keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Summa summarum

Sepä alkaa taas olla se aika vuodesta, jotta täytyis tehdä neljän vuosikvartaalin summaus, eli tehdä tilinpidollinen selvitys vuoden henkisen pääoman kasvusta.

Paskaa, paljon paskaa on satanut niskaan. Ihan tosi pahan hajuista vielä. Mutta toisaalta paska on osa elämän kiertokulkua ja hyvä pohja uudelle elämälle.

Vuosihan lähti käyntiin tanakasti isän massiivisella sydänrempalla. Pitkään näytti vahvasti siltä, ettei siitä enää kalua saada, tai jos saadaan, niin kalu on nuija. Kuitenkin länsimaalaisen lääketieteen ja ukon jääräpäisyyden yhteispelillä hän on jaloillaan ja kuuppakin toimii jopa paremmin, kuin ennen. On se kumma miten 70% parantunut verenkierto vaikuttaa vähän jokaiseen toimintoon! Että puolensa tälläkin kauheudella.

Noh ukko kun saatiin takaisin elävien kirjoihin, niin oli vuorossa paras ystäväni. Hänen jalkapohjastaan löytyi aikoinaan pienen pieni lämyskä, joka paljastui melanooman poikaseksi. Pikku juttu siis. No tämä syöpä niminen pikkujuttu kulminoitui lopulta kesällä elimistönsä pettämiseen. Koska internetissäkään ei tila ole rajatonta, sanon vain että asia herätti/herättää tunteita. Eivätkä kaikki ole edes negatiivisia. Asioilla on puolia.

Siinähän sitä jo olisikin yhdelle vuodelle, mutta kun ei. Sitten oli kupsahdusvuorossa "Ameriikan täti" Häntä en ehtinyt edes tuntea kauaa, mutta heti tavattuamme tuli tunne kuin olisimme olleet sukua ja "inessä skenessä" noin niinkuin aina. Tiedättehän...
Täti oli tosin vanha, mutta samalla iätön, joten asia tuli sikäli ihan puun takaa.

Onneksi sitä on rakennettu siten, että tiedostaa elämän realiteetit ja sen, että pusero pitää vääntää kuivaksi ettei kylmety.

Noin niinkuin muuten elo onkin ollut oikein mallikasta. Avio on ollut auvoisaa. Helppoahan se, kun on ihana vaimo joka ymmärtää metkujani ja osaa nauraa tyhmille jutuilleni.
Työrintamalla on kierrossa ollut pari helevetin hyvää bändiä, joiden kanssa kiertelystä on tullut silleen sopivasti korvausta, että on jäänyt sitä luppoikaakin ikävempien hommien väistelyltä. Pari tanakkaa levyäkin sain miksattua mukavan vapain käsin.
Olen siis tämänvuoden ryörintaman tapahtumiin kaiken kaikkiaan oikein tyydo.
Pyöräily ja niiden rakentelu on ollut palkitsevaa puuhaa, kuten valokuvailukin, sekä kalastelu.
Omaa musaa ei kyllä ole syntynyt tänä vuonna kuin nimeksi, mutta se nyt on semmoista välillä. Kyllä sitä sitten tulee kun on tullakseen.

Tässäpä näitä tärkeimpiä. tuostahan noita tapahtumia löytyy yksityiskohtaisemmin oikealta, kohdasta "blogiarkisto"
Ships
Hyvää seuraavaa tätä tällaista itse kullekin!

perjantaina, joulukuuta 25, 2009

Joulupotpuri ja kuvalkaadi

Meidän perheen joulu on mennyt harvinaisen perinteisissä merkeissä. Hautuumaalla on käyty moikkaan vainajat ja herkkuloita on syöty niin että napa rutajaa ja makuhermot paukkuu. Tämän lisäksi ollaan musisoitu ja puolivahingossa tehtiin musavideokin ko. musisoinnin kuorrutukseksi.
Että tästäpä kauneimmat joululaulut ja silmäkonvehdit iloksenne:

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Raskas päiväkirja...

Noh nyt on tullut palautettua itseään reissun jäljiltä sen verran, jotta voip noita aikoja muistella jo lämmöllä.*

Nelivitosen keikkahan näytti vielä tsekkivaiheessa menevän minne sattuu, koskapa yläkerran mikkihiirikerho aloitti alkuillasta virpomisensa, minkä jälkeen ei alakerrassa saa möykätä, ettei mene harras tunnelma piloille. Noh saatiin kuin saatiinkin homma hanskaan.
Porukoitten luo saareen saunomaan ja pikkuveljen kautta pelimestoille, vaan kuinkas kävikään? Ulkona ei ollutkaan odottelemaani jonoa, eikä talossa ollut vielä puoltatuntiakaan ennen aloitusta kuin kourallinen ihmisiä. Tälle löytyi selitys siitä, että Makkaratehtaalla oli The Sounds ja kaikki olivat siellä. Täten siirsimme alkua tovin ja sieltähän ne ihmiset sitten valuivatkin. Tupa oli täten kivasti sopivasti pullistellen ja jätkät soittivat erittäin mainion setin. Tuntui menevän yleisöönkin täydestä.



Seuraavana aamuna varhain konkoilimme takaisin mustaan maantiekiitäjäämme ja suunnistimme Hämeenlinnan Suistoklubille. Transit muuten on siinä mielessä melkolailla mullistava tranportaatioväline, että siinä on täysin intuitiivinen kosketuspohjainen multiraajakäyttöliittymä. Se liikkuu ja pysähtyy, kun jaloilla vähän elehtii ja liikesuunta määräytyy renkaanmuotoista kontrolleria koskettelmalla. Kyllä Fordin insinöörit sitten osaavat.
Suistoklubi oli jälleen kerran oiva. Roudaus iisi ja atmos kohdillaan. Musavisaa emme voittaneet, mutta emme hävinneetkään. Sakki ei olis päästäneet poikia lavalta poikeen, mutta jonkun rodin jälkeen sekin onnistui.

*Sanaleikki kato; Palautettu, kun olen jo takaisin Oulussakin. Ja lämmöllä, kun ei tarvi palella siinä Transitissa. Ehe ehe!

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

-24°C

Huhhei. Matka Helsingistä Ouluun kesti vaivaiset yksitoista tuntia. Toki haimme huutonetistä huutamani Warferdalen kailottimet valkeakoskelta isälleni joululahjaksi.
Melkoinen parannus äänenlaatuun ikivanhojen OR:n pönttöjen jälkeen :)

Jaa niin että miksi moinen matkustuspyrähdys? No mua pyydettiin tuuraamaan miksaajan pallille Nelivitosen Cleaning Womenin keikalle. Minähän toki suostuin mielelläni. Semmingin kun sain lahjahomman näin kätevästi samalla taskuun. Keikka on tosin vasta huomenna, mutta lähdimme liikkeelle jo tänään, koskapa muuten olis tullu kaikkine kasauksineen vähän hektistä. Jätkillä kun on messissä melkoinen kasa projisointikalustoakin. Sanotaanko näin, että Transittia ei ole varmaan ikinä pakattu niin täyteen, kun mitä nyt on. Show spectacularrr!

Matkan kestoa pidensi vielä sellainen kiva juttu, että auton lämmityksessä on jotain pientä feelua, mikä ei lähtiessä haitannut yhtään. Se siis kyllä toimii kohtalaisesti. Muttei kuitenkaan niin kohtalaisesti, että jotta kun ulkolämpötila kipusi tuonne kahdenkymmenen pahemmalle puolelle, oli meillä melkolailla vilu sisällä. Noh pysyipähän hereillä.
Tero2
Eli mitään muuta en ole tänään tehnyt, kuin palellut autossa. Nyt väsyttäää!
Onneksi ei siis tarvi mennä töihin. Öitä sano...

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Sattumia ja tapahtumia part. II

Vaimo räpsi sarjatulella keikkakuvaa ko. häppeningistä, joten mun oli opeteltava sen verran iMovieta, jotta tällainen pläjäys mahdollistui. Tico tico!

Sattumia ja tapahtumia

Perjantain virginin keikka meni oikein mainiosti. Yleisö koostui pääasiassa noin kolmikymppisistä, hyvin pikkujouluhenkisistä ihmisistä ja possuista. Ennen keikkaa tapahtui mm. sellaista vekkulia, että kun Rantala meni lavalle paneen koneensa valmiiksi tulille, oli joku pikkudirika kiivennyt sinne jo elvistelemään mikin varteen. Hitto ettei mikään oo hauskempaa kuin se, että känniääliö kömpii soittimien ja tekniikanhärveleitten yli mikinvarteen örisemään. Tähtihetkeään ei tietenkään torppaa mikään. Ei se ettei se mikki ole päällä, eikä edes se, että kosketinsoittaja pyytää poistumaan. ehei! Silloin voi kato alkaa miehekkäästi tönimään ko. muusikonretkuja tai tällaista "vitun roudaria".
Olis taas se aika vuodesta että lähdetään muusikko ja teknikkoporukalla kunnon pohjien jälkeen insinööri, lakiasiain ja mistänäitäpikkudirikoitanytlöytyy-toimistoihin ördään ja kyseleen "mitä tästä napihsta tapahtuu?"


Viikonloppuna pääsimme myös taiteilija Luukkosen kanssa vihdoinkin aloittamaan vuosikausia suunnittelemamme taidepläjäystä. Yhdistämme musiikin ja liikkuvan kuvan reaaliaikaisesti toisiinsa. Kuva seuraa ääntä ja ääni kuvaa, noin niinkuin yksinkertaistetusti.
Hyvin oltiin kyllä näemmä tuo pohjatyö tehty. Meinaan että kahdessa ja puolessa tunnissa, rakensimme sekä biisin, että musiikkivideon. Ja tuohon aikaan kuului vielä kamojen kasaus!!! Vaan olipa mukavaa ja hienoa puuhastelua! Meistä kuullaan ja nähdään vielä!

Eilen illalla askartelimme vaimon kanssa joulukortteja, joimme teetä ja kuuntelimme
JJ Calea. Melkolailla mukavaa puuhaa ja parasta musaa!

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Kohinaa

Saimma viimeinkin Kohina poppoomme A-puolen miksattua valmiiksi. Tai siis piti käydä huilut ja fonit vielä lävitte ja editoida löysät pois.
Pikkubroidikin lupas tehdä kannet! Varmaan graafikollekin lystimpää homma duunata kuvitusta vinyylille, kuin tihrustaa moista CD:lle. Jouluksi olis vielä tarkoitus saada homma pulkkaan. On se näppärää kun bändistä löytyy oma vinyylikaiverrin, niin ei aikataulut kuse ainakaan siihen.
Biksi
Muutamiaiden tovien päästä pitäis lähtä Virgin Oiliin tsekkiin. Reiskan ja rhinojen kanssa siellä tänään.

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Olis ilmariselle töitä

Kai minä siten tykkään vihata, kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi vaihtaa pankkia.
Ei mulla muuten oo sampon kanssa muuten mitään ihmeempiä ongelmia ollunna, mutta se niitten verkkopankki!!! Nykyään olen jo ilmeisesti tottunut, kun onnistun maksamaan laskujani jo melko kivuttomasti. Löydän jopa tilitietoni sujuvahkosti. Tosin firmani tilin ajanmukaisen saldon selvittäminen ei onnistu vieläkään, mutta mitäs sellaisella nippelitiedolla nyt tekisikään?
Tämä kaikki tietysti sellaisella varauksella, että nettipankki sattuu ylipäätään toimimaan kyseisellä viikolla.

Jos jotain yltiöpositiivista pitää hakemalla hakea, niin asiakaspalvelunsa on kyllä oikein mallikasta. Joka kerta kun panen palautetta menemään ja ihmettelen mäkin sekä nettipankkinsa yhteensopivuusongelmia, soittaa ystävällismielinen virkailija parin päivän sisällä ja kertoo, että ongelmat on kyllä tiedostettu siellä heilläkin.
Kovasti kehottavat myöskin tyhjentelemään välimuisteja ja sen semmoisia, mutta puhetulvansa saa yleensä loppumaan, kun heille mainitsee ettei moinen kiinnosta, vaan toiveissa olisi sujuva toiminta. Se sellainen olisi unelma, kuin oli vallalla ennen pankkiuudistusta. Se toimi kuin... no unelma. Mutta eihän nyt vanhaan voi palata. Eihän?
Televisioapu

torstaina, joulukuuta 03, 2009

Ostimme uuden karvalankamaton

Jaaha, taas on menny monta päivää, ettei ole silleen yksittäin tapahtunu mitään runsaammin, mutta näin vaan liruista syntyvi puro.

Pajatson maailmanmestaruus meni kaikista maailman kansalaisuuksista Suomeen! Hööö!
Eip siellä kyllä muita liennytkään.

Kometan lepattimiehen keikka toimi taas kuin tauti ja mesta yllätti odotukseni. Siellähän oli loppujen lopuksi ihan mahoton rytke! Eräs nainen jopa daivas yleisön käsille surffaamaan. Hyvä ettei nenä osunut kattoon.
Jatkotkin oli. Tosin jatkoisäntä lähti taksilla muualle jatkoille heti kohta, mutta se onneksi löi meille votkapullon pöytään, ennen lähtöään.

Muutoin viikko on mennyt rauhallaan, mitä nyt internetin ja xboxin sovittamisen kanssa on ollut hienoista närää. Kas kun uusin COD ei suostunut päästämään verkkopeliin ja välillä boxi muutenkin boottaili modeemia toisinaan.
Noh pitkähkön selvitystyön seurauksena selvisi, että se modeemi pitää asettaa "Residential Gateway" tilasta "Cable Modem" tilaan, jotta joku ei konfliktaa jonku kanssa. Noh sen kun teki, niin WLAN rupesi herjaamaan. Onnekseni Welholla oli asiakaspalvelija, joka antoi uuden modeemin, mikä oli ihan samanlainen kuin vanha, mutta toimi.
Nytpä paukkaa pyssyt kaunihisti oih!


Huomenna on jotain pikkujoulukeikkaa coverbändin kanssa. Tulekkohan tuolta Charlie Brown? No varmaan tulee!