maanantaina, marraskuuta 30, 2015

Lastuja äänimiekkosen elämästä

90% lukijoistani haluaa kuulla enemmän mieltäturruttavaa audioläppää, joten suunnittelin ruveta jossain vaiheessa jakamaan nippelitietoa ja omakohtaisia vinkkejä eri bändin osasista, mitä on hyvä ottaa huomioon keikkatilanteissa. Ihan lähtien vaikka lauluista, että mimmosta mikkiä ja monitorointia ja mikkitekniikkaa etc... Aihehan on todella laaja, kun esim. rumpuja voi mikittää ja miksata niin älyttömän monella tavalla. Mutta kyllähän nettiin tekstiä mahtuu ja aikakaan ei ole rajallista. Kommenttiketjuun voi esittää toiveita ja ajatuksia aiheen tiimoilta.

Mutta sitä lisää tulevaisuudessa.

Nyt tulee "Rakas päiväkirja" -tyyppistä kertausta.

Emma Salokosken kanssa olen käynyt lähiaikoina vempuloissa keikkapaikoissa. Yksi oli Jyväskylän poppari, jossa ei ole muuten mitään vikaa, henksu on loistavaa kuten fiilis ja juomien laatukin, mutta tekniikkahan siellä on melko... ööö... hastava. Jotain pomppukailotinta kumisemassa ja se soundcraftin pikkudigitiski, jollain laajennuspalikalla joka ei osaa syöttää fantomia kaikkiin kanaviin.
Ja tiskistä kun ei löydy mm. pad:iä, jolla sais liian kuumaa signaalia vähemmälle. Sekä todella randomeita monitorikulmia. Onneksi olin mestoilla hyvissä ajoin, ennen bändiä, niin sain viritellä laitteistoa huolella.
No keikkahan meni tietty oikein mainiosti ja yleisö tykkäs. Paitsi se yks rouva, jonka mielestä keikka oli sietämättömin kokemus ikinä, kun "Laulu ei kuulu ja passo käy syvämmelle" kehotin rouvaa tulemaan sieltä huoneen takanurkasta tänne muun yleisön sekaan, niin takaan soundin paranevan huomattavasti. No mutta kun sen viinilasi oli siellä nurkassa, niin eihän sieltä voinu mihinkään lähteä.
Poppari

Toinen hämmentävyyskeikka saman ryhmän kanssa koettiin viime torstaina Helsingissä. Henry´s pubissa piti olla Ruger Hauer, Emma Salokoski, sekä Terveet kädet, yhteiskeikalla. Eli varsin hajanainen, mutta kova lineuppi. ikävä kyllä Terveet kädet joutui perumaan, niin kuka tulee tuuraamaan? No kukapa muukaan, kuin EINO GRÖN! Taas oli muuten aika haikeat puitteet. PA: oli harvinaisen epäkeskon kuuloinen. Toisella puolella oli joku isompi hätä. Kaikki monitorit kuulostivat ihan eriltä, toisiinsa nähden ja olivat ripustetut kiinteästi kattoon. Mikseri veteli viimeisiään ja delaynsä sisällä asui riivaaja. Joutui toisin sanoen tekemään töitä palkkansa eteen.
Grön
Yo talolla on tullut tehtyä mm. musikaalihommia ja semmonen kaveri, kuin Pyhimys veti jengin tupaan kahtena peräkkäisenä iltana. Oli muuten ihan erinomaisen hyvä live heillä! Vahva suositus!

Oksun kanssa tuli taannoin pyörähtettyä AV messuilla. Siellä oli tuttua hahmoa kosolti. Digidesignin tiskit näyttivät kaikki ihan samalta. Miksi keksiä pyörää uusiksi?
Avidin tiskillä voinee lentää vaikka plutoon. Rolandin tiskillä päässee maaliin, kuten myös Allen & Heatilla, vaikka sen graafinen ulkoasu oli lähempänä "my first digimixer" osastoa, kuin pro-audiota. Mutta se, mikä kolahti ihan täysillä, oli Yamahan uus lippulaiva Rivage, a.k.a PM10. Siinä oli jalopuuta ja nappuloita ja vilkkuvia valoja ja kauhee hintalappu ja mää olin ihan myyty! Kaikesta herkunmäärästä huolimatta käyttöliittymä oli todella selkeä ja intuitiivinen. Saapa nähdä yleistyykö nämä festarikeuloina tulevaisuudessa?
Rivage
Toinen hehkutuksen arvoinen ständi, oli yllätys yllätys, Amphionin putka. Siellä herra johtajaherra, sekä supermies, Martin Kantola, jonka kanssa hopisimme tovin kaiuttimistaan. Se amphionin bassojärjestelmä kuulosti nopealla höristelyllä todella hyvältä. Haluaisin sen kernaasti joku päivä studiooni kunnon testiin, mutta pelkään pahoin, että se tietäisi vääjäämätöntä rahanmenoa.
Amphion
Viime viikon maanantaista keskiviikkoon olenkin sitten istunut Akun tehtaan salin nurkassa, johon nostin pystyyn pikku PA:n ja Yamahan CL5:den. Sain Rönäriltä raidat Elastisen kesän keikalta ja lykkäsinkin virtuaali soundcheckvalmiuden kasaan. On muuten ihan erinomaisen näppärää, kun panee vaan läppärin perään verkkopiuhan ja toisen pään mikseriin ja ne juttelevat keskenään, kuin vanhat tutut. On aika paljon kivempi opetella uuden tiskin käyttöä ja konfailua, kun on aito äänimateriaali käytössä, miinus se itse fyysinen bändi siinä häiritsemässä ;)

Ensimmäisenä päivänä opettelin reitittelemään ja konfailemaan bulsaa. Seuraavana päivänä rakensin bändimiksaushirviön, jossa käytin naurettavan määrän pöydän mahdollistamista resursseista. Oli kulkaa buskompuroita ja levitysmatriiseja ja whatnottia joka lähtöön. kolmantena päivänä purin miksauksen taas auki ja palasin idioottivarmaan perustilanteeseen, pitäen vain parhaat jutut, joihin päädyin edellisenä päivänä. "Keep it simple stupid!"

On muuten ns. ehana tiski. Erinomaisen selkeä käyttis ja soundaakin ihan pirun hyvältä. Uudet kaikualgoritmit vaikuttivat ja premiumräkin laitteet ovat hyvä kirsikka. Ja vakaakin se tuntuu olevan. Olen käynnistellyt ja sammutellut sitä ja lavamuppaloa ihan miten sattuu. Temponut kattikaapelia irti  ja tökkinyt takaisin ja jättänyt yöksi päälle etc. Ei sillä ole ollut mitään hätää vielä kertaakaan.
Je suis
Tositoimiin me päästiin vihdoin viime viikonloppuna. Eka keikka oli Kaarle XIII:ssä, yksäripikkujouluissa. Se mikä järjestelyissä oli nerokasta, niin tilaamamme apukädet oli hankittu muuttofirmasta. Toisin sanoen asenne oli jotain ihan toista, kuin lippupalkalla toimivat teinit, joista puolet on karanneet ulosroudaukseen mennessä ja loput ovat liian kännissä. Oltiin kuulemma yllätysesiintyjä, niin teipattiin kaikki keisien paljastavat merkinnät piiloon ja käänneltiin huppareita nurinperin, ettemme kavaltuisi. Jengin spekulaatioita oli kyllä hauska kuunnella. Meinas muuten pää räjähtää, kun 95% naisvaltainen pikkujoulukansa tajus, että Elahan se siellä! Onks hei pakko aina kirkuu? (kai se sitten on).
Loreal
Seuraavana päivänä painuimme samalla porukalla Raumalle, uudenkarhealle Varastoklubille. Meni heittämällä maan keikkamestojen top. listalle. Iisi roudaus, kivan kokoinen lava, hyvä henksu erinomainen boogie. Ja mikä yllättävää, keikkapaikan akustiikkaankin oli panostettu! Ainoa miina oli keskikaiuttimen sijainti just siinä rahakanavan, eli solistin yläpuolella, joka aiheutti vähän tekemistä.
Rauma
Ens perjantaina on sitten Elashoun kanssa kotikenttäetu Pakkahuoneella. Täräyttäen!!!


perjantaina, marraskuuta 06, 2015

Menoa, sekä meininginomaisia tilanteita

Nyt on jotenkin niin mielettömän kova boogie meneillään, että pitää harrastaa hehkutusta.

Niinkuin pitkäaikaisemmat blogini lukijat, sekä alan ihmiset tietänevät, on syksy ja alkutalvi yleensä erinomaisen hiljaista aikaa, mitä keikkarintamaan tulee. Tästä poikkeuksena tietenkin pikkujoulukeikat. Mutta pääasiassa keikkasumat kasaantuvat keväälle ja kesälle.

Tämä vuosi on näemmä kohdallani poikkeus, siitä huolimatta (vaiko sen vuoksi?), että SEB löi toistaiseksi pillit bägiin. Sen lisäksi, että itseäni työllistää kiitettävästi masterointi ja miksaushommat studiollani, riittää puuhaa myös Yo Talo/Palatsiteatterillakin.
Onneksi ollaan saatu remmiin riittävästi erinomaisen monipuolisia ja päteviä ihmisiä, jotka eivät kavahda seminaari/musikaali/rap -komboa tms. tuotannollista aivopierua. (terkkuja). Noh onneksi uituja liemiä on takana sen verran moniaita, että tietää moisten olevan välillä taloudellisia välttämättömyyksiä taloille. Työmoodi päälle ja menoksi.
Uittoputki
Silläkin eläis muutoin ihan jeppiksesti, mutta kun vaimon duunipaikka meni ajamaan itsensä konkkaan, joten tuleva kvartaalimme tuo muassaan haasteita. Se on kyllä tekijänaisia, joten en ole hänestä millään tavalla huolissani, mutta siirtymäajan se vaatii. Voishan tuo vaikka ihan vaan olla kuukauden, tai pari.

Vaan eipä siinä. Ensin soitti Emma Salokoski, että lähdenkö följyyn? No ei tarvinnut kauaa miettiä.
Sitten soitti Rönninki, että astuisinko saappaisiinsa Elastisen keulilla? No ei mennyt mitettimiseksi sekään homma.
Lisäksi Elias Gould tönii viesteillään vähän väliä, jotta pääsisinkö? Ja minähän ainakin yritän ehtiä. Vielä olis pari muutakin loistoartistia nykimässä ripaa ensi kevään rientoihin. Menee jo melkoiseksi aikatauluttamiseksi kyllä. Voipi olla, että pitää vähän delegoida keikkiä tutuille. Olen huomannut, että hyvä tulee kierrättäessä aina lopulta takaisin.
Hämeenlinna2
Elastishomman kanssa mulle esitettiin yllättävä kysymys: "Millä tiskillä sä haluisit tehdä keulan?" (Suomennos: Valitse itsellesi sopiva mikseri.) Minähän olen aina mennyt talon tiskeillä, edustamieni orkestereitten kanssa. Osin budjettisyistä ja osin sen takia, että pysyy homma mielenkiintoisena ja tatsi mahd. erillaisiin työkaluihin. No nyt kun meillä tulee olemaan kaikki kilkkeet omasta takaa, niin on erinomaisen järkevää kuljetella mukana myös omaa tiskiä.
Ja siinähän sitä riittikin pähkäilyä. On niin monta tapaa lähestyä tuota digimikseriä. Kaikissa on hyviä ja huonoja puolia.
Se on se soundi jonka pitäis ratkaista, mutta jos käyttöliittymä ei kohtaa ihmisen kanssa, niin boogie on väistämättä ikävä. Toisin sanoen, pitäis olla sekä ja että.
Lisäksi haluan, että kaiken tarvittavan prosessoinnin pitäis löytyä samasta paketista, ilman ulkoisia korttilaajenteita, tahi serverihässäköitä. Nimittäin jos joku laukeaa, niin se on oltava korvattavissa maakuntatasolla ja nopeasti. Ja mitä vähemmän on lauettavaa, niin sitä turvallisempi olo.
Eli Midakset ja Digicot jätän muille. Tiskin pitäis myös olla sellainen, että sillä pystyy tekemään niin  Ilosaaren päälavan, kuin Rukan Pisteenkin. Ja sehän karsiikin pois soundcraftin pätevämmät. Allen&Heatin ja Rolandin uudet kiinnostelisi, mutta onks niitä kellään? Entä pitkäaikaisia käyttökokemuksia? Minusta on moneen, muttei betatestaukseen. Varsinkin se Rolandin eka V-mikseri oli niin paska, etten tiedä, voinko antaa sitä ikinä anteeksi.
Ja jos tehdään muodikasta listantynkää, niin kokemuksieni perusteella, jos pelkkää soundia kuunnellaan, niin mun parhauslista menee, jotennii: Avid, Midas, Digico ja muut. Toivon jammu panee tuonkin pakan uusiksi. kunhan sitä pääsee kunnolla koeistamaan, nimittäin:

Myriaadien keikkojen perusteella, mulle on jäänyt Yamahan tiskeistä erinomaisen luotettava ja järkeenkäyvä kuva. Monet kilpailijat ovat tehneet hommat mm. soundillisesti erittäin paljon paremmin, mutta hintakin on ollut ihan eri luokassa ja sormi suussa huomattavasti useammin.
Mä olen luultavasti ainoa ihminen suomessa, joka julkisesti tunnustaa tykkäävänsä jopa LS-9 tiskistä.
Jos sitä kohtelee kaltoin, se kuulostaa hivenen paskalta, mutta oikein kohdeltuna siinä ei ole mitään vikaa. Ja se on yksinkertaisuudessaan ihan tajuttoman nopea käyttää ja yllättävän monipuolinen.

Pro tip: Pane se ensimmäisen dynaamiikan gate, kompuramoodiin hitailla asetuksille ja miedolla ratiolla ja se sitten se kakkoskompura perään nappaamaan nopeammin ja jyrkemmin, niin sulla on kanavassa ihan tajuttoman kova laulukompura!

Olen kierrellyt uusien CL-sarjalaisten ympärillä uteliaana jo tovin ja koskapa kokemukseni pikkuveljistään ja kollegoiden puolteiset lausunnot vakuutivat, päädyin lopulta CL-5 tiskiin.
Siitä löytyy riittävästi liukuja ja namiskoja hypisteltäväksi. Lisäksi perus Eq ja kompressori osastot ovat varsin pätevät ja neutraalit. Mutta lisäksi siitä löytyy Neven kikottimet ko. osastoille, tuomaan sitä lämpöä ja karaktääriä.
Jos mun pitäis valita yksi kompura loppuiäksein, se olisi luultavasti LA-2a Ja se on mallinnettu tuohon. Lisäksi on porticoa, pultekkiä ja dynaamista ekvalisointia. Hitto, siinä on koko studio yksissä kuorissa. Oikeesti, siitä saa vakiona piuhalla suoraan Danten kautta kaikki raidat talteen koneelle ja...
Oho, pahoittelen amatöörimäistä innostustani.


Kaiken kaikkiaan, vuodenvaihde vaikuttaa ihan mahtavan monipuoliselta, innostavalta ja haastavalta!
Hyppy