tiistaina, lokakuuta 30, 2012

Elokuvailmaisua

Uusvanhaa reissuraporttia pukkais.

Melkolailla bauttiaralla suurinpiirtein öbaut vuosi sitten, kävimme TV-Offin kanssa itäeuroopan kiertueella. Tai siis meistä katsottunahan pitäisi puhua eteläeuroopasta. Siitä raporteerasinkin aikoinaan ja tuoreeltaan näin.

Matkassa oli tuolloin uudenkarhea 60D:ni, jolla intouduin dokumentoimaan reissua ihan elävän kuvan maagisin voimin.
Puoli vuotta myöhemmin oli luppoa, joten päätin vihdoinkin ottaa haltuun Final Cutin. Haltuun en sitä saanut, mutta haparoiden sain kuitenkin ihan liikkuvia kuvapätkiä liiteltyä toisiinsa ja jopa jotain siirtymä, yms. efektejäkin tuli testailtua. Ja näin ollen ensimmäinen ihan työstämällä työstetty videopätkäni oli valmis jaettavaksi maailman ihmisille. Paitsi etteipähän ollut. Olin nimittäin pukannut  taustalle kyseisen bändin julkaisematonta musiikkia, joten piti odottaa vielä tovi.
Noh TV-Offin mainio uutuusplatta tuli juurikin kaupoille, joten tätäkään suurteosta ei tarvinne enää pantata:

torstaina, lokakuuta 25, 2012

Rauhallaan

Tosi iisiä on ollut lähielo. 

Olen väsäillyt pari remiksiä, joista varsinkin toinen oli mielenkiintoinen proggis. Harvemmin sitä pyydetään remiksailemaan jazzia. Siitä tuli kerrassaan kumma tunnelmapala.
Japanialaiset on varmaan ihmeissään.

Jonnin verran on ollut myös masterointihommia psy-trancesta heavyyn. Eli aika isolla skaalalla mennään taas.

Ja viime torstaina kävin miksaamassa elävänäkin. Kaupungissa oli Lost in music-festarit, jonne menin saman illan aikana puikottamaan sekä Aino Vennaa, että TV-Offia. Sikäli homma oli perin kätevää, että ensin mainittu soitti Ravintola Artturissa ja jälemmäinen YO-talolla, kadun toisella puolella.
Illan kulku meni näin: Neljäksi Artturiin tsekkiin, mistä YO-talolle tsekkiin, mistä Artturiin vetoon, mistä YO-talolle vetoon, mistä Artturiin oluelle, mistä YO-talolle hengaamaan, mistä kotiin jatkoille.
TV-off
Perjantai menikin sitten iisillään orastavaa flunssaa taltutellessa. Lauantaina oli puolestaan luvassa herkkuva.Vaimon sisko järjesti kynttiläillalliset jonka pääruokana oli rössypottua. Teille, joille ruokalaji on mysteeri, kerrottakoon että kyseessä on Oululainen perinnekeittoruoka, jonka pääaines on veripalttu.
Harva etelänpelle siihen uskaltaa koskea, mutta omapahan on häpijänsä. Se on nimittäin ihan he-le-ve-tin hyvää.
Jasse 6

Ruoasta puheen ollen. Kävin taannoin pahaa avistamatta koskikeskuksessa, kunnes jouduin mainonnan uhriksi. Kuuluttaja kuulutti, että yläkerrassa on uusi japanialainen, josta saa joka päivä tuoretta, paikanpäällä tehtyä sushia. Sehän kiinnosti. Minulla on nimittäin missiona löytää Tampereelta hyvää sushia. Aikoinaan Hämeenkadun Maruseki, oli The sushimesta. Vaan eipä ole enää. Laatu on laskenut ja hinnat nousseet.
Uudehko Watami on ihan jeppis mesta, muttei sekään mitään loisteliasta tarjoa. Muutenkin vaihtoehdot tässä kaupungissa ovat ok:n ja kuvottavan välillä. Tämä uusi sushideli oli sieltä kuvottavimmasta päästä. (Kuten muuten myös kauppahalllin sushimesta, jossa on samat omistajat)
Minun ymmärrykseni ei riitä siihen, miksi Helsinki on täynnä hyviä ja paikoin loistavia pikku sushiloita, mutta Tampereella saa pääsääntöisesti ei niin tuoreista raaka-aineista vasurilla pykättyjä ylihintaisia jääkaappikylmiä puolivalmisteita?
De´jazmanaut
Ja lisää ruoasta puheenollen. Hyvän sapuskan ystäville yksi ihan ehdoton mobiiliapsi on Eat.fi
Löytyy nimittäin vieraassa, ja miksei tutummassakin kaupunnissa äkkiä tarkastamisen arvoiset, sekä vältettävät kuppilat. Keikkireissuilla tämän avulla on löydetty mitä mainioimpia pikkurafloja, joihin ei muuten olisi tullut eksyttyä millään. Liittykää ja kantakaa kortenne kekoon!

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2012

Kestein kreikan loma matka

Vihdoinkin lupaamani kuvakertomus taannoiselta Kreikanlomaltamme jee!

Kreikassa oli tosi lämmintä jo heti lento kentällä ja hotellissamme oli uimaallas jossa emme käyneet koska siellä oli merikin ihan rannassa ja mustaksi käristyneet permanentti rouvat haisivat pahalle.


Siellä rannalla joka oli pitkä oli uhanalaisia kilpikonnia kuoritumis hommissa ja se suljettiin aina ilta seitsemältä ja siksi tässä kuvassa ei ole ihmisiä mutta hieno vuori siinsi hori-sontissa.


Rannalla oli myös vanha linnoitus ja sen bunkkeri josta villiinnyin kuin ori ja otin paidan pois mikä oli virhe.


Yritin panna vähän aurinko voidetta selkään itse mutta en ylettänyt kunnolla ja paloin melkolailla ja sormenkuvat selässä nauratti vaimoa taajaan.


Onneksi olin ostanut lähimarketista edukasta kuohu viiniä liennyttämään kipua mutta ah mikä pettymyksen kanahäkki olikaan kun pullo osottautuikin mineraalivedeksi huiausta!!!


Onneksi lähellä oli monia drinksu baareja joihin mennä krebaamaan ja minäkin join drinkkejä vaikka olenkin mies ja hetero.


Seuraavana päivänä menimme kävelylle ja harrastimme ulko liikuntaakin


Myöskin kirkollis kulttuuriakin harrastimme sekä panimme keräys puu laatikkoon rahaa että menisi köyhien hyväksi vaikka vähän ihmetytti kun kaikki oli kirkon sisällä kullitettu ja sametilla vuorattu että missä on ne köyhät?


Myös paikallis mytolokisia jumal patsaita katselimme ihaillen että onpa ne osanneetkin ennen vanhaan hienosti tehdä ihan näköisiä.


Välillä piti pysähtyä virvoitus juomia juomaan ettei tule neste hukka eli liquid wolf heh heh.


Sitten jaksoi taas ihmetellä luonnon ihmeitä kuten balmupuita joissa ei ollut kookospähkinöitä?!!?



Koska oltiin kerran kreikassa niin pitihän sitä käydä katselemassa vähän antiikin kreikan raunioita jotka ei kyllä olleet kovin vaikuttavia mutta kulkukissat olivat kuitenkin söpöjä.


Viime kerrasta viisastuneena ostin paikallista tila viiniä perhe pakkauksen kun maksoi vain kaksi euroa mutta se oli ihan vitun pahaa.


Mutta kaiken kaikkiaan loma matka oli sangen onnistunut ja meillä oli erittäin kivaa ja romantista ja olemme jo puhuneet keskenämme vaimon kanssa yhdessä että kreikkaan pitää päästä taas toistekin.


tiistaina, lokakuuta 09, 2012

Ammattiutumista

Palasin koulunpenkille.

Se ei tosin kestänyt kuin kaksi päivää, mutta silti oli hassua, kun ei voinut poistua luokasta, kun huvitti.
Tai olisi voinut, muttei se olisi ollut hyvien tapojen mukaista. Perse puutui myös kovin, mutta kerrankin olisi ollut mitä luultavimmin ihan mukava jäädä jälki-istuntoon.
Murto Ana, nimittäin kutsui Soundtoolsin ja Meyerin järkkäämään livemiksinkiworkshoppiin, jonka veti sellainen pikkutekijä, kuin Bufford Jones. Mies mm. Pink Floydin, Princen, Stevie Wonderin, Eric Claptonin et-mothafucking-setera- tiskien takaa.
Paljon oli herralla juttua, josta osa luonnollisesti ihan sitä perus perus. Fysiikan lait ja ihmisluonto, kun ei muutu maailmanlaajuisestikaan, ennen kuin vasta nanotasolla.
Mutta oli hällä kyllä paljon ajattelemisen aihettakin. Esimerkiksi unity gain struckturesta, ukko puhui sellaisella vakaudella, järjen äänellä ja ennen kaikkea selkeästi, että tämäkin perusasia löysi päässäni jälleen uusia ulottuvuuksia.
Varsinkin VCA-ryhmittelyn mahdollisuuksia pitää tarkastella tulevaisuudessa tarkemmin.
Eli toisin sanoen parin päivän paras anti oli siinä, että ukon leppoisa jutustelu antoi ajattelemisen aihetta ja pani funtsimaan parissakin kohdassa, että miksi sitä tekee, mitä tekee ja miten sen tekee.
Ja vaikka suurimmassa osassa asioita sitä tekee just, niinku haluaa, koska se on hyväksi havaittu ja (itselle) oikein, niin itsestäänselvyyksienkin vuositarkistus tekee hyvää;
"Onks tää rikki? Ei. Älä fiksaa"
Lähettäjä Elonmerkkejä

Pari hassua kultturieroakin tuli vastaan: Kun mm. kysyin hänen lähestymistapaansa kuuloketsekkiin ja ylipäätään kuulokehommiin, ei hän oikein ymmärtänyt kysymystä. Yks syy lienee tietty se, että jos herra Bufford haluaa festareilla avata PA:n tsekkiin, niin hän saa avata PA:n tsekkiin.
Mutta ilmeisesti moinen ei ole tapana Amerikan puolella muutenkaan, että tehtäis tsekkiä ääneti?!??

Muuta:
Tomi Björck on mun keittiöpolikseni teräsmies. Sen reseptit on järkeviä, selkeitä ja suhteellisen vaivattomia. Josku olen aiemmin hehkuttanut mm. ribsireseptiään. No nyt voisin hehkuttaa intialaistyyppistä affenkalaa kurpitsähässäköillä. Varsinkin juuri kurpitsadiudit löivät avarilla makuhermoon: Mikset ole ottanut haltuun kurpitsaa ennestään? Nyt varsinkin, kun on sesonki, niin hop kauppaan rientäen ja pyrettä tulille!
Annos


tiistaina, lokakuuta 02, 2012

Äänenhaalintaa

Erinomaisen psykedeelinen herätys tapahtui tänään.

Räpsin nimittäin eilen valoisia kuvia ja olin unohtanut salaman stand by- tilaan, sekä radiotriggerin päälle. Olisiko naapurissa joku työmaa, tai sitten joku ajelee radio-ohjattavilla kotonaan, evt. Mutta joka tapauksessa ko. laitteisto rupesi kymmenen aikaan räpsymään omiin nimiinsä.
Ilmeisen tehokas on salama, koska heräsin makuuhuoneessa, kun taas olohuoneen perimmäisessä nurkassa välkkyi!
Jasse 6
Olipas tässä muuten lähestulkoon kiireellishektillinen säätöviikko, kun isäni pyysi mua äänittämään sävellyskonserttinsa, johon oli tulossa vähän perhanan hyvä kokoonpano soittohommiin.

Minähän mielelläni, semminkin kun äänityskaluston piti olla kuulemma valmiina paikan päällä.
Edellisenä viikolla asianomaisille soiteltuani, selvisikin ettei siellä mitään kalustoa ole.
Noh läksin sitten pohjoiseen muutamaa päivää aiemmin säätöhommiin.
Kolmen puhelun ja facebookhillumisen kuluttua sain vuokralle Mackien mikserin, josta saipi kanavat ulos firewireä pitkin suoraan koneeseen. Ei ajuritarvetta, ei ongelmaa, joten se puoli kunnossa. Sitten keikkapaikalle penkomaan varastoa ja kas, siellähän on tarvittavat ständit, piuhat ja kaukokaapelikin. Pari noikun mikkiäkin löydän laatikon periltä ja vielä steroparin B&K:n mikkejä! homma näyttää jo paremmalta. Mikserin vuokraaja antaa käyttöön vielä neljä noikun 103:ta ja aina hövelistä Oulun soitintarvikkeesta saan lainaan SE:n isokalvoisen, sekä puikkoparin, joten elämä hymyilee jo nätisti.
Tietty toinen niistä B&K:sta, oli rikki, joiden varaan olin laskenut koko tilasoundin perustan, mutta onneksi naapurisalista sain vielä lainaan yhden 103- parin. Eri meininki, mutta itseasiassa herttapari olikin parempi ratkaisu. Sen verran kaikuvainen oli salin akustiikka.
Oktetti2
Keikka oli mitä mainioin. Ukot soittivat erinomaisesti ja jengi tykkäs. Materiaali oli heti bueno; Kanavat auki ja soundi oli aikalailla siinä.
Oktetti
Perjantaina istuttiin iltaa kaverin kämpillä ja hifisteltiin. Hän oli hommannut
Amphionin keskijäreät kailottimet ja no olihan ne hyvät! Vähän meitä ensin ujostutti naukkailla siinä pinot noiria ja luukuttaa Totoa, mutta sitten korkkasimme oluet ja panimme Stonea soimaan, niin kummasti helpotti.