Startti

Ja taas lähti kausi käyntiin.

Kalenteri täyttyy kovaa vauhtia, pääasiassa Jukka Pojan keikoista. Toki mukaan mahtuu Raappanankin esiintymisiä.
Tulee kiireinen vuosi. Mutta mikäs siinä, kun tekee työtä jolla on tarkoitus.

Viikonloppuna kävimme Varkaudessa, sekä Tahkolla. Päästelin Tampesterista Pöllimöön pikkugestapon poikittaisliikenteellä, kun laskeskelin nettitietojen perusteella, että olen sillä sopivasti hieman etuajassa perillä ennen loadinniä. Juupa juu. Aseman automaatin mukaan moinen ei suoraan onnistunutkaan, vaikka netissä näin luvattiin.
Otin sitten lipun Pieksämäelle, josta konnarin mukaan pääsis sitten samalla lipulla toisella junalla Varkauteen. Paitsi että perillä kerrottiin, että jatkoyhteys meneekin bussilla. Mahoton säätö ja virkkaus ja kysely paljasti että lisää pitää pulittaa ja yks epämääräinen juna sinne meni vajaan tunnin päästä ja... Loppujen lopuksi en ollu perillä kuin vartin myöhässä.

Perillä oli lisää säätöä, kun mikserin masterlohko oli ilmeisesti lasahtanut ja toinen kanava oli täten käyttökelvoton. Rakensin grouppilähdöistä uuden. No broblem. Sitten vielä virittelin subbasia ja huomasin, että nehän on vastakkaisvaiheessa. Aikamme tutkailtua, hoksasin että CD-linjan toisessa kanavassa oli vaiheenkääntö päällä. Välillä se on pienestä kiinni ja itsensä tuntee typeräksi.
Eniveis, keikka meni mainiosti ja sen jälkeinen purku näppärästi. Hotellille vaihtamaan tarkemmin kuulumisia parin kaljan kera. Vaan eipä ole ukko tottunut yökukuntaan. Vajaan tunnin jälkeen oli pakko painua pehkuihin.
Seuraavana päivänä sinisen salamamme nokka hamusi Tahkovuorta, tuota matkailukeskusten varjelluinta salaisuutta. Meinaan että harvassa oli ne opasteet, jotka ko. paikasta mitään vihjasivat. Onneksi GPS on keksitty. Ilman olis menny vielä sekavammaksi harhailuksi. Vaan löysimme vihdoin paikalliseen urheilukeskuskylpylään ja siellähän meitä odottikin ihka rehti jumppasali. Ei ihan kauheena tarvinnu sitten käyttää tilaefektejä siellä.
Ja taas lähti Jazmalta digineitsyys. Tällä kertaa tiskinä oli Soundcraftin digidigi ja tiätteks, mää vähän tykästyin. Kovasti oli selkeä käyttis siinä ja paljon mukavia ominaisuuksia. Bonusta laskutasosta, mihin mahtui mun viipeeni just sopivasti. Haluan päästä tuon kanssa vaan johonkin kunnolliseen mestaan, jossa saa vähän selkeemmän kuvan sen soundista.


Nooh, keikkahan lähti käyntiin ja jo puolentoista minutin kohdalla joku ihan helvetin känninen vittupää (nimi muutettu) koputtaa olkapäähän ja kyselee, miksei hei sanoista saa mitään selvää. Sen jälkeen se jää huohotusetäisyydelle ja kertoo riittävän kovalla äänellä kaikille lähistöllä, miten paskaa kaikki on, varsinkin nämä "ääniurpot"
Jossain vaiheessa kun ehdin, yritän selittää, että nyt ei olla tavastialla, vaan jumppasalissa ja akustisista... "Voi vittu mitä urpoja, muka ammattilaisia. Syyttävät jumppasalia ongelmistaan. kyllä kunnon ammattilaiset sais tän kuulostaan..." Jahas, hän on tullut tänne varta vasten vihaamaan kaikkea, joten isäni sanoin: Idioottien kanssa on turha väitellä.
Eikä siinä mitään, ei sana satu. Mutta ukko huokuu agressiivisuutta ja mä odotan koko ajan, milloin tulee nyrkistä takaraivoon. ( juu mikseriä ei ollu aidattu.) Onneksi laitetoimittajan puolelta olivat kartalla ja tulivat siihen vähän niinkuin puskuriksi. Pokeja ei näkynyt halmeilla. Kahden tunnin keikasta se jaksoi elämöidä puolitoista, mikä on melkoinen saavutus siihen nähden, miten paljon se vihasi jokaista paikalla viettämäänsä sekuntia. No mutta loput yleisöstä tuntuivat tykkäävän. Yötä myöten Kuopioon hotelloimaan ja uni tuli saman tien, kun pää kosketti tyynyä.

Ens keskiviikkona julkaistaan Jukka Pojan uus levy ja samana iltana vedetään Esbåån Sellosalissa.
Tässä vähän esimakua tulevasta:

Vanhuus ei tule yksin...

...Kaverit tulevat mukana!

Taas vierähti vuosi, abstraktimpana kuin rahatalous. Hetken havahduin siihen että keski-ikä jo kolkuttelee, mutta sittenhän mää hokasin, että keskimääräinen elo kestää nykyään jonnennii kahdeksan kymmenen paikkeille ja on nousemaan päin.

Kävin tapauksen kunniaksi hemmottelemassa itseäni läheisessä turkkilaisessa parturissa. Oli aika luxööriiä puuhaa. Naamakasvusto trimmattiin korvakarvojen polttoa myöten. Ylimääräiset raakattiin amerikkalaiseen malliin ja lopuksi vielä hierottiin niin naama kuin niskatkin. Miehestä tuli lähes komea ja koko lysti kahveineen teki vain kolmekymppiä.

Seuraavana päivänä meille tuli rutosti ihmisiä. Aika vierähtää nopeasti kaiken kivan merkeissä ja mehän havahduimme, että tässähän ollaan asuttu jo kohta puoli vuotta uudessa asunnossa. Kävin kiinnittämässä alakertaan meluhaittavaroituksen ja voi, mehän pidimme mukavaa! Söimme rutkasi, joimme rutkemmin ja harjoitimme mm. malliposeerausta kameralle: Kieli kitalakeen ja kuvitteellinen herne huulien väliin.

Huomenna alkaa taas Reggaekeikkailu. Jos viimevuonna oli kosolti, niin tänävuonna enemmän. Tässä kuussa on kevyttä, vain kymmenen keikkaa. Ensi kuussa viisitoista...

Ja ennakkoon saamani Jukka Poika levy on muuten timangista tavaraa. Ei se ainakaan keikkakyselyjä vähennä, se on saletti!

Paperiröitä

Se on kyllä vekkulia miten sitä saa aikaiseksi vaikka mitä, paitsi just sitä epämiellyttävää, mitä pitäisi.

On nimittäin taas se aika vuodesta, kun pitää tehdä ALV-ilmoitukset ja muutenkin tonkia kaikki kuitit ja liput ja laput kirjanpitäjälle.

Olen tässä nyt jo kuukauden ajan päättänyt tehdä ko. homman alta pois. Tunnollisesti, joka ikinen aamu on mielessä moinen.

No muttapa deadline on paras kannuste ja se, että viime perjantaina oli keikkaa Helsinkiin, missä kirjanpitäjätärkin. Mutta tosiaan, kun torstaina oli siis viimeinen tilaisuus läpikäyntihomma hoitaa, niin arvatkaas vaan kuka vihdoinkin päätti ottaa Final Cut- videoeditointiohjelmiston haltuun. Hieno softa. Meni sitten kirjanpitely iltaseen, mutta sainpahan editoitua vihdoinkin alta pois taannoisen TV-Off goes valkovenäjä pätkän.

Panisin sen tähänkin esille, mutta menin käyttämään ko. bändin uudempaa musiikkia pätkän taustalla ja just ennen julkaisunappulan painamista hoksasin, että eihän kyseistä levyä ole vielä julkaistu. Eli täytyy vielä venailla hetkonen. 

Niin ja se keikki, mitä varten lauantaina Tsadiin hyökkäsin, oli Virgin Oilissa tapahtunut Plutonium 74 esiintymä. Olipa hienoa nähdä tyyppejä pitkästä aikaa ja miksailla loistavaa musitustansa. Ikävä kyllä bändistä oli kaksi sairaana, niin show jäi pikkuista vaille vajaaksi, muttei se jengiä tuntunut hetkauttavan. Vastaanotto oli huikea!

Ja tapahtuihan tässä viikolla semmoistakin kyselyä, että olenko vihreä ja haluaisinko mahdollisesti kirjoittaa jutun vihreiden Oulun vaalipiirin nettisivuille? Ilmoitin olevani vaaleanruskea, mutta valmis sanansäilän heilutteluun, kunhan sen voi tehdä sitoutumatta. Kirjoitin sitten yksinkertaisesti siitä, miten pelastetaan maailma. Tekstin voip käydä lukemassa täältä.

Ens viikonloppuna Jazmanautilla tapahtuu syntymäpäivää, sekä tupaantuliaista. Olen siis juurikin lähempänä neljääkymmentä, kuin kolmeakymmentä ja olenkin tässä miettinyt, että pitäisköhän kokea jonkinlainen kriisi, muttei oikein lähe. Kaikki on moiseen liian hyvin.

Miksi kaikki yleisön edustajat ovat idiootteja???

Tai ainakin se yks kovaäänisin, joka kertoo edustavansa koko yleisöä, monesti on.

Tämä vanha muusikoiden.net:in keskustelu oli taas nostettu esille, joka aikoinaan nousi eräästä miksaamastani keikasta. Jälleen tilanteessa oli yksi, jota ei miellyttänyt ja kaksi sataa, jotka tykkäs hulluna. (tai näyttelivät hyvin)


Eräälläkin bubikeikalla rouvashenkilö tuli kolmeen kertaan vaatimaan sanoja, ääntä, ja lyriikkaa lujemmalle. Neljännellä kerralla natsasi, kun hän loihe pyytämään laulajan ääntä isommalle. Mielestäni asia oli kyllä mainiossa kunnossa ihan lavan edustalta takaseinälle, joten läksinkin mielenkiinnolla vakoilemaan ko. henkilöä, missä hän kuuntelunsa suorittaa. Noh lavan takasivulle, ihan siihen äänentoistolaitteiston taakse oli jätetty pieni soppi, johon oli nostettu pyötä ja tuoleja, pois tieltä. Arvatkaa missäs täti sijaitsi?


Toisella keikalla lavan turvallisuudesta vastannut henkilö tuli naama punaisena tiedustelemaan, "Miksi tuo musa pitää soittaa niin lujaa että pää hajoaa??!!!" No se arvatenkin tulee lujaa, jos sitä nojailee siihen kaiuttimeen. Tämä on muuten aika yleistä puuhaa, eikä rajoitu vain turvamiehiin.


Setä tulee parikin kertaa valittamaan, että musa soi muuten hyvin, mutta diskanttia ei ole tarpeeksi. Ja hitto kun me aiemmin riggailtiin viivelinjoja ympäri salia, jotta varmasti kaikki kuulis mahdollisimman hyvin joka sopessa. Lähdenkin jäljestämään, minne herra kirmaa ja kas: PA:n alla, ihan äärimmäisessä nurkassa on noin kahden neliön alue, mihin ei filli taitu. Ei kyllä näy lavakaan.
(Mutta miksei hän hoksannut kuunnella matkalla lavan edustalta mikserille, miten soundi muuttuu matkalla???)


Ukko syöksyy naama punaisena raivoamaan, että minä pilaan kitaristin hienovaraisen soitannan "Se on ihan säröllä saatana!" Informoin häntä kitaristien käyttävän nykyään säröpedaleita soundinmuokkauksessa tehokeinona.


Tätä kuulee yllättävän useesti: "Miksi tuon basson pitää jyrätä kaikki alleen?" Noh, tanakka basso kuuluu reggaemusiikkiin. Basso korostuu nurkissa, seinustoilla (varsinkin siellä taka) ja kaikenmoisten parvien yms. loukkojen alla. Ja hei, mä tykkään bassosta. Se antaa musalle voimaa. Monet tykkää! Monet jopa kehuu!


"Milloin tää loppuu, miksei nää soita parempaa musaa, voisit sä soittaa tanssimusaa, miks tää on niin paskaa, mää hukasin mun lompakon, yks olut, minäkin oon ollu alalla, voisitko kertoa kun oon kans bändihommissa että... päästäiskö me bäkkärille?"


Hei mulla on tässä työt kesken. Observoi ympäristöäsi, hakiessasi ravintolasta palveluja. Ihan mielelläni keskustelen ja jaan jopa ammatillisia vinkkejä osaamiseni puitteissa MUTTA EN SILLOIN KUN TYÖSKENTELEN!!! Ja ei... jos et tunne ketään bändistä ja sun täytyy kysyä, niin et pääse bäkkärille. Et varsinkaan heti keikan jälkeen. Siellä on just kasa kaikkensa antaneita hikisiä ukkeleita hengähtämässä tunnin raatamisen jälkeen. Ne tulee sit baarin puolelle, jos on sosiaalisella tuulella.

Ja pari vinkkiä loppuun: Jos keikoilla on paskat soundit, niin venatkaa biisi, pari. Välillä, varsinkin bändien välillä menee soundit ihan uusiksi tai ihmisten täyttäessä keikkapaikan, muuttuu akustiikka niin rajusti, että miksaajalla menee tovi adaptoitua tilanteeseen ja panna kaikki uudelleen balanssiin.
Jos soundi ei vieläkään miellytä, niin kokeilkaa vaihtaa paikkaa. välillä parikin kertaa. Monet, itseasiassa suurin osa keikkapaikoista, ei ole suunniteltu musiikintoiston ehdoilla. Siksi soundi voi olla ihan eri baarin tässä ja tuossa kohdin. Akustisia ongelmia voi korjailla laitteistolla vain johonkin pisteeseen asti.
Ja se, että John McRegorilla oli samassa tilassa viimeksi ihan mahtavat soundit ja nyt Jätkäjätkät kuulostaa vaan puurolta, ei ole vältsyy sen teknikon vika. Toinen soittaa rauhallista musiikkia pienellä kokoonpanolla ja toinen kaahaa täysillä isolla poppoolla. Kaikuisa tila menee puuroksi ja liian pieneen tilaan ei vaan mahdu tarpeeksi ääntä, eli se menee tukkoon.

Ja se vanha viisaus, että mikserin luona on aina parhaat soundit, pitää vain osittain paikkansa. Siellähän sitä miksataan, kyllä. Mutta yleensä se äänentarkkailupiste pannaan just sinne, missä se vie vähiten asiakaspaikkoja, T : Ravintolapäällikkö. Piste. Tällaisissa tilanteissa ainakin itse pyrin miksaamaan sen parhaan soundin sen mukaan, missä on eniten ihmisiä. Väillä paikat on niin tupaten täynnä, ettei sinne vain yksinkertaisesti pääse välillä kuuntelemaan. Silloin mennään mutulla ja valistunein arvauksin.

Vaikka kirjoituksesta ehkä jäi jollekin negatiivinen sävy, täytyy täsmentää että minä rakastan työtäni!!! Maailman parasta hommaa on se! Tapaa loistavia ihmisiä ja näkee maalimaa. Tämäkään ala ei vain erotu muista siinä, että idiootteja, tai ihan vain ajattelemattomia ihmisiä on maailma pullollaan ja ne on monesti myös kovaäänisimipiä.(Varsinkin kännissä!) Onneksi mukavia, fiksuja ja ihan maailman parhaita tyyppejä on enemmän!!!

PS. Arvatkaa vaan, monestikko ollaan kollegoiden kanssa suunniteltu vetävämme joskus kauheet päiväkännit ja menevämme johonkin toimistoon näyttämään, miten työnsä oikein tehdään paremmin!


PPS. "Hei mitä tapahtuu jos mä väännän tästä nappulasta?" - ei ole vieläkään hauska vitsi. 

Sata salamaa

Ja kas, flunssa helpotti. Eihän siihen mennytkään kuin kolmisen viikkoa.

Mökkihöperöyttä välttääkseni olen MW2:den ohella lueskellut valokuvaajien blogeja ja inspiroitunut virittelemään salamalaitteita ympäri kämppää ja treenaamaan valaistusta itseni kanssa. Vähän on jyvää alkanut löytymään ja monenmoista vekkuluutta, kuten se että mitä lähempänä valo on, sitä pehmeämpi onpi jälki. Joku päivä kaappaan kauniin vaimoni linssin eteen, niin tulis sitämyöten kertaluokkaa nätimpiä kuvia.


Joskus pitäis varmaan investoida ihan kunnon salamaan. Ostin aikoinani tuommoisen hinta/laatusuhteeltaan hehkutetun Nissin Di622:n joka on ihan perus-salamana mitä mainioin, mutta manuaalimoodissa kaataa ainakin 60D kameran ja orjamoodissa se pitää laukaista kameran sisäänrakennetulla ETTL-II tyypin räpsyllä. Muuten se ei ala millekään. Lisäksi se tarvii sen verran suuren jänniteen lauetakseen ulkoisesta triggeristä, että perus orjakenno, tahi halpis radio, ei nekään futaa. Eli ihan hyvä, mutta ihan paska.


Onneksi muutossa löytyi vanha Nikonin SB-28, joka toimii ko. halpislaukaisimien kanssa kuin unelma. Lisäksi sen voi säätää manuaalisesti ihan millaiseen moodiin vaan! Ainoa miinus on sisäisen orjakennon puute, mutta onnekeksi moinen kilke ei maksa juuri mitään. Tämän lisäksi mulla on erään kamerakaupan loppuunmyynnistä parilla kympillä ostama halpa cullmanin halpis-salama, jossa on hyvät orjakennot kaksin kappalein ja tehonsäätö. Sen kun vielä maskasin valkoisella teipillä, niin sehän on melkein ihan hyvä täytesalama. Mitä nyt kestää latautua vuosisadan, mutta mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa?


Vielä pitää hommata valkoinen sateenvarjo tuon hopeaisen reflan lisäksi. Ja joskus kyllä investoin vielä kunnon radiolaukaisimiin. Ehdotuksia?

Hinurishow a go go

Ei ehdi tekemään popkornia sitä tahtia, mitä kansalaiset tuottavat viihdettä vaalien tiimoilta!

Otan kaksi esimerkkiä:

Varoituksen sana on tietty paikallaan: Voi aiheuttaa heikkohermoisimmissa lievää sekopäisyyttä ja lopuissa mielen huimausta!

James Cameron on vakavissaan harkinnut ohjaavansa maailman kalleimman, (eli parhaimman) eepoksensa iltalehden boikottilistakeskustelun perusteella. Teos tulee kestämään kuudesta kuuteenkymmeneen vuoteen ja floppaamaan pahasti, kun kaikki boikotoi sitä jonkun cateringassistentin äänestettyä tyystin väärää ehdokasta. Ihan rohkeasti klikkaat nyt tästä!

Eiks ollukin mahtavaa? Minähän sanoin!!!

Toista esimerkkiä rupesin odottamaan sarkasmi tanassa jo tuloslähetyksen aikana, kun Maki otti tilan haltuun ja pääsi puffaamaan tuoretta tuotostaan ihan livelähetykseen! Siihen loppui ainakin minun presidentin jännäämiseni. Kulttuuri kun on kuitenkin lähempänä sydäntäni, kuin politiikka.

Sitähän mää vaan tässä heti herättyäni mietin, (Alitajuntani painii öisin merkittävien asioiden kimpussa) että mihin sillä rivillä: "nyt loppui viiden vuoden yksinäisyys..." oikein viitataan?
Tarjahan oli yhteensä 12 vuotta presidentinä. Menikö kurrella ja makilla siis seitsemän vuotta itähelsinkiläisen karaokebaarin kabinetissa ryyppyremmin kanssa päivittelemässä "lesboa linnassa". Minkä jälkeen koitti syvä, viiden vuoden masennuksen kausi kalsarit jalassa sohvalla, yksin, parta ajamatta, uneen itkien? Se selittäisi ainakin sen, miksi Kurren viimeisin hitti on vuodelta 2001.

Oho, nyt meni vähän ilkeilyn puolelle. Mutta niin metsä vastaa, kuin sinne lauletaan. Joku roti sentäs!

Päätän raporttini näihin suuren ajattelijan, nimim. anonyymi- sanoihin:

Tekotaiteellista paskaa koko hinurishow.

Tähän saatavaan liittyen on suoritettu seuraavat toimenpiteet:

Kun flunssa riivaa pitemmän aikaa ja ulkona on pakkaista, ei jotenkin keksi vääntää tikustakaan asiaa.

Tiistaina kävin Helsingissä tekeen päivän töitäkin vallan. Kaikki kaupungin ääniveikot olivat vissiin kuolemansairaita tms. kun mun piti lähtä hoitamaan puheäänentoistoa Tampereelta, kun mulla ei ollut kuin kuumetta ja räkätautia.

Tänään on kyllä pakko lähteä ulos tuulettumaan. Tuttavapariskunta muutti Tampereelle!
Mökkihöperyys iskee... Iski.
Mutta ko. tajunnantasoa voi hyödyntää tekemällä vaikka kampanjatyötä.

Kas näin: