Kolmio

Viimeviikonloppuna ei ollut keikkaa kuin lauantaina.

Mutta niitä vetoja olikin heti kolme.
Rullailin kotoa leppoisasti tuohon lähimmälle stadionille, missä oli likkojen lenkki-urheilutapahtuma.
Siellä sitten riisipiirakanvuoitelukilpailun ja jonkun gospelzumban tms. epämääräisen hetkutuksen välissä esitimme reggaemusiikkia.
Olenkos minä muuten jo tarpeeksi hehkuttanut Akun tehtaan toimintaa?
Teemulta kun tilasin etupäähän kisakatsomon Mertasella, niin sehän oli sillä selvä.
Kivahan siinä oli katsella sivusilmällä suomiruotsia ja vääntää nappulaa.
Naislauma jäi taakse ja sinivalaan keula kääntyi kohti Sieravuorta. Aikamme mökkiteitä suhailtuamme, pääsimme paikalle ja syötyämme paikanpäällä maailmankaikkeuden kamalimmat pizzat, tekasimme niin Jukan, kuin Raappanankin tsekit alta kuleksimasta.
Ja sitten odottelimme yötä. Aikamme nakkelimme mm. frisbeetä, mutta kun tajusimme, ettei tollanen golf-frisbee ole soittajalle hyväksi, jos se nasahtaa massallaan sormille, niin sekin jäi.
Mutta kas! Rannallahan olikin miniramppi, mihin me Jukan kanssa menimme intopiukeena pumppaamaan. Vähän roskia edestä ja ai että meillä oli kivaa. Minä uudella lonkkarillani ja Jukka neppiksellän. Edellisestä kerrasta olikin varmaan se 15 vuotta, mutta nyt palasi kipinä! Ei vaan viitsinyt liikaa repiä, kun ei ollut polkkareita messissä. Niin ja mikä oli myös siistiä: Heitin läpällä impossiblen ykösellä päälle. Siinä taas temppu, jota en ole edes koittanut yrittää alkaa ryhtyä kokeilemaan viiteentoista vuoteen.

Keikalle tultiin mm. mönkijällä kuusi ihmistä päällä, sekä kolme kaveria saapuivat trailerin päällä olevalla vesijetillä. Ja voi herranen kuinka kännistä sakkia oli tupa täynnä. Ne tytöt, jotka olivat joten kuten tolkuissaan taluttivat poikia, jotka eivät olleet edes joten kuten. Muutama ihminen oli ihan vallan sen verran tajuissaan että hoksasivat livemusiikinkin päälle. Oli taas aika nopsa pakkaus ja tsadiin yäks.

Moipahdus, pitkästä aikaa.

Syytän hiljaiselosta kevättä ja pientä lomanpätkää. Jotenkin ei ole sitten tämä tietokone houkuttanut huomaansa. Varsinkin kun tässä on asfaltit olleet jo hyvän aikaa losottelu kunnossa. (Toisin kuin esim polveni)

No mutta lähdetäänpä purkamaan sumaa kronologisella poljennolla.

Ensinnäkin sitten viime kuuleman, olemme käynynnä Jukan ja poikain kanssa mm. Savonlinnassa, hotellin klubilla soittelemassa. Perus meno, mutta onneksi respassa oli tyly palvelu.
Kuulemma ko. mestassa on yleensä aikalailla laamanki meininki, mutta paikallisten mukaan nyt oli sitten kivempaa. Lievä suksessio siis.

Toinen neverbeen keikkamesta oli Tahko. Siellä oli jotku snoukkakisat samana päivänä ja meininki ahdas, sekä hurrja. Keikkapaikkana mesta toimi yllättävän hyvin. Korkea puurakennus ja asiallista äänentoistoa.
Ja sepä siitä hetkeksi3. Meikäläiselle pukkasi kolmen viikon loma. Semminkin kun peruin pari plutskun keikkaa siitä väliltä. Vähän haikeaa, mutta pakko on ihmisen reissata ilman velvoitteitakin välillä. Ja mikä tärkeintä, pitää vaimoa hyvänä. Mutta siitä kerron toisella kerralla, jahka saan käytyä reissukuvat lävitte. Sitten pukkaa niin perusteellista kuvareportaashia atlantilta, että oxat boys.

Noh, kun lomat oli lusittuna, lähtivät Raappanan keikat käyntiin maksetuilla PA-treeneillä Salossa.
Hotellin alakerran kokoustilaan keikkapaikkaan, tuli aika hintsusti populaa. Kyllä se lavan edusta ihan tytöistä täyttyi, mutta poijjaat jäivät kyräilemään siihen baarin välittömään tuntumaan. Noh kutkin tyylillään.  Mutta minulla ainakin piisasi mukavaa; Jukan keikkoja on ollut tässä jo niin taajaan, että hommat osaa vaikka nukkuessaan, mutta nyt kun on ihan uusia biisejä ja bändillä uutta setuppia, kuten akkaria, selloa ja sämpleripädiä, niin sitähän joutuu hommiin. Ja minähän pidän näistä hommista kosolti! Sen aikaa mitä itse olin lomaillut, oli bändi kököttänyt tiiviisti treenikämpällä ja sen kyllä huomasi!
Seuraavana päivänä olikin sitten vähän eri meininki, kun mestana oli Tavastia kertaa kaksi.
Teinikeikka oli alkuillasta aivan erinomaisen jeppis ja illan veto jatkoi samaa linjaa. Vastaanotto oli valtaisan innostunut. Ei ihme kun uudet biisit toimivat ihan törkeän hyvin, vanhoista puhumattakaan.
Tämä viikko on mennyt luonnollisesti samoissa merkeissä.
Kävi muuten mainio tuuri tuossa heti viikon kärkeen, kun bongasin taannoin pitkälautaharrastajain keskustelupalstalta ilmoituksen, jossa ihminen halusi vaihtaa EW:n supercarverin, johonkin järeämpään alamäkitykkiin. Noh mullahan oli sopivasti pölyä keräämässä yksi Vandella ja itse olin haaveillut jo jonkin aikaa kivasta teilillisestä topmountista, joten vaihtokaupoiksihan se meni. Vähän oli kyllä haikea luopua ko. dekistä, on se vaan jotenkin niin hyvä, mutta koska se on niin vähällä käytöllä kuitennii, niin pakkohan se on välillä tappaa kullanmurunsa. Nyt on sitten kivasti poppaava vehje, jolla voi kivasti mennä pooliinkin pyöriin!
Niin ja mikä näppärintä, laudan omistaja oli Jyväskylästä ja hommissa lutakossa, missä meillä oli keikka keskiviikkona: Win! Lisäksi hän haikaili mukanani olleita alamäkirenkaita ja itse tarvin pienempiä karvailurenkaita, joten vaihdoimme nekin päikseen.
Lutakkohan nyt ei pettänyt taaskaan. Uus PA on kiva ja kaik toimi.

Torstaina kotikenttäetu Tampereen YO-talolla. Vielä puoli tuntia ennen keikkaa näytti aika haikealta, mutta kummasti sitä ihmisiä tuli kuitennii paikalle. Ihan bileet saatiin käyntiin ja peräti hyvät sellaiset!
Seuraavana päivänä Poriin. Porissa oli keikka. Tupaan olisi mahtunut enemmänkin populaa.
Se on vempula paikka se Kinobaari, kun sinne saa ihan valtavan hyvät soundit, jos paikka on vaan täynnä. Mutta jos taas ei, niin se kuulostaa tosi kireeltä. Nyt oli vähän kireetä sitten. Matsi oli myös jännä.

Ja sitten Turkkusen klubi. Se mesta auradiudeineen jaksaa ihmetyttää joka kerran. Aina se on suorana ihan hirvee, mutta kun rakentaa sillä Eq:lla linnanmäkihoukutteen, niin se on lopultakin melkeen aika hyvän kuuloinen. Ja kun tupa tulee täyteen, niin kaikki soundaakin aivan erinomaiselta. Tämä ilta ei ollut poikkeus.

Sotaa ja rauhaa

Viime viikko olikin sitten luonteeltaan vallan toisenlainen.

Mä en voi näemmä tehdä tollasia kahden viikon rundeja. Eihän se nyt käy päinsä sitten mitenkään, että mulla menee melkein puolipäivää päästä COD:issa takas tasolleni. Se nyt synkkää, että pelikohtainen K/D menee miinukselle melkein kolmeksi tunniksi tollasen työhommelin takia. Tiätteks.

Viikolla poksautettiin vaimon kanssa auki shampanja ja shopattiin netissä. Olemme vahvasti ansainneet lomareissun ja kun kerta loppukuusta on pariviikkoa melkolailla vapaata, (Ei tarvinnu perua kuin kaksi keikkaa. Sori plutskut!) niin avot: Azorit kutsuvat meikäläisiä! Kuumia lähteitä ja mahtavia maisemia, niin keskellä Atlantin valtamerta kuin vain voipi!

Viikonloppuna ei ollut kuin yksi keikka ja sekin lauantaina. Sappee oli mesta ja meno mukava. Tai siis mulla oli. Se on akustisesti vekkuli silleen, että lavalla kaikki on alamidlepuuroa, joten bändi ei kuule toisiaan ja hädin tuskin itseään. Kuulemma hankala vetää, kun ei oo mitään käsitystä iskuista.
Noh pääasia, että mulla oli hyvä fiilis! Skittoissa oli koeponnistettavana RE-20:t a.k.a norsunkyrvät ja täytyy sanoa, että maistui! (pun nontend) Näitä lisää.

Lapinlimbo

Nonni, nyt on kahden viikon lapinlimbo lusittu.

Viisitoista päivää ja kaksitoista keikkaa osoittautuivat samaan aikaan yllättävän mukavaksi, mutta toisaalta rankaksi reissuksi. Innoissani olin varta vasten hommanut sneden ja mäkeenkin oli kova hinku, vaan mitä tapahtui!?! No vasen polvi brakas tyyten. Ihan kesken keikan, tekemättä ei mitään se pamahti totaalisen jumiin. Vähän vetkuttelemalla sain sen takas paikoilleen, mutta kipeä se on ollut siitä asti.
Syykin lievällä itsetutkiskelulla selvisi: Olen sen verran pitkä, että joudun kumarrellen kurkottelemaan mikserille ja tämä tapahtuu näemmä pääosin vasemman jalan varassa, jolloin polvi ylitaipuu. Saturaatiopiste löytyi taannoin Tampereella ja poks. Ei päässyt Jasse rinteeseen, ei.
Ajopäivän iltana ehdin piipahtamaan pitkästä aikaa Oulussa moikkaamassa vanhempiani, mikä oli erinomaisen mukavaa. Siellähän ne porskuttivat oikein pirteinä. Hyvä boogie!

Sitten päästiinkin ihan tositoimiin ja mikä parasta, oli ekana keikkapaikkana Hullu poro Levillä.
Semmottinen juottolahan se on, mutta iso sellainen, ja livemusiikin ehdoilla rakenettu. Loistava PA ja muutenkin henksu ja kalusto ihan priimaa. Lisäksi kun Ämmilästä saa erinomaista ruokaa, niin mikäs siellä ollessa. Keikan jälkeen sokka irti ja armottomat bileet käynt... Eikäkö itseasiassa yks lasi viiniä ja olin nukkumavalmis tapaus.
Hop Ylläkselle siitä sittennii. Ylläksellä on mahetsut mäet. Huoh. Mahetsuhko on myös roudinki, kun portaat ja kynnykset puuttuvat tyyten. Se salikin on muuten ihan mainiohko, mutta basso siellä pyörii kohtalaisen holtittomasti. Vaikka tila on iso, niin silti siellä on niin huonemoodia, kuin jotain omituista heijastumaa, jota ei saa kunnolla kuriin oikein millään. Suhinalla ja mittarilla yritin paikallistaa huonoustaajuuksia, mutta se oli yhtä turbulenssia se botne.
Toinen miinus on se, että majoitus on muuten oikein mainio yhteismajoitukseksi, mutta seinän takana onpi yökerho.
Sitten pidimme pienen välipäivän hiihtokeskuksista ja pamahdimme Oululaiseen humpparavintola Tähteen. Perus keikkaa. No brobleemoa. Ihmeen paljon oli porukkaa, vaikka järjestäjä oli pannut lipunhinnaksi hulppeat 24€+narikka.
Tommi meinas saada roudauksessa turpaansa, kun nosteli syniaan pois lavalta: Joku Testo-mies naisineen tuli kysyyn että "Ookko nää se Jukka Poika? Anna nimmari!" Ja kun Tommi kielsi olevansa ja pyysi väistämään, että pääsee ohi kantamuksineen, niin naisensa intoutui kannustamaan tätä fanikohtaamista sanoin: "Lyö sitä!"
Ah, onnea! Seuraavana päivänä Rukalle tankkaamaan. Luvassa siis perinteikäs porrasroudaus. Perinteitä vaalien apukädet ei saavu koskaan paikalle, tai korkeintaan sitten kun kamat on jo sisällä. Roudauksen aikaan on afterski. Eli musa pauhaa ihan järkyttävän lujalla, eikä känninen hiihtoporukka toudellakaan väistä, vaikka millaisella ampegilla olisi liikenteessä. Turha saapua ajoissa, kun majoitusta ei saa ennen kuutta. Paitsi ihan erinomaisella tuurilla ja vahvalla ruinauksella. Lavanvierustan (ja toisinaan osan lavastakin) on vallannut coverbandi, joten etupäätä ei pääse kasaamaan ennen kuin se pikku nurkka johon ei PA kanna, on painokkaasti pyydetty tyhjentämään / tehty se itse. Lisäksi paikka on niin vaikean muotoinen, ettei koko salia saa katettua äänellä oikein millään järkevällä tsydeemillä. Se taas aiheuttaa miksaajan suuntaan vittuilua, kun sanoista ei saa selvää siellä PA:n takana. Lisäksi kaikki kulkureitit mistä mihinkin, on torpattu viinanmyyntipisteillä, niin että aina on jono jotenkin just siinä mistä haluis vaiks sinne vessaan.
Bäkkäri on parvi tanssilattian yläpuolella. Eli ei siunaamaa rauhaa siellä lain.
Onneksi henksu on mukavaa ja sapuska maukasta. Mut joo... Ehkä joku saikin rivienvälistä, etten ihan kamalasti diggaa menosta.
Peveä mukaillen:
"Ruka on siitä hieno paikka, ettei siellä bändi ja PA-soundi pääse haittaamaan miksausta."
Siitä sitten takaisin Leville välipäivän viettoon. Nukuin, saunoin ja söin hyvin. Illemmalla mentiin kattoon Palefacen keikkaa. Kova on hän ja nyrkkinsä! Siitä sitten keikan jälkeen ihan armottomat jatkot ja... Eiku mähän meninkin bäkkärille toki moikkaan poppia, mutten jaksanut edes pummata jääkaapista olutta, vaan painuinkin suoraan pehkuihin.

Seuraava päivä valkeni jälleen kauniina ja aurinkoisena. Hilpasin siinä päiväsellä hissillä huipulle kameroineni ja päädyin lopulta rinnehotellin baariin munkkikahville, jossa vastaan tuli Kilpeläisen Tuure. Häälä ja karavaanillaan oli vuorostaan välipäivä, joten he olivat hommanneet huipun baariin pikkukeikan. "Hyppää kyytiin ja tuu yytsimään" Ja minähän hyppäsin. On se kova bändi! Siitä sitten upeassa kelissä tallustelin huipulta takaisin alas, vajaat puoli tuntia. Ai että niitä maisemia ja fiiliksen hyvyyttä. Ja ai että huokailutti: Jos vain olisi kesä ja lonkkari alla!!! Illalla keikka. Perus keikka.
Sitten oli vuorossa jokeri: Saariselällä emme olleetkaan ennen käyneet. Ihan kekkosmesta! Paikka ei ollut varmaan muuttunut miksikään kahekskeetluvulta. Palvelu oli ylimalkaista, eikä kukaan hymyillyt. Soitajille oli sentään kokolihaa tomaattikstikkeessa.

Tsekkasimme, söimme ja saunoimme. Päätimme mennä aikaa tappaaksemme kylille pyörimään. Intopiukeana astuimme paikalliseen panimoravintolaan. Ah, lapin sammioiden tuotteet testiin.
Olisi pitänyt arvata baarimikon yllättyneestä ilmeestä ymmärtää väistää, kun tilasimme talon olutta, mutta eih. Jumaliste mitä kuraa olivat, niin vaalea, kuin tummakin. Uhhuh!

Illan alku näytti pahalta, kun jengin keski-ikä huiteli jossain viidenkympin tienoilla, mutta tulihan sinne vähän nuorisoakin ja ihan juhlat saatiin aikaiseksi. Paritanssi reggaen tahtiin on aina vekkuli näky.

Luosto! Ihana luosto!!! Tää on Suomen hiihtokeskuksista mun suokkarini. Mahtavaa henkilökuntaa ja kaikin puolin lupsakka meininki. Ja se ruoka! Alacartelista muusikoille ja kokkinsa on helmi!

Tornio odotti meitä seuraavaksi Kaupunginhotelleineen. Ennen emme ole ko. mestassa keikkailleetkaan, mutta kerran olemme "nukkuneet" Nukkuneet suluissa, koska puolet hotellin huoneista on yökerhon, sekä karaoken yläpuolella ja jotenkin se koko talo on tehty pelikorteista. Toisin sanoen on turha haaveilla unen tulosta ennen puoli neljää. Olimme vielä asettaneet esiintymisen ehdoksi, etteivät huoneemme missään nimessä saa olla siinä päässä hotellia. Noh arvatkaahan vain, oliko moisella sopparilla pyyhitty takapuolta. Itse sain vielä siinä flunssan päälle ja oli kaikin puolin veto poissa, niin hiukkasen vitutti sitten se meininki.

Ah, mutta onneksi oli sitten vuorossa vaihteeksi Ruka. Rukalla vitutti perusmenon lisäksi sellanen vekkulius, että olin laistanut flunssan takia aamun roudauksesta ja painunut bussiin jatkamaan unia.
Noh Rukalla sitten tsekissä ihmettelemään, että missäköhän mun etupäänräkkini on?
No sehän onkin vielä siellä Torniossa. Ja-mitenköhän-vitussa-sen-saa-sieltä-ikinä-pois?
Loppujen lopuksi ihan naurettavalla munkilla äänentoistostamme vastaavan firman pomo tunsi jantterin, joka ajaa lapissa jakeluautoa. Hän poimi sen kyytiinsä ja se oli seuraavana päivänä Hullun poron respassa tunteja ennen meitä. Enkä vieläkään tiedä tämän hyväntekijän nimeä...tai mitään. Kiitos ihan he-le-ve-tisti! Jos joskus tarvista, niin nimeä tulee listaan anytime!

Ja sitten taas Levi. Bonarina paikan tiski oli mun säädöissäni. Jengi vetää mieluummin omilla taskulaskimillaan, kuin midaksella. Ei haittaa mua!

Vaihtelun vuoksi taas Ylläkselle. Onneksi pääsin yöksi hotellin rauhaan, niin sai kunnon yöunet.

Ja piiitkästä aikaa Rukalle. Nyt oli päivä jo maanantai ja keskuksessa vähän hiljaisempaa, eikä edes coverbändiä tiellä, niin sehän oli ihan ilo vedellä keikki. Yksi apukantajakin ilmaantui paikalle!!!
Tsekin jälkeen huristimme jollain miehintönkuljetustelaketjuhirviöllä huipulle, mikä oli aikalailla siistiä. Huipulla oli gourmandia vastassa, kun karonkanomaisesti vedimme hummerikeittoa ja poronpotkaa naamaan ja huuhdoimme niitä alas loistavilla viineillä. Ja olipa muuten hyvät espressot mestassa!

Kotimatkalla kärsin reissun ainoasta krapulasta ja muutenkin alkoi olla reippausfaktori aika nollissa. Hyppäsin Kuopiossa junaan ja tottakai onnistuin torkkumaan yli Tampereen vaihtoyhteyden. Vitutti nimittäin ihan perkeleesti Harmitti kosolti: Vaimo odottaa miestään ajoissa kotiin uunilohen kanssa ja urpo kiertää lahden kautta. Noh mutta parin tunnin viipeellä pääsin kotiin ja siellähän se ihana odottaa aivan uskomattoman ruokaelämyksen kanssa miestään!

Erikoismainintaa koko bändille! Tässä ryhmässä on niin loistava henki, ettei kahdessa viikossa hymy hyytynyt hetkeksikään. Ja Teemu, hoiti tekniikan joka ilta loistavaan tikkiin. On ihmeen hyvä miksata, kun lavapäässä on kaikki kunnossa!

Suomi tutuksi...

K uopijossa oli uusi keikkakokemus. Henkan sijaan soitimmekin paikallisen musiikkiopiston konserttisalissa, mikä osoittautui oikein mainioksi saliksi vaikkei kellään, edes paikallisilla tuntunut olevan aavistustakaan sen olemassaolosta. Eniveis, ihan kivasti sinne ihmisiä valui silti.
Tsekissä kävi heti hyvin savolaisittain: Kun menin lavalla hääräävältä setämieheltä kyselemään että missäs subbasprosessorit sijaitsevat, kun pitäisi päästä säätämään viiveitä. (En nimittäin tykkää sellasesta puolen sekunnin viipeestä alakommooteista.) Niin herrashenkilö näytti, että "Tässä nämä on, mutta en minä näistä kyllä mitään ymmärrä" tökkien samaan aikaan randomisti niitä samoja nappuloita, joista se ei ymmärtänyt mitään. No solmuunhan se systeemi siitä meni. Jätin herran konsultoimaan puhelimensa kanssa jotain osaavampaa ja pidin lounastauon.

Illalla kävimme vielä toki siellä Henkassakin. Asa masa oli näetsen keikalla, joten räppikeikan katteluksihan se meni. On se kova!

Seuraavana päivänä oli kotikenttä etu. Esiintymisarenana toimi nimittäin tampesterin yo talo.
No siellähän toimii tietty kaikki kovin mukavasti. Siihen nähden että oli tostai, oli populaa paikalla mukavasti ja herranen aika, miten intensiivisesti olivat mukana! Varsinkin vanhempi tuotanto upposi ihmisiin, kuin häkä.

Meno oli siis tasan päinvastainen kuin seuraavan illan keikalla Alavuksella.
Yleisömenestys se ei ollut ja ne harvatkin olivat kuin puupökkelöitä. Seisoivat ja mollottivat, kuin olisivat eksyneet väärälle keikalle. Isoimmat hitit nyt kirvoittivat edes jonkinmoista vaisuutta ilmoille, mutta muuten oli meno, kuin hautajaisissa. Vuoden vattafakein keikka keposeen.
Semmoistakin kivaa kävi homman päätteeksi, että kun teimme nopean purun ja paikalta poistumisen, niin enköhän minä, joka olin siis vastuussa idioottitsekistä, jättänyt reppuni mikserin alle jemmaan.
No eihän siellä ollut kuin parin tonnin edestä kamerakalustoa ja tietokonetta. Mahdottomalla munkilla kalustotoimitusyhtiön valomies sattui olemaan Tamperelainen, joka ystävällisesti jälkitoimitti reppuni kotiovelle asti. Cavapullon saadessaan väitti vielä ettei olisi tarvinnut, mutta todellakin oli!

Lauantaina oli vuorossa toinen neverbeen paikka, nimeltään kankaanpää. Voihan rähmä.
Tsekin jälkeen todettiin, että meillä on luppoaikaa ennen keikkaa tuommoiset kuusi tuntia. Mitä tehdä?
Kyselimme paikallisilta ja ainoa varteenotettava, tai itseasiassa ainoa keksintö oli mennä keilaamaan.
Kuulemma ihan lähellä oli kuntokeskus, jossa moinen aktiviteetti olisi mahdollista. No mehän lähdettiin rämpimään pakkaseen ohjeistuksin: "Tuota tietä nelisensataa metriä ja oikealle ja siitä vielä viisaataa metriä ja siinä. Mutta jos käännytte väärin niin varmasti eksytte." Jep jep. Puolen tunnin päästä me pyörittiin siinä keskellä metsää, mutta onneksi paikalle sattui pari hiihtäjää, jotka opastivat meidät kun-tou-tus keskukseen. Siellä oli vaivaisia mummoja ja pappoja hohtokeilaamassa täysin rinnoin kaikilla radoilla. Taksi!
Onneksi keskustasta löytyi silkalla moukantuurilla aivan loistava italialainen ravintola, jossa saimme kulumaan pari tuntia. Veikkaisin että se oli makuelämyksenä parempi, kuin se keikkapaikan tarjoama makkarakori. Ei voi tietää, kun en jälkimmäistä testannut. Myös biljardia pelasimme. Tai koitimme. Kasipallot oli kuulemma varastettu aikoja sitten ja muutkin pallot oli jotain jämäsatsia. 1.5€ peli.
Keikka meni melkein puoleenväliin ihan jeppis pohjalta, kunnes efektilaite rupesi kirkumaan hallitsemattomasti ja muutenkin soundi muuttui kovin ihmeelliseksi. Käännyin katsomaan laiteräkkiä, niin eiköhän siinä joku mimmi sohi randomilla jokaista ulottuvillaan olevaa nappulaa. Ihan saatanan hauska temppu! Vieläkin naurattaa. Siinä olis ollut pahimmassa tapauksessa kiva pikku kuulovaurio koko maksavalle yleisölle, jos olisi osunut siihen yhteen nappiin, johon ei jumalan armosta just sormi sattunut. Huh huh! Keikan jälkeen maailman nopein roudaus mitä kivasti tahditti dj, jonka äänentoisto oli suunnattu just siihen lavalle. Ja se dj, ottikin sitten kaiken irti siitä äänentoistostaan. Välipäivät menikin sitten jännätessä, että jääkö korvien soiminen pysyväksi olotilaksi.

Pahoittelen reportaashin kuvallisen materiaalin puutumista, sekä mahdollisia krijoitus erheitä, mutta meneillään on parin viikon lapinrundi, jonka ajattelin hoidella ipadin avustuksella ja vaikka tämä onkin kovin näppärän kokoinen, niin onhan tämä myös hieman kankeahko.

Lilluen ja lätkytellen

Viikko sitten torjantaina ei ollut ongelmia maahurinoiden kanssa.

Olimme nimittäin sen verta kaukana mantereesta, ettei maalenkit paljon  kummitelleet.
Homman nimi oli lillunta uudella Viikkarilla. Tarkemmin sanottuna soitantaa Grazen lavalla.
Olihan siellä puitteet ihan kohillaan. Sali oli ihan demppi; kuin olisi studiossa miksaillut.
Tätä vielä korosti se, että runpali oli pleksin takana. Toisin sanoen toin akustiikan mukanani räkkikoossa. Tai siis iliven taskulaskinhan sen toimitti.
Eipä siinä. Soundi oli timmi ja pystyi vetämään yllättävän hiljaa. Pitkänjuoksunmittari ilmoitteli keikin jälkeen 95dB:stä.
Henksuflaballa tyhjennettiin vaimon kanssa täxfrii kosmetiikasta, punkusta ja laatuviskikin tarttui matkaan. Highland park on äänimiehen valinta!
Takaisin Turkkuseen ja välitön lähentyminen soittojuottola venuksen porttikongiin roudaaamaan.
Riku oli byggannut taas hyvän kuuloista settiä pystyyn. Sääli vaan että ravintolan sähköt ei olleet ihan yhtä hyvässä iskussa, kuin laivalla. No gatella ne hurinat on ennenkin korjattu. Bäkkäricateringkin saatiin hulppeat 15min ennen keikkaa. Leipä suussa lavalle.
Keikin jälkeen salamaroudaus ja yötä vasten Helsinkiin. Tiukan aikataulun määritti se, että meillä oli Tavastialla seuraavana päivänä tuplakeikka ja sitä myöten nosteltiinkin kamoja sisään jo kahden maissa päiväseltään. Jokke oli hommannut uudet rummut pötspötsien tilalle ja hymyhän siitä herkesi, kun kannuissa oli heti-valmiit soundit. Kanavat auki ja menox!
Molemmat keikat olivat parempia ja immeisille tuntui kelpaavan.

Meno on hurjaa

Reggae tohinat lähti taas käyntiin.

Nimittäin Jukka tuli Emmagaalasta Himoksen keikalle syli täynnä pokaalia.

Olipas siinä lystiä kyllikseen, kun sai miksailla syntymäpäivälahjaksi reggaeta pitkästä aikaa.

Tuvassa oli pipoa ja meno hurja.

Nykyaika on mahetsua, kun meikäläinen analogivermepyyntöineni olen enemmänkin poikkeus, kuin sääntö, niin laitetoimittajan tiski ja räkki olivat vieläkin viimekeikan säädöissä. Ja tuosta on aikaa jo melko monta kuukautta. Iisi oli siis tsekki. Ei tarvinnut juuri säätä, paitsi parin mikin kohdalla, kun on taas testissä uusia leluja.

Muuten tämä viikko on mennyt vaihteeksi sairastellen. Ihme pöpöä on ollut kyllä tässä taajaan. Kaverin häätkin jäivät moisen takia välistä. Monenmoista flunssa, sekä vatsavirusta pn pukannut. Sais asettua jo pikkuhiljaa. Codin K/D pyörii siellä neljän paremmalla puolella ja netflix käy ylikierroksilla.

Nyt on kiire rakkauden laiva Gracelle. Yrittäkääpäs muuten löytää purtilon nettisivuilta keikkainfoja. huh!

Muutenkin tästä kuusta on tulossa ihan naurettava: 22 keikan putkea pukkaa. Kaiken maailman hiihtokeskukset kolutaan lävitte. Pitää panna sitä ennen lonkkari talvikuntoon, tähän tyyliin.

Yritän parhaani mukaan päivitellä tapahtumia tännekin.