tiistaina, lokakuuta 25, 2011

Run Forrest Run!

No huh huh. Nyt on aikaa, kun odotan vastausmeiliä ja nettikin pätkii niin taas pikapikaa heilutan lippuani.

Semmoista puuhaa ollut, kun Soukous Hotell. Afromeininkiä ja slow foodia. Oikein piristävää miksata välillä ihan erilaista kamaa. Hyvä on ryhmä ja lystikkäitä keikkoja. Jukka Poika on ollu solistina, mutta ens viikonloppuna sen pestin hoitaa Kilpeläisen Tuure.

Pitkästä aikaa käytiin Jukka Pojan ja Raappanankin kanssa keikoilla. Oli yks firmaveto, sit Hämeenlinan sirkuksessa, joka sivumennen sanoen, oli akustisesti yks suomen karmeimpia. Muutenkin oli kommelluksia siellä. Mutta lauantain Tavastian keikat huuhtoi kaikki edellisen illan pettymykset komiasti. Alkuillasta oli alaikäisille ja illalla täysikäisille. Aika hyvä meno, nimittäin molemmat olivat loppuunmyytyjä. Niin ja pojat pokkasivat samalla platinaa. Mikä on kiva!
SEB
Tässä samalla kun pitäis muuttaa lopullisesti, eli kuun vaihteessa, on sellasta hauskaa, että pe-la akselilla olen tosiaan Soukouksen kanssa Joensuussa ja Kuopiossa keikoilla ja 1.pv kun uusi koti olis tulilla, pitäis lähtä baltia-akselille minirundille. Kävi nimittäin pyyntö TV-Offin mukaan lämppäilemään 30 seconds to mars:ia. Siellä oottaa Latvia, Liettua ja Valkovenäjä tuollaisilla +10 000 vetävillä areenoillaan.
Vaimo sanoi, että tokihan menet, mutta tuot sitten pyykinpesukonerahat tullessasi. Ja minähän tuon. Vaikka astianpesukonerahatkin!

Eilen käytiin heittämässä yks muuttokuorma ja sille tais tulla hintaa vähän enemmän, kuin pelkät bensat. Tankilla jotenkin vähän huolimattomasti, vieraalla pakulla peruuttelin, semmoisilla lopputulemilla, että takana ollut Jaguaari otti vähän skraidua oveensa. Siinä venailin, että minkäköhänlainen dirika sieltä huoltamosta tulee aikoinaan huutamaan naama punaisena, mutta eikö mitä. Menin kun ihminen tuli sisältä autolleen ja oli jo lähdössä, juoksin tädin kiinni pahoitellen törmäilyäni. No sehän katsoi ekka mua kuin hullua, ja oli sen jälkeen lähinnä fiiliksissä siitä, että olin vaivautunut jäämään paikalle. Moinen käytös on kuulemma ko. tilanteissa nykyaikana harvinaista!??! Mikä helvetti ihmisiä vaivaa, kun ei osata ottaa vastuuta teoista? Muutenkin hän ja miehensä olivat harvinaisen mukavia ihmisiä, jotka ymmärsivät auton olevan kasa metallia ja muovia, eikä mikään kultasilmäterämussukka, johon kohdistuneet loukkaukset tulee ottaa rikoksina ihmisyyttä vastaan.


Huh... kaikkee muutakin on ja olis, mistä kirjoitella, kuten uudesta kultasilmäterämussukka lonkkarista ja eräistä mehukkaista mikrofoneista, mutta pakko lähtä taas juokseen. Laters!

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011

Halipatsuippa

Tää on tällanen ilmoitusluonteinen postaus, jonka tarkoituksena on vain ilmineerata, että hengissä ollaan.
On vaan ollu niin kovin hektistä lähiaikoina, että eip oo paljon kirjoittelulle jääny aikaa.
Silloin kun en oo keikalla, mä oon pakkaamassa, lajittelemassa, valikoimassa, remppaamassa tai ajamassa Hki-Tre väliä.
Jos tähän asti on laskettu kirjat ja levyt metreissä, on pienin yksikkö nyt laatikko.

Palaillaan taas, kun keritään. Sonmro!

tiistaina, lokakuuta 04, 2011

Moro nääs

Aika pahasti näyttäis nyt siltä, että Jazmanautin perhekunta on muuttamassa Tampesteriin.

Vaimo sai sieltä ihan ylittämättömän työtarjouksen, niin siinä on vähän hankala asettua poikkiteloin.
Semminkin, kun ei ole mitään syytä. Mun duunini on kerta sen verta liikkuvaista, että Tampere on oikeastaan parempi paikka, kuin Tsadi. Tai isäni sanoin: "Helsinkihän se on syrjäkaupunki ja Tampere keskellä."
Pääkaupunkiseudulle kuiteski heilahtaa aina tarvittaessa puolessatoista tunnissa, jos niikseen.

Kämppäkin on kateltuna keskustan tuntumassa. Ja täytyy sanoa, että vuokrataso panee hymyilyttämään.
Mä saan esimerkiksi oman työhuoneen, työnurkkauksen sijaan. Parvekkeella on näsin-neula, miekkailusali ja kirjasto on alta kahdensadanmetrin päässä ja tamperehan on mukavan mäkirikas kaupunki, noin niinku lonkkarointia silmälläpitäen. Niin ja avokeittiö sekä oma sauna on melkomoiset plussat!

Nyt pitäis pakata kaikki 13vuoden ajalta kertyneet sälät. Siinä on hieman tekkiskää.

Eilen oli miekkatreeneissä ihan kunnon mittelöä. Kalpa kouraan ja ukko sähköihin. On se kumma tunne kun snadi adrenaliinihyöky saa hymyn kasvoille. Nyt huomaa, että olis voinu hiukka himmaillakin. Meinaan että hyvä kun koivet liikkuu. Toinen nivunen on ilmeisesti revähtänyt ja muuta pientä.
Tää on kyllä yks siisteimmistä ja vaikeimmista lajeista, mitä oon puuhannu. Saa olla nimittäin melkoset refleksit ja hoksottimet, jotta hommasta tulee jotain.
Onneksi levymiksaaminen on istumatyötä.