keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Ajatuksenvirtaa menneeltä vuodelta

Männä vuosi oli jotenkin kaiken kaikkiaan lempeän pulskea. Aavistuksen kukkainen, laiska ja löpsähtelevä. Yksityiselämän kannalta onnekas, rakkauvella siunattu, jänskäkin ja rennon hedonistinen. Työelämä on ollut sopivan haastava, muttei juurikaan stressaava. Monta hyvää keikkaa molemmin puolin yleisöä ja levytyksiä, joista voi olla pääasiassa ylpeä.

Vuodenvaihteen kunniaksi ajattelimme vaimon kanssa vakoilla muita. Alkuillasta käymme katsastamassa erään poikkitaiteellisen pläjäyksen, josta seuraa mahdollisesti kaupungin hulinan tarkastelua, mahdollisesti ihan jotain muuta. Sen ainakin tiedämme, että baarit kierrämme kaukaa ja tokoinrannan, jossa saimme kerrankin ilotulitteesta.

Minulla on muuten tosi kahtiajakautuneet tunteet itse ilotulitteisiin. Toisaalta itse ilotulitukset ovat mahtavia. Tykkään monesti taajaan komeasta valon ja äänen leikistä. Varsinkin se rauhanomaisten pommien jyly, mi herättää koko kaupungin akustiikan on jotakin todella hienoa. Hienoa on myös se, että siinä paiskotaan rahaa surutta taivaalle, ihan vain kauneuden takia. No henkilökohtaisia syitähän voi tietty olla muitakin, mutta on se silti mielekkäämpää puuhaa, kuin esim vesiskootterointi tai drag-racing.

Toisaalta räjähteet ja känniset urpot eivät koskaan ole oikein hyvä yhdistelmä, semminkin kuin kärsijöinä ovat yleensä sivulliset. Ja loppujen lopuksi ne ilotuliterahathan menee lopulta ihan sinne samaan rahasäiliöön, kuin muutkin.

Eniveis. Hyvää ja parempaa, itse kullekin!

Heavy Rain

sunnuntaina, joulukuuta 28, 2008

En ole muuttamassa taannoin keuruulle

Typerryttävään absurdiuteen on hassua herätä. Muutenkin on se semmonen "ei ihan skarpein olo" toissapäiväisen ja eilisen keikan jälkeisten jamisessioiden jälkimainingeissa, niin sittenpä silmiini osuu ko. uutisointi:

"Tuoreelle Idols-voittajalle Koop Arposelle pidettiin juhlat hänen kotikaupungissaan Keuruulla. Kaupunginjohtaja Timo Louna palkitsi voittajan 6 000 euron stipendillä. Lounan mukaan Keuruu on kuuluisa musiikkipitäjä, ja he halusivat perinteen jatkuvan. Rahapalkinto myönnettiin Koopille oman musiikin tekemistä varten."

Hyvä timo: Mietippä hiljaa mielessäsi mitä kaikkea tämä kuntalaisten verorahoista myöntämäsi rahapalkinto edustaa. Jos tämän jälkeen huudat nyrkit pystyssä, povillasi armahdusta markkinatalouttakin korkeammilta voimilta, on sinulla mahdollisesti vielä jonkinlaista toivoa.

Niin ja Tampereella oli tupa ihan liekeissä, kuten bändikin.
Turuus sama hommeli. (Aura-diudista huolimatta. Minä niiiin mielelläni haluaisin kannattaa kotimaista ja tykätä muutenkin, mutta kun ei vaan lähe!)
Tänään olis sitten vuorossa Helsinki, kutosineen. Tanakan huhun mukaan lämppärinä toimisi the- Jalankulkuämpäri!!!
Valo

perjantaina, joulukuuta 26, 2008

Juna mänt justiisa!

Perrrrkele. Aivo huijasi itseni myöhäisempään junaan. Tilasin eilen netitse junalipun, jonka oli määrä lähteä klo 12:55, noh olin mielestäni hyvissä ajoin 12:50 asemalla, vain todistaakseni että juna nytkähtää liikkeelle. Kännykkälipusta sitten ajan tarkistusta, niin viesti oli saapunut klo 12:55, mutta se junan lähtöhän oli sitten tosiaan viittä minuttia aiemmin. Olin vielä tarkistanut ajankohdan kolmesti, mutta kun johonkin fiksautuu, niin sillä sitten mennään. Tuli sitten kalliimpi reissu. Soundcheckistä jään sitten vainaaksi, mutta itse keikalle ehdin (ehdin ehdin!) mainiosti. Onneksi klubilla on ollu perinteisesti asiallista sakkia hommissa. Nou worries.
Vois vituttaa ahkeramminkin tällanen sekoilu, mutta kun yleensä tuppaan aina olemaan jokapaikassa ajoissa, monesti vielä etuajassa, niin saanen tämän antaa itsellein anteeksi?

Noh, vaan eipä niin pahaa jottei jotain hyvääkin. Ehdin täten käydä räpsäisemässä siskostani ylppärikuvat, kun kerrankin paistoi aurinko. Tiukalla 20min auringonlaskumarginaalilla saatiin kuvia joka tarpeeseen: Mummosta kaveriin.


Lähettäjä Elonmerkkejä



Lähettäjä Elonmerkkejä


Lähettäjä Elonmerkkejä

torstaina, joulukuuta 25, 2008

Tuli joulu kultainen

Taisin olla koko vuoden enimmäkseen kilttinä, kun pukki toi mm. morttelin, Twainin:Kannibalismia Junanvaunussa ja Hunter S. Thompsonin: Helvetin Enkelit. Tämän ohella kävimme moikkaamassa edesmenneitä, söimme ylen, sekä vitkalaukaisimme virallisen pönötyskuvan perheestämme.
Illan päälle menimme osaltamme vielä veljeni kämpille istuskelemaan, missä hän ehdotti kokeiltavaksi Mario Cartingia nelinpelinä. Melko lapsellista, ajattelin. Kolmen maissa havahduimme ajan rientoon. Koukuttavaa!

Tänään olis ohjelmassa tuttujen kanssa perinteinen kinkunsulatteluolut-teema.
Ei passaa vaan vetää kovin aikaiseen, on nimittäin riennettävä huomenna ihmisten aikoihin junaan, mi viepi itseni Tampereen Klubille, Plutskujen keikalle. Seuraavana päivänä, sitten Turun vastaavaan ja sunnuntaiksi Kotikentälle kutoselle.
Lyhyeksi jäi joululoma, mutta ensivuonna sitten uudestaan.
Formal Kestit familypotrait

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

Jouluspeciaalimegatarjouskultaturboplatinaextra!

Edellisen postauksen yhteydessä julkituotu positiivinen palaute innoitti haalimaan entistäkin laajempaa lukijakuntaa. Tämähän perinteisesti tarkoittaa laajempaa sisältöä.
Seuraakin kolme yhden hinnalla (ja loput ilimaseksi) paketti:

Ensinnäkin meinaa himppasen ärsyttää holhousyhteiskunnan portinvartijain esitys, jotta tupakointi johtuu kioskien esillepanosta ja lakupiipuista. Tämä ko. työryhmä sai ilmeisesti ravintolatupakoinnin lopettamisesta sellaisen vallantunteen ja "teemme työtä jolla on tarkoitus"-pöhön, jonka jälkeen tuli epätodellinen jumal-olo ja sitäkautta suomalaiskansallinen masennus. No nytpä pitää sitten pönkitellä egoa vielä vähän lisää ja katsoa uhmaikäismäisesti, (taikka harhaisesti, ihan miten vaan) mihin kaikkeen nöyrä kansa taipuu. Seuraavana kiellettänee kahvi, bensamootorit, naiminen- paitsi lisääntymistarkoituksessa, rasva ja tietennii alkomahooli. Myös joukkueurheilulajit tuppaavat äitymään torailuksi, eli pois vain.

Toisekseen nostaisin esille sellaiset asiat, kuin laskusuhdanne ja ilmastonmuutos.
Kas kun valtiovallan puolelta kehotettiin vielä puolisen vuotta sitten ekologisempiin elämäntapoihin. Usea kansanedustaja ja jopa ministerikin antoi ylpeänä haastatteluja aiheesta, kuinka he tarkkailevat kulutustottumuksiaan ja tietenkin ovat ostaneet energiansäästölamppuja, sekä kierrättävät hesarinsa. Ja hyvä niinkin, vaikka luulis vaikutusvallallaan pystyvän isompiinkin ekotekoihin.
Noooh, nyt kun talous on kuulemma taantumassa ja lamamörkö uhkaa, niin mitä tekee hallitus? Juuri kun ihmiset ovat jälleen oppimaisillaan tekemään omat ruokansa ja hoksaamaisillaan, ettei kaikki sen turhan kuluttamisen poisjättäminen teekkään ketään sen onnettomammaksi, päin vastoin, niin ylhäältä tuleekin käsky: Talous kaatuu jos ihmiset eivät rupea kuluttamaan vimmaisesti rahaansa materiaan ja ostopalveluihin!!!
Voihan vittu sanon, ennenkuin kiroilukin kielletään.

Mutta jottei päättävien elinten absudit toilailut tuntuis missään, päättää suomen pätevin JFK-murha asiantuntija tehdä hypnoottisen eleen ja vetää kaiken huomion itseensä!

Sade

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Wow-efekti

Pitäis käydä useammin leffassa, kuten äskettäin. Viimeksi tuli käytyä, kun vielä pyöri tuo V-niinkuin verikosto, eli tovi sitten. Nyt kävin lapsuuteni kulttuurimaisemassa, Oulun Star:issa jossa isän kanssa tuli käytyä aikoinaan väijymässä mm. Avaruusseikkailu 2001 ja muita kulttifilmejä.

Tänään kävin katsastamassa Scifiä. Ihan ok filkka.
Teatteria pyörittivät nuoruudessani kaverini vanhemmat ja nykyään työtä jatkaa Kartsa, tämän ystäväni pikkuveli. Kartsa esitteli leffan jälkeen teatterin uutta digitykkiä, jonka kuvanlaatu ja väriavaruus oli jotain ihan mieletöntä, eikä siinä vielä kaikki: Jätkä tökkäs käsiini coolit aurinkolasit ja käski tsekata mitä tuleman pitää. JUMALAUTA!!!
Elävää 3-D kuvaa, ja millaista! Meinasin ruveta hätyyttelemään kärpäsiä otsaltani, kunnes hoksasin ne erikoistehosteiksi. Myös tahattomia äänteitä, kuten: "Wau", sekä "No huh huh!" pääsi ilmoille. Onhan tuosta kuultu huhuja internetissä, mutta se pitää kyllä kokea itse, ennen kuin uskoo todeksi. Itse lasit olivat kaukana pahvisista kahetskeetluvun viher-puna laseista. Jotku kummat polarisaatiohässäkät ne oli ja mikä rillipäille parasta, omat lasit mulahtivat huomaamatta alle. No brob!

Crowd

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Hyvää, rauhaisaa ja onnellista

Ka kun kaamos vie vetreyden. Rakas harrasteeni valokuvailukin on jäänyt ihan minimiin, kun ei ole valoa jossa kuvata. Nytkin kello kaksitoista kämpässä on kaikki valot päällä, kun on niin pimeätä. Oopa perkelekään ei suostunut myymään valovoimasempaa linssiä mulle liian halvalla. Nooh mutta tänään hyppäänkin junaan ja suuntaan joulun viettohon pohjoiseen. Siellä on vielä pimeämpää. Niin pimeää, että se on jo siistiä!
Matkaeväiksi kävin eilen divarissa ja lisäksi olen lataillut netistä kasan Top Gearin jaksoja.

Pitäkeehän hyvää, rauhaisaa ja onnellista!

Merry Christmas!


Pienempi (Tai ainakin nuorempi) veljekseni on muuten aloittanut sarjakuvablogin.
On se ihime mies kyninensä.

Kyninensä- sanasta tulikin mieleen sana "neninensä", josta taas johtui mieleeni legendaarinen yölinjalla ohjelma, ja varsinkin klunssilan mietelmä:
"Ei passaa mennä nenineen, missä muut on ollu munineen."

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Gigabitti ja muita suureita

Kipaisinpas tuossa kaupasta 500Gigan ulkoisen kovalevyn, kun halvalla sai ja musahommeleissa ei tilaa ole koskaan liikaa. Nooh koneeseen törkättyäni ilmoittaa softa sen olevan kooltaan 465Gigaa. Niettä mihinköhän kovalevyltä on jääny uupumaan 34gigaa tilaa???
Nooh, kymmenen minutin päästä saan verkkokaupasta ihmisen kiinni ja tätä kyselemään.
Kovalevyvalmistajat kertovat kuulemma kiintolevyn koon jollain binääridiudilla, kun taas
käyttöjärjestelmät käyttävät toista suurretta. Minä siihen että- "harhaanjohtavaa markkinointia." Johon asiakaspaveluhenkilö jotta- "Muttaku mikrosoftilla sitä ja tätä ja kovalevyvalmistajilla tätä ja tuota, että kuka se on sitten oikeassa..." Johon itse että- "Minä käytän mäkkiä ja jos sama epäkohta on myös windows puolella, niin siinähän meillä onkin jo suurimmat käyttöjärjestelmät, että mitenköhän se loogisesti ottaen on!?! " Ikäväkyllä logiikalla tuntuu olevan harvoin mitän yhteistä tietokoneiden kanssa puljatessa. Toinen kun perustuu päättelyyn ja toinen tietoon... salattuun tietoon.
Lisää aiheesta voi ihmetellä näemmä täältä
Drake
Asiasta toiseen. Tästä kun pääsee jyvälle, niin väistämäti koukkuuntuu pahoin!

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Game on!!!

Voe mahotonta. Tuli nimittäin perjantaina istuttua iltaa kaverin tykönä ja hän siinä elvisteli uudella pelihankinnallaan. Mirrors Edge on tollanen parkourtyyppinen kirmailupeli, mikä koukutti välittömästi. Aika kauas ollaan tultu Mario Brosseista ja muista vastaavista tasohyppelyistä.
Nytpä rakas joulupukki voisikin sulloa piipustamme PS-3 tahi X-BOX konsolin, sekä kyseisen pelin, niin avot!

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Polliisi on ystävä

Katkesi tosiaan toissapäivänä avain pyörän vaijerilukkoon. Tämä piti kulkupelini tiiviisti eräässä kaiteessa kiinni. Eilen sitten marssin paikalle ja soitin polliisin komentokeskukseen, jossa mukavan oloinen, olikohan ollu itse Reinikainen, lupasi paikalle yksikön tuota pikaa.
Reilun kymmenen minutin kuluttua eteeni kurvaakin maija, josta jalkautuu vanhempi, sekä nuorempi konstaapeli. Vanhemman siinä nauttiessa tuppakkitauostaan, äherrettiin me tämän nuoremman kanssa voimapihdeillä vaijeria katki. Hommassa meni varmaan jotain reilut viisi minuttia. Sitkeitä säikeitä.
Tästäpä viisastuneena painelin lähimpään pyöräkauppaan hesarilla ja ostin täsmälleen samanlaisen lukon. Kerralla hommasin pyörääni myös kunnon lampun entisen halvan rimpulan tilalle, joka ei valaissut ja jonka tippumisesta sai olla koko ajan huolissaan.
Noh pyöräkauppiaallahan ei kortinluku onnistunutkaan, joten tämä herrasmieshän ratkaisi asian sillä, että löi tilinumeronsa lapulle ja pyysi maksamaan sen neljäkymppiä sinne, kunhan joutaisin.
Mykistävää ihmisyyttä moinen tänäpäivänä!
Lähettäjä alelaari

tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Syvä vitutus!

Voi jumalauta!
Mikä helvetti siinä on, että Native Instruments ei ole kymmenessä vuodessa oppinut koodaamisesta mitään. Lafka on softasynavalmistajien sampopankki.
Valitettavasti heillä on yksi ainut plugari, joka on monipuolisuudessaan ja ohjelmoitavuudessaan ihku ja mahetsu, nimeltään Reaktor. Aikoinani hommasin ko. softan ihan kaupasta ja siihen sitten ostelin kaiken näköisiä päivityksiä, että saisin sen toimimaan nykyisessä kokoonpanossani. No eihän se toiminut sitten millään, eikä kukaan koskaan vastannut sähköposteihini, tai vastannut ainakaan kysymyksiini. Spämmiä tuli sitten senkin edestä.
Silläpä päädyin donaamaan ko. softan kräkkinä netistä. Melko hyvä systeemi, eikö!
Maksat itsesi ensin kipeäksi, mutta siltikin joudut tukemaan piratismia.
Ei voinut mitään.
Nooh plugari on toiminut mainiosti tähän asti ja päätynyt lukuisiin biiseihin.
Vaan tänäänpä koko paska ei enää toimikaan. Ja samalla kun yrittää avata mitä tahansa kappaletta, jossa se on, kaataa se koko softan. Edes plugareiden hallintajärjestelmä ei pysy pystyssä, jotta koko plugin vois poistaa listalta!
Meni sitten eräänkin projektin sovitukset täysin uusiksi. Siis TÄYSIN uusiksi. Ei ihan muistu nyt mieleen eräänkään kappaleen arreja, kun olen työstänyt sitä viimeksi puoli vuotta sitten. Vitun vittu!

Marko2

Ja eilen onnistuin katkaisemaan avaimen pyöräni lukkoon, joka on pylväässä kiinni kurvissa. Ei se siitä!

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Kiitos sotaveteraanit jotka uhrasitte itsenäisyytemme eteen parhaat vuotenne niin talvi, kuin jatkosodassakin

Perjantaihan lipsahti kuin itsestään baariravintolaan. Läksin keikalta hyvinnii pian soitannan jälkeen, kun kyyti mulahti näppärästi pykälään. Sieltä erään pariskunnan kämpille jallun syrjään, pientä pogoamista ja karhunpesään, missä oli levoton, mutta harras tunnelma. Paikalla meitä oli melko lössi, mm. blogimaailmassa marinoituja prinsessoja ja keravalaisia prinssejä, puhumattakaan nuorekkaista täti-ihmisistä.
Baareus alkoi kummallisissa merkeissä: Kun osa seurueestamme valtasi nurkkapöydän ja loput katselimme jostain istumapaikkoja, niin siinä viereisessä pöydässä dokaillut homopari ihan oma-aloittisesti nousivat ja tarjosivat pöytänsä meille. "Kun me mahdutaan muuallekin näppärästi" Ihme sakkia tosiaan! paljon muuta en muistakaan, paitsi että paransimme Vaimon serkun uuden miehen kanssa maailmaa melko aikaiseen.

Itse-näisyyspäivän kättelijäisyystoimet menivät sovitun juhlallisissa merkeissä.
Tehtiin isänmaallista pikkupurtavaa, kuten hernerokkaa ja einespohjaisen isänmaallisia coctailsyömisiä. Alkudrinkkinä toimi kalija. Kehitin myös coctailin nimeltään:
"Kiitos sotaveteraanit jotka uhrasitte itsenäisyytemme eteen parhaat vuotenne niin talvi, kuin jatkosodassakin" Resepti on salainen ja odottaa pääsyä supon arkistoihin.
Itse linnanjuhlista panimme merkille Jutta Urpilaisen tappajarobottitissit, sekä Laura Voutilaisen Perseen. Myös Anna Abrieuy, herätti huomiomme.
Drinkkipelimme ei oikein ottanut tuulta alleen, kun tänä vuonna vaimot olivat tähdentäneet erityisesti sitä, että sille helmalle ei sitten astuta, tai et saa enää ikinä!
Tämäkin korjaantui tanssilattialle mentäessä, sekä sääntötarkennuksella, jotta omakin helma lasketaan.
Vieläkin närästää.
Suomi

lauantaina, joulukuuta 06, 2008

Kommunikoinnin vaikea taito- teh Epilogi

Eilen hän* teki miehen työn; Tuli takahuoneeseen esittelemään itsensä koko bändille, selitti vallitsevan tilanteen (tupa täynnä vanhuksia) ja kainon pyynnön vetää maltillisella voluumilla. Noh se helpotti kummasti munkin työtäni, kun se kahdeksanhenkinen bändi jarrutteli sitä soundiaan jo lähdössä.
Jälkeenpäin kättelimme.

Laput

*(katso alla)

perjantaina, joulukuuta 05, 2008

Kommunikoinnin vaikea taito

Oli muuten melkoiset pippalot keskiviikkona. Paikkaan oli piitkät jonot jo kymmenen jälkeen ja keikalla... noh populaa piisas. Bändi oli sitämyöten liekeissä ja jätkät sitten soittelivatkin melkein pari tuntia! Älysin kuitenkin lähtä himaan melkein ihmisten aikoihin ja krapulani jäi sitä myöten miedoksi.

Eilen siirryttiinkin pääkaupunkiseudulla järjestettäviin edustuskekkereihin kahden päivän kiinnitykselle. Sali on iiso ja sen verta kaikuisa, ettei tarvii kauheena noita efektejä aukoa.
tekniikasta löytyi tuttua ukkoa ja kaikki mänt jouhevan leppoisasti. Edes taskulaskin, mi´ ei mahdu taskuun, ei jaksanut mieltäni lannistaa.
Paitsi sitten tää yks "tuottajan" nimikkeellä pätevä pikkudirika, joka jo kaukaa hohkas habitukseltaan ongelmia. Jo tsekissä, jolloin luonnolisesti tutustutaan akustiikan ja PA:n käytökseen, tulee tämä setä-ihminen töksäyttämään ettei "Illan aikana todellakaan sitten vedetä näin lujaa" Ei esim. alennuta antamaan kättäpäivää ja itsensä esittelyjä, niinkuin sivistyneissä piireissä on tapana.
Noh keikka alkaa, niin kohta on taas niska kosteana:
-"Kuuluuko tuon basson olla tuollainen? Onko tuo ihan terve? Eikö tämä sinustakin tule aika lujaa."
-"Juu, kyllä se basso saa kuulua, ja se on ihan balanssissa tuonne yleisön joukkoon, eikä tänne seinänvierellä sijaitsevalle parvelle..."
Noh, tiputan vielä pari pykälää. Se on vain melko turhaa, kun kahdeksan miehinen bändi vetää fiiliksellä, niin tuleehan siitä ääntä. Bändin balanssi vaan kärsii, jos äänentoistojärjestelmä ei ole samassa kehässä lavasoundin kanssa. Esim. laulun olen todennut hyväksi kuulua orkesterin seasta.
Kolmannella kerralla, kun dirika tulee jauhamaan voluumista ja kuinka "Olen ollu näissä hommissa jo yli 20 vuotta, niin että kyllä minä tiedän nämä asiat...", niin tulee jo ärähdettyä siihen malliin, että saan olla rauhassa keikan loppuun.

Ja ihan lukijoille tiedoksi, mä en todellakaan ole mikään äänenpaineen ystävä. Päin vastoin! Bändi hyvässä balanssissa, isolla dynamiikalla ja sopivalla volalla on se mun juttu.

Vielä keikan jälkeenkin tämä kaiffari nappaa mua hihasta kiinni, jolloin kelaan, että hän varmaan ammattimiehenä tekee nyt jonkin sovitteluyrityksen, mutta paskat.
Bändi veti just kovan setin, jengi bailas pähkinänä ja encoreihinkin jouduttiin ryhtymään, niin tämä yrittää pitää mulle vielä luentoa siitä, miten hänen sanansa on laki ja kuinka firmatilaisuudet poikkeavat normaalikeikoista.
Korotin ääntäni ja opetin hänelle kommunikoinnin alkeita, kuten sen että jos hän pätee olleensa alalla kauan ja tietävänsä "nämä asiat" niin samassa lauseessa hän heittää ilmaan vahvan epäilyksensä ammattitaitoani kohtaan. Muutenkin äänenpaineasioihin puuttumisesta tekisi uskottavampaa jonkinlainen desibelimittari. Ymmärsi olla tämän jälkeen hiljaa.

Noh tänään uusi päivä ja sama mesta. Eiköhän me tulla vielä yks keikka toimeen keskenämme :D

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Happyjoi

Tänä pänä olis tiedossa kutosen 3v synttärit ja sitä kautta Reino and the rhinosin keikka.
Kuulemma siellä on katossa koeponnistettavana uus PA. Jänskää.
Aika nopeesti menny kolme vuotta. Ja pirun siistiä, että ko. mesta on ylipäätään olemassa. Vielä siistimpää että se sijaitsee kalliossa. Stadissa ei kuitenkaan ole ihan kamalasti ylimääräisiä elävän musiikin klubeja.

Toinniinnii, tietääköhän joku suosittaa jotain puljua tahi immeistä, joka osais kahtella korjausmielessä tuota 50mm canonin objektiiviani. Läks nimittäin toi linssi kävelemään.
Joku snadi muoviosa ironnu. En edes huomannut, kuinka paljon siitä pidin, ennen kuin sen menetin :´(

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Jouluhuumaa

Hitto viekööt, että tuo Sammakon kirjakauppa on loisto paikka.
Taas tuli haettua lahjat niin itselle, kuin muillekin eläväisille, eikä ees tullu kalliiksi.

Tämän lisäksi täytyy hehkuttaa kiseleffin basaaria. Toki siellä on paljon turistiansojakin, mutta paljon löytyy pientä designesinettä ja käsityötä nais-ihmisten makuun.

Ja sitten koville jätkille ja jätkättärille täytyy mainita, että vaimo oli tilannut fredan punnitse ja säästä-liikkeeseensä kaiken maailman chilitörppöjä. Nyt löytyy paskahalvauksen aiheuttavia sipsejä ja litkuja. Jos sekään (tai mikään) ei tunnu enää missään, niin hyllystä löytyy myös puhdasta kapsaisiinia. Sitä voi sitten lahjoittaa vaikka mummin joulupöytään tuomaan vähän vaihtelua kinkun ja loorien lomaan.

Merry Christmas!

maanantaina, joulukuuta 01, 2008

Lapsettaa

Eräänä kauniina syyspäivänä kuljimme vaimon kanssa leikkipuiston ohi, kun mielemme mustensi äitykkäliinin ohjeistus lapsoselleen ruskan vaaroista:
"Pistä se lehti heti pois, se on likainen!"

Ruotsissa oli paljon trampoliineja, joiden ympäri oli viritelty taivaisiin kurkottavia suojaverkkoja, etteivät kansankodin toivot tupsahtelisi tatamiin pahoin.
Eivät ne Suomessakaan harvinaisia ole.

Nuoruudesaan musiikillisen sivistyksensä telomat äidit, jotka nykyään suihkuttelevat pianotuntien alussa desinfiointiaineita jälkikasvujensa harjoitusvastustajien koskettimille, turmelevat lastensa immuunipuolustusjärjestelmän lisäksi, myös ne mustat ja valkeat jutut.
(Ja usein myös lastensa mielenkiinnon kaikenlaista musiikkia kohtaan tulevaisuudessa.)

Pitäis varmaan näyttää niille vähän mallia!
(Vaimo hoi, tuuppa heti kotio!)

Paskabarbie