perjantaina, joulukuuta 30, 2011

Tilinpäätös vuodelle 2011

Se on taas se aika vuodessa, että alle vedetään viiva ja katellaan mitä jäip käteen.

Tämä vuosi on ollut pelkkää ynnäystä, mikä on ihan loisteliasta. Vuoteni paras asia on ollut se, ettei kukaan ihan läheinen ole kuollut tai pitänyt läheltä.

Myös rakkausrintamalla on mennyt ihan erinomaisen mainiosti. Vaimon kanssa on vuodesta toiseen ihanata, mikä jaksaa meitä naurattaa ja vähän hämmästyttääkin. On mahtavaa (ja näppärää), kun oma puoliso on samalla paras ystävä.
Drinkki
Ammatillisellakin rintamalla on mennyt erinomaisen hyvin. Olen tehnyt vuoden aikana töitä, vain ja ainoastaan hyvien ihmisten ja kokoonpanojen kanssa. Laura Närhi, Souls, Plutonium 74, Soukous Hotel ja suurin työllistäjä: Sound Explosion Band feat. Jukka Poika & Raappana on ollut päällimmäisinä. Reggaepoppoo on itseasiassa ottanut tulta allensa niin vahvasti, että jo alkukesästä piti panna uusille kyselyille stoppi, joista pari olisi olleet erinomaisen messeviä ja mielenkiintoisia orkestereita ja hoitaa muille orkestereille tuuraajia, kun ei vaan yksi ihminen taivu kovin moneksi. Tattista Johan ja Eppu.
Festareita tuli nähtyä aika hyvin kesällä. Ainakin 30 keikkaa tuli vedettyä ulkoilmapuitteissa. Tais olla piirun ylikin. Parhaiten mieleen jäivät Provinssin ja Ruisrockin päälavat silminkantamattomin ihmismerin. Ja yks psykedeelisimmistä keikeistä oli  se Beach Boysien lämppääminen. Niin ja tietenkin taannoinen TV- Offin Latvia-Liettua-Valkovenäjä-reissu.
kukkasia
Semmoinenkin homma sai jännästi oman painonsa, kun tässä on tullut asusteltua samassa kämpässä ja kaupungissa jo reilut kolmetoistavuotta. Mitään valittamista ei toki ole ollut, mutta jokin pieni muutoshakuisuus on kytenyt mielissä jo tovin. Isompi asunto nyt pääasiassa. Ja kas, kaksi kuukautta sitten tie vei ihan sujuvasti ja näppärästi Tampereelle. Kun pyyntö kävi, meni vajaa päivä pähkäillä jotta muuttaisimmeko ja miksemme olisi muuttaneet? Vaimo sai vieläkin mielekkäämpää työtä ja mullehan nyt on ihan sama, mistä mä keikoille lähden. Lisäksi saimme sen isomman kämpän hyvällä sijainnilla ja minä samalla mitä mainioimman työhuoneen.
Joulumies
Niin nyt kun hoksaa, niin omituisuttaa, että mulle on kertynyt näemmä harrastuksia kosolti. Pyöräily ja valokuvailu, sekä kalastelu nyt ovat olleet kehissä aina, tai ainakin hyvän tovin ja voivat pulleasti edeskin. Mutta tänä vuonna kehiin on tullut muitakin liikunnallisisa hyveitä, kuten ei-niin-säännöllinen-mutta-kuitenkin- Juoksentelu. Se onkin kivempaa, mitä peruskoulun liikunnan opettajat antoivat ymmärtää. Ja ennen niin kovassa huudossa ollut rullalautailuharrasteeni, joka piti lopettaa liiallisten nivelrikkojen vuoksi, on saanut re-inkarnaation lonkkailun muodossa. Niin ja se miekkailu. Muuttohommien ja reissujen vuoksi se on jäänyt loppuvuodesta vähemmälle, mutta veri vetää salille kovalti. Tammikuun lopulta alkaa nääshallilla uudet kurssit. Sinnepä sitten kalpaa kalisuttamaan.
De´jazmanaut

maanantaina, joulukuuta 19, 2011

Molskilla akustiikan kanssa

Voin kuulkaas kertoa, ettei tuo akustiikka ja fysiikka sen pohjalla ole äkkiseltään ihan sieltä helpoimmin omaksuttavimmista asioista. 

Kollegoiltakin tuli mm. eräällä suljetulla herrakerhoforumilla linkkimuotoisia kommentteja, kun loihe kyselemään vinkkejä, käsillä olevaan työhuoneen virittelyyn. Enkä yhtään ihmettele, miksi tämä, sekä tämä nousi esiin.

Eniveis, syttä tahi savea kohden kävin reippain mielin. Huonehan on siis kerrostalokolmion, juuri sopivan kokoinen pikku soppi. sisämitoiltaan 4m/2.7m/2.7m Takaseinällä on vaatekomeroa, toinen sivuseinä betonia ja toinen kyprokkia. Diffuusorina toimivat molemmin puolin sijoitetut kirja, sekä CD-hyllyt, jotka lienevät vallan mainioita absoboimaankin, massallansa. Kukaan ei liene koskaan laskenut peruspokkarin, tahi kovakantisen absobiokertoimia, joten niistä ei sen enempää ole faktaa esittää. Tässä kämpässä on vissiin tehty rakennusvaiheessa jotakin oikein, kun ensi kuulostelemalla, eli mölisemällä ja gorillamaisesti rintaa hakkaamalla ei huone lähtenyt kumajamaan holtitta.

Maailman mahtavimmalta Hra Virtalähteeltä mittamikkiä lainaan ja optimaalista kuuntelupistettä metsästämään...

Ekka piti mitata vanhat uskolliset monitorini, josko ne vielä ovat voimissaan ja olivathan ne. Mulla toimii yhä edelleen muinaisen suomalaisen valmistajan, Proxsonicin Pro-X AK112 kaiuttimet, jota lähimpänä on varmaankin nykyään nämä Profelit. Kaiutin kyljelleen lattialle ja mikki eteen. Tulos on riittävän suuntaa-antava, vaikkei ihan TTK:n tasoa


Kun äänilähteen tila oli selvillä, piti löytää penkin paikka. Sitä lähdin hakemaan ns 38%-säännön kautta. Linkin takaa tarkempaa faktaa asiasta. Tästä olisi ollut oikeaoppisinta edetä siten, että mittamikki sijoitetaan siihen ja lähdetään liikuttelemaan kaiuttimia huoneessa, kunnes mittari näyttää tasaisinta mahdollista käppyrää. Mutta koska mikki on kevyempi, kuin aktiivikailotin, nostin skoben penkille ja liikuttelin sen sijaan mikkiä. Sitten kun näytti suht suoralta, niin pönttö siihen. Tässä huoneessa sijoitukseksi tuli 50cm takaseinästä ja 80 cm sivuseinistä, jolloin kuuntelukolmion sivunpituudeksi jäi mitä mainioin 110cm. Tykkään nimittäin pitää lähikuuntelun kirjaimellisena. Ja mitä lähempänä kailottimet, sitä vähemmän huone pääsee sotkemaan soundia. Silti piti vielä hioa ja tutkailla, mitä eri etäisyydet tuovat tai vievät mukanaan. Oheinen graafi näyttää aika hyvin, miten pienetkin muutokset vaikuttavat lopputulokseen melkolailla:

Nyt kun kuuntelun paikat oli löydetty, oli aika pistää ne aiemmin valmistamani tubetrapit tulilla ja katsella, mitä kivaa niillä saa käppyröihin. Tiedän... Nurinkurista toimintaa, rakentaa ensin ja tutkailla sitten, mutta puuhun voi kiivetä niin monella tyylillä!
Yks tyyli on mm. sellainen, että hukkaa mittaustuloksen tästä vaiheesta. Eli menemme seuraavaan.

Kuten ylläolevasta käppyräviidakosta näkyypi punaista viivaa seuraamalla, melko hyvin menee, mutta botneosastolla tulee pari huonemoodia sotkemaan kuvioita. Ja se graafi joka tulisi tähän, kertoisi että ko. putket vaikuttaisiat aika kivasti, mutta kuitenkin parhaimmillaankin pari, kolme desibeliä. Se on jokatapauksessa eri jees, koskapa soundi on näin ollen jo ihan mukiinmenevä. varsinkin kun myös keskialue rauhoittui mukavasti.
Mutta sepä ei minulle riitäkään. Priimaan pitää pyrkiä! Jos Genelec:kin on ottanut pöntöissään käyttöön DSP-korjauksen, niin miksen minäkin? Genet tosin maksavat öö... ziljardin, mitä mulla ei ole, toisin kuin seikkailumieltä.

Ensin testasin ihan hupiin ajaa logicista pinknoisea, äänittää se erikseen molemmista kaiuttimista ja syöttämää nämä filet ohjelman omaan match Eq:hun. No lopputulos oli heti todella rohkaiseva. Kaikki selkeytyi kummasti. Vähän liikaakin. Soundista tuli jo vähän turhan "hyvä". Haussahan on realismi, eikä hype. Enivei, suunta oli täten selvillä. Sittenhän mä muistin jostain lukeneeni erään valmistajan eräästä plugarista, jolla homman saa mittailtua kuulemma erittäinkin hyvin ja tarkasti. Google huutamaan ja paljon positiivista arviota tuuppas silmille. Mutta minähän en usko, ennen kuin kuulen. Semminkin kun en ole ollut ihan vakuuttunut kaikista ko. lafkan tuotoksista. Mutta mitenpä demotat? Softa kun tarvitsee mukaansa oman mittamikkinsä. Kopiointisuojaus on tehty ruuvaamalla mikin vastetta, joka sitten kompensoidaan softassa. Noh sanotaanko tässä vaiheessa, että pienellä mäkkaiveriudella sain kierrettyä ongelman ja lopputulos oli ihan hämmentävän hyvä. Tämä meni saman tein hankintaan!!! Botnesta tuli erinomaisen tiukka. Kekkarikomotus hävisi tyyten ja yläpää raikastui juuri sopivasti. Vielä viimeisiä säätöjä tubetrappien kanssa ja kas, paras paikka löytyikin noin puoli metriä irti seinistä, kaiuttimien viereltä. Ohessa vielä viimeiset mittaukset DSP-korjauksen kanssa. Putkilla ja ilman:

Ja vielä vesiputousnäkymä, joka kertoo jälkikaiunta asioista enämpi. Ei hassumpi sekään:



Noita käppyröitä kannattaa tulkita se mielessä, että monitorini toistavat jonnekin ´bout 40Hz taajuuksiin ja siitä alaspäin näkyvät ovat erinäistä ilmastointi, liikenne ja mitälie kumua.

Loppuviimetulemana sanottakoot, että kohtalaisen viilaamisen ja pienimuotoisen akustoinnin tuloksena, sai kuuntelun niin asialliseksi, että siihen tohti vielä mennä sorkkimaan DSP korjauksella. Ko. metodi, ei nimittäin ole todellakaan mikään viisastenkivi, vaan enemmänkin hienosäädin.
Lommoista ladaa on turha yrittää puunata vesihiomapaperilla.
Ja kaikkeen mitä yllä olen kirjoitellut, tulee suhtautua erinomaisen varauksella. Mulla on vuosien kokemus mitä erilaisimmista pajoista sekä nurkkauksista, huippustudioihin. Enkä mä osais kysyttäessä kertoa, miten rakennetaan pomminvarmasti hyvä kuuntelu. Paitsi tietenkin viittaamalla alun linkkeihin.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011

Akustillista pohjustusta

Tiedättekös, mikä voi ajaa ihmisen hulluuden tuntumaan? Vajavaiset tiedot ja taidot, mutta palava halu päästä priimaan.


Anekdootin tynkää alá "setä muistelee:"


Aikoinaan eräässä kohtalaisen kokoisessa kalliolaisessa kellaripajassa, päätimme nuorten miesten rajoittamattomalla itseluottamuksella, panna akustiikan kuntoon ihan omatoimisesti. Viereisen teatterin varastosta kerjäsimme raskaita kankaita takaseinälle ja lisäksi rakensimme kipsilevystä ja vuorivillasta ihan helevetin järeitä bassoresonaattoreita.yhteensä jotain neljä neliötä. Ihme, jos ei nillä huminat kaikkoa.
Ihme tapahtui kuin tapahtuikin ja ihan samanlainen bassokomotus jatkui entisellään.

Kierot keinot käyttöön ja mallasviskiä ostamaan. Tällä lahjoimme erään kaverin isän tutun, vanhan liiton akustiikkagurun piipahtamaan pajallamme. Ensin ukko tuumasi, että jotta noi rakentamamme paneelit toimisivat, pitäis niitä olla rutkasti enemmän. Sitten hän kaivoi taskustaan mittanauhan, johon oli merkattu aallonpituudet, nosti kaiuttimet ihan eri mestaan, käänsi koko kuuntelurintaman toisin päin ja ennen kuin rupesi mittailemaan huoneen vasteita, tarkisti hän että itse pöntöt toimittaa suht suoraa ääntä. Toimittivathan nuo. Noh ääntä ulos ja kas, soundi oli kerrasta mitä erinomaisin. Vielä lähtiessä evästi, että jos halutaan priimaa, niin laskekaa kattoa kuuntelupaikan yltä, niin paljon kuin vaan kehtaatte ja tunkekaa täyteen hengittävää materiaalia.
Luovina jässiköinä, pulttasimme yhden pajan osakkaan futonin rungon ylösalaisin kattoon ja kävimme ryöstämässä uffin keräyslaatikon akustillisiin tarpeisiimme.
Siitä tuli kuulkaas niin hyvä, että mulla on ollut sitä kuuntelua monesti ikävä. Soundi asettui nätisti
kolmen desibelin haarukkaan, mikä on loistava suoritus, mille tahansa huippustudiolle. Kyllä kelpas pommarissa kuulkaas vääntää teknoa ja rokkiva!
Ono M1
Kuva ei liity tapaukseen, vaan on veljeni Ylen M1 studiolla.

Tämä siunaus oli samalla myös kirous; Koskapa soundi sattui kerrasta niin herkulliseksi, ei me musan väännöltämme ikinä maltettu viimeistellä pajan muita tiloja, vaan mesta näytti rakennustyömaalta hamaan tappiinsa asti.

-------------------------------

Ja tämä jorina on vähän niinkuin pohjustus seuraavalle postaukselleni, jossa vihdoinkin tulee olemaan niitä mittaustuloksia mm. niitten tubetrappien tiimoilta. Tässä on kuulkaas mittailtu ja pähkäilty optimaallista kuuntelua jo pari päivää. Alkaa asettua yllättävän hyväksi, tosin yllättävin ratkaisuin.


torstaina, joulukuuta 08, 2011

Homma putkeen

Viikko sitten lupasin editeerata tubetrappien rakenteluveideon katselukuntoon. Noh nyssois valmis.

Enpä oo ennen videota juuri leikannutkaan ja siltä se myös näyttää. Sen verran hauskaa puuhaa se kuitennii oli, ettei jääne vimeiseksi. Puhesoundi on mitä on, koska löysin ulkoisen mikrofonin erään muuttolaatikon pohjalta vasta toissapäivänä, mutta kyllä siitä selvän saapi.

Mittaustuloksia joutuu odottamaan vielä ensviikkoon, koska kustilla on nykyään ilmeisesti ykspyöränen, eikä Hra Virtalähteen yliystävällisesti postittama mittamikki ole vieläkään saapunut toimipaikkaani.

Ja tässä vähän luita lihan sisään, jonka bongasin vasta putkien teon jälkeen. Vielä kun osaisi hyödyntää teoriaa käytännössä: Artikkeli aiheesta.

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Lokki ja muita sattumuksia

Tää voi tulla ihan puun takaa, mutta mä olen rakentanut vaihteeksi kotiamme.

Olkkari on jo kondiksessa. Vaimo halus tälläkertaa niin, ettei joka paikka tursua piuhoja ja äänentoistovälineitä, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen toive, joten sain siitä oivan syyn piipahtaa mäkkikauppaan ja ostaa appleTV:n, joka mahdollistaa langattoman äänen ja kuvan siirron reteoihin.
Samalla luovuin surroundista, eli pari skobea vähemmän ja saman verran piuhoja. Surroundin feidaus oli aika helppoa. Edellisessäkin kämpässä takakailottimet makas selällään sohvan takana ja het olivat säädetty vielä hyvin hiljaiselle. Minusta koko homma on ihan susi. Se tapahtumahorisontti on siellä edessä, siinä laatikossa, eikä siihen keskittymiseen auta se, että joku rapisee selän takana.

Taannoin pähkäilin kirjoitelmassanikin sitä, että hieno ja mahetsu tv taso maksaa maltaita. reilu tonttu on minusta iso raha. Vaan onneksi maailmassa on Ikea! Melkolailla samanlainen kun se kallis, löytyi sieltä alle komeen sataan. Voittoisa tonni jäi siis taskuun. Vaan eipä jäänyt kauaa. Mä olen tänne muutosta asti kuolannut viereisen sisustusliikkeen ikkunassa möllöttänyttä löhötuolia ja pakkohan siihen oli mennä persustaan asettelemaan. Liikkeessä selvis, että ko. mallikappale olis tarjolla lähes kolmasosahintaan, joten se lähti samoin tein kantoon. Nyt on kissallamme peti, jonka ovh on lähes puoltoista tonnia. Muitten on turha yrittääkkään. Ei väistä!
Olkkari
Pähkäilin myös sitä keittiön valaisinta, joka ei ole ilmainen sekään. Niin eiköhän kohta tule Ihanainen Juuso ihanaisine vaimoineen kylään pahvilaatikko kainalossaan. Ette arvaa mitä sieltä paljastui.
Ai, mistä arvasitte?
Hitto meillä on kivaa ja nättiä nyttennii. Vielä joku kaunis päivä me saadaan roudattua tuo sohva uudelleen päällystettäväksi ja homma senkun paranoo!
Lokki
Tuli muuten käytyä siellä Ikeassa uudemmankin kerran. Silleen niinku kunnolla. Ostin nimittäin sängyn, pari kirjahyllyä, laatikostoja ja pöytiä. Oli näetsen makuuhuoneen ja työhuoneeni vuoro.
Mun täytyy nyt manifestoida tässä valtavirranvastaisesti, että ikea rulexoi! Ne tollot, jotka väittää että sieltä saa pelkkää paskaa, joiden osat ovat mitä sattuu ja joita ei kokoa mensan puheenjohtajakaan, ei tiedä mistään mitään. Jos viitsii seurata ohjeita, niin niistä paljastuu suorastaan nerokkaita insinöörityön oivalluksia ja kaikkia osia on just sen tarvittavan verran, plus se yksi ylimääräinen ruuvi, sen hukkuneen tilalle. Ja juu, ne on lastulevyä ja vastaavaa puukuitua, mutta näytäppä mulle nykyaikana massiivipuinen uusiohuonekalu, joka ei ole "rustiikkia".

Samalla rakensin huoneen nurkkiin tubetrapit, ylenmääräisiä kuminoita syömään. Ihan nappasin puuhasta videonkin vallan. Paan sen jakoon, jahka ehdin editeerata ja saan vähän mittaustuloksia aikaiseksi faktakauhaan. Sillävälin voitte tuijotella pikakelausta huoneen kasailusta: