tiistaina, syyskuuta 27, 2011

1300km, sekä rapiat.

Bussi vei toissaviikonloppuna miestä Joensuun ja Seinäjoen kautta Vaasaan. Tuli sitten istuskeltua loppurytistykseksi tuollaiset 1300 km.

Ilosaaressa oli jotkut vekkulit opiskelijabileet. Satoi kovasti ja tilat olivat ahtaat, mutta jengi kaikinpuolin mukavalla tuulella ja messissä, niin mikäs siinä. Ainoa ongelma oli Jammun M7CL mikserin kanssa. Oli mokoma liuiltaan tullut tiensä päähän, koska ne jumittelivat layerihyppelyjen päätteeksi miten sattuu. Snare jäi pasuunan ohella yleensä nolliin. etc. Ehkä ne liut olivat tosiaankin förbii, tai sitten siinä tiskissä oli vakavia kalibrointiongelmia. Paha sanoa, koska Digidigi.
1 ilosaari

Seuraavana päivänä oli meno hyvin samanmoinen, paitsi sade. Mesta oli rytmikorjamo, ja sitämyöten kaikki bueno (paitsi akustiikka), mutta paha kyllä, siellä möllötti samanmoinen tiski, kuin edellä. Se oli tosin ihan kaikin puolin toimiva vehjes, mutta hitto kun ei normaaliaivoinen osaa sitä konfata mieleisekseen. Puolisen tuntia yritin saada sen semmoiseen moodiin, että auxinamikkaa kun painaa, niin näkyy ne sendit niillä liuilla. En onnistunut. En myöskään osannut panna auxeja post-asentoon. Säkällä menivät. En osaisi toisintaa. Talonmieskään ei osannut auttaa... ja mikä manuaali?
Tein sitten ihan nappuloita pyörittämällä sen efektoinnin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mistään ei oikein näe kertavilkaisulla, että mitä lähtee mistäkin ja kuinka paljon. Ja useamman kanavan lähtöjä ei voi vääntää moisessa moodissa yhtä aikaa, niin oli se vähän haikeeta. Digidigi. Lohdutukseksi subbarit meni alas asti! Sai ne nuorisolaisten solut jakautumaan silleen kivasti.
1 Pöytsi

Ah Vaasa. Ihanain ihmisten kaupunki! Iisi roudaus ja Midaksen pikkutiski vastassa. Puhumattakaan mailman palvelualtteimmista tekniikan ukkeleista. Aina kun on räkissä useampia DBX 160 kompuroita, niin hymyilyttää väkisinkin. Niin ja ehdittiinhän me käydä saunomassa ja Tom Yam- raflakin löydettiin, vaikka yrittikin relokaloitumisellaan eksyttää meidät. Toimi! Keikka oli suxee. Vain yksi ihminen horjahti liikutuksessaan räkkiäni päin, saaden vain vähän tuhoa aikaan. Kaiku ja delay, meni tuon sekunnin aikana melkomoiseen jojoon, mutta ko. asetukset säilyivät taustalla muuttumattomina ja biisi oli vika, niin maaliin päästiin komiasti.
1 No data
Nyt on tosiaan reggaehommissa reilu kuukauden tauko, mutta eiköhän tässä hommaa piisaile. Eräs afrobeat projekti ainakin lähtee tulille ja voihan sitä välilä vähän himmaillakin.
1 Käyttäytyjä
Keskiviikkona isäni täytteli 65v ja sen kunniaksi Oulussa oli iso bändi keikallaan. Niin minäkin.
Faija oli säveltänyt pari biisiä, joita sitten veivattiin Free Okapin ja Staalinin Urkujen voimin.
Oli komiata ryskettä kuulkaas. Homma meni moniraitaisesti talteen, mikä olis tarkoitus miksutella, kunhan saan ehtiäkseni.

Staalinin Urkuja on muutennii kuultavissa tätänykyä täällä internetskussakin. Saimma aikaiseksi latailla vahoja äänitteitä ja keikkejä tuonne soundcloudiin. Sieltäpä sitten yytsimään!


Jazmanautin seuraavissa jaksoissa mm: "Miten ostetaan floretti." "Miten hommataan mittatilauslonkkari" Sekä: "Kuinka selvitään elämänmuutoksesta kunnialla ja hymyisnä"

perjantaina, syyskuuta 16, 2011

Kamerasiaa

Kesällä taannoin olin miksauspuhteitteni lomassa ottamassa tapojeni takaa keikkakuvaa, mutta jo parin kuvan jälkeen vanha ja uskollinen Canon 30D runkoni ilmoittikin ei-niin-terveen äänen saattelemalla, että erroria pukkaa ja kovalti. Lievä pettymys iski koteloon, muttei kuitenkaan epätoivo. Olinhan jo tovin haaveillut päivittäväni rungon joskus vuoden loppupuolella uudempaan. Ja ehkäpä vanha kone olisi vielä korjailtavissa?
Vehjes mukavalle taikurisedälle kamppiin, joka sitä aikansa hypisteltyään, päätyi siihen tulokseen, että moottorin, joka kontrolloi kaikkea mahdollista, kiinnikkeet ovat pettäneet. Ja sehän tarkoitti, että koko sisuskalut olisi pitänyt korvata uusilla. Ei maksanut vaivaa.

Ei auttanut muu kun painua kamerakauppaan. Perinteisen kallis Rajala olikin ylläri, kun sieltä sai pari kuukautta käytössä olleen 60D:n sopuhintaan. Kuulemma setä, joka sen oli ostanut, oli palauttanut sen melko pian ja hankkinut tilalle 5D mkII -rungon. Ja arvatkaas huvittiko, kun katselin sen muistikortille unohtamia kuvia; Ei se, että kameran vaihtaa kaks kertaa kalliimpaan, tee niistä kuvista sen parempia, jos ei yksinkertaisesti ole silmää siihen hommaan.
Eniveis, mä olen ollut tähän runkoon ihan tajuttoman tyytyväinen. Ei napinan aihetta, millään osa-alueella. Ergonomiasta lähtien kaikki on menny parempaan suuntaan.
Lava
Lisäksi kun menin hommaamaan sigman 50mm f1.4 AF linssin, niin löytyy sitä valovoimaa ja piirtoa vähän mimmoisiin tarpeisiin kyllä! Niin ja kummasti ennen aina kamerassain killunut 24-60mm zoomi on ollut vaimon kameran nokilla siitä asti. "Jalkazoomi" on pop!:
Fanikuva 3-2
Ainoa homma, mitä olin vielä vailla, oli uusi tähyslasi, jossa olis splitti/microprisma tarkennus. Meinaa sanoa, sellanen tarkennushärpylä siinä etsinkuvassa, jolla entisvanhaan saatiin se tarkennus manuaalisesti kohilleen. Noh ameriikastahan sellaisenkin sai mittatilailtua ja nyt on manuaalilinsseilläkin tarkenteleminen näppärämpää. Lisänä fiilis!

















Manuaalilinsseistä puheenollen: Ruotsista kirpparilta (3€) -löytämäni priimakuntoinen Meyer Optik Gorlitz Lydith f-3.5/30mm linssi, on ollut siitä lähtien hurjalla käytöllä. Tää vaan piirtää niin mahdottoman hienosti:

Tyttö ja leipäpala
Bonarina tää on hiottu (tms? Kertokaa viisaammat.) niin että valot saa hollywood efektin aikaiseksi hämärässä:
Silta

tiistaina, syyskuuta 13, 2011

Seikkaillen ja miekkaillen

Uusi postaus alle viikossa, whoaa!!!

Toissaviikonloppuna kävimme vaihteeksi Jyväskylän Lutakon nyppäämässä täyteen porukkaa. vihdoinkin se niitten uus crestin tiski oli iskussaan. Jotain ihme logiikkaongelmia sen kans oli pukannu, kun ne on sitä fiksailleet ja vaihdelleet jo tovin. Noh nyt toimi ja tykkäsin.


Seuraavana päivänä vuoron sai Kuopion puikkari. Mä en oo satavarma, mutta jotenkin musta tuntuu, että mesta oli mulle joko ihan uus tuttavuus, tai sitten mä oon käyny siellä joskus aikojen alussa disco-orkesterin kanssa. Oli miten oli, tupa oli ihan äärilleen tukossa ja ilmeisesti homma toimi, vaikka tsekissä meinaskin usko loppua, kun PA-ei ollu ihan tätä päivää ja akustiikka oli perinteisen suomalaisen musiikkiklubin mukainen, eli kauhee riipivä kammio. Paha mennä sit sanomaan sieltä huoneen toisesta päästä, mutta ainakin niitä käsiä oli pystyssä siinä välissämme siihen malliin, että taisi kelvata.
Seuraavana aamuna suurin osa bändistä oli lähteneet jo aamujunalla  toiselle keikalle, joten roudaamassa oli aika alimittanen väestö... ja väsynyt. Tommi (flunssansa takia roudauksesta vapautettu) osuvasti tuumasikin, että "Jasse sitten kiroili kamat bussiin"


Siitä seuraava viikonloppu meni puolestaan Tampesterissa ja Mikkelissä. Tampereella oli Klubin 10v synttärit, missä oli taas ihan mahdoton meno. Ja meille oli vielä hoidettu siitä läheisestä postitalosta kattoterassillinen saunatilakin, missä kelpasi katsella yli kaupungin ja nauttia olosta.


Mikkelissä sama meno jatkui, kun meidän bäkkäri oli myös viereisen laitoksen kattoterassillinen saunaosasto. Ton vois oikeastaan panna ihan raideriin: Artistilämpiön tulee olla vähintään 5.krksen kattoterassilla ja saunalla varustetussa kokous tms. tilassa.
Keikan nimi oli jotkut opiskelijakemut teltassa. Ei oollut ihan niin hurmosta ja paljoa ihmistä, mutta olipahan kuitennii harvinaisen lupsakka ja kiva keikka.


Nonnii. Semmosta työrintamalle. Muutoin olemme suunnitelleet vaimon kanssa lomareissun yksityiskohtia, kuten maita ja mantuja.
Lisäksi aloitimme yhteisen urheiluharrasteen.
Itselleni ei sovi kamalasti nuo itsepuolustusharjoitteet, kun niistä jää tyhmät refleksinomaiset kelaukset päähän roikkumaan, enkä jaksa elää jatkuvassa valmiudessa, ninjojen yllätyshyökkäyksien varalta. Näin ollen täytyi keksiä jotain muuta refleksiharjoitetta, kuin nyt esim. taannoinen aikido.
Noh, vaimo taas on unelmoinut aina miekkailusta ja oli jo ilmoittanut itsensä tunneille ja minähän innostuin lyhyen pähkäilyn jälkeen kanssa! Jumalauta, säilällä tökitään toista kapealla kentällä herrasmiesmäisesti. Eli ei mitään vaaraa, että moisesta olisi mitään käytännön apua modernissa väkivaltatilanteessa! Eilen oli eka treenit ja sehän vaikutti vielä siistimmältä touhulta, kuin olisin arvannut. Nyt ilmoittelee ruumis ihan uusista lihaksista, mitä kummallisimmissa paikoissa.

torstaina, syyskuuta 08, 2011

Kuinka lujaa on kosolti?

Ei oo paljoa ilimoja pielly. Eli ei ole paljoa päässyt rullaileen, saatika mäkiä pommittelemahan.


Tämän kesän harraste on nimittäin ollut tuo longboardaus, eli pitkälautailu.
Lajin pariin minut pakotti vanhuus. Nuoruudessa sitä ei paljon muuta tullut tehtyäkään, kuin rullalautailtua, koripalloiltua, sekä musisoiteltua. Näistä musiikki vei sitten lopulta voiton ja ihan hyvä niin.
Mutta mieli on vetänyt kuitenkin vanhemmallakin iällä aina toisinaan rullien päälle. Mikäs sen parempi liikuntamuoto? Ei mikään! Vauhtia, vaaranpaikkoja ja mahdottoman hyviä kehonhallintatilanteita tarjoaa se!
Mutta hyvä ei tule yksin. Ei näet enää vanhalla kestä nivelet. Silläpä ostin keväällä issellein ns. aikuisten laudan, eli Santa Cruzin cruiserin. Ja meno oli mukavaa, kunnes tuli pakottava tarve ruveta kikkailemaan, mistä nilkka ei tykännyt.
Pari viikkoa meni sitten lepuutellessa. Siinä kiroillessani vanhuuttani sain ihme vinkin: Eräässä ulkomaiden suuressa skedetarvikkeiden nettikaupassa olis huippuluokan lonkkari myynnissä 29,90€. Ovh moisella on siis ´bout 299€, eli jollain kesätyöntekijällä oli ilmeisesti käynyt pilkkuvirhe.
Vanha sananlasku mielessäni "Jos se on liian hyvää ollakseen totta, se on", klikkasin huvikseni ostoskoria ja kun siellä kerrottiin, että yli 40€ ostoksista on postit ilmaiset, joten klikkasin siis toisenkin kerran.
Arvatkaa naurattiko, kun viikon päästä ottivat matkahuollosta yhteyttä!
Nyt on kotitaloudessamme pari Lushin Vandellaa. On mutten ihan mahdoton alamäkitykki!
Ja mikäs sen parempi parisuhdeharraste, kuin syöksylaskenta?!?

Lonkkaroinnissa on se hyvä piirre, ettei semmoisella pahemmin hyppelehditä, niin ei noi niveletkään ole sitten niin kovalla koetuksella... Eipä! Slaidaillessa, olen saanut tietty nilkat rikki, lonkan sijoiltaan ja komeita asfaltti-ihottumia. Mutta ne nyt on pientä ja menee alkutreenailujen piikkiin.
(Sillä takajalalla ei revitä niitä slaideja vaan se lähinnä ohjaa sitä luisua! toim. huom.)

Täten tiedoksenne: Se keltakypäräinen epäselvä viuhahdus linnunlaulun mäessä olen minä matkalla keikkabussille. Ja se samainen näky kallion/ eläintarhan mäessä, on sama heppu kotimatkalla siitä keikkabussista.
Onpa tuota tullut keikkareissuilla käytyä testaamassa myös mm. Kuopion mäkiä. Kesällä kaupunki oli hiljainen autoista, joten otin tilan haltuun! Ylipäätään sitä kattelee nykyään pinnanmuotoja ihan eri silmällä kuin ennen!

Nyt pitäis hommata myös kaupunkiystävällisempi jokapaikanlauta kaduille ja pikkumäkiin. Sen kun vain tietäis että minkä valitsis. Joku drop thru-tyyppinen sen tulisi olla. Joko Dervish, 925, tai jopa Switchblade lienisivät muikeita. Vinkkejä ja suositteita otetaan vastaan.
Itteäkin jännittää, mihin mies päätyy.

Tässä vielä tunnelman nostattajaisiksi pari lempparipätkää ko. harrasteen parista:

Tytöt ja skeittaus = Teh Win!!!


Pojat menee sit vähän haipakammin


Sit pitää aina vähän temppuloida