Hääpäiväaie
Arvatkaa mitä. No ette kuitenkaan arvaa, enkä malta olla kertomatta, niin...
Meillä oli taannoin hääpäivä, jonka kunniaksi olin varannut vallan pöydän Gaijinista ja kaikkee, silleen niinkö viimeisen päälle. Mutta sitten kissamme pamahti sekaisin helteistä, ties mistä ja järjesti itselleen virtsatientulehduksen a.k.a pissataudin. Muutenkin oli karvapallo eri kummallinen. Meni sitten hääpäivä lekurilla juostessa ja kissan kanssa tapellessa. Hän kun ei kauheesti perusta kuljetuskoppaan tunkemisesta tahi tablettien nielemisestä nääs.
Siinä siis meni ne romantiquepuuhat kissankusta haistellessa. Vähän haimme hallista kalaa, juustoja ja kuplivaa sitten lohdukkeeksi, muttei ihan lähtenyt.
No kissa tuli lopulta kuntoon, ja koskapa, kuten edellisestäkin postauksesta on havaittavissa, olen tehnyt suuren apinan raivolla töitä, ja niistä saanut korvaustakin, joten kävelylenkillämme muilautin vaimon kultasepänliikkeen ovesta sisään ja kerroin sepälle, jotta: "Vaimoni on kranttu ja minä saamaton, joten emme ole löytäneet vielä hälle vihkisormusta, vaikka menimme naimisiin jo hyvinkin taannoin."
Muutamaa mallia siinä sitten hypisteltiin ja kun silmänsä kirkastuivat, pukkasin välittömästi kortin tiskin taakse ja huudahdin "TÄMÄ!" Nyt on vaimo merkattu ja iloinen.
Eikä siinä vielä kaikki. Meikäläisellä on ollut tämä viikko vapaata, joten otimme suunnan kohti Porvoota, josta varasimme huoneen maailman romantillisimmasta hotellista, missä kelpasi pussailla ja peuhata.
Syömässäkin maltoimme käydä rannassa sijaitsevassa ravintola Johan´s:issa. Oli muuten töydellä hyvät pöperöt ja mahetsu miljöö.
Seuraavana päivänä käytiin vielä parissa putiikissa, joista varsinkin yhtä lankakauppaa pitää tässä hehkuttaa lähinnä äiteelle ja siskolle, jotka ovat aika pahasti käsitöihin kallellaan: Tulukaapa nyt tänne etelään, niin mennään käymään Porvoossa syömässä ja shoppailemassa!
Piti ihan houkutusvideotakin ottaa, jonka neitimäisyyttä piti loiventaa musiikkivalinnalla, ettei menisi alfa-uskottavuus ihan tyystin:
Meillä oli taannoin hääpäivä, jonka kunniaksi olin varannut vallan pöydän Gaijinista ja kaikkee, silleen niinkö viimeisen päälle. Mutta sitten kissamme pamahti sekaisin helteistä, ties mistä ja järjesti itselleen virtsatientulehduksen a.k.a pissataudin. Muutenkin oli karvapallo eri kummallinen. Meni sitten hääpäivä lekurilla juostessa ja kissan kanssa tapellessa. Hän kun ei kauheesti perusta kuljetuskoppaan tunkemisesta tahi tablettien nielemisestä nääs.
Siinä siis meni ne romantiquepuuhat kissankusta haistellessa. Vähän haimme hallista kalaa, juustoja ja kuplivaa sitten lohdukkeeksi, muttei ihan lähtenyt.
No kissa tuli lopulta kuntoon, ja koskapa, kuten edellisestäkin postauksesta on havaittavissa, olen tehnyt suuren apinan raivolla töitä, ja niistä saanut korvaustakin, joten kävelylenkillämme muilautin vaimon kultasepänliikkeen ovesta sisään ja kerroin sepälle, jotta: "Vaimoni on kranttu ja minä saamaton, joten emme ole löytäneet vielä hälle vihkisormusta, vaikka menimme naimisiin jo hyvinkin taannoin."
Muutamaa mallia siinä sitten hypisteltiin ja kun silmänsä kirkastuivat, pukkasin välittömästi kortin tiskin taakse ja huudahdin "TÄMÄ!" Nyt on vaimo merkattu ja iloinen.
 |
Eikä siinä vielä kaikki. Meikäläisellä on ollut tämä viikko vapaata, joten otimme suunnan kohti Porvoota, josta varasimme huoneen maailman romantillisimmasta hotellista, missä kelpasi pussailla ja peuhata.
 |
Syömässäkin maltoimme käydä rannassa sijaitsevassa ravintola Johan´s:issa. Oli muuten töydellä hyvät pöperöt ja mahetsu miljöö.
 |
Seuraavana päivänä käytiin vielä parissa putiikissa, joista varsinkin yhtä lankakauppaa pitää tässä hehkuttaa lähinnä äiteelle ja siskolle, jotka ovat aika pahasti käsitöihin kallellaan: Tulukaapa nyt tänne etelään, niin mennään käymään Porvoossa syömässä ja shoppailemassa!
Piti ihan houkutusvideotakin ottaa, jonka neitimäisyyttä piti loiventaa musiikkivalinnalla, ettei menisi alfa-uskottavuus ihan tyystin:
Tullaan tullaan! Kivalta näyttää puoti, mutta mussiikki piti pistää pois, hyihyi tuommosta örinää. Ihanalta näyttää myös häämatkailu ja sormikoru.
VastaaPoista