keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Sieniä, kuin sateella.

Viikon aikana ei ole eloa päässyt häirihemään kuin yksi keikka. Eikä sekään paljoa häirinnyt. Vetopaikkana nimittäin toimi huvilateltta tuossa tokoinrannassa, mihin meidän ovelta on lahden yli näkö ja kuuloyhteys. Koska tekninen henkilöymäkin oli kovasti ammattimaista ja jouhevaa, niin nohevahan se oli kaikin puolin työstää.
Jukka Poika se siellä esiintyi alkuillasta. Meno oli kovin sivistynyttä ja nätillään. Kamalasti ne ihmiset siellä taputtivat, joten kai se oli sitten ihan onnistunut keikka. Teltassa on tietty teltan akustiikka ja botnea oli totuttua vähemmän. Silti kuulemma tuli naapureilta sanomista siitä basson jytkeestä.  Rumban keikkaraportinkin mukaan "musiikki tuli koko illan täysillä." No mittareiden mukaan mä vedin 97.4dB:n keskiarvolla. Onko se sitten sopivasti vai "täysillä", riippuu kokemukseni mukaan ihan siitä, tykkääkö artistista ja toisekseen, onko kuulija ryhmittäytynyt, esim. kaiuttimen välittömään läheisyyteen.


Mistä muistuukin, kun eräänkin kerran järkkäri piti mua ihan hulluna, kun luukutin niin "tolokuttoman lujaa koko keikan". Varmasti se siltä tuntui. Mutta pitikö sitä järjestystä valvoa siinä kaiutinpinon edessä. Hän siis fyysisesti nojaili siihen pinkkaan!!!

Keikan jälkeen leppoisa autonpakkaus ja kesän festaroinnin päätteeksi koko lössillä Farangiin karonkoimaan. Varmaan osittain taiteiden yön vuoksi, osittain täpötäydestä tuvasta ja tietty myös meidän isosta seurueestamme johtuen, oli illan tarjoilu hieman sekavaa. Sapuska tietty oli ihan luxusta, mutta raflan puolesta kaikki ei ihan menny niin nappiin, mitä moiselta finedining paikalta saa odottaa. Ei silti jäänyt mitenkään paska maku suuhun. Päin vastoin.
Joka tapauksessa asiasta mainittiin kirjallisesti ravintolan omistajalle, joka ei sortunut turhiin selittelyihin ja seivailuihin, vaan välitti pahoittelut, sekä omasta, että  henkilökunnan puolesta ja lupasi palauttaa rahamme!!! Ja nyt ei puhuta ihan pikkusummista hei! Eihän noin toimita nyky-yhteiskunnassa :D
Kieltäydyimme moisesta ja uhkasimme sen sijaan tulla revanssille lähiaikoina. Pisteet himaan!


Tässä viikolla ollaan ihmetelty rankkasateita. Mistä tuota vettä riittääkään!?!
Asiassa on puolensa. Huonot ovat se, ettei ole hotsittanut paljoa lenkkeillä. Eikä toisaalta keli ole oikein soveltunut skedeykseenkään. Toisaalta sateessa on hauska kävellä, kunhan on releet kunnossa ja sienestyksen kannaltahan kelit on mitä mainioimmat.
Sienes
Frendiltä sain kamalan kasan lemondrop chilejä ja vuosaaren metsistä löytyi lampaankääpää. Niistä syntyi kuulkaas mitä mainioin thai-vaikutteinen curry!



Kuldyyriakin on tullut harrastettua. (eräskin)Kaveri on näppärästi näyttelijä, joten häneltä pummasimme liput suokin kesäteatteriin, missä pyöri viimeisillään Ronja Ryövärintytär. Miksi tehdä 3D leffoja, kun teatteri on keksitty?

Oli äskön muuten pirun lähellä, ettei jazmanautin kotitalousyksikkö muuttanut Vantaalle. Vaimon tuttu vinkkas, että sen omistama kämppä olis vapautunut. No mehän sitä katsomaan: Radan vieressä, melkein 80 neliötä. Kerrostalon 10. kerros = hulppeat maisemat. Kolme huonetta. Avokeittiö. Iso parveke. Integroidut keittiökalusteet ja mm. viinikaappi, sekä humidori. Kaikki huippumodernia ja priimaa. Hinta alle tonnin. Mutta kun se on vantaalla. Noin kauas vois muuttaa omakoti/rivitaloon, muttei moderniin kerrostaloon. Jotenkin se tunnelmapuoli on niin tärkeä, että jos pitää asua kerroslaatikossa, niin sen pitää olla rakennettu ennen kuuskeetlukua. Ei noi elementit silleen kiinnosta. Suurin yksikkö on tiili.

Aktiivisesti me ei olla muuttamassa, kun tässä siltasaaressa on mitä mukavinta. Mutta kieltämättä muutama lisäneliö ei haittais. Niin että jos on tarjota pääkaupunkiseudulta 2-3 huonetta, mukavasta vanhasta kerrostalosta, tai vielä parempi: omakoti, pari- tai rivitalosta, niin meistä voisi saada luotettavat ja pitkäaikaiset asukkaat.
jazmanautÄTgmail on kanava.
Akkuna

tiistaina, elokuuta 23, 2011

Landenpaukutusta

Sinänsä vekkulia, että kun kesän festarikiireet helpottavat, niin bloggailu sen kun väljenee. Ehkäpä siihen vaikuttavi semmoinen, että joskus munkin on oltava ölövinä.

Esimerkiksi siten, että sen johdosta että ystävä päättää mennä naimisiin, pitää se sytyttää tuleen ja ripustaa narun jatkoksi.


Ennen viimeisintä ölvähtämistäni päätettiin kuitenkin festarikesä Raappiksen kanssa Jurassic rockiin.
Koskapa festarit päättävä keikka oli vasta yhden jälkeen yöllä, suuntasimme Mikkeliin vasta iltasella. Melkoinen syöksykeikka se olikin. Oltiin alueella noin tunti ennen keikkaa, soitimme ja oltiin takaisin tienpäällä vajaa 20min vedon jälkeen. Jotenkin noi festarihengailut ei silleen kutsu enää tässä vaiheessa vuotta.
Raappan
No nytpä olikin ohjelmistossa vapaata pari viikkoa, joten otimme lennot Ruåttiin ja pamahdimme Oxelosundiin sukuloimaan. Ja olihan taas leppoisaa. Koiran kanssa tuli pelattua palloa ja kalasteltua tohkeasti. Ja jokin siinä näyssä viehättää, että kun sitä repii aamulla silmiään auki landepaikan kuistilla, niin yläpuolella liitelee kaksi kotkaa ympyrää. Joko ne toivottivat huomenia, tai sitten etsivät pienriistaa.

Eräänä yönä, kun siemailimme saunan jälkeen kuistilla viiniä ja poltimme tupakkaa, kuului läheisen metsän takaa ihan käsittämätöntä huutoa. Jos kurki huutaisi niin lujaa, että ääni särkyisi, yhtä aikaa vieressä pistettäisiin sikaa ja raiskattaisiin nuorta tyttölasta, voisi ääni lähteä moisesta häppeningistä. Tuskin kyse oli kuitenkaan mistään öisestä kansankodin lihanleikkaajasatanistien kesäjuhlasta.
Ja se ei ollut vain hetkellistä vaan kuului usiaasti ja eri paikoista. Me ei peruskoulun eläinopillamme päädytty mihinkään sen vähäisempään tulokseen, kuin että Harpyijahan se siellä huuteli. Oli snadisti kammottavaa kyllä se!
Lande
Kalojen lisäksi meidän pienriistaan kuului sienestystä. Löydettiin nimittäin yhdestä saaresta maaliman parhaat sieniapajat. Sitä saarta nimittäin vartioivat muurahaiset, joten ko. tötteröt olivat täysin madottomia ja ötökättömiä. Noin isoa ja iskemätöntä herkkutattia on lähes mahdotonta löytää, toisin kuin nyt ei ollut.

Kirppareitakin tuli kierreltyä. Ruottalaiset on kuulkaas hassua kansaa. Ihan pilkan hinnalla myyvät hyvää, sekä erinomaisen hyvää tavaraa. Meillä kun on pienimuotoinen fiksaatio lasiin, niin tulipa taas matkalaukku täyteen design esineitä ja talonpoikaisromantiikkaa. Siis sellaista settiä, että Suomessa olis perse kipeänä ja tuolla nauratti. Noi kruunuhinnat voi noissa purnukoissa kääntää suoraan euroiksi.
Funkkishuonekaluja ihan priimakunnossa olis kans lähtenyt ihan naurettavan halvalla, mutta lentokentällä olisivat varmaan panneet vastaan, jos olis käsimatkatavaroihin yrittänyt.
Eräästä vitriinistä bongasin mm. priimakuntoisen Meyer Optik Gorlitz Lydith f-3.5/30mm opiskan 30 kruunulla, eli noin kolmella eurolla. Ebayssa noista kiskotaan 200-300 dollaria. Ja tekee muuten nättiä jälkeä, tähän tyyliin:
Juna
Alunperin meidän oli tarkoitus olla landella pari viikkoa, mutta sitten se hengissä säilynyt ystävä meni buukkaamaan häänsä justiinsa siihen väliin, joten eihän siinä muu auttanut kun pamahtaa Tampesteriin. Oli äly hienoa. Kertakaikkiaan.
Naimisiin pääsivät ja oli kaunista, sekä hauskaa. Niin että onnea vaan kosolti!
Hääpari

perjantaina, elokuuta 12, 2011

Hääpäiväaie

Arvatkaa mitä. No ette kuitenkaan arvaa, enkä malta olla kertomatta, niin...

Meillä oli taannoin hääpäivä, jonka kunniaksi olin varannut vallan pöydän Gaijinista ja kaikkee, silleen niinkö viimeisen päälle. Mutta sitten kissamme pamahti sekaisin helteistä, ties mistä ja järjesti itselleen virtsatientulehduksen a.k.a pissataudin. Muutenkin oli karvapallo eri kummallinen. Meni sitten hääpäivä lekurilla juostessa ja kissan kanssa tapellessa. Hän kun ei kauheesti perusta kuljetuskoppaan tunkemisesta tahi tablettien nielemisestä nääs.
Siinä siis meni ne romantiquepuuhat kissankusta haistellessa. Vähän haimme hallista kalaa, juustoja ja kuplivaa sitten lohdukkeeksi, muttei ihan lähtenyt.

No kissa tuli lopulta kuntoon, ja koskapa, kuten edellisestäkin postauksesta on havaittavissa, olen tehnyt suuren apinan raivolla töitä, ja niistä saanut korvaustakin, joten kävelylenkillämme muilautin vaimon kultasepänliikkeen ovesta sisään ja kerroin sepälle, jotta: "Vaimoni on kranttu ja minä saamaton, joten emme ole löytäneet vielä hälle vihkisormusta, vaikka menimme naimisiin jo hyvinkin taannoin."
Muutamaa mallia siinä sitten hypisteltiin ja kun silmänsä kirkastuivat, pukkasin välittömästi kortin tiskin taakse ja huudahdin "TÄMÄ!" Nyt on vaimo merkattu ja iloinen.


Eikä siinä vielä kaikki. Meikäläisellä on ollut tämä viikko vapaata, joten otimme suunnan kohti Porvoota, josta varasimme huoneen maailman romantillisimmasta hotellista, missä kelpasi pussailla ja peuhata.




Syömässäkin maltoimme käydä rannassa sijaitsevassa ravintola Johan´s:issa. Oli muuten töydellä hyvät pöperöt ja mahetsu miljöö.


Seuraavana päivänä käytiin vielä parissa putiikissa, joista varsinkin yhtä lankakauppaa pitää tässä hehkuttaa lähinnä äiteelle ja siskolle, jotka ovat aika pahasti käsitöihin kallellaan: Tulukaapa nyt tänne etelään, niin mennään käymään Porvoossa syömässä ja shoppailemassa!

Piti ihan houkutusvideotakin ottaa, jonka neitimäisyyttä piti loiventaa musiikkivalinnalla, ettei menisi alfa-uskottavuus ihan tyystin:

tiistaina, elokuuta 09, 2011

Bussissa melkolailla taajaan...


Kas vain sinäkin täällä.

Ite en oo juurikaan ehtinyt kiireiltäni, kun on tullut taas istuttua bussissa melkolailla taajaan. Käyty on mm. Jyväskylän suomipop festareilla, missä oli helvetin kuuma. Samalla vietimme paikallisessa finedining mestassa Jukan synttäreitä. Vedimme menut läpi ja itse sorruin myös viinisuosituksiin. Kannatti. Pojat olivat tilanneet myös mansikkakakun, noin niinku synttäreiden hengessä. Paha vaan etteivät tulleet kysyneeksi hintaa. Ensinnäkin siitä olis syöny koko virtasten suku ja toisekseen sille tuli hintaa tollaset rapeet 150€.
Sankar

Karkkilassakin käytiin kansainvälisesti nimetyillä sunset beach party festareilla. Siellä oli kovin sympaattista ja kiva pore. Just ennen roudaustamme taivas yhtäkkiä repesi, ja vesi täytti maan. Mutta samalla lyömällä, kun meidän tuli siirtyä lavallepäin, meitä jo hellikin taas auringo. 
Pilivet
Mustalaiset

Turkkusessa oli sittennii DBTL Missä soitanta-areenana seisoi vähän pirun kuuma sirkusteltta. Sieltä sinkouduimme seuraavaksi Kotkan meripäiville, missä taas oli ihan inhimillisen lämpöinen teltta, semminkin kun keikan aikana paikan yllätti ukkosmyrsky. Akustisestihan ko. teltta asfalttipihalla oli ehkä maailman paskin kaikukammio, mutta vettä ja tuulta se piti kyllä erinomaisesti.
Onneksi jätkäjätkät olivat ehtineet keikkapaikalle hetkeä aiemmin, kuin itse, niin Eppu osasi opastaa meidät areenalle: "Ajatte ihan sinne sataman päätyyn ja sitten kun ei näy enää mitään, eikä kukaan näyttäisi olevan opastamassa, olette oikealla portilla, josta sisään." Ja näinhän tapahtui.


Kotkasta kipaisimme Mikkeliin, mistä olimme ottaneet välimajoituksen matkalle Kuopijoon. Nerokkaasti nimetty Kuopiorock oli päämäärämme siellä. Olimme kaupungissa hyvissä ajoin, joten aikaa ja itseäni tappaakseni nappasin lonkkarin alle ja menin hurjastelemaan keskustan mäkiä. Kaikki ihmiset kun olivat joko festareilla tai mökeillään, sai Kuopiota pommitella ihan rauhassa.
Keikka oli perusjees, vaikka subbaset heittivätkin sen kaiken botnen pääasiassa lavalle. Ei ollut ihan tiukin basso-osasto sitten sillä kertaa. Aina ei voi voittaa. Läheskään. Tosin bändi oli kyllä oikein mielissään lavasoundeista, mikä sitten ihan heijasteli keikan laatuunkin kummasti.

Aamu valkeni ja reggae-express suuntasi kotikentälleni, elikäs pohjolan valkeaan helmeen a.k.a Ouluun. Q-stockissa oli ekkana päiväsaikaan Jukan kanssa päälavaveto. Hyvin toimi, ei mitään kysyttävää tai lisättävää. Ruottin pojat oli päteviä kytkeen ja säätään. Illemmalla meitä odotti seuraava veto Raappiksen kanssa viereisessä teltassa. Järkkärit roudasivat kamamme mestoille ja minä ehdin käymään porukoillani kalasopan ääressä, ai että kuulkaa! Siitä sittennii takaisin pelipaikoille ja kas, meillä olikin ongelma. Joku oli luvannu jollekin että meidän perkkoja voi lainata jonkun bändin keikalle, johonkin vetoon jossain toisella lavalla. Harmi vaan ettei se ainakaan ollut kukaan meidän bändin puolesta. Homma luvattiin selvittää ja kohta saatiinkin bongot takaisin. Melkeen hyvä mutta keissi, jossa oli kaikki käsiperkat ja kapulat puuttu. Niin ja sit ständi ja… Vähän joutui korottamaan ääntä, mutta kyllä kaikki sitten keikalle ehti. Ei näin. Mutta tätä lapsusta lukuunottamatta kaikki meni ihan helvetin hienosti ja keikka oli yks parhaista ikinä! Kaikki oli ihan liekeissä. Kaikki! Siinähän oli sitten jotenkin niin hyvä syke, että päädyimme baariin, missä vastaavasti oli sitten jotenkin niin hyvä syke että päädyimme paitapainon puistoon. 
Pikkutunnit ehtivät vaihtua jo isompiin, kun vihdoin pääsimme vaimon kanssa pikisaareen nukkumaan.
Ai niin ja joko mä ehdin kehua Twisted Sisteriä? Huh!!!!


Twisted
Seuraavana päivänä pojat suuntasivat Viitasaarelle, missä oli bändin pikkujoulut. Paha vaan että kuulemma pitkä viikko oli vaatinut veronsa ja kaikki olivat grillauksen ja parin kaljan jälkeen olleet ihan nukkumakunnossa, hyvinkin aikaseen. 
Itsehän en moiseen kerennyt, koskapakerta Oulussa järkättiin jokakesäinen Kuulema freejazzkonsertti Staalinin Urkujen ja vierailevien solistien voimin. Tämä oli jo järjestyksessään kahdeksas moinen. Siinä missä niissä ihan ensimmäisissä oli paikalla välillä enemmän soittajia, kuin yleisöä, oli homma nyt vähän niinkuin isollaan. Vähän toista sataa kuulijaa freekkukeikalla ei ole todellakaan ihan vähän! Oli mitä kaunihin kesäpäivä ja bändi ihan tulessa. Tunti musiikillista tutkimusmatkailua tuntui uppoavan muihinkin kuin esittäjiinsä.


Oulussa tuli sitten hengattua pari päivää, josta keskiviikkona mänimmä Raaheen anoppilaan. Se jäi melko lyhyeksi visiitiksi, kun pitikin jo hypätä Helsingin junaan. Noh juna oli yöllä stadissa tunnin myöhässä, joten jäi silläkin nuo unet vähäisiksi, kun taas oli aika hypätä kisikseltä dösikseen. Bonarina olin vielä väsypäissäni katellut kelloa miten sattuu ja kisiksellä törröttikin aika orvon oloinen Jazma jo tuntia ennen lähtöä. Onneksi keli oli oiva, joten nappasin siinä rinteessä pikku tirsat.

No vihdoin siihen bussiin päästyäni, vei se Jämsään siirrettyyn hip´n hop häppeninkiin Pipefestiin. Vähän paljohkosti teknisiä ongelmia ja keskinkertainen keikka siihen alkuun. Ja uskokaas tai älkää, minä suutuin. Aiheesta mielestäni. Yrittäessäni viedä lasillista viiniä mikserille, tuli poke huutamaan naama punaisena, että minähän en sitä kuule toudellakaan vie yhtään mihinkään takahuonealueelta. Ei kuulemma ollut mitään merkitystä, että juoma on menossa suljettuun ja valvottuun miksaustilaan. Ei sen apinan kanssa voinut keskustella, joten vein viinin takaisin ja nappasin tilalle vesipullon. Juu kuulkaas ei. Ei edes avaamatonta vettä saanut kuljetella siellä sittennii. Kysymykseen joka koski mahdollista nestehukkaa, tahi janontunnetta keikan aikana, käskettiin käyttämään viereisiä kaljatelttoja. Vittu mä sanon. Ja sanoin. Tunti väliä ja toinen keikka. Se meni jo vähän paremmin. Silti päällimmäiseksi tunteeksi jäi se vitutus. Ruoka oli sentääs hyvää.

Ja kas, majoituksemme oli hoidettu pyynnöstämme Viitasaareen, tuohon samaan kivaan kekkosmestaan, jossa pojat olivat yrittäneet juhlintaa maanantaina. saunaa pidettiin meille lämpöisenä puoleen yöhön, drinkkilippujakin saimme (hotellissa!!!) Uitiin ja juotiin ja jututettiin paikallisia. Ihan erinomainen lopetus raskaalle päivälle.

Heräiltyämme ja aamupalailtuamme läksimme kohden Raahea, missä oli jonkin paikallisen nuorisojärjestön järkkäämät päihteettömät ja liputtomat karonkat. Lavan taakse parkkeerattuamme, avasin bussin helmat ja hyppäsin kiireesti sivuun. Apukäsinä oli nimittäin myriadi määrä niitä semmosia nuorisolaisia ja se hommeli näytti hetken lähinnä muurahaispesältä, kunnes jäljelle jäi vain tyhjä kontti.
Muutenkin homma skulas pikkupuitteiden hommeliksi just hyvin. Siitä kun edellinen artisti oli lopettanut, oli meidän setti kasassa ja kytkyssä vartissa. Pino oli vähän alimittainen, mutta toisaalta eipä siinä ollut paljoa luukuttamisen tarvista muutenkaan, semminkin kun yleisössä oli seassa aika junnujakin.
Ei paljon tullu hilluttua tämän jälkeen kaupunnilla, seuraavan aamun lähtömme kun oli sovittu jo kahdeksaksi. Poriin on yllättävän pitkä matka, ei-niin-suuria teitä pitkin. Siksi toisekseen väsytti muutenkin vähän fidusti. Minä otin taksin anoppilaan yöksi ja loppuryhmä meni Tiiranlinnaan, mikä on ilmeisesti joku kekkosen pyhäinjäännös. Ei mikään muu selitä sitä, miksei hotelliin ole koskettu sitten perustamisensa nada, zip ja zero. Sen huoneen kokolattiamatto, minkä kävin päivällä väijjyyn näytti siltä, että jos siihen olis joku joskus oksentanu, paskonu ja tappanu ittensä, niin sitä ei olis paljon huomannu.
Lisäksi mesta tuntui olevan aika homeessa. Ei hyvä boogie kuulkaa.
Lähettäjä Jukka Poika
Aamulla anoppi nakkasi takaisin bussille ja matkahan meni koko kööriltä melkopitkälle nukkumahommissa. Porisperessä lavahenkilökunta paljastui Akun Tehtaaksi ja meiltä meinas koko poppoolta tulla tippa linssiin. Tänään homma tulisi toimimaan, kuin rasvattu! Ja näin myös tapahtui. Ai että on muuten vähän eri meininki kuin lahdentakaisilla. Sori vaan, mutta näin se vain menee. Mä kävin pätsäämässä etupäänkanavani kiinni ja kusella, ennen kuin oli tarkoitus mennä jeesaan lavan kasauksessa, niin sielläpä odottikin tilanne, jotta: "Mitä sää tänne pukkaat, ruvetaan tsekkaan kunhan herra entää etupäähän."
Mestassa oli eri paljon pikkuihmistä edellisen dinosaurisbändin jäljiltä, joten nappasin samointein masterin pienemmällä ja keikan keskiarvoksi taisikin muodostua bauttiarallaa 90dB.
Se on hyvinkin riittävästi, silloin kun PA on vimosenpäälle vireessä ja kun ihmiset eivät ihan hirviästi huuda päälle. Niinkuin nyt.
Pori
Puolen tunnin päästä keikasta, bussi jo liikkuikin kohti Stadia. Voitteko arvata kuinka kiva oli päästä pitkästä aikaa kotiin? Taidatte voida!