perjantaina, helmikuuta 22, 2013

6/7

Viileästi viiletellen on taas muljahtanut viikkoyksikkö.

Yksikköä vaille sykli sitten kävi matka maamme pääkaupunkiin, missä ihmisiä virtasi tavastialisen verran naatiskelemaan Aino Vennan musisoinnista. Itse väänsin soundia kohdilleen ja onhan se nyt mukavaa tuo puhtaan akustisen musiikin parissa puljaaminen vaihteeksi. Tosin basistille meni heti mikkisuosituksia, josta konsultoin Elokuun armoitettua Hermannia. Liian hyvä läskibasso kun tuppaa nappaamaan rokkiklubiympäristöissä aina jos jonninlaista huminaa ja kiertoa isseensä. Silläpä piezot ovatkin siunaus. Jos ei nyt ihan sitä luonnollisinta soundia tarjoakaan, niin ainakin käyttökelpoista.
Sama pätee muihinkin jousisoittimiin: Kaikki soittajat ja soittimet ovat yksilöitä ja sitä kautta kovasti ongelmallista tavaraa vahvistettuna. Tai sitten ei. Oli miten oli, kaikkeni tein ja ilmeisen onnistuneesti, kun kerta kehuivat perästäpäin. (Monesti muuten riittää, kun tekee laulusoundista maailman parhaan, niin kukaan ei huomaa jos joku kilke kusee muualla ;)
Ainovenna
Unta palloon ja aamulla hakaniemen halliin. Hra Hakkaraiselta kymmenen kappaleen läjä ribsejä kantoon ja populoukseen. Tämä siksi, että polttarisankarin oli määrä saapua sinne, mistä kymmenhenkinen seurueemme lähti vahvistavien jälkeen köröttelemään metsän siimekseen mökkeilemään. Oli muuten mielettömän mahtava reissu: Oli kokonaista ilmakuivattua, taatusti hevosvapaata elläimen jalkaa. Sushia väänsimme miehissä, ja ribsini olivat luonnollisesti jymymenestys. Noin muuten meillä oli vahvat elektrojamit, vuorikiipeilyä, nakuhiihdon SM-kisat ja vapaata seurustelua. Kaikki selvisivät pienillä venähdyksillä, tai korkeintaan hiusmurtumilla. Krapulatta ei kenkään.

Juhis 17
Ai niin, tiättekös kun pitäis tiskata, imuroida, tahi muuta vastaavaa taloustoimetta harjoittaa, niin aina löytyy jotain tähdellisempää tekkiskää. No netissä pyöri Feared nimisen örinämetalliorkesterin raitoja sillä mielellä, että miksauskisaa pukkais. No mua ei se kisuutus niin kiinnostanut ja aikakin siitä jo jätti, mutta sepä kiinnostikin, että mimmosta hommelia raskaan kaman miksaaminen oikein on? Ja kas niin jäi tiskipino huojumaan keskenään. Annoin itselleni kahden tunnin deadlinen, missä ajassa pitäis biisi saada säälliseen kuntoon ja sitten hansikkaat tiskiin. Ja mikäs siinä; Hyvästä materiaalistahan saa kivasti aikaan. Vielä toiset mokomat tunnit ja homma olis varmaan vielä selkeytynyt, mutta noh... tämmöistä ryskettä pukkasi. Tämä oli hauskaa. Tämmöistä lisää!
Död

torstaina, helmikuuta 07, 2013

Kokkailua ja keikkailua.

Viikko on mennyt taas lempiaskareitteni parissa

Saimme laatikollisen luomutomaatteja ja niitä on sitten tullut hyväksikäytettyä taajaan.
Täytyy sanoa, että huolella tehty ragu on kyllä parasta maailmassa. Ja miten yksinkertainen on se!
Valmistaminen käy vartissa ja sitten vaan haudutellaan huolella.
Pizzani on valittu monesti maailman parhaiksi, erinäisten yksityishenkilöiden toimesta. Nyt kun vielä väänsin tomaattikastikkeenkin alusta asti itse, on paras parantunut.

Yksi absurdeimmista keikkakokemuksista tapahtui tässä viikolla siten, että juuri kun olin saanut viriteltyä mikserin ja läppärin paikoilleen, roiskautti delfiini kamat likomäriksi.
En nyt jaksa rasittaa teitä turhilla yksityiskohdilla, mutta paniikkikuivaus pelasti ja keikka pääsi alkamaan.
Delfi
Viikonloppuna hyppäsin todella pitkästä aikaa Cleaning Womenin autoon, joka suuntasi alkajaisiksi Seinäjoelle. Varttibaarissa on kyllä aina mahtava vastaanotto. Keikkakin oli suksee ja kaikin puolin mukava ilta.

Seinikseltä matka kävi Vaasaan, mikä on toinen mainio paikka. Aina on vaasassa ollut kuninkaallinen kohtelu ja niin nytkin. Kyllä me saimme taas syödäksemme ihan gourmee tasolla ja juotuakin kieltämättä tuli. Ai niin ja olihan siellä toki keikkakin vanhassa elokuvateatteri Rizissä. Melko mellevä sali! PA-oli vähän alimittanen, mutta laadukas. Ja ensimmäistä kertaa pääsi tyyppaamaan sen paljon polemiikkia herättäneen behringerin digitiskin ja arvatkaas mitä: Se oli ensivaikutelman mukaan oikein mainio. Todella loogillinen ja monipuolinen pulpetti. Ja kun hinta on mitä on, niin ei voi valittaa!

Seuraavana päivänä pötkimme halki suomen Kuopijoon. Heti pamahimme muikkubaariin, josta yötä vasten suoritimme kuvakukossa roudingin, sekä äänentarkistuksen. Seuraavana aamuna oli nimittäin aikainen koululaiskeikka. Toinen keikka olikin sitten vasta illalla, joten päiväunet tapahtuivat ja turistielämyksiäkin haimme puijon tornista. Onneksi mulla oli just kuvaus päällä puhelimesta, kun sattui ja tapahtui:

Omituista, ettei moisesta uutisoitu missään?! Varmaan joku hallituksen salajuoni.
Noh mitäs pienistä. Illankin esitys meni erinomaisen mainiosti. Kyseessä oli siis leffasäestys, kolmelle mykkäkomedialle: Chaplin, Ohukainen & Paksukainen ja Keaton. Ai että oli muuten hauska keikka!
Ja oli muuten hauska reissu. Jäbät on nimittäin musiikillisen lahjakkuden ohella ihan älyttömän hauskaa sakkia! Vielä kun saisi poikain keikkamyyntiasiat kondikseen, niin avot! (vink vink)
Mukana oli myös miehistä parhain eli J-P, kuvailemassa ja pitämässä henkeä yllä. Varttibaarin takahuoneessa kehitimme maailman parhaimman tavan lämmittää salamalaitteen tuottamaa valoa:
Jallulasi lampun eteen ja ah, tuota lämpöisen tunnelman määrää!
© J-P Manninen

Kotona ehdinkin ruveta alkamaan vähäsen piipahtaa, kun huomasin Aino Vennan tulevan klubille. Ja koskapa heillä ei ollut omaa miksaajaa mukana, niin minähän sieltä löysin lopulta itseni tiskin takaa. On sekin kyllä mainio punppu! Lahjakasta ryhmää kertakaikkia. Kyselivät, josko olisin lähtenyt seuraavana päivänä Ouluunkin ja... Mutta enhän minä. Mulla on muutakin puuhaa, kuten pussailla välillä tuota ihanaista vaimoani!