keskiviikkona, lokakuuta 23, 2013

Cracias plutskut!

Ihme homma oli viikonloppuna, kun joutui pitkästä aikaa tekemään ihan oikeita röitä!


Torjantaina ei niinkään ollut duunihommia, vaan sitävastoin rentouttavaa nuoruusmulahtelua. Menimme vaimon kanssa nimittäin ihan vallan "maksavina" "asiakkaina" Jou talolle ytsimään Radiopuhelimien nykykuntoa. No eiväthän nuo ikiviriilit duracellpupuset näemmä väsähdä kuunaan. Ihan mieletön meininki!

Perjantaina kävi kutsu Treen Klubille, musiikki & media häppeninkiin tekemään soundia sellaiselle messevälle uudelle tuttavuudelle, kuin Cracias & The Globe Band. Loisto ryhmää, jotka soittivat loistomusaa. Todella päräyttävää ja kansainvälistä soundia! Yleensä moisissa ammattilaistapahtumissa jengi tuppaa olemaan jäykkiä kuin ne kuuluisat puunkappaleet eksermentissä, kunnes ollaan niin soseessa että kaikki on hyvää, paitsi se lavalla keskustelua ja dokaamista haittaava bändi. Noh nyt tuntui se bändikin toimivan, yleisöreaktioista päätellen.

Lauantaina hilpasin maamme pääkaupunkimme neitsytöljyyn tsekkailemaan Plutonium 74:n äänentarkistusta. Ai kun olikin kiva nähdä ukkoi ja akkoi piiitkästä aikaa!
Talon puolesta meitä hemmottelivat Räsänen ja Liuhu, joiden pinna oli hämmästyttävän pitkä, ottaen huomioon että talossa oli kolme haisevaa hippiorkesteria ja meno sen mukaista:
"Hei mulla tulis vielä tuo kirkkourku yhteen biisiin ja se steppiryhmä, joka tulee feattaan, ai eiks siitä ollut vielä puhetta, niin se..."
Ja päälle tietty ne pakolliset bänditreenit. Kiitos ja anteeksi!
Noh säädön määrä on vakio, riippumatta onko sitä enemmän vai vähemmän.
Mutta kova meininki se vaan on ja pysyy.
Alku oli vähän jäyhä, olihan viime keikasta puolisen vuotta aikaa. Mutta jumaliste sentäs kun meno lämpeni, niin sitten olikin kohta jo infernaalisen kuumat bileet käynnissä. Ai kun mä nautin!

Midaksen laskukoneversioon oli tullut venkula kelamankkaplugari, jonka lykkäsin kokeeksi masteriin ja hei, sehän toimi! hetken puljailulla sain sen pyöristämään mukavan inasen räyhäkkäimpiä transientteja, ja muutenkin suttaamaan soundia silleen just hyvällä tavalla, joka sopii moiseen musaan kuin nyrkki voihin. On se vänkää, kun ennen voivoteltiin kehnojen analogitiskien tuhnuista soundia ja nyt silotellaan ylierottelevia digitiskejä. Ikinä ei ole paremmin!
Tykkään kyllä ihan vallan midaksen digeistä, vaikkei ihan hallussa näillä kilometreillä olekkaan, mutta  se ihmetyttää kyllä kovin, että mitä ihmettä se kompuran "presence" namikka on muka tekenevinään???

Keikan jälkeen tuli nautittua muutenkin. Menimme poikain studiolle jatkoille ja siinä vaiheessa kun suunnittelimme vaimon kanssa lähtevämme Villen soffalle goisaamaan, hoksasimme että aamujunat Tampereelle kulkevat jo täyttä häkää. Että semmoista pistokeikkaa.

Hali
PS. Oksulle vielä kiitosta Vegan lipuista. Tytöt tykkäsivät!

maanantaina, lokakuuta 14, 2013

Kezmanautit Rethymnonissa

Tämä lomareissu kertomus on rabortti minun ja vaimon, sekä molempien anoppien: elikkäs äitiemme yhteis-matkasta Kreikan kreetansaaren kaupunkiin nimeltä retymnomnom.

Elikkä lähdimme matkaan kukonlaulunaikaan suomesta kohti iraklionin lentokenttää, missä silmät sikkurassa jatkoimme bussilla matkaa kauniissa ilmassa ja tulimme vihdoin rethyominon luonnon kauniiseen kaupunkiin.

Ensi töiksemme menimme ottamaan pienet nokkaunet ja sitten lähdimme tutustumaan paikalliseen ruokatarjontaan auringon laskun siivittämänä.

Auringon-lasku siivitti ruoka tarjontaan tutustumistamme.

Tietysti ruoat olivat erinomaisia ja varsinkin kasvikset maistuvan maukkaita olimmehan sentään kreikassa. Ainoa hassu puoli remythionissa oli, ettei siellä oikein saanut tuoretta kalaruokaa mistään. Onneksi kuitenkin oli paljon muuta hyvää ruokaa siellä. Naapuripöydän havajinleikketkin kutsuivat tuoksullaan, mutta päätin kuitenkin kokeilla paikallisia herkkuja.

Ja mikä se loma olisi ollenskaan, jos ei sitä köllöttelisi uimaaltaalla ja nautiskelisi sateenvarjo drinkeistä? Minusta ainaskaan ei mikään!! Meille siitä tuli melkein traditionaalinen päiväohjelman kohokohta. Varsinkin tuulisempina päivinä, jolloin rannalla oli liian korkeita aaltoja uimiseen, saatikka snorklaamiseen.

Uima altaalla nautiskelemassa sateen-varjodrinkkejä vaimon kanssa.

Rannasta puheenollen, se sijaitsi ihan meren syleilyssä ja ihan kiven heiton päässä hotellin välitöntä lheisyyttä. Siellä oli hienoa uida ja vesi oli lämmintä ja aurinko porotti täydeltä taivaalta.


Meri oli ihan kivenheiton päässä hotellin läheisyydestä.

Kaupungissa riitti ihmeteltävää ja sitä kuljimmekin ristiin ja rastiin, nauttien paikan atfosmääristä, sekä tunnelmasta. Kävimme mm. eräässä kauniissa ravintolassa teellä, josta oli luonnonkauniit maisemat yli kaupungin.

Ravintolan luonnonkauniit maisemat kaupunkiin.

Teeltä matka jatkui kukkulan huipulle, missä oli saaren suurin vanha linnoitus jossa kerrottiin olevan ottomaatteja jokapaikassa, mutten löytänyt yhtäkään rahannostopistettä vaikka esimerkiksi vanha moskeijakin oli kuulemma oikein ottomaattisulttaanin perustama. Huiausta!
Kuitenkin siellä oli hienoja raunioita ja pitkä kävelytunneli johon laiskat välimeri ihmiset eivät olleet siestaltaan saaneet aikaiseksi asentaa valaistusta, niin en mennyt pidemmälle eksymisen pelossa. 

Kävelytunnelin puutteelliset valaistus olo suhteet.

Ennen vanhaan on ollut vissiin vähän tyhmiä ja kouluttamattomia tyyppejä, kun linnoituksessa oli hyljättynä iso vanha kattorkuunukynttelikkö, mutta mihinpähän pistät, kun siinä ei ollut ollenkaan kattoa! Hahaha! 

Kattokruunu ilman kattoa. Järjetöntä!!!

Ettei loma olisi mennyt ihan vain sateenvarjodrinkkejä ja uimisesta nauttiessa, kävimme myös katselemassa kaupunkia tarkemminkin.
Torilla myytiin paljon erillaisia hedelmiä joka lähtöön joista itse ostin paljon oliiveja ja juustoa.
Myös oliiviöljyä ja yrttejä lähti mukaan käytettäväksi sitten talven pimeinä iltoina Suomessa nautittavaksi ja kaukomatkaa muistellessa.

Torilla myytiin mm. hedelmiä joka lähtöön.

Myös ihan hyvän näköisiä vaatteita olisi lähtenyt pilkka-hintaan. mm pitkähihainen paita olisi ollut vain kolme euroa. Mutta en ostanut kun minulla oli jo. Vaikka nyt vähän harmittaa.
Hyvän näköisiä vaatteita olisi lähtenyt pilkka hintaan.

Muutenkin remythonin basaareissa voi tehdä löytöjä, esimerkiksi garderooppia olisi voinut täydentää helposti halvoilla ja ihan hyvillä teepaidoilla, joita olisi löytynyt monen kokoisille.
Basaareissa oli ihan hyiä vaatteita moneen lähtöön.

Kaiken-kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut kaikin puolin ja nyt jaksaa taas olla suomessa ja odotella kaamostakin, kun on imenyt itseensä tyynenvaltameren maininkeja ja hengitellyt kyllikseen monsuunituulia!

Tässä vielä muutama kuva matkalta:









ja vielä tässä linkki muutamiin otoksiin: VALOKUVAOTOKSET