keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Guldyyr monsieur

Viimeviikolla tuli oltua guldyyrin molemmin puolin. Kokijana sekä konossöörinä.

Tiistainahan oli ne viimemainitsemani Tavastian 40v bileet. Hattua keski-ikäiselle!!! Käsihän siinä meinasi tulla  kipeäksi kaikesta moikkailusta ja selkä turtui taputtelusta. Tahtoo sanoa, että siellähän oli kaikki!

Torjantaina meidät kutsuttiin katselemaan Smedsin Mr vertigon treeniennakoita ja mehän mentiin. Oli huikea ja unenomainen pläjähdys kyllä. Loistavan teatteroinnin lisäksi vaikutuksen tekivät mahetsut visut, sekä äänisuunnittelu. Se on taitolaji jos mikä tehdä moista niin, ettei se rupea dominoimaan ja viemään huomiota väärille raiteille. Kuitenkin sen pitää toimia ja lyödä ällikällä.(..ällikältä... Mitense nyt oli ja mikäs se ällikkä olikaan?)


Perjantaina suuntasimme taas Jukka Pojan ja Raappanan yhteiskeikalle Hyvinkäälle kaupunnin nimikkosaliin. Vekkulia miksata reggaeta konserttisalissa, jossa yleisö istuu kiltisti ja taputtaa liikunnanpuutteessa käsiään rytmikkäästi yhteen. Tai no niin se lähti, mutta loppuunmyyty mesta loi tunnelman ja kohta rohkeimmat nuorisolaiset ryntäsivät lavan eteen jortsuilemaan, mikä oli suotavaa ja erittäin siistiä!
Paikan PA oli vain nätisti sanottuna alimitoitettu ja sainkin pusertaa järjestelmästä kaikkeni, jotta bändistä olisi kuullut jotain järkevää laulun lisäksi, ilman, että koko systeemi olisi kyykännyt. Botneosastokin oli sen verran haikea, että Karin rantasaunasta piti käydä nappaamassa kunnon boosti 80Hz, jotta sai sitä bassoa välitettyä takariviinkin asti. Ei muuta valittamista. Henksukin oli paikalla erittäin mukavata!
Ja mikä hienointa, olin kotona jo yhdeltätoista! Ennenkuulumatonta hommelia!!!
Lauantaina läksimmekin sitten vähän kauemmas. Kuopijon Henkka nimittäin oli bookannut Jukka Pojan soittokarkeloitsemaan. Tiesittekös että Stadista Kuopioon on pitkä matka. Mutta sitä helpotti Heinolalainen luomumyymälä, josta tuli hankittua makkaraaraa, juustova, luomuolutta ja sen sellaista kurmeeta. Matkustutstuksesta kannattaa ottaa kaikki hyvä irti!
Kuopion osalta ei mitään hätää taaskaan. Homma pelitti, tupa oli ihan tukossa ja tunnelma oli tunnelimainen!

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Paineita

Tilasin tuossa juuri lekuriajan Mehiläiseen. Meinaan että reilut pari viikkoa on tässä mennyt enemmän tai vähemmän flunssassa ja silloinkin, kun on muuten ihan jeppis olo, tuntuu onteloissa painetta.
Ikävä on oleskella ja vielä ikävämpi kierrellä huteralla fiiliksellä.

Viikonloppuna kävimme Seinäjoen rytmikorjaamolla, sekä Lahden Sibeliustalon Finlandia klubilla Jukka Pojan sekä Raappanan yhteiskeikoilla. Sukseeta pukkas lähes loppuunmyytyjen keikkojen muodossa.
Seiniksellä oli yli yhdeksänsataa immeistä, mikä on minusta melko paljon kaupungin kokoon suhteutettuna.
Lahdessakin riitti populaa ja mikä parasta, puitteet olivat ihan parhaat! Iso sali, hyvät kamat ja mukava, sekä ammattitaitoinen hankilökunta. Bonuksena iso "bäkkäri", josta löytyi hyvää ruokaa, juomaa, sauna ja wii-konsoli! Kädet ilmaan!!



Sunnuntaina olin melkolailla veto poikee, muttei auttanut. Piti lähtä vielä hoitamaan YK-klubille reggae sundaysia. Lavaltakin meinasin tulla selälleni alas, kun vähän tuo tajunnan taso heitteli, mutta vaikeuksien kautta voittoon.

Toipparisti lekuri heittää kohta kunnon tropit että tuntis itsensä taas vaihteeksi ihmiseksi. Ja toipparisti ne vaikuttaa samoin tein, koskapa illalla olis tavastian 40v bileet, jossa pitäis vielä yöllä miksata Raappanan settikin.

torstaina, lokakuuta 14, 2010

Diippii shittii

Olen seurannut taajaan Chilen kaivosturman pelasustoimia ja vaikka homma onkin kirjaimellisesti syvältä, on se ollut seuraamisen arvoista monellakin tasolla. Ensinnäkin tämä inhimillinen tragedia koskettaa "ajatteleppa omalle kohalles" mielessä. Hommassa on myös valtavan mielenkiintoisia ryhmädynaamisia, sekä psykologisia elementtejä, puolin ja toisin luolastoa.
Veikaanpa että melkein kaikilla tolokun ihmisillä on asiaan jonkinlainen suhde ja pelastustoimia on tullut seurailtua, toisin kuin helmikuista maanjäristystä. Siellä kun uhrimäärä ja tuhojen laajuus olivat niin pal massiivisempia. Ei pieni ihmismieli taitu käsittelemään moista.
Lehemä

Ihan toisenlaista hämmennystä aiheutti sellainen kotoisa tapaus, että kun taannoin bongasin netissä ilmoituksen Sonyn huippumallin kuvaputkitelkkarista ilimatteeksi ja kyselin naamakirjassa farmariauton omistajia apuun, niin eka tarjoutui jo puolen tunnin sisään. Nyt näkyy erinomaisesti ihan jeesin sijaan.
Seuraavan hämmennyksen naamis loi, kun panin sinne viestiä, jotta annetaan vanha kuvaputkitöllö pois. Vastoin odotuksiani, sitä oli tunnin sisällä kärkkymässä jo kymmenkunta ihmistä!
Minusta on mahtavaa, että ihmisille kelpaa vielä vanha ja toimiva tekniikka, näinä kulutushysteerisinä aikoina.

Jepujee. Kohta pitää lähtä Tavalle miksaileen The Soulsia. Viikonloppuna sit mennään maakuntamatkaileen erikoiskokoonpanolla. Jukka Poika + Raappana vetää yhteiskeikkoja Sound Explosion Bandin keralla. Huomenna mesta on Seinäjoen Rytmikorjaamo ja lauantaina Lahden sibeliustalon Finlandia clubilla. Sunnuntaina vuorossa on Club YK ja reggae sundays...

tiistaina, lokakuuta 12, 2010

Närhi (Garrulus glandarius) on värikäs varislintu, joka oppii matkimaan kuulemiaan ääniä.

Viikonloppu meni hyvin pitkälti Närhen kera puljaillessa Tampesterissa ja Mikkelissä.
YO-Talo nyt toimii, niinku pohjalta jees. Vähän olin kasailuvaiheessa vaan sormi suussa, kun näin setupin ekaa kertaa. Bändiltähän ei tuu siis kauheesti tuota suoraa, akustista soundia ulos, vaan homma on hoidettu harvinaisen tietokoneavusteisesti. Eli kannut, kiipparit, perkat ja jopa rummut tulevat digisähköisesti, pääasiassa soittajien läppäreitten ja logicin mainstagen lävitte. Koko bändi kun vetää vielä korvamonitoroinnilla, niin ainoot akustiset äänekset mitä lavalta tulee, on basso, sello ja laulu. Eli kun mä vedän masterin alas, niin tulos on hämmentävä :D


Tampereelta lähtiessä venailtiin siinä asemankulmilla liikennevaloja, kun satuin kääntämään katseeni stokkan suuntaan. Ei olisi kannattanut. Satuin nimittäin silminnäkemään, kun mummo hulahti bussin takarenkaitten alle. Tilanne näytti ihan yhtä pahalta, kuin olikin. Ei tullut oikein hyvä fiilis moisesta.
Jälkeenpäin kuulin uutisesta, jossa paikallinen palopäälliikkö oli kommentoinut tapausta hienotunteisesti:
"Lähti mummon jalka lunastukseen"


Mikkelissä oltiin melko perinteisissä merkeissä uudessa tuttavuudessa, ravinteli Wilhelmissä. Sen takahuoneessa huomas, miten pienet asiat ovat isoja asioita. Nimittäin jo sellaiset hommat, että siellä bäkkärillä on valmiiksi paperia ja tussi biisilistoja varten, nostaa fiilistä. Puhumattakaan pikkupurtavasta ja lukittavasta ovesta, jonka avain löytyy naulasta, ettei sitä tarvi sitten ihmetellä hikisenä heti keikan jälkeen etc...

Illan veto meni sekin mainosti, vaikka kasausvaiheessa meinasi usko loppua. Välimatkalta mukaan saamamme PA-kalusto käyttäytyi nimittäin todella vekkulisti. Aktiivi spliteri ja räkki DI-boksit olivat ilmeisesti manattuja. Mm. kun joku kytki mihin kanavaan tahansa piuhan, niin etupään LS-9 paukahti kuuluvasti PA:n oikeasta kanavasta ja lujaa JA KAIUTETTUNA!!!
Vekkulia tästä tekee sen, että mulla oli tiski perustilassa, kaikki kanavat ja masterit kiinni, mukaanlukien ne kaiut, enkä mä ollut edes konfannut viä kaikujen ulostuloja. Lisäksi jotkut kanavat hävisivät kesken tsekin, kaikki DI-kanavat sekä hurisivat, että pirisivät, että pitivät samanlaista ääntä, kuin jos kaksi sympaattista robottia juttelisivat keskenään. Ja niin edelleen. Neljä tuntia säädettiin tunnin kasausta ja saatiinhan me kaikki kanavat kuulumaan. Vielä hetki ennen keikkaa, monitoritiskiltä hävis päälaulu, vain tullakseen takaisin. Syytä emme tiedä. Pelotti!
Mutta Eq:illa ja geiteillä peittelimme surinaa ja luotimme musiikin voimaan, eikä lopulta yhtäkään häikkää jaksanut itse keikalle.
Aina sattuu kun tapahtuu.
Lähettäjä Garrulus glandarius

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Fokus keikoissa

Jaa mitäkö sitä. No Forssassa on tullut piipahdettua Jukan & poppoon kanssa, kuten myös Kuopijossa. Sen lisäksi tässä oli taanoisen runoäänikirjan levynjulkkarit, mitkä meni very bueno. Vaimo täytti myös vuosia, mikä osui oikein mainiosti, kun ei tarvinnut edes keikkoja perua. Sattui nimittäin kohdalle just se vapaa viikonloppu aikapäiviin. Kutosellakin kävin talonmiehenä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. YK klubillekin mun piti mennä tuuraamaan flunssatapauksen johdosta, mutta minäkään en sitten lopulta taudilta välttynyt. Saikku on kuulkaas muuten kallista yksityisyrittäjälle. Perjantaina ei auttanut uikuttaa, vaan taas oli lähdettävä tienpäälle. Raappanan rundi käynnistyi vihdoin.  Onneksi ei paikat ollu niinkään tukossa, olipahan vaan muuten heikko olo. Ekana suunta oli Turun klubille ja mikäs siellä. Hyvä boogie, kuten aina. Loppuunmyyty ja jengi pähkinöi.

Raappana

Messiin olin napannut ensi kertaa, taannoin Tertulta ostamani Focusrite Green-sarjalaisen channelstripin, joka on vanha valurautapannu ja näyttää alien vs predator leffan lavasteelta, mutta soundaa ihan he-le-ve-tin hyvältä. Yhdessä räkkiyksikössä on siis etuaste, Eq ja kompura. Silläpä kelpaa vokaalia pyöritellä. Alun perin ostin sen näitä kylmänkalseita digitiskejä varten, mutta toi nyt vaan futaa niin hyvin, että siitä taitaa tulla ihan vakioriippa keikkakalustoon, mikä sai vahvistuksen myös seuraavana päivänä Tavastialla. Aina olen ollut enemmän kuin tyytyväinen talon Midakseen, mutta kytkettyäni Focusriten vokaalikanavaan, rupesi sen etuset yhtäkkiä kuulostamaan kovin rimpuloilta. Siinä sen varsinkin huomasi, että kun Raappanan mikkitekniikka on sen luontoinen, että sitä kapselia haudotaan nyrkinpohjalla, niin sain tällä vehkeellä kuitenkin taiottua melkolailla luonnollisen ja lämpimähkön soundin, ilman kauheita piikkejä ylämidlessä. Moinen kun tuppaa olemaan normaalisti auditiivisfysikaalinen fakta, moisessa menossa. Hyvän ja loistavan Eq:n ero on merkittävä!
Kai sekin keikka meni kaikkinensa mainiosti, kun jengi diggaili niin kovin. Bändikin oli tiukassa iskussa.
Itse sen sijaan olin vähän tillin tallin, flunssani kourassa. Silloin on nimittäin ärsyttävää vääntää nappulaa, kun ei voi luottaa korviinsa ihan satavarmasti. Mutta ei auta. Eläin elää, ihminen ihmettelee!
varjot
Tänään olen lupsakasti fiksaillut eräitä miksauksia kotosalla, tehnyt thaimaalaista papayasalaattia ja saunonut.
Tästä eteenpäin olen pari päivää YK-klubilla ukkona ja sitten käynnistyykin Närhen keikat. Vieläköhän tuommoinen populäärimpi musa taittuu? Meinaan että tässä on menty reggaehommeleissa jo melko kauan putkeen!