. Eikä
sen taulun tarvihe mitään esittää saatikka välttämättä pidä tehdä ensin jotain luonnoksia tms. Senkun alkaa maalaamaan ja kattelee matkan varrella, mihin sitä ollaan menossa. Jos taulusta tulee paska, niin uutta päälle.

Noi akryylivärit ovat muutenkin ihan parhaita. Ensinnäkin toisin kuin öljyvärit ne on vesiliukoisia, jotenka kaikkinaisen liuottimien kanssa puljailun voi jättää viikonlopun viihdekäyttöön, ken moisesta tykkää (ehe ehe) ja toisekseen ne kuivuvat todella nopeasti, eli joka kerroksen välissä ei tarvii venailla pinnan kuivumista seuraavaan päivään. Niin, eikä ne haise pahalle.
Jazmanautin perhe suosittelee!!!
Viisi zen pistettä.
*****

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Festarikesä

Mää olen yrittäny ottaa tämän kesän mahdollisimman rennosti ja tehdä töitä vain ja ainoastaan sen verran, että homma pysyy mielekkäänä ja katto pään päällä. Ja mikä kummallisinta, olen onnistunut tavoitteessani täydellisesti. Löysin itselleni nimittäin maailman parhaimman kesätyöpaikan ja se on toinoinnii Lemonator niminen bändi. Kelatkaas ny vähän:
-Pojat ei oo enää ihan teinejä, joten sellanen ylimääräinen rockkukkoilu/itsetehostaminen loistaa poissaolollaan.
-Jätkät ovat myös tehneet sen verran pitkään näitä hommia, että hommat hoituu tosi pro- asenteella, ilman mitään ylimääräistä nipotusta tahi stressaamista ; kaikki hoitavat oman tonttinsa.
-Kellään ei oo mitään ihmeempää tarvista rellestää ja bilettää koko ajan. Sitä kun on jo nähny kaiken näköistä, niin tietää ettei se siitä miksikään muutu. Sit taas toisaalta, jos joku haluaa astua korkin päälle niin siitä vaan, kunhan asiahommat hoidetaan kunnolla.
-Kaikki tulee todella hyvin toimeen keskenään. Ihan veljes meininkiä!
- Ja työ isommilla festareilla ei ole turhan vaativaa. Paikalla on aina roudarit valmiina ja kaikki kamat on laitettu kuntoon just sua varten. Senkun valuu paikalle ja ottaa soundin haltuun.
Kaikkinainen ylimääräinen säätäminen on minimissään.
-Töitä on pääsääntöisesti vain viikonloppuisin!
-Kelit on olleet aivan mahtavat tänä kesänä!