maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Naurishauvikkaita tekis mieli

Huominen setti on hienosti kasassa. Keikalle tuli entistä ehompi elektroninen ulottuvuus ja treeniksen nurkasta löytyi sinne ammoin unohtamani nauhaton basso. Eri kiva vehjes moinen. Täytyy pakata messiin.
Tuolla ulkona paistaa aurinko ja ruska kukertaa. Taidanpa viedä isäni pyörän, pakata kameran laukkuun ja singahtaa ruskareissulle.

Merikoski

sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008

Syssy

Tulin eilen keikkareissulle Ouluun. Täällä on illalla pimiää ja syksy on tosiasia. Tuuuuleeeee.
Pallerot

perjantaina, syyskuuta 26, 2008

Synttäreitä ja syksyvä

Tein eilen biisin. Mulla on ollut tapana tehdä vaimolle toisinaan merkkipäivien kunniaksi musiikkikipaleita, joiden teemana tuppaa olemaan rakkauteni häntä kohtaa. Niin nytkin.
Tämän kertainen pläjäys on tiukka kaksiminuttinen spoken word/jazz hitti.
Ja mikä hienointa, kohdeyleisö tykkäsi kovasti.
Eikä tässä vielä kaikki: Leipasin hänelle myös yhden maankuuluista täytekakuistani.
Tästäkin tykkäsi kovasti hän.

Sankaritar

Noin muutoin syksy on lähtenyt käyntiin hienosti. Ruska on hienoa aikaa, pyöräillä ja kuvailla juitsuja!
Syys

torstaina, syyskuuta 25, 2008

Elähtelyä

Kävin eilen fanittamassa kulttuuritalolla bassotaikureita ja... Eiku hetkonen, sehän olikin unta vainen.
Oikeasti piipahdimme kaverien kaa kalifforniassa golffaamassa. Tulin loistavalla -11 tuloksella toiseksi... Eikökä sehän tapahtui virtuaalimaailmassa.

Noh tänään vois tehdä jotain reaalielämän juttuja. Vaimolla on synttärit.
Jos tekasisi kaakun!

Meitsit

keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008

Bass odyseia

Jos joku ystävällinen sielu tietää, miten tämmöisen pers´aukisen Stanley Clarke fanin sais sisälle kultsalle tänään, niin se pers´aukinen Stanley Clarke fani olis tosi iloinen!
Kahdesta lipusta näkisitte semmoisen ihmeen, kuin miten kustaan hunajaa!
Basisti

tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Pimp´l my pomp´l

Urkuviikkojen keikki meni mainiosti. Vieraileva solisti oli huippu ja ihmisetkin tuntui tykkäävän... Tai ainakin ihmettelevän. Seuraavat pari päivää istuttiin sitten frendin kaa studiossa, miksaamassa poppendaalia, josta siitäkin tuli hyvä ja ihmiset tykkäsivät taas.

Ehdin myös löytää uuden pyöräprojektin. Eräälle ystävättärelle pitäisi puunata vanhasta norjan ponista menopeli. Tsykkeli löytyi vallilan kirppikseltä sopuhintaan. Nyt pitää vain kartoittaa pimppauksen tarve ja ruveta hommiin.

Eilen tuli kaupunnilla vastaan mielenkiintoinen näky:
Distorted reality

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

!!!

Tapasin eilen ystäväpariskunnan, jotka olivat joutuneet lähtemään evakkoon alakerran asuntopalon alta. Rappukäytävässä oli kuulemma ollut ruumispussi.
Nyt selvis että tuossa pussissa makasi vanha ystäväni.

Miksi kaikki hyvät lähtee nuorina?
Pyrstötähti

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Urkuviikot

Niin sitähän mun piti myös sanoa että kallion romanttisimmalla kadulla sijaitseva Vaasankadun nykytaiteen keskus järjestää tällä viikolla urkuviikot, johon allekirjoittaneeltakin on tilattu konsertti. Tekaisin vartavasten yhden 40-minuttisen ambient-sävelteoksen, sekä ensi-esitän myös toisen 50min avandgardistisen pläjäyksen, jonka tein alkuvuodesta.
Esitykset alkoivat jo eilen ja oma konserttini on huomenna kello kahdeksasta etiäpäin.

Ohessa urkuviikkojen ohjelma kokonaisuudessaan:

Ti
Urkuri Freak ystävineen.

Ke
Urkuri P.J.V.M ystävineen.

To
Urkuri Jazmanaut ystävineen

Pe
Urkuri Jaakko Eino Kalevi ysävineen

La
Urkuri Joaccim Nasal ja Lazy LaBounè ystävineen.

Homman nimihän on äärimmäinen epäkaupallisuus ja alakulttuurillisuus. Joten turhanaikaisen pönötyksen voipi jättää kotiin ja tulle mestoille vaikka pussikaljalle, jos niikseen.
Osoite on:
Vaasankatu 10 (Vaasankadun nykytaiteen keskus)

Katsomo

Erg´o nomic

Ergonomiani (ja vaimoni) vaati siirtämään studionurkkaukseni keskeltä olohuoneen lattiaa nurkemmaksi. Mahtavata! Vielä taannoin olin ihan ällikkänä huomiostani, että jos sijoittaisin tarkkailukaiuttimeni takaa avoimeen kirjahyllyymme ja istuisin läppärin kanssa japanilaistyylisesti istuintyynyllä lattialla, niin soundi ja ergonomia olisi huipussaan.
Noh soundi oli kyllä hyvä, mutta tällanen parimetrinen hujoppihan kököttää lattialla selkä körmyllään miten sattuu ja kohta on jäsenet jumissa.
Nyt sitä istutaan kuin ihmiset konsanaan. Soundi on kohtalainen, mutta ergonomia oiva.
Sitäpaitsi, enhän minä kotonani tee yleensä kuin editointihommeleita ja esituotantoa. studiossa voipi sitten hifistellä kunnolla.
Ainoa huono puoli tässä uudessa systeemissä on se, että työtuolini on myös kissamme valtaistuin. Pitää varmaan hoitaa joku varausvihko tms...

Workspace

Ja sitten asiasta toiseen:

Tuli taas lista uutuuslevyistä, joista valita arvioon mieleisensä. Erään levyn kohdalla humio kiinnittyi jälleen kerran mainosmiesten kykyyn tuottaa absurdeja lauseita:

"Take Thatin ohella myös New Kids On The Block on tekemässä onnistunutta paluuta."

Ja sivutakseni vielä Helsingissä vellovaa graffiti keskustelua, päivän hesarissa eräs
Lääkintöneuvos on keksinyt ultimaalisen ratkaisun töhryongelmaan:

"Erillaisilla harmaan sävyillä töhryjen päälle maalattaisiin esimerkiksi poutapilviä tai piparkakkuja.
Nämä eivät loukkaisi kenenkään kauneudentajua."

Varsinkin tämä "kauneudentajun loukkaamattomuus", on jo käsitteenä niin upea, että meinas mennä herne väärään sieraimeen.

tiistaina, syyskuuta 16, 2008

Lällällällää

Jahas, talous romahtaa vaihteeksi. Onneksi me pers´ aukiset, rahan kohtuukäyttäjät emme voi tipahtaa kovin korkealta. Muutenkin tuollainen abstrakti asia, kuin sijoitusmarkkinat menee vähän yli hilseen. Koronkiskurit ne siellä leikkivät mielikuvitusleikkejään.

Mutta eipä mene paremmin kunnallistasollakaan. Täällä Helsingissä taas aikuiset ihmiset käyttäytyvät tavalla, joka herättää vahvoja mielleyhtymiä eka-tokaluokalle, jolloin meidän korttelin pojat leikittiin pyssyleikkejä ja kadun toisella puolella asuvat lapset leikki miekkaleikkejä. Sitten välillä otettiin yhteen, ihan vaan ku oltiin päätetty olla eripuolilla.
Nämä stop töhryille projektin virkamiehet ovat vielä sillä tavalla luonnevammaisia, että niitten sotaleikit leikitään talvisodan hengessä, jolloin vihollisten kanssa ei neuvotella, tai rintama murtuu!
Meitä penskoja ei estänyt pienet kahinatkaan leikkimästä yhdessä ja tytötkin sai tulla monesti mukaan.
Kai nämä ko. ihmiset sitten käyttäytyvät sillälailla ikänsä edellyttämällä tavalla: "aikuisiksi".
Daniel

maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Loppuviikon loppu

Viikonloppu ja loppuviikko vierähti taiteillessa ja taiteillessa. Ensin maalasimme vaimon kanssa, sitten tuli puhelimitse kutsu esiintymään vaasankadun nykytaiteen keskukseen urkuviikoille. Ja eiku säveltämään. Vaimo luuli eilen että minä innostuin tiskaamaan, mutta rakentelinkin hydrophonia, jolla saisin asiallisia hukkumisen ääniä sävelteokseeni. Lopputuloksesta tuli hämmentävän hyvä! Nyt olis tunnin biisistä jo kolmasosa valmiina. Torstaina toivottavasti enemmän.

Eilen ehdin myös pelata golffia 32reikää ja tehdä tuotannollisia hommeleita erääseen poppisprojektiin, joka tuntuu poikivan lisää vieläkin popimpaa projektia. Noh ei auta. Raha liikkuu, jolla saa ruokaa.
Yle1

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Biojätepipa


Vaimo hoiti talouteemme vuosien taivuttelun jälkeen biojäte osaston. Olin pitänyt moista aina turhana koska:
-Eihän kahden ihmisen taloudesta tule juurikaan ekojätettä.
-Ja kun sitä syntyy niin hitaasti, niin pussi haisee keittiössä sitten viikon, ennenkuin on täynnänsä.
Nooh, ovelana naisihmisenä hän sitten esitti avutonta ja avaruudelliseen ajatteluun kykenemätöntä, hesarissa olleen biojätepussin taitteluohjeitten edessä. Taloutemme alfauroksena minä tietenkin hätiin ja näyttämään miten se tapahtuu ja avot, tiskipöydällämme lepäsi kuin lepäsikin tuo "turhake". Samahan se oli sitten tämän kerran käyttää poikkee, kun tuli kerran tehtyä.
Kummasti se täyttyi parissa päivässä kaffenporoista, hedelmän / perunankuorista ynnä muista ruuantähteistä, eikä mokoma ehtinyt ruveta haisemaankaan moisessa ajassa. Kärpäsiäkään ei ole näkynyt.
Nyt tuo pussukka on ihan vakiokamaa ja itseasiassa hajuhaitat ovat vähentyneet, kun ruoantähteet eivät temperoidu perusroskiksessa päivätolkulla ja mikä bonusta: Maailma pelastuu!

Oheisella videolla yllekirjoittanut hyödyntää internetin multimeedia ominaisuuksia edukaationaalisiin tarkoituksiin, jakaen tietoutta ko. pussukan/pipan valmistusta koskien:


tiistaina, syyskuuta 09, 2008

Verta ja lihaa

Viikon kuvan nimi on:
"Hän putosi maahan ja jäi perävanun pyörien alla, kun rekka lähti liikkeelle Helsingin keskustaan päin",
Onnettomuus
Tällä kertaa turman uhri oli itse töpeksinyt hengen itseltään, mutta tuossa sturen ja mäkelänkadun risteyksessä nähty onnettomuus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Siinä on liioittelematta joka neljäs kerta peltiä rutussa, kun ohitse osun ja monta läheltä piti tilannetta näkee joka kerta. Jengillä on niin pirun kiirus päästä läpi vielä vanhoilla vihreillä ja sitten juututaan jumiin nurkan taakse, valoissa seisovien perään. Yleensä suojatien päälle tietenkin. Onko se kaahaamalla säästetty minutti tosiaankin niin kuolemantärkeä, siinä puolen tunnin ruuhkassa seisomisen seassa?

Ja taas kerran ihmetyttää autonvalmistajien ahneus ja autonostajien säästäminen väärästä paikasta: Siitä ilmastoinnista ja vähän isommasta koneesta ollaan kyllä valmiita maksamaan vähän ekstraa, mutta vilkusta ei. Muutenkin vilkkujen tulisi olla autoissa vakiovarusteina, mutta varsinkin vähänkään kalliimmista menopeleistä ne tuntuvat puuttuvan järjestään.

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008

Omppupomppu ja muita urbaanisattumuksia.

Lepoisaan sunnuntaihin kuuluu pyöräily, jos haluaa. No me halusimme. Päämäärätön haahuilumme vei meidät katajannokalle katselemaan laivoja. Suunnittelin tilaavani postimyynnistä kranaatinheittimen. Sillä olisi sitten leppoisaa hivutella vesiskootteriterroristeja. Noita oman elämänsä wannabe-jeesuksia.
Rantatietä jatkaissamme löysimme myös tyrnipensaan. Tyrnit ovat herrrkullisia.
Seuraavan mutkan takana notkui omenapuu satonsa painosta. Punakylkisiä makeita, mutta silti sopivan kirpeitä omppuja, eikä kukaan muu ollut oivaltanut, vaikka ovat aivan kävelytien varressa. Poimimme oman osamme vaimon lakkiin ja kipaisimme lähikaupasta munia ja kermaviiliä. Nyt uunissa tirisee piirakka.
Nami nami ja pusi pusi!
Koulun piha

lauantaina, syyskuuta 06, 2008

Juhlistus

Sain päähäni perustaa Staalinin Uruille myspace sivut. Värkkäsinkin moiset hiki otsalla neljässä tunnissa kasaan ja ylpeänä esittelin niitä veljelleni ja kanssa soittajalleni.
Tunnukset luonnollisesti panin perässä. Puolen tunnin kuluttua ulkoasu oli kokenut totaalisen muodon muutoksen. Ja puolen tunnin päästä sama homma, ja puolen tunnin päästä sama homma. Tahtoo sanoa että broidi on pikkutarkka graafikon runkku... kaikella hyvällä ja rakkaudella. Häntä varmaan on vituttanut myspacen onneton käyttöliittymä ja muokkausmahikset potenssiin kaksi.
Noh musaa ja sen semmoista voipi nyt ihmetellä TÄÄLTÄ.

Julkistuksen kunniaksi järjestivät penteleet töölönlahdella ilotulituksen, joten pitihän se käydä katsomassa. Hyvin paukkui.

torstaina, syyskuuta 04, 2008

Kotityökoti

Tänään oli aikeissa viettää leppoisa kotityö/kotityö-päivä.
Jos vähän kirjoittelis yhtä työn alla olevaa juttua eteenpäin ja ilahduttaisi vaimoa vaikka
imuroimalla. No kirjoitustyön ehdin saattaakin hyvälle mallilleen, mutta sitten soipi puhelin jossa tivattiin josko voisin pelmahtaa Bellyyn miksaamaan jotain ruotsalais pumppua.
Jotenkin se nyt sitten kääntyi miksaamisen puolelle, tuo siivous.
Äskeisessä soundcheckissä meno vaikutti hyvältä. Jätkät oli mukavia ja soundikin oli ihan kiva. Vaikka paikassa onkin vähän lintuinfluenssamaisen nuhaset laitteet, ei se haitannut, kun musiikkikin oli tollasta beatlesvaikutteista retrorokkia.
Kahtellaan sitten illalla tarkemmin.
*******

Otin tuossa taannoin niiiin kornin kuvan, että pakko lesottaa sillä täälläkin.
Haljennut yksinäinen puukenkä, hylätyillä raiteilla.
Ah symboliikkaa!

Kenkä

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Ryhdistys

Perustimme eilen yhdistyksen. Nyt on krapula.