perjantaina, heinäkuuta 30, 2010

Kirjallisvisuaalinen matkustuskertomus lähiaikain tapahtumista

Pori-popit meni oikein mainiosti. Mummot ja papat tuli jatsikadulla väisteltyä ja jääkaappikylmä artistisushikin meni nippa nappa alas. Vastapainoksi sain keikkapaikan setin jotenkin ihan mahdottoman hyvään vireeseen ja vielä kun bändi oli ihan tajuttoman hyvässä iskussa, niin mikäs mulla oli siellä vedellessä! Tupa oli ihan tukossa ja sen verran kuuma, että vain vihta puuttui.
Ja voi että se RE-20 on hyvä vekotin! Sen jousikaikua kun ajaa ruvelle ja näyttää sille snarea, niin avot!


Seuraavana päivänä kirmasimme vaimon kanssa ruåttinlaivalle, joka puksutti meidät Tukholmaan. Laivalla esiintyi mielenkiintoinen laulajatar, jonka kongatyöskentely huvitti taajaan. Väkisin valvoimme illan akrobaattishouhun asti, mikä osoittautui hurjattavan jännittäväksi. Jännitysmomentin tosin aiheuttivat etupäässä ne "läheltä piti" tilanteet.


Homman nimi Ruotsissa oli siis Jalankulkuämpärin esiintyminen Norbergin Queertopia lepakkofestareilla. Matkalla kuski pisti heti pahan, kysymällä mitä bändin nimi tarkoittaa englanniksi? Hetken miettimisen jälkeen sisäinen käännöskoneeni tuotti tulokseksi
"Pedestrial bucket"
Itse festarit olivat jotakuinkin hämmentävät. Kuulemma meno oli ollut siihen mennessä mitä mainioin eikä "kukaan varmaan herännyt omasta teltastaan" Eipä siinä, rakkaus on ihana asia. Sen sijaan hämmennystä aiheutti näin tottumattoman silmään ne lukuisat parrakkaat naiset. Oli pakko tunnustaa, ettei ymmärrys riittänyt että jotta miksi? Kun tykätään tytöistä, mutta haluttais olla poikia, ilman kuitenkaan raskauttavia kilkkeitä, vaiko häh? Samapa tuo, mutta kysymyksiä heräsi.
Jaa niin se keikka. Ite kun teki niin sai mitä tartti. Bändi soitti mitä mainioimmin ja fingelskasvenskankieliset välispiikit huvittivat vähälukuista yleisöä. Taisi se teltta-alueen toiminta kilpailla pahasti suosiostamme. Mutta meillä oli mukavaa.


keikan jälkeen tuli vihdoin päivän ensimmäisen syömähommelin aika, johon meidät johdatettiin tuota...tuota...pikaa. Vähän meinas fiduddaa, kun pyysin isoa annosta nälkääni, niin vastapalloon kerrottiin, ettei ruokaa riitä kaikille moisella menolla. Näkkileipää saisi kuitenkin niin paljon kuin haluaa. Kiitti fittanisti hei!
Mutta se armoton harmi oli vasta tuloillaan. Majapaikkamme nimittäin osoittautui olevan kirjaimellisesti koulun salin lattia. Muuten siinä väsymystilassa hommeli olis ollut ihan ok, mutta kun tilan jokainen neliösentti oli varattu. Noh Pinja siinä soittelemaan järjestäjälle, joka ilmoitti tylysti, ettei meille oltu luvattu mitään majoitusta ja muutenkin keskustelun sävy oli mukavan syvää vitutusta, sekä sielunmurhetta aiheuttavaa. Minä olen harvinaisen pitkäpinnainen kaveri, mutta asiatonta käytöstä, saatika epäoikeudenmukaista mulkutusta minä en nauti missään olosuhteissa, joten soittelin siinä parit, kolmet, neljät, viidet puhelut ja kas, ongelmamme olivat tyydyttävähkösti ratkotut.
Aamulla olimme harvinaisen yhteismielisiä sellaisesta ajatuksesta kuin "Nyt äkkiä vittuun täältä"


Muut jatkoivat matkansa suoraan laivaterminaalille, mutta me päätimme vaimon kanssa pidentää reissuamme. Hyppäsimme siinä eduskuntatalon kieppeillä matkasta ja jäimme palloilemaan määrättömäksi ajaksi Tukholmaan. Ensitöiksemme ostimme kauniille kengät ja sen jälkeen me kävelimme ja kävelimme ja ihastelimme ja söimme ja kävelimme, kunnes rupesi ramaisemaan, joten hankimme huoneen mitä idyllisimmästä pikku hotellista, ihan ytimen tuntumasta. Pienet tirsat ja suihkut, jonka jälkeen etsimme hetken arvollemme soveltuvaa ravintelia. Ja ai että olikin hyvät pippuripiffit!


Seuraavana päivänä jatkoimme haahuilua sillä periaatteella, että kun tarpeeksi kävellään, niin päämäärä kyllä tulee ennenpitkää vastaan. Silläpä eksyimme ensitöiksemme asemalle, jossa ihmettelimme, pääsisimmekö toiselle puolelle Ruotsia sukuloimaan? Vastaus oli, että junalla kyllä, mutta helvetinmoisen kalliilla ja bussillakin ehkä, mutta matka kestäisi koko päivän. Näin ammattini puolesta kun tulee noissa liikennevälineissä kulutettua aikaa ihan kunnioitettavat määreet, niin päätös jäädä ihan vain sinne Tukholmaan syntyi kuin itseksensä.


Jatkoimme käveleskelyä ja päädyimme ihmettelemään kuninkaalisen kirjaston puitteita. Messevää! Tämän jälkeen, tai ainakin jossain välissä löysimme tiemme myös vähintäänkin keisarilliseen askarteluliikkeeseen, jossa oli vaikka ja mitä potenssiin kaksi.
Hiukokin rupesi vellomaan, joten päätimme eksyä kauppahalliin, jonka sijaitsikin siinä ihan parin korttelin päässä. Se oli tiättekö se semmoinen taivas se! Mitä ei herkkusuu sieltä löydä, niin ei ole väliksikään. Meinasi pääressu räjähtää sen pajouden edessä! Ja hyvä jatkoi vain paranemista sushin muodossa. Ovelasti Sushi bar:iksi nimetty nurkkaus tajosi nimittäin parhaat sushendaalit, mihin kuunaan olemme törmänneet. Se lohi oli kuulkaas niin tuoretta, että oli ihme ettei se sätkinyt! Pahimman nälän tyydytettyämme kiertelimme tiskit läpi, ostaen juustoja ja erinäisiä makkaroita, sekä leipiä. Seuraavaksi päätimme eksyä systembolagetiin viininhankintaan, mikä onnistuikin muine mutkineen, joiden varrelle osui mm. ihan överillä alttaritaululla varustettu kirkko ja sellainen miljoonamastoinen purjealus kahviloileen.


Jossain suihkulähteen äärellä havahduimme huomioon, että jossain pitäisi nukkuakin ja päätimme varata toisenkin yön edellisen illan hotellista. Ikäväkyllä joku muukin oli päättänyt samoin ja kaikki huoneet olivat menneet. Perkuleen turistit! Noh pienellä puhelinrumballa saimme kuin saimmekin varattua lähistöltä överisiistin nurkkahuoneen, jonka kaksi ranskalaista parveketta avautuivat molemmin puolin Strinbergin puistoa. Sielläpä me kyyhkyläiset piknikoimme mitä romantillisimmin.


Seuraavana päivänä rupesi vaivaamaan jo koti-ikävä, joten singahdimme viikkarin terminaaliin kyselemään kyytiä. Löytyi, muttei tosin hytillistä sellaista. Noh soitellen sotaan ja saimme kuin saimmekin itse laivalta napattua peruutuspaikallisen hytin, ja oikein televisiolla, mikä on sitä ns. luksusta. Katsoimme siitä Beverly Hills 10901234 sarjan jakson ruåtsiksi ja leikimme luokkaretkeläisiä.
Loppuilta meni rattoisasti humpparavintolassa, jossa kävimme parhaamme mukaan drinksulistaa lävitte. Hommassa auttoi miksuskoppiin tuomittu kollega, joka kävi ystävällisesti nakkaamassa meille drinkkiliput. Tattista!



Täällä Helsingissä ollaankin sitten lähinnä hikoiltu. Eilen piti hikoilun kunniaksi tehdä mansikkakakku ja ämpärillinen sangiraa. Samalla panimme ässehtimään suolakurkkuja, kiitellyllä reseptillä. Illalla pitäis lähtä Helsingeen kahteleen kuningas soundin hytkyjä ja huomenna hyppäämme bussiin, mi vie DBTL:n Jukka Pojan keikille.

torstaina, heinäkuuta 22, 2010

Selkäsauna

Olen saanut kunnolla selkääni. On nähkääs mennyt tässä kesän mittaan ranka melkolailla huononpuoleiseen kondikseen, johtuen ziljoonista keikkabusseista ja niihin rinnastettavista kulkupeleistä, joissa on tullut persettä puuduteltua. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään mitä erilaisimpia nukkuma-alustoja, vuodesohvista luksusluokan vaahtokarkinpehmeisiin prinsessasänkyihin, jotka ovat ehkä pahin karhunpalvelus mitä ihminen voi rahalla itselleen hankkia.
Noh vielä kun käyntini muistutti ihmistä, gorillan sijaan, varasin ajan tuosta parinsadan metrin päisestä selkäklinikasta, jonka olen noteerannut ohi menneissäni. Sieltähän saikin sitten semmoiset hieronnat ja kiropraktiikat, että avot. Se on ihan mieletön fiilis, kun selkäranka kierretään paikalleen, niin että nikamat vain paukkuu ja voi mahoton, miten vetreä ja euforinen olo tulee loppupäiväksi, kun hermoradat vapautuu ja veri kiertää päähän, niin kuin pitääkin.
Naprapatia on parasta huumetta!




Nyt pitää alkaa rupeamaan pakkailemaan ja valua pikkuhiljaa liikenteeseen. Dösä hulahtaa Pori-popeille. Siellä venailee Jukan keikki.

Huomenissa sitten Jalankulkuämpärin kanssa botskiin ja Ruottinmaalle lepakkofestareille. Jäämme sinne sitten vaimon kanssa lomaseikkaileen. Saas nähdä minne päädytään.

sunnuntaina, heinäkuuta 18, 2010

Vasaroita Zekkaamassa

No nyt on nähty Tsekitkin. Tai no ainaskin yhden maantien molemmin puolin.
Perjantai aamuna läksimme nimittäin vasarain kera helsinki-vandaalle, mistä oli määrä aikahypätä tunnin päähän Prahaan. Henkilökohtaisella tasolla meinasi koitua kaikenlaista harmia sellaisen pikkuseikan johdosta, että lentokenttäviranomainen hokasi passini vanhentuneen tasan kuukausi takaperin. Noh onneksi shengen -maissa on näköjään käytössä sellainen käytäntö, kuin "omalla vastuulla" Mitä se ikinä tarkoittaakaan käytännössä.

Prahan lentokentällä meitä oli vastassa kolmenkymmenenseitsemän asteen helle ja porotus, sekä kaksi autoa, joista onneksi löytyi välttävä ilmastointi. Vedin sitämyöten itseni turvavöihin ja fatalistiseen "toivottavasti se ei satu" -tilaan, kun kuskimme posotti komekymmentävuotta vanhoilla betoniteillä ´bout äänen nopeutta. Tienpientareet olivat täynnä renkaansa räjäyttäneitä rekkoja, kolhittuja urheiluautoja, sekä tietyöläisiä. Siinä kuskin kanssa rupatellessani kävi vielä ilmi, että hän oli hakenut edellisenä yönä jonkun artistin Puolasta ja oli nukkunut siinä välissä messevät kaksi tuntia. Harkitsin vakavasti uskoon mulahtamista.
Hirvittävästä nopeudestamme huolimatta, meillä meni ruuhkien takia vajaan neljänsadan kilometrin matkaan kuutisen tuntia.
Onneksi olin perillä itsekin niin väsynyt, että huolimatta hotellimme tähtien puutteesta, sain napattua pienet nokkaunet, ennen festaripaikoille syöksymistä.



Mistään en tiennyt etukäteen midistä, mitä tulee teknisiin fasiliteetteihin, mutta onneksi paikanpäällä selvisi, ettei midis broblemos, sen suhteen. Lakustiikkia oli ripustettuina banaaniterttuihin ja etupääntiski, vaikkei analoginen ollutkaan, oli sentäs Digicon kasi.

Bändin kanssa olin liikkeellä ensimäistä kertaa ja pojat varoittelivat etukäteen kovasti mahdollisista kiertoilmiöistä, mitä voip esiintyä parin sellon ja hirviömäisen tubaxin kanssa, mutta silläpä osasinkin varautua ja homma oli yllättävänkin nopeasti hanskassa.
Jengi oli ihan pähkinöinä ja mikäs siinä ollessa, kun orkesteri on niin messevä.


Kohtuu nopea purku keikan jälkeen, pari olusta ja kyydillä toiselle puolelle festareita syömään. Ja jo oli aikakin saada päivän ensimmäinen lämmin ateria puoli yhdentoista maissa.
Sitten olikin hyvä antaa taas väsymykselle periksi ja ei kun hotellille goijaamaan hetkeksi.
Siis oikeasti hetkeksi, nimittäin kyyti takaisin Prahaan lähti vajaan kolmen tunnin unien jälkeen. Onneksi aamuyöstä oli liikenne rauhallisempaa ja uusi kuskikin oli huomattavasti järkevämmän oloinen liikennetapoineen. Hän ei ajanut kuin kohtalaista ylinopeutta.

Ja sitä passia ei Prahan kentällä tutkinut kukaan kolmesta lentokenttäviranomaisesta niin tarkkaan, että sen voimassaoloaika olisi tullut esille. Koneessa söimme vitsillä tilatut kosher ateriat. Miten ne elävät korpuilla ja tonnikalalla? Riisivanukkaan ja halvan minä vielä ymmärrän.

Lähettäjä Vasarointia

Ai niin: Predator vs Alien 2 on melkolailla paska leffa!


torstaina, heinäkuuta 15, 2010

On niin hikiki

Mietin tuossa että blogia pitäis taas päivittää, mutta kun ei ole oikein mitään tapahtunut tässä lähiaikoina. No sithänmää hokasin että olenhan mää hikoillu, käyny suihkussa, hikoillu, käyny suihkussa ja Tampereellakin tuli käytyä hikoilemassa ja suihkussa ja veneessä.
Sit on tullu hikoiltua pyörän satulassa, seurasaaressa ja öisillä kävelylenkeillä. Myös sängyssä olen onnistunut hikoilemaan.
Eilen tuli käytyä testaamassa se itäkeskuksen vietnamilainen ravintola. Siellä oli ilmastointi. Sen lisäksi siellä oli mitä mainiointa ruokaa.
Se sitten sijaitsee siinä kauppakeskuksen poikkiputkessa. Infosta kun menin ekana kysymään, että missä, niin ei missään. Ilmeisesti se putki siinä kauppakeskuksessa ei olekaan siinä kauppakeskuksessa. Huoh.

Meikämeikät
Jaa´a. Tänään haluan käydä vuoristoradassa ja uimassa. Ja jos vaikka vähän hikoilisi vaihteeksi. Niin ja mangolassia täytyy valmistaa ämpärillinen!

sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2010

Ekalla purkkiin, tokalla purkkiin!

Onpas tullut taas reissattua tälle viikonlopulle tuollaiset reilut 1200 km. Ja Suomiko on muka pieni maa!?!
Perjantaina paukattiin pohjoisesta Helsinkiin, missä pikapikaa kamat kotio, kukille vettä ja eikun kaapelille Jätkäjätkien dösään, mi vei meidät lahden summer-up häpinöille. Jumankekka muuten miten kesäistä ja kännistä teiniä oli siellä. Yleensä ihmiset tajuaa siirtyä pois tieltä, kun iso bussi tulee vastaan, muttei nämä voimaintunnossa olleet lahtelais-sankarit ja sankarittaret.
Itse veto meni mitä mainioimmin, vaikkakin 20min vaihtoaika oli melkolailla tiukanpuoleinen, näin isolle remmille.

Lauantaina päätettiin sitten ottaa vaimon kanssa ihan iisisti, tehdä pieni pyöräretki ja harrastaa vallan pikniköintiä, vaan siinä aamupalan lomassa soikin puhelu, jotta lähdenkö veivaamaan jätkiä ruisrokkiinkin, kun kollega ei lennoiltaan ehtinyt. Koskapa varoaikaa oli ruhtinaallinen tunti, löysin itseni kohta vaihteeksi taas kaapelilta. Keikka oli erinomainen jälleen kerran ja taas oli pätevää tekniikkaa vastassa. Oma festarihumuiluni tapahtui niinkin räyhäkkäästi, että löhösin bäkkärialueella aurinkotuolissa ja luin dekkaria.

Jätkäjätkät
Niin ja sain vihdoinkin etsintäni pätökseen. Olen nimittäin käynyt läpi tukun delay-pedaaleja, josko löytyisi etupäähän käden ulottuville messevä dubautusmasiina, jota olisi huomaamaton roudaillakin. Loppujen lopuksi päädyin hankkimaan rolandin space echoa imitoivan RE-20 vehjeksen. Ai ku se pulputtaa nätisti ja se jousikaikumallinnus pläjähtää snaren perässä komeasti, varsinkin kun ajaa laitetta sopivasti ruvelle! Niin ja siinä missä stadissa oli pääkaupunkilisineen vekotin noin 260€ hinnoissa, löytyi se Oulun soitin ja tarvikkeesta 190€. Melkoinen ero sanoisin!

Noh, nyt on vaihteeksi kuuma. Lähdemme sinne pyöräretkelle än yy tee ja uimapaikka on suunta!

torstaina, heinäkuuta 08, 2010

Pohjoispohjanmaa touring

Terskamaheppis, pitkästä aikaa. Mitäpä kuuluu?
Joo, on ilimoja pielly täälläkin päin. Melko haipakkaa on ollu, mutta tosi mukavaa.
Tultiin ensin Raaheen vaimon porukoille majailemaan, kun serkkunsa meni naimisiin.
Siinä auteltiin edellisenä päivänä hääjuhlapaikan kuntoon saamisessa ja suraavana päivänä oli sitten naimat ja juhlat. Ja erinomaiset olikin. Morsio oli kaunis ja sulhanen komia. Sapuskat oli äly hyvät ja ilma kuin aviopari. Illalla sitten rokattiin ja bogottiin. Kyllä kelepas.
Sanoisin että toisiksi parhaat häät, heti omiemme jälkeen. Eikä kyse ole arvo, vaan tunnelatauksesta. Niin ja se auringon nousu, ah!

Häät
Seuraavana päivänä podimme yllättäen hetken ja veimme anopin auton, jolla köröttelimme Ouluun, missä mummuni täytti kahdeksia kymmeniä. Ja taas oli kahvia ja kakkua.

Päivä Oulussa ja seuraavana päivänä takaisin Raaheen, missä olivat vuorostaan anopin synttärit. Kahvia ja kakkua riitti jälleen.

No siitä sitten singahdimme vaihteeksi Ouluun, kas kun keikkaa pukkasi.
Staalinin Urkujen Jokakesäinen Kuulema-konsertti oli edennyt jo seitsemänteen kertaansa. Tällä kertaa olimme kutsuneet talkoille enemmänkin metelöitsijöitä. Kestien lisäksi paikalle ilmaantuivat Kari "minen anna koskaan periksi" Tykkyläinen huutamaan ja vinkumaan, Forsblomin Samu tuuttaamaan, kuten myös Laineen seppo. Kitaraa vingutti ansiokkaasti Aleksi Ranta ja lisäkolinoita tarjosi Väinö Korhonen. Metakka oli ylläri pylläri mahtava. Kelikään ei uskaltanut olla meitä vastaan.



Tänään sitten taas vaihteeksi Raaheen, mistä vaimo ja kissa kainaloon ja takaisin etelään. Huomenissa pukkaa nimittäin Lahdessa Jätkäjätkien keikkaa.