tiistaina, kesäkuuta 29, 2010

Juhannuksessa on kyllä taikaa

Novoihyvänenaikasentään miten idylinen juhannus oli poppoollamme. Päämääränä oli ystävättäremme kolmannet kymmenennet syntymäpäivät pohjoiskarjalassa, jonne hän kutsui ihmiset jo puolitoista vuotta sitten. Eipähän kukaan voinut vedota puuntakaisuuteen tämän tiimoilla.

Matkamme alkoi jo torstaina, kun saimme kyydin puoleenväliin eräältä kaveriltamme, joka oli myös menossa mökkeilemään. Ah kuinka kaunista oli sielläkin. Se on se Saimaa nähkääs melko nätti. Saunottiin ja höpöteltiin. Ehdinpäs uittamaan siimaakin. Ekalla heitolla jigiin nappasi haukionkala. Ja kalan saantiko muka vaikeaa?

Seuraaavana päivänä saimme kyydin asemalle ja sieltä kohti Joensuuta, mistä autolla itse pääpaikkaan. Tuli muuten halpa junamatka, kun konnarit olivat ilmeisesti jo juhannuksen vietossa. Ainakaan niitä ei meidän kohdallemme sattunut kertaakaan. Säästö se on satakakskymppiäkin.

Landella sattui ja tapahtui mitä parhaimmassa seurassa niin paljon ja niin uskomattoman mukavia asioita, että internetistä loppuisi tila kesken, mikäli alkaisin niistä proosallisesti jauhamaan, joten jos vain tälläin luettelon omaisesti listaisin tapahtumia:


-Juomapuoli ei loppunut missään vaiheessa kesken.
-Rosvopaisti tuli laadittua.
-Autotalliin oli sisustettu tanssipaikka.
-Lehmien kuola on hyvin geelimäistä ja se pelottava sonni olikin lempeä.
-Koiranpentuja oli paljon ja ne oli kovin söpösiä.
-Pellossa oli mukava kieriä.
-Traktorin lavalle oli pultattu bussin penkkejä ja silläpä olikin mukavata körötellä.
-Tanssilavalla katsoivat ihmeissään saapumistamme.
-Karjalanpiirakat on parhaita nautittuna karjalassa.
-Jamit olivat ilmeisesti onnistuneet, vaikken mitään muistakaan.
-On kiva kun on mukavaa.

torstaina, kesäkuuta 24, 2010

Äänesosista

Kirjoitin rokkipoliisifoorumille aloittelevan miksailijan tarpeisiin hieman vinkkejä siihen, mistä pitäis lähtä liikkeelle musiikin ekvalisoinnissa. Tällasia mä olen ollut havaitsevinani, mitä äänen fundamentaaleihin tulee:


20-60 Hz Löytyy sub-bass, elikkä vapaasti suomennettuna "alta basson". Siellä on tarvittaessa se lahkeenlepatus ja voima. Nämä matalimmat taajuudet vievät myös eniten energiaa toistettaessa, joten niillä saa helposti miksauksen myös tukkoon ja kamat kyykkyyn, joten varovaisesti niitten kanssa. Itse nuorna miehenä ihmettelin erästä miksaustani, kun se vain soi ponnettomasti, vaikka mitä teki. Noh kiikutettuani sen isojen poikien studioon, selvisi että 40Hz oli jäänyt +16dB:n piikki, joka söi kaiken energian ja kyykytti kompurat yms.
Ja varovaisuudella mä meinaan, että kyllä botnee saa olla mutta pitää tietää miten sen saa soimaan. Eikä sitä kannata kaivaa kuin yhdestä, korkeintaan kahdesta soittimesta kerrallaan, tai tulee ahdasta.

80Hz Kieppeiltä löytyy lämpö ja se "hönkä" joka tuntuu rintalastassa.

250Hz Tienoilta saapi esim kitaroiden ja mieslaulajien "bodya"

350Hz Nurkilta saa kaivettua sitä komotusta ja "pahvilaatikkoa" (-yleensä pois.)

800Hz Paikkeilta löytyy sitä kuuluisaa "nägää"

1000Hz ja siitä aina neljän tontun paremmalle puolelle kun mennään, löydetään selkeyttä ja artikulaatiota. Tosin...

2500Hz ...ympäristössä vaanii monissa tilanteissa ne puukot, jotka käy riipimään korvaa. (mm. se marshall-soundi pahimmillaan)

8000Hz yli löytyy määreet: ilmava, raikas, sekä heleän pirskahteleva.

Ja vaikkei soitin tuntuisi juurikaan tuottavan ääniä yli tai alle sointialansa, ei niitä passaa silti mennä noin vain leikkelemään poikkee. Yhtälössä kun on mukana vielä niin kutsutut ylä ja alasävelsarjat. Mutta se olisi oman kirjoituksensa paikka. Google on ystävä.


Ono M1

maanantaina, kesäkuuta 21, 2010

Turkumenistan ja Tampester

Ja taas vierähti viikko, jonka aikana olen lähinnä editoinut ja miksannut, nenä kiinni läppärissä.
Silläpä ei ollutkaan sitten sen enempiä intressejä tuottaa tekstiä iloksemme.

Paitsi että viikonloppuna taphtui pari keikkaa Jukka Pojan & Sound Explosionin keralla.
Perjantaina painelin ensitöikseni Custom Shopiin hakemaan testikäyttöön G-Labin delayta. Kas kun olen etsinyt keikkasalkkuuni näppärää skittaspeddu delayta, joka kulkisi näppärästi mukana ja joka taipuisi soundiltaan niin nauhamaiseen dubautusfiilistelyyn, kuin vähän modernimpaankin toistoon. Niin ja tap-tempo on must! Noh tämä purnukka oli monilta osin loistava. Soundi oli just sitä mitä haen ja säädöt taipuivat laidasta laitaan. Mutta mutta... Tempon uudelleen tappaus katkaisi edellisen hännän ja taimin sorkkiminen tuotti saman lopputuloksen, joten efektointisweepit piti unohtaa tämän kanssa. Purkki soundas kuitenkin todella maukkaalta, joten jos ei parempaa löydy, niin puutteineenkin tuo mennee ostoslistalle.
Pitää vielä ottaa kunnon koeponnistukseen se Rolandin RE-20, josta ei kyllä mitään kamalan kliiniä soundia saa ulos.
Custom Shopista laskettelin kaapelille, josta singahdimme leppoisissa merkeissä Turun Klubille tsekiditsekkiin. Hotellilla saunottiin ja tapettiin aikaa ennen keikkaa. Itse veto meni mitä mainioimmin ja tupa oli liekeissä.



Seuraavana päivänä haimme romut ko. paikasta ja köröttelimme hissuksiin Tampereelle, jonne saavuimme erittäin hyvissä ajoin, joten ennen tsekkiä oli aikaa käydä korkkaamassa uusi Japanialainen ravinteli. Ei ollut muuten yhtään hassumpaa, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei ole kyllä paljon vertailukohtia, kun meikäläisen japaninruokakokeilut rajoittuu lähinnä sushiin.
Ja taas saunottiin ja potkittiin säkkiä ja höpistiin ja futistakin katottiin, kuten myös livestreemiä provinssista piti kans yytsiä, kun Jätkäjätkät veivas etc...






Keikka oli taas ihan paras ja tupa erittäin täynnä. Delay toimi puutteineenkin taas rakastettavasti mutta... jos kuitenkin löytyis vielä parempi :/
Melko nopeasti keikan jälkeen paiskottiin tullikammarin läpi romut autoon ja posotimme vielä yötävasten kotio. Oma sänky ja paras seura nääs.


sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

stratus-cumulus-cirrus

Ja taas on pukannut keikkaa. Täähän käy kohta ihan työstä.
Keskiviikkona matkasimme Järvenpäähän The Soulsin kera, missä oli tuttua ryhmää vastassa.
Keikka oli ennätyksellinen yleisödemografialtaan: Yksi ihminen.
Homma ei ollut yllätys. Jos järjestävä taho on valinnut keikkapaikaksi "haddaway"-yökerhon, aka RT-Partyhousen, valinnut esiintyjäksi yhden rokkibändin, joka ei ole Popeda, pannut lipunhinnaksi 11€ +2.5€ narikka ja asettanut viikolla soittoajaksi klo:12 yöllä, niin yleisökato ei ollut ihme.
Noh vedimme sitten ns. "maksetut PA-treenit." Eikäpä siinä mitään bändi on kova, oli niitä ihmisiä tahi ei.
Ennen keikkaa kävin frendin kanssa pelaamassa pöytäcurlingia ja voi herttileijaa, miten leppoisa ja koukuttava oli tämä peli. Olen koukussa!




Eilen tunnelma oli tyyten eri. Orkesteri oli Jukka Poika & Soundexplosion ja homman nimi oli Esbåån kivenlahtirock. Handen oli tarkoitus lähtä kuskaamaan meitä pakulla, mutta mies tuumi lähtiessä, että satamassa voip vähän tuulla, kun sisämaassakin puhuttiin 19m/sek puuskista, joten hän otti bussin alle, mikä oli sikälikin nerokas ratkaisu, koska paikanpäällä selvisi että teltta jonka piti toimia bäkkärinämme, oli hetkeä aiemmin lentänyt tiehensä!

Oli myös onni että soitimme teltassa, koskapa tuulen lisäksi vettä tuli ja paljon. Silläpä jengiä oli pakkautunut tiiviisti ja keikka oli ns. hurmoksellinen. Bändi oli iskussa ja jengi tykkäs. Ilmeisesti uunituore levy on tehnyt kauppansa, kun kaikki lauloivat oikeaoppisesti mukana, kuten kuuluu.

Jukkapoika
Tänään ei tuule eikä sada, joten viemme Cresenttini, sekä vaimon uuden Bianchin lenkille.
Ehkäpä jopa pikniköimme hieman.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

YK-On

Niin, onhan sitä keikkailtukin. Viimeviikolla käytiin korkkaamassa Tv-Off:in kanssa uusi YK-klubi pohjoisella rautatienkadulla. Melkolailla messevän mestan ovat taas pojat rakentaneet. Tyylikäs ja kutakuinkin tinkimättömän oloinen mesta kaksine esiintymislavoineen etc.
Roudausvaiheessa kaikki oli vielä ihan levällää, eikä miksauspisteelle oltu vedetty vielä edes sähköjä, mutta eipä siellä tosin ollut vielä mikseriäkään. Noh mutta kyllä Janne ja eppu aina hoitaa, joten läksin syömään.
Illemmalla oli meno kova ja ahdas. Voi mahdoton kuinka paljon ihmisiä joista tuttuja monta ja paljon.

Lauantaina taas tupsahdimme ko. orkesterin kanssa Kotkaan. Keikkapaikkana toimi Suomen vanhin merimieskapakka, joka oli miljööltään todella messevä. Vanha iso ja korkea puutalo.
Paikallinen yrittäjä oli roudannut paikalla (omatekoisen?) PA:n mikä oli vekkuli ilmestys. Meinaan että siinä oli kommuuttia pinossa, kuin Grateful Deadilla konsanaan. Yllättävän hyväsoundinen läjä ja kerrankin botne meni sinne 20Hz:iin Huh, mitä infroja!

Keikka oli vasta yhdeltä, joten päiväseltään oli hyvin aikaa käydä kameran kanssa käveleskelemässä ympäri kaunista Kotkaa. Hitto miten hienoja taloja ja nostureita siellä oli pystyssä.

Kotka
Tänään matka suuntautuu Järvenpäähän the Soulsien kanssa. Siä on jotain festarin tynkää.
Rock!

maanantaina, kesäkuuta 07, 2010

Nou hätä!

Arvoisat uudet ylioppilaat, sekä muut vastikää valmistuneet:
Älkää stressatko!

Teillä on täysi oikeus käkistellä itsenäisyyden oviaukossa ja kurkkia epätietoisina todellisuuteen. Tähän mennessähän te olette olleet vuosikausia ottavana osapuolena erilaisissa koulutuslaitoksissa, jossa puolestanne on päätetty kaikki. Halusitte te sitä tai ette. On päätetty milloin pitää herätä, mitä syödä, minne mennä ja jopa se, mistä teidän tulisi olla kiinnostuneita! Ja eipä siinä mitään, sillä lailla se koulutuslaitos toimii. Nyt koitti vapaus ja teillä pitäisi olla perustiedot tästä niinkutsutusta elämästä, vaan mitenköhän on? Osa on opetellut vain sen verran, että välttää ja keskittynyt olennaisimpaan, mitä se sitten ikinä onkaan. Osa on opetellut ulkoa kaiken ja pitänyt sitä olennaisimpana, vaan tuliko mitään sisäistettyä? Nyt näitä kokoon kerrytettyjä oppeja pitäisi osata soveltaa käytännön elämään!


Voin kokemuksesta sanoa, ettei tule olemaan helppoa. Toisaalta mikäs sen helpompaa?! Eläminen on katsokaas ihan sisäsyntyistä ja siitä tulee ihan sellainen kuin itse tekee. Itse ämpyilin yli kaksikymppiseksi, kunnes ammatti löysi minut. Vasta kaksikymmentäviisiäänä rupesi opetuslaitoksen opit karisemaan sen verran että uskalsin avata tietokirjan omin päin. Ja se on kuulkaas koukuttavaa hommaa. Opetella jotain, ihan omaan tahtiin ja oman kiinnostuksen mukaan.

Nykyään tiedän esimerkiksi astrofysiikasta ihan turhan paljon siihen nähden, mitä musiikkituottajan ammatti vaatii. Seuraavaksi ajattelin opetella ihan liikaa pilvistä, joita tulee katsella puistossa maatessaan.


Nytpä suosittelenkin tähän elämäasiaan samanlaista lähestymistapaa, kuin kaupunkilaiskissallamme, joka kesälomallamme karkasi maalle:

Ensin odotellaan kärsivällisesti sopivaa tilaisuutta (No se on nyt!)

Ja sitten pingotaan minkä tassuista lähtee. Kun huolestuneet omaiset on karistettu, niin katsellaan mihin ollaan päädytty. Tämän jälkeen tutkitaan tätä uutta ja jännittävää paikkaa avoimin mielin, mutta pidetään kuitenkin aina mielessä, että maailmassa vaanii kaiken mielenkiintoisen ja ihanan lisäksi myös Monneja joita pitää kyllä varoa, mutta joiden ei passaa antaa hyppiä silmille.

Nälän ja koti-ikävän tullessa, palataan takaisin äidin helmoihin. Vielä ei näet ole kiire minnekään.



lauantaina, kesäkuuta 05, 2010

Päivää

Eilen oli melkolailla hieno päivä. Sain työni päätökseen melkolailla hyvään aikaan, katsahdin ulos ja totesin että päivä on kaunis, mutta tuulinen. Täten pakkasin mukaani leijan, soittokierros kavereille ja syöksy suinpäin finlandiatalon puistikkoon. Siellä opetin sitten ystäväni leijailun ihmeisiin ja kumma kyllä, hekin tykkäsivät vaikka kuinka ja kovasti.

Noh ilta sai ja tuuli tyyntyi. Mitäs sitten keksittäis? No muistelimme siinä nuoruuttamme ja parhaita asioita, tottakai. Räpätin! Puuhastelimme sitten kaikkien pyöriin räpättimet ja ihastelimme kilvan toistemme soundeja, kuten myös itse sanan onomatopoeettista täydellisyyttä.
No matka kävi vallilaa kohden, jossa sijaitsee treeniksemme, missä päätimme pitää jamit. Matkalla pysähdyimme alppipuistoon ihmettelemään "teini" nimisten laumaeläinten vapautumisriittiä. Poliisit kun kaarsivat paikalle, niin junnut juoksivat satapäisenä rintamana metsään. Meitä nauratti ja nostalgia nousi päähän.
Sekin nauratti että nämä teinit pitivät meitä, + kolmikymppisiä ukkeleita varmaan melko lapsellisina räpättiminemme.


Ihmetystä herättäviä teinejä ihmettelemässä

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

Jazmanautin audiovisuaaliset seikkailut Osa:2

Viimeisestä videosta on jo vierähtänyt tovi, joten korjaan tilanteen tällä:

Stereotilaäänen kaappausta yhdellä monomikillä: