perjantaina, marraskuuta 30, 2007

Täysin mautonta, tyylitöntä!

Mä oon tässä Tuntemattoman sotilaan mainingeissa pyöriskellyt lattialla, toisaalta iltapäivälehdistön journalistien provokaatioiden, toisaalta provosoituvien julkisuuden henkilöiden vuoksi. Pakko nyt jakaa tää teidänkin kanssanne, jos on vaikka sattunut menemään ohi:

Varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk): - Hämmentää äkkiseltään kuultuna, ylipäätään hämmentää jonkun ampuminen - kun tätä ampumista on kaikenlaista. Tämä herättää uteliaisuutta, kai sitä pitää mennä helmikuussa (eduskunnan mukana) katsomaan.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri
Astrid Thors (r): - Minä näin sen. Luulisin, että ohjaaja varmaan olisi tehnyt sen eri tavalla Jokelan tapahtumien jälkeen, koska se minua siinä järkytti - se Jokela-yhteys.-Sen (ampumisen) tarkoitus oli, että haluttiin jollakin tavalla murskata kansallisia symboleja. Ymmärsin viestin, mutta nyt Jokelan jälkeen olisin toivonut sen tapahtuvan toisella keinolla. Kyllä se oli ihan mielenkiintoinen teatterikokemus.

Kansanedustaja
Rakel Hiltunen (sd): - Onko se niin, että silloin fiktio muuttuu faktaksi, joka on vähän pelottavaa. Fiktiivisyyden häviäminen mietityttää. Minulla ei nyt riitä eläytymiskykyä ennen kuin sen näkee. Valmistelen juuri itsenäisyyspäivän puhetta, ja minusta Tuntematon on kokonaisuus sellaisena kuin sen on lukenut ja kymmeniä kertoja katsonut.

Sekä sokerina pohjalla. Iki-ihana Ile:


Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok): - Täysin mautonta, tyylitöntä! Tällä ei ole taiteen kanssa mitään tekemistä. Otan kantaa tähän, mitä olen voinut julkisuudesta nähdä tästä hommasta. - Ihan samantekevää, löytyykö sieltä omakin kuva. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista vaan tämä on ihan yleinen käsitys. Semmoisen taiteen tekemistä, joka ei vastaa esimerkiksi ihmisoikeuteen ja ihmisten loukkaamattomuuteen liittyviä periaatteita, ei voi nostaa mihinkään jalustalle. Kanervan mielestä esitykseen liittyy muitakin mauttomuuksia.- Sain tiistaina silminnäkijän raportin siitä, että siinä esimerkiksi yhtä kansakuntaa symboloidaan pesukoneilla. Ei se nyt kovin erinomaiselta asennoitumiselta tunnu. Kanerva ei ainakaan eilen ollut mitenkään syöksymässä Kansallisteatteriin.- Minua kiinnostaa nyt enemmän tämä Svenska Teaternin esitys!
-----------------------------
"Suurin kysyntä oli Tuntemattoman sotilaan kevätnäytöksiin ja kevätkauden lipuista on myyty nyt 27.300 kappaletta eli 75%. Koko loppusyksy on näytelmästä jo loppuunmyyty."


Hyvin ne vetää!

torstaina, marraskuuta 29, 2007

Mitä yhdestä...

Kannattaako omille kintuilleen ehdoin tahdoin kuseksia? Voi vaikuttaa helpolta kysymykseltä, mutta jos se kusi on lähtöisin omasta päästä niin voipi olla että tajunta on sen verran hämärtynyt ettei tuo ajatus kanna pitempiaikaisiin vaikutuksiin asti, saatikka sen kerrannaisiin. Hyvänä esimerkkinä toimikoot Vaaran Tero. Tuo Mamba yhtyeellään ihmisiä jo vuosia riivannut tusinapoppari.
Kyseinen iskelmänikkari oli orkesereineen taannoin vuokatin soitto-juottolassa esiintyessään saanut raivokohtauksen, kun eräs ääniteknikko oli esiintyjävaihdoksia jouhevoittaakseen (ja töitään tehdäkseen) hiipinyt kulisseissa kesken esiintymisen.
Väkivallalla uhkailun lisäksi tämä iskelmätaivaan exo-planeetta meni sitten nettisivuillaan julkisesti vittuilemaan ja halveeraamaan kokonaisen ammattikunnan, jonka varassa hänenkin jokapäiväisen leipänsä hankinta lepää Eli läpivittuiltua tuli kaikki ääni-valo-lava-apukäsi-kuski-suunnittelijat ja sen sellaiset alan ammattilaiset, jotka on niputettavissa "roudari" nimikkeen alle.
No itte kun tekee niin saa sellaista, kuin sattuu tulemaan, minkä Tero "terska" Vaara varmaankin tulee tulevaisuudessa omakohtaisesti kokemaan.
Lukekaa itte: Mamban versio sekä tekniikan edustajan versio aiheesta.
(jonka kommenteissa Terska paljastaa vielä kyvyttömyytensä luetunymmärtämiseen, sekä asiayhteyteen ja niputtaa vielä kaikki tekniikan ihmiset yhdeksi persoonaksi.)

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Paikka dé Luxxus

Tulipa kiva keikkakutsu. Pitäis lähtä tammikuussa Luxemburgin uuteen konserttisaliin Cleanareitten matkaan äänitteleen. Otan vaimon assistoimaan hommassa, jonka jälkeen vois puikata Belgiaan Tintin ja Djangon jalanjäljille ja siitä sitten vaikka Ranskaan ihmettelemään maisemia ja punaviinejä.
Toipparisti pääsee siellä Luxarissa (itte taas keksin lempparin.) tyyppaan sitä niitten urkua. Näyttää aika messevältä harmoonilta!









J
os kutsu olisi tullut esimerkiksi Saudeihin, niin en vittu miettis hetkeäkään!

tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Luontoilta

Rakensin meidän kissalle (Etualalla) television. Nyt se kököttää sen äärellä toista päivää.
Hyvä kun syömään ehtii.

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Autoton keskustatunneli ja muita satuja

Ihmiset alkavat olemaan melkolailla yksimielisiä siitä että ilmastonmuutos on tosiasia ja siitä on osaksi syyttäminen ihmisen ajattelematonta toimintaa. Jotain asialle pitäisi tehdä ja esimerkiksi George W Bush on kusipää, kun sitä ei nappaa muu kuin pommittaminen, sekä Intiassa muhii väestöpommi. Voi kioto sentään.
Mitäkö pienen länsimaalaisen yli-ihmisen ihmisen sitten tulisi tehdä? Eikö se riitä, että uhraa mielihalunsa ja perheensä turvallisuuden. Ei ostakaan kitymaasturia vaan ihan tavallisen tila-auton, joka syö bensaa yhdeksän litraa satasella kahdentoista sijaan?
Eihän kahdesta pahasta voi kuitenkaan olla valitsematta? Sehän voisi herranen aika hankaloittaa elämää. Tai jos ei nyt hankaloittaa, niin tehdä siitä hieman epämukavampaa.
Onneksi hyvän omantunnon saa nykyään todella näppärästi lähes jokaisesta kadunkulmasta, edulliseen suoraveloitus hintaan.

perjantaina, marraskuuta 23, 2007

True Rockstar

Tuota, mitenköhän tämän muotoilisi, jottei saisi hullun leimaa otsaansa... Ai niin, se on jo myöhäistä. The Cultin -Dirty Little Rockstarin riffi, teema ja sanoma muistuttaa erehdyttävän paljon allekirjoittaneen True Rock Star kappaletta, vuodelta 1999.
Sattuhan näitä? Hyvä biisi, kuitenkin...Molemmat.

Vaikka ja mitä

Hassua. Vaikka on tullut tehtyä lähiaikoina vaikka ja mitä, silti tuntuu ettei ole tullut tehtyä paljon mitään. Sain kirjoitettua eräänkin artikkelin erääseenkin musiikkialan julkaisuun, eräästäkin laitteesta. (Tekeekö se minusta täten laitetoimittajan?) Olen kytkeskellyt ja suunnitellut miksausjärjestelmän monesta pienestä osasesta, jolla hoidetaan pienellä budjetilla kalliiden laitteistojen hommelit, jopa paremmin kuin mitä valmiista systeemistä saisi irti. Suunnitellut kasaan erästä kiertuetta. Yksi yrityskin tuli perustettua. Hommasin myös veljelleni pari rahakasta keikkaa. (Nepotismi kunniaan! Varsinkin jos sukulainen on pätevin hommaan.) Eilen onnistuin olemaan liiemmälti irvistelemäti humalaisille puku-ihmisille firmabileissä ja tänään rynnin heti aamusta jäähallille soundcheckiin. Taas olisi illalla mahoton gaalahäppeninki. Meitsin tonttina on miksata täydellä palkalla yksi biisi. Yhteensä viisi kanavaa ja nauttia ohessa takahuoneen antimista! Joskus näinkin. Nyt tunnin tirsat ja sitten läpimenoon.
Täältä tähän.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007

Im Ur Maztafader!

Minkälaistako se on tämä äänityöläisen arki? Noh olkkarissa me miksaillaan miehissä biisejä päivät pääksytysten. Tassu hiessä pitää sinun raksusi ansaitseman!
video

Fu Manchu ja mobiiliteknologiaa

Eilettäin kävimme vaimon kanssa konsultoimassa ns. älypuhelinsovelluksia. Kotimatkalla mietimme järkevää käyttötarkoitusta moisille vimpaimille. Henkilökohtaisella tasolla emme keksineet yhtään. Tuppaavat olemaan liian pieniä ja rajoittuneita tietokoneiksi. Mutta toisaalta turhan suuria ja monimutkaisia puhelimiksi. Kertokaa oi, mikä tekee moisen haluttavaksi?

Siitäpä sitten stokkan herkun juustotiskin kautta kotiin kokkaamaan, niin eiköhän kaverilta tuu puhelu, jotta: "Lähetkö katsomaan Fu Manchua, jos panen nimet listaan?"
Lähdin. Bändi oli parhaimmillaan erinomainen ja paskimmillaan hyvä. En mä nyt kuitenkaan levykauppaan kipitä. Soundit oli keikalla kohillaan. Tuli lujaa mutta miellyttävästi. Ääni-äijällä oli muuten joku stomp-boksiflangeri/särö rumpuryhmässä. Muikeaa! Eikä ilta edes mennyt pitkäksi. Tulin mestalle 10min ennen bändin alkua ja lähdin kotiin 10min ennen lopetusta. Silläpä nyt ei olekkaan krapulaa, mikä on hienoa.

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Keikkaa pukk

Että tällaista menoa ja melskettä & suhinaa ja suihketta olis luvan, ennen kuin vuosi vaihtuu:

"UUDET PIERUT"...Staalinin Urut, Possible Apple & kesti Calling @ 45 Special su.30.12.2007 klo.21.30 Liput: 5 €
TOTUUKSIA UUSISTA PIERUISTA ”Uuden avantgarden etujoukko on vanhan avantgarden jälkijoukko”. Tämän kyynisen oivalluksen teki filosofi Jerzy Lec aikoinaan. Uudet Pierut ottaa tämän haasteena ja toteaa, ettei ole muuta keinoa pitää musiikkia raikkaana kuin tuuletus. Nyt on tuuletettu yhdistelemällä vanhojen kokoonpanojen parhaita puolia. Staalinin urut yhdisteli taannoin Tavastialla valtakunnan lehdistöäkin ravistellutta suomalaista iskelmää ja freejazzia. Kesti Callin on esiintynyt mm.Yle X:ssä ja Jazzradiossa omilla sävellyksillään, mm. tunnin mittaisella The Story of a Statemachine –spektaakkelilla. Possible Apple taas on Avaruusromusta ponkaissut Jasse Kestin konebändi, jolta on juuri tulossa kolmas CD. Kosketinsoittaja Joni Kesti tunnetaan Suomen muusikkopiireissä rajoittamattomana maalailijana ja tiluttajana, varsinaisena Staalinin urkurina. Percussionisti Jenni soittaa mm. kelloja, pillejä, symbaaleja ja patarumpuja. Vuosikaudet konservatoriossa opiskellut siviiliammatiltaan abiturientti Jenni Kesti soittaa isänsä harmiksi jo sellaisia kuvioita, joihin isä Jouni Kesti ei pysty. Saapa nähdä yrittääkö rumpusettinsä kanssa Eurooppaa kierrellyt isä korjata puutteitaan volyymiaan lisäämällä? Konserttojen ja balettien nuotit unohdetaan tältä keikalta visusti kotiin, ollaan omillaan ja katsotaan musiikin keinoin, mitä se paljon puhuttu luovuus oikein on?
-Jouni Kesti-
UUDET PIERUT
45 Special Su.30.12.2007 klo.21.30 Liput: 5 € Tervetuloa!!

maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Daa dirlan...

Tässä sitä ollaan kärvistelty reilu puoli vuotta lohkein hampain, vaan kun vihdoinkin pääsin lekurin pakeille, oli ammattitaitonsa verratonta. Puoli tuntia ja kaksi uuttuuttaan kiiltelevää paikkaa.
Nyt on joulu suussa ja maassa. Teutoniasta tuli isoja paketteja täynnänsä äänentoistohärveleitä ja härpättimiä. Kohta kentällä kuullaan supatusta:
"Tuolla tuo ääniurpo vaan pelailee tietokonepelejä, kun pitäis miksata. Kuulostaa tää mielettömän hyvälle tosin näinkin."

* * * *

Synteettisiä ruumiinosia käsitellyt galluppi paljasti, että enemmistö Jazmanautin lukijoista
kokee plastiset rinta-implantit tärkeämpinä kuin esimerkiksi jalka, tahi käsiproteesit.
Estetiikka ajoi siis käytännöllisyyden ja käytettävyyden ylitse.

lauantaina, marraskuuta 17, 2007

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Hiontaa

Tässä sitä tepotetaan Chartmakerssilla ja fiilistellään miten Svante, tuo Suomen masterointi jeesus, puhaltaa lisää eloa jo ennestään eläväisiin kometamiksauksiini. Tässä tulee tosi hyvälle tuulelle, kun monen viikon kuuntelulakon jälkeen paljastuu Suomen tarkimmassa kuuntelussa ettei mitään tarvi korjata; kaikki on hyvin. Vähän vain kiillotelaan näitä timantteja :D
Juu´u omakehu haisee, mutta ei voi mitään.
Veikeetä muuten miten ennen, kun haluttiin masteroinnilta jotain spessua ja pykälän parempaa soundia, niin levyt vietiin Ruotsiin hiottavaksi. Nykyään Svantelle pukkaa hommia sieltä päin. Niin se maailma muuttuu.




M
itäs sitä muuta kuuluu... Ai niin. Rupesin yksityisyrittäjäksi. Mua saa tästälähin puhutella herra toimitusjohtajaksi, jos haluaa. Mieluuten tosin ei.

Kaiken tämän kunniaksi, minut voinee tänään löytää baarista.

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Rakas pukki

Hitsin hitsi. Flikkerini ilmoitti minulle yllättäen, että kahdensadan kuvan limitti on tullut yllättäen täyteen ja että tili pitäisi päivittää Pro-tiliksi, että homma toimisi. Ensinnäkään minä en moisesta mitään tiennyt. Ehkä se oli präntätty pienellä johonkin joskus liittymis vaiheessa. Toisekseen, maksaisin ihan mielelläni kohtuullisen 25 dollaria, on se sen verran hyvä palvelu, mutta kun ei viitsisi ryhtyä hommaamaan luottokorttia moisen asian takia.
Rakas nettipukki. viitsisitsä, etsäviitsis? Lahjavinkki.

tiistaina, marraskuuta 13, 2007

Bass odysseia

Aika kreisii shoppailua pääsi tapahtuman eilettäin. Tuli kutsu Plutonium 74 studiolle, jonne päätin lähtä ilkeän näköisestä säästä huolimatta pyörällä. Pääsin pohjoisrantaan, Millbrookiin asti ja olin pitkistä kalsareistani (tottakai!) huolimatta ihan kohmeessa.
Paukkasin sitten samoin tein sisään lämmittelemään, kun samassa muistin kerran Mitjan kehuneen nylon päällysteisiä bassonkieliään. Kaupathan siitä syntyivät. Kreisii tästä shoppailusta tekee sen, että uudet kielet taisin ostaa viimeksi joskus vuonna 2003. En nimittäin tykkää sitten yhtään siitä klangista, mikä lähtee bräniköistä. Vaihdan aina uuden kielen sitä mukaa kun vanha sattuu katkeamaan, mitä ohimenen sanottuna tapahtuu älyttömän harvoin. Noh eniveis. Nää on siis GHS:n flätit, nylonpuneiset ja älyttömän helpposoittoiset kielet. Ei kulu sormi, vaikka miten raastais. Ja soundi on mukavan pyöreä. Niin ja mikä parasta, nää on mustat! Me likes!

Siitä sitten pyörän nokka takaisin kotia kohti, kuivat kengät jalkaan ja suosiolla julkisiin. Kaskipitkä tarina lyhennettynä: Miksaan plutskujen tulevan pitkäsoiton joulu-tammikuun aikana. Taas projekti, jota odotan innolla. Bändi on nimittäin loistava!












Oletteko muuten pannet merkille, että basistivitsit ovat yleensä niin luokattoman huonoja, että ne kertovat enemmän kertojistaan, kuin basisteista:
"KERROTAAN, ETTÄ INTIASSA ASUISI NIIN PIENI BASISTI, ETTÄ HÄNEN TUKKANSAKIN HAISEE JALKOHIELTÄ."

maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Children of Bodum

Me emme omista kahvinkeitintä. Eikäkö omistammehan, kun mummo väkisin semmoisen meille eräänä jouluna osti, mutta se on lojunut siitä asti vinnillä.
Meillä on aina kafft keitetty Presso-tyyppisellä bodumin vehkeellä. Sillä kun tulee niin maan pal mehevämpää sumppia, kuin millään koneilla. Eli kaikenkaikkiaan olemme olleet laitteeseen enemmän kuin tyytyväisiä kaikki nämä vuodet.
Nyt talossamme puhaltavat uudet tuulet. Keittiöömme hiipi, kuin varkain vakuumi-tyyppinen herrasmies, nimeltään Santos. Vedet laitteen alaosaan, purut yläosaan ja hellalle kiehumaan. Siinä kun aikansa katselee tätä laboratoriomaista keksintöä ja sitä, miten se imaisee paineella vedet yhtäkkisesti putkea pitkin purujen sekaan, vain päästääkseen ihanan nektarin valumaan takaisin alempaan sammioon, luulisi olevan tarpeeksi. Mutta kun tuolla laitoksella tuotettu kahvi on lisäksi maukkainta, mihin olen törmännyt, niin ei voi muuta kuin hehkuttaa moista vehjestä ihan internetissä asti!




N
yt ennenkuin kirmaatte moista hankkimaan, niin suosittelen samalla reissullanne kipaisemaan lähimmästä "punnitse ja säästä" liikkeestä Perulaista Gran Palomar-tummaa paahtoa. Se tosin maksaa lähes 7€ / 250.grammaa, mutta niksi arkikäytössä onkin siinä, että sitä kun nakkaa hieman vaaleamman (vaiks ny se presidentti) paahdon seuraksi, noin niinkuin maustekahvimaisesti, niin kerrannaisvaikutukset makuun ovat jotain ällistyttäviä!
Toinen uus lelu, joka on ns. ihq! on toi kaffemylly, säädettävällä jauhatuskarkeudella.
Sillä kun hurauttaa mokkamestareiden king creolea aamulla, niin voisko päivä enää ihanammin alkaa?
Niin ja tuppaako kaffe närästämään? Teeppä kerrankin kunnon raaka-aineista kahvisi oikein, niin nou hätä!

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007

Taas mua viedään firmasta firmaan

Ohhoh, viime postauksesta onkin jo yli viikko aikaa. Ei en ole ollut luolaseikkailuleirillä, tahi viettänyt mitääntekemättömyydellisyyttä. Ei vain ole napannut/ehtinyt völläillä netissä, niinkuin ylensä.

Briiffataan nyt sit kuitennii viikon tapahtumista. Olen äänitellyt erään lauluyhtiön treenejä ja miksaillut erästä kuoro DVD:tä supattamaan surroundina. Eli vokaalipainotteista puuhaa pitkälti. Niin ja väliaikoina olen tuottanut kuivaa asiatekstiä ääniliittymien ihmeellisestä maailmasta.

Torjantaina oltiin Grand marinassa Elisan tuhatvuotis pippaloissa. Ihan kreisii kutsuvierasta ja kauheet bileet. Anna Abreaun vedon aikana bongasin takarivistä yhden papan, jonka pää liikkui kertosääkeen kohdalla noin 1.7cm puolelta toiselle. Älytöntä moshausta!!! Olipa muuten harvinaisen iisi keikka. Nostin bändin langattoman pakin monitoritiskille, missä Viltsu hoisi kytkyt ja taajuudet kondikseen. Soundcheckissä ääni kohdilleen ja digitiski haltuun. (kaikennäköisiä sitä nykyään onkin, mutta hyvä oli.)
Välillä kansalliseen teatteriin jatkamaan kuoromiksailuja ja takas mestoille kenraaliin.
Bäkkärillä punkun lipittämistä, jonka lomassa sain suostuteltua Iivanaisen Johannan tulevalle levylleni. (Häl on niin nätti ääni.) Viis minuttia enne vetoa tonteille. Yks biisi, hyvin mänt ja eiku kasiksi himaan taikomaan äyriäspastaa.

Perjantaina jälleen firmakisaa samalla bändillä, paikkana ABB:n uus tehdas vuosaaressa.
Salissa rakennetaan jotain jättimäisiä ropelleja laivojen alle, mistä ovela saa mittakaavaa hallin koosta. Oli muuten tosi hyvä surroundkaiku acapella musiikille!
Tsekin jälkeen meille tarjoiltiin ruokaa ja täytyy sanoa, että kyllä se Sukula osaa muutakin, kun paukuttaa poskeaan televisiossa. Toi hyvitti aika monet pikkufestareitten spydärit! Niin ja palan painikkeeksi tietty vähän punkkuu ja kuoharii ja calvadosta etc... jonka voimalla haastelimme Pirjo "kymppiuutistenpirjo" Nuotion kanssa yksilön ja sananvapaudesta. Miellyttävä tuttavuus.
Siitä sitten melko pian pukujen alta pois ja ihmisten ilmoille. Juuri siinä kävellessäni kotiin päin iloisna mielin, soittaa juuri töistä päässyt vaimoni, jotta pitäis kuulemma saada neuletakki, kun tulee talvi. Niin että tulenko sponsoroimaan.
Loistava ajoitus mimmillä. Minähän olin sen verran hilpeällä tuulella, että kortti vinkui sitten ihan huolella! Ei pistänyt hanttiin uusia hynttyitään.

perjantaina, marraskuuta 02, 2007

Hermo mennee!!!

Tuli puhelinlasku taannehtivasti heinä/elo kuulta. Taannehtivasti siksi, kun Elisan pakka on harvinaisen sekaisin. Laskun mukaan räknäsin, että minun olisi tullut puheltua 7.6 puhelua päivässä ja istuttua kuukauden aikana luuri korvallani noin kymmenen tuntia.
Kaikki jotka minut tuntevat, pyyhkivät nyt kahvia näyttöruudultaan.
Omien keskiarvolaskelmieni mukaan, puhun kuukaudessa aika tasan tarkkaan puolet heidän laskemistaan ajoista.
Noh ei kun puhelu asiakaspalveluun, jota he ovat olleet uudistamassa ´bout puolivuotta.
"Valitamme siitä mahdollisesti aiheutuvaa ruuhkaa."
Minäpä kerron teille tässä näppärän vinkin: Palkatkaa lisää pätevää henkilökuntaa!!!

Noh tähän nimenomaiseen puheluun vastattiin 18 minutissa. Kyseltyäni laskutusperusteitaan, selvisi hyvin nopeasti että harvasanainen ja taajaan ähkinyt nuorimies ei nähnyt laskustani kuin loppusaldon, eli laskutusasiakaspalvelija ei pystynyt palvelemaan laskutusasiakastaan millään tavoin.
Jättebra.
Ainoa neuvo hällä oli, että he voivat panna mulle tulemaan puheluerittelyn, josta selviää kaikki soittamani puhelut. No puhelu jatkui tähän malliin:
-"Pane nyt sitten edes se tulemaan, jos et voi mitenkään muuten asiaa auttaa."
-"Selvä pannaan tulemaan, Kiva kiitti mo..."
-"Heiheihei, venaas ennen kuin lopetat. Onkohan moisen lipareen tilaus maksullinen tms?"

-"Juu se maksais 7.5€"

-"Mitääääh???!!!"

-"Mutta se kyllä hyvitetään, jos laskussa havaitaan sitten ongelmia."
-"Onpas printillä hintaa! No paa nyt sitten tulemaan, jos se on ainoa asia, mitä voit tehdä."


Tttumäsanon!

torstaina, marraskuuta 01, 2007

Masters of the universe!!!

By The Power of Grayskull! We have the POWER!

Taas ollaan askel lähempänä valmista levyä. Varmistui nimittäin masteroija, jonka soundi on juuri sitä mitä tämä levy kaipasi. Soundi niinsanotusti aukesi ja nivoutui läjään yhtä aikaa.
Sen kuuluisan viimeisen silauksen merkitystä ei voi kylliksi korostaa levyntekoprosessissa. Jos levyn äänityksiin, tuottamiseen ja miksaukseen kuluttaa tuhansia euroja, niin on vähintäänkin kyseenalaista alkaa tinkimän niinkin tärkeästä asiasta, kuin asiallisesta masteroinnista.
Jäi niin hampaankoloon taannoin eräänkin levyn teko, joka saatiin kiitettävän eläväisen kuuloiseksi, vastuksista (ja soittajista) huolimatta, mutta jonka masteroinnissa levy-yhtiö päätti säästää, kun joku ammattimainen harrastelija lupas tehdä homman halvalla. No hengetöntä tuubaahan sieltä tuli paluupostissa. Moinen vituttaa, kun siellä kannessa on kuitenkin allekirjoittaneen nimi tuottajana ja miksaajana!

Jaa niin että mitäkö se masterointi sitten oikein on? No aiheesta vois kirjoittaa kirjan tai artikkelisarjan, ja on kirjoitettukin. Useitakin. Mutta noin niinkuin yksinkertaistettuna, siinä puuhassa haetaan ekvalisaattorilla oikeanlainen taajuustasapaino miksattuihin kappaleisiin, jotta ne kuulostaisivat mahdollisimman hyviltä itsessään ja levykokonaisuutena. Lisäksi toinen tärkeä työkalu prosessissa on kompressori, jolla hallitaan kappaleiden dynamiikkaa. Eli periaatteessa vehkeet on samoja, kuin perus miksaus studiossakin, mutta nimenomaan masterointikäyttöön stereomateriaalin hallintaan suunniteltuja (ja yleensä naurettavan kalliita.) Lisäksi kuunteluolosuhteiden tulee olla huippuluokkaa, koska kaiuttimista on kuultava se viimeinen totuus: "Tältä tämä nyt oikeasti kuulostaa."
Mutta tärkein työkalu masteroijalla on kuitenkin hyvät korvat ja objektiivinen mieli.
Lisäksi masteroinnissa pannaan levylle oikea biisijärjestys, tauot zipaleiden väliin yms. minkä jälkeen levy on valmis painoon.

Lisää aiheesta voitte lukea vaikkapa täältä ja tämä opus on loistava.

Usean levyn olen kiikuttanut chartmakerssille Svanten hoitoon ja aina olen ollut tyytyväinen. Mutta bändin pojat ja levy-yhtiön setä vinkkasivat, että herra Viitalähde tekee kanssa mainiota soundia, niin pitihän se käydä kuulemassa, minä kun en usko kuin omia korviani. Eli kiikutin saman biisin molemmille veikoille ja valitsin sen, joka toimii parhaiten tässä projektissa. En sano, että toinen olisi parempi kuin toinen, koska nämä asiat perustuvat kuitenkin pääasiassa subjektiivisiin mielipiteisiin, (Kumpi oli parempi maalaamaan, Picasso vai Miro?) mutta valinta oli tässä tapauksessa yllättävän helppo.
Kuunnelkaa itse: Näytteessä on pätkä masteroimattomasta biisistä ja kummankin pajan näkemys, siitä miltä sen tulisi kuulostaa.
Klippien tasot on sovitettu vastaamaan volumelta toisiaan, koska ihminen on silleen hassu, että lujempaa tuleva näyte tuppaa ens alkuun kuulostamaan aina paremmalta.

Ai että mikäkö se oikea järjestys on? No enpä kerro. Muuten kohta joku besserwisser kuuunneltuaan pommisuojassaan kahden markan kaiuttimilla, julistaisi muusikoidennetissä omia mielipiteitään totuutena.

Jos taas oikeasti tunnet tekeväsi tiedolla jotain, niin pane meiliä tulemaan, niin katellaan tapauskohtaisesti.
Niin ja arvaillahan saa. Itseasiassa arvailujanne olisi varmaan ihan viihdyttävää lukeakin, ainakin sen puolesta, että mikä noista EI ole masteroitu.

Kuvissa kaksi seppää ja kaksi pajaa. Virtalähde ja Chartmakers.