maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Cube or not to cube?

Olinpas tuossa pelaamassa isäni kanssa maailman haastavinta, mutta samalla antoisinta lautapeliä. Autoin nimittäin häntä ripustamaan taidenäyttelyään galleria be´19:ssa.
Ensin levittelimme kaikki tsiljoona taulua seinänvierille ja lattioille ja ryhdyimme muodostamaan ryhmiä ja kokonaisuuksia. Jos näissä on sama värimaailma, mutta noissa sama teema, niin miten ne käyttäytyy kun väliin heitetään kontrastiksi sitä sun tätä. Oman lisänsä soppaan tuo vielä teosten koko ja ripustuskorkeus, sekä... Noh ihan hyvällä mallillaan se oli vielä lähtiessäni. Huomenna olis avajaiset. Käykäähän yytsimässä. Hienoja tauluja joista varasin jo pari, mikäli eivät mene kaupaksi.

Kohta pitäisi lirvahtaa UMF palaveriin. Lupauduin nimittäin ääni-äijäksi rakentelemaan äänentoistimia ja vahtimaan artisteja to-pe akselille. Lisäksi mulla pitäis olla omakin Possible Apple keikka ilmeisesti lauantaina, jollain ulkolavalla.
(Edit: Keikkani on sunnuntaina kolmen pintaan ulkolavalla.)

Keskiviikkona olis vielä Hidrialla keikka tavastialle, joka pitäis äänestää. Menossa mukana myös hypnomen, niettä kovaa keikkaa tiedossa sielläkin.

Kaiken tämän jälkeen vielä Turuust sitten Raaheen, puuhaileen hääjuhlia. Kova onnii meininki!

sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007

Syöming

Ennen kuin kerron uudesta lempiravintolastani, kysyisin kanssa-bloggaajilta, sekä kanssa-blogaajilta, kuin myös kanssa-polkkaajalta, josko olisi tietoa tavasta millä saisi backupattua bloginsa? Meinaan että voisi vulvattaa, mikäli kyberavaruudelliset häiriöt hukkaisivat tähänastiset nerokkaat tekstini.

* * * * *

Vaimoni ryöstettiin tuoreeltaan. Serkkunsa tuli hakemaan sitä perjantaiaamuna ja roudasi mokoma Tallinnaan. Ei auttanut kuin lähtä sauraavana aamuna perään.
Tytöt löytyivätkin vanhasta kaupungista konditoriasta herkuttelemasta. Kaupungissa on muuten hyviä leivoksia ja mikä parasta, kaksi kahvia leivoksineen kustantaa sen 3,5€ Siinä missä Helsingissä moisella investoinnilla saa sen kahvikupillisen kitkerää happoa.
Tytöt olivat naatiskelleet hotellissa mansikka-daguireja ja kokovartalohierontaa. Vaimolle oli "jälkipolttarin" omaisissa tunnelmissa suoritettu myös brasilialainen vahaus, joka ei kuulemma sattunut (En muuten uso!)
Jännää muuten, nyt kun hintoja päästiin vertailemaan, että paikallinen vahaus maksoi 20€, mikä kuulemma suomessa kustantais jotain 70€!!! SEITTEMÄN KYMPPIÄ VARTIN HOMMASTA!!! Hammaslääkäri, joka on sentään käyny lääketieteen opinnot ja sen sellaiset, velottaa keskimäärin 50€ hampaan paikkauksesta!
Noh enivei, se uusi lempiravintola johon eksyimme ihan sattumalta, on julkisivultaan varsin vaatimattoman näköinen sininen talo vanhan kaupungin huulilla, josa sijaitsee African Kitchen, niminen öö...baari? Julkisivu pettti jälleen. Sisällä on tilaa valtavasti, ja millaista tilaa! Loistava miljöö pienine soppineen, ruokasaleineen ja saunatiloineen. Mystisten portaiden, sekä viistojen käytävien läpi pujoteltuaan, löytää itsensä mahtavalta kattoterassilta. Palvelu on ystävällistä sekä ripeää ja menu nostaa kielen vedelle!
Itse otin piffiä ja rapua punaviinikastikkeella, joka oli parasta kastiketta kuunaan! vaimo nappas sammakon reisiä, joita natusteli lauleskellen "pienet sammakot" anthemia. Nunu tilas taimenta, joka ei ollutkaan mikään hikinen fileepala, vaan ehta, jne...
Niin ja juomineen sapuskat neljälle, olisivat kattaneet meidän kahden ravintola illallisen juttutuvassa. Oli meinaan hyvää! Ensi kerralla tilaan sitä karibua, ihan mielenkiinnosta.

perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Häähumua

Hän on nyt rouva sekä vaimo. Minä olen mies, kenties herra? Aika tylsää näin teknis-kirjallisesti ottaen tämä aviomiehen elämä, mutta sitäkin hienompaa käytännön tasolla. Pahoitteluni, etten jo eilen/toissapäivänä ehtinyt kirjoittaa avio-onnemme täyttymiseen johtaneista tapahtumista, mutta minulla oli parempaakin tekemistä. Joten, kerron tapahtumasta nyt:



Aamulla heräsin siihen, kun sisään pakkaa Nunu, tuo vaimoni kaaso ja vaatii ensimmäisenä jotain terävää, jolla saisi käsien vapinan kuriin. Kuulen kossupullon narskahduksen ja hysteerinen kaaso on täten rauhoitettu. Yritän vielä torkahtaa, mutta armoton kikatus ja sensemmoiset tyttöjenjutskat herättävät jälleen, joten nousen ylös ja yritän aamupalani lomassa pysyä poissa touhottavien naikkosten jaloista.
Hieman ennen H-hetkeä tilaan meille taksin, joka kuskaa poppoomme Helsingin maistraatin eteen, jonka ohitse kävelee juuri krapulaisia ja humalaisia tuttuja rokki-rokuja. Pyristelemme eroon sydämellisiä onnentoivotuksiaan, koskapa alamme olla myöhässä omista häistämme ja suuntaamme henkikirjoittajan luokse. Virastotädit tyrmistyttävät käytöksellään: Kun kysymme josko odottaisimme pari minuttia toista, myöhästynyttä todistajaa. "Tottahan toki, tulkaa sitten sanomaan kun kaikki ovat valmiina." Ystävällistä palvelua! Ei toki hymyn kanssa, mutta positiivisessä sävyssä!!!
Lopulta kaikki ovat koolla, sekä kaason ylläriksi paikalle hoitama musikanttityttö kitaroineen, joka aloittaa seremonian luikauttamalla nätin zipaleen. Mutta ihan ensimmäisenä vihki-ihminen opastaa: "Meillä on ollut tapana, että morsian seisoo vasemmalla puolella." Johon vastaan: "Pahoittelen, muttemme ole ennen menneet naimisiin."
Se keventää tunnelmaa. Itse vihkiminen kestää noin 10minuttia ja molemmat tahdoimme, jonka jälkeen toinen tunnelmaan sopiva zipale.

Tämän jälkeen lievää hämmennystä. Mentiin sitten naimisiin!!!

Illemmalla menimme hyvien ystäviemme luokse jonne oli tulossa pari hassua tuttua juhlimaan askeltamme, mutta päästyämme ovesta sisään meitä vastaanottikin noin parinkymmenen hengen kaverikavalkadi hurraten, shamppanjan virratessa. Luonaan oli mahtava meininki, kunnes naapurin mummo ei enää jaksanut juhlia seinän takana kanssamme, joten siirsimme juhlamme läheiseen puistikkoon, missä oli hauskaa yhtälailla.
Kotimatkalla tarjosin tuoreelle vaimolleni Hot-Dogit. Onnen tyttö!

Seuraava päivä meni pussaillessa ja kipeistä poskista toipuessa. (oli tullu nimittäin hymyiltyä aikalailla.) Haimme kaupasta tapas-luonteisia herkkuja ja mantsikoita, joita nautimme keskenämme skumpan kera, puistikossa makoillen ja lehtiroskiksesta löytämämme cosmopolitanin kreisejä testejä tehden.

Ah auvoa!

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Lähtölaskenta

Kaksi tuntia ja kahdeksanntoistaminuttia ukkoutumiseen!

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

OMGWTF???

Nyt ei kyllä usko kukaan enää mitään, saatika itse! En tiedä oliko krapulan aiheuttama heikkous syynä, mutta vaimo sai kaupassa muilutettua sovituskoppiin mukaani farmarihousut, joita sitten ihan mielenkiinnosta ja osaksi huumorilla menin testaamaan.
Niiin! Ostin sitten perhana vieköön FARKUT!
Kahdeksan vuotta se on asiasta harvakseltaan vihjaillut. Ei tuputtanut. Nyt menin halpaan ja retkahdin. Mukavat jalassa, istuvatkin hyvin puristamatta ja näyttävät penteleet miehelliseltä.
Mitä seuraavaksi? Kohta se saa mut höynäytettyä naimisiin??!?

L.O.L

Jumaliste!

Menivät sitten järjestämään lauantaina mulle polttarit.
Vieläkin on huono olo!
Onneksi ei tarvi mennä naimisiin useampaa kertaa.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Party harty

Ohhoh! Sain aikaiseksi krapulan. Mentiin kaverin kanssa kuuntelemaan elektronista musiikkia oikein semmoiselle klubille ja parannettiin siinä samalla vähän maailmaa. Tai no mun maailmani parani ja hänen maailmansa tuhoutui, pessimisti kun on. Ainoa miinus illassa oli, että musiikki oli paskaa ja sitä oli riittävästi + olin odottamani aktin aikana pihalla tupakalla, kun se soitti hämmentävän aikaisin ja tapasin vanhoja tuttuja.
Huomasin illan aikana myös, että kuinka harvoin sitä tuleekaan käytyä ns. viihteellä klubbailemassa. Kaikki tutut kysyivät ensimmäisenä että olenko minä äänimiehenä mestassa. En ollut, mutta humalassa kyllä.
Kotimatkalla kävin pummaamassa tokoinrantaan pystytetyltä "jeesusteltalta" vettä janooni. Katsoivat pitkään, mutta antoivat sentään ja joku ukkeli tuli ulkopuolelle kanssani paheksumaan tupakointiani ja selvittämään historiaansa: "kyllä minäkin ennen ryyppäsin ja tupakoin mutta..." Kannattaisikohan taas aloittaa?


Kuvan henkilöt eivät luojan kiitos liity iltaan mitenkään.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Hävettää

Nyt täytyy tunnustaa, että olen vähän pettynyt itseeni. Tuossa hakaniemen R-kioskin kulmilla päivystää säyseästi käsi ojossa kerjäämässä täti. Ei varmastikaan mikään alkoholisti, vain hullu.
Viimeksi kulkiessani ohitseen, rupesi takanani keski-ikäinen mieshenkilö, sellainen jolla on hikiläiskät kauluspaitansa kainaloissa ja muutaman vuoden vanha pikkuvikainen mersu silmäteränään, huutelemaan tälle hävyttömyyksiä:
"Vitun pummi, siinä paskot joka paikkaan yleisellä kadulla rehellisten ihmisten haitolla..."
Ja minä jatkoin kääntymättä matkaani!!! Hänet olisi ollut niiiin helppo parilla lauseella lyödä maanrakoon, kääntää yli-ihmismäinen rehvastelunsa häntä vastaan. Vaikka tiedän kyllä kokemuksesta että idioottien kanssa on ihan turha väitellä, ne kun eivät yksinkertaisesti ymmärrä mitään oman maailmansa ulkopuolelta, niin olisipahan ainakin miettinyt ensikerralla kahdesti, ennen kuin alkaa ylemmyyttään osoittamaan mielenterveyspotilaita ja heikompiaan alistamalla. Ja ehkäpä tuolla vilkkaasti liikennöidyllä kadulla olisi joku muukin kysynyt mielessään. "Miksen minä noussut tuota öykkäriä vastaan?"
Niin, miksen?

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Miksi?


M
iksi ne leikittävät kahta pientä poikaansa jokapäivä tuossa betonisella sisäpihallamme, kun vieressä olisi loistava leikkipuistokin, jossa olisi enemmän kavereita? Tennispalloa nakkelevat seiniin päivät pitkät, paitsi silloin kun joku on ripustanut pyykkinsä pihalle. Yleensä pallottelu kuitenkin loppuu lyhyeen, kun toinen omii pallon itselleen ja toinen pillahtaa itkuun. Toisaalta kyllä minäkin kiukuttelisin, jos aktiviteetit koostuisivat vankilasta opituista rutiineista. Hetkonen, asuuko naapurissamme entinen pitkänlinjan vankilakundi? Ja miksi se haluaa kostaa omat rötöksensä lapsilleen?

Asiasta toiseen...

Sellaisella palvelulla olisi kerrostaloissa saletisti kysyntää, mistä voisi tilata anonyymisti naapurilleen pianonviritystä sekä pianonsoiton opetusta.

Jahas, nyt on meikäläinen viettänyt liika aikaa sisätiloissa. Ulkona tuulee, leija käteen ja sinne hoi!

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Vuotuinen ajantieto

Pappa Jyrälä meni sitten kuolemaan. Hän oli kyllä kova ja älyttömän mukavan leppoisa setä. Äänimiesten aatelia, joka ainakin itseltä nykäisi aikoinaan mystiikan verhon ääniasioiden edestä. Osanottoni Papan omaisille ja omaismielisille.

* * * * *

Häästressi meinas pukata puvun muodossa, tai siis sen puutteessa. Yhden hienon takin olin jo löytänyt, mutta hinta tuli vastaan. Puvut joihin olisi varaa, lähinnä vituttavat.
Noh takki löytyi kuitenkin aivan vahingossa ja edustaa samanlaista tyylikkyyden ja outouden astetta, kuin kantajansa.

Ko. kuva on napattu reissullamme erään huoltsikan seinältä. Herättää kysymyksiä, eikö?

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Jojensuu, rok citi!

Takaisin kehissä! Köröteltiin perjantaina hissuksiin Joensuuhun, siine salaperäisille festareille, kun ei ollut ihmeempää kiirettä. Hassua kyllä, me oltiin perillä viimeisinä punaisella urheiluautollamme ja backlinepaku 80kmh lätkineen tietysti ekkana. Niin se kvattimekaniikka toimii. Tää salaperäinenfestari oli siinä 20km ennen Joensuuta maaseudun rauhassa. Talkin´bout maysemat! Siellä sijaitsi komia pihapiiri talleineen kaikkineen ja ihmiset, nuo paristasadasta koostuva lauma, olivat harvinaisen liikuttuneita tulostamme, tai sitten siitä kauheasta määrästä viinaa, mitä paikalla oli jo ehditty kittaamaan. Mestassa oli mm. kaikille ilmainen "Vittuilubaari" Josta laskettiin jallua kuppiin, kunnes sanoi hep ja verbaalista kyykytystä kyytipojaksi.
Illan keikan äänitekniikan tehtävät menivät mainiosti omalla painollaan: Paikalla oli laulukamat ja hinttarit ovat instrumentaalibändi, niin nakkasin sen laulumikin bassariin.
Alkuun kävin sitten delegoimasa musikantteja henk. koht. volyymeistän ja join kalijaa.
Paska keikka ku basisti oli niin kännissä, mut tunnelmaa se ei kyllä latistanut sitten yhtään. Ai niin, tundramatiksi soitti paremmin. Hyvä tunttarit!
Keikan jälkeen kuski tuumas ohimennessään, että "pitää siirtää paku, kun jengi hakkaa päätään sen kylkeen." Olin hetken ihmeissäni, kunnes seuraava sankari tuli navetan ylisille johtavaa jyrkähköä ramppia pää edellä alas ilman jarruja!
Illan päätti ilotulitus, jonka suorittivat humalaiset ihmiset. Kukaan ei kuitenkaan kuollut, vaikka naapurinisännän mettä kärsikin pieniä kosmeettisia vahinkoja.




Seuraavana aamuna etsimme porukan kokoon. Visualisti löytyi pitkien etsintöjen jälkeen heinäkasasta ja monitorimies etsi meidän kanssamme itseään, kunnes tuli kysyneeksi, ketä me etsimme.
Sirkuksemme suuntautui vihdoin Ilosaarirockin soundcheckiin, mutta sitä ennen meidän urheilullinen autoseurueemme poikkesi lähimmälle uimapaikalle jossa sain vihdoinkin heitettyä talviturkkini ja edellisvuotisen samalla.
Tekniikka toimi kolmoslavalla niinkuin pitikin ja tupa pullisteli ääriään myöten.
Loppu festareitten ajan, me loikoiltiinkin kolmoslavan takana puron äärellä, paskaa jauhaen ja alkomaholisten. Välillä piipahdettiin hankkimassa ähkyä vippiteltan patojen ääreltä. Bändejä tuli kateltua aika hissukseen. Pari biisiä kuunneltii PMMP:ltä joka nyt on vaan niin takuuvarmaa tavaraa. Hyvin vetivät ja hienolta soundasi. Lännenjukka oli toinen, joka ei vain voi pettää. Pari biisiä hältäkin. Eräs bändi jolta odotin paljon, oli US3.
Herrat olivat oikein mukavia ja tarjosivat meille mm. vettä bäkkärikopistaan, jotta saisimme festaritatuontimme. Ikävä kyllä miksaajansa oli umpikuuro pousailija, jota ei tuntunut yhtän haittaavan naurettava mikkien kierto tahi kahvaansa myöten korvaan uppoavan moran sulosoundi. Puoli biisiä oli maksimi heiltä.
HIMpulahan oli tietty vielä tsekattava. Aika hämmentävää katsoa kahtakymmentätuhatta ihmistä hiljentyneenä kuuntelemaan bändiä. Ei siinä muuta, mutta kun kaikki olivat hipihiljaa myös biisien välillä! Kaikki olivat ilmeisesti laillamme katsomassa bändiä, kun se on kerta pääesiintyjä, vaikkei paljon kiinnostaisikaan??!? Todella aavemmaista. Noh valoshow oli komeeta kateltavaa, jos jotain positiivista kaivetaan.

Koulumajoituksen pihalla hommattiin vielä porukalla ison kännin päälle iso känni ja väisteltiin joitain paikallisia: "missä bändissä te soitatte"-luokan pissiksiä. Bonarina ärsytin vaimoani raivohon intämällä, että frisbeenheittely olisi parasta viihdettä ja heti! Ei se uskonut. Ehkä sitten ensikerralla?
Ikinä ei ole puuro maistunut niin hyvälle kuin seuraavana aamuna!
Lisempää kuveja

perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

Sirkus siirtyy kaupunkiin

Minutin päästä handelin kautta ruskeasuon varikolle, missä tapaamme hidrian hipit, poimimme niistä pari punaiseen paholaiseemme ja suuntaamme kokan kohti Jojensuuta. Lähtö tapahtuu jo tänään syystä, että meillä on joku todella mystinen keikka jossain + - 20km Joensuusta, josta ei oo vuodettu meikäläiselle kerrassaan mitään infoa. Noh seikkailuun!
Reissuun meitä on tosiaankin lähdössä ihan mahdoton sirkus: Viisi soittajapoikaa, yksi saliäänimeikä, lavaääni-immeinen, lavadekotyyppi, videotyyppi, valo-eläin ja lisäksi kaikkien avecit ja kaverit. Yhteensä siis jotain kolmisenkymmentä festivaali-eläintä.

Raportoimme jälkeenpäin lisää, mikäli hengi vielä pihisee.




Ps: Jumalation kuinka nätti miun morsio onkaan uudessa mekossaan!

keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

Äkkiväärää

Olipahan muuten hyvä bändi se Deerhoof. Musiikkiaan kuvaa ehkä parhaiten sana: Äkkiväärä. Välillä lauleskellaan nätisti, toisessa hetkessä päästetään helvetti valloilleen, jonka jälkeen nautitaan hetki kuulokynnyksen alarajoilla liikkuvasta rauhoittavasta noisesta, jonka kitarapedaalin kohina tuo ilmoille. Ja sen todellakin kuuli eilen, mik oli jo sinäänsä kokemus. Redroom nimittäin pullisteli immeisistä. Kävijäennätys rikottiin ja jonot ulottuivat nurkan taakse. Mutta se, mikä minua löi ällikällä oli seikka jota harvoin pääsee Suomessa todistamaan: Ihmiset olivat tulleet kuuntelemaan musiikkia! Kun bändi piti biisissään taidepaussin, niin ihmiset olivat ihan hipi-hiljaa ja kuuntelivat sitä hiljaisuutta.

Bändikin tuli jälkeenpäin kiittelemään, että oli lauteilla hyvät kelit ja yleisö oli loistava. Rumpali kiitteli vielä erikseen miksaamastani salisoundista. Sen kuulemma pystyy kokemuksella aistimaan lavalle, milloin yleisölle kuuluu hyvin :D
(Ja kyllä, se Redrumin akustiikka+äänentoisto on ihku!)

Tuttujakin oli paikalla kasapäin Marinadista lähtien, jonka kanssa rienasimme työttömyysviranomaisten yrittäjäkursseja. Siitäs saivat!


* * * *

Nyt pitää alkaa suunnittelemaan viikonlopun Hidrian keikkoja. Perjantaina ollaan jossain todella epämääräisessä paikassa Joensuun tuntumassa ja lauantaina vedetään Ilosaaressa. Meitä on lähdössä reissuun rokkarit, tekniikka + avecit mukaanluettuna tollanen kolmenkymmenen hengen sirkus! saas nähä mitä siitä seuraa?

* * * *

Käykääs muuten joutessanne äänestämässä Jalankulkuämpärin Juhani hiihtää-biisiä Radio helsingin kesähittiäänestyksessä.

tiistaina, heinäkuuta 10, 2007

*Haukotus*

Voi hyvänen sylvi, miten väsyttää! Mulle ei todellakaan sovi matalapaineen ja yötyöskentelyn epäpyhä liitto. Eilenkin koko ilta meni vain sohvalla völläilyksi, vaikka mieli olisi halajannut ulkoilemaan. Nukkumatti tuli puolen yön jäljestä, eikä olisi halunut lähtä sitten millään. Suurin ponnistuksin pakotin itseni jalkeille (aamu)yhdeltätoista, josta livahdin Redrumiin soundcheckiin, missä vähän piristyi. Mutta annas olla, kun neljän aikaan valuin takas himaan ja sain kupuuni täytettä, niin se helvetin hiippalakkinen kuokkavieras tuli bäkkiin. Annoin sille periksi ja panin herätyksen puolen tunnin päähän... ja sit vielä toisen mokoman, mut sitten piti panna unibileille stoppi. Tosi kivasti menee päivät tässä nukkuessa ´tana!

Noh nyt olen kutakuinkin hereillä ja venailen illan keikkaa. Bändi jota puikottelen, on San Franciscon lahja oudon musiikin ystäville ja kantaa nimeä Deerhoof. Orkesterin muodostavat nätisti lauleskeleva & bassotteleva Satomi, rehvakkaasti kitaroiva John ja Mielipuolisesti rumpuloiva Greg. Haastankin täten etenkin kaikki rumputaiteilun ystävät yytsimään redrumiin illalla. Greg on mahetsu: Herran setti muodostuu bassorummusta, virvelistä, sekä ylimitoitetusta haihattimesta. Se on kyllä jänskää kuinka vähällä sitä pärjää, jos homma on hallussa!

maanantaina, heinäkuuta 09, 2007

Livemiksauksesta

Random huomioita ja vinkkejä livemiksauksesta.

Tiloista:
Itse käytän kaikuja todella subliminaalisesti, periaatteella: jos sen kuulee, niin sitä on liikaa. Tietty gootti ja spacerock yms. friikkailut on erikseen, mut silloin puhutaankin efektoinnista.

Laulun saa uppoamaan matskuun eteerisemmin delaylla jota tuskin kuulee, kuin kaiulla, joka voi sutata kokonaissoundia liikaa. Jos delay ei mulahda miksiin tarpeeksi yläpäänleikkauksellakaan, niin sitä voi kokeilla ajaa eteenpäin vielä hallikaikuun.

Niin ja tilaefektit ajetaan omiin kanaviinsa siksi(kin) että niistä voidaan ekvalisoida ylä ja alataajuuksia tarvittaessa pois. Yleensä jos kaiku alkaa honottamaan tai kumisemaan, niin vika on siihen syötettävässä materiaalissa.
------------

Ja miksausfilosofiasta vielä:
Ennen kuin avaat PA:ta tulisi bändin olla suht hyvässä balanssissa keskenään.
Miksaamisessa on kuitenkin lähtökohtaisesti kyse ÄÄNEN VAHVISTAMISESTA,
eikä äänen tekemisestä.
Jos kamat on asialliset ja kunnossa, mutta soundia ei saa kasaan mikrofonivalinnoilla, oikealla sijoittelulla ja ekvalisointikin menee holtittomaksi vuoristoradaksi, on yleensä vikaa äänilähteessä.
Toisinaan sitä vaan pitää panna arvovaltansa koetukselle ja mennä sinne lavalle vääntämään basistin rantasaunasta hyvä soundi, jos se ei ite sitä osaa ja perustella kitaristeille, miksi sen kaappia pitäis panna hiljemmalle.

Jos ja kun menet vieraaseen tupaan missä on outoja vempaimia, niin kysy siltä talonmieheltä ihan rohkeasti, jos on jotain epäselvää. Se on siellä ihan sitä varten.
Mitään uutta ei opi, jos ei kysele.
Muutenkin kollegoiden kans kannattaa vaihtaa kuulumisia ja uusia kikkoja aina kun mahdollista. Alan piirit on niin pienet ja hövelit, ettei tietotaitoa ole juurikaan järkeä panttailla.

-------------

Monitoroinnista:

Vähempi parempi. Mitä vähemmällä äänenpaineella ja monttuihin ajettavalla materiaalilla bändi pystyy sujuvasti soittamaan, sen parempi. Jos kaikille tulee kaikkee kaikista lujiten, niin PA.n voi panna suosiolla kiinni ja lähtä kahville, syystä että:
a.)Monitorit vuotaa lavalta ja kuulostaa yleisölle paskalta.
b.)Monitorit vuotaa mikkeihin ja kuulostaa suoran signaalin kanssa (ja muutenkin) paskalta.
c.)Bändin jokaisen jampan ei oikeesti tarvi kuulla ihan kaikkia risahduksia, mitä jokainen toinen soittaja voi arsenaalistaan tuottaa, vaikka ne niin luulisivat. Liika on liikaa ja se vain sekoittaa.

Tää oikeesti erottaa ammattilaisen amatööristä.
Kovat jätkät pyytää esim: "vähän liidii ja omaa lauluu, pikkasen kiippareita ja basarinapsua."
ja amatöörit haluaa kuulla ihan kaiken, sen kummemmin edes miettimättä että miksi.
(Yleensä vain koska se on mahdollista.)

-------------

Jos kaikki osa-alueet on kunnossa, mutta bändi kuulostaa siltikin jotenkin omituisen paskalta, eikä oikein mikään auta, on homma toisinaan vain kiinni siitä että bändillä on huono päivä.
Sitä sattuu, tai sit sä oot liian kännissä, mitä ei pitäis sattua. Jos nyt pari kaljaa bäkkärillä ennen vetoa ottaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen että brenkku heikentää jonkin verran kuuloa yläpään osalta.

* * * * *






Kikka kolmosena vielä:
Räppärit tuppaavat pääsääntöisesti nappaamaan mikistä kiinni kapselin päältä, mikä aiheuttaa megafonityyppisen puukottavan soundin ja huomattavan kiertovaaran.
Itse sain aikoinani koulutettua fintelligenssin posselle mikin käyttöä seuraavasti.

Nappasin lähimmän jampan mikin ja käskin seurata tarkkaan:
-Kapselista kiinni: "Näin kun pitelee mikistä kii, niin soundi muuttuu mikkihiireksi, eikä heru pesää"
Mikin rungosta kii: "Näin tää soundaa munakkaalta ja pesä on taattu."

Uskoivat kerrasta ja opettivat muillekkin.

sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007

Muistio:

Kun räppibileissä joku tulee pummaamaan savuttomassa baarissa lontooksi äänimieheltä tupakkaa, hän ei välttämättä ole savukkeen puutteessa.

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Nilkki avautuu


N
o johan oli taas ilta. Kävin taas vaihteeksi kutosella miksailemassa teknoa talonmiehen ominaisuudessa, mikä on aina kovin mukavata, koskapa konemuusikot tuppaavat olemaan tänä päivänä kohtalaisen omavaraisia. Ainoa asia, mihin pitää yleensä varautua, on kauhee määrä plugipiuhoja ja töpsekkeleitä, kun "Mulla jäi mun piuhakassi studiolle" ja "kyllä tää vielä viime keikalla toimi ihan hyvin." Noh tällä kertaa homma oli vieläkin iisimpää, kun kyseessä oli kaks läppäriliveä, jotka yleensä kaatuu vain windowsiin, jos kaatuu.
Se tosin meinas ärsyttää, kun toinen artisteista tuli soundcheckiin puoltoistatuntia myöhässä ja just kun päästiin äänentarkistukseen asti, loppui häneltä koneestaan akku, ja laturi oli tietysti kotona. Noh vedettiin sitten illalla lennosta. Hyvin toimi.

Eipä siinä, lungi ol ilta. Mittareita vahtiessa ja netissä surffaillessa. Hyvällä sykkehellä, kunnes menin settien jälkeen purkamaan lavaa. Ensitöikseni jouduin järjestysmiehen tehtäviin, kun joku tytsy oli päättänyt kiivetä lavalle tanssaamaan. Kaikin mokomin mun puolestani muuten, mutta kun ständeissä on aika kalliita tietskareita, kontrollereita etc. ja naikkonen veti aika tunteella ja tämän myös hänelle ystävällisesti kerroin.
-"Miksi???" Hän haki tarkennusta tilanteeseen, joten toistin edellisen, johon hän vastasi toistamalla kysymyksensä. Tässä vaiheessa talutin hänet käsikynkästä alas lavalta.
Noh, muutaman minutin päästä puran hämärässä monitoreja ja astun vahingossa lavan reunalla olevan tuopin kumoon, jonka päättelen kuuluneen tälle naikkoselle, koskapa tunnen hetken päästä, miten kenkäni tulvii. Tämä lehmähän (Ex-hyvä neiti) oli hakenut välittömästi uuden tuopin, jonka hän kostoksi kaatoi popooni! Noh minä sitten ravistelin kenkäni kuivaksi ja pidin tälle lehmälle puhuttelun, joka törmäsi lasittuneeseen katseeseen, joten päätin jatkaa hommiani päästäkseni kotiini asap. No eipähän mitään, tämän lehmän ystävä tulee huutamaan mulle naama punaisena jotain käsittämätöntä, josta saan lopulta kiinni sen verran, että neiti on närkästynyt siitä, että minä potkin ystävänsä juomia, möykkään hänelle (lehmä) ja lisäksi ravistellessani kengästäni enimmät oluet, oli hänen päällensä roiskunut siitä pisaroita.
Pahoittelin hänelle, mikäli olin roiskinut olutta päälleen, mutta tämä harpyija oli lietsonut itsensä sellaiseen raivoon, ettei häntä pidellyt enää mikään. Puolustukseeni, että lava on minun työpaikkani jolle ei ole lisäkseni muilla kuin artisteilla mitään asiaa ja lavalle jätetyt juomat ovat kyllä ihan asiakkaan omalla vastuulla hän mm. esitti, että silloinhan lavan reunalle pitäisi rakentaa aita. Tämäkös minua huvitti, mikä sai tämän köyhän miehen piia-noora kaupin käymään henkilökohtaisuuksiin. Hän nimittäin paljasti olleensa konservatoriolla samaan aikaan, kun suoritin siellä kansalaisvevollisuuttani, jolloin muistin että hänhän oli ihan kivan oloinen nätti fagotisti, jolle järjestin kerran tutkintoa varten äänitysvehkeet pystyyn. Hän sitten uskoutui minulle, että minä olin nilkki silloin ja olen nilkki edelleen. Tällöin lopetin kommunikoinnin kanssaan kokonaan ja käänsin hänelle nilkkimäisesti selkäni. Ei tainnut mennä tytöllä aikoinaan tutkinto ihan putkeen!

Nilkki... Aika ikävästi sanottu. Itse olisin keksinyt muutaman ilkeämmänkin nimityksen (Kuten nyt se piia-noora kauppi) muttei ole tapanani kiusata heikompiani.

* * * * *

Siitäpä tuli mieleeni, että piia-noora kauppia tuli kyllä ala-asteella kiusattua, samalla luokalla kun oltiin, mutta silloinkin vain sen vuoksi, että hän oli minua vahvempi (ja päätä pidempi) ja luultavasti osasyynä oli myös se, että olen aina ollut kohtalaisen hyvä aistimaan ihmisissä pahuuden.

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Kitaramikityksen alkeet

Piakkoin siintävän kahdenkymmenentuhannen kävijän kunniaksi, ajattelin julkaista mahdollisimman useaa lukijaa kiinnostavan populistisen postauksen, joka luonnollisesti käsittelee sähkökitaran tallentamisen perusteita.
* * * * Yy-kaa-yykaakoonee: * * * *

J
os lähdetään siitä että 57:lla on äänitelty mahtiskeboja maaliman tapista niin mikin paikalla etsitään kitarakaapista ensin haluttu lähtösoundi. Yleensä se tuikataan ihan kankaaseen kiinni ja elementin keskelle. Sitten ihmetellään kun korvaan sattuu "puukko" Elikkäs metallista riipivää taajutta tulee vähän liikaa.
Siitä lähdet kääntämään mikkiä reunaanpäin ja johan helpottaa. Ihan elementin reunassa soundi meneekin jo liian tuhnuksi ja yläpää häviää liikaa ja eiku takasinpäin.
Sit ku soundi on just helvetin kiva, niin käännä vielä milli enämpi keskelle. Kirkkaampaa soundia on näetsen helpompi miksata tummemmaksi, kuin kirkastaa tuhnua.

No nih. Nyt on tiukka ja tanakka kitara purkissa ja eiku miksaamaan.

Niin hyvää kitarakaappia tahi mikkiä ei olekkaan, etteikö äänittäessä soundiin muodostuis jonkinlaisia ikäviä resonanssipiikkejä. (No Jaakonahot on sit erikseen;) Otamme mahd. neutraalin Eq:n jossa Q-säädön saa ihan naurettavan tiukaksi ja boostataan jotain kivat 16db tai kuinka paljon vaan kantti ja kamat kestää. Master vola suht hiljaiselle, ettei korvat rikkoonnu ja skittaraita pyörimään. Sit lähtään skannaamaan ylätaajuuksia, kunnes tulee tällanen piikki vastaan ja sen kyllä huomaa, kun kohdalle sattuu mahottomasta ulvonnasta. Metsästetään niitä muutama, joskus riittää yks, toisinaan useampi, mutta yleensä max neljällä pitäis pärjätä. Ne pahimmat luuraa yleensä siellä 2.5-4khz paikkeilla.
No ne kun on löytyneet ja tiputettu pois kehistä, niin alkaa olla soundi terveellä pohjalla. Nyt voit onnitella itseäsi onnistuneesti suoritetusta "sonic mikroscope" tekniikasta. Sen jälkeen voit tuupata jollain hyväsoundisella eekuulla, laajalla Q:lla pari deppaa sitä yläpäätä takaisin, jotta saadaan raikkaus takas kehiin.

Kolmen, neljän huntin paikkeilta sä löydät sitä "pahvilaatikkoa" joka voi olla hyvä tai huono juttu. Ihan tapauskohtaista.

Alapää on ihan sairaan hieno juttu, kun heviskebaa kuuntelee soolona. Vittu et on isot pallit, kun boostaa 80hz + 6dB:tä!!!!!!
Sellanen skitta ei vaan mahdu millään miksaukseen, mikäli bändissä on vielä basisti ja bassorumpalikin.
Eli leikkaa skittan alapää pois, siitä, mihin basso loppuu. Se voi olla yllättävänkin botneton. Mut tää on jälleen tapauskohtaista.

-"No mut ei se kuulosta vieläkään tarpeeksi isolta ja niinku ameriikalta!!??!"

Soita skittaraidasta identtinen otto (eli tuplaus.) ja panoroi nää raidat laitoihin. (Tän voi tehdä vaiks eri styrkkarin läpi, niin saa vähän lisäväriä soundiin.)
Tai sit oot laiska ja oikaiset: Kopioi skittaraita, viivästä 10-20 millisekuntia ja panoroi taas laitoihin. Vaarana jälkimmäisessä on se, että soundi "vaiheistetaan" täten leveän kuuloiseksi ja koko skittaraita voi pahimmassa tapauksessa kadota monokuuntelussa kokonaan. Tai sitten askartelet mahiksien mukaan valmiista kitararaidasta tuplaukset, kopioimalla saman riffin sisällä, eri kohdista. Eli jos riffi menee c-c-c-c-d-d-c-c
Niin kopsaat esim. kolmannen ja neljännen c:n tuplaamaan ekaa kahta c:tä, toisen d:n tuplaamaan ensimäistä d:tä jne... (onko-kiire-vai-tehdäänkö-tietokoneella?)

Jotku kompressoi kanssa säröskebaa, mutta se tehdään enemmänkin ko. kompressorin ominais-soundin takia. Säröskebassahan ei yleensä oo enää kauheena mitään dynamiikkaa jäljellä, jota sinäänsä pitäis lyttäillä.

Treeniä kehiin. Kyl se siitä hahmottuu!


* * * * * * *

Että sikäli. Jos koet moisten "how-to" tyypisten kirjoitusten kiinnostavan, niin huuda hep! Ja minä mahdollisesti jatkan kikkojen kirjallista jakoa. Myös kysymyksiä ja toiveita voipi kommenttilootaan esittää.

torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Kuhan jotain part:II

Tänään(kin) päätin ottaa itseäni niskasta ja kirjoittaa herättyäni valmiiksi sen yhden artikkelin, josta jo aiemmin mainitsin. Noh vituikshan se män. vaimo herätti minut niin hyvin, kuin kaunis nainen vain voi, mikä käänsi koko päivän agendan sinänsä erittäin tärkeään hurvitteluun ja kesästä nauttimiseen.
Onnekseni maaduin koko eilisen päivän studiolla, masteroimassa Troll Scientistin levyä, mikä puhdistaa hieman omatuntoani ja antaa hyvän tekosyyn ottaa iisisti. Hitto että mä oon hyvä löysäileen!
Jos iltaa myöten oikein innostuu, niin pyörää vois vähän rassailla. Jarruja pitäis vähän säätää ja kammessa on snadisti löysää.
Saa nyt nähdä. Ei passaa stressata liikaa.

Ai niin. Yks tavoite täytyy täyttää tänä kesänä, naimisiinmenon lisäksi. Helsingin kesä on täynnä kirkkokonsertteja (Tänäänkin niitä on viisi) ja minä haluan kuuntelemaan urkuja.
Urut on hieno soitin osaavissa käsissä!

Aipa niin. Olenkos ehtinyt hehkuttaa kuvan kirjaa?

Sain nimittäin äidiltäni joululahjaksi tuon Tom Hodginsonin kirjan: Joutilaisuuden yistys. Loistolukemista luterilaisen moraalin turmelemille ylisuorittajille ja sen semmoisille.

Hus kirjakaupan kautta puistoon siitä!

maanantaina, heinäkuuta 02, 2007

Kuhan jotain...

Pitäis alkaa jollekkin. Jotenkin tää kesä on temmannu mukanaan niin, ettei oo saanut aikaiseksi aloittaa rästissä olevia duunejaan, tai rästissä ja rästissä. Olis siis oikeastaan kaikkea sellaista puuhaa, jolla ei oo deadlinea, mutta jotka suoritettuna auttaisivat kummasti vuokranmaksussa. Suurin osa näistä puuhista liittyy kirjoittamiseen. Olis pari artikkelia, jotka pitäis duunata, mutta jotenkin ei oo tää tietskarin tuijottelu napannut sitten Saksan reissun jälkeen. (Niin ja mitäköhän mä ten just nyt!??!)
Vaimokin on sairastellut, ja sitä pitää hoivata ja sata muuta tekosyytä. Mä olen lopultakin niinkuin sarjakuvan Lassi, joka luottaa hommissaan enemmän viimehetken paniikkiin, kuin kunnon valmisteluihin.
Yhden asian sentään olen saanut hieman eteenpäin ja se liittyy uuden Possible Apple levyni julkaisuun. Olishan tuo kiva saada ulos, että pääsee keskittyyn uuteen materiaaliin, josta tulee taas varma kaupallinen menestys. Maailmalla kun on käsittääkseni kovassa nosteessa tää tällanen "elektro-akustinen avandgarde vokaaliglitch."

* * * * *

Sellaistakin tässä kelailin, että kun siitä kellarissa parissa tunnissa äänitetystä Kometan demosta, jonka miksasin läppärilläni himassa, tulikin hämmentävän hyvä ja samaan aikaan telkkarissa etsittiin osallistujia johonkin talenttikisaan, niin mitäpä jos ilmottautuisi ohjelmaan. Hommaisi studioon jonkin keskinkertaisen rokkibändin veivaamaan, miksaisi keikan ja äänittäis vielä livetaltioinnin aiheesta! Siinä olisi pihtiputaan mummolla ihmettelemistä:
"Tuus Paavo kattomaan millaisilla ratio-arvoilla tuo komia nuorimies kompressoi vokaaleita!?! Ja ei kai sillä kahelilla vaan oo S-Limitteriä rumpuryhmissä???!!! (On sillä)