keskiviikkona, syyskuuta 02, 2015

Aikakauden päätös

Heipiö!

Taas tuli yksi etappi täyteen, nimittäin pitkäaikainen ihanuusorkesterini Sound Explosion Band, pani pillit pussiin määräämättömäksi ajaksi.
Jukka Poika, tuo bändin päätyöllistäjä hakee vaihtelua soundiinsa uuden, pienemmän kokoonpanon kanssa. Se kitarampaa soittavampi Hulkkonen muutti Norjaan ja Bommi Tommi lähti maailmanympärysmatkalle. Bändi ei siis ole kuollut. Se vain haisee vähän hassulle, joten pitää vähän tuulettaa.
Bändi
Vuosien varrelle osuu kyllä massiivisen paljon niitä hyviä ja ikimuistoisia keikkareissuja. On tullut kierrettyä ihan ihme kuppiloita just siellä kuuluisassa hevon vitun korvessa. Odotukset ovat olleet ihan nollissa, mutta sitten illan keikka onkin ollut taas pitkässä sarjassamme: "Ihan paras ikinä!"
Myös suomen kaikki isoimmat lavat on otettu haltuun, oli ne sitten klubeilla, tahi festareilla. Myös pari mahtavaa ulkkarikeikkaa ollaan heitetty Norjan ja Tanskan Reggaefestareilla.

JP & SEB
Mieletön määrä hyviä tilanteita, ihmisiä ja oppia on jäänyt mieleen. Ja tiedän kyllä että kaikkia aina kiinnostaa ne kamalimmat keikkakokemukset, mutta niitä teidän pitää ikäväkyllä kelata vanhoista postauksistani. En mä ole niitä pantannut. Tapanani ei ole haukkua turhaan, mutta asiasta saa sanoa, hyvässä kuin pahassakin. Painotus toki aina hyvällä.
Se etten niitä nyt ala esille nostelemaan, johtuu yksinkertaisesti siitä, että moisia on turha jäädä jälkeenpäin murehtimaan. Puutunutta jalkaa ravistellaan ja jatketaan matkaa.
Lahti
Ylen arenalta löytyy muuten viimekeväällä Tohlopissa taltioitu Jukka Poika & Sound Explosion Bandin keikka. Allekirjoittanut hoiti sekä salisoundit paikanpäällä, että loppumiksauksen täällä omalla Kesthouse -studiollani. Snadi sääli, että siihen on lätkäisty ylellä päälle vielä aika tanakka masterkompressori, mutta se lienee kompromissi sen puolesta, että soundi raikaa kivasti television omistakin kailottimista. Musiikin hengittämisen kustannuksella tosin.
Vappen
Mitäkö nyt sitten? No mä jatkan entiseen malliin masterointi ja miksaushommia pajallani.
Samalla vedän YO-Talon tekniikkaa ja käyn työntelemässä laatikkoa eri firmojen huppari päällä, hyötyliikunnan merkeissä.
Keikoille saa ja tulee pyytää. Pidemmät pestit on aina suotavia, mutta ihan yksittäiskeikatkin huomioidaan.
"Muuten kyllä, mutta kun mies asuu siellä Tampereella" Ja höpö höpö! Mun ammattiini kuuluu matkustaminen. Täältä pölähtää suurimpaan osaan aktiivisinta keikkasuomea parissa tunnissa.
jazmanaut sinne gmailiin, niin  kyllä lähtee!

Skumppa
Lähettäjä Jukka Poika
Lähettäjä Jukka Poika

keskiviikkona, elokuuta 26, 2015

Lapsiveteraanisairaala ja muita hankkeita.

Sori, mutta nyt ei tule keikkakokemuksia, tai audioläppää.

Kun minä olin lapsi, niin kouluissa oikein kilvoiteltiin hyväntekeväisyyden määrässä.
Oli nälkäpäivää, taksvärkkiä ja jos jonkinlaista pelastetaan afrikka häsmäkkää. Välillä jäi agendakin tekemisen meiningin jalkoihin, mutta siitä tuli sellainen hyvä draivi ja fiilis, että puutteessa eläviä autetaan, vaikka se tietäisikin näkkärilounasta kerran vuodessa. Ja mikä tärkeintä, se herätti tietoisuuden siihen, että muualla maailmassa ei ole asiat välttämättä niin hyvin, kuin meillä. Ei lähellekkään. Kavereiden, luokkien ja koulujen kesken oikein kilvoiteltiin siitä, ketkä kerää eniten rahaa hyväntekeväisyyteen.

Nyt kun hädänalaiset pyrkivät rytinällä parempiin oloihin, joissa he perheineen eivät vaikka hmm... kuolisi, niin panee miettimään, että mitäs meidän sukupolvelle ja sille tekemisen meiningille oikein on keski-ikäistymisen myötä tapahtunut?

Ei osata asettua toisen asemaan sitten yhtään ja omasta elintasosta ei toudellakaan tingitä toisten hyväksi, edes sen tuopillisen verran kuussa. Ei itseasiassa edes pirkkaolut tölkin!

Viimeisimpänä luin tänään rakkaan uuden kotikaupunkini, suomen parhaaksikin kaupungiksi äänestetyn Tampereen sanelman siitä, ettei tänne voida pystyttää pakolaisten vastaanottokeskusta, koska: "Ei löydy sopivia tiloja". Äärimmäisen osaavaa henkilökuntaa toki löytyisi, mutta nyt ei vaan voida oikein mitään. Siis nämä ihmiset tyytyisivät vaikka makuupusseihin ja telttoihin, mutta yhdellä suomen vauraimmista kunnista ei ole osoittaa tiloja!
Muunmuassa sanat: Häpeällinen, raukkamainen, velttoilu, vastuunpakoilu ja selkärangattomuus, tulevat etsimättä mieleen.
Heitäppä kantasuomalainen keihästä oikein pitkälle, niin saat tontin ja joku sponsoroi siihen kelomökin.

Miksei humanitäärisellä hädällä ja vaikka moraalisella ylemmyydellä voida kilvoitella muulloinkin, kuin nenäpäivänä ja lastensairaalaa kasattaessa.
Kuntien pitäisi oikein elvistellä toisiansa kumoon sillä, että meidän pitäjässä autetaankin näin ja näin monta pakolaista; Kattokaas tätä meidän omaa pikku Sharifaa, kuin se oli ennen ihan nuhjuinen ja kuoleman kielissä. Nyt sillä on nätisti rusetti päässä ja mustamakkara maistuu!

Ja hei. Milloin joku isompi ongelma on poistunut sillä, että katsotaan toiseen suuntaan ja ollaan, niinkuin mitään ei oliskaan? Ehkä joku toinen hoitaa homman. No kun ei hoida... yksinään!

Tulva sarjis

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2015

Tahkosta ja sen kiertämisestä

Menoja ja tuloja olen uhkaillut päivitellä jo tovin.

Tuli taannoin kysely, että olenko silloin ja tällöin vapaana? Kevyt vahtihomma Akun Tehtaan verkkareissa, Likkojen lenkki -tapahtumassa. No minähän olin. Käskivät tulla paria päivää aiemmin piipahtaan varastolla ja minähän menin. No siellähän selvis, että mun pitäis pienellä briiffillä suunnitella koko PA:n riggaus, joka tarkoittaa näissä nykyisissä Line-array järjestelmissä, melkoista 3-D piirtelyä ja automaattista tietojenkäsittelyä. Onneksi sitä opetettiin jo yläasteella.
Siis ATK:ta noin yleisesti. Systeemiseppäily on jäänyt nykyään tosi vähälle. Kymmenisen vuotta sitten kävin hakemassa paperit Lacousticsin systeemeistä, mutta sitten elo vei bändien matkaan, enkä ole ehtinyt perehtymään ko. hommaan, saatikka tekemään raksapuolta oikein sen koomin. Kiinnostusta toki on aina ollut kovaltikin moiseen.

Onneksi oli asiallinen herrashenkilö pitelemässä kädestä. Noissa nykyisissä D&B:n linjasäteilijöissä on onneksi saksalainen insinööri tehnyt asiat silleen oikein, että jos sulla on vähänkään tolkkua ja rahtunen ymmärrystä, niin et sä sitä saa oikein huonostikkaan soimaan. Kuninkuudellisuus punnitaan sitten siinä, että saat vähänkään vaikeammissa oloissa toistettua soundin tasaisen taivaallisesti joka notkoon. Niinkuin nyt esimerkiksi Lahden Summer upissa, jossa avasimme päivän ja jossa Patronen oli vääntänyt epäsymmetrisesti nousevalle rannalle ns. "ehanan" tasaisen ja kauniin äänikentän. Suoralla masterekvalisoinnilla mentiin.
Muutenkin kehitys tuntuu kehittyvän: Harvoin menen susisuoralla master Eq:lla. Aina jotain snadia kuminaa alamidlestä ja puukontynkää sieltä ylempää on tullut kaiveltua. Mittari kuulee asiat kuitennii erilailla, kuin korva. Mutta tänä kesänä korjailun tarve on ollut vähäisempää, osin olematonta.

Enihow. Luonnollisesti ko. softan koulutustilaisuus järjestettiin maahantuojan toimesta vasta pari viikkoa tapahtuman jälkeen. Menin, opin ja jopa ymmärsinkin jotain.


Digipuolella on ollut lähiaikoina pari hassunhauskaa tilannetta. Kas kun digitiskin asetuksethan saa näppärästi talteen muistitikuille, mikä on näppärää, jos käy vaikka sata kertaa vuodessa Himoksen erinäisissä häppeningeissä. Siellä on kuitenkin aikalailla vakiokasvot ja kalustot, kuten Digicon SD8 odottamassa ja kaiken kaikkiaan erinomaisen "no broblem" -meininki.
Noh, ettei elämä kävisi tylsäksi, heittää herra murphy aina toisinaan popon alle kuulalaakereita.
Juhannuksena meillä oli samalla lavalla ensin Rappanan, Puppa J:n & SEB:in yhteiskeikka, johon annoin filen tikulta ja kas! Jotenkin kaikki inputit ja outputit kanavissa ja kaikissa mahdollisissa mestoissa menivät harvinaisen sekaisin. Noh niitä sitten siinä pikkupaniikissa fiksailtiin ja saatiin kuntoonkin ennen määräaikaa. Ja Tallennusnappula pohjaan. Välissä oli toinen bändi ja takaisin tonteille, silleen semireteesti vähän viimetingassa, kun kaikkihan oli katottu tunti sitten tikkiin. Latausnappia pohjaan ja... Sama tilanne kuin äsken ja nopee fiksaus, mutta mitään ei tule ulos vieläkään. Jukkapoika & SEB:hän oli tietty paukannut jo lavalle, joten ei auttanut kuin pyytää ne poistumaan hetkeksi. Kauhea säätö ja ruuvaus ja pikkuhiljaa alkaa menemään ääntä läpi kanavista, mutta nyt kaikki kanavat ovat ihan sikin sokin käyttöpinnassa. Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella? No nyt oli kiire ja show jo 5min. myöhässä, joten pyysin teippiä sekä kynän ja merkkasin kaikki sekavat kanavat perinteisin menetelmin tiskin reunaan, pyysin äänentarkastusta laulukanavaan, eli siihen rahakanavaan, mikä toimii ok! Bändi lavalle ja herran haltuun.
Lopeensa pakka oli kasassa jo ekan biisin puolessa välissä, muta partaan tuli kyllä pari harmaata haiventa lisää.

Välissä oli muitakin keikkoja, mutta jotta tarinajatkumo ei katkeaisi, niin arvatkaas mitä tapahtui Jyväskylässä? No sama tiski ja sama file. Tiesimme saman etupäävahdin kanssa jo varmistella, jottei edelliset pommit pääsisi räjähtelemään. Tällä kertaa tsekkasimme asiat jo tuntia ennen keikkaa. Nou broblem.
Noh kolme minuttia ennen keikkaa vilkaisin vielä tiskiä, jotta kaikki lähtee hetsiltään käyntiin kaunihisti. No siinähän on joku windowsin virheruutu esillä, eikä tiski ota vastaan mitään komentoja.
Pieni paussi nyt tässä, jotta ajatus painuu tajuntaan...

SIINÄ TISKISSÄ ON SIIS POHJALLA WINDOWS!!!

Juu, vuosia se on toiminut virheettä, enkä ole moista siis edes tiennyt, mutta oikea karva ja silleen.


Komentolinjaa pitkin tieto lavalle, että pidätelkääs bändiä hetki, niin me bootataan tiski, jonka jälkeen huomataan, että se ei olekaan tallentanut mitään aiempia säätöjä, joten konffailemme kaiken alusta. Tai minä mitään konfannut. Pete hoiti taas tilanteen hiljaa kiroillen kotiin. Sillä on muuten paljon harmaampi parta, kuin mulla. Keikka lähti 10min myöhässä liikkeelle. Onneksi seuraavan räppipumpun vaihto oli niin helppo, että saatiin vähän lisäaikaa perästä.
Kone sitten pukkaa koko keikan ajan, vähän väliä virheilmoitusta, että virtuaalimuisti on täynnä, mutta kiitos taivaallisen, spagetista tehdyn tuottajan, ei kaadu ja taas päästiin maaliin, eikä maksava kansa taaskaan tajunnut mitään. Ens kerralla sitten puhtaalta pöydältä. Joku on korruptoitununna? (Jälkihuomautus: Tiski oli korruptoitunut)
Bäkkärillä bongasin Matti Nykäsen ja ajattelin, että siinäpä selfien paikka. Sitten ajattelin asiaa tarkemmin ja jätin ottamatta. Otin sen sijaan kuvan sielua lämmittävästä kaapelivedosta.

Tarinan opetus: Pidä aina teippiä käsillä. Ja jos paska iskee tuulettimeen, niin anna vetovastuussa olevalle työrauha fiksata ongelma ihan hoputtamati ja astu remmiin vasta sitten, jos näyttää siltä, että itseltä taittuisi paremmin. Panikoinnista ei ole seurannut ikinä mitään hyvää. Ikinä, minä sanon!
Niin ja pidä huolta, että ainakin se laulu kuuluu. Poppikonsertissa se muodostaa sen 85% siitä give-a-shit -faktorista, mitä yleisöön tulee.
Tämä ei ole kyynisesti sanottu, vaan realismia. Kukaan ei tule kehumaan snaresoundia, jos ei nyt joku kollega. Jos laulu ei kuulu, niin siitä saat kyllä palautetta, paljon ja välittömästi!
(Usein käytettyjä termejä laululle ovat myös mm: Lyriikka, ääni, vokaali, sekä solisti.)

lauantaina, kesäkuuta 27, 2015

Snadi kesis

Tämä lienee hiljaisin kesä vuosiin, eikä ns. haittaa!

Hämentävää, että tänä vuonna ehtii näin "kesä"aikaan tekemään vallan kesäjuttuja.
On näetsen sen verran maltillisesti keikkoja, että ehtii tukkakin laskeutua välillä putkelta.
Ainakin ruotsiin pitäisi päästä jossain välissä sukuloimaan, mutta tietty sielläkin pitää ammattiharrastaa: Sovin puolihuolimattomasti, että otan mobiilikalustoa mukaan ja käyn samalla reissulla moikkaamassa faijan vanhaa tuttua, joka sattuu olemaan yksi tämän pallon kovimpia kontrabasisteja.
Mistä johtuikin mieleeni, että lainaappa mulle pari D&B:n 4006 -mikkiä. Yritän olla hukkaamatta, enkä maksa mitään. Tää on niitä "Taiteen piikkiin" projekteja. Siis ihan oikeesti!
Leijuvenho
Studiokuunteluni on tosissaan aevan ihana, enkä ole käsitykseni kanssa yksin. Työtuolini on kuolasta kostea, kun frendit on käyny riiputtamassa alaleukaansa.
Käsittämätöntä, miten noilla skobeilla on helppo tehdä hommia. Olen nyt miksannut mukavan kasan matskua ja masteroinutkin muutamia sävelteoksia ja ällistellyt samalla sitä, miten nopeasti kaikki tapahtuu. Meni tovi aikaa hämmästellessä sitä, että kun nostan biisin kanavat ylös, niin löydän balanssin hetkessä ja kaikki ekvalisoinnit ja dynamiikanhallintapäätökset ns. materialisoituu esiin. Jos ennen miksasin biisiä sen työpäivän ja palasin varmistelemaan vielä seuraavana, niin nyt homma valmistuu kolmessa, neljässä tunnissa.
Kerrankin sanonta: "Jos se on liian hyvää ollakseen totta..." menee huti. Ja duunit välittyvät muihinkin äänijärjestelmiin täydellisesti. (Pro-tip: 2009 vuoden 27" imackin sisäiset kaiuttimet on ihan törkeän hyvät nykyajan auratonemaiset referenssiskobet. Jos matsku potkii ja on selkeä niissä, niin ollaan vahvalla pohjalla! Sitten kun tästä työjuhdasta aika jättää, niin pitänee keksiä keino pitää toi soundi)

Se mitä myös olen fiilistellyt lähiaikoina, on armaan Thorensini tulille saattamista, sitten viime muuton. (Satuin nuorempana olemaan oikeassa paikassa, sekä geographisesti, että aika-akseliin nähden, ja sain haltuuni TD-320 mallin jollain superäänivarrella.) Kävin ihmettelemässä pari viikkoa sitten perunkirjoitukset Oulussa ja toin samalla reissulla murto-osan isäni levyistä kotiini. Mulla oli alun perin vakaa aie käydä ko. kokoelma läpi ns. isolla kädellä. Että nappaisin vinyylipinosta vain ne mulle tärkeimmät platat ja ehkä pari muuta fiilisteltävää. Loput kiikuttaisin Emulle. Jep jep.
no kyllä mä raaskin panna niistä kuitenkin noin kolmasosan eteenpäin.
Hitto miten hienoa kamaa sieltä pulpahtelee! Pitää joskus tehdä joku top kybä jazzivinskat esittelyineen.
Otetaan muuten vastaan vinkkejä tahosta, joka arvioi ja ostaa savikiekkoja. Niitäkin löytyi kosolti. Minttiä metrotyttöä etc...
Vinska
Alunperin mun oli kyllä tarkoitus kertoilla tällä kertaa lähiaikojen keikoista ja kokemuksistani vastikää tapahtuneeista systeemisuunnittelijan seikkailuistani, mutta tää meni nyt näin. Hoksasin juuri, että ulkona paistaa aurinko ja mä hyökkään nyt siihen! Kohta sataa kuitenkin taas. 

torstaina, kesäkuuta 04, 2015

Nyt lähjähtää ATK seuraavalle tasolleen!!!

Suurenmoisen kysynnän vuoksi (ja koska nykyaika), hoidin studiopalveluilleni vihdoin kotisivut.

Pikkuveljet ovat siinä mielessä käteviä kapineita, että ne vastaavat näppärästi pyyntöihin. Ainakin minun veljeni. "Tekisitkö pliispliis mun studiolleni jotkut simppelit sivut pliis pliis!!!?"
"No toki, no brob bro" oli vastaus.
Ja koska hän on armoitettu graafinen suunnittelja ja painomestari, niin pystyin jättämään ulkoasun ja käyttöliittymän hyvin pitkälle harkintansa varaan ja keskityin itse sisällön tuottamiseen.
Siihenkin hällä oli tietty sanansa sanottavana, kuten: "Tiivistä!!! tollasta audiojargonia ei kukaan a.) Jaksa ja b.) ymmärrä". Ja oikeassahan se oli. Jos jollain herää lisäkysymyksiä, niin sähköposti kulkee.

Mitäpäs näistä enempää kertoilemaan. Sivujen pitäis selittää itse itsensä.

KESTHOUSE -studion kotisivut. Olkaa hyvät.


Studio 2

Ps. Jos jollain selain/mobiili/komboyhdistelmällä on jotain feelua layoutin kanssa, niin se on kyllä työn alla. Mutta ko. raportteja, kehitysehdotuksia ja ajatuksia puolesta ja vastaan otetaan kernaasti. 

tiistaina, toukokuuta 12, 2015

Hyvästi rakas isä!

Huhtikuussa en ole saanut aikaiseksi päivityksiä.

Palannen niihin tapahtumiin, mitä työrintamalla etc. on maininnan arvoista, tuossa myöhemmin, kunhan saan taas pakan kuntoon.
T'ämänkertaiset uutiset eivät nimitäin voisi olla huonompia.

Isäni joutui kuusi vuotta sitten massiiviseen ohitusleikkaukseen, josta toipui muuten kohtalaisen hyvin, mutta projektissa pettivät munuaiset. Sekin oli ihme tapaus: Meni lääkärilleen valittamaan flunssaa ja havahtui viikon päästä teholla. "Mitä tapahtui?" oli ihan paikallaan oleva kysymys!
Silloin kaikki meni lopulta hyvin ja ukko kuntoutui mainiosti. Viime vuodet olivat tuotteliasta aikaa. Oli näyttelyä, piano/lyömä/puhallin konserttoja, yksi (tai kaksi, mahdollisesti kolmekin. Arkistojen penkominen on vielä hivenen kesken) sinfoniaa...
Yhteiskeikkojakin ehdittiin heittämään ja uutta levytystä suunniteltiin.

Kun vihdoin alkuvuodesta tarjoutui mahdollisuus elinsiirtoleikkaukseen, niin ukkohan tarttui siihen hanakasti, siitä huolimatta että riskit olivat kohtalaisen korkeat.  Kukapa ei, jos muutoin on sidottu siihen, että päivittäin joutuu kököttämään tunteja kahlehdittuna dialysikoneeseen.
No ei se siitä. Elinsiirrossa joudutaan ajamaan ihmisen immuunipuolustus alas, ettei elin hylkisi.
No elin ei hylkinyt, mutta ei lähtenyt kunnolla toimimaankaan. Sitä vastoin elimistöön pääsi hyökkäämään jos jonkinsorttisia tulehduksia. Pitkällisen sairaalarupeaman päätteeksi keho lopulta antoi periksi.
Photo:Janne-Pekka Manninen

Oman isäni hautaaminen on varmasti raskainta, mihin olen koskaan joutunut. Mutta jokaisella lapiollisella täyttyi myös rinnassani ammottava kuoppa vähäsen.

Muistotilaisuus oli aivan mahtavan lämmin tapahtuma, jossa kanssataiteilijat, muusikot, sukulaiset ja ystävät muistelivat isää mahtavasti. Ukko kosketti monia, tappeli monia vastaan, mutta myös kannusti ja piti heikompien puolta. Se näkyi ja kuului!

Hautausta edeltävänä iltana koostimme leikekansioita ja satuin törmäämään tämmöiseen yleisönosastokirjoitukseen:

Ja kun isä käskee, niin Napalm Death raikaa!!!

Nyt pitäisi löytää oikeat arkistot, mihin lahjoittaa isot kasat orkesteriteosten nuottioriginaaleja, sekä master- yms. nauhoja noin ziljoonissa eri formaateissa.


PS. Jos ja kun kukin painii vuorollaan perintö, yms käytännön asioiden kanssa,  joita tulee vastaan hämmästyttävän paljon mm. perunkirjoitusten ja pankkiasioiden muodossa, puhumattakaan pankkilainoista yms. niin ottakaa ihmeessä yhteyttä oikeusaputoimistoon. Perhetutun, eläköityneen lakimiehen paras konsultaatio oli tämä. Sinne kun soitti, niin he sanoivat heti kärkeen, että "Keskittykää te suremiseen, me hoidamme kaiken. Ihan kaiken. Ja jos kuolinpesällä ei ole kummempaa varallisuutta, niin ei myöskään maksa mitään." Valtiomme toimii sittenkin!

tiistaina, maaliskuuta 17, 2015

Hjello kullannuput!

Kevättä on rinnassa, siis siinä kuorikerroksessa. Katupöly vastaavasti yrittää täyttää keuhkot ja hengitystiehyet. Ei oo nimittäin miesmuistiin pölynnyt näin paljon. Tampereella tuo lumi suli rysäyksellä, eikä putsauskalusto ole pysynyt perässä. Kaupunki on ilmeisesti luopunut suolauksista tms. ja syytänyt kolme kertaa normaalia enemmän hiekkaa kevyen liikenteen väylille.
Onneksi hokasin tilata hyvissä ajoin merinovillaputkikaulurin, jonka saa pyöräillessä naaman eteen rosvomoodiin ja joka plokkaa pahimman pölyn erinomaisesti.

Se mistä loppuvuodesta jo jonnin verran jubailinkin, eli miksaus/masterointifasiliteettini hiominen täydelliseksi, sekä asialle pyhitettyjen nettisivujen teko, on yllättäen edistynyt, tässä alkuvuoden kiireitten lomassa.
Joku kerta kirjoitan ja kertoilen ihan ajan kanssa uudesta kuuntelustani. Mutta kerrottakoot tässä alustavasti, että näyttää erittäin vahvasti siltä, että nuo amphionin One18 skobet, ryyditettynä Genen 7070a -subilla ovat löytäneet paikkansa ja ilmiselvästi tulleet jäädäkseen. Itseasiassa subi on vähän liioittelua 90% musamateriaalilla, mutta kun tuo nyt on tuossa on niin...
Voi kuulostaa hurjalta väitteeltä, mutta mulla on nyt paras ja tarkin lähikenttäkuuntelu, mitä olen koskaan kuullut! Resoluutio on ihan ilon kyyneleitä nostattavan naurettavan mahtava. Ja mä sentäs olen luuhannut aika monissa läntisen pallonpuoliskon studioissa.
Nettidomainitkin on hallussa ja jotain kivaa ja uutta on sillä rintamalla odotettavissa joskus ensikuun puolella.
amphion
Hauskasti muuten törmäsin viikonloppuna toisiin kotimaisiin pönttöihin, jotka nekin olivat melkolailla "ehanat". Kävin suomenlinnan studion avajaisissa. (Pitkä tarina tiivistettynä: Seawolf studiot ajettiin alas ja Bommi Tommi meni sitten hoitamaan koko kompleksin itselleen.)
Oli aika hulppeat puitteet. Genelec oli iskenyt tilaisuuteen ja asentanut joka huoneeseen demohenkisesti vain parasta, mitä heilä on tajota. Träkkäyshuoneessa tapitti kaksi ihan helvetin rumaa pömpeliä. Siis niin rumaa, että ne menivät hienon puolelle heilahtamalla. 8351a oli nimi. Viiniä oli siihen mennessä kulunut jo rutkasti, mutta härregood! Me likes! Hintaahan noilla oli tietty tuplat verrattuna amphioneihin, joten sai niiltä odottaakin suorituskykyä

Pari keikkaakin tuossa oli pitkästä aikaa Sound Explosion Bändin kanssa. Keulilla meillä oli Raappana ja Puppa J. Eli tarjoiltiin reilut parituntia musiikkia putkeen, per kaupunki.
Ai että toimiko? Ai että toimii!!!
puppa
Oulun nelifemma, Jyväskylän Lutakko ja Kuopion Henkka, saivat osansa. Oli kyllä superilystiä!
Ens viikonloppuna ollaan Porissa ja Hämeenlinnassa.
Ouluun oli muuten avattu erinomaisen autenttinen meksikolaisravintola Coyoacán. Suosittelen tsekkaamaan ja testaamaan myös erinomaiset tequilansa. Ja unohtakaa jo se suola ja sitruuna!

Löysin muuten vihdoinkin toisen meidän toisen kitaristimme kombolle the mikrofonin. Audiotechnikan halpiskonkka AT2020 elementin eteen, eikä se tarvi muuta, kuin alapäänleikkurin. Täydellistä ja vieläpä edullista lystiä!