Bussissa melkolailla taajaan...

Kas vain sinäkin täällä.

Ite en oo juurikaan ehtinyt kiireiltäni, kun on tullut taas istuttua bussissa melkolailla taajaan. Käyty on mm. Jyväskylän suomipop festareilla, missä oli helvetin kuuma. Samalla vietimme paikallisessa finedining mestassa Jukan synttäreitä. Vedimme menut läpi ja itse sorruin myös viinisuosituksiin. Kannatti. Pojat olivat tilanneet myös mansikkakakun, noin niinku synttäreiden hengessä. Paha vaan etteivät tulleet kysyneeksi hintaa. Ensinnäkin siitä olis syöny koko virtasten suku ja toisekseen sille tuli hintaa tollaset rapeet 150€.

Karkkilassakin käytiin kansainvälisesti nimetyillä sunset beach party festareilla. Siellä oli kovin sympaattista ja kiva pore. Just ennen roudaustamme taivas yhtäkkiä repesi, ja vesi täytti maan. Mutta samalla lyömällä, kun meidän tuli siirtyä lavallepäin, meitä jo hellikin taas auringo. 

Turkkusessa oli sittennii DBTL Missä soitanta-areenana seisoi vähän pirun kuuma sirkusteltta. Sieltä sinkouduimme seuraavaksi Kotkan meripäiville, missä taas oli ihan inhimillisen lämpöinen teltta, semminkin kun keikan aikana paikan yllätti ukkosmyrsky. Akustisestihan ko. teltta asfalttipihalla oli ehkä maailman paskin kaikukammio, mutta vettä ja tuulta se piti kyllä erinomaisesti.

Onneksi jätkäjätkät olivat ehtineet keikkapaikalle hetkeä aiemmin, kuin itse, niin Eppu osasi opastaa meidät areenalle: "Ajatte ihan sinne sataman päätyyn ja sitten kun ei näy enää mitään, eikä kukaan näyttäisi olevan opastamassa, olette oikealla portilla, josta sisään." Ja näinhän tapahtui.

Kotkasta kipaisimme Mikkeliin, mistä olimme ottaneet välimajoituksen matkalle Kuopijoon. Nerokkaasti nimetty Kuopiorock oli päämäärämme siellä. Olimme kaupungissa hyvissä ajoin, joten aikaa ja itseäni tappaakseni nappasin lonkkarin alle ja menin hurjastelemaan keskustan mäkiä. Kaikki ihmiset kun olivat joko festareilla tai mökeillään, sai Kuopiota pommitella ihan rauhassa.

Keikka oli perusjees, vaikka subbaset heittivätkin sen kaiken botnen pääasiassa lavalle. Ei ollut ihan tiukin basso-osasto sitten sillä kertaa. Aina ei voi voittaa. Läheskään. Tosin bändi oli kyllä oikein mielissään lavasoundeista, mikä sitten ihan heijasteli keikan laatuunkin kummasti.

Aamu valkeni ja reggae-express suuntasi kotikentälleni, elikäs pohjolan valkeaan helmeen a.k.a Ouluun. Q-stockissa oli ekkana päiväsaikaan Jukan kanssa päälavaveto. Hyvin toimi, ei mitään kysyttävää tai lisättävää. Ruottin pojat oli päteviä kytkeen ja säätään. Illemmalla meitä odotti seuraava veto Raappiksen kanssa viereisessä teltassa. Järkkärit roudasivat kamamme mestoille ja minä ehdin käymään porukoillani kalasopan ääressä, ai että kuulkaa! Siitä sittennii takaisin pelipaikoille ja kas, meillä olikin ongelma. Joku oli luvannu jollekin että meidän perkkoja voi lainata jonkun bändin keikalle, johonkin vetoon jossain toisella lavalla. Harmi vaan ettei se ainakaan ollut kukaan meidän bändin puolesta. Homma luvattiin selvittää ja kohta saatiinkin bongot takaisin. Melkeen hyvä mutta keissi, jossa oli kaikki käsiperkat ja kapulat puuttu. Niin ja sit ständi ja… Vähän joutui korottamaan ääntä, mutta kyllä kaikki sitten keikalle ehti. Ei näin. Mutta tätä lapsusta lukuunottamatta kaikki meni ihan helvetin hienosti ja keikka oli yks parhaista ikinä! Kaikki oli ihan liekeissä. Kaikki! Siinähän oli sitten jotenkin niin hyvä syke, että päädyimme baariin, missä vastaavasti oli sitten jotenkin niin hyvä syke että päädyimme paitapainon puistoon. 

Pikkutunnit ehtivät vaihtua jo isompiin, kun vihdoin pääsimme vaimon kanssa pikisaareen nukkumaan.
Ai niin ja joko mä ehdin kehua Twisted Sisteriä? Huh!!!!

Seuraavana päivänä pojat suuntasivat Viitasaarelle, missä oli bändin pikkujoulut. Paha vaan että kuulemma pitkä viikko oli vaatinut veronsa ja kaikki olivat grillauksen ja parin kaljan jälkeen olleet ihan nukkumakunnossa, hyvinkin aikaseen. 

Itsehän en moiseen kerennyt, koskapakerta Oulussa järkättiin jokakesäinen Kuulema freejazzkonsertti Staalinin Urkujen ja vierailevien solistien voimin. Tämä oli jo järjestyksessään kahdeksas moinen. Siinä missä niissä ihan ensimmäisissä oli paikalla välillä enemmän soittajia, kuin yleisöä, oli homma nyt vähän niinkuin isollaan. Vähän toista sataa kuulijaa freekkukeikalla ei ole todellakaan ihan vähän! Oli mitä kaunihin kesäpäivä ja bändi ihan tulessa. Tunti musiikillista tutkimusmatkailua tuntui uppoavan muihinkin kuin esittäjiinsä.

Oulussa tuli sitten hengattua pari päivää, josta keskiviikkona mänimmä Raaheen anoppilaan. Se jäi melko lyhyeksi visiitiksi, kun pitikin jo hypätä Helsingin junaan. Noh juna oli yöllä stadissa tunnin myöhässä, joten jäi silläkin nuo unet vähäisiksi, kun taas oli aika hypätä kisikseltä dösikseen. Bonarina olin vielä väsypäissäni katellut kelloa miten sattuu ja kisiksellä törröttikin aika orvon oloinen Jazma jo tuntia ennen lähtöä. Onneksi keli oli oiva, joten nappasin siinä rinteessä pikku tirsat.

No vihdoin siihen bussiin päästyäni, vei se Jämsään siirrettyyn hip´n hop häppeninkiin Pipefestiin. Vähän paljohkosti teknisiä ongelmia ja keskinkertainen keikka siihen alkuun. Ja uskokaas tai älkää, minä suutuin. Aiheesta mielestäni. Yrittäessäni viedä lasillista viiniä mikserille, tuli poke huutamaan naama punaisena, että minähän en sitä kuule toudellakaan vie yhtään mihinkään takahuonealueelta. Ei kuulemma ollut mitään merkitystä, että juoma on menossa suljettuun ja valvottuun miksaustilaan. Ei sen apinan kanssa voinut keskustella, joten vein viinin takaisin ja nappasin tilalle vesipullon. Juu kuulkaas ei. Ei edes avaamatonta vettä saanut kuljetella siellä sittennii. Kysymykseen joka koski mahdollista nestehukkaa, tahi janontunnetta keikan aikana, käskettiin käyttämään viereisiä kaljatelttoja. Vittu mä sanon. Ja sanoin. Tunti väliä ja toinen keikka. Se meni jo vähän paremmin. Silti päällimmäiseksi tunteeksi jäi se vitutus. Ruoka oli sentääs hyvää.

Ja kas, majoituksemme oli hoidettu pyynnöstämme Viitasaareen, tuohon samaan kivaan kekkosmestaan, jossa pojat olivat yrittäneet juhlintaa maanantaina. saunaa pidettiin meille lämpöisenä puoleen yöhön, drinkkilippujakin saimme (hotellissa!!!) Uitiin ja juotiin ja jututettiin paikallisia. Ihan erinomainen lopetus raskaalle päivälle.

Heräiltyämme ja aamupalailtuamme läksimme kohden Raahea, missä oli jonkin paikallisen nuorisojärjestön järkkäämät päihteettömät ja liputtomat karonkat. Lavan taakse parkkeerattuamme, avasin bussin helmat ja hyppäsin kiireesti sivuun. Apukäsinä oli nimittäin myriadi määrä niitä semmosia nuorisolaisia ja se hommeli näytti hetken lähinnä muurahaispesältä, kunnes jäljelle jäi vain tyhjä kontti.

Muutenkin homma skulas pikkupuitteiden hommeliksi just hyvin. Siitä kun edellinen artisti oli lopettanut, oli meidän setti kasassa ja kytkyssä vartissa. Pino oli vähän alimittainen, mutta toisaalta eipä siinä ollut paljoa luukuttamisen tarvista muutenkaan, semminkin kun yleisössä oli seassa aika junnujakin.

Ei paljon tullu hilluttua tämän jälkeen kaupunnilla, seuraavan aamun lähtömme kun oli sovittu jo kahdeksaksi. Poriin on yllättävän pitkä matka, ei-niin-suuria teitä pitkin. Siksi toisekseen väsytti muutenkin vähän fidusti. Minä otin taksin anoppilaan yöksi ja loppuryhmä meni Tiiranlinnaan, mikä on ilmeisesti joku kekkosen pyhäinjäännös. Ei mikään muu selitä sitä, miksei hotelliin ole koskettu sitten perustamisensa nada, zip ja zero. Sen huoneen kokolattiamatto, minkä kävin päivällä väijjyyn näytti siltä, että jos siihen olis joku joskus oksentanu, paskonu ja tappanu ittensä, niin sitä ei olis paljon huomannu.

Lisäksi mesta tuntui olevan aika homeessa. Ei hyvä boogie kuulkaa.

Lähettäjä Jukka Poika

Aamulla anoppi nakkasi takaisin bussille ja matkahan meni koko kööriltä melkopitkälle nukkumahommissa. Porisperessä lavahenkilökunta paljastui Akun Tehtaaksi ja meiltä meinas koko poppoolta tulla tippa linssiin. Tänään homma tulisi toimimaan, kuin rasvattu! Ja näin myös tapahtui. Ai että on muuten vähän eri meininki kuin lahdentakaisilla. Sori vaan, mutta näin se vain menee. Mä kävin pätsäämässä etupäänkanavani kiinni ja kusella, ennen kuin oli tarkoitus mennä jeesaan lavan kasauksessa, niin sielläpä odottikin tilanne, jotta: "Mitä sää tänne pukkaat, ruvetaan tsekkaan kunhan herra entää etupäähän."
Mestassa oli eri paljon pikkuihmistä edellisen dinosaurisbändin jäljiltä, joten nappasin samointein masterin pienemmällä ja keikan keskiarvoksi taisikin muodostua bauttiarallaa 90dB.

Se on hyvinkin riittävästi, silloin kun PA on vimosenpäälle vireessä ja kun ihmiset eivät ihan hirviästi huuda päälle. Niinkuin nyt.

Puolen tunnin päästä keikasta, bussi jo liikkuikin kohti Stadia. Voitteko arvata kuinka kiva oli päästä pitkästä aikaa kotiin? Taidatte voida!