keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

We Put Cow In Moscow!!!







Kometan poijjaat pyysivät mukaansa keikkareissulle Moskovaan, mikä sopi minulle mainiosti.
Viimekerrasta tuohon ihmekaupunkiin olikin jo kulunut tovi ja muistot tuolta reissusta maukkaat, mutta haalenneet. Sakki tuolla reissulla koostui siis kometan, sekä Cleaning Womenin pojista, mikä käytännössä on siis sama asia, mutta kometan basisti on kleanereiden miksaaja ja lisäksi risto soittaa kleanereissa pesusoikkobanjokitaratsydeemiä. Niin ja allekirjoittanut siis miksaa Kometaa. Mmkay?
Junamatka Mosikseen (Jep, keksin lempparin ihan itte.) meni oikein mainiosti ruski standardia ja blinejä ravintolavaunussa maistellessa. Leidenin Hannukin oli sattunut samaan junaan ja siinä me sitten miehissä iloisesti heiluttiin.


Venäjän rajalla tullimies suostui luovuttamaan passimme levyä vastaan. Reilu diili.

Hotellimme oli aika päräyttävä pytinki. Se oli yksi seitsemästä "Stalinin hampaista"
Eli jäbä oli aikoinaan rakennuttanut tollasia ympäri Moskovaa ihan huolella.
Noh, toiset ostelee urheiluautoja ja toiset jatkaa munaansa sit vähän suureellisemmin.
Mun huone oli "vain" 18. kerroksessa, mutta kyllä sieltäkin näki aika kauas.
Turistikäveleslelyn pystyi lähialueella hoitamaan pelotta eksymisestä. Hotellinhuipun tähti näkyi nääs melkoisen kauas. Talkin´bout maamerkki!



Keikkapaikkana toimi Ikra. (Suom. Kaviaari.) Bränikkä klubikompleksi jonka sisustuksesta tuli ensimmäisenä mieleen, että Sakke Järvenpää ja Sedu Koskinen olis vetäneet snadit överit panneet haisemaan. Kultaklumeruulikehyksissä sateenkaarenvärisiä karvaturkkeja etc. vain traktori katossa puuttui. Paloviranomaisen helvetti siis. Paikassa oli kolme eri baaria ja kaks eri esiintymislavaa ja itseasiassa ihan hyvä tunnelma. (ja ilmaista kaljaa ;)
Etukäteen paikalla kehuttiin olevan ihka uusi EV:n Linearray PA.
Olihan se EV:tä ok mutta ei se, että pannaan kaks kommuutia kyljellään päällekkäin, Linearrayta vielä tee. Kamoissa oli ihan ok basso ja diskanttipuoli. Keskialue olikin sitten prosessoitu kokonaan helvettiin, eikä prosessoreihin pässyt käsiksi millään. Noh, mutta pääasia että porukka voi keskustella popin soidessa!???
Talon äänimies oli osastoa: "How many microphone stands you need?"
Ja eiku tehtaan paketteja aukomaan. Mikkipiuhoja löytyi just, eikä melkein tarvittavasti. Onneksi yksikään ei ollu rikki. Kompurat oli kytketty tosi tehokkaasti ristiin siten, että signaali katkesi, kun kanavaan tökkäs. Kaikulaite: On se tossa ja lähtee siitä piuhatkin, mut minne. "ai dont knou."
Delay: Ei tuu ku vasemmalta. Poika kytkee... Ei tuu ku vasemmalta.Ei tuu ku vasemmalta. Poika kytkee... Ei tuu ku vasemmalta jne. jne. jne... Delay sekin tavallaan.
Mikit: Noh onneksi meil oli omiakin mukana.
Jengi: Kohtalaisesti.
Tunnelma:Katossa!!!


Shoppaillakin ehdin. Löysin vaimolleni aikasta siistin kaulakorun ja rintakorun joka oli tehty MAMMUUTIN LUUSTA!!! Kelatkaa ny! 1,6miljoonaa-10 000 vuotta vanhaa luuta!
Vaatteitakin yritin katsella, mutta koskapa en halua itse näyttää taksikuskilta, enkä halua vaimoni näyttävän venäläiseltä "äkkiä naimisiin" naikkoselta jätin ne laivastonsiniset dolce & cabbanan nahkapaikoilla somistetut slipoverit ja karvakaulustetut pinkit naisten nahkatakit kiltisti hyllyyn.



keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

vesinokkaeläimet on kuumottavia!!!


Mitä noi vesinokkaeläimet (Ornithorhynchus anatinus) oikein luulee olevansa???

Häntä muistuttaa majavaa, lattea ruumis saukkoa, poskipussit hamsteria, erittäin voimakaslihaksiset etujalat leijonaa, turkki voisi olla lainassa nisäkkäältä, mutta koiraiden takajalkojen myrkkykannukset tuovat mieleen käärmeen. Varpaiden välinen räpylätyppinen ratkaisu on niinkuin sammakolla ja nokka pöllitty ankalta.Nokan yläosa sisältää herkkiä, sähköisiä hermosensoreja, jotka aistivat vesiympäristön tapahtumat paljon herkemmin, kuin mihin tavanomaisemmilla aisteilla pääsisi. Vesinokkaeläin munii kuin lintu, matelija tai dino ja hoitaa pienokaisiaan kuin kissa, ui kuin kala ja kaivaa räpylänsä piilotettuaan kuin myyrä.

Ei noi oo tältä planeetalta. Mä luulenkin, että kun alienit tuli tänne häsläämään ekaa kertaa,
niin ne kehittivät hätäpäissään tollasen harhautuksen tutkijoille, jotta ne sais puuhastella rauhassa. Se vaan meni niin yli, ettei se oikein toiminu, kun tutkijat luovutti moisen härpättimen edessä hyvin nopeasti ja hautasivat koko elikon vähin äänin, etteivät joutuis nolatuiksi. "ne on tollasii omituisii otuksii, eikä kovinkaan mielenkiintoisia. Ihan paska oikku." Sanoivat he.

Siitäpä viisastuneina alienit kehittivät meille ihmeteltäväksi jumalan.
Mut se on jo toisen topikin heiniä.

Pruuv mii wrong!!!

Ps: Noilla paskiaisilla on vielä kaikenlisäksi KYMMENEN sukupuolikromosomia, siinä missä ihmiselle riittää pari hassua. Jotkut niistä viittaa nisäkkääseen ja toiset lintuihin.

tiistaina, maaliskuuta 21, 2006

Poomajahdissa

Mikä on paras työkalu puuman pyydystämiseen?
No haulikkomikki tietenkin. Ehe ehe.


Kride a.k.a Roshi tuli kyläileen tuossa oluympialaisten korvilla ja pani soimaan Pooma nimisen orkesterin demon. Siinä aikamme ihmeteltyämme kuinka hyvin bändin musiikki sopi parijäätanssiin, sai kride kysyttyä josko mua kiinostais lähtä Soundtrackille messiin sohimaan mikkejä bändin äänityksiin, Kriden toimiessa tuottajana.
No bändi kuulosti sen verran muikealta ja mukavalta projektilta ja viime reissusta soundtrackillekkin oli ehtinyt kulua jo tovi, niin mikäs siinä.

Heti alussa oli selviö että bändi vedetään pohjiensoittovaiheessa narulle mahdollisimman livenä. Eli kitarakamat etc. omiin koppeihinsa huutamaan, mutta soittajat pannaan kaikki samaan tilaan. Vähän sitä tekemisen fiilistä kato. Rummut ja bassot me päätettiin napata kelanauhalle, ihan vaan siitä syystä että wanhassa kunnon kelassa on niin pirun fätti soundi. Tokihan siitä tulee enempi duunia, mutta ei voe mtn.
päivätöistä tarttui mukaan pari neumannin isokalvoista, jotka asetin vanhasta tottumuksesta ensitöikseni studion sisäänkäynnille blumlein muodostelmaan nappaamaan tilan tuntua äänitteelle.

Pojat olivat ehtineet mikittää aamuvirkkupäissään jo rumpusetin, joten mun ei tarvinu tehdä enää muuta kuin virittää se setti, (Ihmeen tarpeellinen taito, jonka yllättävän harva rumpali handlaa!) tarkistaa soundit, tasot ja tehdä pari hassua mikitys muutosta.


Basarin eteen studion kuningas, Bob Oinonen oli virittänyt ns. subkick systeemin, jonka testaaminen mullakin on ollu jo pidemmän aikaa mielessä. Menetelmähän perustuu siis siihen, että basarin eteen pannaan ´bout 10-tuumainen kaiutinelementti DI-boksin läpi, jolloin se toimii mikrofonina, poimien talteen äänilähteen matalimmat taajuudet ihan uskomattoman hyvin. Basarin sisäsoundia lähdettiin ensiksi hakemaan vanhalla luottomikillä, eli Shuren beta52:lla joka jostain syystä kuulosti tälläkertaa todella ponnettomalta. Oliko sitten mikissä vikaa vai mikä mätti? Tiedä häntä mutta onneksi vanha kaava ei tällä kertaa toiminut, koskapa sen tilalla piti ihan kokeilumielessä testata Beyerdynamicin M88 TG:tä joka oli mulle ihan uus kokemus. Jotenkin vaan jääny aina testaamatta, vaikka noita on jaloissa aina pyöriny.
Ja kyllä kannatti. Perhana kuinka tiukka nuijan napse, fätti botne ja minimaalinen rungon humina hypercardioid-suuntakuviosta johtuen. Samanlainen päätyi lopulta virveliinkin. Löytyi nimittäin just sellanen monipuolinen mäjähtävä läjähdys, jota on hyvä työstää.

Muita uusia maukkaita mikkituttavuuksia sarjassamme: "ei vaan oo tullu koskaan testattua"
olivat ns. ribbon mikit. Voe elläimen käsi mitä sitä on taas tullu missattua. Noh, joka päivä pitää oppia jotain uutta. Tämän olis kyllä voinu hoksata vaan vähän aiemmin.
Bob nimittäin tyrkytti kitara ja bassokaapin eteen noita thomannin ribboneita ja pitihän niitä tietty testata. Tarkkaamossa nousi karvat pystyyn ku oli niin samettinen ääni että!
Soundia hämmästeltyäni Bob tuumas yks kantaan, että kyllähän tuohon hintaan
mikin jo kuuluukin soundata hyvälle. Näiden yksilöiden ovh:han siis pyörii siinä hulppeassa 130€ tuntumassa. Aivan oikein satakolmekymmentä mitätöntä euroa!
Ribboni yhdistettynä viis-seiskaan sähkökitaraäänityksissä antaa niin ison paletin, millä leikkiä, että noikut, sun muut tuhansien eurojen isokalvoset muuttu yht´äkkiä tässä käyttötarkoituksessa spessumikeiksi.
Smoothnes meet fatnes bwoyy!!!



Äänitykset menivät alkuhiomisen jälkeen varsin kivuttomasti. Yks juttu mitä piti tämänkin session kohdalla viilata hetken, oli rumpalin klikkibalanssi. Biiseihin kun tulee jonninverran konelooppeja, niin klikki oli aika must juttu. Toisin kuin voisi luulla, klikki täbölle ja menoksi, ei aina olekkaan se juttu joka toimii, vaan klikin vola taustoihin nähden on aika hienoviritteistä puuhaa. Soittaja kun soittaa musiikkia, eikä toimi metronomin tarkkana koneena.
Klikki täytyy siis mulauttaa kuunteluun volumella, joka antaa tukea tempoon, muttei ala kuitenkaan liidaamaan. Soiton tulisi näet groovatakkin.





Mitäköhän muuta jänskää sessioista olis kerrottavana...

Ihan perus studioilua. Paitsi että verrattuna esim. Finnvoxiin Soundtrackillä oli varsin kotoisaa puu
hastella. Sellasta villasukat jalassa, kaffekuppi kädessä tassuttelua. Tiäks?



Niin joo. Kride tilas multa yhteen biisiin "helvetin isoa ja vellovaa rumpusoundia."
Hetken pähkäiltyäni hokasin, että soittotilastahan löytyi kaksi kappaletta flyygeleitä, jotka raijasimme rumpusetin molemmin puolin. Kannet raolleen, pedaalit pohjaan ja mikkiä sisään. Voilá! Tuli sitten rakennettua kirjaimellisesti maailman suurin, kaunein ja kallein jousikaiku... ja vieläpä stereo versiona! :D




Kuvassa Kride yrittää peitellä stondistaan, kuultuaan rakentamani jousikaun toiminnassa.



Keskisormeni ominaistaajuus: 4Khz





















Seuraavaksi tämän projektin tiimoilla, olis tiedossa jousi ja lauluäänityksiä ja miksatakkin mokoma pitäisi. Palaamme astiaan.

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2006

Mikki mättähällä poikineen

Bored @ work massiven kannelmäensiiven alajaoston osastopäällikkö Jazmanaut esittää:
Mitäköhän sitä tekis, ku tossa on kauhee kasa mikkejä, joita kaikkia ei oo koskaan ehtiny kunnolla testaamaan ja työpäivää olis vielä 7h lusittavana?

Vertaillaan, vertaillaan...

Mikkejä nappasin messiin tällaisen setupin:

AKG C414B Vanha kunnon partakone. Mielestäni snadisti ylihypetetty, mutta eniveis erittäin monipuolinen ja laadukas peli moneen tilanteeseen. Isokalvoisten konkkien sm57.

AKG C 406B Laatu puikko. Erittäin pätevä työjuhta. Taipuu overeista akkareihin.

Valmistus ilmeisesti lopetettu jo hyvän aikaa sitten. Ainaski infonkaivuu netistä tuntui vaikeammalta kuin googlen vapaa käyttö kiinalaisen palomuurin takaa.

Audix VX-10 Käsikapula sieltä parhaasta päästä. Joillekkin toimii täböllä, toisille liika yläpää tuo ässät esiin snadist liika stadilaisittain. Todettu myös sähkökitaran äänenvahvistimen edessä päteväksi.

Beyerdynamic M88 TG Varsinkin tämä mikki mua kiinosti kovin. Tuossa niitä on lojunu, mut koskaan ei oo vaan saanu aikaseksi testailla. Ovat muutenkin ulkoiselta olemukseltaan, kuin tikkukaramelli from hell. Tän kuuntelutestin perusteella silmäni aukesivat ja kiikutinkin mikin heti studioon. (jonka sessioista pitää kirjoitella tarkemmin, heti kun ehtii.) Mun tämän hetkinen suosikki snaressa ja bassarissa. Kyllä läjähtää!

DPA 4006 Tämä puikko tuskin esittelyjä kaipaa. Ihan mielettömän hyvänkuuloinen mikki ja
kallis kuin kulutusluotto. Pallokuvio rajais käyttöaluetta muuten, mutta kun se soundaa vaan niin hyvälle, että joutuu monesti kiertämään fysiikan lakeja jotta mikin saa mukaan jossain muodossa.

Electro Voice RE 20 Eli ammattitermein norsunkyrpä. Iso se ainakin on. Ei ole kauheena tullu puljailtua tän kaa. Joskus käy vaan silleen, että sitä toeaa jonkun paskaksi, eikä sitten tule jälkeenpäin tarkistettua kantaansa. Tämän kanssa on luultavasti käynynnä näin. Tiedän kuitenkin tämän toimivan pasuunaan erinomaisesti.

Neumann TLM 170 Mitenköhän tätä luonnehtisi... Takuuvarma klassinen Neumann soundi.
Muuttuvalla suuntakuviolla tää on kans sellanen yleisvimpula että sen voi lykätä taas melkein mihin rakoon vaan. Itse olen käyttänyt näitä erittäin onnistuneesti Blumlein parina klasari ja jazz väännöissä. (Tuohon kun lykkää vielä lisäksi DPA:n A-B mikityksen hiukka etäämmälle, niin tippa livahtaa pikkuveikan kärkeen.)

Oktava 012-01 Kolmella eri kapselilla: hertta, pallo ja superhertta.
Nämä idän ihmeet ovat ihan perkeleen hyviä mikkejä ja kerrankin hinta on soundiin nähden jotain ihan muuta. Sovitettu stereopari eri kapseleilla ja pädimodulilla irtoaa alta viidensadan. Herttakuviolla ollaan aika pirun lähellä Schoepsin puikkoja. Hinnassa ei lähelläkään.

Sennheiser MD 421 Jällen sarjassamme "Legendaarisia tökaluja." Tää on muhkea mikki.
Itse kaivan tällaisen esiin useasti torvia ja tomareita varten. Taipuu tosin moneen muuhunkin äänilähteeseen.

Shure Beta 87 A Yksi lemppari kapuloitani. Ei ehkä ykkösvalinta Dimmu Borgirille, mutta herkempään menoon tää toimii, kuin pippeli pimpissä. Ai mitenkö tää kuulostaa ääninäytteessä munattomalta? No kattos se proximity efekti. Mikin kun tuo tarpeeksi lähelle, ni löytyy sitä lämpöä.

Shure SM57 Jokapaikan höylä. Tää on niin vakiokamaa ettei tästä keksi enää mitään uutta sanottavaa.

Shure SM58 Jos viisseiska on höylä, niin tämä on sitten vasara... Oikeesti. Tällä saa tarvittaessa vaikka naulan seinään ennen keikkaa ja vetoon voi mennä ihan turvallisin mielin luottaen että mikki kyllä toimii. soundikin siinä on kohdallan ;)

Äänilähteenä mulla toimi Genelecin 10031 pönttö, (irti takaseinästä noin 50cm) johon ajoin CD:ltä Steely Danin-Any Major Dude biisiä. Mikit oli lyöty noin 35cm päähän kaiuttimesta osoittamaan elementtien väliin ja ympärille paiskoin kangasta demppaamaan pahimpia heijastuksia. Eihän tää systeemi nyt ihan VTT:n tasoa ole, mutta kyllä tuosta tuntuman saa. Kaikki mikit on napattu yamahan 03D etusten läpi digitaalisena suoraan koneelle.

Pakattu pläjäys löytyy TÄÄLTÄ

Olkoot tästä iloa ja mahdollisesti jopa hyötyä moniaille soundirunkkareille.

lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Sankarointia

Dodih

N
yt sitä sitten ollaan ilmeisen virallisesti aikuisia. Pitänee ruveta käymään arvokkaasti, nuhteettomasti ja esimerkillisesti, jotta nuoremmat voivat käyttää mua hyvänä esimerkkinä rakentaessaan miehen mittaa ja sen sellaista.
Toisaalta Halmeen Tonykinhan on yli 30v. kaupanpäälle vielä kansanedustaja, mutta kaikesta huolimatta mies on pysynyt mieleltään yllättävän teininä. Kateeksi käy.

Synttärit mänt oikein hienosti. Kavereita tuli luoksemme riehakoimaan kosolti ja ruoka sekä juomapuoli teki kauppansa ilmaisuudestaan huolimatta. Tein kakkuni itse, koskapa satun olemaan fennoskandian paras kakun tekijä. Vaimo tosin päätti serkkuineen koristella sen, koskapa olen myöskin fennoskandian paskin kakun koristelija.
Heräteostoksena hedelmätiskiltä bongattu sitrushetelmä sopi nimensäkkin puolesta passasi booliimme kuin nyyrikki silmään. (Ostin nimittäin yhdeksi ainesosaksi Alkosta valkkaria, joka kulki Liru nimellä. Nimi vastasi muuten sisältöä loistavasti. )
Ugli, eli suomeksi osuvasti nimetty rumeliini on siitä veikeä tapaus, ettei se oikeastaan maistu yhtään millekkään, mutta salakavalasti samaan aikaan se maistuukin vähän kaikille sitrushedelmille. Suosittelen lämpimästi.

Lahjojakin tuli komea keko. Kiitos niistä. Yksi kuitenkin ylitti kaiken.
Niinkuin heinäkuussa blogissani avauduin, multa pöllittiin fillari kokonaan ja vittu että on vituttanut siitä lähtien ihan vitusti. Mutta nytpä mul onkin uus ja siinä monta hyvää lukkoa ja vakuutusta. Nishikin City hybridillä pääsee ja lujaa! Tämä uus vehje on ihan käsittämätön peli. Minä kun luulin että se mun entinen rakkine oli hyvä, mutta tämä niskahiki rullaa talvella paremmin, kuin entinen munamankeli kesällä! Sweet.

Sattui tuossa heti hauskasti, kun pääsin ensimmäistä kertaa ottaan kunnon tyypit vehkeestä polkiessani yöllä vallilan johtoäänistudiolta masterointisession päätteeksi kohti kotia. Rokki raikas ipodista ja Hämeentie oli autio sekä sula. Kurvin jälkeenhän tie on pelkkää alamäkeä joten meno oli hurmoksellinen, vauhti tappava ja hymy korvissa! Mascot baarin edessä meininki sai vielä uuden ulottuvuuden, kun lauma hyväntuulisia ihmisiä taksia odottamassa kai, innostuivat hurraamaan suoritukselleni. " Pole pole!!! Ota kyytiin!!! GoGoGooooo!!!"
Ilmassa oli kuulkaas suuren urheilujuhlan tuntua.

Pitäis varmaan ostaa kypärä, kun pitäis sitä esimerkkiä näyttää ja... Paskat. Siitähän tulee vain ylimääräistä ilmanvastusta!