maanantaina, joulukuuta 19, 2011

Molskilla akustiikan kanssa

Voin kuulkaas kertoa, ettei tuo akustiikka ja fysiikka sen pohjalla ole äkkiseltään ihan sieltä helpoimmin omaksuttavimmista asioista. 

Kollegoiltakin tuli mm. eräällä suljetulla herrakerhoforumilla linkkimuotoisia kommentteja, kun loihe kyselemään vinkkejä, käsillä olevaan työhuoneen virittelyyn. Enkä yhtään ihmettele, miksi tämä, sekä tämä nousi esiin.

Eniveis, syttä tahi savea kohden kävin reippain mielin. Huonehan on siis kerrostalokolmion, juuri sopivan kokoinen pikku soppi. sisämitoiltaan 4m/2.7m/2.7m Takaseinällä on vaatekomeroa, toinen sivuseinä betonia ja toinen kyprokkia. Diffuusorina toimivat molemmin puolin sijoitetut kirja, sekä CD-hyllyt, jotka lienevät vallan mainioita absoboimaankin, massallansa. Kukaan ei liene koskaan laskenut peruspokkarin, tahi kovakantisen absobiokertoimia, joten niistä ei sen enempää ole faktaa esittää. Tässä kämpässä on vissiin tehty rakennusvaiheessa jotakin oikein, kun ensi kuulostelemalla, eli mölisemällä ja gorillamaisesti rintaa hakkaamalla ei huone lähtenyt kumajamaan holtitta.

Maailman mahtavimmalta Hra Virtalähteeltä mittamikkiä lainaan ja optimaalista kuuntelupistettä metsästämään...

Ekka piti mitata vanhat uskolliset monitorini, josko ne vielä ovat voimissaan ja olivathan ne. Mulla toimii yhä edelleen muinaisen suomalaisen valmistajan, Proxsonicin Pro-X AK112 kaiuttimet, jota lähimpänä on varmaankin nykyään nämä Profelit. Kaiutin kyljelleen lattialle ja mikki eteen. Tulos on riittävän suuntaa-antava, vaikkei ihan TTK:n tasoa


Kun äänilähteen tila oli selvillä, piti löytää penkin paikka. Sitä lähdin hakemaan ns 38%-säännön kautta. Linkin takaa tarkempaa faktaa asiasta. Tästä olisi ollut oikeaoppisinta edetä siten, että mittamikki sijoitetaan siihen ja lähdetään liikuttelemaan kaiuttimia huoneessa, kunnes mittari näyttää tasaisinta mahdollista käppyrää. Mutta koska mikki on kevyempi, kuin aktiivikailotin, nostin skoben penkille ja liikuttelin sen sijaan mikkiä. Sitten kun näytti suht suoralta, niin pönttö siihen. Tässä huoneessa sijoitukseksi tuli 50cm takaseinästä ja 80 cm sivuseinistä, jolloin kuuntelukolmion sivunpituudeksi jäi mitä mainioin 110cm. Tykkään nimittäin pitää lähikuuntelun kirjaimellisena. Ja mitä lähempänä kailottimet, sitä vähemmän huone pääsee sotkemaan soundia. Silti piti vielä hioa ja tutkailla, mitä eri etäisyydet tuovat tai vievät mukanaan. Oheinen graafi näyttää aika hyvin, miten pienetkin muutokset vaikuttavat lopputulokseen melkolailla:

Nyt kun kuuntelun paikat oli löydetty, oli aika pistää ne aiemmin valmistamani tubetrapit tulilla ja katsella, mitä kivaa niillä saa käppyröihin. Tiedän... Nurinkurista toimintaa, rakentaa ensin ja tutkailla sitten, mutta puuhun voi kiivetä niin monella tyylillä!
Yks tyyli on mm. sellainen, että hukkaa mittaustuloksen tästä vaiheesta. Eli menemme seuraavaan.

Kuten ylläolevasta käppyräviidakosta näkyypi punaista viivaa seuraamalla, melko hyvin menee, mutta botneosastolla tulee pari huonemoodia sotkemaan kuvioita. Ja se graafi joka tulisi tähän, kertoisi että ko. putket vaikuttaisiat aika kivasti, mutta kuitenkin parhaimmillaankin pari, kolme desibeliä. Se on jokatapauksessa eri jees, koskapa soundi on näin ollen jo ihan mukiinmenevä. varsinkin kun myös keskialue rauhoittui mukavasti.
Mutta sepä ei minulle riitäkään. Priimaan pitää pyrkiä! Jos Genelec:kin on ottanut pöntöissään käyttöön DSP-korjauksen, niin miksen minäkin? Genet tosin maksavat öö... ziljardin, mitä mulla ei ole, toisin kuin seikkailumieltä.

Ensin testasin ihan hupiin ajaa logicista pinknoisea, äänittää se erikseen molemmista kaiuttimista ja syöttämää nämä filet ohjelman omaan match Eq:hun. No lopputulos oli heti todella rohkaiseva. Kaikki selkeytyi kummasti. Vähän liikaakin. Soundista tuli jo vähän turhan "hyvä". Haussahan on realismi, eikä hype. Enivei, suunta oli täten selvillä. Sittenhän mä muistin jostain lukeneeni erään valmistajan eräästä plugarista, jolla homman saa mittailtua kuulemma erittäinkin hyvin ja tarkasti. Google huutamaan ja paljon positiivista arviota tuuppas silmille. Mutta minähän en usko, ennen kuin kuulen. Semminkin kun en ole ollut ihan vakuuttunut kaikista ko. lafkan tuotoksista. Mutta mitenpä demotat? Softa kun tarvitsee mukaansa oman mittamikkinsä. Kopiointisuojaus on tehty ruuvaamalla mikin vastetta, joka sitten kompensoidaan softassa. Noh sanotaanko tässä vaiheessa, että pienellä mäkkaiveriudella sain kierrettyä ongelman ja lopputulos oli ihan hämmentävän hyvä. Tämä meni saman tein hankintaan!!! Botnesta tuli erinomaisen tiukka. Kekkarikomotus hävisi tyyten ja yläpää raikastui juuri sopivasti. Vielä viimeisiä säätöjä tubetrappien kanssa ja kas, paras paikka löytyikin noin puoli metriä irti seinistä, kaiuttimien viereltä. Ohessa vielä viimeiset mittaukset DSP-korjauksen kanssa. Putkilla ja ilman:

Ja vielä vesiputousnäkymä, joka kertoo jälkikaiunta asioista enämpi. Ei hassumpi sekään:



Noita käppyröitä kannattaa tulkita se mielessä, että monitorini toistavat jonnekin ´bout 40Hz taajuuksiin ja siitä alaspäin näkyvät ovat erinäistä ilmastointi, liikenne ja mitälie kumua.

Loppuviimetulemana sanottakoot, että kohtalaisen viilaamisen ja pienimuotoisen akustoinnin tuloksena, sai kuuntelun niin asialliseksi, että siihen tohti vielä mennä sorkkimaan DSP korjauksella. Ko. metodi, ei nimittäin ole todellakaan mikään viisastenkivi, vaan enemmänkin hienosäädin.
Lommoista ladaa on turha yrittää puunata vesihiomapaperilla.
Ja kaikkeen mitä yllä olen kirjoitellut, tulee suhtautua erinomaisen varauksella. Mulla on vuosien kokemus mitä erilaisimmista pajoista sekä nurkkauksista, huippustudioihin. Enkä mä osais kysyttäessä kertoa, miten rakennetaan pomminvarmasti hyvä kuuntelu. Paitsi tietenkin viittaamalla alun linkkeihin.

3 kommenttia:

  1. No mites nyt kun tuo DSP-softa tulee mitä ilmeisimmin DAW:in masterlohkoon? Sitte kun kuuntelet vaikka noita vasemmanpuoleisella seinustalla olevia cd-levyjä niin korjaus ei olekaan käytössä. Ja kuuntelussa oleellistahan on sen tuttuus eli pitäisi kuunnella ja paljon kaikenlaista matskua sen DSP-softan läpi jotta homma jäis selkäytimeen.

    VastaaPoista
  2. Kas kun on ovela kiertää ongelmat:
    On olemassa sellainen näppärä ohjelma, kuin soundflower:
    http://cycling74.com/products/soundflower/
    Joka mahdollistaa äänen kierrättämisen miten päin haluaa.
    Mulla on logicissa presetti, jonka kautta kierrätän ulostulevan äänen, muilta softilta.

    VastaaPoista
  3. No tuohan on näppärää, peeseellä en ole vastaavaan ohjelmaan törmännyt, mutta tuolla siis saa myös vaikka masterlohkoon nakatun spektrianalysaattorin pomppimaan minkä tahansa soitto-ohjelman äänen tahdissa (kunhan vaivautuu käynnistämään ensin DAW:in taustalle)?

    VastaaPoista