maanantaina, toukokuuta 28, 2007

Vaihtakaa ne!

Virittelin mikkejä ulos ikkunasta vangitakseni tirpusia, jotka pihallamme konsertoivat.
Sain äänitettyä yhden lokin, kunnes taloyhtiön ämmät valtasivat pihan ja kävivät kiivaaseen keskusteluun pihamme roskapönttöjen kohtaloista.
Hypnotisoiduin tunteen palosta, mikä voi roihahtaa niinkin arkipäiväiseltä tuntuvasta asiasta, kuin roskapöntöt. Esimerkiksi "se oranssi" (energiajäte.) on "Siis aivan järkyttävä, sitä siis ihan raivostuu, kun se on tuolleen seinän vierellä, että kun on aamulla kiire ja kädet täynnä tavaraa, niin sitten se kansi on tuolleen hankalasti ja sitä joutuu..."
Mä en taida elää ihan täysillä, kun en ole huomannut, että oranssi roskis, voisi tuoda minussakin esiin noin voimakkaita tunteita. Uudesta keltaisesta roskiksesta tädit eivät vielä
omanneet mielipiteitä. Sen käyttötarkoituskin on ilmeisesti vielä hämärän peitossa, mutta pirtsakan värinen se kyllä on. Ruskeita päätettiin käsittääkseni hajauttaa, mitä se sitten tarkoittaakaan? Sinisistä ei ollu kellään mitään sanomista, vaikka meillä pursuaa pahvit aina yli laidan.
Päätöksiäkin tehtiin:
"Noita rumia harmaita vois olla yks vähemmän, kun ne on aina täynnä ja kaikkein kalleimpia ylläpitää, niin ihmiset oppis sitten lajitteleen roskansa paremmin. Nythän esimerkiksi toi oranssi on aina ihan tyhjillään."

Mulla oo kierrättämistä vastaan mitään, mutta perustukoot se vapaaehtoisuuteen. Ja tätä menoa meillä pitää lajitella roskat väriensä mukaan. "Meneeks tää violetti punaiseen, vai siniseen pönttöön? Entäs malva?

Sumppivah!

Olettekos tehneet ikinä semmoista erhettä, että olette menneet aasialaiseen ravintolaan ja mielihalunneet palan painikkeeksi kaffea? No eikö ollutkin pahaa!!!
Ja tämä pitää empiiristen tutkimusten perusteella paikkansa jokapuolella suomea.

No kelaas ny itte, että jos noi aasialaiset on kehitelleet teeseremonioitaan maaliman tapista asti ja siihen teen tekoon ja nauttimiseen saadaan vielä 2000 luvulla menemään tuntitolkulla. Sitten ne lyödään tänne pohjoiseen, annetaan heti jossain sopeuttamiskeskuksessa kupillinen mustaa automaattimyrkkyä ja hymyillään kannustavasti! " Jees finish national drink. Jees guud. Wii drink more than any nation et setera juu nou jees!"
Sopeudu siinä sitten parhaasi mukaan. Ei siinä auta edes mokkamasteri.
Mutta veikkaanpa, että kahdentuhannen vuoden kuluttua, meillä Suomessa on hiljalleen jalostunut ihan käsittämätön kulinaarinen herkku, jota OobloGzxq7j:sta asti tullaan varta vasten nauttimaan friteeratun poron kera.
"Legenda kertoo, että mystisiä mustia papanoita sekoitetaan kuumaan veteen ja..."

Meil o bändi!

Eräänä iltana, kun vaimoineni pidimme tylsää, niin määhän hokasin, että pannaanpas musakamat tulille ja sämpläillään jotakin outoa ja katsotaan mitä tulee.
Noh siitähän tuli hittibiisi ja huippubändi.
Rummut on kopsuteltu kenkälaatikkoon, haitsu on meidän rahi ja basso on liemikulho.
Kaikki loput on äännellyt tuo minun vaimo. Siitä lähtee hyviä soundeja.

Okapikapina olkaa hyvä!

Bändille pitäis keksiä vielä nimi, laatia muutama biisi lisää ja valloittaa lastenmusiikki markkinat.

lauantaina, toukokuuta 26, 2007

Vidiootti

Jahas ja meitsin musiikkivideon skeema alkaa hahmottua!

Se tulee peittoamaan fatboy slimin:Praise you videon heittämällä.

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Syntitesti

Blogeissa pyörii Yle:n syntitesti ja tällainen kun olen, niin pitihän siihen vastata.
Alla olevasta listasta oli kuitenkin pakko siirtää Ylpeys sekä Vatsan palvonta
Hyveitten puolelle. Ilmeisesti olen käsittänyt noista jälkimmäisen väärin, koskapa siitä tuli täydet nollat. Minä kuitenkin osaan arvostaa kunnon mässäilyä.
Muuten voisin vetää puumerkkini alle huoletta, mutta että vihamielisyys:9??? Noh ehkä kristillisten arvojen mukaan. Vihaan nimittäin epäoikeudenmukaisuutta, idiotismia, välinpitämättömyyttä ja... Hmm... Eipä sittenkään mitään.

Tämän perusteella ikuinen ateistikin olisi menossa komiasti taivaaseen. (varjele!)

Hyveitä:

Oikeudenmukaisuus: 17
Suhteellisuuden taju: 15
Lojaalisuus: 12
Pyhä huolettomuus: 12
Anteeksiantavaisuus: 10
Jalo joutilaisuus: 10
Urhoollisuus: 10
Viisaus: 10
Kohtuullisuus: 9
Rakkaus: 8
Hiljainen tieto: 4
Ylpeys: 7
Vatsan palvonta: 0

Syntejä:

Vihamielisyys: 9
Tietämättömyys: 6
Hengen velttous: 5
Kateus: 4
Murehtiminen: 4
Hekumallisuus: 3
Ahneus: 2
Välinpitämättömyys: 2
Huumorintajuttomuus: 0

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Ala-arvoista

Tuossa lauantaina höpistiin baarissa vanhojen ystävien kesken levottomia.
Tuli puhetta "yllättäen" seksistä ja siitä, miten jotku kuulemma harrastavat sellaista variaatiota aiheesta, että peenis dipataan kokaiiniin, ennen kuin päästellään jadeporttien lävitte. Se sitten siitä limakalvoilta jne...
Niin sitten ruvettiin teorisoimaan aihetta tarkemmin, että mitäs jos vaimolle tuuppais moisen salaa, yllätysmielessä ja vaimo ottaisi moisesta nokkiinsa ja haastais oikeuteen.
Mikäpä se olisi rikosnimike moisella?
Päädyttiin sitten tällaiseen kuin:

"Seksiin erehdyttäminen huumaamistarkoituksessa."





Iltapäivälehden toimittajan märkä päiväuni!

perjantaina, toukokuuta 18, 2007

Huippuyliopisto

Taideväki ja humanistit yleensä, ovat vastustaneet huippuyliopistohanketta ihan saatanasti. Argumentointi on koskenut käsittääkseni lähinnä sitä, että pelätään rahavallan ja insinöörien tukahduttavan ja rajoittavan taiteilijoiden ilmaisunvapautta. Varsinkin pelätään sitä, että kapitalistinperkeleet muiluttavat taiteen markkinatalouden piiriin, jossa arvo löytyy vasta tuottavuuden kautta. Minä kyllä ymmärrän pelon. Monet taiteilijasielut kun tuppaavat olevan vähän ressukoita ja alalta löytyy vähän helvetin paljon itsetunto ongelmaisia ja henkisesti epätasapainoisia ihmisiä ja tämän sanon ihan ilman sarvia ja hampaita. Minä kyllä tiedän. Näin on ollut aina.
Mutta kulttuuriväen joukosta löytyy myöskin ne helvetin änkyrät, jotka osaavat katsoa mitallin molemmille puolille. He käyttävät sanan säilää mestarillisesti, eikä heillä ole ns. mitään menetettävää, koskapa eivät ole koskaan ajautuneet materian ikeen alle ja henkistä pääomaa on vähän vitun paha mennä ulosmittaamaan.
Voisiko kuitenkin olla niin, että hankkeen muitten osapuolten tulisi pelätä tätä lampaanvaatteissa kulkevaa ihmissutta?

Me ollaan kaadettu hallituksia!

torstaina, toukokuuta 17, 2007

Belly

Oltiinpahan sitten eilettäin siellä jaliksen levynjulkkareissa. Hemmetti tupahan oli täynnä ja innoissaan, kuin västäräkit! Kauhee huuto joka biisin välissä ja iloisia ihmisiä kaikin puolin.
Tytöt soitti mainiosti laulujaan ja levytkin myytiin lähes loppuun.
Ja bellykin oli paikkana oikein viihtyisän ja mukavan oloinen, paitsi... Jos pannaan pystyyn soittojuottola, niin tyhmempi vois kuvitella, että panostetaan edes minimaalisesti akustiikkaan! Tollanen iso betonikompleksi kun kuulostaa aika pahalta, jossei edes sinne kattoon liimaa niitä perus-akustolevyjä. Baarinpuolella ei yksinkertaisesti pystynyt olemaan, kun ihmisten keskustelu paisui ihan infernaalisen lujaksi. Ihminen kun puhuu humalassa lujaa ja kun paikassa kaikuu, mikä haittaa äänen selkeyttä, joka aiheuttaa "mitä?" ilmiön, niin sit puhutaan vielä lujempaa ja tämä kertaa 200kpl ihmisiä. Kauheeta istua iltaa, kun puukkoa tungetaan korvaan!
Toinen asia, mihin moisessa livemusiikin kehdossa vois kuvitella panostettavan, on toinoinniin äänentoisto. Siellä oli jotku purkit tolppien nokassa ja niille kaveriksi suppaset. Ihan perusperus... Mut ne vois virittää niin, ettei kamat olis väärässä vaiheessa. Ja master Eq olis kiva ylläri. Napinapi etc... Hyvin se meni, soundeja kiiteltiin ja jallua oli riittävästi, mut silti.
Pankaa pliis vähän demppiä kattoon, niin mä tuon ens kerralla omat romut messiin, jooko?

Hela

Kiusasin tässä äskettäin aamupalalla vaimorukkaani. Toinen oli syventynyt kahviin ja hesariin, kun esitin hänelle:
"Eikös sun pitäisi keskittyä tänään koulutehtäviisi... Eiku heeetkonen eihän sun tarvikkaan!"
Hän nimittäin vietti eilen viimeisen koulupäivänsä, opinnäytetyötänsä esittelemällä.
ONNEE PONNEE!!!
Nyt se makaa tuolla sängynpohjalla, keskittyen laiskotteluun.
(Näyttää muuten mukavalta. taidankin mennä auttamaan.)

tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Lukijalahja

Kaikki seikkailuni söpöt lukijat saavat nyt ihquuttaan lahjan, josta on varmasti iloa mummosta vaariin! Lunastamalla lahjan et oikeastaan sitoudu mihinkään muuhun, paitsi siihen ettet käy rahastamaan ko. tuotteella.
Nyt siellä ootellaan jo pöksyt märkinä että mitäköhän ihanaa se on taas keksinyt, ettekä kyllä varppina pety! Luvassa on nimittäin Kanneltalon konserttisalin ja auditorion impulssivasteet!!! KYLLÄ!!! Luit aivan oikein!!!
Niille joille homma ei ihan nyt auennut, kerrottakoot, että kyseessähän on konvoluutiomallinnukseen perustuva hommeli, jossa kaapataan tilaan tahi laitteeseen syötetyn signaalin muunnoksen erotuksen hilipatitippa ja saadaan näin lopputulos kuulostamaan milloin miltäkin. Tässä tapauksessa ko. tekniikalla on siis kaapattu
kantsun salien akustiikka.
Ettepä oo ikinä ennen saaneetkaan lahjaksi ihan oikean konserttisalin akustiikkaa, vai oletteko muka!!!?! Kyllä siinä kavereilla venähtää naama pitkäksi neulajonossa, kun näitä esittelette!

Tilastonikkareille tiedoksi, että impulssit tottelevat muotoa: SDIR ja on äpöstetty kasaan spacedesingerillä, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä. (Se luentosalin järkyttävä bassoresonanssi kuuluu asiaan!)

Jalankulkuämpäri: Duce poing!

No helevettiläinen!
Jalisten Levyhän on ruvennut soimaan ratiossa hyvinkin taajaan ja vastaan otto on ollut pelkästään positiivista. Rumban rokkipoliisitkin rankkasivat platan uusimmassa numerossaan neljän tähden kastiin.
Tulukaahan kattomaan keskiviikkona Bellyyn, että mikäkö se on meno kun levyä julkistetaan.
Niitä saa varmaan paikan päältä sitten ostaakkin ja halavalla.

lauantaina, toukokuuta 12, 2007

Innovative mobile TV experience will lead us to the new trillenium**!

Upeeta, mahtavaa! Nyt on vihdoinkin saatu kauan odotettu televisio kännykkään!
Telkkarin uutisista kuulin moisen ilouutisen ja tänä aamuna luin hesarista lisää. Ainoa mitä asiasta ymmärsin, oli että markkinoilla on JO yksi puhelinmalli, jolla moinen innovatiivinen* ihme on mahdollista ottaa vastaan.
Eikä minua oikeastaan kiinnostakkaan se tekninen paskapuhe, jolla moisen innovaation tarpellisuutta ja innovatoorisuutta perustellaan.
Asia herättää minussa oikeastaan vain yhden kysymyksen, eikä sekään oikeastaan nappaa kauheasti, mutta vastatkaas nyt tietäjät oi, jos osaatte:

"Miksi?"












*Innovaatio: Alkuperäisestä merkityksestään irroitettu sexy sana, jolla nykyisin tarkoitetaan lähinnä uutta, mutta käytännössä yleensä vanhaa, keinoa luoda kuluttajalle keinotekoisia tarpeita.

**(Täten varaan kaikki oikeudet otsikossa esiintyvään innovatiiviseen trillenium sanaan, jolla näppärästi viitataan tulevaisuuden kolmituhatvuotis häppeninkeihin.Innovatiiviset busines "ihmiset" voivat toki ostaa käyttöoikeudet sanaan ihan vitun kalliilla. Kaikki tolkun ihmiset voivat käyttää sanaa vapaasti ironisessa mielessä ja tolkuttomat muuten vaan.

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Euroviisu huumaa

Seuraa ironiseen sävyyn kirjoitettu euroviisujen mollauspostaus...

Tai niinhän sitä luulisi, mutta kun ei. Tuli nimittäin tsekidautettua eilen kisoja ja täytyy ottaa ihan hattu päästä ja sanoa: "Jumalauta että oli hyvän näköinen ja kuuloinen viihdeshow."
En tiedä sitten, oliko nauttimillani oluilla vaikutusta asiaan, mutta shöyn valaistus ja screenin videot näyttivät valtavan hyvältä, puhumattakaan ohjelman ohjauksesta ja soundeista On se noikku vaan hyvänkuulonen mikki. Hyvä jätkät ja pimut!
Sen verran vaan kitisisin, että juontajien spiikkeihin jos sain vähä enemmän kaivettua ylämidleä, niin puheistaan sais paremmin selvää kiitos.

Postikorteilta en itseasiassa odottanut hääppöisiä, mutta perskules. Nehän oli hyvin tehty.
Oivaltavia kulmia Suomesta ja sopivasti hjuumoria messissä.

Itse musiikki annista sen verran, että nykyään näköjään uskalletaan euroviisuihinkin lähettää lähes oikeita biisejä esittäviä artisteja, eikä aina vain sitä samaa euroviisukaavashlaageria. Toki sitä on nytkin tarjonnasta suurin osa, mutta oli siellä pari ihan mukiinmenevää ralliakin.


Tilastonikkareille muuten tiedoksi, että euroviisuissa kulkee pelkkää äänikaapelia tollaset kahdeksantoista kilometriä. Näin olen antanut itselleni kertoa ja tästä pidetään kiinni.

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Finland: Zero points

Aika sairaan huikeen mageet fläsäri sivustot on pydes euroviisuilla! On kato sitä multimediaa kerrakseen, ku on tiäks kuvaa, videoo, ääntä ja tietty animaatiotaki disainattu yhteen. Siiiis toudella innovatiivista hei!

Mitä nyt siitä että sivut on todella raskaat ja navigoiminen on pepanderista. (Insert tähän euroviisuaiheinen homovitsi.) Sivut on ainoastaan flash versioina ja ne aniharvat linkit, mitä esim. tapahtumarafloihin on vedetty, on symboloitu eri hienosti snadilla maapallolla jonka huomasin linkiksi vain koska klikkasin sitä vahingossa.
Sisältö on todella vaillinaista, tyyliin ravintoloiden epämääräinen inside out häppeninki : "Tapahtuma osoite: Sijoittuu useisiin eri kohteisiin" ja thats it.
Voisin muuten linkkittää enemmnkin esimerkkejä sivuilta, mutta kun ne on todellakin fläshinä, niin eipä voi tekstiä copypeistata!

Tekijät kohdasta löytyi tollaset satakunta henkeä. Hyvä soppa hemmot!

maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Sailing The Seas Of Cheese

Valtavirran toisella rannalla kalastelevalle, netin syövereistä nousee toisinaan mitä kummallisempaa syvänmeren kalaa, jota ei jokaiselta kalatiskiltä normaalisti löydy. (Melkoinen allegoria, häh!) Meinaan, että noin puolen vuoden välein kasaan musiikki suosituksia yhteen läjään ja nakkaan waretus verkkoni vesille. Toisinaan lataan jotakin myös ihan fiilispohjalta, nimen tai muun mukaan. Näitä sitten latailen iPodiini ja makustelen huolella.
Loppujen lopuksi roskakalan osuus tästä kaikesta on noin 90% jotka heitän takaisin ja loput päädyn hankkimaan itselleni. Jos olisin vain kauppojen tarjonnan varassa, olisin paljon onnettomampi ihminen. Tämän tavan avulla, olen rakastunut mm. sellaisiin bändeihin, kuin: Tipper, Soft pink truth, The Books, Ellen Allien, Hanne Hukkelberg, Strappin Young Lad. Sanovatko mitään? Sitähän minäkin.
Itseasiassa omaksuttuani moisen laittoman tavan, musiikki ostosteni määrä on noussut huikeat 60% Samassa suhteessa vitutuksen määrä on laskenut, kun olen mennyt hankkimaan jonkun hehkutetun levyn, joka paljastuu jälleen munattomaksi paskaksi.
Tiedän. Mä olen paha!

lauantaina, toukokuuta 05, 2007

Studio 2.0

Minullahan on vuosien saatossa ollut muutamia pienimuotoisia studioita. Jotkut pienempiä, jotkut vähän isompia, mutta lähivuosina olen lähinnä vuokraillut moisen aina tarpeen mukaan. Syynä tähän nykyiseen tilanteeseen on se, että oman pajan ylläpitäminen ja päivittäminen ei vain ole nykypäivänä taloudellisesti järkevää puuhaa. Kilpailu alalla on kireää ja sellainen paja, jossa onistuisi kaikki äänittämisestä miksaamiseen, tulisi niiiiin kallliiksi, että studion käyttöaste saisi olla sanalla sanoen mahdoton, johtuen siitä että levytysbudjetit ovat yleensä aika naurettavia odotuksiin nähden. Eli taiteiluille ja omille projekteille ei jäisi juurikaan saumaa.
Lisäksi nykyajan tekniikka mahdollistaa tänäpäivänä studiotyöskentelyssä hämmästyttävän korkean tason, ilman että studioon tarvitsisi linnottautua (kärjistetysti), kuin äänitys ja kuunteluakustiikan takia.

Silläpä kasasinkin itselleni vihdoin kotioloihin soveltuvan minimisetupin, jossa oman musiikkini tekeminen, editointityöskentely ja jopa pienimuotoinen miksaaminen onnistuu hämmästyttävänkin hyvin. Hiomisen voi sitten hoitaa esimerkiksi luottopajallani Johtoääni studiossa.

Pajani sydän rakentuu Macbookin läppärin ja Logic audio softan ympärille, jonka audiointefacena, kontrollerina ja midikoskettimistona toimii mainio Novation X-Station, jonka perään nakkasin kotimaisen Proxsonicsin, tätänykyään profel, lafkan loistavat Pro-X tarkkailumonitorit, jotka pitkällisen pohdinnan jälkeen sijoitin olohuoneemme tilanjakajana toimivaan kirjahyllyyn. Näin sain ratkaistua sijoitus/akustiikka/hellasärö ongelmat tyydyttävästi. Takaseinään kun tulee näin ollen matkaa pari metriä, kuten kattoonkin, näin pahoja bassokuminoita a.k.a huonemoodeja ei pääse syntymään. Tähän kun lisää hyvät studiokuulokkeet ja kokemuksen tuoman tilannetajun, niin ollaan jo komiasti voiton puolella. Lattiatyyny perseen alle ja itämaiseen risti-istuma asentoon käy. Kyllä lähtee!

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Sarjakuvatuksia

Nyt hirvittää. Ajattelin tehdä kyselyn, mutta kun kyberavaruudessa sitä tulisi kutsua meemiksi, jotta ei vaikuttaisi ihan noobilta ja taukilta mutta minä vihaan meemiä, noin niinkuin sanana.

Noh oli miten oli. Kysymyksein liittyy sarjakuviin ja niitä on kolme:

1.)Lempi sarjakuvataiteilijasi?
Ja koska tällaisiin kysymyksiin on yleensä mahdotonta vastata vain yhtä (Paitsi jos on pahasti rajoitteellinen henkilö.), niin antaa palaa. Kyllä nettiin merkkejä mahtuu.
--------------------------------------
Meitsin ehdoton suokkari on aina ollut Hergé.
Mä olen imenyt Tinttejä jo isänmaidossani. Jokainen sivu toimisi yksinäänkin ja jokainen kuva TOIMII! Ja juonen kuljetus kantaa ihan yhtä hyvin, oli lukija sitten 10 tai 100 vuotias.

Hyvinä kakkosina tulee sitten Underzo/Coscinny Asterixeineen, Robert Crumb, Will Eisner, Winsor Mc Cay:n Pikkunemo rokkaa kans. Talkin´bout seikkailut :D, Alex Raymondista ei turhaan sanottu, että hän piirsi kuin enkeli. Jumala, sanon minä!
Myös Geoff Darrow:in pikkutarkka näprääminen lämmittää syömmein.
---------------------

2.) Nautitko sarjiksesi alkuperäisellä kielellä, vaiko et? Ja jos et, niin kukapa on lempi suomentajasi ja miksi?

------------------------------------
Tätä ei mun tarvii kauaa miettiä. Yleensä luen suomennettuja sarjiksia, mutta kyllä ameriikkakin menee tarvittaessa. Suomentajista ylitse muiden on Soile ja Heikki Kaukoranta ja perusteluni tulee tässä:










3.) Mikäpä se on lempi albumisi tahi vastaava, joka jaksaa ilahduttaa tai riivaa korteksia muuten vain?

--------------------------------------
No henk. koht. minä tempaisen koko Hergen tuotannon läpi, noin kahden vuoden välein.
Ne tuppaa kaikki olemaan omalla tavallaan komeita kokonaisuuksia, nin ettei mikään nouse ykköseksi, mutta maailman historian hauskin ruutu on oheinen. Muistan vieläkin, kun pikkupoikana kyläpaikassa luin ko. lehteä ensimmäisen kerran ja kikatin ko. ruudun kohdalla lattialla kippurassa. Nyt olen jo aika mies, mutta vieläkin spontaanisti pyrskähtää riemu, ruudun nähdessäni.

tiistaina, toukokuuta 01, 2007

Vappusaaga jatkuu...

Kaksi ihmistä pystyy suuriin tekoihin, kun vain tahtotila on kohillaan.