keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011

Juokse tai kuole!

Aijai kun kesä saa! Pyörät on jo napattu teloilta ja pantu putskliiniin. Täytyi nöyrtyä vaimon kilpurin takakiekon kanssa ja viedä se ammattimiehelle uusittavaksi. Tämän kesän tavoite: Opettele pinnottamaan vanne.
Vaimo sai houkuteltua vihdoin ihan ihme puuhan pariin, nimittäin juoksenteluun. Ilmeisesti peruskoulun cooperin testeistä on jo sen verran aikaa, että pahimmat traumat on karsiutuneet kontista, kun moiseen kerran lupauduin ja sepäs olikin ihan hauskaa puuhaa! Mä luulin että verenmaku olis ryöpsähdellyt suuhun jo sadan metrin jälkeen, mutta ehei! Mä olenkin paljon paremmassa kunnossa, kuin olisi uskonut.
Ne traumat tuli varmaan siitä, että vaikka sitä nuorna miehenä pelas päivittäin korista ja loppupäivät skeittaili, eli oli melkolailla urheilullinen kolli, oli koulun liikuntatunneilla kuitennii aina juoksentelussa ihan surkea, paitsi sadalla metrillä.
Nyt kun sitä ajattelee, niin eihän ne liikunnan opettajat mitään siellä opettaneet, kuten esimerkiksi että: "säästelkää voimianne, niin pääsette pidemmälle."
Melko pienellä opastuksella olis tämäkin laji ollut mukavampi ottaa haltuun.
Tässä on tää juoksuohjelma, jonka vaimo lykkäsi eteeni. Se vaikutti eka kovin leppoisalta ja lupsakalta "yes i can" -tyyppiseltä lähestymiseltä vaikeaa aihetta kohtaan, mitä se onkin. Nyt viikon jälkeen, tekis jo mieli hypätä ohjelmassa viikolla tai parilla eteenpäin.


Eduskuntavaalit: Ai kauheeta! Noin, nyt sekin aihe on käsitelty.

Viikonloppuna kävin vaihteeksi Lohjalla. Taas oli monta humalaista nuorukaista ja jälleen ihmetytti, miten Rossot ympäri maan pystyvät tuottamaan varmasti ihan kelpo aineksista, niin ala-arvoista pasketta, jota vielä kehtaavat ruoaksi kutsua?

Kerrankin oli perjantai vapaa ja sisaruksenikin saapuivat kaupunkiin, jossa tapahtui myös mikkihiirikerhomme tapaaminen. Olimme varanneet ravintelista kabinetin, jossa sitten pelasimme pelejämme ja nautimme ölppää. Oli lysthiä! Tuli krapula. En olekaan enää nuori.


Lauantaina vapisin jo päiväseltään Tavastialle, missä keikaa pukkasi suosikkiartisti Raapanan toimesta.
Siksi jo päiväseltään, että meillä oli jo alkuillasta nollaikäraja keikka, johon odotin teinilaumaa, mutta eipäs. Sinne tulikin moniaita tenavia vanhempineen, joten nappasin masterin suosiolla 15dB:ä pienemmälle. Nappulat (siis ihmis-sellaiset) olivat ihan innoissaan ja sitä oli mitä sykähdyttävintä seurata.
Maksimi piikit pyöri mittarin mukaan 93dB:ssä ja soundi oli ihan mahdottoman hyvä. Siis ihan kuin olis kuunnellu vain vähän isommista hifilaitteista sitä bändiä. Siitähän se ajatus sitten lähti: Iltakeikalla nostin sen masterin -7dB:iin ja pidin sen siinä. Eikä kukaan tullut sanomaan, että olisi tullut liian hiljaa, vaikkei mittari käynyt kertaakaan yli sadassa. Ei sillä, että mä muutenkaan ikinä liiemmin luukuttaisin, mutta nyt vedin siis vielä hiljempaa, mitä yleensä. Tämän mahdollisti myös yleisö, joka oli tullut vartavasten kuuntelemaan sitä bändiä, eikä kilpahuutamaan PA:n kanssa.
TAVA

Eilinen päivä meni hyvinnii pitkälti puhelimeen vastaillessa (pitäis mm. tehdä yks levy just ennen Kreikanlomaa. 8 biisin äänitykset ja miksaukset neljässä päivässä!)  ja kuvia editeeratessa. Kävi nimittäin ilmi, että tulevaan Jukka-Poikaa käsittelevään kirjaan taahdotaan suurimmaksi osaksi mun ottamiani kuvia.
Nyt jatkan Reiskan remiksin vääntämistä, ennen kuin pitää rientää Muruun, syömään!

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Jazmanaut kalakukkoinmaassa

Reggaehommelit veivät meikäläisen vaihteeksi Kuopijoon. Mitäs siitä kertoisin? Perushyvä meno.
Matka oli vieläkin pitkä ja Henkka hyvä paikka elää ja soittaa. Ainoa uutuus koski mestan tiskiä, joka oli vaihdettu sitten viimenäkemän jammun digidigiin ja täytyy sanoa, että ikävä tuli entisen tiskin soundia. Meni taas suurin osa tsekkiajasta siihen, että sai sen pahimman kireyden nitistettyä. Onneksi oli kuitennii taas mukana oma kanava laululle, niin sai sen puolen heti kondikseen. Jotenkin mä olen ollut huomaavinani, että yleisölle merkkaa monesti aika paljon, että se laulusoundi on selkeä. Kumma juttu.

Ja taas nakutti kamera kainalossa. hypätkää kytiin!
Lauantaina oltiin Helsingissä jo hyvissä ajoin, joten ehdin käydä thaikussa vetään punaista currya napahan, ennen kuin kirmasin Looseen tsekkihin. Kävi nimittäin niin haikeasti, että iki-ihana Jalankulkuämpäri pani pillit pussiin ja nyt oli sitten jäähyväiskeikan aika. Täten on taas yksi sivu suomalaisen musiikin historiassa kääntynyt murheen haikeaan alhoon. *Kyynel*
Jalis
Noh mutta elämä jatkuu ja kevät saa. Nyt tämä poika lähtee fiksaamaan maantiepyöriä supertiukkaan spurttikuntoon! 

maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Laktoosit on. T:Rivo Riitta

Autossa on paljon kivempaa istua keväällä ja kesällä, päinvastoin kuin talvella ei.

Tällä kertaa kulkupelimme vei meidät ensinnä Seinäjoelle ja toiseksi Haapajärvelle.
Seiniksessä meillä oli poppikeikka viihdemaailma Ilonassa. Ah iloista roudausta, suoraan luiskalta lavalle!
Kerrankin oli myös onnea onnettomuudessa. Nimittäin ensimmäinen PA-toimittaja oli feidannut päivää aiemmin, mutta hätiin tuli viime Vaasankeikalta tuttu herrasmies, jonka asenne hommiin on harvinaisen esimerkillinen, tietotaidosta puhumattakaan. Kamat heilahti pystyyn nokkelan sanailun saattamana hetkessä.
Kyseinen menomesta oli ihan uus tuttavuus. Mahdoton "Hello Cleeveland!"-tyyppinen kompleksi, jossa oli varmaan kaziljoona asiakaspaikkaa ja seitsemän kertaa seitsemän tanssilattiaa/baaria.
Vetopaikkamme oli näistä saleista suurimmassa. Lava oli huoneen toisessa päässä, välissä puolimetriä alempana tanssilattia ja perällä taas korotus, jonne mikseri. Eikäpä siinä mitään kun PA-on suunnattu sinne lattialle missä ihmisetkin, eikä ihan jaksa kantaa sinne peräseinän yläosaan, mutta kun siinä mun vieressäni on vielä karaoke, joka pauhaa ihan tajuttomalla voimakkuudella iki-ihanaa hittikimaraa. Toisin sanoen, menin hyvin pitkälti mittarilennolla, luureihin nojaten, aina välillä lattialle ängeten. Onneksi oli kamat vireessä, eikä eka keikka alla.
Vähän lämmitti herrasmies, joka tuli kehumaan keikan aikana hyvää balanssia ja kokonais-soundia.
Lämmitti ainakin paljon enemmän kuin tyttönen, joka tuli tilaamaan pomppuheviä, tai liikuttunut naikkonen, jonka laukku oli kuulemma jossain hukassa.
Eniveis, pääasia että immeiset diggas.


Seuraavana ehtoona pukattiin puoliltapäivin kamat autoon ja köröteltiin rauhaismoisen kiireettä Haapikseen. Matkan varrella pysähdyimme Kaurismäkeläiseen grilliravintolaan / postiin, jossa meille purilaisia paistoi ihan ilmetty Rivo-riitta. Luulot otettiin basistilta heti pois:
-"Mitäpä tuohon ravimiehen ateriaan tulee?!"
-"No mitäpä siinä lukkee!?!"


Samaisella grilli / postilla oli myös laari, josta sai ottaa ilmaiseksi CD-levyjä. valitsimme matkan hauskuutukseksi Manneradion Kreizit mustalaisvitsit. Oli muuten niin saatanan korkealentoista huumoria, että meni yli hilseen ja pahasti. Kyllähän poptori nyt tiedetään, mutta että hekään ovat törkänneet näppejään noin ala-arvoiseen paskaan??!!!




Perillä odotti vallan perinteinen kekkostyypin Hotelli ravintola/ Night-club (väliviivalla) jonka akustisista ominaisuuksista esitin vahvoja epäilyksiä. Lasiseiniä riitti taka, sekä sivuseinustoilla ja ne loputkin oli vuorattu peileillä. Ihme olikin suuri, kun pääsin pinkan viritysvaiheeseen. Soundi olikin mitä tiukin ja erottelu oli suorastaan ilahduttava. Paikassa kun ei ollut yhtään seinää suorassa kulmassa ja kattokin oli puusta, niin mikäs siinä.


Ruokalista ravintolassa oli suorastaan ylitsevuotava, ai että nyt syötäisiin hyvin. Otin kuhaa ja vihanneksia kermakastikkeessa, kun sen kuulemma saisi myös vähälaktoosisena. Voi vittu mää sanon!
Perunat veivät pikku Jassen suoraan peruskoulun ruokalaan. Olinkin ihan unohtanut moisen, kumisen aromin. Miten ne sen oikein tekee? Vihannekset olivat höyrykeittimessä sulatettuja porkkanalohkoja ja se vähälaktoosisuus tulkittiin niin, että pannaan puolet vähemmän tavallista kermaa ja jatketaan sitä vedellä.
Laktoositon olis varmaan tulkittu: Laktoosit on. Onneksi pyytämäni pippuri paljastui sitruunapippuriksi. Sillä sai kalaan hivenen makua. Siitä sitten saunaan ja hotellihuoneeseen piereskelemään.

Keikka meni mainiosti ja hämmennystä aiheutti kaksi naista, jotka intoutuivat kehumaan soundeja tarkemmin termein, kuin "hyvältä kuulostaa" Se on nimittäin melko harvinaista.


Aamulla ysiltä kamat autoon ja matkalla pysähdyimme tietenkin Heinolan Heilaan. Jumalation että se niitten lohipiiras on hyvää!!! Puhumattakaan chilimakkarasta!

tiistaina, huhtikuuta 05, 2011

Räkinkin räknäilyä

Nyt on rokkiäänitykset purkissa ja pitäis viedä miksaukset päätökseen. Jotenkin on aika vahva fiilis tuon projektin kohdalla. Jo esituotantomiksit potkii kuin kenguru, eli ei tarvi enää kuin hioa balanssit kuntoon hyvässä kuuntelussa. Hehkutan vielä kerran sitä Mojaven putkimikkiä: Hehkuti!!!!

Viikonloppuna kävin taas äänestämässä Mikkelissä ja Jyväskylässä regeetä. Moneskohan kerta noi kaupungit on taas tullu koluttua tälle vuodelle? Mitäs niistä olis sanottavaa... Perus keikkoja. Niin paitsi että tällä kertaa Mikkelissä oli ilmeisesti tilattu keikkajärjestäjän puolesta tms. eri firmalta kalusto kun normaalisti ja päätetty vissiin säästää, kun meikäläinen joutu tekeen yllättäen monitorit etupäästä. No se ei noin ison orkan kans ole hyvä juttu, varsinkaan jos mestassa ei ole talonpuolesta kiinteästi hyvin viritettyjä kamoja, vaan vehkeet tuodaan kylmiltään mestoille. Siinä on nimittäin muutenkin aina kädet täynnä ja se kommunikaatio yleisömeren yli hämärässä on melko vajukkia puuhaa.
Tommi2
Jyväskylässä otin tulille juuri hommaamani lelun, eli vanhan "kunnon" Alesis Microlimiterin. Maksoin siitä massiiviset 50€ ja ajattelin sitä mahdollisesti bassokäyttöön tms. mutta eihän tuo Hulkkosen robotti mitään kompuraa tarvi, joten löinkin sen kokeenomaisesti virvelirumpuun. Ai että miten rapia soundi! Nasahtaa kuin naulapyssy!
Ja hitto me ollaan muuten nopeita liikkeissämme: Keikka alkoi klo 23:05, reilu tunnin setti ja bussin vaihde meni silmään tasan 01:00 Stadissa kamat kaapelille ja olin kotona jo klo 05:00.
Matka

Alkaa muuten olla tuo keikkaräkki jo aika hyvässä iskussa. Siitä löytyy siis nyt se Joemeekin OneQ, sekä Focusriten tikkiin modattu Green channelstrip. Lisäksi hommasin erikoistilanteisiin yhden halpis feedback destroyerin. Delayna on iki-ihanainen RE-20. Sit löytyy tosiaan se Alesiksen Microlimiter.
Ja tämän kaiken sälän kuljettamiseen löysin vihdoin täydellisen keissin SKB:ltä. Super jämäkkä, tilava, mutta kevyt. Ja mikä parasta, siinä on rullat alla, eikä se sula sateessa.
Vielä kun jostain löytyis Alesiksen wedge-kaiku kelpo hinnalla. Joku sellasta yritti tyrkyttää 150€, mutta se oli vähän huono vitsi. Ebaysta löytyis, mutta tyhmät jenkit ei toimita maansa ulkopuolelle.
Jasse
Nyt pitää lähtä postiin hakemaan uusia kevätkenkiä. Hitto että tollaset kevyet maastokelpoiset popot on rumia. Varsinkin jos haluaa että niissä on reilusti hengittävää goretexiä. Noh onneksi netistä löytyy, koskapa kaupoista ei.