keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Supastarailua


Sainpahan vihdoin skannattua henkilöäni koskettavan artikkelin viimevuoden viimeisestä ESA-lehdestä. Lehtihän on tätänykyä Oulunseudun johtava kulttuurilehti, Kaltion kastroitua itsensä.


________________________
Tämän innoittamana käväisin tsekkaamassa kaltion sivuilla, mitä lehdelle kuuluu ja voe elläimen käsi, kun taas on toimittajat innovoineet!!!

"Kaltion numero 6/2006 on julkaistu myös näköislehtenä webissä. Näköislehden lukeminen on mahdollista erityistä verkkoavainta käyttäen. Avain asetetaan tietokoneen usb-porttiin, ja lehti aukeaa luettavaksi suoraan ilman erillistä selaimen käynnistämistä ja osoitetietojen kirjoittamista. Lehti sulkeutuu, kun avain poistetaan. Ensimmäisellä käyttökerralla tietokoneeseen asennetaan pieni ohjelma, joka on mukana verkkoavaimella"

Melko vitun näppärätä. Uusin numero on julkaistu webissä, jonka lukeminen on mahdollista avaimella, eli siis tuolla usb tikulla jolla voi lehteä selailla ilman selainta. Netissä kuitenkin on oltava kun sisältö on siellä, mutta tokihan usb tikun räplääminen on kätevämpää kuin selaimen aukaiseminen.... AAAARGH!!!!!!!

Säpäkkä sivari

Tätä ilosanomaa saa levittää ympäri valtakunnan.

K
anneltalo tarviis tekniikkan yhden sivarin.
Jos taittuu AV meiningit, eli videotykistön, valojen ja äänen raksaus etc. alan hommat,
tahi ei vielä ihan suvereenisti taitu, mut kiinnostus oppia olis kova, niin koodia allekirjoittaneelle.

Mesta on siis kannelmäen kanneltalon konserttisali, jossa on tapahtumia klassisista konserteista rokkiin, jazziin, luentoihin, tanssiin, teatteriin etc... Eli monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmistoa.
Jengi on lungia ja duunia väännetään hyvällä hengellä. tapahtumia täällä on keskimäärin 3-4 päivänä viikossa. Viikkopalavereissa on usein pullaa!!!

Tule tekemään työtä jolla on tarkoitus,
tai tule opettelemaan parhaassa tapauksessa itselles uus ammatti.

Jos nappaa, pane mulle meiliä niin pannaan homma eteenpäin.

jassek ÄT yahoo.com


PS. Arvatkaas pidetäänkö tuota katon 80-luvun lasitaideteosta usein valaistuna?
Aika vahva ajan henki :D

Rikkorytmejä ja poppijaskaa

Tänään pitäisi mennä ravinteli kuudenteen linjaan tarkkailemaan ääniä, rokkia ja breaksia yhdistelevän LBJ:n etehen. Kokoonpano, jossa on siis Jonas läppärinsä kanssa ja kaks rumpalia, Teemu hidriasta ja Pystynen Plutonium74:stä voi kuulostaa kummalliselta, mutta on itse asiassa ihan hämmentävän toimiva. Viimeksi semifinaalissa ihmiset tanssivat ihan raivopäisnä ja kaikkia hymyilytti kun oli kerta kivaa!

Illan toinen akti on maalailevaa downtempotriphopjazzmitälie soittava Gris. Ainakin masteroimani levy kuulosti oikein mainiolta. Saas nähdä miten bändi toimii livenä.

Lopuksi haluaisin siteerata erään suuren ajattelijan viisaita sanoja:

"Haastankin täten kaikki paikalle eksyneet blogistanian kansalaiset ja kansalaismieliset joko taputtamaan olalle sitä kaljua korskeaa karjua siellä mikserin takana, tai vaihtoehtoisesti tarjoamaan hänelle (minulle) vapaavalintaisen juoman."

tiistaina, tammikuuta 30, 2007

Zenism

Meidän talon vahtimestarit ovat toisinaan höperyydessään hellyyttäviä... Välillä pöljyyden ja nerouden välinen raja on viiva:

"Sinä jonka koira on ulkona, se varmaankin kaipaa sinua."

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Lemonation

Hankalia roudauksia, älyttömiä työaikoja, pätkätöitä oikein viimeisen päälle ja kaiken lisäksi melkolailla vaihteleva palkkaus, paskasta konvehtiin.
Ja silti nää äänihommat on toisinaan niin palkitsevaia, etten mä vaihtais mihinkään.

Lauantaina käytiin tosiaan Lemonaattorien kanssa virgin oilissa keikalla. Viimeisestä esiintymisestä onkin jo aikaa. Se oli joskus kesällä, joillain festareilla, jossain... ja tääkin keikka oli tarkoitus tehdä jo kuukausia sitten, mutta Lassella murtui kyljestä luita, friikissä polttaritapaturmassa. No mut nyt sit onnistui ja ihmisiäkin oli tullut paikanpäälle täysi tuvallinen. Pojat soittivat pienestä alkukankeudesta huolimatta hyvin vapautuneesti ja talon tekniikka pelas mallikkaasti, mikä meinaa että sain loihdittua pojille messevät soundit ja mikä ihmeellisintä, kukaan ei tullut avautumaan jostain triviaalista, mutta just hänelle tärkeimmästä dingelidongelista, joka kuuluu liian lujaa/hiljaa (tai puuttuu livenä, levyversioon nähden) tahi sanomaan, että "soita yötä, eläkä tämmöstä homopoppia."

Paikan äänimies soitteli edellisellä viikolla ja kyseli tarpeitamme ja kertoessani nimeni, hän hihkaisi, että mehän ollaan kumpikin alunperin Oulusta ja hän tuntee isäni jne. jne... Sovittiin sitten taputella toisiamme selkään ja verestellä muistoja. Kummastus olikin sitten naurettava, kun menin päivällä pelimestoille ja lavalla häärii keikkaympyröistä vanha tuttu. Alalla kun kaikki puhuvat ihmisistä aina kontekstinsa mukaan "Lemonaattoreiden miksaaja, Tehareiden Otto, RMC:n Pete" yms. niin harvoin sitä yhdistää sitten ihmisen koko nimeä henkilöön, semminkin kun nimimuistini on mitätön.

Kaiken kaikkiaan loisto ilta ja virgin oil olikin keikkamestana erinomainen!

torstaina, tammikuuta 25, 2007

W.T.F

Aika diippii shittii.

Halvalla lähtee

Tuli tuossa puhelu kaverilta joka soitti kertoen, että he, eli Kometa pääsi 20.4 lämmittelemään No Means No:ta, tuota Kanadan lahjaa älykköpunkille, nosturiin.

Kysyn että paljonko pitää maksaa että pääsen miksaamaan? Ei kuulemma maksa mitään ja vaimonkin saan ottaa mukaani. Siitäkös vaimo ilostui ihan saatanasti! (etkö ilostunutkin?) Jos laulu ja soitinyhtye ei ole entuudestaan tuttu, niin hop & kipin kapin mjysiikkikaubaan, elikkäs wreckastawiin!

------------------------------------------------------------------------------------

Huomenna lauantaina menen äänitarkkailemaan Lemonatorin musiikkiesitystä virgin oil soittojuottolaan. Haastankin täten kaikki paikalle eksyneet (suosittelen, hieno livebändi.) blogistanian kansalaiset ja kansalaismieliset joko taputtamaan olalle sitä kaljua korskeaa karjua siellä mikserin takana, tai vaihtoehtoisesti tarjoamaan hänelle (minulle) vapaavalintaisen juoman.
Sekin on vaihtoehto että tulette pyytämään, josko soittaisin "jotain kunnon musaa" tai kysytte että: "mitä tapahtuu jos väännän tästä nappulasta?" Mutta silloin voi reaktioni olla veikeä.

Loppuun vielä humoristinen anekdootti, mikä tapahtui eräälle valo-ihmiselle.

Juu. Oliskohan ollu kajaani tms: -"Hei deejii, voikko laittaa Dj Boboa?" -"En ole deejii, olen valomies." -"No laita sitte Ramstainia siitä vehkeestä!" -"Tämä on valotiski." -"Ekkö oikiasti laita Ramstainia?!!" -"Tämä on oikiasti valotiski." -"Laita sitte vaikka Apulantaa!!!!!" -"Tämä on edelleen valotiski, eikä tästä soi musiikki vaikka kuinka haluais, enkä minä ole täällä sitä soittamassa." -"Mulukku deejii."

Joskus vois vetää kollegoiden kanssa keskellä virka-aikaa kauheet perseet ja lähtä häiritteen ihmisiä niitten työpaikoille.

Valokuvatorstai-Ponnistus

Valokuvatorstain aihe on tälläkertaa ponnistus.
Kuva puhunee puolestaan?

Venäläinen VC

Uus avuttomus

Onko tämä nykyajan kulutusdadaismi seurausta siitä, että pomot painottavat trendin mukaan alalla kuin alalla innovointia. Kokoajan pitäis keksiä uutta, eikä missään nimessä vain parantaa entistä, ehommiksi? Partakoneisiin lisää teriä ja vibraattoreita ja hammasharjoihin jos jonkinlaista harjasta ja rapsutinta. Puhelimiin pitää keksiä sitä mukaa uusia ominaisuuksia, kun entisistä aletaan saada jotain tolkkua. Ripsetkin laahaavat viiden vuoden sisällä maata ja suurin osa liikenneonnettomuuksista johtunee tulevaisuudessa siitä, että autoilijat häikäistyvät entistäkin kiiltävimmistä kuontaloista.

Kaupasta voi ostaa mm. valmiita popkorneja, paistettuja pekonisiivuja ja eilen törmäsimme vaimon kanssa kaupassa valmiiksi voideltuihin näkkileipiin!!!

Nostaisinkin esiin aina ajankohtaisen kysymyksen:
Mitä vittua???

Pornoa kamarunkkareille

Uuh ja ooh baby. Tsekkaa noita jöpöttäviä namiskoita ja letkeitä letkuja.
Siinä on blugi työnnetty poikineen ineen. Muistakaas sitten että ennen kuin analogivehkeitten kans alkaa aktiin, pitää niitä lämmittää huolella jottei vire laskisi.

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Sorron yöstä nouskaa oi!

Tätä kannatan jyrkästi!

"Miksi töihin on aina herättävä varhain, vaikka ajatukset eivät alkuunkaan juoksisi aamuaikaan? Tanskalaisyhdistyksen mielestä maatalousyhteiskunnasta lähtöisin olevaa rytmiä ei pitäisi suoraviivaisesti soveltaa innovaatioyhteiskuntaan. "

Eihän ihmistä ole rakennettu länsimaiseen elämänrytmiin. Se on teollisuuden luoma harha, jotta tuottavuus pysyisi korkealla. Eiks näitä 300 vuotta sitten kehitettyjä "hyveitä" voitais funtsia vähän uusiksi? Onnellisuus lisääntyis ja varmaan varsinkin se kovasti kuulutettu innovatiivinen hilipatipippa kasvais.

Pyjamarama

Törmäsinpäs tuossa aikaa tappaessani mahetsuun juttuun Sanghain kingeimmästä muoti-ilmiöstä, nimittäin pyjamasta. Siellä iso osa populasta vetelee julkisilla paikoilla menemään pelkässä "yö-asussa". Heittomerkit siksi, että kuten Petjakin kirjoitti, on pyjama alkuaan Intialainen päivävaate, jonka länsimaalainen sivistyneistö huolettoman naiviin tapaansa veti ns. vituiksi. Niin tai no, kai niissä on kiva nukkua. Itse en tiedä kun en voi sietää vaatteita nukkuessani.

Jaa miksikö kannatan tätä? Kas kun olen niitä ihmisiä, jotka eivät voi käsittää kaikkia muotioikkuja, joilla ei ole käytännöllisyyden ja mukavuuden kanssa mitään tekemistä. Toki naisten muoti mataline housunkauluksineen ja napapaitoineen on joillain immeisillä esteettisesti hyvinkin hubaa katseltavaa, toisilla taas vähemmän, mutta onko Suomen oloissa järkevää palelluttaa selkänsä ollakseen hip & in, onkin sitten hyvin kyseen alaista.
Itse kiinnitän toki huomiota pukeutumiseeni ja tyyliinkin jopa, mutta esimerkiksi housujen ostaminen on minulle piinaa. Ei näet riitä, että joku näyttää hyvältä päällä, sen tulee istuakkin/antaa liikkumavapautta, olla kestävää materiaalia ja ennenkaikkea, olla järkevän hintaisen. En kertakaikkiaan ymmärrä satojen eurojen valmiiksi kulutettuja farkkuja, joista menee sormi tökkäämällä läpi ja jotka ovat niin "istuvat" ettei niissä pysty kumartumaan.

Olen kaikenlisäksi niin mukavuuden haluinen, etten voi oikein rentoutua kunnolla missään ulkohousut jalassani. Kotonakin vaihdan ensimmäisenä kevyet sisähousut jalkaan, tahi sitten mennään kalsareilla. Riippuen vähän onko tulossa vieraita tms.
Levytys-sessioihinkin kannan tärkeimpinä henkilökohtaisina miksausvälineinäni studioon ensimmäisenä sisähousut ja huopatossut (niissä on paras soundi).
Kesällä on hienoa, kun voi kulkea kevyissä shortseissa tai oikein helteellä kevyessä hakamassa.

Mutta että pyjama. Nerokasta!!!



tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Kuka mitä häh

Miksi mummot ja vaarit, mutta varsinkin ne mummot oikein pelaavat niitä kaupan hedelmäpelejä, jos ne kerta on niin ärsyttäviä vekottimia?
Vai oletteko te muka nähneet koskaan iloista vanhusta peliautomaatilla?
Ja mikä logiikka siihen sisältyy, että mitä äkäisempi vanhus, niin sitä useampaa masiinaa se tahkoaa yhtäaikaa, eikä edes leijonaemo vartioi reviiriään niin agressiivisesti kuin eläköitynyt pelimaanikko.

Ja toinen ihme hommeli on tää Suomalainen ihminen (latin: vtun pölijä), joka on käsittänyt eurooppalaisuuden ja ilmaston lämpiämisen jotenkin väärin.
Miksi sä kyselet pikkupakkasilla että "Miten tääl voi olla näin sairaan kylmä?"
Kun oikea kysymys kuuluu: "Miksei sulla oo pipoa päässä, pitkiä kalsareita jalassa ja tiäksää oikeen mitkä on villasukat?"

Miksi tekijänoikeus ja kuluttajavirasto ei uskalla sanoa, ettei niillä ole oikein mitään hajua, miten nykyiseen median digitaalisuuteen pitäisi suhtautua (paitsi varuilta kielteisesti), puhumattakaan tulevaisuudesta, niin että tätä pitää vähän funtsia. Notta kahtellaan, ennenkuin ruvetaan suosittaan ja laatimaan jotakin lakeja ja sen semmoisia.

Sellainen tilasto olisi kans mielenkiintoista luettavaa, että montako kertaa vuodessa voi liukkaus parhaimmillaan yllättää autoilijat ja onko autoilijoilla yleensäkkin keskivertoa enemmän vaikeuksia oppimisen ja muistinsa kanssa?

Sit vielä kysyisin, että mihinköhän me aikuisten oikeasti tarvittais sitä kuudetta ydinvoimalaa, kun kaikki perustelut tähän asti on ollut vähintäänkin naurettavia?
Energian kulutus ei ole nousussa, kioton ilmastosopimuksen raamit on hallussa, teollisuus muuttaa ulkomaille, ydinvoima ei ole puhdasta, viideskin on vasta rakenteilla, päästöt on muutenkin laskussa.
Mä en periaatteessa ole suoraan ydinvoimaa vastaan siinä on myös hyvät puolensa, mutta mä vastustan idiotismia ja lapsellista haihattelua jossa luokan isoäänisin kitisijä saa päänsä läpi, vain koska se jankuttaa asiasta tarpeeksi kauan. Miten sellainen kanssa voisi keskustella?

Ja jos vielä sen kertoisitte, että mikä filosofia näillä suomalaisilla johtajilla on, kun ne johtaa yleensä firmaa eikä työntekijöitä, jotka sen firman muodostaa? Vai onko se ihan yleismaailmallinen johtamismalli, josta meikäläinen ei vaan tajuu midis ja hyvä niin?

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

MIKSI?

Tällä kertaa Valokuvatorstaissa kysytään yksi ihmiskunnan mielenkiintoisimmista kysymyksistä, nimittäin miksi?

Jaa´a. Sen kun tietäisi.

Suicide sausage

Pannaanpas soppaan pippuri...

Musiikin valmistusprosessia on monesti helpointa kuvailla kokkaustermeillä.
Itseasiassa melkein mitä tahansa luovaa toimintaa voi näppärästi selittää
ruoanlaiton termein. Safkapuoli kun on monilla huomattavasti paremmin hallussa,
kuin nyt esimerkiksi musiikkiteknologinen termistö.
Vai kumpi sinulle aukeaa paremmin?

"Kompressoit kuuden ratiolla dynamiikkaa noin150ms attac/350ms release säädöillä
äläkä säästele tresholdia"
Vai
"Kastiketta keitetään kokoon miedolla lämmöllä, kunnes noin puolet nesteistä on haihtunut."

Kummassakin, niin kokkauksessa kuin musiikissakin, on kyse samoista perus asioista.
Raaka aineet on kaiken A ja O. Ihminen on kohta lentämässä Marsiin, eikä paskasta saa vieläkään konvehtia. Kumma juttu.

-Otetaan siis hyvä melodialinja.
-Lisätään tuoreet biitit ja bassot. Arrataan aineet keskenään ja nakataan sekaan mm. perkussiot, rytmikitarat ja ns. kuorrutus soundit, jotka tuovat makua keitokseen ja sitovat ainekset yhteen.
-Kypsytellään aineksia asiaan kuuluvalla hartaudella.
-Maistetaan ja siirrytään miksausvaiheeseen maustamaan biisiä.
-Jos Raaka-aineet ja arraus on tässä vaiheessa kunnossa, niin mausteita ei välttämättä edes tarvita. Tarkastetaan ehkä jotta suolaa on riittävästi tms.

Nykyajan crosskitchen henkeen kuuluu toisaalta usein sopan voimallinen maustaminen, jolla pyritään useimmin peittämään ns. "astian maku"
Miksaus ja masterointi vaiheessa pääosassa ovat mm. hauduttaminen (kompressointi)
ja maustaminen (ekvalisointi) jonka tärkeimmät mausteet ovat karkeasti jaotellen:
Sokeri, (basso) Suola, (keskiäänet) Pippurit, (ylä-keskiäänet) ja chili sekä sitruunahapot. (diskantti) Kokemuksen karttuessa sekaan heitellään fiiliksen ja genren mukaan eksoottisempia mausteita kuten currya, (näätäkin on lukemattomia ja kaikki sävyiltään erillaisia.) kuminaa,
yrttejä jne. jne... vain taivas on rajana...




torstaina, tammikuuta 18, 2007

Salaliittoteoriaa pukkaa

Mummot ovat jännää kansaa. Olen aina pitänyt mummoista, paitsi niistä häiriötapauksista, jotka kieltävät lapsia leikkimässä nurmella, kun se menee ruman näköiseksi.

Yksi asia minua vaivaa ja se on baskerien värikoodaus. Olen yrittänyt saada tolkkua hommaan seuraamalla eri mummotyyppien, neiti marple, korvapuustimummo, wannabevuorineuvoksetar, lääkärin paras kaveri etc... baskerien käyttöä. varsinkin Tampereella baskerit ovat kovassa huudossa. Mutta ei. Se on sama, kuin yrittäisi opetella GO-peliä sivusta seuraamalla. Pää hajoaa. Eikä kuulustelemani mummotkaan ole paljastaneet mitään, mikä avaisi tätä salaista salaseuran koodausta.

Nytpä pyydänkin naispuolisten lukijoitteni apua. Jos jotakin tiedättä aiheesta, niin olisin kiitollinen, jos vähän raottaisitte tätä salaisuuden verhoa. Ihan sama, milloin mummoudutte ja teidät tähän tietoon vihitään, minä kyllä odotan. Vaivaa.

-Mikä on eriväristen baskereiden värien tarkoitus: Asema? Jengi? Lottuus? Leivontaskillssit?
-Onko eri mummotyypeillä eri värikoodistonsa?
-Kuka väreistä päättää tai onko aiheesta olemassa joku "raamatullinen" säännöstö?

Ja tärkeimpänä:

Mitä te oikein meinaatte!!!???

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Se on helppoa...

Kun sen osaa...
Tai ainakin helpon näköistä.

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Liikuttavaa

No nyt voin jo paljastaa... Kyllä tää alkaa jo aika varmalta vaikuttamaan.
Ei tässä nyt enää kehtaa perääntyä, eikä kyllä kauheesti haluttaiskaan.
Itse asiassa ei yhtään, on se vaan niin yllättävän mukavaa puuhaa!

Nyt ette kyllä usko, mutta minä rupesinkin sitten harrastamaan liikuntoa!!!

Tässä on nimittäin kummitellut kortekstissa jo vuosikausia kaiku, joka on
vihjaillu, että liikunta ei tekisi hallaa. Laji on vain ollu hukassa.
Koripallo, jota junnuna pelasin ihan hulluna, simona vallan, on jotenkin niin uuvuttavaa. Ei peli itsessään, se on oikein kivaa, mutta ne ihmiset, joille se voitto menee lystinpidon yli ja komeasti. Siksi kai minä lajista luovuinkin... Niin ja siksi, kun selkä brakas.

Skedeykseenkin tunnen olevani jotenkin vaan liian vanha. Siinä vaiheessa kun sitä tiedostaa oman kuolevaisuutensa ja alkaa varomaan, niin skeittaus jämähtää.
Sit kun vielä kattelee noita pikkukakaroita, jotka vetää n-kertaa paremmin, kuin itse ikinä, niin... tiedättehän.

No sihän mä hokasin. Kaverit oli menossa aikidoon. Sinnehän minäkin!!!

Ihan täydellistä. Treenit on kaks kertaa viikossa, eikä lajia harjoitella muualla kuin treeneissä. Aikido ei ole voimalaji, joten ei tarvi käydä vastemielisillä punttisaleilla,
eikä siinä kilpailla tai taistella ja treenit ovat kaiken kaikkiaan älyttömän hyväntuulista puuhastelua.

Aikidossa ei keskitytä niinkään lyönteihin ja potkuihin, vaan siinä harjoitellaan pääasiassa vastustajan voiman ja sen liikeradan ohjaamista rentouden ja mahdollisimman vähäisen voimankäytön keinoin. Aikidossa vastustajaa ei myöskään pyritä vahingoittamaan.

Ja tämähän sopii minulle, paremmin kuin hyvin!

Niin että tervetuloa haastamaan nakkikiskalla, niin mä vähän aikaa funtsin, että miten se liikesarja menikään, jos toi tarttuu mua tuosta kädestä, niin mä astun tällä jalalla tonne ja hmm... pyörähdän... eiku...

Kyl tää tästä :D


lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Olenko se minä...


Ja likainen mielikuvitukseni, vai näyttääkö itämeri lahtineen teistäkin mieheltä, jolla
on ns. kovat piipussa?

perjantaina, tammikuuta 12, 2007

Haloo!!!

Tästäpä tulikin mieleeni...

Entisenä soittisduunarina mä olen vittuuntunut kaikkiin soittoääniin tasapuolisesti.

Jo pelkkä termi "soittoääni" on mielestäni ihan perseestä.
Hälytysääni on sitten taas eri asia. puhelinhan pitää ääntä, jotta käyttäjä saisi informaation tulevasta puhelusta. Miksi sillä pitäisi sen lisäksi muka viestittää sivullisille uhreille jotain puhelimen omistajan persoonasta?

Markkinointihalpaan olette menneet.

Ostakaa ghettoblasteri, jos on ihan pakko kommunikoida musiikin välityksellä yleisillä paikoilla.

Tehokkaimmat hälytysäänethän ovat suht yksinkertaisia, niinkuin piippi a.k.a kanttiaalto, joka skannaa eri taajuus alueita, eli nousee tai laskee sävelasteikossa. Sellaisen korva kuulee hyvin erillaisissa ympäristöissä. Se niinsanotusti "pistää korvaan."
Toinen mainio, on perinteinen pirinä, joka on selkeä ja hyvin ehdollistettu aivoon.

Ja jos nyt on kuitenkin ihan pakko saada puhelimeensa joku biisi soimaan, niin mites olisi joku elektroninen biisi? Se puhelimesi kahden pennin general-midi syntetisaattori on kuitenkin lähempänä esim. kraftwerkin soundiestetiikkaa, kuin Anna Eriksonia.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Taidelaji nimeltään voileipä

Vielä tänäkin päivänä törmää toisinaan ihmisiin, joille voileivän oikeaoppinen kasaus on mysteeri. Hommahan perustuu suurimmaksi osaksi käytännön sanelemiin lakeihin joihin vaikuttaa lähinnä kova fysiikka ja esteettiset (maku) ominaisuudet.
Joissain ravintoloissa kiinnitetään lisäksi huomiota leivän visuaalisuuten, lähinnä ripottelemalla jotain herneenversoja tms. rehuja päälle, mutta se ei liity voileivän fundamentaalisiin ominaisuuksiin millään tavoin. Sillä ravintoloitsija vain yrittää perustella leivän korkeaa hintaa paremmin asiakkaille.


Voileivän perusosasethan ovat, ja nimen omaan tässä järjestyksessä:
-Leipä.
-Levite (Ei. suolaton kevytmargariini ei ole levite ja kyllä, oliiviöljy oikeassa kokonaisuudessa on.)
-Leikkele (Ei. Lauantaimakkara ei ole leikkele.)
-Juusto (Ei. Edam ei ole juusto.)

Näin muodostamme eheän kokonaisuuden, joka palvelee tarkoitustaan niin rakeenteellisesti, kuin kulinaristisestikin. Näin rakennettuna maku avautuu oikein ja harmoonisesti. Esimerkiksi, jos vaihdamme juuston ja leikkeleen järjestystä, sekoittaa se makujen järjestyksen pureskeltaessa. Vähän niinkuin kengän-nauha olisi auki. Kävely kyllä onnistuu, mutta kömpelöä se on.

Ilman jotain näistä osasista voileipä on vajaa. Sillekin on toki omat käyttönsä, kuten ruoan lisukkeena, mutta pysyttäytykäämme ns. aterialeivässä, joka on siis kokonaisuus itsessään.

Paljon hämmennystä aiheuttavat lisäkkeet, kuten homejuustot, maksamakkarasiivut ja ns. viherpiperrys, eli kurkut, tomaattisiivut, paprikat jne...

Tässä aloittelijoita auttaa sekunti sitten kehittelemäni, kieltämättä hieman ontuva muistisääntö, mutta sääntö se on sekavampikin sääntö:
Paska painuu pohjaan ja luonto pyrkii pintaan.

Eli pehmeät lisukkeet heti levitteen jälkeen ja viherosasto aina päällimmäiseksi.

Eikä unohdeta mausteita, joista kaksi tärkeintä ovat:
-Rouhittu mustapippuri. Tämä tiukentaa leivän makua kivasti heti levitteen päälle rouhittuna ja tuo sopivasti särmää esim. tomaatin päälle (eli päällimmäiseksi) laitettuna.
-Aromisuola. Tätä suositellaan lähinnä tuorekurkun päälle tuomaan makeutta takaisin, kurkun muutoin raikastaessa leipää liikaa. (Krutonki salaatissa on sitten erikseen. nyt on kyse leivistä!)


Näillä suppeilla neuvoilla ja nyrkkisäännöillä pitäisi aloittelijoidenkin päästä alkuun.
Homma vaatii perehtymistä ja töitä. Sitten kun perusasiat ovat kunnossa ja moitteeton leipä syntyy kuin itsestään, voidaan kaavaa maltillisesti rikkoa, mutta tulette kyllä huomaamaan että loppujen lopuksi mielekkäät variaatiot leivän suhteen ovat hyvin rajalliset. Pienetkin variaatiot kun tuovat mukanaan hyvin radikaaleja muutoksia, niin rakenteeseen kuin makuunkin. Maltti on valttia. Tie on pitkä mutta palkitseva!

Valokuvatorstai-Avara

"Tärkeintä ei ole tavara, sydän lämmin vain ja avara."- Kieku ja Kaiku (Mika Waltari)

Niin no, molempi parempi.

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Mikä on arvokkainta maailmassa?

No joku pullamössösukupolven sotaa kokematon sivarihomo, niinkuin itse, voisi lähtä hakemaan vastausta linjalta: Rakkaus, elämä, demokratia...
Mutta luettuani uutisista että Jenkit ovat epäileet Somaliassa piileskelevän kolmen islamiterroristiepäillyn ja päätyneet räiskimään tätä trioa POMMEILLA, sillä seurauksella
että tiistaihin mennessä siviileitä oli kuollut vaatimattomat viisikymmentä zipaletta.
Mutta mitäs pienistä, kun hengiltä oli samalla saatu myös yksi epäilty, niin meikäläinen ainaskin antaa itsensä ymmärtää, että arvokkainta tässä maailmassa on rakkaus terrorismin kitkentään maailmassa. Hinnalla millä hyvänsä.



"...Ja mitä se muusikonplanttu siellä ruikuttaa. Eihän ne hottentotit oo kai ihan täysin edes ihmisiä..."

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Arjen anarkiaa

Se on kyllä kumma, miten helposti sitä saa osakseen ihmetystä ja paheksuntaa kanssaihmisiltään ihan vain ottamalla iisisti tai käyttäytymällä kummallisesti.

Esimerkiksi se, ettei kaupan jonossa änkeäkkään hihnalle sillä nanosekunnilla kun hihnalla vapautuu sentti, pari tilaa ja ala sullomaan siihen ostoksiaan, vaan antaa rauhassa kassaneidin kassastaa ja edellä olevalle tilaa ja aikaa maksaa ostoksensa. Sekös saa takana olevan takuuvarmasti suorittamaan normin mukaiset änkeämistoimenpiteet vähintäänkin kaksikertaa tehokkaammin kuin normaalisti. (puhumattakaan tuhinansa määrästä.)

Toinen merkillisyys kaupassa on nämä pulikat, joilla eristetään omat ostokset muista.
Sinänsä hyvä ja kätevä keksintö, mutta milloin tuli tavaksi hysterisoida niidenkin käyttöä?
Jos edellä olevan ostokset ovat loppusuoralla ja sinä panet sen suklaapatukkasi hihnalle ilman lakisääteistä pulikkaa, ei auta vaikka välissä olisi metrinkin tyhjää. Pulikka on oltava! Ajatelkaas nyt sellaistakin tilannetta, että kassaneiti kysyisi jotta "Tuliko tämä suklaapatukka vielä teille?" Ei herranjumala mikä nöyryytys. Ei tietenkään tullut!

Joskus kun on oikein tylsää, niin koittakaapa kävellä nopeasti, mutta heiluttaa käsiä hidastetusti ja toisinpäin.

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Siltä väliltä

Ihmiskunnan edustaja Petja kirjoitti mainiossa blogissaan keksimistään sanoista, joista varsinkin roskeljooni tarttui hihaan.
Kannan täten korteni kekoon sanalla, jota olen käyttänyt menestyksekkäästi pikkupoikaisuudestani lähtien ja joka on ilokseni lähtenyt leviämään laajemmaltikin:

Siipale.

Kun siivu on liian ohut, hauras, vähän ja viipale taas jotenkin liikaa. Tiedättehän.
















Oheen lisään visuaalisista syistä kuva yhdestä hetken kuumimmista nettivaikuttajista.
Saas nähdä, tuleeko "vanhanliiton miehet" kyläileen.

TV-Shopping

Meidän vanha ja luotettu televisiomme tuli vanhuudenhöperöksi.
Luuli toisinaan olevansa laajakuvatelkkari, joten paloturvallisuuteen
vedoten päädyimme vaihtamaan uudempaan.
Alussa tuntui, että television hankinnassa olisi käännyttävä antiikkiliikkeiden
puoleen. Halusimme nimittäin nimen omaan kuvaputkitöllön, koskapa:
a.)Tekniikka on hyväksi havaittu ja kuva nyt vaan on parempi, kuin plasmoissa etc.
lituskoissa.
b.)Littu TV:t on ihan järkyttävän hintaisia
c.) Tilaa töllölle löytyy, kuvaputkesta huolimatta.

Kaupoissa sitten moiset perustelut naurattivat puolin ja toisin.

- "pitäis saada uus telkkari"
- "No tässähän näit plasmoja olis. riittäiskö tollanen 1000 tuumanen. Erikoistarjous. Vain miljardin. Näkyy kuule lätkä!"
-"No lähinnä kuvaputkellista olisin ajatellu."
-"No sehän on kyllä niin vanhaa ja surkeaa poistotekniikkaa et vähän on hiinä ja hiinä. Kattotaan varastosta... juu koneen mukaan meillä olis jäljellä tällanen 32 tuumanen. 100hertsinen laajakuvatelkku 760€"
-" Aika kallis."
-"No jos sä haluut jotain halpaa pilipalimeininkiä, niin kantsii mennä markettiin "
-"Niin ku pienempikin riittäis ja 50hertsinen, niinkuin normi teeveelähetyksetkin ja justhan sä puhuit jotain vanhasta poistettavasta tekniikasta..."
-"Marketistasaahalpaajoseilaatukelpaaruokatuntikinalkaa..."

Päädyin sitten giganttiin, josta sain havalla hyvän perus hilipsin. Suosittelen muuten
ko. paikassa täsmäisku-tyyppistä strategiaa. Ihan kauhee teknolabyrintti.

Niin ja se roudaus. Tilasin tilataksin nimelleni kovaselta, jonka luvattiin tulevan minuutissa.
Kauppias oli käsittänyt puheeni taksilla roudaamisesta niin, että hänkin oli tilannut taksin, taksikeskuksesta.

Viiden minuutin sateessa venailun jälkeen viereen kaartaa kovasen perus mersu, jonka kuski kysyy, olenko tilannut taksin Teemu nimellä. En ollut.
Kymmenen minutin päästä kovasesta soitetaan, että siinä edessä odottaa mersu, missä olen? Ilmoitin että se on Teemu nimelle, eikä tilataksi lain. Ei mahu kyytiin.
Lupaavat tilataksin vartissa. Noin parinkymmenen yksikön jälkeen tilataksi vihdoin saapuu ja hyppään laatikoineni sisään.
Tästä parinkymmenen minutin päästä kotona, jo roudattuani soi puhelin, jossa vittuuntuneen kuuloinen taksiyrittäjä tivaa olinpaikkaani. Kerron taksin jo minut toimittaneen kotiini. Tästäkös kuski innostuu möykkäämään, että jos tilataan, niin sitten pidetään kanssa tilauksista kiinni. Tukin hänen turpansa parilla tilannetta selvittävällä
faktalla ja tarkentavalla kysymyksellä ja saan luurin korvaani.

Loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen töllöön. Hyvin näkyy idolsit.
Kissatkin saivat osansa.





Ps: Vuokrataan yksiö opiskelijalle jugend linnasta Helsingin hakaniemessä.

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007

Summa summarum

Minun mielestäni joulu on ihmisen parasta aikaa. Ainakin näin lapsen näkökulmasta.
Ei tarvihe tehä mittään. Saa olla luvan kanssa jouten. Hökälehtiminen ja suorittaminen
on kollektiivisesti pannassa ja ylensyönti katsotaan hyveeksi. Äiti hyysää ja isä juttelee
mukavia. Olisipa joulu ainainen.
Kilttinäkin olin ollut.
Joulun jälkeen (ja vähän ennenkin) on sitten aikaa kavereille. Kaikki lapsuuden ajan ystävät
istuvat potrina ja iloisna iltaa. Samat vanhat jutut ja tutut.

Töitäkin tuli kyllä vähän tehtyä. Tai mukavaahan se on semmoinen tapaninpäivä taiteilu.
Kävin nimittäin Rovaniemellä heittämässä keikkaa German Elektroniksilla. En ollut tajunnutkaan,
kuinka paljon ihmisiä sitä sieltä päin tunteekaan. Ilmeisesti suurin osa Helsingin muusikoista
ja DJ:stä on lapista kotoisin. Jos eivät ole Rollosta, niin sitten Oulusta ja loput Raahesta.

Uudeksi vuodeksi sitten Raaheen appivanhempien luokse. Homma lähti sielläpäin käyntiin
kohtuu hektisesti. Vaimo otti nimittäin kissamme mukaan mestoille joulunviettohon, mutta kuinkas sitten
kävikään. Tuo sisätilojemme peto päätti livahtaa omin lupinensa tutkailemaan lähiseutua, eikä anna kuulua
itsestään mitään puoleentoista vuorokauteen. Me jo pelkäsimme menettäneemme koko katin maailmalle, kun
ei suuretsinnätkään tuottaneet tulosta. Lopulta päätimme luottaa juoneen ja häipäsimme mestoilta useammaksi
tunniksi saunomaan ja syöpöttelemään hyvin ja kuinka ollakkaan, palatessamme kissa vastaa kutsuun lähes välittömästi
ja kipittää kiltisti häntä pystyssä kotiin. Eli jätkä oli hengaillut lähistöllä koko ajan, turvallisna mielin. Oltiinhan me oltu näet kiltisti passissa, josko hän suvaitsisi tulla vaikka syömään. Penteleen katti.

Itse uudenvuoden ylimeno meni harvinaisen rauhallisesti saunoessa ja katsellessa kaupungin ilotulitusta viiden kilometrin
turvaetäisyyden päästä.