perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Asiakaspalautetta part:3

"Hei miksaaja! Laulu ei kuulu! Lyriikka on huono!"

Ja tämä tullaan toistamaan illan aikana niin monesti, että lähden vakoilemaan bubiruusun sijaintia, joka luonnollisesti on se ravintolan ainoa pöytä siellä kovaäänisten takana.
Kas kun ei tullut moittimaan, ettei valoshowta näy, tahi että artisti on paska, kun piilottelee lavan etuosassa.

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Pesämunaa

Semmoista olen tässä miettinyt, että kun tuo asuntosäästäminen on jotenkin niin pirun vaikeaa ja minä olen aika laiska, niin pitäisi keksiä jokin helppo keino saada rahaa, nopeasti ja mahdollisimman vaivatta. Sitten hokasin! Jos hetkeksi mulahtaisi äärimuslimiksi, niin voisi ihan perustellusti käydä tempaamassa Suomalaisen verenperinnön takaamalla tietotaidolla moran Lars Vilksin keuhkoon ja kas.
Kazingg! kilahtaisi 100 000$ säästötilille.
(Meinaan että sitä vartioi Ruotsalaiset poliisit. Ehe ehe.)
Vaan mistä sitä vois rahasuoritteensa sitten nostaa? Eivät tienneet edes nollasatasadassa, että löytyiskö jostakin ääri-islamistien palveleva puhelin, Abu Omar al-Baghdadin kotinumerosta puhumattakaan. Ja entä sitten se todistusaineisto?
Miten minä sitten todistan, että minä se olin, eikä naapurin Mehmet. Riittääkö mora, jonka terä on vääräuskoisen DNA:sta punaisena? Vai pitääkö ottaa valokuva tapahtuneesta?
Ei kai päätä sentään pidä pantiksi ottaa?

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Äänestys

Niin siis tuossa uudessa hienossa vasemmalla sijaitsevassa äänestys ominaisuudessa, pitäisi tietysti lukea "Suhteesi Ääniin" mutta typoa pukkaa. Eikä sitä saa tietenkään korjattua.
Tai ainakaan minä en tiedä kuinka.

Siitäpä vaan klikkailemaan tärkeätä käyttäjädataa tilastonikkareiden iloksi.

Jos et äänestä et voi vaikuttaa... öö...

Onnee ponnee!!!

Kävimme eilen vaimon kanssa lähikaupastamme jäätelöä ja tupakkia. Minä tosin pujahdin jonon ohi syöttämään nälkiintyneen näköistä rahapeliä, kunnes kuulin kassalta vaimon kutsun. No siitä sitten katsomaan hätäänsä, niin selvisi ettei hän saa ostettua sitä tupakkia, kun oli jääneet henkkarit kotio.
Ei sillä, että tämä muuten olisi mitenkään ihmeellinen ja bloggaamisen arvoinen tapahtuma, mutta kun hän täyttää tänään sen verran vuosia, että tupakkaa on saanut luvalla jo kymmenen vuotta.

Niin että paljon onnea vaan!



















Ja paljon onnea mullekkin, kun olen onnistunut noin simpsakan kissan naruttamaan!

maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Tiiseri

Onpas jotenkin hassun virkistävää, ettei tarvinnutkaan mennä tänään heti herättyään studiolle, josta neljän-viiden aikaan kinkkiin tai pizzalle ja yhdentoista aikoihin kotiin nukkumaan. Ehei! Tänään Olen lukenut hesaria huolella, keittänyt herkkukahvia ja nauttinut mitääntekemättömyydellisyydestä.

Saatiin se levy nyt kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä siihen kuntoon, että kaikki on miksattu ja jopa äänitetty, mitä pitikin. Nyt kuunnellaan biisejä viikko kotosalla ja ens viikonloppuna käydään tekemässä vielä tarvittavat pilkunviilaukset.

Tiiserin omaisena lahjuksena rykäisin kuultavaksenne tulevasta levystä biisipotpurin, joka koostuu jokaisesta biisistä napattuun neljän tahdin pätkään. Siitähän jo moderni hektinen vetääkin jo pitkät johtopäätökset orkesterin erinomaisuudesta.
Jos tulee sellainen olo, että klipien voluumit ja soundimaailmat heittelee kummasti, niin siihen on syynsä ja sitä kutsutaan masteroinnin puutteeksi, joka tapahtuu ennen kuin levy pamahtaa painoon. Siitä prosessista voin kertoilla joskus tarkemmin, mutta nyt mulla on vähän kiirus makoileen sohvalle.
Tuo musiikki pätkä pyörähtää klikkaamalla tästä.

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Hjumourder part:2

Tiedättekös, mikä tekee poliittisesti epäkorrektista vitsistä vieläkin hauskemman?
No se kun onnistuu nolaamaan hyssyttelijät.

Istuin nimittäin taannoin takahuoneessa ennen keikkaa, jossa oli myös yksi ns. väistämättä tummempi.

Minä siinä sitten vitsihuumoria virittelemään:

-"Tiiättekö mikä on musta ja törmäilee puihin?"

Auts. Joku potkii pöydän alla jalkaan ja toinen mulkoilee pahasti ja yrittää elehtiä, ettei saa kertoa neekerivitsejä, kun läsnä on tummahipiäinen joka voi pahastua ja herramunjee!!!

Tästä huolimatta jatkan, kuin vettä vaan...

-"No se on Ray Charles jukolan viestissä."

Hähähää! Siitäs saivat, jeesustelijat! Onneksi paikalla ei ollut näkörajoitteisia.

Miksei sitä muuten saa sanoa enää nekeriä neekeriksi, tai sokeaa sokeaksi. Vanhukset ovat nykyään senioreita. Vammojakaan ei ihmisillä enää ole, vain rajoitteita. Kyllä mua vaan saa sanoa ihan suoraan tyhmäksi. Ei tarvi hyssytellä että "se nyt on älyrajoitteinen, älkää välittäkö ressukasta."
Niin tai roudariksi. Ei tarvi kutsua ammatinvalintarajoitteiseksi!

lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Eksistentiaalista oleilua

Näin viime yönä unta, jossa juttelin Nietzchen kanssa. Valittelin että "Joskus sitä tuntee itsensä kovin pieneksi, tässä suuressa maailmassa." Johon "Fredi" vastasi:
"Se johtuu ainoastaan siitä, että sinä olet vain pieni osa tätä maailmankaikkeutta."
Viisas mies, kuoltuaankin!

Studiossa menee yllättävänkin hyvin ja aikataulu ei ahista juurikaan. Voipi olla että jotuu pari lisäpäivää ottamaan miksauksiin... ehkä. Ja sekin vain sen takia, että hiomme tätä timanttia, kuninkaaliseen kuntoon.
Mökkihöperyys tosin meinaa vaivata, kun elämä on pelkkää napin vääntämistä. Vaimoakin ehtii nähdä aina sen aikaa, mitä nukahtamiseen menee, kun viereensä kömpii. Korvaan studioleskeyden sitten ensiviikolla. Hällä on muuten tiistaina synttärit! Se täyttää kuulemma jo 16v. Iso tyttö!

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Houses of the holy ja muita sattumuksia

Eilinen aamu lähti käyntiin vitutuksen saattelemana. Lähden tohkeissani studiolle vallilaan, kuunnellen Zeppeliiniä ja hyppään fiiliksissäni seiskan ratikkaan, syventyneenä mellotron/sello sovituksiin. Kurvissa mua lähestyy joku täti kysymyksellä, joten nappaan luurit korviltani kuullakseni "Matkalippujen tarkistus olkaa hyvä." No arvatkaa vain, olinko
kokonaan unohtanut ostaa moisen läpyskän! Ja minä kun aina napisen livekonserttien naurettavista lipunhinnoista. Nyt tuli Zepukoiden levylle hintaa 12€ plus 80€!!!


Miksaukset käynnistyivät odotusten mukaan, eli helposti. Hämmentävän hyvät raidat olin taas äänittänyt *Taputtelee itseään selkään* Jätkät oli hangon kekseinä studiolla ja hehkuttivat kahta jo miksaamaani biisiä estoitta. "No tältähän tämän on pitäny kuulostaa niinku aina!"
Kiitos, niin minustakin. Taas tuo Soundtraksin tila lunasti odotukset. Ei ole tarvinnut lisätä keinokaikuja rumpuloihin olleskaan. Kaikki tarvittava löytyy tilamikeistä.

A-siasta toiseen:
Vaimolla oli eilen(kin) hyvä pointti. Jos ja kun media, ihan vallan yleä myöten on huolissaan Ruotsalaisen pilapiirtäjän Lars Vilksin saamista tappouhkauksista, niin miksi hänen menemisistään ja tulemisistaan uutisoidaan niin pirun tarkasti?

perjantaina, syyskuuta 14, 2007

P.U.S.A-Rocks!

Torvi on lusittu. Tai lusittu ja lusittu, nasta paikkahan se on ja siellä on nykyään ihka oikea bäkkärikin! Jätkät soitti armottoman hyvän keikan, jengiä olis tosin mahtunut enemmänkin.

Näyttää pahasti siltä, että meikäläinen aloittaa levyn miksaukset ihan ajallaan maanantaina, mutta pojat saavat äänitellä loppuja kahdeksaa laulamatonta rallia keskenään. Heittelevät niitä sittn mulle miksaamoon sitä mukaan kun valmistuu.
Tero sai kurkkuunsa kortisonikuurin ja mä uhkailin sitä väkivallalla, jos se inahtaakaan koko viikonloppuna. On tää nyt voe voe, mutta sellasta on elämä.

N
yt lähden hyötyliikkumaan etuasteen kanniskelun merkeissä ja siitä singahdan johtikseen editeeraamaan biisejä iskuun maanantaita varten. Ripa lupas hoitaa siihen mennessä mulle UAD:n Neven lohkon! Oi joulua!

PS: Hevirotaatiossa Presidents Of The United States Of American tuotanto. Kylä lähtee!

PPS:Musex vie saksan popkomiin uusia, nousevia freesejä bändejä suomesta, mukana myös sellainen uusi tulokas, kuin Hanoi Rocks! Hyvä hyvä!

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Unen näköä ja laulantaa

Miksi mennä kalliiseen studioon äänitteleen jotain lauluja, kun saman voi tehdä pilkkahintaan vaiks treeniksellä? No esim siksi, ettei tarvi venailla vaikka ilmastoinnin ajastinta, tai niinkuin eilen, sitä että naapurissa loppuu bänditreenit. Ei siinä että lauluista olis vältsyyn mitään tullutkaan. Tero aiko mennä tänään tutkimuksiin tuon röörinsä kanssa, että mikä ihmeen kompressori sinne on juuttunut? Se sen laulu kuulostaa oikeasti siltä, että se tulis paskasti säädetyn monialuekompressorin läpi. Ihme hommeli. Ja ei, kyse ei ole laitteistani :)
Olipa muuten hyvä, että olin eilettäin yhteyksissä Kometan poikiin, olin nimittäin autuaasti unohtanut luvanneeni joskus alkuräjähdyksen tienoilla lähtä miksaamaan poikien torven keikkaa, joka on huomenna! Noh sinnepä sitten vaan ja tekin, ken Lahdessa kulkevi.

Sain muuten viimeyönä unessa näyn, jossa kävi selkeästi ilmi, että Stalinin urkujen, siis tuon freejazz kokoonpanomme tulee painua studioon äänittämän levyn, vaikkei sitä kukaan julkaisisikaan. Semmoisen äänittää sillä poppoolla parissa päivässä ja miksaa yhdessä, niin eihän se maksakkaan silloin juuri maltaita. Apurahaa otetaan toki vastaan.
Ai miksi studioon, eikä sopivaan tilaan kaluston kanssa? No kun siinä unessa vedettiin kelalla ja tietty ribboneilla ja voe elläimen käsi, ku kuulosti hyvältä! (ja soundtrackiltä löytyy flyygeli!)

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Ammatin valintaa part:1

Tuli Oksun turinoista mieleeni, että onkin pitämäni kirjoittaa horinoita alkusysäyksestä, joka johti siihen että nykyään ollaan suurin osa ajasta pers-aukisia/puuduksissa, mutta ah niin onnellisia. (Tai tulishan tuota rahhoo enemmänkin, mutta ku ei jaksa työskennellä määräänsä enempää.) Tästä kirjoituksesta tulee nyt vähintään kaksi osainen, johtuen siitä, etten ole koskaan osannut/joutunut valitsemaan live tahi studiotöitten väliltä.
Aloitan studiopuolesta:

Johdanto:
Isäni on säveltäjä/muusikko, joten se on vähän niinkuin sinetöinyt kohtaloni. Vaavina en kuulemma saanut nukutuksi päikkäreitä, jos isä ei harjoitellut rumpulointia yläkerrassa.

Joskus kakstoistiaana tai niillä main, toi pukki mielettömän tietoteknisen vekottimen, jonka kanteen oli kirjoitettu Amiga-500 ja jonka paras peli oli stunt car racerin ohella mielestäni musiikkiohjelma Octamed. Nälkä kasvoi syödessä ja syntikkapinot, moniraiturit ja sen semmoiset valtasivatkin pian huoneeni. Piakkoin niistä alkoi olla ihan oikeata hyötyäkin, kun isän tuttuja jazz-maailman huipulta tulivat meille jamittaan, niin kukas muu se sinne viritteli mikkejä ja raitureita, synien näppäilyn lomassa, kuin itse. Yhtäkkiä huomasinkin hämmennyksekseni, että vaikka mielestäni niissä olisikin ollut vielä paljon paranneltavaa, näitä nauhoituksiahan kehutaan ja joitain jopa julkaistaan! Mutta mitenköhän se mikaaminen ja äänittely sitten tapahtuisi paremmin? Toki ylellä, yms. studioissa soittokeikoilla/roudarina käydessä tuli ammattipappoja kiusattua aina riivaamiseen asti, mutta eihän niitten selityksistä ymmärtänyt itse-oppinut poikanen mitään. joskus 95. Kuulin sitten sibiksessä järjestettävästä äänittäjä/tuottaja koulutuksesta ja ilmoittauduin pääsykokeisiin. En päässyt. Koulutuksen vetäjä Tipi Tuovinen kertoi syyksi että "Tätätän kertainen ryhmä edustaa vähän tällaista kakakamarunkkari osastoo. Et sä viihtyis. Hae ens kerralla uusiksi, niin kakakatotaan sit..." Ja minähän hain, ja pääsin ja muutin helsinkiin 97.
Siihen aikaan Tipin järjestämä koulutus oli mukavan byrokratiavapaata. Me istuttiin käytännössä puoli vuotta Sountraksilla, kuunneltiin konkarin selityksiä, käytiin tupakalla, ääniteltiin, tupakoitiin, miksailtii, tupakoitiin ja mentiin aika useesti tuntien jälkeen c-tarkkaamoon, eli viereiseen baariin puhumaan musiikista ja teknologiasta ja Tipi usein mukana. Lopputyönäni tekaisin oman levyni, josta sain kiitettävän arvosanan.
Se mikä sysäsi minut väjäämättä studiotyöläiseksi, oli se seikka että luokkakaverinani sattui olemaan myös Mikkolan Matti, joka puolestaan teki lopputyönään Tehosekoittimen varoittavan esimerkin ja johon hän pyysi meikäläistä äänittäjäksi ja jeesaamaan miksauksissa. No hommat meni sen verran hyvin, että tein heille myös pari seuraavaa levyä ja muita Matin kavereitten bändejä, kuten nollaseiskaa ja lehtivihreitä. Työt tuppaavat poikimaan lisää hommia ja niitä on siitä lähtien riittänyt ihan kivasti. Olen kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen, etten tee kuin itseäni kiinnostavia projekteja, joten kokopitkiä levyjä tuleekin tehtyä vain pari-kolme vuodessa.

Masterointipuuhiin päädyin taas sitä kautta, että konemuusikkona(kin) olin niitä harvoja studioteknikkoja, jotka tuohon aikaan oikeasti ymmärsivät sekä elektronisen musiikin estetiikan päälle ja hallitsivat samaan aikaan studiotyöskentelyn salat ja lisäksi tällä köyhällä nuorukaisella oli riittävästi pokkaa ilmoittaa hallitsevansa salatieteen , jota myös masteroinniksi kutsutaan :D

Jotta sellasta turinaa tällä kertaa. Ens kerralla kerron, kuinka vaimo patisti minut livemiksaajaksi (Ja jota se on kyllä monta kertaa kironnut!) Mutta nyt pitää jatkaa laulueditointeja.

Ps: Täten haastan kaikkia alan immeisiä muovipullon pantin hinnalla mukaan avautumaan uravalintaansa johtaneista tapahtumista.

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Sisäinen elukka

Syssy saapuu ja minä en tiedä kumpaa hommaa tekisin, lauluedittejä vaiko dokumenttifilmi musiikkeja, joten teen niitä vuorotellen. Marjomaan Sampolta nimittäin tilattiin jatkoa kulttisuosiota nauttivaan "animal within" sarjaan, joka alunperin ilmestyi 2002 North Finland Film Comissionin toimesta. Sarjan kuvaus kertonee kaiken oleellisen:
"Chuck Worthington III and Helmut Schenker, missing. These tapes were found in a metal container." Eli fiktiivistä dokumenttia. Nyt on työn alla siis fiktiivinen dokumentti, tästä fiktiivisestä dokumentista, johon multa tilattiin ns. paskaa dokumenttimusaa. Olenkin yrittänyt seurata 4-D dokkareita ja mm. cheaters sarjaa, josko haaviin tarttuis ideoita. Noh ei ole, mutta ihan himmeän massiivisia megalo-pastisseja on kyllä tullut muuten tehtyä. Nyt on raiskattu mm. Eric Satie ja Morricone. Nino Rotalta lähtee luultavasti seuraavana neitsyys. Niin, ja niitä laulujakin pitäis editoida.




Ostatie. Jos kebabbia tekee mieli, eikä osaa päättää että meniskö chilliin vai stadin kebabbiin, niin vallilasta löytyy kuvan mesta, josta saa maailman vetisimmät keput.
En suosittele.

lauantaina, syyskuuta 08, 2007

Pop pop pop pop pop pop musiikkia

No nyt tuli sitten nähtyä se vantaan Red onionkin. Se on sellanen ostoskeskukseen sijoitettu popparin taivas. Takahuoneena varastokäytävä, jossa on pakko pitää takkia päällä, kun muuten sinne jäätyy, jengiä ei vois vähempää kiinnostaa joku juomista haittaava bändi ja höveli ravintolapäällikkö tarjoilee keikan jälkeen leikattua jallua. Niin ja kokki jakaa artistiruoaksi kengänpohjamaista "härkää" riisillä, ilman kastiketta, vaikka kerroin sille kolmesti valitsevani mieluummin kasvislasagnen. Paikan paras puoli löytyy lavan takaosasta, jossa on isot pariovet suoraan lastauslaiturille.




Ai niin, koko automatkan ajan Jojensuusta tsadiin, päässäni nakutti hotellilla katsomamme pätkän vuoksi lehmänkello.

perjantaina, syyskuuta 07, 2007

With kanon you can

Matkaraporttia pukkaa, koskapa on tapahtunut ihme! Ja tämä ihme ilmaantui semmoisessa muodossa ettei paavillakaan olisi aiheesta nokan koputtamista. Jos ennen ei ole hotellia tullut kanonisoitua, niin tässäpä tarjokas perusteluineen: Joensuun sokos hotel vaakuna. Jaa koska:
Täällä on ensinnäkin ilmainen nettiyhteys. Ja jos se ei riitä, niin portier a.k.a respa on kans sangen mukava. Antoi mm. exo-ihmisten hammasharjan, sekä tahnan ilimatteeksi pyynnöstä, kun pääsi itsellä moiset unohtumaan. Toisekseen aamupala-ihmiset olivat kanssa kivoja sangen. Pyysin eripalveluna kolmen minutin munaa seitsemän sijalle, koskapa se tuppaa olemaan THE hengissä pitävä asia keikkamatkoilla ja mitta millä hotellien tason sängyn ohella mittaan ja kohtapa sangen nätti tyttönen sen keittiöstä toimitti. (Vähemmän meikkiä, niin olisit vielä nätimpi. Se uskottavuus ei lisäänny sillä että meikkaat itsesi vanhemman näköiseksi. Ja ne vanhemmat yrittää puolestaan meikata itensä 20v ikään, joten...)
Vaikka se muna sitten lopulta osoittautui vetiseksi (kirjaimellisesti!) ja sitä myöten syömäkelvottomaksi, niin ajatus siitä, että sokos hotellissa vaivauduttiin keittämään krapulaisen äänimiehen erityistoiveesta kananmunaa, on ihme! (Äiti teresakin oli oikeasti kirkon propakanda hahmo ja ihan mulkku ämmä. Siis ihmisten oikeasti ja provosoimatta!)

Jaa niin keikasta. Noh olihan siellä katsomossa reilusti toistakymmentä teekkarihenkistä viipertäjää ja täällä meinaan kännihuumorin määrää. Bändi soitti niinkuin pitääkin, eli hyvin ja meikäläinen miksas niinkuin painajaisunessa. Joutu nimittäin hommiin siellä kellari loukossa. Basso JYYYTIIISIIII niin että piisas ja Tila oli toisin sanoen akustisesti haastava. Mestassa taisi olla enemmän seisovia aaltoja, kuin niitä vapaasti leijuvia. Tilannetta ei helpottanut yhtään paikallisen PA-firman uudet hienot räkkikamat, joiden säätönumikoista ei meinannut päästä jyvälle, ei niin millään. Vaikka ne kuulostivatkin helvetin hienoilta, niin minä tykkään ihmeesti perus kattauksista varsinkin kiirus-säätö tilanteissa, jolloin ei oo muutenkaan aikaa keskittyä hifistelyyn. Hommaa vois verrata siihen, että juoksuhaudassa vieressäsi istuu Sveitsiläinen insinööri selittämässä kiikaritähtäimesi hienoja ominaisuuksia, kun ryssä hyökkää päälle ja pistimestä olisi eniten hyötyä. Muuten ei kyllä pahaa sanottavaa äänisedistä. Mukavaa höpötystä ja rentoa asennetta. (kaikki joiden tarvii, tunnistaa kyllä.)

Jatkot tapahtuivat sitten luonnollisesti hotellihuoneessamme, johon bändi
kokoontui nauttiman jaloa juomaa ja katsomaan tippa linssissä Stonen keikkataltioita. Ah!

Mutta nyt pakkaamaan ja auton keula kohti Vantaan Red onionia (apuvah!)

Täältä tähän

(PS: Seuraavalle äänimiehelle, ken joutuu Bepopissa asioimaan, niin se pahin humina löytyy pahimmiltaan 80 ja 160 hz taajuuksilta, sekä kerrannaisilta. Ja sitä kuulkaa saa heti tiputtaa kaikista ketjuista sen -197dB.)

PPS: Olisin pannu tähän kuviakin keikiltä, mutta arvatkaas oliko se uus hieno kamera koko illan siellä hotellihuoneessa.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Sekametelisalaatti

Maailman parhaan salaatin resepti:
Tilataan juttutuvasta listan viimeinen pizza mukaan. Lykätään kotona pizza noin +4 asteiseen jääkaappiin pariksi tunniksi. Nautitaan viileänä.

* * * * *


Ja sitten tuleekin liuta ajatelmia torjantain ratoksi, sekä kilpa:
Kommentteihin otetaan vastaan arvauksia ajatelmien ajattelijoista ja parhaat palkitaan epämääräisellä tavalla.

-Daa dirlan, dirlan daa.

-Elämä on kuin C-kasetti: sitä pitää joskus vähän kelata.

-
Pakkanen kellistää nudistin.

-
Mitä nopeammin, sitä nopeammin

-
Housebileet on vähän kuin mun sananlaskuvarasto, ne loppuu aina kesken.

-Syö hiiriä, se kasvattaa reviiriä.

-En ole puolesta enkä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin.

-B
there or b.b. king

-Kaikki loppuu aikanaan, vaan konsanaan ei milloinkaan

-Elämä on kuin, ja sitten sitä kuolee.

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Ei se siitä

Laulattaminen on jatkunut. Ihmetystä herätti semmoinen seikka, että toisena laulatuspäivänä toistui sama kummuus kuin ensimmäisenäkin, eli ääni ei ollut ihan kunnossa. Kauhee möykkä ja huuto kyllä onnistuu, mutta heti kun pitäis vetää komeasti korkeelta, niin ääni menee tukkoon. Eikä miehellä ole kummemmin flunssaa tai mitään liikenteessä. Noh päättelimme sitten että byroolla voi olla hometta tai muuten vaan liian pölyistä, vaikkei siihen mikään muuten viitannutkaan ja päätimme siirtää sessiot jätkien treenikselle arabialaiseen väestönsuojaan, joka palveli samassa tarkoituksessa oivasti mm. jalisten äänityksissä.

Onks tutun näköstä lakanaa taustalla ;)








Ai miksei menty studioon? No kun räkäisemmässä paikassa pääsee kuulemma paremmin fiilikseen.
Sopii mulle.
Eräältä hyväntekijältä saatiin lainaksi TL-Audion laatu etunen kilkkeineen (jallu siintää;)
joka rupenee hienosti kyykytettäessä ja koskapa byroolle jäi neumannin u87, niin päädyin testaamaan poikien pajalla ollutta Röden NTK:ta No jopas! Lämmintä puskee alhaalta, mutta raikas ilma hönkii ylhäältä ja kaikki siinä välissä on täyttä tavaraa. Viidensadan mikiksi oikein kelpo. Jag tykker! Päivähän meillä alkoi pommarissa kommellusten kera luonnollisesti ihmettelemällä ilmastoinnin valtaisaa meteliä. Noh kokemuksesta tiesimme, että kone hiljenee viimeistään illaksi, joten jätkät päättivät pitää treenit päiväseltään, jonka jälkeen tulin sitten illemmalla bäkkiin jatkamaan äänityksiä. No se ilmastointihan oli sit kuulemma menny pois päältä 5min siitä kun häippäsin. Ei se ääni ollu vieläkään ihan kunnossa, mut saatiin me kuitenkin pari huutobiisiä purkkiin. Päätettiin sit palata asiaan ens viikolla, josko ääni olis sitten jo kunnossa. Kyllä mää käskin Teroa vielä käymään lekurilla näyttämässä sitä rööriään, mutta tuskin menee.




Huomenna kirmaan kaapelilla odottavaan kiesiin, joka kyyditsee itseni lisäksi Aleksi Ojalan orkestereineen Joensuun BePop ravintolaan, josta ei ole kyllä mitään hajua. Nettisivunsakin olivat ehkä maailman paskimmat. Noh seikkailuun. Perjantaina saa sitten tulla kans moikkaamaan, jos on eksynyt vantaan red onioniin. Siitäkään ei ole minkään näköistä hajua.Tosi vaikeeta ilmeisesti panna nettisivuille tietoo esim. asiakaspaikkojen määrästä tahi yleiskuvaa paikasta, eikä vain sitä tärähtänyttä kuvaa tanssilattialta "jossa on hyvä meiningi!" ja informatiivinen selostus:
"Onion on Länsi-Vantaan ankarin menomesta ja avoinna aina tietysti neljään!"


sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

Poika kotiin


Saimme eilettäin jo neljän zipaleen laulut purkkiin. Byroolla sai olla tarkkana kun DBX:n etunen oli niin pirun herkkä, eikä siinä mallissa ole tietenkään kompuraa tms. Noh tänään saamme onneksemme käyttöön TL-Audion pätevän etuastediudin, kaikilla herkuilla. Ja mikä vehkeestä tekee loistavan, on sen hinta. Kyl mää siitä ainakin sen jallupullon aattelin köyhtyä. Että tattista vaan asianomaiselle.

Käsittämätöntä kyllä, tuli sitten eilen seurattua vaimon kanssa euroviisujen tanssikilpailuja. Ihan olivat, niinkuin laulava isoveljensä tämä kilpailu. Taso oli vaan vähän kovempi, näin maallikon silmin. Ruotsi rulas ihan kybällä. Niillä mieskauneutta edusti joku tanssiitähtienkanssa painija, joka veti ihan sairaan siististi! Se oli kuin terminaattori siellä parketilla. Joku ammatti selostaja tietty lyttäsi ne täysin: "ei tällä kyllä ollut mitään tekemistä tanssin kanssa!" Haista ämmä pitkä piaru. Mene pelaamaan krikettiä, jos tykkäät mennä sääntökirjan mukaan. Viihdyin.
Venäläiset veti taas ihan helvetin hienosti ja omaperäisesti, mutta kuka ryssiä nyt äänestäis.
Suomi voitti jollain yltiödramaattisella pyörimisellä ja metallican sellomusiikilla.

Jaa mutta nythän mulla tuleekin kiire takas laulattamaan Teroa.

Meinasin tähän kaivaa vielä voittajaparin kuvan, mutta ylettömän siirappisuuden välttämiseksi jätän sen teille.

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Räjähde-rekry

No olipahan jytkettä eilettäin! Mentiin tuohon meidän nokalle iltasella katselemaan sitä ilotulitusta ja täytyy sanoa, että veti sanattomaksi! Tosi hyvin paukkui. Kallio ei oo ikinä kuulostanu niin hyvältä! Rekrytoinkin tässä samalla apuäänittäjiä, sekä yhteistyökumppaneita ensi vuodeksi.

Yhdet mikit pitäis saada tuohon töölönlahdelle, siis keskelle sitä lahtea ja siihen tarkoitukseen voisi tulla jonkinlainen venho tarpeeseen. Toiset mikit pitäis kiikuttaa mielellään kallion virastotalon katolle. Paremman puutteessa myös kallionkirkon torni voi tulla kyseeseen. Kolmannet mikit vois ripustaa esim ravintola torniin, tai sitten stadikan torniin. tai sitten molempiin. (Melko laaja stereopari!)

Tarpeeseen tulisi täten myös 6 kpl DPA:n pallukoita, sekä läppärit äänikortteineen, tahi DAT-nauhurit.
Mistäköhän tällaiseen proggikseen sais rahoitusta. Pakko saada paukkeen äänitykseen tukea! Wallin hoi, nyt olis kyseessä merkittävä pläjäys. Pannaan vastapalloon sitten mikit sinne oopperan tienoillekin, että saadaan sekin jotenkin nivottua mukaan tähän hommeliin.

Nyt joku salettiin miettii että miksi?
No miksi ei!


Joku muu saa sitten hoitaa tuon kuvauspuolen. Nappasin nimittäin eilen mukaani varuilta kaksi (2) kameraa, joista molempien akku oli tyhjänä. Kännykamerakin jäi kotiin.
Mutta jumalauta miten hieno pauke!