tiistaina, huhtikuuta 25, 2017

Vuotuinen labinlimbo

Jaa, menin sitten lupaamaan yksityiskohtia lapinlimbosta.

No tässä tulee:
Leviyllässaariselkäylläslevi.
Siinä oli ensimmäisen lohkon sijoituspaikat.

Hokasin muuten että mikäpä sen mukavampaa ajankulua matkustellessa, kuin kaivaa lyijykynät ja piirrustelulehtiö mukaan. Edes haasteita ei puutu, kun se kuorkin ilmajousitettu hytti heiluu ja pomppii yllättävän paljon. Ei siihen oikeastaan edes kiinnitä huomiota, ennen kuin yrittää vetää suurinpiirtein suoraa viivaa paperiin.
17883692_1676242459064023_4177129992415000084_n

Hullussa Porossa Hujanen oli pannu taas parastaan ja se tupa kuulosti entistäkin paremmalta. Tassilattia oli noussu ylemmäs ja PA:ta oli päivitetty. Ei niinkö taaskaan mitään valittamista.
Toi mesta on Tavastian ohella mun ultimaalisia suosikkejani, mitä tässä maassa keikkailuun tulee.
17861913_1676265945728341_8776460831460282189_n

Ylläksen pirtukirkko on kanssa mukava. Vielä kun ne saavat sen yhden oven fiksattua roudausystävällisemmäksi ja hankittua kiinteän, ripustetun PA:n, niin ai että. Akustiikkahan siellä on hälyisehkö, mutta aina niiin mukava vastaanotto, hyvä ruoka ja huolenpito, yhdistettynä ihan timanttisen tulisiin keikkoihin, niin eihän siitä voi kuin pitää!
Pirtukirkko2

Mutta humppasukkuloiden logiikka se vaan jaksaa kerta kerran jälkeen ihmetyttää:
Aina pitää juurtua oviaukkoihin ja portaisiin. Ja saavutetuista paikoista ei muuten lipsuta.
Väkisin ja voimalla saa runnoa, että ohi pääsee.
17951502_1680840515270884_7856836488895735943_n
"Mutta enhän minä istu tuon tekstin päällä vaan tässä sivussa..."

Saariselällä taas meininki on toinen. Meni varmaan toista tuntia, ennenkuin yksikään henkilökunnan edustaja edes moikkasi. Jotenkin ahdistava ilmapiiri. "Ette te siinä voi syödä, siihen tulee ihmisiä." "Ette te siitä buffetista saa syödä..." Ette saa, ei käy, ei kiinnosta.
Rokka
Sitten pari viikkoa vapaata Lapista, mutta kyllä siinäkin välissä kilometrejä tuli istuskeltua.
Joensuun Kerubissakin on aina eri kiva käydä. Siellä on kiva, kun on mukavaa. Mitä nyt ihan tokuton se roudaus, kun niitä kamoja joutuu tönimään ne kolmet portaat. Noh onneksi meillä oli apukäsinä kaksi pikkuruista medianomiopiskelijan poikasta ja tyttöstä. Minä pistin ne tiukille, mutta väitän että ne oppivat parissa tunnissa enemmän roudaamisesta, kuin koko opiskeluaikana.
Kerubi
Ja eikun toiseen rouduuhelvettiin, eli Oulun Tähteen. Siellä kun on se kilometrin pituinen liuska, joka on aina vähän turhan liukas. No mutta aina on yhtä hauskaa kun pyytää neljä apukättä ja sieltä tulee kaksi kaksikätistä tyyppiä. Onneksi nää oli aikuisia ja ihan ammattiroudareita, niin liikahti se laatikko sukkelaan. (Ja juu, on ollu myös yksikätisiä ja jalkapuolia ja...)
Itse keikalla oli muuten kuuma! Ihan tajuttoman kuuma! Oli pakko heittää heti kengät pois jalasta ja kas, välittömästi universumi rankaisi kuismattaren hahmossa, joka kaatoi karpalolonkkunsa suoraan mun kenkien sisään. Ja arvatkaa oliko mulla vaihtokenkiä mukana? Ja arvatkaa oliko seuraavana sunnuntai-aamuna yksikään kenkäkauppa Oulussa auki? No mutta onneksi meidän kiertuedamageri Kimmo on puolijumala; "Mikä sun kengän koko on?" Hän kysymään ja vastauksen saatuaan, se veti mulle pakasta tuliterät popot jalkaan. Ihme kaveri!
Oulu tähti
Sitten olikin edessä erikoiskeikkojen erikoiskeikka. Sen reilut nelisen tuntia nukuttuamme, hilpasimme Pihtiputaalle junppasaliin, johon oli bookattu Karavaanin ja Suoralähetyksen yhteiskeikka. Siinä muuten kaksi semmoista artismiryhmittymää, että on ihan turha etukäteen suunnitella mitään liian tarkkaan. Pelimannit kun vetää ns. fiiliksellä. Featuroinnit ja yhteis-soitot taidettiin päättää noin 4min. ennen keikkaa. Parempi pitää vaan pää kylmänä ja luotto korkealla.
Ruosila hoiti mestoille erinomaisessa vireessä olevan PA:n ja hämmentävää kyllä, se sali soikin ihan älyttömän hyvin. Tasainen taajusvaste, ja maltillinen jälkikaiunta. Ei siis ollutkaan mitään ongelmaa.
Molemmat bändit vetivät timanttiset keikat ja loppusekoilutkin meni ihan täydestä.
480218_1665874716767464_8862633253735062677_n
Jaaa Seinäjoelle. Ravintola soittola oli paikallisen Cumuluksen tanssijuottola. Henkilökunta oli ystävällisesti liputtaneet meille pari bussipaikkaa siitä oven edestä, että saadaan paavi kivasti siihen suorilta ja laatikko siirtymään sisälle. No eiköhän siihen ollu lippusiiman taakse luikahtanut vain yksi Alfa romeo ja yksi Mersu. Alfisti saatiin rekkarin perusteella ajamaan kulkineensa vittuun siitä ja vähän akäiseen, mutta Mersumiestä ei. Noh rekan perä keulaan kiinni ja siinä vaiheessa kun lifti lähtee lähestymään konepeltiään, niin sieltä sitten kipitti yksityisautoilija siirtämään ajoneuvoaan aika vikkelään.
Keikka oli silleesti sopivaan aikaan, että kun löi keikan jälkeen tiskin kannen vähän pirun nopeasti kiinni, ja käytti ripeyttä, niin ehti vielä nurkan taakse nauttimaan Solosen ja Kosolan keikastakin.
Anssin kanssa piti tosin käydä vähän haastamassa paikan tekniikkaa:

-"Saatko sä noitten sanoista selvää?"
-"No en kyllä"
-"No pitäiskö sun kuule tehdä asialle jotakin?!?!!"

ja

-"Onkos sulla etuvaloja täällä?"
-"On juu"
-"No voisitko panna ne päälle, niin näkyis ne esiintyjätkin?!!?"

Kamoon, ei se oo niin vaikeeta. Ja jos ei vaan kiinnosta, niin vaihda vapaasti alaa. Ei näitä hommia ole pakko tehdä!
Tähdet
Turku ja Venus.
Pimeys, kuolema, hautuumaa.
Jotain positiivista: Hyvää nakkikeittoa.
Vieno toive: Ei sais oksentaa yleisöläinen FOH:iin. Tai kukaan. Tai mihinkään.
17884260_1676289879059281_7939628632309577500_n
"Rouva on hyvä ja menee sieltä baarin nurkasta sinne esiintymisalueen läheisyyteen."

Sitten myö hilipastiin sinne lapinlimbon kakkoskaudelle, mutta Kaijjaanin kautta. Kaukametsäsalissa oli konserttihommaa. Piti lähtä jo edellisenä päivänä ajelemaan, niin jaksoi. Matkanvarrella erehdyttiin syömään. Otettiin lounaspaikan valikoimasta oikein pizzaa, kun sillä voi mennä ehkä vähiten metsään. No Kimmo sitten paskoi ja oksensi sitten silleesti ihan raivolla koko yön ja aamun. Itse vain maistoin hivenen hänen pizzaansa, niin mulla oli vain pakki kovassa korvennuksen tilassa. No onneksi saatiin kasaukseen paikallinen herrasmies jeesimään, niin saatiin kamat pystyyn ja kytkyyn kivasti. Iltapäivällä Kimmokin alkoi näyttämään ihan ihmiseltä ja se liittyi iloiseen seuraamme.

Se Kajaanin sali soi oikein nätisti, mutta jumalation kun olisi kiva, että joku osais käyttää niitä laitteita. Tai siis se että kiinnostelis, merkkais jo paljon. Aivan erinomaista Lacousticia roikkui ihan kivasti ja karasti, mutta jos esim. subeja, joita on 2x/puoli ajellaan päätteestä dipoliasetuksella, niin ne purkit on sittennii vastavaiheessa ja ne kumoavat toisensa. Ja jos toiselta puolelta on pari palaa keskeltä mykkänä, niin siellä salissa jää aika monta paikkaa täysin katveeseen. Eikä siellä tietenkään ollu mitään nostimia, tai edes riittävän pitkiä tikkaita... tai sen puoleen näemmä just sitä kiinnostusta, millä hoitaa tilanne kuntoon.
Toimikaa!!!
17904020_1678303218857947_7509919066782242561_n
Jaaaaaaa... Leviyllässaariselkä. Saariselällä kävi huhuhulvaton tilanne, kun saatiin paavi parkkiin siihen lastauspaikalle, niin kuului ihan jumalaton pamaus. Ilmajousihan se siinä laukesi, koko 14 baarin paineellansa. Älytön tsägä, että just vikalla keikalla, eikä edes maantienopuksissa, vaan maltto odottaa siihen pihaan asti.
Keikka alta poikkeen ja aamulla hypättiin Anssin kanssa popin autoon ja Kimmo jäi odottelemaan hinaushenkilöä, mi lirvahti niinkin läheltä, kuin Rovaniemi. Siinähän ne puljaillessa tajusivat, että jos paavin nostaa hinurin kyytiin, niin siitä tulee semmonen torni, ettei se mene yhdenkään sillan ali ja matalimpien voimalinjojenkin kanssa saa olla tarkkana. Jotenkin se kuisma sitten rakensi siihen jonkin väliaikaiskytöstyksen, että Kimmo pääsi sillä rolloon ja lensi sieltä sitten etelään. Se oli lopulta pötköllään paljon ennen muita.
Noi hommat ei muutenkaan ole kovin halpoja fiksailla, niin arvatkaa vaan oliko rapeaa hoitaa hinuria ja korjaamopalveluja noinniinkö Jeesuksenjuhlintapäivinä?
17498684_1658158747539061_3704986018266617487_n
Itse hyppäsin Oulussa poikkeen ja kävin pari päivää sukuloimassa. Pikkuveli oli avannut uudessa lokaatiossa paitapainonsa. Oli muuten hulppean messevät tilat. Menkäähän mestoille tahi tilatkaa netitse.
Itse hommasin heti kasan paitoja ja hupparia.

17884561_1679471648741104_6649843817340754363_n

keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2017

Kulttuurihistoriallisia painanteita.

Vähän on taas pitänyt sitä semmoista kiirusta ja silläpä on taas menny kuukausi kirjoittelemati.

Keikkaa on siis riittänyt niikseen paljon, että jos jokaisesta rupeaisin vuolaasti tässä tarinoimaan, niin loppuisi internetissä tila kesken. Mutta tiivistetään ja hypitään.

Sitten viimenäkemän me luikahdettiin sieltä Tampereen Olympian keikalta alakertaan aamubrunssille, joka kiilas itsensä kaikkien aikojen brunssien top viiteen. Ja mä olen elämässäni vetänyt aika kovia brunssisettejä, vaikka itse sanonkin.

Seuraavana viikonloppuna mentiin niin kekkosmestaan, ettei mitään rajaa; Nurmijärven Ruusulinna on just niitä vanhan ajan reliikkejä, joissa perunajauho pöllyää ja humppasukkulat pyörii.
Ihmettelin katosta roikkuvia ööh... persoonallisia koristeita, kun lähemmin tutkiessani ne paljastuivatkin koristelluiksi akustolevypalasiksi. Nerokasta! Mestassapa olikin tuollaiseksi matalahkoksi halliksi yllättävänkin "ihan jees" soundi. Populaa riitti ja Pikku Eerokin kävi siinä hetken pyörähtämässä.
Karavaani Ruusulinna

Siitä sitten toiseen kekkosmestaan Vammalan Seurahuoneelle. Onneksi Kimmo oli ottanut jotain etukäteen selvää, siellä oli nimittäin ihan perkeleellinen kierteinen porrasroudaus. Noh omistajan poika sitten kavereineen punkesi sen kuorma-autollisen laatikkoa sinne toiseen kerrokseen.  Yritin lohduttaa, että salilla tollanen treeni maksais maltaita. Muttei kuulemma millään salilla ookkaan noin kovaa treeniä. Amatöörit!
Siellä oli todella vaikean mallinen ravintolasali, mutta joka kuitenkin lopeensa soundasi yllättävän hyvältä. Vähän fillikailottimia reunoille ja kunnon barrikaadit lavan eteen, niin avot.
Uskotteko jos sanon, että paikassa oli hyvin paljon erittäin humalaisia ihmisiä. Ei tullut keikan jälkeen mieleenkään poistua takahuoneesta rahvaan puolelle.
Karavaani Vammalan seurahuone

Rauman varasto- ja Lahden Finlandiaklubit ovat molemmat keikkapaikkoina niin vaivattomia, etten jaksa niistä edes kummemmin mainita. Molemmissa helppo rouduu. Hyvät tilat ja ennenkaikkea loistavaa henkilöstöä.
Lahti
Seuraavalla viikolla pyörähdin Tsadissa studiotyyppien AUX-kokouksessa, jossa juonittiin jos jonkinlaista alan tulevaisuutta. Olipa ihan törkeen kiva taas nähdä senkin puolen kollegoita ja puhua luvan kanssa audiota. Tuli siellä kuultua sivumennen myös noitten mun aphioneitteni pikkuveljiä, niitä One15 malleja ja onhan se nyt kumma, miten hyvää ja yllättävän isoa ääntä nekin toistivat.
Samalla reissulla kuulin semmoisia vähän isompia Adameitakin. Todella tiukka ja alasmenevä botne. Piti oikein kysyä, että onks johonkin piilotettu subi? Ei ollut. Enihow, jotenkin mun korvaani ylämidle oli tosi vaiheinen ja suttuinen. En oikein saanut otetta mistään. Toisaalta pajan omistaja on niillä tehnyt aika monta ja aika paljon myynyttä levyä, joten...

17202945_1641002449254691_4586353513287250539_n
Kuvan otti joku ko. ryhmästä. En muista kuka. Punaviini oli maistuvaa. Kaikki kunnia hälle!


Ja kekkosmestat senkun jatkuvat. Kauhajojen Aronkeidas näytti ulkoapäin ihan siltä, että äkkiä karkuun. Semmonen matala hallirakennus, josta ei voisi ulkoapäin ikinä aavistaa, mitä siellä sisällä puuhataan tai ollaan puuhaamatta. Terassin tapaisella lakana, johon joku oli vetäissyt komeasti mainontaa. Meinasin kirjoittaa kulkineemme kylkeen "Paskoja vihanneksia", jotta mulahdus olisi ollut täydellinen. No mutta kynnyksetön rouduu, riittävän kokoinen lava ja ilmeisesti kokolihaa soittajille. Ensin meinasin ilahtua, kun kattoon oli pantu koukut kaukokaapelille, mutta tarkemmalla vilkaisulla ne kulki tuuletinpropellien kanssa ristiin. En kaivannut siinä tilanteessa siivutuspalvelua longdistance cablellemme, joten vedin nätisti seinänvierttä.
Laskutusperuste syntyi. Ps. Kun rakennatte saunan, niin älkää pliis poratko lauteitten läpi niitä ruuveja. Ne jää törröttämään ja ovat niin kovin kuumia.

17342731_1650510564970546_8840990426630865090_n

Valkeakosken Waltikka. Ah niin lähellä kotia, mutta silti niin kovin kaukana. Semmoinen hotelliasia. Toiseen kerrokseen pienellä hissillä ja taas nuoret miehet pääsivät punnertamaan pitkät portaat niitten isompien laatikoitten kanssa. Mukavaa henksua ja tosi kunmallinen sali. muuten perus kokolattiamattoa ja korotettua rahvaanpaikkaa, mutta tanssilattian ylle nousi semmoinen parin kerroksen korkuinen kaikukammio, jota kehysti tietysti peiliseinät. Joutu muuten vähän aikaa virittelemään sitä PA:ta.
Kannattaa muuten aina olla jotensakin ystävällinen henkilökunnalle, vaikka hampaat irvessä. Sisään roudatessa keittiössä oli rikkoontunut liukuovi, niin minähän siinä hissikuormaa odotellessani menin korjaamaan sen. Sen jälkeen ei ollut kahvista ja pullasta puutetta.
Waltikka

Ei hitto, ulkona paistaa aurinko ja mun Crescentini huutaa tuolta pyörävarastosta, että pitäis päästä kuulemma lenkille. Ei se auta. Mä jatkan tästä tuonnempana. Sittenpä onkin melkoista toistoa tortapotortalla, kun kertoilen valittuja paloja lapinrundilta. Tai siis pariltakin.