keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2012

Juhannus, tuo keskikesän keskeisin kehiö

Ei tullut hukuttua, saatika kaaduttua kokkoon.

Suossa tuli kyllä rämmittyä perjantaina. Läksimme nimittäin pyynnöstä Sierravuorelle musiikkihommeleihin ja mikäs siinä muuten, mutta tuppasi vastustamaan. Paikanpäällä kävi kovin nopeasti selville, että paikallinen tekniikantoimittaja ei ollut ihan ajan tasalla. Siinä vaiheessa kun saavuimme paikalle ja otimme hieman särvintä pahimpaan nälkään, oli illan toisen orkesterin tsekissä haitarisignaali hukassa. Ja se pysyi hukassa koko ruokailun ajan. Siinä vaiheessa kun meidän vaihtoaika on ylittynyt 45 minuutilla, oli pakko viheltää peli poikki, nakata ko. orkesteri pois lavalta ja pitää tekniikalle puhutus, jonka ydin oli se, että he käyvät kaikki kanavat läpi ja katsovat että ääni kulkee oikeassa järjestyksessä ja häiriöttä sekä monitoritiskille, että etupäähän.
Sillä aikaa purimme bändin kesken lavan ihan alkutekijöihinsä. Nimittäin kun pakka on noin levällään, on helpompi aloittaa ihan alusta. Siinä sivussa kävin vielä konffaamassa heidän LS-9 monitorilautansa inputit ja outputit kuntoon. Ihan vinkkinä hei, että jos se digi ei ole edes suurinpiirtein hallussa, niin älkää edes vaivautuko ottamaan mukaan.


Eikä siinä tietenkään vielä kaikki. Kun mennään metsään, niin mennään rytinällä. Nimittäin basarikeississä meitä odotti yllätys. Iskurummun lyömäkalvo oli mennyt viikon keississäolon aikana mystisesti halki. Eikä tietenkään ollut varakalvoa mukana. No epätoivoisna käytimme vanhaa viisautta hyväksemme: Jos sitä ei saa korjattua roudarinteipillä, käytät liian vähän roudarinteippiä.
Paskahan siitä tuli, mutta parempi, kuin ei mitään. Luojan kiitos, ennen keikkaa paikalle suhasi illan toinen akti, Kuningasidea, jonka rumpalismies lainasi mitä ystävällisimmin kalvoaan Jokelle. Hurrah!

Keikan jälkeen bussi liikahti torpan pihasta 14min viimeisen biisin jälkeen. Ja tähän sisältyi kalvon takaisinluovutus. Meni jotenkin hengailuhalut siinä sitten säätäessä kummasti. Mutta eipä siinä mitään, me suuntasimme yöksi kotikentille, eli Tampesteriin. Kotona oltiin jo yhden aikoihin, mutta nukkumaan pääsimme vasta neljän jälkeen. Rauhaisa kaupunkijuhannusyö viettyi parvekkeellamme kera punaviinin.


Seuraavana päivänä lähtö oli vasta iltapäivästä ja suuntana vaihteeksi Himos. Tänä vuonna vastassa oli Akun tehdas, toisin kuin viimevuonna ei ollut, jolloin tekniikka oli haalittu lahden takaa ja homman nimi oli että voihan vittu ja Viltsu to the rescue. Nyt oli ihan hymyä vainen.
Ainoa päänvaiva oli mun delay. Sen kun yritti naittaa digicolle, niin inekseen meni nätisti, mutta ulos ei sitten tullut niin millään. Kaikenmoista konffausta ja välikaapelinvaihdosta, mutta eip. Kunnes sitten tapahtui hoksaus ja paluukanavasta napsastiin fantomi poikkeen. Jokapäivä, jotain uutta.

Tuttuloitakin kävi moikkaamassa Tetrin muodossa, joten panin ukkelin heti ottamaan potrettia:

Viime vuodesta tyttöjämme jäi harmittamaan epäkohta ja suuri vääryydellisyys: Popeda oli mestoilla, mutta patea ei löytynyt yhteiskuvaan mistään. Tytöt fiksaatioituivat tähän, ja Patnappausta on suunniteltu siitä asti, mutta ei vain ole natsannut. No mutta ketkäpä ne siellä lavalla rokkenrollasivat ennen meitä, jollei itse Popedah! Harvoin on nähty niin tyydoa tyttöä!
Nyt he pähkäilevät, kenet bongata seuraavaksi? Kyllä elämässä pitää kuitennii olla tavotteita!


torstaina, kesäkuuta 21, 2012

Kesä on selvästikin parasta aikaa nauttia kesästä!

On nimittäin piisannut lämpöistäkin. Toisinaan on ollut ihan vallan kuuma!

Kultasormi oli kättäni aikansa pyöriteltyään sitä mieltä, että olen onnistunut tötimään yhden jänteen olkapäässä melko huonoon kuntoon, mutta poikki se ei ole. Muljuutusta, sähköä ja neuloja se sille aikansa tarjoili ja heti oli hieman parempi. Loppu menee ajan kanssa. Ennusteensa oli kuukaudesta pariin.
Mun ennusteen mukaan sen täytyy olla kunnossa kuun lopussa, jolloin påminnessa on taas vuotuiset mutkajamit.

Noinniinkuin muutoin olen parvekkeella löhöillen lukenut tukka putkella Fred Vargasin tuotantoa. Erittäin koukuttavaa ja kaunista tekstiä!

Sittennii ollaan taas yllättäen oltu tien päällä. Ensin pyyhällettiin Joensuuhun Kimmelin alakertaan.
Hassua oli olla pitkästä aikaa vähän pienemmässä mestassa, joka kärsi vieläpä yleisökadosta.
Odottaessani lavakytkentöjä valmiiksi, kävin pihalla röökillä, niin kukapa se sieltä tuleekaan vastaan, jollei itse Mix Master Luttura! Eipä ollakaan törmätty eri pitkään aikaan. No nyt törmättiin ja aamuun astihan siinä meni. Välillä oli se keikka ja muuten sitten saunaa ja virvokkeita, jotka muuttuivat jossain vaiheessa väsykkeiksi.
Keikan aikana oli reflekseistä apua, kun olin mikserin toisessa päädyssä säätämässä jotain nappulan asentoa, niin syrjäsilmä ilmoitti, että nyt ei hyvä heilu. Salamana liike vasemmalle ja saan viimetingassa räkistä kiinni, joka oli tulossa jo neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kohti tonttia. Tietty mun etuasteräkki siellä päälimmäisenä. Olis loppunu keikka lyhyeen mikäli...
Ihmisten reaktio tapahtumaan oli hassu: Urpo kaatuu mun tontille, niin kerrankin kaikilla oli kiire pelastaa juomansa keissien päältä!
Ystävät

Seuraavan päivän siirtymä Utajärven untorockiin oli lyhykäinen, joten emme kiirehtineet.
Päätimme pysähtyä vasta kun löytäisimme anti-ABC:n ja sehän löytyi Valtimosta. Puukarin pysäkki oli ihan mahtava kokemus. Kystä tuli kyllä ja kaikki toiveet täyttyivät moninkertaisesti. Miljöö oli aivan mahtava ja isäntä, sekä emäntä erinomaisen mukavaa sakkia!
Bändit

Olisi tehny mieli jäädä sinne viikoksi, mutta ei auttanut. Vihdoin matka jatkui ja perillä odotti jäähalli. Hämmentävä oli se: Varmaan maailman ainoa jäähalli, joka soundaa hyvältä! Laskettu katto ja seinät maskattu moltonilla. Mainio keikka, vaikka jouduinkin puikottelemaan jammun digillä.
Unto

Yöksi nopeahko siirtymä Ouluun, jossa oltiin sen verran hyvissä ajoin, että ehti vielä Nevariin moikkaamaan tuttuja. Sitä ennen piti tosin pyytää vaihtamaan huoneet muutamaa kerrosta ylemmäs, kun se alakerran karaoke ei kiinnosta siinä nukkumaanmenovaiheessa sitten yhtään.

Aamulla väsytti. Päivälläkin väsytti, mutta ei auttanut. Provinssin päälava kutsui. Akun tehdas on muuten ihana. Aina kun heikäläiset ovat vastassa, niin voi hyvillä mielin olla ja lillua omissa hommissaan, kun tietää että kaikki toimii takuuvarmasti. Ainoa miinus oli se, että piti vetää Digicolla. Siinä vieressä olis ollu midaksen analogia, mutta Slayerin sepät olivat kieltäneet muita koskemasta siihen. Kai ne olivat sitten niin epävarmoja omasta osaamisestaan, että varautuivat tulemaan kolme bändiä aiemmin katsomaan, miten se toimii tms? Jotain jenkkirokua siinä kävi pyörimässä keikan aikoina. Käytöstapoja heillä ei kyllä ollut. On ihan kansainvälisesti ollut tapana, että kollegat ainakin nyökkäävät tuttavallisesti tullessaan samoille tonteille.

Provinssi

Tämä viikko on mennyt pikkusysterin kanssa leikkiessä. Hän päätti tulla kyläilemään tänne meille Tampesteriin ja mehän ollaan käveleskelty kameroinemme ympäri ämpäriä, kierrelty kirppiksillä ja syöty hyvin.

Nempylä

tiistaina, kesäkuuta 12, 2012

Taas mennään

Käsi on jo aavistuksen parempi sitten parin viikon takaisen mukkelehtimisen, muttei kuitenkaan läheskään tyyten.

Paidan pukeminen käy jo lähes kivuitta ja suurin osa liikeradoista on löytyneet takaisin, mutta jotain feelua siellä nyt on, pakko uskoa. Onneksi olen löytänyt Tampesterista ihan kurkon kultasormen, joka naprapatisin toimenpitein fysioterapioi kättä huomenissa. Toivottavasti sieltä ei löydy mitään isompaa remonttitarvetta.

Röitäkin on tullut tehtyä. Perjantaina meinasi tulla kiirus, koska valtion rautatiet. Edellisenä iltanahan en voinut yytsiä sopivia junia, koska moinen ei onnistu VR:n sivuilla enää tietyn kellonlyömän jälkeen.
Noh siinä päiväsellä juoksevia asioita ja koneen ääreen. Sopiva juna löytyy lähteväksi kolmen vartin päästä. Eli kohtuu hyvin ehdin vielä hoitaa siis asiat loppuun.
Tilaan lipun. Sen verran olen viisastunut aiemmista kerroista, että tilaan lipun myös tekstiviestinä ja sähköpostina, jos se "Tulosta tästä" nappi taas kerran jumittaa. Ja sehän jumittaa.
Onneksi puhelimeen tulee viesti, mutta mutta... Sehän onkin linkki, josta pitäisi avautua lippu. Eli pitää olla älypuhelin ja toimiva netti, jotta sen saa ulos. No onneksi minulta löytyy. Muuten hyvä, mutta linkki ei aukea, vaan heittää virheilmoitus-sivulle. Että tämäkin on pitänyt muuttaa vituiksi.
No tarkistetaan ne meilit. Juu ei oo tullut. No nyt jäi kiireelliset asiat tekemättä. Äkkiä summittainen pakkaus ja ryntäys asemalle, uutta lippua vaatimaan. Jahas, neljättäkymmenettä ihmistä jonossa.
Kiilaan vapautuvalle luukulle, kuin isokelloinen audimies ja saan kuin saankin lipun. Mitään pahoitteluja asian tiimoilta lienee kyllä turha odottaa.

Tsadissa boardsportista, pikkusälää, kuten kulmaraisereita, joilla saa pinnerin kääntösädettä muikelommaksi. Mahdoton ero kruisailumukavuuteen pikkuhiluilla! Melkein sijoitin uuteen dekkiinkin, mutta vain melkein. Vendetta vaikutti ihan mahtavalta vekottimelta keikkareissuille parkkiskikkailuun ja keikkakaupunkien takapihojen penkomiseen, mutta pitää odottaa vielä lisää liksaa ja ens kuormasta haluan vielä tarkistaa Airflown, ennen lopullista päätöstä. Sitten saa välineurheilu riittää... hetkeksi.

Kisikseltä bussiin ja kivenlahtirokkiin. Mikäs siellä rokatessa. Mainio keikka ja ihmisetkin tuntuivat taas läpyttelystä ja ääntelystä päätellen diggailevan. Nopea roudinki ja kutoselle piipahtamaan.

Seuraavana päivänä agendalla oli keikka kurikassa, mutta vasta yhden aikaan yöllä, joten mulla olikin kivasti luppoa koko päivä ja sehän sattui! Vuosaaressa oli nimittäin mukavan rento ja kevytmielinen lonkkarihäppeninki, missä oli mitä parhain kärsiä krapulasta ja hengailla hyvässä seurassa.
Itse en itse kilpalaskentaan osallistunut, alussa mainituista syistä, mutta ei se mitään. Erinomaisen mukavata oli. Savuporo herätti helsinkiläisten keskuudessa ansaittua huomiota, sekä hervotonta hehkutusta.. hyvä suomi! Täällä muutamiaita kuvia tapahtumasta.

Illemmalla vaihteeksi bussin kyytiin ja kohti edellä mainittua Kurikkaa. Väliltä poimittiin Jukka ja Tommi Hämeenkyröstä DJ-keikalta. Perillä oli "Haku päällä" nimiset parinmuodostusfestarit. Mestana teltta ja vaihtoaikaa riitseliäästi. Riku Niemi oli lavalla ennen meitä, joten stage oli rakennettu riittävän isoksi. Mikäs siinä taas vedellessä. Kaikki toimi bueno. Yöksi Seinäjoelle hotelliin, missä me pojat päätimme nukkumanmenon sijaan elää! Toisin sanoen juotiin ´bout lasi punkkua mieheen ja mentiin nukkumaan vasta sitten. Melko rajua tämä musiikkielämä!


perjantaina, kesäkuuta 01, 2012

Vasurilla

Viikottainen päivitys jääkööt tällä kertaa mahd. lyheröksi.

Vedin nimittäin keskiviikkona laudalla niin komeat voltit, että oikea käteni on melkolailla toimintakyvytön. Minen ymmärrä miten vasenkätiset tässä maailmassa pärjäävät?!?

Päätin näetsen treenata laudan pysäyttämistä mahdollisimman kovista vauhdeista. Se on nimittäin ihan hyvä taito osata, viimeistään siinä vaiheessa kun tielle hyppää potkulautailija, napakettu, tahi audi-ihminen.
Särkänniemen mäkeä kunnon potkutteluilla alas täysiä ja lautaa poikittain. Tunti meni hienosti. Tuli kuulkaas onnistumisen kokemuksia ja tapahtuman tajua kosolti. Joka kerran pyrin pitämään painoa itse laudan päällä enemmän ja enemmän. Noh jossain vaiheessa löytyi viimein se saturaatiopiste, missä renkaat eivät sivuluistakaan, vaan pureutuvat asfalttiin ja mies linkoutuu parin metrin päähän suoraan olkapään ja päänupin kautta kyljelleen. Pussasin kypärää jälkeenpäin. Olis nimittäin käynyt hassusti ilman.
Tre Poro
Noin muuten tässä tuli käytyä viltsulla kylässä, maailma kylässä festareilla, mistä
Yle voi kertoa tarkemmin. Tääkin on sieltä myös.
Ihan hyvä festarikesän aloitus! Keikan jälkeen takaisin Tampereelle, missä vielä päädyttiin veneileen säiden salliessa. Hyvin bueno!