torstaina, syyskuuta 08, 2016

Paskaa, myrskyä ja kokonaisvaltaista kosteutta

Oli kyllä toudella jännät kauden lopettajaiset.

Pari viikkoa sitten mentiin ulkoilmakeikalle Kouvolaan. Taas oli keikka sillä pohjalla, että laitetoimittaja oli nimeltä ja maineeltaan etäisesti tuttu, mutta juurikaan muusta ei ollut mitään käsitystä.
Noh tapahtuma tapahtui ravintolarakennuksen terassin viereisessä puistossa, niin että sen terassin olis pitänyt toimia anniskelualueena. Noh pyynnöistä huolimatta lava oli rakennettu niin, että terassi jäi lavan sivuun, joten sieltä ei nähnyt lavalle. Eikä kyllä kuullutkaan. (Mitkä fillikaiuttimet?)
Ja se lava. No hohhoijaa taas! Sinne ei voinut työntää yhtään laatikkoa lukitsematta pyöriä, tai homma olisi mennyt ihan Marble madnessiksi. Se oli kierossa jokaiseen ilmansuuntaan. Eiku nyt liioittelen, koillisessa oli vähän tasaisempaa.
Ja trussirakenteet näyttivät enemmänkin joltain esiteknologiselta lentokoneviritelmältä. Mm. takastrussit olivat lavassa kiinni yhdellä! (1kpl!) kierolla pultilla, per tolppa. Sivukaide, jollain puusepän puristimella ja....
Tilatut neljä monitoria, olivat muuttuneet näemmä kahdeksi muovipurkiksi ja "etuvalot" makasivat subbareitten päällä alaviistossa.

-Ettekö lukenut sopparia ja tekniikantarve listaamme?
-No nämä meillä nyt on, eikö teillä oo omia?
-No nyt sattuu olemaan, mutta mitä jos ei oliskaan?
-...

Lava
Photo:Kimmo Lainesalo.

Raavittiin sitten Kuorkki tyhjäksi ja tehtiin ihan ite, alusta asti.
Niin ja niitten metalliportaat sinne lavalle, muttuivat sateella niin liukkaiksi, että niissä veti kunnon lipat kolme organisaatiomme jäsentä, itse mukaanlukien. Minä selvisin mustelmilla, mutta rumpali tyri snadisti ranteensa, just ennen keikkaa. Onneksi vain snadisti. Paniikkiratkaisuna kävin repimässä laitetoimittajan piuhapallerosta mikkipiuhaa ja punoin niistä jonkinlaista tarttumapintaa, niihin askelmiin. Arvatkaa vaan mistä piuhoista ne hanut aloittivat purkamisen... huoh.

Kun purussa ystävällishenkisesti annoin palautetta niistä hengenvaarallisista portaista, niin vastaus oli mukavan alentuva: "No saattaahan ne olla sateella liukkaat, heh. Näytäppä kuule mimmoset pohjat sulla on kengissä."
No näytin jäätikkövaellukseen suunniteltuja kengänpohjiani, niin ymmärsivät lopettaa sen mutkuilun siltä osin.

No siihen lavalle pukkas sitten alkuun myös jotain torvisoittokuntaa ja teatterishowta, sekä yks harvinaisen mukiinmenevä blues-akti, eikä niillä ollut mulle omaa CAT:ia, niin jäi se PA:n virittely sitten hoideltavaksi just ennen keikkaa. Samapa se toisaalta sille.
Siellä oli 2kpl jotain elämää nähneitä KV2 tolpannokkapönttöjä ja kauhee läjä matkaompelukonekotelon näköisiä DIY -subeja.
Jo ensi töräyksellä huomasi, että nyt joutuu hommiin. Vaiheistus kuulosti siltä, että näitä on joku joskus vähän korjaillu itte. Viiden minutin jälkeen leftistä luovutti joku elementti ja päätti ruveta särögeneraattoriksi ja ne subit ampu yllättävän hyvin siihen lavan eteen sellaisen kivan kujan, joka tipahti hämmästyttävän dramaattisesti heti, kun poikkesi keskilinjalta. Jonkun 300 hengen juhlatilan noilla olis voinu vetää ihan semiok:sti, mutta kun sitä sakkia tuli sinne puistoon sen + viisi tuhatta.
Olihan meillä toki omakin Nexon setti mukana, mutta sitä varten olis pitäny purkaa noitten setti alta pois ja mä en rupeis eniveis rakenteleen mitään äänitornia suoraan epätasaiselle nurmikolle.
Lisäksi sitten olis pitäny luovutaa alkuiltaan, meidän PA noitten käyttöön ja, no... multa ei suoraan sanoen luottoa riittänyt. Eikä meillä olis ollu mukana, kuin yks PS15 yläpää per puoli.
Lava2

Rakentelin niin omituisen master Eq:n että nauratti, itketti ja paskatti yhtä aikaa. Yhdellä vehkeellä leikkailin resonansseja ja komotuksia ja toisella nostelin isommin jotain ääntä taas esiin, pääosin samoilta taajuuksilta. Masteriin piti rakentaa aika villit kompuroinnit, ettei loputkin pöntöt räjähdä ja jotta sais edes jotain järkevää toistettua. No kolmannen biisin kohdalla se kuulosti keskilinjalla yllättävänkin järkevältä, tosin helvetin bassovoittoiselta (jotta sivuillakin aistisi jonkinlaista lämmöntapaista) ja se lefti rutisi tietty koko keikan ajan.

Kaikkein surkuhupaisinta tapauksessa oli, että niitten kuorkin kyljessä oli slogan, jossa luki:
"Next gen Prosound systems." Tätä kymiläistä lafkaa tullaan muuten tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Oli nimittäin tuo palautteen vastaanottokyky sillä mallilla, että peli on menetetty jo vuosikymmenet sitten. Yrittäisivät edes. Nyt tuli kaikkiaan 1/5. Ykkönen loppuillan roudausavusta.

Seuraavan päivän keikassa parasta oli se, ettemme olleet ko. lavalla. Nimittäin myrskysi ja minä en tykkää lentää kuin virallisten lentoyhtiöiden kamoilla.

Matkalla Syvälahden lavalle väistelimme tielle kaatuneita puita ja ihmettelimme romahtaneita sähkölinjoja ja sitä, kuinka paljon tuulenpuuskat keikuttavat pikku kuormuriamme.

Paikanpäällä oltiinkin sitten jännän äärellä. Ihan mahtava omistajapariskunta piti meitä hyvänä, mutta se ei paljon auttanut, kun sähköt puuttuivat.
Noh optimismin voimalla päätimme kuitenkin kasata kamat kännykän valossa, josko sähöt palaisivat sopivasti illaksi. No kello alkoi käydä jo iltaa ja sitten olikin päätösten aika. Pakko ilmoittaa bändille, ettei tarvi tulla ja yleisölle että nyt ei ihan lähde.
Osa oli ajanut jopa 400km, kauden vikalle keikille :´(
Kamat pimeässä takas autoon ja maistuisikohan tuotanoin olut?
Pimeys

Periaatteessa tämä urani ensimmäinen "No show" keikka olis ollut kauden viimoinen ennen syyslomaamme, mutta sitten tulikin tieto, että ens perjantaina olis Helsingissä yhdet firmabileet sekä ns. harrastekeikka Vallilan kyläjuhlilla. No me Kimmon kanssa kekattiin pikku kaljapäissämme, että jos vain majoitukset onnistuis, niin mehän tullaan raapimaan se Vallilan keikka ihan ilmatteeksi.

No se firmakeikka oli ja meni, ei siitä sen enempää. Mutta Vallila, no se olikin sitten jotain muuta!
Jos edellisenä viikonloppuna tuuli enemmän kuin miesmuistiin, niin tuollapa satoi enemmän, kuin kymmeneen vuoteen. Sitä vettä tuli koko illan siis ihan hel-ve-tis-ti! Onneksi lavaa oli raapimassa kasaan ihan helvetin kovaa ammattilaista, niin saatiin kaikki semikivasti kondikseen, siitä vedenpaisumuksesta huolimatta.
Lavan takakulmalle oli pykätty snadi teltta, jossa oli X32 tiskinä. Panin siihen failini ja otin yhteyden ipädilleni, jotta voisin mennä yleisön sekaan raapimaan jotain järkevähköä esille. Noh, sehän olis ollu sama asia, kuin yrittäis mennä suihkuun miksaamaan. Paitsi että tuossa suihkussa oli myös miljardeja ihmisiä sateenvarjoineen. Noh naapurikahvilan isännän juttusille, että pääsisinköhän istuskelemaan tuonne teidän asuntonne yläkerran parvekkeelle? Ja sehän sopi. Hän avasi ovea, toi jakkaran, tuhkakupin ja kylmää olutta. Huusin Kimmolle, että kääntää mulle fillin osoittamaan sinne yläviistoon ja avot! Onneksi siellä oli d&b:tä, niin ei tarvinu ruveta taistelemaan vielä PA:nkin kanssa. Toimi yllättävän hyvin. Se mikä ei vain toiminut yhtään, oli se että mun jo väistymään päin oleva flunssa, ei diggaillut yhtään siitä viisituntisesta läpimärkyydestä, joka osalleni lankesi.
Vallila
Tällä viikolla olenkin lähinnä juonut inkivääriteetä ja pelannut strategista ammuskelupeliä, tiukasti soffalla maaten.
On muuten ihan törkeen koukuttava ja mukavan haastava peli, jossa ei rynnimisellä pärjää!