Kuinka lujaa on kosolti?
Ei oo paljoa ilimoja pielly. Eli ei ole paljoa päässyt rullaileen, saatika mäkiä pommittelemahan.
Tämän kesän harraste on nimittäin ollut tuo longboardaus, eli pitkälautailu.
Lajin pariin minut pakotti vanhuus. Nuoruudessa sitä ei paljon muuta tullut tehtyäkään, kuin rullalautailtua, koripalloiltua, sekä musisoiteltua. Näistä musiikki vei sitten lopulta voiton ja ihan hyvä niin.
Mutta mieli on vetänyt kuitenkin vanhemmallakin iällä aina toisinaan rullien päälle. Mikäs sen parempi liikuntamuoto? Ei mikään! Vauhtia, vaaranpaikkoja ja mahdottoman hyviä kehonhallintatilanteita tarjoaa se!
Mutta hyvä ei tule yksin. Ei näet enää vanhalla kestä nivelet. Silläpä ostin keväällä issellein ns. aikuisten laudan, eli Santa Cruzin cruiserin. Ja meno oli mukavaa, kunnes tuli pakottava tarve ruveta kikkailemaan, mistä nilkka ei tykännyt.
Pari viikkoa meni sitten lepuutellessa. Siinä kiroillessani vanhuuttani sain ihme vinkin: Eräässä ulkomaiden suuressa skedetarvikkeiden nettikaupassa olis huippuluokan lonkkari myynnissä 29,90€. Ovh moisella on siis ´bout 299€, eli jollain kesätyöntekijällä oli ilmeisesti käynyt pilkkuvirhe.
Vanha sananlasku mielessäni "Jos se on liian hyvää ollakseen totta, se on", klikkasin huvikseni ostoskoria ja kun siellä kerrottiin, että yli 40€ ostoksista on postit ilmaiset, joten klikkasin siis toisenkin kerran.
Arvatkaa naurattiko, kun viikon päästä ottivat matkahuollosta yhteyttä!
Nyt on kotitaloudessamme pari Lushin Vandellaa. On mutten ihan mahdoton alamäkitykki!
Ja mikäs sen parempi parisuhdeharraste, kuin syöksylaskenta?!?
Lonkkaroinnissa on se hyvä piirre, ettei semmoisella pahemmin hyppelehditä, niin ei noi niveletkään ole sitten niin kovalla koetuksella... Eipä! Slaidaillessa, olen saanut tietty nilkat rikki, lonkan sijoiltaan ja komeita asfaltti-ihottumia. Mutta ne nyt on pientä ja menee alkutreenailujen piikkiin.
(Sillä takajalalla ei revitä niitä slaideja vaan se lähinnä ohjaa sitä luisua! toim. huom.)
Täten tiedoksenne: Se keltakypäräinen epäselvä viuhahdus linnunlaulun mäessä olen minä matkalla keikkabussille. Ja se samainen näky kallion/ eläintarhan mäessä, on sama heppu kotimatkalla siitä keikkabussista.
Onpa tuota tullut keikkareissuilla käytyä testaamassa myös mm. Kuopion mäkiä. Kesällä kaupunki oli hiljainen autoista, joten otin tilan haltuun! Ylipäätään sitä kattelee nykyään pinnanmuotoja ihan eri silmällä kuin ennen!
Nyt pitäis hommata myös kaupunkiystävällisempi jokapaikanlauta kaduille ja pikkumäkiin. Sen kun vain tietäis että minkä valitsis. Joku drop thru-tyyppinen sen tulisi olla. Joko Dervish, 925, tai jopa Switchblade lienisivät muikeita. Vinkkejä ja suositteita otetaan vastaan.
Itteäkin jännittää, mihin mies päätyy.
Tässä vielä tunnelman nostattajaisiksi pari lempparipätkää ko. harrasteen parista:
Tytöt ja skeittaus = Teh Win!!!
Tämän kesän harraste on nimittäin ollut tuo longboardaus, eli pitkälautailu.
Lajin pariin minut pakotti vanhuus. Nuoruudessa sitä ei paljon muuta tullut tehtyäkään, kuin rullalautailtua, koripalloiltua, sekä musisoiteltua. Näistä musiikki vei sitten lopulta voiton ja ihan hyvä niin.
Mutta mieli on vetänyt kuitenkin vanhemmallakin iällä aina toisinaan rullien päälle. Mikäs sen parempi liikuntamuoto? Ei mikään! Vauhtia, vaaranpaikkoja ja mahdottoman hyviä kehonhallintatilanteita tarjoaa se!
Mutta hyvä ei tule yksin. Ei näet enää vanhalla kestä nivelet. Silläpä ostin keväällä issellein ns. aikuisten laudan, eli Santa Cruzin cruiserin. Ja meno oli mukavaa, kunnes tuli pakottava tarve ruveta kikkailemaan, mistä nilkka ei tykännyt.
Pari viikkoa meni sitten lepuutellessa. Siinä kiroillessani vanhuuttani sain ihme vinkin: Eräässä ulkomaiden suuressa skedetarvikkeiden nettikaupassa olis huippuluokan lonkkari myynnissä 29,90€. Ovh moisella on siis ´bout 299€, eli jollain kesätyöntekijällä oli ilmeisesti käynyt pilkkuvirhe.
Vanha sananlasku mielessäni "Jos se on liian hyvää ollakseen totta, se on", klikkasin huvikseni ostoskoria ja kun siellä kerrottiin, että yli 40€ ostoksista on postit ilmaiset, joten klikkasin siis toisenkin kerran.
Arvatkaa naurattiko, kun viikon päästä ottivat matkahuollosta yhteyttä!
Nyt on kotitaloudessamme pari Lushin Vandellaa. On mutten ihan mahdoton alamäkitykki!
Ja mikäs sen parempi parisuhdeharraste, kuin syöksylaskenta?!?
Lonkkaroinnissa on se hyvä piirre, ettei semmoisella pahemmin hyppelehditä, niin ei noi niveletkään ole sitten niin kovalla koetuksella... Eipä! Slaidaillessa, olen saanut tietty nilkat rikki, lonkan sijoiltaan ja komeita asfaltti-ihottumia. Mutta ne nyt on pientä ja menee alkutreenailujen piikkiin.
(Sillä takajalalla ei revitä niitä slaideja vaan se lähinnä ohjaa sitä luisua! toim. huom.)
Täten tiedoksenne: Se keltakypäräinen epäselvä viuhahdus linnunlaulun mäessä olen minä matkalla keikkabussille. Ja se samainen näky kallion/ eläintarhan mäessä, on sama heppu kotimatkalla siitä keikkabussista.
Onpa tuota tullut keikkareissuilla käytyä testaamassa myös mm. Kuopion mäkiä. Kesällä kaupunki oli hiljainen autoista, joten otin tilan haltuun! Ylipäätään sitä kattelee nykyään pinnanmuotoja ihan eri silmällä kuin ennen!
Nyt pitäis hommata myös kaupunkiystävällisempi jokapaikanlauta kaduille ja pikkumäkiin. Sen kun vain tietäis että minkä valitsis. Joku drop thru-tyyppinen sen tulisi olla. Joko Dervish, 925, tai jopa Switchblade lienisivät muikeita. Vinkkejä ja suositteita otetaan vastaan.
Itteäkin jännittää, mihin mies päätyy.
Tässä vielä tunnelman nostattajaisiksi pari lempparipätkää ko. harrasteen parista:
Tytöt ja skeittaus = Teh Win!!!
Pojat menee sit vähän haipakammin
Sit pitää aina vähän temppuloida
Kommentit
Lähetä kommentti