maanantaina, elokuuta 29, 2016

Modulaarista menoa

Kävin viimeviikolla oikein Hesoissa! 

Pitskussa Audicon konttorilla järjestettiin Waves esittelytilaisuus. Esillä oli varsinkin Soundgrid miksausjärjestelmät, ja niitä esittelemässä wavesin oman sepän ohella Röningin Janne, joka uurtaa usia ko. tsydeemillä tässä maassa.
Oli kiva jutella Wavesin oman hahmon kanssa niitten plugareista, kun eihän niistä oikein aina tiedä, mitä sieltä pellin alta oikein löytyy.
Esimerkkinä R-Axx plugari, joka on vähän pirun hyvä vähän vaikka mihin. Se on vähän niinkuin kompura, mutta myös jotain muuta se tekee kuin lyttää. Noh siinähän on kuulemma mukana myös trnsient desinger tyyppistä kikotinta ja jotain harmoonis-särötys asiaa.
Lisäksi pääsin antamaan suoraan kehitysehdotuksia parista hommelista, jotka olis nähdäkseni kivoja.
Ja kas, hän näki ne tavallani ja aikoi panna sanaa koodareille.

Livehomman juju on periaatteessa siinä, että räjäytetään digimikseri osiinsa ja kasataan ihka oma tsydeemi palasista, (Tietskari, kytkin, Serveri, I/O, käyttöpinta) pohjaten wavesin soundgridin ja plugareiden ympärille. Tosin tulevaisuudessa muutkin plugarivalmistajat tulee tekemään lisenssillä yhteensopivia plugeja tohon ympäristöön.
Onhan se nyt ihan kiva, että sä voit valkata mikseriin omat kanavalohkot SSL, API, Neve, whatever pohjalta, tai rakentaa kanavaan ihan millaisen ketjun ikinä haluat.
Tämähän nyt on toki ollut studiopuolella perushommeleita jo pitkään. Maailmat lähentyy.
Samalla kertaa pääsin hypistelemään noita kosketusnäyttöpohjaisia tsydeemeitä ja niitten tuntuma on yllättävän jeppis. Reagoivat perhana vaikka kuinka moneen eleeseen kerralla. Eli voipi pukkailla useempaa töpseliä yhtäaikaa, jos niikseen.
Rönäri
Kyllä mä tollasella voisin keikalle lähteä, ei siinä mitään. Mutta täytyy kyllä sanoa, etten mä lähtis kuitenkaan omaa setuppiani tuohon suuntaan tieten tahtoen viemään.
Oon jotenkin silleen hassu, että livenä mulla on vähän semmonen "Vähempi on enempi" -tyyppinen suuntima ja yks hallittu paketti tuo turvaa ja selkeyttä. Keep it simple, stupid!
Mikitetään mahdollisimman hyvä äänilähde, mahdollisimman hyvin ja sitten pitäis pärjätä ihan perus filsu, Eq, kompura/gate asialla maaliin. Mulla on masterissakin kompura vain silloin, kun on jotain hätää liikkeellä, kuten naurettavan alhainen desibeliraja, tai alimitotetut kamat tms.

Sitten taas toisaalta, tossa sais dynaamiset Eq:t vaikka joka kanavaan!
Ne ne on sitten mahtavia laitoksia. Siinä yhdistyy ekvalisaation ja kompressoinnin parhaat puolet: Eq leikkaa esim. puukkotaajuutta, vain silloin, kun sitä esiintyy.
Ja kerrankin olis sellaiset kaiut, ettei jättäis kylmäksi! Ja Fairchild! ja...

Tollanen systeemi on kyllä varmasti jossain Chisussa tai Robinissa ihan ehdoton! Voi rakentaa niitä maailman isoimpia äänimaailmoita samaan tyyliin, mitä studiossakin!

Jos nyt ens kaudelle sais kuitenkin sen himoitsemani QL-5:den, niin siinä on kyllä mun tarpeisiin sellanen paketti, että oksat pois! Elastisen aikoihin rakastuin tulisesti siihen CL-5:een.
Toi pikkuvelihän on periaatteessa sama tiski, mutta käyttöpinta on snadisti riisutumpi ja hinta todella paljon alhaisempi. Se soundaa helvetin hyvältä ja siinä on Neven ja kumppaneitten suunnittelemia ihanuusprosessoreita. Ja ne dynaamiset Eq/multiband asiat. Sekä saisin siihen näppärästi kiinni tuon Joemeekin OneQ -laulukanavani. Jotenkin mun pirtaani toimii sellanen, että mulla on koko ajan laulu hyppysissäni.
...Niin ja saishan sen waves serverin siihenkin tietty kiinni, jos nyt meinaa lähtä homma käsistä.

Noh, tulipa taas jaariteltua. Oli tarkoitus kertoilla myös viikonlopun keikoista, joilta ei taas tilanteita puuttunut. Taas oli vastassa ihan tappavaa lavarakennetta ja myrskyhommeleita.
Kerron niistä tarkemmin kohtsiltään.

tiistaina, elokuuta 23, 2016

Bunkkerointia ja vaarallisia tilanteita

Mimmosta hommaa?

Kutsu kävi kyläjuhlille Jojensuun liepeille, sinne vielä hivenen idemmäs. Jotenkin oltiin niin hyvissä ajoin liikenteessä, että kerrankin päätettiin kurvata katsomaan, mitä siellä bunkkerimuseossa, siinä Joensuun suulla oikein on tarjolla? No siellähän oli nuorimies vapaaehtoishommissa ja kertoili kovasti mielenkiintoisia jutskia salpalinjastosta ja semmottiista.
Yllättävän mielenkiintoinen mesta.
Niinkin mielenkiintoinen, että meinas tulla lopeensa kiire, mutta kurvattiin kuitenkin ajoissa kaikkapaikalle.
Kimmo

Ja nyt olikin vastassa vähän pirusti pasketta. En tässä lähde mitään nimiä avaamaan, tai syyllisiä mestaamaan, nää asiat puidaan muualla. Mutta kerron pintapuolisesti mistä hommassa oli kysymys. Tämä ihan opiksi ja ojennukseksi, etteivät virheet toistuisi muuanna ja muitten toimesta. Turvallisuusasioitten kanssa nyt vaan ei pelleillä.

Ongelma oli lähinnä lava. Ei minkäänlaisia sivutukia, saatika harustuksia. (varmistamattomien)Tolppanostinten jalkojen alle (joita ei ollut muuten riittävästi) ei oltu myöskään laitettu levyjä. Olen nähnyt asfaltinkin pettävän, saatika nurmikon.
Katto oli ensinnäkin liian pieni, eikä peittänyt kunnolla lavaa. Toisekseen se oli kytöstetty lankuista ja pressusta. Purjeena se toimi tosin ihan mainiosti.
Sisätiloihin tarkoitetut ledilamput valuivat saapuessamme vettä. Lisäksi sähköt niille olivat myös olohuonemallia ja likomärät nekin. Koko lavaa ei tietenkään oltu maadoitettu, joten kytöstys oli sikälikin hengenvaarallinen.
Tässä nää tärkeimmät. Lisäksi siinä oli sen kymmenen pikkuasiaa tehty päin helvettiä.
Tappolava
Mietittiin siinä aikamme mitä tehtäis. Sadetutka oli aika tarkan syynin alla. Samaan aikaan tulee tieto, että parinkymmenen kilsan päässä Joensuussa oli syöksyvirtaus iskenyt johonkin tapahtumaan, romahduttaen kolme tapahtumatelttaa. Tämä kytöstys ei olis kestänyt seminavakkaa tuulenpuuskaa, saatika moista.
Jos tää olis ollut jossain kaupallisessa festaritapahtumassa, oltais painuttu niinsanotusti "vittuun" samoin tein, mutta kun kulttuuritätien silmät rupes kostumaan siihen malliin, kun niille valkeni tää tilanne, niin päätettiin katsella kelit loppuun asti ja yrittää pelastaa tilannetta niin paljon kuin mahdollista. (Kun me ollaan odotettu teitä tänne vuosia!!! ...)
Onnistuttiin sitten jostain tilaamaan kokonaista neljä vesitankkia ja paloauto letkuineen. Haalittiin kasaan liinoja, joista osa oli jopa ihan vetokuntoisia ja ankkuroitiin rakennelma silleesti maahan, ettei se joko kaadu tai lähde lentoon, heti ensimäisestä tuulenpuuskasta.
Tero teki radikaalin, mutta ainoan ratkaisun ja repi kaikki valot pois sähköistä, pohjalta: "Vetäkää pimeessä jos vedätte. Mutta ettepähän ainakaan kuole sähköiskuun." Keikan ajan se tuijotti aika tiiviisti lavarakenteita, taivaanrantaa ja ilmatieteenlaitoksen softia.
Jäimme henkiin.

Seuraavana päivänä puksutimme Nokialle, Ylisfestareille. Se oli joku kehitysvammaisten kokoontumisajo, johon toki saipi ostella lippuja taviksetkin. Loppuunmyyty hässäkkä, ihan mahtavassa miljöössä. Brightiltä oli vastassa mm. vihreä, sekä hattupäät. Hattupää valitteli, kun ei väsymykseltään ollut pystyny kummemmin virittelemään PA:ta, kun ei enää kuule mitään.
No mutta jos tollasen d&b:n setin panee niinkuin softa sanoo olevan hyvän, niin se yleensä on.
Niin nytkin.

Torstaina kävi jotain sanomattoman harvinaista. Jazmanautit lähtivät vapaa-ajallaan kuuntelemaan vihollisorkesterin suorittamaa musiikkia! Vaimo nimittäin bongasi pikku-uutisen, että Pyynikin kesäteatterilla soitaapi Saimaa. No viestillä nimeä portille ja lavaa tuijottelemaan.
Ai sattans miten oli kova! Meni top vitoseen, noin niinkuin kaikkien aikojen keikkana.
Ton bändin kohkauksesta tulee mieleen Matrix reloadedin moottoritiekohtaus, jossa autot ja moottoripyörät lentelee. Luodit viuhuu, samuraimiekat kolisee. Sit liittymästä eteen kaahaa sirkuskaravaani ja jostain kehiin syöksyy kemikaalilastissa oleva höyryveturi!
Ihan mahtavan naulitseva kaksituntinen!

Saimaa Perjantaina Poriin. Kalenterissa luki vain, että yksityistilaisuus. Joku elintarviketukku, jossain teollisuusalueella. Jotain nevöhöörd kaiuttimia on paikalla äänifirman toimesta. Kuulostaa karvaiselta hommelilta. Mennään katteleen hyvissä ajoin.
No siellähän oli iso varastohalli/teltta pystyssä, kunnon lavalla ja äänirasian hahmoja välittömästi kahvassa kiinni. Nämä Sound Projectsin purkithan soundasivat varsin kelvollisilta. Hallin akustiikkahan oli luonnollisesti ihan hirveä, mutta pöntöt vaikuttivat siltä, että niitä olis kiva päästä ponnistamaan joskus hivenen paremmassa tilassa. Pori Keikka oli mainio ja mukavan aikainen, joten oltiin sitten vapaalla jo hyvissä ajoin. Käytiin Beerhunterin terassilla, missä on tuo mallaspuoli aivan ihanasti. Siellä kannattaa nauttia pieniä tuoppeja, koskapa maisteltavia on kertakaikkiaan ruhtinaallisesti.
Sitten siinä alkoi seurueessa ihme porina jostain must be -irkkupubista. siis mittee? Ymmärsinkö oikein? Irkkupubi, joka on oikeasti käymisen arvoinen ja tunnelmallinen? Että guinnesia ja tinapillimusiikkiako tässä haetaan? Pakko lähtä mukaan tsekkaamaan tämä ihme. No vaellamme johonkin vähän syrjemmälle ihan peruskapakan näköiseen mestaan, mutta avot!
Mites sen kuvailis? Voisin kuvitella että Irlannissa ne perusbaarit on just jotain tämmöistä. Ei tätä oltu sisustettu. Se vaan oli. Ja jumaliste miten hyvää guinnesia ja tunnelmata! Milloin Porissa, niin One For The Road -suuntimaksi, oi!

Käenkosken lava. Nevahöörd, mutta sieltä sitä sitten löysi itsensä seuraavana päivänä.
Tosi omituinen meininki. Rokkilootan tyypit nyt tiesi mitä tekevät, tekniset asia oli hyvin, mutta kukaan ei tullut vastaan. Piti oikein kaivaa ja jäljittää mestoilta joku jostain tietävä. Met soitimma pihalla Agentsien kanssa (Ei muuten mitään kysyttävää! Huikea orkesteri!).
Sisätiloissa ja terasseilla oli jos jonkilaista bändiä ja ohjelmassa oli myös ilotulitus.
Monenmoista hämmentävää. Eipä siinä otimme lungillaan ja sekös se onkin vaarallista!
Istuskelin siinä bäkkärin terassilla, järven rannassa ja lueskelin kirjaani. Ylös noustessa polvi sanoi poks ja sitten ei enää oikein astuttukaan. Vanha jännevaiva tuli takaisin ja mun roudaaminen olikin sitten loppuillan hyvin muodollista.
Parkano
Pojat lähtivät keikin jälkeen jonnekin hotellintapaiseen, mutta minähän hoksasin, että lavahanut matkaavat purkunsa jälkeen Tampereelle, niin hyppään kyytiin ja pääsen kotiin nukkumaan.
Tasan kuusi menivät silmäni kiinni omassa sängyssä.

Parkano sumu

Seuraavana päivänä olis ollu hämeenlinnassa Torspofestit, joita olinkin odotellut vähän paljon jo hyvän aikaa, mutta aamulla oli ton polven kanssa ihmettelyä tyyliin "Mitenköhän mä saisin tän sukan tohohon jalkaan", niin päätin jäädä ihan vain potemaan. Tyypit oli kyllä jo suunnitellut apukäsiä ja pyörällisiä keissejä mun rouduuseen, mutta oli nyt vaan fiksuinta skipata. *Kyynel*






torstaina, elokuuta 11, 2016

Kameroita ja taisteluväsymystä

Vaihteeksi on tullut käytyä keikoilla, mutta onpa sitä tullut ehdittyä muutakin.

Se mihin viimepostauksessani vihjasin, onpi uusi kamera. Ajatus on muhinut aivossa jo hyvän tovin, mutta nyt se vasta pääsi konkretisoitumaan. Mulla on nimittäin kulkenut kamera mukana repussani aina ja jokapaikkaan. Mutta viimeisen vuoden ajan olen jotenkin laiskistunut ja kuukausi kuukaudelta järkkärini, parine linsseineen on tupannut jäämään kotia yhä useammin. Tollanen Canon 60D ja kaks perusputkea, eli mun tapauksessani Sigman 50mm f/1.4, sekä 10-20mm linssit, painaa pitemmän päälle aika pirusti. Sitten kun repussa kulkee lisäksi mukana ipädi, luurit, kirja tai pari, sekä naurettava määrä sekalaista kilkettä, leathermänistä nippeli->muppaloadaptereihin, niin ei oo ihme, että on aina hartiat jumissa.

Olenkin pitänyt silmällä peilittömiä pokkareita, josko niistä alkaisi löytymään kuvanlaadun lisäksi myös valovoimaa. En edes tarvitse mitään hymyntunnistimia, enkä ruokaselfieautomaatioita. En edes zoomilinssiä. Vain just sen hyvän kuvanlaadun ja sen että hämärässäkin toimis kohtuullisesti. Olenhan näetsen pitkälti yötyöläinen.
Ja onhan niitä. On ollut jo muutaman vuoden. Mutta se hinta! Joku siinä riitelee vastaan, että kunnon pokkari maksais enemmän, kuin järkkärirunko.
Taannoin testaamani Sonyn RX100IV, oli erittäin hyvä. Mieletön kuvanlaatu, hirveä hinta ja täysin hajuton ja mauton käyttötuntuma.

Kevään keikkareissulla rumpalimme Fuji X30, puolestaan rupesi vetämään puoleensa kovastikin.
Se istui käteen ihanasti, otti nättejä kuvia, eikä ollut mitenkään hirvittävän hintava.
Noh ehkäpä mä lähden semmoiseen sitten, ajatteli Jazmamies. No kuitenkin panin tapani mukaan googlen ensin tehokäytölle ja katselin vaihtoehtoja. Ja mitäs mitäs? Aikoinaan markkinat pöllämystyttänyt ja taajaan kuolaamani Fujin X100:ta on tullut tällä välin jo parikin uutta mallia ja alkuperäisen hinta on tullut erittäin siedettävälle tasolle. Torista löysin moisen kaikilla kilkkeillä 400€:lla, mutta emmin päivän liikaa ja se ehti mennä. No muualta en sitä löytänyt. Huutonetistä tosin löysin X20:n, joka on melkein kuin X30. Lähes sama tekniikka, mutta siitä pydettiin ylihintaa.

Sittenhän mä hokasin ja panin Toriin ostoilmoituksen ja jo tunnin päästä olin jutellut mimmin kanssa puhelimessa, joka oli tulossa pohojanmaalta Tammerfestiin ja halus myydä mulle kameransa kaikkine tarpeineen (mm.vastavalosuoja, joka maksais irtona yli 90€!!!) 380€:lla. En edes viitsinyt tinkiä.

Siitä suoraan keikkareisulle ja sehän oli rakkautta ensihipelöinnillä. Kaikki säätimet on kirjaimellisesti käsillä ja se kuvanlaatu... huh huh. Joku taannoisessa arviossaan tuumasikin osuvasti, että tässä mielettömän hyvässä objektiivissa tulee kamera mukana!
x100
Sitten olikin välissä keikkoja.
Muutamia kävinkin jo lävitte edellisessä postauksessa, mutta viimeviikonloppuna kävimme Sieravuorella ja pistokeikalla Kemissä. Sieravuori on erittäin kaksitahoinen keikkamesta. Toisaalta se tupa on ihan hirveä, noin niinkuin akustisesti. Todella vaikeaa kattaa koko salia ja laskevasta katosta johtuen, soundi on joka kohdassa hyvinkin erilainen, kattaen kaiken ihan ok:sta hyvin kamalaan. Keikat alkaa aina tosi myöhään ja jengi on aina ns. "Hirveissä".
Se humalaisten mökellys tulee itsessään jo nin lujaa, että äänenpaine nousee siellä mahdottomaksi, ihan yrittämättäkin.
Toisaalta, nytkin otimme tuiman matsin rantalentistä ja muhevat löylyt rantasaunalla, joten ei voi suoranaisesti valittaakaan olosuhteita. Semminkinkin kun ruokakin on siellä kohtalaista komeasti parempaa.
Jarno
Jostain syystä sinne oli buukattu toinenkin bändi, Oliver nimeltään. Ne panimme soittamaan jälkeemme, koskapa omistajaportaalle ei sopinut ennenkään. Ja ei, me ei todellakaan haluttu soittaa heidän jälkeensä, kun soittoaika ei voinut kuulemma olla ennen kahtatoista.  Kuulostaako sekavalta. Ei ihme. Eli ne pääsi lauteille vasta joskus vähän ennen kahden, jolloin kaikki yleisö oli karannut roudausta katselemasta jonnekkin muuanne. Hyvin ne veti eniveis. Hyvää sakkia.
Nykäsimme kamat lavan sivuun ja annoimme ne kiertuehanumme ihanasti bookkaamien nuorukaisten hellään huomaan: "Pakatkaa kuorkki ja viekää ne varastolle". Met menimme nukkumaan. Lähti nimittäin seuraavana melko aikainen kyyti lentokentälle.
Muumio
Mentiin näetsen backlinekeikalle Kemiin. Tekniikalla oli mukana langatonasiat ja mikit.
Rumpalilla kapulat (4kpl).

Toi meidän Kimmo on muuten ihana. Se ihmetteli kun mestoilla roikkuikin stereona D&B:tä.
"Ai kui se oli yllätys?" minä kyselemään. No hälle oli tullu tieto, että pitäis olla Auraa.
"Et sitte mulle kertonu?"
No mitä minä sillä tiedolla olisin tehny, paitsi vittuuntunut etukäteen. Se pino oli kuulemma räjähtänyt edellisenä päivänä, kun lavahanu oli tsekissä sanonu mikkiin, että "Tsöh!" Kiitos hänelle!

Oli muuten vaikein keikka ikinä. Siis nyt puhutaan ihan semmosesta ennenkuulumattomuudesta (pun...), että vielä viittä vaille meinasin puhaltaa pelin poikki, että nyt on "No show!" Mä en tiedä, mitä siellä tapahtu. Ja meillä oli vielä ruhtinaalliset 60min vaihtoaikaa. Ja onneksi oli!

(Hiljalleen voimistuvaa kellontikitystä)

No eka häpsy tuli meidän puolelta: Oltiin tilattu mestoille X32:t lavalle ja etupäähän. Mutta unohdettu pyytää myös stageboxi. Ei siinä, mentiin suoraan lavatiskin perseeseen ja konfasin etupään seuraamaan sitä. Tsekkasin tärkeimmällä, eli laulukanavalla, että ääntä tulee läpi, sillä aikaa kun lavaa pätsäiltiin kuntoon. Kaikki gainithan siinä tietty meni uusiksi, mitkä piti vetää hatusta. (Mistä muuten näkis siitä editorisoftasta gainit???) No pätsi valmis ja ääntä tulee sieltä täältä, ja toisaalta ei tulekkaan. Sitten taas tulee ja... ...ja mm. seitsemän ensimäistä kanavaa ei tule ollenkaan. Se on jännää, koska X32:n inputit menee kahdeksan lohkoissa. Eli kyseessä ei ole mun konffausmoka. Syytä tähän ei kuitenkaan löydy millään.
No vetoon on tässä vaiheessa 5min. Unohdetaan linkitys. Digi vittuun ja kuparia mulle suoraan tiskin perään niitten aktiivisplitistä. Pätsää poika pätsää! Vieläkään ei tuu seitsemän ekaa kanavaa. Nyt on jo vähän hiki otsalla.
Huutoa lavalle, että katotaan äkkiä että laulugainit on ok ja syteen tai saveen.

Ollaan minutin yliajalla. PA:sta ei tuu mitään. Nada.
Pimeys. Kuolema. Hautausmaa.
Vain takafillit toimivat. Pojat juoksee. Käsken kaikkia rauhoittumaan ja käyttämään aivojaan.
Kuus yli saadaan ääni ulos ja bändi rupeaa veivaan. Komentoa lavalle, että siirtävät basarin ja snaren parin ylimääräisen perkkakanavan ränneihin ja kas, mulla kuuluu jo vähän rumpujakin.
Vaan nytpä paljastuu viimeistään, että subit on mykkänä. Seuraa komentelua ja käskytystä.
No pojat taas kirmailee paniikinomaisesti ympäriinsä ja avot: jo kolmannessa biisissä musiikki alkoi kuulostamaan ihan musiikilta. Combat audio!

(Kello -fade out)

Ihmiset tulevat kiittelemään soundeista. Korkataan Kimmon kanssa kaljat ja näytetään typertyneiltä.
Naurattaa ja vähän kakattaakin.
Kemi


Keikoilta palatessani mulle oli tullut meiliä Huutonetistä. Olin ihan unohtanut, että olin kysynyt sen ylihintaisen X20:n myyjältä, että haluisko se mahdollisesti harkita myyvänsä sitä kahdella sadalla. No ilmeisesti se oli rekisteröitynyt tarjoukseksi ja olin sitten vahingossa ostanut semmoisenkin.
Vaimoani ei haitannut tämä ollenkaan. Tykästyi kapineeseen kerrasta. Dilkattiin sen vähälle käytölle jäänyt järkkäri kaverille, joten tolle ei jäänyt hintaa kuin parin oluen verran. Kaikki voittivat!

Yksi huonompi hommeli mihin X100 -käyttäjäkokemuksia lukiessani törmäsin, oli heikko akkukesto. Kuulemma kokonainen päivä on jo hyvin. Ja tähän törmäsin itsekin. No kävin ostamassa muutaman tarvikeakun ja ihmettelin, kun fujin laturi latas niitä jotenkin todella epämääräisesti. Halvinta ei suostunut lataamaan ollenkaan. Noh kävin varsin hakemassa miestiimarista universaalilaturin, joka lataa siinä sivussa myös muut akut ja kertoo varaustilat yms. samalla. No avot. Tällä heräs henkiin jopa se mukana tullut ja kuolleeksi julistettu alkuperäinen fujin akku ja näillä uusilla, tuo kamera pysyy hereillä parikin päivää.
Eli se Fujin laturi on susi.

maanantaina, elokuuta 01, 2016

Keikkakesä kukkeimmillaan

Kesäreissuissa riittää.


Joka viikonloppu ollaan painettu 2-4 keikkaa, kesäkuun lopusta lähtien.
Kuten aiemmin paljastin, starttasimme Viitasaaren Hotelli pihkurista, semiyllärikeikalla.
Siellä on aina mukavaa. Ihanaa henksua ja se rantasauna laitureineen!

Sieltä seuraavana päivänä Haapavesifolkkiin, jossa oli sielläkin mahtavan lenseä tunnelma ja vastassa loistavia hahmoja Ambient Audion väreissä. Stereoina siellä oli Coda audion linjasäteilijää, joka ei jättänyt kuin positiivisia kysymyksiä, kuten "Mistäs tää putkahti?" Ilmeisesti joku Lacousticin eksä on saanu kuningasidean rakennella uusia kommootteja Saksassa. Win!
Haapavesi
Sitten suhautettiinkin Joutsaan, joutopäivien jatkoklubille, joka sijaitsi jossain huoltsikalla. Kummallisen mallinen lava, ihan tajuttoman kuuma, pöytiä yleisön seassa ja jotenkin ei ihan super pro meininki, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen ahistavakaan.

Siinä kun oli viritellyt aikani PA:ta, niin selän takana ruokailleesta seurueesta alkoi kuulumaan reippaalla taaperoäänellä että: "I-hahhaa, I-hahhaa..." Johon äiskä että: "Ei se setä varmaan kuule soita ihhaahhaata" No spotify auki ja olisittepa nähneet natiaisen ilmeen, kun keikkien aikojen top 1. suokkarihittinsä lävähtää kerrankin kunnon soundsystemistä. Pääsispä itekkin vielä tässä iässä tollasiin fiiliksiin, että pää räjähtää ku on niin uskomatonta!

Tekniikka majoitettiin johonkin camping alueelle järvenrantaan, missä grillattiin ja saunottiin ja naatittiin. Ainoo miina siinä oli se, että Kimmon mökki oli niin homeinen, että se meinas kuolla yöllä. I shit you not.
Joutsa
Ja sitten Yyteriin. Ai saattans ku kiva ranta. Miksen mä ole tuonnekaan ennen eksynyt.
Kylpylään oli jotenkin harvinaisen haikee roudaus, niin me pyydettiin huoltomiestä avaamaan sellanen iso lasiovi/maisemaikkunan palanen, josta päästiin suoraan lounasasiakkaiden sekaan laatikoinemme. Tämä siksi, että pyynnöistä huolimatta joku hanu, oli rakentanut lavan niin, että se blokkas sen pääasiallisen roudausoven kokonaan. Tattista hälle.

No siinä oli jonkun mummelin tuhatvuotispäivät ja ne päätti sitten siirtyä terassille, kun me ei vissiin kohotettu tunnelmaa siinä salissa, noin niinkuin rakennusvaiheessa. No sitten pamahti päälle pikku sadekuuro ja joku seurueen nuorempi jäsen päätti pelastaa tilanteen ja repäs sen meidän kulkureitin oven auki ja ohjas laumansa siitä sisään. Ei siinä, mutta hän sitten jätti sen oven auki ja tuuli paiskas sen silleen kunnolla selälleen, että vain pamahti ja koko kehys räjähti melko paskeeksi. Ja tommonen 2x2m erikoislasi painaa aika helvetisti. Onneksi kukaan ei kuollut.

Tää oli siitä ihan paras keikka, että vaimo päätti junailla itsensä Poriin ja tupsahti illaksi keikallekin.
Pihajamit kestivät aamuun ja seuraavana päivänä oli aika rapea olo.
yyteri jasse
Seuraavalla viikolla käväsin hurauttaa pistokeikan Jyväskylässä Salokosken Emman kanssa. Telttakeikka. Rouvaa istui. Ei mitään ihmeellistä. Tyyppejä oli kyllä ihku nähdä.

Perjantaiksi Lahteen. Iso lava. Hyvä tekniikka. Huono sade, mutta ei siinäkään ollut mitään ihmeellistä. Peruskeikkaa. Ei vaaran tunnetta.
Lahti

Lauvantaina Kurikkaan haku päällä festeille. Pienehkö kyläjuhla. Taas kivasti sitä Codaa oivassa vireessä ja tuttuja hanuja vastassa. Pieni lava, mutta hyvin taas mahduttiin. Saatiin se Harkimon likkakin lopettamaan se dubstepin soittaminen, sen karaokekilpailun jälkeen, niin päästiin alottamaan ihan timanttinen keikka. Jäbät oli ihan liekeissä ja sitämyöten yleisökin!

Kurikka

Seuraavalla viikolla pölähdettiin Salon torille. Pam sisään ja poks ulos. Ei mitään ihmeellistä siellä. vettä satoi ja ihan täydestä meni. Ainoo vaan, että äänitoimittaja oli stäkänny PA:n tosi leveelle, kuten tuossa tilanteessa pitääkin, mutta subit oli samassa linjassa L+R ja sehän meinas pirullista liuskottumista alapäähän. Keskellä tulee botnea liikaa, muualla ihan miten sattuu, jos edes sattuu.
Nyt ihan oikeasti kaikki äänihanut: Lukekaa tämä artikkeli ja sisäistäkää oleellinen, tänksistä.

Siitä Kuopioon viinifestareille seuraavaksi päiväksi ja siellähän nyt ollaan aina, niinkuin herraskaisen lompakossa. Kaikki oli ihanasti. PA oli viritetty ihan mulle omaan vireeseen "Kun sä tykkäät vähän rootsimmasta ja pehmeemmästä soundista" Se oli ihan täydellinen! Kiitos.
Hyvää ruokaa ja juomaa. Väistin baarinkin, joten aamulla jaksoi matkustaa...
Kuopio
...Ylikiiminkiin!
Siellä tanssilavalla järjesti joku nuorisosliikuntaseura ensimmäistä festariaan. Pikku lava ja pikkupuitteet. Kukaan ei tienny mistään mitään, mutta mitäs se meitä haittaa.
Bäkkäripassi oli joku paperinen juomalipun palanen, joka pysy mulla tallessa varmaan 20sekuntia. No fohillehan ei sitten meinannut päästäkään, kun järjestyksenvalvojina toiminut pappalauma otti velvollisuutensa ihan tosissaan. Vieläkin on mustelmia, kun se rautainen 80v koura tarttu kyynärvarteen "Heihei mihis sinä luulet meneväsi!" No juttelin mukavia, niin ne uskoi, etten ole lättähattu.
Paikallinen tekniikka koostui ihan mukavan oloisista pojista, mutta aika pian huomas ettei ihan lähde.
Tuumattiin Kimmon kanssa, että otetaanpas esiin omat piuhat, ständit ja lavahaut. Käsketään poikia menemään poikkee tieltä ja raapastaan show. Ja mehän raapaistiin. Ensin en oikein meinannut kuulla fohille mitään, kun se oli ns. skutsissa, mutta keksin aika nopeasti nohevan ratkaisun.

Pyydettiin ystävällisesti, voisivatko bändiläiset vähän jeesata ulospäin mentäessä, että ehditään kivasti myös pois lavalta.
No se stage oli tyhjä seitsemässä minutissa! Olis ollu kuudessa, mutta unohdimme yhden mikkiständin lavalle. Muurahaisetkin katteli läheisestä pesästään, että no nyt!
Luukku kiinni ja Ouluun yöksi.
ylikiiminki
Seuraavana torstaina puksutimme Savonlinnaan, panimoravintolaan. Mahtava miljöö ja huikean hyvää ruokaa. Saisoninsa oli kauheeta kuraa, mutta IPA ihan kelvollista.
No sinne pihallehan pukkas ihan sytenä sakkia ja PA:mme jäi ihan liian matalalle ja alimitoitetuksi, mutta taas meni ihan täydestä. Itse en kuullut tai nähnyt oikein mitään, mutta jengi tuli Savonlinnan oopperan taiteellista johtajaa myöten kiittelemään soundeista.
Yks elämäni hauskimmista hetkistä tuli vastaan, kun keikan alussa joku hanu tuli siihen desibelimittarinsa kanssa kertomaan, että meillä on täällä ollut sitten 85dB:n melurajoitus. Jep jep. No se virkkas sen koneensa tulille ja se näytti 84dB:tä Homma kunnossa. Mikseriteltta oli nimittäin sen verran kaukana lavasta ja vietti vielä alarinteeseen (!!!) niin ei sinne tosiaankaan mitään kuulunut. Mä pojotin keikan ajan lihalaatikon päällä ipad tassussa.
savonlinna
Siitä Imatralle Imatran yöt festareille. Iso lava, isoja bändejä, asiallinen tekniikka ja ihan luokaton roudaus.
Imatra
Viime viikonloppuna mentiin ensin keskiviikoksi Äänekoskelle Keitelejazziin. No siellähän on kaikki aina ihan valtavan hyvin. Sama crew on tehny sitä telttaa niin kauan, että kaikki on funtsittu kauniiksi. Kamat liikahti erinomaisen asiallisten apukäsien toimesta. PA oli niin nätissä vireessä, kuin tollasessa ylösalaisessa gramofonitorvessa voi olla.
Mietin, että jos sen PA:n ripustais sinne teltan katolle, reiänsuulle, niin että koko teltta olis yhtä torvikaiutinta, niin avot!
Todella idyllikästä ja mukavaa!
Kaihon karavaani Keitele jazz 2016
Siitä erikoisfestareiden erikoisfestareille Kokkolan ykspihlajaan. Ihan mielettömän idyllinen pihapiiri kahviloineen, jota piti sellainen multitaiteellistyyppinen perheyhteisö. Jengiä pakkautui paikalle kuutisensataa ja kaikki oli ehanasti. Ehdin jopa uimaan, ensimäistä kertaa koko kesänä.
Keikan jälkeen nopea purku ja tekniikka siirtyi Ouluun yöksi.
Untitled Ykspihlaja
Ouluun siksi, että seuraava keikka oli Rovaniemellä ja haluttiin vähän helpottaa siirtymää.
Aamulla piipahdin vielä veljeni luona Oulun paitapainossa extemporepohjalta ja tilasin häneltä henkilökunnallemme työpaidat bändilogolla. Meinaan että näillä helteillä paitoja kuluu! No Jonihan asetti meidät jonon kärkeen ja avot! Kyllä nyt kelpaa taas.
Untitled
Rovaniemen keikasta ei ollut oikein mitään ennakkokäsitystä. Isoja bändejä siellä on, mutta että onko torilla joku rekanperä vai mitähäh? No ei ollut. Oli urheilustadionilla ihan kunnon lava ja puite.
Mutta taas huomas, että ensimmäistä kertaa hommaa ollaan järjestämässä. Apukäsiä oli paljon, mutta pohjalta "Mitä mä täällä teen???" Käskin viedä mikserini etupäähän, niin sitä lähtee kuljettaan neljä(!) hanua. Siinä on rullat alla, sen sai rullattua suoraan fohhiin ja se X32 painaa keiseineen jotain 1.2Kg. Ja mikä hämmentävintä, ne ei onnistunu viemään sitä edes perille. Itse sitä etsiskelin alueelta jotain 10 min. ja roudasin sen paikoilleen. Muutenkin se lavahomma oli sen verran kaoottista että päätin taas että otetaanpas esiin kaikki omaa, monitoreita ja PA:ta lukuunottamatta. Kytketään kaikki valmiiksi, ettei lavahanuille jää muuta tehtävää kuin jatkaa meidän hakuja eteenpäin. Ja silti aloitus myöhästyi 7min. mikä on ihan ennenkuulumatonta.
Noh, hyvä keikki siitäkin kehkeytyi.
Ja hei: Kauppayhtiön terassi on varmaan suomen ihanin paikka!
Untitled
Seuraava pysähdys oli Kalajoen Merisärkässä. Humppaliiteri to the max! Siellä nimittäin sitä akustiikkaa piisaa. Kehitettiin näppärä roudaus, sivuovesta lattian kautta rampilla, suoraan lavalle.
Virittelin PA:ta noin vuoden. Tilasin paikalle lisää fillejä ja virittelin toisen vuoden.
Ihan jeppis siitä tuli. Ainoastaan yksi liikuttunut täti-ihminen tuli pyytämään lisää vokaaleja, jolloin pyysin häntä siirtymään sieltä takaseinältä keskemmäs. Ja se totteli! Ja se oli tyytyväinen!!!
Keikka oli ihan mieletön! Tero teki ihan käsittämättömän hyvät valot ja bändi oli liekeissä.
Kimmo yritti viiltää kertakäyttöveitsellä ranteitaan, kun lavasoundi oli ihan helvetillinen ja kamat hajoili, mutta kyllä sekin siitä leppyi, kun kerta kaikilla muilla oli kovin mukavan oloista.
Untitled
Ja olipa muuten siistiä, kun äiti oli ottanut tyttökavereita mukaan ja he tulivat Oulusta varta vasten keikalle. Minun äitini se onkin nimittäin maailman paras äiti!

Tarkkasilmäisimmät vipeltäjät kenties huomasivat, että kylläpä kuvanlaatu parani tuossa Keiteleen kohdalla. Kylläpä! Mutta siitä turisen tuonnempana.


Jasse