keskiviikkona, marraskuuta 21, 2018

Puhutaankos DAC:eista jookos?

Ai mistä? No Digital to analog -konverttereista.

Koskapa aina noin vuoden välein pitää edes marginaalisesti kriisiyttää oma tekemisensä, tai no ainakin kyseenalaistaa, niin nyt näemmä oli vuorossa käpistellä studioni DAC-osastoa.
Siis se on se hyvin kriittinen kapine, siinä tietokoneen ja vahvistimen välissä, joka muuttaa sen digitaalisen bittivirran analogiseen muotoon. Jos se ei tuota puhdasta ja vääristämätöntä signaalia, niin ei voi luottaa ihminen kuulemaansa.
Tuossa noin vuosi sitten uusin laitteistoani isolla kädellä ja päivitin mm. vanhan Mark Of The Unicorn (Alan siistein nimi muuten), sotaratsuni SPL:n Crimsoniin, joka teki kaiken mitä halusin, loistavin speksein ja joka pystyy vielä ohittamaan Applen oman Core Audio ajurin ja pukkaa ulos bitin tarkkaa dataa. (Soundiero näiden kahden toistotavan välillä on pieni, mutta olemassa). Sitäpaitsi mulla on ollut loistavia kokemuksia ko. lafkasta. Sieltä kun kysyy tuesta esim. jotain teknistä detaljia, niin niitten pääinsinööri hukuttaa sut tietoon, eikä joku PR. ihminen latele latteuksia.

No tämä SPL:ni on, kuten sanottu erinomaisen kuuloinen ja äärimmäisen näppärätoimintoinen DAC/ADC ja siitä löytyy vieläpä mikrofonisisäänmenotkin, eli pystyn tekemään mittauksia, sekä äänittelemään mm. vokallisuoritteita suoraan pajallani tarvittaessa, ilman että täytyy mikkiesivahvistinta panna pakolla tulille. Mutta ei näitä missään masterointipajoilla pyöri. Ei vaikka suoritusarvot ovat ihan masterointiluokkaa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan? No mun kirjoissani se tarkoittaa sellaista taajuustoistoa, dynamiikkaa ja häiriöetäisyyttä, ettei ne käytännössä kuulu missään tilanteissa. Mun esimerkiksi pitää välillä nostaa volaa kuuntelussa todella roimasti, hioessani esim. loppuhäivytyksen häntiä ja silloin pitää kuulla vain se äänitteen signaali, eikä siinä saa tulla laitteen pohjakohina tms. häiriöt sotkemaan asioita.
Mutta taas kerran, ei näitä muitten masteroijien pajoilla juurikaan näe.

No mitä siellä sitten näkyy? Siellä näkyy sellaisia merkkejä kuten: Antelope Audio, Mytek, Lynx, Lavry etc... ja keskimääräiset hinnat pyörivät siellä 2-5 tuhannen euron hujakoilla.

Sehän sitten rupes kiinnostelemaan, että miten nämä nimenomaan masterointistudioille suunnatut DAC:it ihan oikeasti erottuvat noista tollasista ihan hyvistä DAC:eista?
Kas kun lukee esimerkiksi Masteroijien maagisia ja supersalaisia ryhmiä sekä palstoja, niin silloin kun mennään keskusteluissa juurikin konverttereihin ja kelloihin, niin puhe menee yhtäkkiä semmoiseksi, ettei enää tiedä onko ammatti vai hififoorumilla? Toisessa laitteessa on enemmän musikaalisuutta, yhdessä läsnäolevuutta ja kolmannessa draivia. Kunnes toisen mielestä taas noi "atribuutit" meneekin ihan päin vastoin.
Juuri äskettäin ihmettelin yhdellä palstalla käytyä keskustelua laitteiden kelloista ja niitten aiheuttamista jittereistä ja oli pakko kommentoida, että mun 99 dollarin DAC, joka on kiinni olkkarin televisiossani, tuottaa jitteriä -120dB:n tasolla. Niin että mitä ne oikein ovat kuulevinaan? Ja tämä oli ihan vilpitön kysymys. Luulisi alan ammattilaisten pystyvän heittämään dataa tiskiin.
Mutta masteroijatkin muodostuvat ihan samanlaisista ihmisistä, kuin kaikki muutkin. Yhdet kyttäävät raakaa dataa ja speksejä. Toiset vetävät fiiliksellä ja subjektiivisella kokemuksellaan. Kolmansia ei kiinnosta pätkääkään, kunhan homma toimii. Itse painottunen jonnekin ekan ja kolmannen ihmistyypin väliin. Tsekkaan ensin että parametrit on kunnossa ja kuuntelen loput, muistaen kuitenkin että mikään ei ole erehtyväisempi, kuin subjektiivinen ihminen. Ja tämä koskee luonnollisesti näitä työkaluja. Sitten kun varsinaisesti miksataan ja masteroidaan, niin homma menee taiteen puolelle, jossa määrää enemmän se fiilis ja tekniikka on vain mahdollistaja.
IMG_9550

Asiaan

Ensin sain käsiini kolmen arvoDACin läpi ajettua musiikkia. Kaikki oli tallennettu saman ADC:in lävitte ja levelmätsätty. Eli ihan validi järjestely hahmottaa suurin piirtein, että mistä on kyse.
HOFA blindtestin lävitse kun näitä eroja sitten kuunteli, niin olihan niitä kyllä. Todella pieniä ne olivat mutta havaittavissa. Yhdessä oli ihan inasen laajempi stereokuva, mutta toisessa soundi taas tuli vähän tukevammin esille. Kolmas taas oli jotain siltä väliltä. Mutta selvää oli vain se, että erot olivat ihan he-le-ve-tin minimaalisia ja ne nimenomaan olivat eroja. Se että mikä on sitten paras, on taas täysin subjektiivista.

Entäs sitten jos vertaa tätä SPL:n alle tonnin laitetta johonkin "oikeaan" masterointi DAC:iin? Universumi kuuli ajatukseni ja manifestoitui Msonicin Palomäen muodossa, joka sattui kysymään josko haluaisin ottaa studiolleni Lynx Hilon testiin?
Paketti saapui parissa päivässä ja panin heti Lynxin tulille ja erothan oli pienet, mutta selkeät:
Lynx artikuloi selvemmin ja stereoerotus oli paljon tarkempi.

Hahaa, mutta kettua ei koijatakaan näin helposti. Muistin kyllä piuhasulkeisistani oppimani läksyn: Uusi ja hienompi kuulostaa aina paremmalta. Sellainen on ihmismieli.
Päädyin äänittämään molempien laitteiden ulostulot, jotta voin taas Hofan avustamana vertailla näitä kahta täysin saumattomasti ja sokkona. Ja kas, sinne hävisivät suurin osa eroista.
Enää en pystynyt havaitsemaan kuin inasen leveämmän stereokuvan Lynxissä. Toisaalta SPL puolestaan jäsensi äänikuvan keskiasiat hivenen paremmin. Mutta taas puhutaan äärimmäisen pienistä eroista, joita ei monilla äänitteillä kuullut ollenkaan. Ja kyllä, toistin kuuntelutestitkin sitten molemmilla laitteilla. Tulokset pysyivät samanlaisina.

Mutta se mikä Lynxissä vakuutti, oli sen käyttöliittymä. En edes aukaissut manuaalia koko aikana. Hyvin reagoiva ja selkeä kosketusnäyttö ja vehkeessä on ominaisuuksia todella monipuolisesti. Volumesäätö on pirun tarkka ja porastettu. Ja liitännät kattavat kyllä joka tarpeet.
Niin ja koska tämä ei ole räkkivehjes, kuten suurin osa kilpailijoistaan, tää toimii myös ns. hifikäytössä kotosalla. Jos olisin ns. "markkinoilla" niin tää vois kyllä löytää luotani uuden kodin.

Ja tää ei sitten ollut mikään markkinapuhe. Korkeintaan voisin yrittää pummata pientä alennusta vehkeestä, jos ostohousut tarvitsis prässäystä. Mutta en edelleenkään tee markkinointia kenellekkään. Saa toki ehdottaa yhteistöitä ja arvioita, mutta niistä tulee väistämättä armottoman rehellisiä, niin hyvässä, kuin pahassakin.
IMG_9597
Kyllä näytön saa myös VU tilaan, kuten myös FFT etc...

Avasin keskustelun aiheesta myös eräällä varsin asiallisella hifipalstallakin ja kerroin kokemuksistani, jossa homma meni kuitenkin ei-niin-yllättävästi parin ihmisen osalta nopeasti siihen, ettei 2000-5000€ hintaluokassa voi vielä puhua high endistä. Että nämä ovat kyllä varmasti ihan hyviä, mutta eivät lähelläkään parhaimpia. Siinä sitten aikansa venyttelivät muniaan, mutta se keskustelu tyrehtyi aika nopeasti, kun loihin sinne seuraavaa:

"Nyt kun täällä muutama on sitä mieltä, että esim. toi Lynx edustaa vain ihan kohtalaisen hyvää hifiä, mutta kunnon tuotteet löytyy vasta sieltä öbaut 8-10Kiloeuron huiteilta, niin ehdottaisin seuraavaa: Järkätään ABX-sokkotesti, jossa vertaillaan sun highend DAC:ia vaikka tähän Lynxiin, tai vaikka tohon SPL:n, alta tonnin Crimsoniin. Jos saat tulokseksi vaikka edes 8/10 oikein, niin sä saat mun toimittaman laitteen itelles ja mä saan muussa tapauksessa pitää sun kapineesi."

Ihan mielenkiinnosta kahlasin netistä vähän speksejä ja mittauksia, että selviäis mistä puhutaan kun high endistit puhuvat niistä oikeasti hyvistä laitteista. No siitä huolimatta, että high-end valmistajat kertoilevat mieluummin ummet ja lammet esim. kotelomateriaaleistaan, mutta suoritusarvoista ne ei ikinä puhu millään mitattavalla suureella, löysin kuitenkin kolmannen osapuolen mittaustulokset laajasti hehkutetun 17 000€ (Kyllä. Seitsemäntoistatuhatta euroa!!!) DAC:in suorituskyvystä ja ne speksit olivat ihan käsittämättömän kauheita. Mun iphone SE pesee sen äänenlaadussa kevyesti. Siis oikeasti se iphonen kuulokeadapterin sisältämä minimaalisen pieni DAC, pesi tämän hifikikottimen arvot vähintään tuplasti!
Muutenkin se on hämmästyttävän hyvä pikku vekotin. Se joka väittää, ettei iphone voi olla mitään hifiä, ei selvästikään ole tietoinen oikein mistään digitekniikan realiteeteistä. Se on yllättävän pätevä pikku laite 8€ dongeliksi. Lopeensa kun D/A konversio ei ole nykyään kovinkaan kummoinen taikatemppu nykypäivänä.
--------------------------------------

Aiheesta toiseen...
IMG_9598
Viimevuoden salirundilla striimasin ihan vaan kännykällä pari Karavaanin keikkaa nettiin ja niitähän kerääntyi seuraamaan hämmästyttävän paljon kansaa. Se oli sellainen koeluonteinen pläjäys, että kiinnostaisko tämmöinen lisäpalvelu faneja ylipäätään? Iphonessa on nettikäyttöön ihan kohtalainen kamera, mutta sen äänenlaatuhan on melko kamala. Siitä se idea sitten lähti, että miten saisin vaikka tuon mun kannettavan Zoom H4n nauhurin soundin suoraan siihen striimiin? No en oikein löytänyt googlellakaan mitään asiallista audiointerfacea mobiililaitteille, jotka olis pystyneet stereolaatuun.
Kunnes minuun iski äskettäin oivallus: Voisko sitä Zoomia käyttää ihan itsessään audiointerfacena?
Ja vastaus oli kyllä ja ei. Lightning adapterin kun kytkee Zoomiin ja valitsee sen valikosta USB:n alta, että toimipa interfacena, niin IOS laite herjaa, että ei riitä virta moiselle lisälaitteelle. Ei vaikka se H4 olis muuntajan päässä. On bitti siinä kohtaa nyrjällään.
No mutta ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja voilá! Ostin markalla aktiivisen USB2 hubin ja löin sen vehkeitten väliin ja johan riittää virtaa joka suuntaan. Nyt voi striimata hifisoundilla, joko zoomin omilla, mainioilla mikeillä, tai sitten ottaa suoraan linjasoundia tiskistä. Konstit ovat moniaiset.



perjantaina, marraskuuta 02, 2018

Tarina Lidlin "hifi"kuulokkeiden takana.

Mun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa tapauksesta Lidlin Sivercrest kuulokkeet, joista kuulemma koko suomalainen audiomaailma on ihan pähkinöissään.


Koska olen yksi osasyyllinen tähän hypetykseen, on mun mielestäni paikallaan, että vähän avaan tätä asiaa, että miten se oikeasti meni ja mistä tässä asiassa oikein on ylipäätään kyse. Semminkin kun tää asia tuntuu ihan jatkuvasti nousevan uudelleen haudastaan, just kun luuli sen jo kuopatun.

Jotain öbaut parisen vuotta sitten Toteemieläimeni ja suuresti arvostamani äänittäjä ja miksaaja Super Hessu Savolainen, teki facebook päivityksen jossa muistaakseni unohti mobiiliäänityksissä luurit himaan ja kävi hätäpäissään ostamassa lidlistä jotku muutaman euron kuulokkeet. Jotenkin näin.
No satuin samalla viikolla asioimaan ko. ketjun liikkeessä ja mielenkiinnosta nappasin moiset kapineet testiin ja annahan olla, nehän todellakin olivat yllättävän hyvät ja tasapainoiset kuulokkeet. Ei ihan kauheeta bassoboostia, miellyttävä keskialue ja varsin rasittamaton diskantti. Mutta kuten kaikessa, tässäkin pitää suhteuttaa se tosiasia, että nyt puhutaan siis kahdeksan euron kuulokkeista. Ne olivat siis yllättävän hyvä kah-dek-san euron kuulokkeiksi.

Mainitsin sitten asiasta facebookissa, josta muutama kollega ja kaveri innostuivat sen verran, että kohta ko. luurit oli haalittu lidleistä kautta maan.
Ai miksikö studiotyöläiset joilla on huippustudioissaan jo ennestään huippulaadukkaita laittehia innostuivat niistä niin valtavasti, että kaikkien piti niitä saada ja kanssa määrissä?
No siitä yksinkertaisesta syystä, että äänitystilanteessa tarvitaan välillä yllättävänkin isoja määriä moisia kapineita, jos äänitettäväksi tulee vaikka iso jousiorkesteri, tai kuoro tms.
Lisäksi soittohommissa iskee päälle välillä semmoinen amatöörimäinen innostus, niin siinä tiimellyksessä luurejakin paskottuu ja hajoilee aika taajaan, joten hyllyssä on hyvä olla säällisiä varaluureja, jotta päästään maaliin.
Jos vain joku olisi viitsinyt lukea sen alkuperäisen Hesarin jutun ajatuksella, niin Karmila mm. kertoi kyllä asian oikean laidan. Mutta sehän on tylsää nippelitietoa se semmoinen karu totuus.

15780946_1569313049756965_5521523159916160020_n
Kuvan kuulokkeet eivät liity tapaukseen. Nämä Audezet maksavat yli tonnin ja ovat joka euron väärti!

No siitähän ilo irtosi. Joku hesarin toimittaja oli ilmeisesti lukenut jonkun ääni-immeisen feseseinää ja toimitteli asiasta sitten lehtijutun. Tämä poiki lisää lehtijuttuja ja blogitekstejä ja keskustelupalstat kävivät kuumina. Jopa Finnwatch selvitti luurien eettistä puolta! Kohtahan meillä olikin kontekstiinsa nähden melkoinen klimppisoppa kasassa.

Muunmuassa erään hifi foorumin valopäät tulivat päätelmissään siihen lopputulemaan, että tämä selittää hyvin sen, miksi suomessa tuotetaan ja miksataan niin paskankuuloista musaa: Sitä tekevät puukorvat halvoilla lidlin rimpuloilla.

Tämän jälkeen homma lähti luonnollisesti elämään ihan omaa elämäänsä ja nykyään heti kun lidliin ilmestyy mitä tahansa luureja, niin ihmiset sitten innoissaan hamstraavat näitä ihmeluureja ihan huoletta.
Mä olen harrasteneisuuttani ostanut tai saanut lahjaksi testiin varmaan viis tai kuus eri lidlin silvercrest mallia ja yksi yhteinen piirre niillä on ollut: Ne kaikki mallit kuulostavat keskenään ihan eriltä!
Se eka, josta kaikki lähti liikkeelle oli kaikkein säällisin. Loput ovat vaihdelleet yllättävän hyvästä ihan kauheisiin.
Ja jos edes hetkeksi pysähtyisi funtsimaan asiaa, niin mitä muuta voisi edes odottaa?
Yhden kiinalaisen halppismerkin alla tuotetaan bulkkina mahd. halvoilla komponenteilla mahd. kivan näköisiä kuulokkeita liukuhihnalta. Sellaisella hajonnalla on ihan tilastollisestikin ajateltuna välillä osuttava maaliin edes kerran, vaikkei edes ihmeemmin yritetä.

Nyt pienen pieni vetoomus rakkaat hyvästä kuuloketoistosta kiinnostuneet ystäväiseni:
Lakatkaa hamstraamasta halpaa kiinapaskaa. Maailma hukkuu siihen muutenkin.
Sijoittakaa sen sijaan hieman enemmän hyviksi havattuihin kuulokkeisiin, jotka kuulostavat oikeasti hyvältä ja kestävät huomattavan paljon paremmin aikaa ja kulutusta. Ja ovat mahdollisesti vielä korjattavissakin jos ja kun hajoavat. (Piuha, se on aina se piuha.)
Gradosmod
Kerron teille nyt omat suositukseni kohtalaisen edullisista ja oikeasti hyväsoundisista kuulokkeista, jotka eivät riko pankkia: 

Avoimista kuulokkeista voin lämpimästi suositella näitä:

-Sennheiser PX100II. Nimenomaan tämä malli. Ei valmisteta enää, mutta nettikaupoissa näitä vielä liikkuu. Neljällä kympillä pikku kuulokkeista todella iso ja luonnollinen ääni. Koss portaprot tulee sitten heti näitten perässä.

-Grado SR60. Nämä on sitä ihka oikeaa hifiä. Satasella saa etsiä parempia. Liikkuu myös hyvin käytettyinä. Näistä kuluu ensimmäisenä korvatyynyt, joita saa pikkurahalla hifiliikkeistä. Piuha menee ajan kanssa kierteelle, jos siitä ei pidä huolta. Pidä huolta siitä piuhasta!

-Hifiman HE400i. Alle kolmen sadan hypätään jo raskaamman hifin varpaille ja lujaa. Nämä maksoivat vielä vuosi sitten kuutisen sataa, mutta uusien mallien myötä, hinnat tippuivat radikaalisti. Soundi pysyi samana.

Myös Sennheiser HD600/650 kuulokkeet ovat ansainneet legendaarisen asemansa.

Suljetuista kuulokkeista taas nämä vakuuttavat:

Sennheiser HD210. Halvat muta tasapainoiset luurit. Alta kolmen kympin luureiksi erinomaiset.

Sony MDR 7506. Alta satasella studioklassikot. Viimeisin kommentti nuorelta aloittelevalta miksaajalta, jolle näitä suosittelin oli: Onpa ohuen kuuloiset. Eihän näissä ole bassoa!
Ei olekaan jos olet tottunut beatseihin ja scullcandyihin. Nämä ovat nimittäin hyvin neutraalit, myös bassojen osalta. Tylsät mutta tarkat.

150-300€ osastolla kolmet hyviksi havaitut ovat Audio-technican ATH M50X,  Focal Spirit Pro, NAD viso HP50.
Myös mm. Beyerdynamicilla on loistavan kuuloisia malleja.

In ear/nappikuulokkeistahan mä kirjoittelinkin jo aiemmin.

Ostakaa enemmän hyvää ja kestävää, niin maailma ja korvanne pelastuvat!