torstaina, elokuuta 30, 2012

Vähemmän kohkausta

Tällä vikkolla ei olekkaan tullut kohkatunna, minkä varmaan jo nokkelimmat arvasivatkin.

E´niveis. Viimepostauksesta on elämä päivittynyt pyöräilyn merkein. Kävimme Tampesterissa maastopyöräilyllä kauppi-niihaman metsiköissä, sivuagendana löytää sieniä. Sääli vain että rajoitimme hyväksyttäviksi löydöiksi vain syötävät. Noh Tampereella on onneksi loistavia intialaisia ravintoloita, joten emme kuolleet nälkään. Mutta kivaa ja kaunista piisasi.
Metsä

Samalla ulkoilutin myös uutta ohjelmoitavaa kamera-adapteriani. Tässä on se hieno puoli, että se kertoo manuaalitarkenteisillakin linsseillä, milloin tarkennus on kohdillaan... Kunhan sen on ensin kalibroinut kunnolla. Pari tuntia siinä meni pähkäillessä, nimittäin ohjeet olivat melkolailla kryptiset: "Pane kameran valotus tähän lukemaan: valitse aukko se ja se, sitten se ja se jne..." Noh kun vihdoin tajusi logiikan, niin säätäminen sujui. Se hieno puoli asiassa oli, että se onnistumisen tunne kun taas kräkkäsi jotain uutta, oli suuren suuri! Jos jollain on moinen savotta ja aivo meinaa nyrjähtää, niin meilin kautta voin kertoa, miten homma tapahtuu.
hyppy 3

On myös saunottu, ajettu mönkijällä, grillattu poroa ja tuhottu niveljalkaisia.

Mönkkäri Ravut
Viikonloppuna taas täälläpäin järjestettiin chilikisat. Kaveri meni ennakkoilmottautumaan Naga morichin syönnin MM kisoihin. Hää ehti homman jo kertaalleen peruakin, kun seuraavana päivänä olisi ollut työpäivä ja tuliperse, sekä yleinen pahoinvointi olisi odotettavaa. Noh, yleisen painostuksen ansiosta, mies kuitenkin meni mukaan karkeloon. Ja me sitä seuraamaan. Jumankekka jo pelkkä homman katsominen teki pahaa. Mutta niin vaan ukkeli veti maailmanennätyksen moisen paprikan syönnissä. 203.22 grammaa. Siis vertailun vuoksi, tabascossa on sellaiset 1500 scovillea, Elikkäs tulisuus astetta. Nagassa on asteita reippaasti yli miljoona. Kuvitelkaas tulikuuma teräsharja, jolla lyödään ekka täysillä päin pläsiä ja sen jälkeen tungetaan alas kurkusta, ettekä pääse edes perille.
Janne 1
Seuraavana päivänä Janne tuli kaffelle, eikä se ollut hommasta moksiskaan. Kuulemma kaikki maistui makealle, kun tuli tuo makuaistipuoli kalibroitua aika lailla psykedeeliseksi.

Mitäs muuta... Havahduttiin tuossa vaimon kanssa sellaiseen ihmeellisyyteen, kun loma! Itsellä on syyskuusta lähtien kahden kuukauden huilinki ja vaimollakin höllempää sitten Tamperestiin muuton. Äkkilähtöjä katselemaan ja Kreikan saaristohan se siellä kutsui. Zakhintosin saari Italian kupeessa odottaa.
Rukous

torstaina, elokuuta 23, 2012

Kaikenlaista kohkausta

Erikoista keikkaa on pukannut.

Uusi tulokas festarimarkkinoilla totteli nimeä Weekend festival. No siellähän kusi bauttiarallaa kaikki, paitsi meidän osalla ei kovinkaan juurikaan. Suurin kiitos kuskillemme Handelle, joka oli selvittänyt reitit etukäteen ja todennut mm. ettei lavan taakse pääse millään keinoin bussilla ja päätietä on ihan turha yrittääkään käyttää. Lähdettiin liikkeelle niiin aikaisin, ettei järkeä, mutta oltiinpahan ajoissa paikalla. Ja hyvä että oltiin, koskapa pientä säätöä siellä täällä ja virolaisten riggaama HK:n linjasäteilijä oli tosi oudon kuuloinen. En tiedä onko se näitten purkkien ominaisuus, mutta se pino hävisi Auradiudillekin. Kauhee kommootus ja kumina midlessä kautta linjan ja pirun kireä yläpää. Sitä sai oikeasti louhia kuokalla, sekä dynamiitilla räjäytellä kantoja, jotta soundista sai mukiinmenevän. Eikä ne kulmatkaan tainneet olla ihan just. Sen verran epätasainen oli äänikenttä.
Tiskejä oli onneksi kaksi: Oli digicoa ja Ls9. Valitsin älläsysin. Kommunikaatio ei ollut ulkomaan veikkojen kanssa ihan priimaa ja mikä tärkeintä: Siitä ysin näytöstä näkyi suoralla auringonpaisteella edes vähäsen.
Weekend
Festarimuotiraportti: 90% nuorista tytöistä koostuvalla yleisöllä oli 90%:sesti mikroshortsit tai mustat pillifarkut.

Ja sitten Turkuun: Koskapa olimme koko lössi niin hyvissä ajoin paikalla, teimme ihan vallan soundcheckin. Näitä ei montaa olekaan tänä kesänä ollut. Ihan ollaan nopealla linjatsekillä aina liikenteessä. Olemme sen verran rutinoituneita koijareita ettei moinen tuota ongelmia ja se säästää pitemmän päälle hitosti aikaa. Nämä linnafestit järkättiin Turun linnan kyljessä ja homman nimi oli sivistynyt. Ihan oli merkatut istumapaikat kaikille. Kalleimmat liput olivat tietty ihan eturiviin, missä subbasvallitkin. No saivatpahan bassoa koko rahnan edestä. Keikka meni perus-mainiosti. Jengiä ei vaan ollut ihan kamalasti.
Turku
Tavoistamme poiketen jäimme keikan jälkeen mestoille, kun kerrankin oli sellainen bändi nousemassa lauteille että kiinnosti: Toots & The Maytals! Tai eihän itse bändissä ole enää alkuperäisjäseniä, mutta silti. Bändin äänimies oli käynyt tarkistamassa etupään aiemmin ja kysyttäessä onko digicon tiski tuttu, vastasi hän ettei ollut moista ikinä nähnytkään. "Onko tässä Eq?" Oli eka kysymys. Varsin oleellinen vieläpä.
Puolen tunnin linjatsekkiin bändi tuli vartin myöhässä ja oli kyllä pokassa pitelemistä, kun katteli sitä niitten lavasäätöä.
No kyllä se sitten vihdoin lähti käyntiin ja huh miten lähtikin! Jossain toisen biisin kohdilla ukkeli nostaa jalan monitorille, toisen käden pystyyn ja laskee mikkiä pitelevän kätensä, noin 40cm päähän monitorista, joka ei muuten ollut ihan pienellä. Noh infernaalinen kiertohan siitä syntyi, minkä ansiosta biisi pantiin poikki ja ukko rupeaa raivoamaan, paiskaa mikin nurkkaan ja häipyy lavalta. Hetken kuluttua se palaa, vain huutaakseen naama punaisena ihan joka helevetin ihmiselle ja yrittää saada yleisöltä sympatioita, joka huutelee takaisin, että "Ei se Tootsie haittaa" ja  "Yritäppä nyt rauhoittua" Ihan lastentarha menoa.
Bändi soitti biisit varpaisillaan ja silmin nähden peloissaan, että mitäköhän tuo hullu spägäpää seuraavana keksii. Siitä oli leppoisa reggaetunnelma kaukana. Jonkin aikaa se jaksoi huvittaa absurdiudellaan, muttei kauaa. Varsinkin kun erikoismiehen erikoiskitara oli luultavasti väkivallalla uhaten käsketty panna sitten niin lujalle, että varmasti kuuluu. Vielä kun maestro itse olisi saatu vaikka väkivallalla uhaten kitaratunneille.
Toots
Vapaa aikaakin on ollut. Kävin laskemassa mäkeä. Ahveniston moottorirata Hämeenlinnassa on teh shit! Mahtavaa kurvaa ja mukavaa mutkaa. Smoothia asfalttia riitti. Viidettä tuntia siellä pyörin ja kaahasin. Seuraavana päivänä lihakset sen mulle kertoivat: Kivaa oli! Pian uudelleen ystävällisesti tahtoo hän!
Ahvenisto

tiistaina, elokuuta 14, 2012

Sattumoisin

Viimeviikolla ostin ja hukkasin terätyökalun.

Missä on mun leatherman? Vuosikausia on se palvellut, mutta nyt hukkunut. Mulla on tosiaan paha tapa olla hukkaamatta lopullisesti mitään muuta kuin verkkatakkeja, joten en viitsis mennä ostamaan uuttakaan. Kohta mulla olis niitä kaksi. Toisaalta ilman on haikeaa elää ja olla.

Mutta ne mitä ei ole liikaa, on kunnon keittiöveitset. Kuolasin taannoin eräässä käsityöliikkeessä H. Rosellin pikkuista kokinveistä. En tuolloin raskinut, mutta koskapa se ei jättänyt rauhaan, osoittautui se pakkohankinnaksi. Onhan nuo mun muutkin veitset erinomaisia, mutta tämä leikkaa ihan omassa luokassaan!
















Velikin avokkeineen kävi kylässä. Turistiajelutimme heitä lähinnä hyvien ruokien ja juomien äärellä.
Ono aui2
Taas on toki töitäkin paiskottu: Torstaina oli pikapiipahdus Hämeenlinnassa. Junalla keikalle ja yöbussilla kotio. Homman nimi oli olut-teltta ja me ainoa esiintyjistö. Jossain vaiheessa järjestäjä tuli sanoon, että viiden kilometrin päästä, järven toiselta puolelta oli valitettu poliiseille, kun basso hakkaa niin kovin kauhiasti. Hyvä niin. Basso kuuluu reggaehen. Lähempänä olis kuullut yläpäätäkin.
Hämeenlinna2
Perjantaina avattiin sittennii päälava Flowssa. Porukkaa olis voinu olla enemmänkin, mutta arvaahan sen, etteivät ihmiset niin aikaisin mihinkän vielä lähde, kun pelkästään aurinkolasien valitsemiseen menee puoli tuntia.

Hyvät oli festit. Käytiin vaimon kanssa tsekkaamassa bongo rockin vieraana ollutta Cornell Campbellia. Huh, miten pätevä ukkeli!
Cornell
Toisenkin keikan kävimme todistamassa. Ihan randomilla menimme yytsimään, että mikäs se siellä pikkuklubissa soittava Elifantree on oikein bändejään, semminkin kun päälavalla hehkutettu mikälie oli taas näitä: "Hei paisutetaan näitä biisejä niinku tosi leffamaisesti ja suureellisesti, mutta varotaan, ettei ne vaan ikinä lähde käyntiin niinku!"-bändejä.
No Elifantree oli ihan mieletön! Tatteina siinä intoiltiin koko keikka lävitte ja ihan intouduttiin ostamaan äänitettäkin.
Loppu ilta menikin sitten pääosin ihan istuskellen kavereiden kanssa ja kakkia jauhaen. Oikein kivaa oli kuulkaas!

Aamulla oli kaikkein yllättävintä krapulan puutostila. Silläpä kirmasin reippahana kisikselle ja hyppäsin Jurassic rockiin liikkuvaan bussiimme. Körö körö ja keikkaa pukkaa. Hyvää sellaista vieläpä. Jos meno oli Flowssa vähän vaisu, niin täällä sitten paikattiin. Kiva kun kulkee!
Melko nopeasti kuitenkin läksimmä keikalta kotimatkalle. Itsellänikin oli vähän hoppu, jotta ehdin Lahdesta lähtevään Tampesterin junaan.
Vaan mitä tekee uskollinen sinivalaamme? Laukeaa motarin varteen, keskelle ei-niin-yhtään-mitään!
Moista ei ole nähty näinä vuosina kertyneiden miljardien maantiekilometrien aikana vielä koskaan. Hande hoitaa viat ennakkoon. Vaan kaikkeen ei pysty tuokaan maantiekuljetusten kuningas.
Kuskiamme Rytsää vitutti, kuten oheinen kuva paljastaa.
Rytsä
Noh mutta onneksi Hese oli just päässyt Jätkäjätkien kanssa jurassikista stadiin, josta arvon bussikuski käänsi keulansa samoin tein takaisin päin ja läks meitä hakemaan.
Kolme tuntia me siinä tienvarressa kökötimme, mutta emme suinkaan toimettomana. Minä kävin sorminäppäränä poikana noutamassa puukolla uhaten metsästä leppäkeihään ja ihan omat keihäänheiton oluympiafinaalit pärähtivät käyntiin. Itse tulin kolmanneksi. En päässyt ihan tasolleni, kun on tuo olkapääkin kiukutellut ja ehkä otin vähän liian ujosti doupingiakin, mutta pitää olla kuitenkin tyytyväinen kolmanteenkin sijaan ja ihan hyvältähän se tuntuu kuitenkin se itsensä voittaminen.

Bussi

torstaina, elokuuta 09, 2012

Ystävällisin terveisin

Tällä viikolla vähän pienempiä paikkoja...

Forssa, tuo suurten linjojen kaupunki kutsui ja minähän lainaamaan autoa. Vaimo kyytiin ja köröttelemään pikkuteitä. Onneksi oli satelliittipaikannin, muuten ei olis ollu toivoakaan löytää oikeita risteyksiä. Käytiin sisustustavarakaupassa, keskellä ei midis. Siellä oli noin kaziljoona kertaa halvempaa, kuin niissä kaupunkien siustuskaupoissa. Tiedättehän ne liikeet, joiden ikkunoissa on liian ohuelti sivelty valkoisella maalilla puulaatikoita. Kirpputorillakin kävimme. Ostin räppilevyn.
Keikka oli torilla ja järjestäjä joku paikallinen yhdistys, jolle ei ilmeisesti ollut tämä tapahtumajärjestäminen ihan tuttua puuhaa. Aikamme ihmeteltiin, sekä bändi että tekniikka, että mitäköhän ihmettä täällä tapahtuu/tulee tapahtumaan? Kun "lavamanageri"kin puhui vain koko ajan puhelimeen ja huitoi kysyjiä kauemmaksi, otettiin homma haltuun siinä sitten ja ruvettiin sykkimään omiin nimiin.
Paikalla oli Soundcraftin Vi4 digidigi, jollaista en ollut ennen nähnytkään. Pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta, se oli ihan pätevän oloinen ja jopa kohtalaisen looginen tiski. Paskan kuuloiset kaiut näin ensikuulemalta, mutta ehkä niistäkin löytyis parempia presettejä, kun perehtyisi.
Tasan vartti vedosta: Bussi pakattu ja käynnissä.

Seuraavana päivänä hyppäsin sinivalaan kyytiin lähes kotipihalta. Lapualle kävi suunta. Matkalla pohdimme josko pitäis tehdä alkunauha ja Tommihan väsäsi moisen hetkessä, muiden tuottaessa vieressä. 
Vekkuli telttakeikka ja tekniikassa ykkösheppua. Ei mitään hätää, paitsi Tommia puri hyttynen keikalla sääreen. Vähän naureskelua eat.fi:n paikalliselle ravintolatarjonnalle ja yöksi Seinäjoelle.
Momon baarissa yksi ja ajoissa nukkumaan. 


Ahhh.... Viitasaari! Pihkuri!!! Tänne taas veri veti. Ollaan käyty täällä yötä ja pikkujouluja viettämässä matkoillamme ja itse pari kertaa keikallakin. Nyt oli Jukan ja SEB:in vuoro vallan esiintyäkin.
Pihalla piskuinen (ja läpilaho) lava, sekä juuri ja juuri pystyssä pysyvä miksauskatos. Tehtiin tsekkiä varmaan pari tuntia. Jotenkin ei ollut kiire mihinkään. Syötiin hyvin, nautittiin kuohuvaa, soitettiinkin ja saunottiin, uitiin, sekä baareiltiin. itse olin nukkumäkypsä jo ennen kahta. Jotkut jaksoivat kahdeksaan.

Aamulla olin pirteä. Jotkut eivät.
Heinola oli seuraava etappi. Siellä oli kesäteatteri ja ihan helevetisti ihmisiä. Ilmaistapahtuma, jossa ei ilmeisesti mitenkään kontrolloitu populan määrää. Mulla meni nimittäin se 40m matka lavantakaa etupäähän kymmenessä minutissa. Tukossa oli joka paikka. Jos siellä jotain olis sattunu, niin enpä tiedä millainen kaaos olis syntyny. Eniveis: Hauska keikka oli puolin kaikin. Pikkutytöt kiljuivat ja varttuneemmatkin tuntuivat tykkäävän. Kuvan kuvaa ei tullu keikalta, kun unohdin kameran bussiin ja sattuneesta syystä, en päässyt sitä sitten missään välissä hakemaan.



keskiviikkona, elokuuta 01, 2012

Teillä taas

Kyllä on romantillista kertakaikkiaan olla äänimiehen morsian. 

Vietimme nimittäin rouvan kanssa hääpäivämme söpöstellessä turun alas-sieltä-laiturilta-festivaaleilla nauttien Jukka Pojan keikasta.
Noh olin minä edelliselle päivälle sentään varannut vähän herkempää hommaa, kuten satopriääniä, punkkua ja juustoloita. Lisäksi hyvittelin hujuhajulla ja muulla rakkaushommelilla.

Turusta stadiin, josta rouva heilahti takaisin kotipitäjään ja minä heilahdin mäkeen. Lautaan heilahti cultin dominaattorit alle ja täytyy myöntää, etten tiennytkään että teflonistakin voi tehdä rullalaudan renkaita.
Liukkaat ovat ja vähänkään epätasaisemmalla alustalla rullatessa lähtee kivasti paikat hampaista.
Niin ja tulipahan muuten hommattua aiemmin sellaisetkin mukavuudet, kuin cultin Zillat, nuo gamma rayn inkarnaatiot. Halusin hieman enemmän grippiä ja smoothimpaa menoa, kuin metromotioneilla, joilla ei vauhdeissa juurikaan tulla tiukasti kurvaan, mutta kuitenkin pitoa saa irrota enemmän kuin deathraylla. Ja tässähän tämä. Tykkään.

Slaidihommat jäi pahasti kesken, kun piti rientää sinivalaaseemme, joka vei matkalaiset Kotkaan.
Meripäivillä oli iisiä, kun tiskissä oli säädöt valmiina muistissa ruisrockin jäljiltä. Harvemmin menen preseteillä, mutta nyt menin. Se halli meinasi olla vähän akustisesti haastava, mutta kyllä siitä käyttiksen sai. Keikalla kuultiin myös kesän paras välispiikki, kun Jukka loihe lausumaan että:
" En kyllä ymmärrä miksi tätä paikkaa kutsutaan kotkaksi, kun eihän nämä eturivin tytöt nyt niin pahan näköisiä ole."
Tyhjässä hallissa oli muuten kätevää tehdä tsekkiä rullalauta-avusteisesti, kun se matka lavalta etupäähän oli katettu asfaltilla ja sitä väliä jotui ramppaamaan taajaan. Kunnes yksi järjestysmies otti asiakseen tuohtua liikunnastani. "Pane se lauta nyt pois!!!" En pannut. Meitsi skeittaa, kun muut heittaa.

Seuraavana päivänä vuorossa oli Valkeakosken tehdasalueella odottavat häppeningit. Kesäpäivä oli kaunis ja tekniikka tuttua, joten presettihommiksi meni. Bäkkärialueen nurkalla oli vielä pikku mäkikin, jossa kävin mukkelehtimassa tovin. Oli vaan niin karua falttia, ettei oikein lähtenyt. Sapuska oli hyvää, kuten soittokin. Yleisössä lapsia ja volat tietty mulla sen mukaiset. Leppoisaa, niin leppoisaa.


Valkeakoskelta nopeahko lähtö heti keikan jälkeen, koskapa illalla oli vielä toinenkin pipefesteillä.
Taas oli vanhan keikan säädöt suoraan valmiina pöydässä, ja jokapuolella hilpeitä ammattilaisia, joten tsekki oli nopea hommeli. Siinä keikan aikana katselin sivusilmällä pääesiintyjän miksaushenkilön digicon säätelyä. Miehellä oli se tiski siinä valmiina, jo kun mä tulin kytkeen omaa setuppiani ja siinä se jotakin puljas sen kanssa koko meidän vedon ajan. Kanavia oli tuplat meihin nähden ja sen Eq-säädöt oli aikamoista katseltavaa: Mulla on maltillista taajuusboostausta vissiin parissa kanavassa. Muuten keskityn lähinnä kaapimaan niitä ei toivottuja taajuuksia pois. Tuolla ukkelilla oli taas aika rouheeta + - 10dB:n vuoristoratoja lähes joka kanavassa. Se mikä eniten ihmetytti oli se, että kun bändillä tuli suurin osa raidoista nauhalta ja synista, että millasta se lähtösoundi on, jos sitä pitää tuolla tavalla perseraiskata???
Ei jääty kuunteleen. Lähdettiin Jyväskylään nukkumaan...


...Koskapa seuraavana aamulla oli herätyskello soimassa jo puoli kahdeksan. Määränpää oli nimittäin Oulu ja aikainen keikka Q-stokissa. Tekniikka oli ruotsista. Kytkeminen oli leppoisaa, jopa hidasta, mutta ihan helvetin ammattitaitoista. Jätkät kehu, että lavasoundi oli, kuin ois levyä kuunnellu.
Mulle oli etupäässä rouhea analogipulpetti runsaine prosessoreineen. Pino oli aivan erinomaisessa vireessä ja subit stäkätty just hyvin. Ei mitään valittamista.

Keikan jälkeen jäi Stam1na taas kerran kuulematta, kun hikinen ukko lähti piipahtamaan saunassa.
Mutta koskapa olin kotikentillä, eikä ollut kiire mihinkään, niin minähän palasin asap. festarialueelle.
Oli nimittäin tämän kesän ekat karkelot, jossa on ollut aikaa viettää mukavaa.
Etupäässä kävin katsomassa, miten Patronen toimittaa ja hyvinhän se! Jämähdin sitten katsomaan Chisun keikan kokonaan. En oo ennen nähnyt, mutta nyt näin ja tykkäsin kovasti!
Roxette ei sitten toiminutkaan. Ihan kauheet soundit. Bändi kuulosti ponnettomalta ja laulusoundi puukotti korvaan. Ei noin. Yöllä vielä broidille saunomaan ja mukavahan se ilta oli kaikkiaan.

Oulussa hengasin vielä pari päivää ja grillattiinkin kesän (omalle kohdalle sattuneen) kovimman ukkosmyräkän aikaan. Lisäksi vähän kepposteltiin, kun veljellähän on sellanen vänkä leikkuri, jolla saa tehtyä vaikka ja mitä haaskaa.