maanantaina, elokuuta 31, 2009

Pyörällä päästään

Jokohan meidän kahden hengen taloudessa on tarpeeksi pyöriä?

Seinän vieressä nojailee uusin tulokas, Wheelerin maastomönkijä. Sitä pitää vielä vähän säätää. Esim. etuvaihtajalla ei tee miust mitään. Turhaa kuollutta painoa vainen on se. Kamalan jäykkä alumiinirunko siinä on, mikä ei oo välttämättä hyvä asia. Toisaalta se ei paina juuri mitään, mikä taas päinvastoin on.

Etummaisena huokuu parhauttaan toi mun rasvattu salama a.k.a Cresent. Näyttää jonkun silmään saletisti karulta ruosteläiskineen kaikkineen, mutta se on niin tikissä kunnossa ettei mulla ole koskaan kuunaan ollut parempaa pyörää ikinä. Tämän jos rosvo veisi, niin itku tulisi.

Tuon naisten helkaman fiksasin frendin naiselle. Ihan tikissä kunnossa, mutta makasi hyljättynä pyöräkellarissamme, josta pelastin sen kaatopaikkakohtalolta. Rälläkkää lukkoon, rasvaa ketjuihin ja ilmaa renkaisiin. Bueno järkipyörä puutteelliselle.

Sen takana möllöttää Mustaleskeni. Itse kasattu kruiseri. 7-vaihteinen napa perässä.
Raskas kuin synti, mutta kuinka pehmeää kyytiä se tarjoaakaan. Vauhti ei päätä huimaa, kun tämä on alla, mutta on tällä vedetty kepeästi suvisaaristoon ja takaisin.

Seuraavana telineessä köllii vaimolle viritetty Bianchi. (Mitäs meni kehumaan, että moinen olisi nätti. Sai semmoisen jo seuraavaksi päiväksi :) Että jos ihan kuntoilumielessä tahi kiireessä eksyy maantielle, niin tämäpä lähtee silloin alle. Uusia gummeja on se tosin vainaa. Nykyisillä ei oikein uskaltauduta mukulakivetykselle, sorasta puhumattakaan.

Sen takana nukkuu Vaimon Cruiseri. Pitkälti itse kasattu sekin. Viimeisin tuunaus oli laittaa eteen keulakoriste, jonka turbiini antaa virtaa valolle, joka valaisee ko. koristeen ensin siniseksi, ja kovemmassa vauhdissa punaiseksi ja on juuri ja juuri hienon ja kornin paremmalla puolella. Uus stonga pitäis laittaa, kun se meni naarmuuntumaan taannoin ikävästi ja ruoste hyökkäsi mokomaan välittömästi.

Perimmäisenä seisoo vielä Vaimon Kona Maastokekkulointiin, jonka taannoin pelastin kierrätyskeskuksesta ja panin tikkiin.

Kuvasta puuttuu vielä Nishikin hyvin palvellut hybridi, joka on kaverilla lainassa. Se on muuten poistolistalla. Mikäli jotakuta kiinnostaa, niin siitäpä oiva järkipyörä Halvalla.
Niin ja kellarissa odottaa vielä yksi kustom-maalattu mummonpyörä uusia renkaita.

Jos joku vielä tietäisi mistä saisi sellaisia tarroja, jossa lukisi:
"Kahdeksan autoa vähemmän" :D

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Kuulokkeita metsästäen

Muistin taas hetkittäin noissa kesän riennoissa, jotta olen harjoittanut livemiksaajan tointani vuosikausia ilman kunnollisia kuulokkeita. Studioluurit mulla kyllä on, kahdetkin, mutta niillä ei tee avonaisen rakeenteensa vuoksi hälyisessä keikkatilanteessa mitään.
No toisinaan tulee vastaan kisoja, jolloin pitää mennä tsekkitilanteet läpi äänentoistoa aukomatta. Tällöin yleensä paikan sepiltä on löytyneet ne alan standardit, Senkun HD-25, luurit. Ja ne on hyvät. Välillä taas siellä tiskin takana pojottaa jotain Kekkosen ajan peltoreita ja vastaavia. Eli ei voi tietää. Omat pitäis olla. Ne vaan aina unehtuu mielestä, kun on vapaalla.

Nonni, sanoista tekoihin. Budjettia varasin sen kaks sataa, paitti jos tulee vastaan ihan älyttömän hyvät, niin sitten venytetään. Kaikilla tuppaa olemaan siis ne Sennheiser HD-25 luurit. Mietin laittavani itsekin moiset, mutta kartoittavani kuitenkin muut vaihtoehdot, semminkin kun viimeksi olen ostanut kuulottimia melkein kymmenen vuotta sitten. Josko vaikka jotain olis tapahtunut saralla?
Päätin kuitenkin aloittaa niistä senkuista.
Helevettiläinen sentään. Saman mallin sisällä on niin mk:II ja SP ja I-II ja whatnott malleja. ja hintaskaala venyy 80-250€ Siis kaikki tämä saman mallin eri versioiden sisällä! Eikä mistään oikein selviä, että mikä on mikä ja miksi?!??! Muistaakseni kuitenkin Kruunuradion yrityspuolella osataan asiat ja ne edustaa monia muitakin merkkejä, eli sinne. Ai ettei enää ole koko yrityspuolta olemassakaan? eikä muutenkaan noita suljettuja luureja? Just.

No Soundatalla varmaan on jos jonkinlaista merkkiä ja mallia. Ainaski nyt tätä markkinajohtajaa? No polkaisen toiselle puolelle keskustaa, missä ilmenee ettei hyllystä löydy muita varteenotettavia merkkejä kuin Beyerdynamic ja malleina on hehkutettu DT-250 ja sit joku hifimmän näköinen jonka numerosarja ei jäänyt mieleen.
Joskus vuosia sitten eräs frendi (Moi Ville!) tyrkytti näitä 250, mallisia testiin ja parissa sekunnissa selvisi etten diggaa. Periaatteessa tosi hyvät juu, mutta keskiäänet on jotenkin pahvilaatikkomaiset. Niin nytkin.
Niin ja niissä toisissa malleissa ei sit ollu sitä honottavaa kekkaria. Itseasiassa niissä ei ollu keskiääniä juuri nimeksikään.

Jahas, olisko kulman takana DLX:ssä, tuossa musiikkitarvikkeiden alkossa...
Juu ei ollu heillä sitten taas kuin AKG:n hifiluureja. Näihinkään en ole ikinä tykästynyt. Monet hifistin runkkarit valittelee jos bassot ovat "osoittelevat" tai "korostuneet" Useat pitävätkin sitten näistä AKG:istä kovasti, mutta ei sekään oo hyvä, jos botne ei kuulu. Siellä tiskin takana näitä joutuu rusentaan korvaa vasten, jos haluis kuulla sitä subiosastoakin. Ei hyvä. Jotkut uudet halpismallit oli siinä kuitenkin esillä, niin ajattelin tyypata pikaiseen. No ne oli heti säröllä, kun vähänkään avasi hanaa.

Niin jäi sanomatta tarpeista myös se, että liveluurien pitäis herkkyydeltään olla sellaiset, että sitä hönkää saa vähän haikeammistakin kamoista riittävästi ja ääneenpaineen siedon pitää olla vastaavasti melkoinen. Ei se että niitä oletusarvoisesti pitäis luukuttaa, mutta välillä pitää ja toisinaan sitä tarvii kuunnella "mykästä" tai muuten vaan rupisesta kanavasta sirinöitä, sun muita pörinöitä ja osviittaa antavia juttuja hiljaisuuden seasta, jolloin volaa joutuu toisinaan vääntämään kaakkoon jotta se hiirenpieru kuuluis, samalla kun lavalla soittaa orkesteri.

Jaa no mitä sitten keksis. No se Verkkokauppa.com ruoholahdessa. Luulis sieltä löytyvän kaikkea hifistä multimediapelleilyyn. Olihan siellä. Tai olis ollu, mutta hyllyt oli tyhjinä. Mutta kas, kuunteluseinä löytyy lukuisine luureineen. Joku passiivimikseri siinä oli, mistä sai vääntää volaa niihin luureihin, joista osa toimi, osa ei. Ja ihan sama sikäli, koskapa se musa oli jotain general midi -pohjaista hevitilutusta kamalan sirinän, kohinan ja maahurinan säestämänä. Jep jep.

Tässä vaiheessa vasta muistin vanhat keikkaluurini, joista tykäsin kovasti. Sonyn MDR-7506 oli merkki noissa ja pitkäkyntinenkin tuntui pitävän. Jämäkkä olemus, taittuivat pieneen tilaan, soivat lujaa sekä tasapainoisesti ja muistaakseni silmälasikäärmeiden päähän istui pahemmin painamatta. Ja kukahan Sonya sitten kauppaa? Noh, ko. puljussa oli näppärästi nettikone vieressä ja eikun maahantuojaa selvittelemään. Tulokseksi tuli stadissa pari AV-alan pikkupuljua, joihin soittoa. Toisen numero ei ollut enää käytössä, mutta toisesta sain kiinni ihmisen, joka oli valmis tilaamaan mulle moiset. Mutta koska aika kultaa muistoja, niin olisin halunnut tyypata niitä ensin. No hällä olis ollut omat vastaavansa kyllä, että jos treffeistä sovittaisiin niin... Ja oma soitin mukaan.

Äh, miksi tän pitää olla niin vaikeata??? Juoksin siinä vielä pari liikettä läpi kostumatta mitään mistään malleista, paitsi että löysin vihdoin Senkun luureja myyvän liikkeen. Se oli F-Musiikki, malleja oli yks versio niistä kasvitosista ja hinta 199€. Lisätietoja en löytänyt eroista. Meinasin jo luovuttaa, mutta järki tuli vastaan. Tässä vaiheessa hoksasin soittaa Epulle, joka hetken mietittyään hoksas, että kipaiseppas Anttilaan!
Nerokasta! Ja siellähän niitä Sonyn kuulokkeita olikin. Ei vain näitä ammattimalleja. Eikä muuten tilata, kuului vastaus kyselyihini. Vittu pitäkää tunkkinne, oli ainoa ajatus enää mielessäni.

Syödäkin pitäis, joten painuin hakaniemen S-Markettiin ruokaostoksille. Tuolloin hoksasin että ei se ota, jos ei annakkaan ja kipaisin yläkerran Expertille. Siellähän kökötti hyllyssä aika lailla sellaisten etsimieni Sonyjen näköiset luurit, mallinumero vain oli mdr v500 DJ. Hintakaan ei ollut paha 89€. Oliskohan kyseessä kuitenkin samantapainen luuri, mutta eri kohderyhmä?

J: "Anteeksi, voisinkohan kokeilla näitä hieman?"
M: "Onkohan meillä testiyksilöitä?... Ei taida olla."

J: "Tämän paketin kyllä saa näppärästi uudelleen suljettua, että jos minä..."
M: "Juu ei kato, ei niitä voi silleen antaa testattavaks
i."
J: "Enhän mä voi hyvänen aika ostaa satasen luureja kokeilematta. Panen vaikka nenäliinat korvien päälle, ettei likaannu tai jotain..."
M: "Valitan mutta ei onnistu."

J: "* * * *"


Äh, antaa olla... Mutta hei! Palaan hetken kuluttua takaisin.

J: "Hei eiks teidän tuotteilla ookkin palautus oikeutta? Että jos ostan, enkä pidäkk..."
M: " Ei meillä kyllä ole."

J: "Äh ole ihminen! Mä oon kiertäny koko kaupungin etsimässä Sonyn luureja ja nää vois olla just ne oikeet ammattini harjoittamiseen, mutta kun en oo varma."

Jes, luovutusvoitto! Hän kytkee ne mulle soittimeen ja pääsen vihdoinkin tyyppaamaan.
Oikein hyvät päässä ja tiukka soundi, vähän kiree piikki yläkekkarissa ja bassot menee snadisti puuroksi kun luukuttaa, muttei pahat ollenkaan. Ei tosin niin hyvät mitä muistelin. Ehkei nää sit kuitenkaan. Pitää vielä tutkia, mutta jos ei muu auta, niin sit palaan tähän lähikauppaan ostoksille.
Kotona selvitän, että netistä ko luurit saa kuudella kympillä ja arvioitten mukaan kestävyyden kans on niin ja näin. No mutta sitten taas niitä 7506 mallin luureja hehkutetaan estoitta, eikä niitenkään hinta ole kuin 120€ ja kun ne halpikset oli soundillisesti yllättävän kelvot, niin vaaka alkoi löytää balanssiaan. Nyt odotellaan kustin polkemista saksanmaalta.


Aina nalkutetaan siitä, kun jengi ostaa Thomannilta yms. verkkokaupoista, eivätkä tue suomalaista kauppiasta, mutta hei kamoon. Minä yritin!

torstaina, elokuuta 27, 2009

Lokoilua, juoksetusta ja leijailua

Juu niin sitähän mun piti hehkuttaa, että Suomenlinnassa on hehkeitä piknikpaikkoja. Löydettiin näet erätukun, vaimikäsenytoli, alesta parilla kympillä semmonen reppu, jonka sivutaskussa on täys ruokailusetti kahdelle, liinoineen päivineen. Lisäksi siinä on isompi puoli, mikä toimii kylmälaukkuna evähille ja lisäksi oma lokeronsa pullolle, mikä sekin pitää lämmön tasaisena. Aika leuhkaa!
Sinneppä Suokkiin sitten vakiomestoille köllimään ja naatiskelemaan evähistä. Melko rauhaisaa.


Tämän lisäksi me ollaan toimittu kaverin kaverille koiravahtina. Kaks tommosta Epsanjan vinttikoiraa on kulkenut messissä. Todella hyväluontoisia otuksia... ja nopeita. Saatanan nopeita!!!
Noi otukset on hämmentävän täyspäisen oloisia, huolimatta karusta menneisyydestään. Espanjassa kun on tapana päästää huonosti metsästäneet tai kisoissa pärjänneet koirat päiviltä mahdollisimman raa´asti, kiduttamalla ja hirttämällä matalalle. Se nähkääs tuo onnea. Mulle onnen toisi, mikäli ko. ihmisiä hirtettäis vastavuoroisesti munistaan.


Alkuviikosta kävin ostamassa uuden leijan. Terkemmin sanottuna Delta - sarjan stunttivekottimen. Hitto että se on tarkka ja hyvälentoinen vehjes, ja nousee ilmaan hämmentävän pienessä puhurissa. Silmukat ja muut lähtee jo komeesti, mutta sen vähän mitä oon noita sakkaustemppuja treenannu, ei ihan vielä lähde kunnolla. Hobbypointista tosiaan hain -40% alesta. Ovh:87 €, olis kirpaissut, nyt ei niinkään. Kirjoittelin lisää aiheesta Wautsiin, mikäli rupes homma kiinnostamaan. Voin suositella. Siinä puuhassa unhoittuu maalliset murheet kummasti! Niin ja kivaa se on, vaikkei murheet painaisikaan.

maanantaina, elokuuta 24, 2009

Rokkiluolaa ja taiteiden yötä

On jotenkin koko ajan niin kova meno päällä, että postausten kronologia häiriintyy, mutta sou not? Kertaanpas kuitennii nyt, mitä muuta viimeviikolla tapahtui, paitsi sitä studiolla luuhaamista.

Tiistaina käytiin Kometan kanssa rokkiluolassa Liuhun luona kylässä. Kuten arvata saattaa, toimi kaikki oikein jouhevan leppoisasti. Ihmisiä olis saanu valua enemmän, mutta tuntuivat ne paikalle saapuneet diggailevan keikistä sitäkin enemmän. Keikan hurjin tapaus muuten sattui, kun Tero sytytti kesken keikan lavalla pikkusikarin palamaan! Kohahdus kävi läpi rokkiyleisön ja noin nanosekunnissa paikalla oli viljasiilon kokoinen portsari etsiskelemässä merkkejä terrorismista. Rokissakin täytyy nykyään turvautua äärimmäisiin konsteihin, jotta kaiken nähnyttä yleisöä onnistuttaisiin shokeeramaan :D

Perjantaina läksimme studiopäiväni jälkeen kirkolle katselemaan Ranskalaisten ilmapalloshowta. Olihan se aika messevää katseltavaa. Kauhee tungos siellä oli, mutta jotenkin on työn puolesta tuo pelisilmä hioutunut melko tarkaksi, niin löydettiin hyvät ja avarat spotit ihan tapahtuman keskeltä. Kuveja saapi katsella lisää Picasagalleriasta.

No siitä sitten shouvin jälkeen haahuiltiin ihmismassan mukana kamppiin, missä meitä odotti pari frendiä. Naatittiin vähän viiniä eduskuntatalon puistossa ja käytiin portaillaan pusukopissa pusuttelemassa. Tämän jälkeen päätimme kiertää töölönlahden kautta kallioon. Olen kyllä kuullut, että finlandiatalon hoodeilla hengaa taiteiden yönä paljon teinixii, mutten käsittänyt että sinne on rynnänneet koko suomen nuoriso. Huh, huh!
Kevyttä hengailua siellä kalliossa sitten, mutta kohtis aikaista kotiin menoa kuitennii.


Äh, vielä tapahtui seuraavinakin päivinä vaikka ja mitä mielenkiintoista, mutta nyt täytyy lähtä tuonne reaalimaailmaan kartuttamaan lisää kokemusperää. Palataanpas asiaan myöhemmin. Mä lähden ostaan uutta leijaa ny! On nähkääs sesonki murroksessa ja hyviä taitoleijoja saa alan liikkeistä puoleen hintaan. Boh!

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Döhö döhö, sanoi otsikko

Torjantai ja perjantaipäivät menivät leppoisissa merkeissä studiolla. Kiva kun siellä on uus tehomäkki, jonka myötä piti myös päivittää UAD:n prossukortit. Nyt voi paiskoa Neven kanavia, pultekkeja, sun muita soundinlämmittäjiä kehiin surutta.
Itse miksausprosessi on ollut tähän asti harvinaisen vaivatonta. Tietty alkuun oli vähän ihmettelyä raitojen kanssa, että mikä se tämmönen "kattila" raita on ja mikä on moisen soundin syvin olemus. Tai entä sitten instrumentti nimeltään "Bylsin".
Noh jätkät on nauhoittaneet matskun hyvin, biisit on loistavia ja sovitukset ilmavia, niin mikäs niitä on miksaillessa. Cleaning Womenissa ei oo todellakaan ole kyse vain naisiksi pukeutuneista miehistä, jotka soittavat pyykinkuivaustelineitä. Kyseessä on mielestäni yks maamme kovimmista bändeistä.
This is the sound of Cleaning Women

Juu, u. Se siitä tälläkertaa. Nyt on ulkona sen verran hieno keli, että lähdemme vaimon kanssa kalalle. Illemmalla käyn fiksaamassa studiolla vielä yhden biisin siihen kuntoon että voin ens viikolla aloittaa biisin soundin muokkaamisen puhtaalta pöydältä. Biisi on sieltä isommasta päästä yli kahdeksallakymmenellä raidallaan.

torstaina, elokuuta 20, 2009

Pyörät pyörii

Täällä sitä studiolla lusitaan ja venaillaan että pääsis hommeleihin. Menin heti kärkeen tekeen sellaisen mokan, että panin erään isomman siirtohommelin käyntiin koneella, mikä hidastaa kovoa sen verran, ettei logic jaksa pyörittää biisiä samaan aikaan. Nyt se on mennyt eteenpäin noin kolmasosan, niin ei viittis keskeyttääkkään. Noh blogataan silti, vaikka tää mäkin uus snadi kiippari onkin saatanasta.

Eilen fiksasin vaimolle sitä Bianchin kilpuria kuntoon. Siksi eilen, kun toissapäivänä meni hommat vähän pitkäksi ja ainoo pyöräkauppa, mi oli auki oli toi suomen polkupyörätukku. Mä olen asioinut tän vuoden puolella ko. liikkeissä noin kahdeksan kertaa, ja vain kerran olen poistunut jotain kainalossa ulos. Silloin kyseessä oli renkaat, jotka mun piti penkoa nurkan periltä ihan itse, kun myyjä väitti ettei niillä ole sopivia. Kyse oli tuolloin ihan perus 26" renkaista. Noh eräällä toisella kerralla niillä ei ollut yhdessäkään myymälässä 24" renkaita Jopoon. Siis tähän maamme yleisimpään pyörämalliin!!!
No nyt menin kysyyn tankonauhaa. Valkoisena kiitos.
"Ei oo ku mustana"
No entäpä vaijerisuojia, valkoisena sitäkin kiitos.
"Ei oo ku mustana"
Maantiekelpoista valkoista perus penkkiä?
"Ei oo ku mustana"
Pitäkää tunkkinne ja ylihinnoitetut inseranne saatana.
No mutta onneksi stadissa on niinkin hienoja pyöräliikkeitä, kuin Ecobike, jossa saa varaosia, palvelua ja tietotaitoa. Kaupasta lähtee aina hyvällä tuulella ja jos sillä ei oo, niin se tilaa tai kertoo, mistä saa. Niin ja myyjä myy sulle mitä sä tarviit, eikä sitä mitä sä luulet tarvitsevas.
Toinen huippu mesta on Fillarikellari. Ja sit on vielä Mountainbike shop, jonka palvelun taso on tosin laskenut sen vanhan patun jäätyä pois kuvioista, mutta asiantuntevaa sakkia siellä on hommissa eniveis.
Pyörä-2
Jahas, valmis. Eiku basarin kopinaa kuunteleen sano...

keskiviikkona, elokuuta 19, 2009

Kiitos nyt tästäkin 1976-2009

Törmäsin taas vaihteeksi näihin surkuhupaisiin "Kiitos"paitoihin. Tiedättehän ne talvisotaa ihannoivien leijonakorullisten miesten kantamat vaatekappaleet.
Tulipa siinä sitten myöhemmin paskalla istuissani fundeerattua että jos sotia pitää muistella, niin eikös sitten kannattaisi vähän laajentaa skaalaa muihinkin merkittäviin vapaustaisteluihin? Miten olisi esimerkiksi:

"Never forget: Veljes-sota 27.01.1918-16.05.1918"

Tai sitten nuijasota, jossa talonpojat vittuuntuivat aatelisten ja sotilaitten riistoon.
Noh eipä tarvinnut kuin mainita chatissa asiasta veljelleni ja kohtapa paita olikin jo suunniteltuna!

Tämä jatkaa hyvin paitojen sarjaa joita ollaan broidin kans kehitelty. Viimeksi pöllittiin isän vitsi ja painettiin paitoja Miles Davis fontilla. Sillä erotuksella toki alkuperäiseen, että paidoissa lukee nyt Miles Tavis.





Ainakin nää on hauskempia kuin tämä taannoinen älynväläykseni :D

Ja jos nämä kyseiset mallit mursivat pukukoodisi, niin Miles Tavis painopohjajutskia on kuulemma vielä muutama jäljellä ja Ciitos paitoja tehtaillaan, mikäli tilauksia tulee silleen kivasti, ettei mene hommat miinuksille. jazmanaut ÄT gmail.com on osoite, johon voi riivata asian tiimoja.

Jazmanaut vastaa, kun kysytään

Edellisen postauksen tiimoilta tuli kommenttilooraan kyselyä, joka koskee sen verran teknisluontoista asiaa, ettei tullut mieleenikään että se jotakuta kiinnostaisi. Eikä kyse ole todellakaan lukijoitten aliarvioimisesta, päin vastoin. Minä nyt olen tällainen sisältö-ennen-muotoa tyyppi. Tekniikasta tiedän ja otan selvää vain sen verran kuin se on ammatinharjoituksen kannalta tarpeellista ja pitäydyn ohjenuorissani: "Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä" Sekä: " Tyhmän kannattaa pitää hommat yksinkertaisina".

Eniveis, kyselkää toki, jos tulee kysymyksiä mieleen. Kyllä minä sitten yritän vastailla parhaani mukaan. Sitä en tosin takaa että asiat siitä yhtään selkenisivät.

Jazmanaut vastaa:

Kerrohan nyt vähän, mitä teet signaalille, lisäät sen bittisyyttä?
Polarisoit sitä?
A/D muunnoksia?
Bändi käytti analogikamoja?

Enpäs kelannut kenenkään kiinnostuneen näinkin teknisistä jutuista, mutta nyt kun pyysit:

Signaali vedettiin analogietuasteiden kautta suoraan protoollsille 16bit/48kHz näytteenottotaajuudella.
Tää on riittävän hyvä signaali mulle lähes kaikkeen. Ehkä klasarikaman ja muun suuren dynamiikan omaavan materiaalin kaipaisin tarkempana.
Bittisyyttä on turha sorkkia erikseen. Plugarit ja softa hoitaa sitten "ylikellotuksen" aina tarpeen mukaan automaagisesti prosesseissaan. Tietty loppumatsku käännetään CD formaattiin 16/44.

Polarisointi termi tarvii vähän lisäselvitystä. Meinataanko sillä audiosignaalin vaiheistusta? Toisaalta esimerkiksi kaistanpäästösuodinhan on yhdenlainen polarisaattori, riippuen tietty siitä onko tuollaista sanaa edes olemassa?

AD/DA muunoksia miksauksessa tarttee nykyaikana aika vähän, kun toi plugari osasto on nykyään niin messevää, ettei kamaa tarvi kierrättää ulkoisen raudan läpi kuin ihan spesiaalitilanteissa. Nykyään on onnistuttu mallintamaan käsittämättömän hyvin sellaisiakin kaaosteoreemia kuin plate-kaiut ja nauha-delayt.

Workspace

tiistaina, elokuuta 18, 2009

Siivoushommia

Mahottoman kiehtova miksausprojekti on aluillaan. Olen läppärillä editoinut valmiiksi Cleaning Womenin uuden levyn raitoja, jotta pääsen torstaina studiossa suoraan soundinvääntöhommiin. Todella virkistävää saada alle projekti, joka poikkeaa soundillisesti todella radikaalisti kaikesta totutusta. Kiljuämpäri soundaa erille, kuin normaali bassorumpu ja kurkkupurkista rakennettu banjo omaa hippasen erillaisen klangin, kuin Stratocasteri. Puhumattakaan pyykinkuivaustelineistä ja muista itserakennetuista instrumenteista, joille ei maapallolta löydy vastineita.

Se on kans tässä projektissa hienoa, että pojat tajuaa äänittämisestä sen verran, että pystyivät pajallaan siihen itse. Meinaan että olis voinu mennä äänittäjällä sormi suuhun perus-studiossa noitten mööpeleiden kanssa. "Jaa mistäs tää kuuluu mikittää?" Ainakin itselläni olis ollu pähkäilemistä ja mä sentään oon pyöriny jätkien kans erinäisissä hommissa jo tovin.
Tero2

maanantaina, elokuuta 17, 2009

Vettä ja ilmaa

Vaimo sai eilen todella loistavan idean: Mennään hengaileen kalojen kans. Noh tuumasta tekoihin ja lintsin sealifeen. Siä oli niin pirusti kaikennäköisiä veden eläimiä, normaaleista epäsellaisiin. Hait nyt ovat ihan tavanpuolesta hienoja otuksia ja meduusat oli livenä vielä hämmentävämpiä, kuin telkkarista, mutta omia suosikkejamme olivat rauskut, nuo vesiemme iloiset leivoset. Kaikkein vekkulein oli kuitenkin ampujakala, jota me kiusattiin yksissä tuumin. Kas kun sormea liikutteli akvaarion yläpuolisissa oksistoissa riittävän hyöteismäisellä tavalla, niin tämä vedenelävähän ampui hämmentävän tarkasti vesisuihkun kohteeseen. Joku pikkupoika säikähti puolikuoliaaksi, kun Heidi oli maalivuorossa ja tämä pahaapelkäämätön poju tuli katteleen mitä me touhutaan. Sai sitten roiskeet naamalleen :D
Alien

No kalojen ihmettelystähän tuli valtava nälkä, mi tyydyttyi Weeruskassa. Nomnom, sano!
Sielläpä seuraamme liityi kaveri, josta kolmisin suuntasimme pasilan urheilukentille lennättämään leijoja. Oli taas kyllä niin siistiä puuhaa, että tässä ihan toivoo tuulista syksyä!



Huomenna pitäis mennä piiitkästä aikaa On The Rocksiin miksaamaan Kometaa. Rok, sano...


sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Flow pojat

Perjantaina jäin jumittamaan plutskujen audiovirta-remiksiä ihan viimetinkaan, kun huomasin että sitähän pitäis lähtä Flow-festareille tsekkiin. Onneksi sade näytti etäiseltä eikä matkaa ollut pitkälti, joten nappasin cresentin alleni ja viiletin festarialueelle just sopivasti.
Bändin kaverit oli mestoilla nimittäin samalla kellonlyömällä, itseni kanssa. Lappu kaulaan ja etupäähän leikkimään Rööningin kans. Oli sinänsä sääli että lavalla oli niin erikoiskokoonpano: Hulppeat kuus vokalistia ja seitsemän soittajaa, niin aattelin että tyhmän kannattaa pitää homma simppelinä, enkä edes pohtinut vakavammin ottavani käyttöön niitä kaikkia avalonin, dbx:n etc. etusia ja erikoismeininkejä. Rivistä pantiin debban 160 (perus)kompuraa, kun niitä oli riittävästi. Ne on oikeestaan vähän niinku inva-kompuroita: Vain tavittavat kolme nappia, iso ja selkee mittari, kestää kovaa käyttöä, eikä laadussa ole pihistelty.
Siinä tupakkia aikamme polteltiin ja vaihdettiin kuulumisia, jonka jälkeen singahdin lavalle kahteleen toimintaa. Vähän jotain yrittivät murista, kun lista meni joiltain osin uusiksi, mutta sitähän sattuu, kun on uus kokoonpano, joka eli vielä viimehetkiin asti.

Juho

Oli muuten kesän ekat festarit, missä oli kunnolla aikaa säätää ja tsekata ja ylläri pylläri kaikki aika meni taas ja vähän ylikin. Onneksi jengi valui alueelle laiskasti, niin pysty raottaan pinkkaa ihan oikeestikin. Hyvältähän se soundas, niin ei stressiä siltäkään suunnalta.

Oi pojat

Vaimokin oli tulossa kovasti keikalle ja siirtymistään helpottaakseni kävin ihan vartavasten tsekkaamassa vippiportilla, jotta hänen passinsa salettii löytyy, mistä pitää ja näin vakuutettiin. Noh kun vaimo tulee viimetingassa ko. portille, niin hälle ilmoitetaankin että se on pääportilla, joka on siis toisella puolella koko aluetta. Noh siellä taas tietty kerrotaankin, että passi on siellä vippiportilla. Ja eiku takas. No siellähän se oli ku pitikin, mutta sitten kun hän on tulossa sisään, niin hälle kerrotaankin että sillä pitää mennä pääportista. Vaimo on pieni, ihana, söpö ja herttainen, mutta oli kuulemma isot poket vaan lennelly oikealle ja vasemmalle, kun hän oli raivannut itsensä sisään siitä lähimmästä sisäänkäynnistä... ja missannu keikan enivei.

Jasse ja Reiska

Mun puolestani keikka meni mainiosti, valomiehellämme ei niinkään. Toinen valotiski meni juntturaan kesken keikan ja jätti kaikki parrit posottamaan täböllä. Noh onneksi oli päivä, eikä yö.

Pallo
Kaikesta pikkuharmista huolimatta festarit oli yhdet parhaiten järkätyt, mitä oon ollu todistamassa. En kauheesti jaksanu kyllä illemmalla mitään bändejä ihmetellä. vanhuus iskee tai jotain. Mika vainion solut puhdistavaa noisea tuli kyllä vähän diggailtua, mutta muuten loppu ilta meni paskaa ja kaljaa jauhaessa, kavereitten kanssa. Lauantaina en edes jaksanut vaivautua paikalle, vaikka setuppi olis ollu mielenkiintoisempi, kuin perjantaina.
Ihme
Tänäänhän tuolla ulkosalla sataa, niin mepä kelattiin lähtä sealifeen katteleen enemmän vettä. pulipuli!

torstaina, elokuuta 13, 2009

Niitä näitä

Eilen tuli oltua piiitkästä aikaa kutosen äänessä. Alun perin piti olla Raappanan ja soundexplosionin keikka, jonka johdosta pojat valittelivat sitä, ettei liksa riitä mun palkkaamiseen ääneen. Noh kilautin kaverille ja änkesin itseni duuniin. Sama keikka, eri maksaja. No ennen keikkaa ilmenikin että Raappaana on sairaana joten jätkät oli hoitanu Jukkapojan paikkaamaan. Näppärää sikäli, että bändi pysyi samana, solisti vain vaihtui.
Jätkät vetivät puolitoistatuntisen messevän reggae setin. Oli lystiä kovasti! Pojat soitti kuin kuninkaat (miten kuninkaat nyt sitten soittavatkaan) ja itsellänikin oli kivaa nappuloiden takana.

Nyt naputan blogia ko. mestan bäkkärillä jälleen talon vahtina. Täällä on harvinaisen hiljaista. Mestassa on nähkäät Kraftverk-keikan jatkobileet ja bändi vääntää tien toisella puolella keikkaa täysillä.

Huomenna on pesti Flow festareiden aloitusakti Oi pojat miksaajana. Kyseessä on eräänlainen reggae/hip-hop superkokoonpano, jossa on tyyppejä kautta linjan Soulcaptain bändistä explosioniin ja mikinvarressa heiluu niin ASAa, Puppaa, Raappanaa, Laineen kasperia ja vaikka ketä. Mielenkiintoista on tuloillaan.

Jos ens viikolla sais eteenpäin Bianchi projektia. Vaimolle tulee slicki maantiepyörä alle.
Sittenpä ajetaan kilpaa Porvooseen ja vaikka mihin.

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Pörring allover

Lördis meni vähän vasurilla. Olimme nimittäin Akaalla Reiskan bändin kanssa vasenkätisten festareilla. Siellähän tuntui ens alkuun olevan aika jännä kohdeyleisö, mutta löytyihän sieltä nuorisoakin keikan aikana lavan edustalta. Oli vähän pienehkö lava ja jotain alimitoitettuja HK:n purkkeja tolpan nokassa. Roudaus väkijoukon läpi ja ruokana makkaraperunoita makkaralla ja miksauspiste jossain kaljateltan takana, mihin ei oikeesti kuulunu yhtään mitään. Noh koska olin edellisenä päivänä siinä määrin sisuuntunut vähän kämäsistä soundeista, niin jumaliste että nyt kompensoin oikein kunnolla. Koko keikka meni ravatessa mikserin ja lavan väliä. Välillä suuntailin PA:ta paremmin ja välillä jouduin heilumaan lavallakin, kun mikkien suuntaus ei pitänyt. (Kyllä, se mikki oli haitsun alla ihan tarkoituksella sinä ruoja ;) Ja hyvähän siitä tuli, kun oli pakko, prrkle!
Auto oli kohtalaisen tehokas tetris, kun meillä oli messissä tuuraavan kiipparistin lepat ja pelit.
Pakkaus

Eilen nappasimme vaimon kans pyörät alle ja lähdimme polkemaan keskuspuistoon, epämääräisenä päämääränämme Haltialan maisemat ja vantaankosken pauhu.
Oli matkalla kaikkea ihmeellistä ja kaunista, kuten kerros-sieni ja päämääräkin löytyi.

Shrooms

Siinä haltialan kartanolla paistettiin sit makkaraa ja ihmeteltiin eläimiä. Luontopolkua rantaan ja koskea kokemaan. Oli muuten mukavata! Voin suosittaa lämpimästi. Stadi on kyllä siitä mahtava paikka, ettei tarvi kauaa polkea, niin sitä voi löytää itsensä ihan landelta, pellosta.

Sign

Nyt vien vaimoni syömään johonkin herkkuraflaan. On hänen viimeinen lomapäivänsä.

Huomenna sen verran duunia, että Raappana & Soundexplosion bänd olis kutosella.
Just kuulin Epulta, että joku oli kaatanut tuopin mikkilodjuun, mikä havaittiin vasta viikko tapahtuman jälkeen. On kuulemma aika haikee täten mikkivalikoima. Noh kohti uusia haisteita, sano...

lauantaina, elokuuta 08, 2009

Teknistä läpändeeriä

Jurassic rock oli ja meni. Kiva kun oli vaihtoaikaa oikein kunnolla ja ehti ihan syömäänkin ennen keikkaa. Tosin se vanha viisaus että kaikki käytettävissä aika menee, oli se sitten vartti tai tunti, piti paikkansa nytkin. Oli jotenkin haikeeta tehdä hätäpäissään kymmenessä minutissa linjatsekkiä, kun sen lavan kytkemiseen meni jotenkin iäisyys.

Oli kyllä vaikein PA ihan miesmuistiin. Siellä oli jotain kasari RCF- torvikommuutteja lavan sivuilla. Master eku oli kyllä toosi villillä käppyrällä ja tiskinkin säädöt oli aika radikaaleja. Siltikin ja senkin vuoksi homma ei meinannu läjääntyä oikein millään. Bassoa tuli lavan suuntaisesti ihan hyvin kyllä, mutta heti keskilinjasta poiketessa kaikki hävis tyyten. Eikä asiaa auttanut kyllä sekään, ettei bändi kuulemma kuullut lavalla mitään.
Oli muuten tyrmistyttävää kuunneltavaa, kun menin auttamaan purussa kiipparistia, kysyi hän ihan asiallisesti monitorihenkilöltä, miksei hän saanut haluamaansa lujempaa monitoriinsa, kuului vastaus ensin: "Sulla taitaa olla kuulo menny?" Ja kun hän vakuutteli että ei kun ihan oikeesti sieltä ei tullut oikein mitään oli seuraava reaktio jotta: "Hei mä en jaksa kyllä kuunnella tollasta vittuilua yhtään!" Kannattais tarkistaa asennettaan ja paineensietokykyään tarkemmin. Ei täällä olla kiusallaan vaan ihan yhteistyöllä nää hommat tuppaa meneen. Ja jos ei kamat tai taidot riitä, niin ei siinä mitään, mutta pidetään edes se henki korkeella jookos?

No mutta jengi oli messissä ja pomppi villinä, mikä on kuitenkin aina se pääasia. Niitä vartenhan me ollaan duunissa.

perjantaina, elokuuta 07, 2009

Mikkeliin mänijöitä Oulusta

Oulussa on ollunna lystiä, ikävä kyllä lysti muuttuu työksi tänään.
Mitäs täällä, mahti kelit ollu koko viikon ja päivät on täyttyneet leppoisalla puuhailulla. Kaloja ollaan narrailtu, porukoitten kaa leikitty ja kavereitten kanssa patioitu. Äiti vihjas alkuviikosta, että kunnon grilli olis kiva. Silläpä haettiin kaupasta kasa tiiliä, laastia ja muuta asiaan kuuluvaa ja muurattiin moinen koko perheen voimin, oikein vimpan päälle. Tuli muuten hieno ja hyvä!


T
iistaina käytiin vetämässä jokavuotinen Staalinin Urkujen kuulemakeikka hietsussa. Oli niin hyvät kelit että kasattiin kamat ulos nurmikentälle. Oli lystiä soittaa ja iloksemme paikalle valui tosi kivasti jengiä. Zoomi nauhoitti häppeningin ja soundi oli akustisesti todella hyvä. Ei tule paljon ensiheijasteita nurmikosta ja metsiköstä. Oli myös siistiä todeta, miten isän soittotatsi on sydänremontin jälkeen herkistynyt mahtavasti. Soittonsa oli paljon irtonaisempaa ja kevyempää, kuin ennen. Kummasti se pelaava verenkierto näköjään vaikuttaa vähän kaikkeen.



Nyt pitää mennä tekeen evähiä junamatkalle. Kuus ja puoli tuntia olis istuskeltavana Mikkelin Jurassic rockiin. ASApa se siellä ja yötä myöten stadiin. Tulee piitkä päivä, ennen kuin meikäJasse on kotosalla tutimassa.

Jaa, enhän mä tätä ehtinytkään postata ennen lähtöä, mutta nyt hengailen Mikkelin torilla perse puuduksissa wlan-verkon äärialueilla ja venailen, että bändi saapuu kaupunkiin ja poimii itseni kyytiin. Kohta rokkialueelle ja rok rok.

maanantaina, elokuuta 03, 2009

Matkustus kertomus

Viime viikko meni Raahessa lötkyillessä. Anopille käännettiin peltoa ja appiukolle muurailin kivijuttuja päällekkäin. Kalassa on satuttu ja saunottu niin maan perusteellisesti.
Pihalla hengaa pari siiltä, jotka tuhisee muka uhkaavasti, kun meidän kissa haluis tehdä tuttavuutta. Kirppareilta on löytynyt sitä, sekä jonkinverran tätä.

Perjantaina junailin itseni Tampereen kautta Turkkusen laiturifestareille miksaamaan ASAa ja jätkiksiä. Ekaa kertaa puikotin moista ryhmää. Onneksi suurin osa bändistä oli ennestään tuttuja, niin pystyin heittään etukäteen suuntaa antavat eekuut tiskiin, kun meinas vaihto mennä ihan helvetin hektiseksi. Jälleen kerran vähän pieni lava ja naurettavan lyhyt vaihtoaika. Eipä siinä hyvin se lopulta meni. Siitä syömään ja sedulaan johonkin Apolloon tms. reiskan ryhmän kanssa. Kelattiin ensin, että oltais menty kasaan kamat hyvissä ajoin ja tehty linjatsekki pois kuleksimasta, mutta ravintolapäällikkö oli sitä mieltä, että täällähän ei mitään tsekkailla perkele vieköön, siitähän voi kaljanmyynti heiketä. Kannattaako sitä päästää bändejä taloonsa jos vihaa livemusiikkia ja muusikoita? No kaikki pantiin sit ennen keikkaa toimimaan, tietty kun on pakko niin hoidetaan mutta kuitenkin vitutti vähän.
Varsinkin kun pääsi unohtumaan sellainen vanha viisaus että "kiire ei lopu juoksemalla"
Siinä lavalle rynnätessäni jotain mikkiä suuntailemaan, niin hahmotin pimeässä lavan reunan sijainnin väärin ja venäytin nilkkani kivuliaasti. Oli muuten avuton olo myöhemmin katella sivusta kun muut roudaa. (Ei noin, pankaa toi tonne ja kääntäkää se keissi kylelleen...)
Noh siitä sitten aamuyötä myöten hernerokkasumun läpi helsinkiin, missä kaapelilla vaihdettiin bussia, johon nousi asan lisäksi Nopsan pumppu. Perse puutui tanakasti, näet Kajaanin pipefest on pitkän matkan päässä. Onneksi perillä sai otettua tirsat ennen keikkaa. Itse keikki oli suksee, vaikka päälle sattui rankkasade. Mutta jengi tuntui saavan siitä vain lisä energiaa.
Eilen saavuin Ouluun ja täällä lillutaan tämä viikko. Kalassa nyt ainakin pitää käydä ja sen semmoista öllöilyä.
Fist
Tänään käydään soittamassa jokavuotinen Kuulema. Eli Staalinin urut soittavat taas freemetakkaa hietasaaressa.