torstaina, tammikuuta 31, 2019

Te audire non possum...

...musa sapientum fixa est in aure.

Siinä me köllöttelimme vaimon kanssa sohvalla, mukavan kotoisissa tunnelmissa lämppäreitä puputtaen ja brittiläistä sisustusohjelmaa katsellen. Ohjelmasta inspiroituneena minä loihen lausumahan, että olisikohan nuo meidän olkkarimme kaiuttimet kevyemmän näköiset, jos tuon etukankaan uusisi vaikka vaaleammaksi? 
Olin juuri pari viikkoa aikaisemmin entisöinyt eräät vanhemmat aktiivikaiuttimet erinomaisen onnistuneesti, joten tuunauskärpänen pörisee kallon sisällä vielä erityisen ponnekkaasti.
Otin kankaan pois tutkiakseni asiaa lähemmä jolloin vaimo tuumaa: 
"No mutta noinhan ne on hyvän näköiset, jätä ilman vaan!" 

Yllätyin melkolailla koska minustakin ne olisivat näyttäneet hankintapäivästään asti paremmilta ilman, muttei ollut käynyt mielessäkään että hänenkin mielestään tuollainen teknisorientautunut lähestyminen aiheeseen viehättäisi, jossa kaiutinelementtejä ei piilotella kankaan taakse.
















Tarinan opetus no:1. 

Kannattaa kommunikoida, eikä vain olettaa hellasärökomponenttien läsnäoloa.
Hifipalstoilla kestoaiheena on se, että "Akka pisti kukkapurkin kaiuttimen päälle. Lähti muuten kasvi välittömästi hankeen saatanah!!!"
Mitä jos kertoisitte sille "akallenne", että kukkapurkista voi kosteus kondensoitua kaiuttimen pintaan ja pilata pinnan, sekä se ruukku voi mahdollisesti lähteä resonoimaan musiikin tahdissa, (Luultavasti muuten ei, jos kotelosuunnittelu on ollut huolellista) joten olisi suotavaa olla panematta sitä siihen itselle rakkaan harrastusvälineen päälle. Pusipusi! 

No jatkettiin ohjelman katselemista ja kappas vain, tässä brittisarjassahan oli hitto soikoon aika hyvä äänisuunnittelu ja melko hyvät soundit ylipäätään. Voiko tuollaisen super hengittävän suojakankaan poistaminen todellakin avata äänikuvaa noin paljon?!?! Stereokuva oli paljon tarkempi ja erottelevampi, ja alapäähän tuli jotenkin lisää auktoriteettia!

Tarinan opetus no:2.

No ei voi, jos pöntön suunnitteluun on käytetty järkeä. Mutta pienikin esteettinen hyvän olon tuntemus herkistää ja tarkentaa aistit ko. asian äärelle, jolloin sitä löytää asioita, mihin ei aiemmin kiinnittänyt edes huomioita. Mä tiedän tämän asian erittäin hyvin ja painin sen kanssa, sekä käytän sitä hyväkseni työssäni päivittäin. Mutta on silti hauska huomata, kuinka vahva on sen vaikutus, vaikka sen tiedostaa.
Aivo on kyllä ihmeellinen vekotin!

Samalla muuten tajusin myös hivuttautuneeni sohvan nurkasta keskemmäs stereokuvaa, jossa on myös hieman parempi bassovaste, kuin siellä keskiakselin sivussa.

Tätä kognitiivista vinoumaa ei todellakaan passaa aliarvioida. Vahvistusharha lyö helposti päälle, vaikka olisi kuinka skeptinen. Tottakai ne kalliit välipiuhat kuulostaa paremmalta, kuin jotku halvat perusnarut, onhan ne herranen aika paljon hienomman näköisetkin! 

Ja olettekos muuten ikinä huomanneet esimerkiksi sellaista, että kun olette käyttäneet kauniina kesäpäivänä autonne oikein perusteellisessa pesussa ja vahauksessa, niin eiköpä vain se pentele kulje heti jotenkin vähän sulavammin! Varmaan se on aerodynaamisempi tai jotain!

Tarinan opetus no:3.

Pistäkää aivot narikkaan, unohtakaa tekisikö se tai tämä pikkusäätö kuuntelukokemuksesta vielä aavistuksen parempaa vai ei. Ottakaa lasiin lempijuomaanne, himmentäkää valaistusta, sulkekaa puhelimenne ja silmänne ja kuunnelkaa tämä kaikin puolin äärimmäisen hieno levy keskeytyksettä alusta loppuun.