keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2011

Resonanssipiikit, nuo studioittemme pienet loiseliöt

Törmäsin rokkipoliisit.com:issa keskusteluun, jossa virtuaalihenkilö Triskal tuskaili äänitteensä laulusoundin kanssa. Näyte oli mielestään periaatteessa ihan kelvohko, mutta jokin siinä tukotti korvat ja hajoitti pään. Olin samaa mieltä.
Oheisella videolla näkyypi syy/seuraus-suhde, mi onpi nimeltään resonanssipiikit. Ne muodostuvat yleensä mikin rungossa, tahi paskassa etuasteessa, tai jopa äänitystilan ensiheijasteissa. Ja jos niiden ei olemassaolosta ei tiedä, eikä korva ole niitä harjaantunut etsimään, on niitä aika paha löytää.
Oheisella metodilla ne löytää näppärästi. Ja niinkuin näytteestäkin huomaa, kun niitä boostaa on tulos ilmeinen, mutta sitten kun ne on löydetty ja vaarna törröttää syömmessään, on lopputulema melko mieto, mutta silleen mukavasti jotenkin parempi.

maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Kun mä sanon JU, niin sä sanot HANNUS!!!


...Tai sitten jätetään nää huudattamiset artisteille ja hoidetaan sekin sitten siellä lukuisien ihmisten edessä. Pitipähän vaan päästä kokeilemaan, miten huonosti tää toimii kirjallisena.

SEB
Viikonlopuna toimi kyllä hyvin. Jukka ja Raappis oli tilattu Himokselle SEB:in kans ja koskapa oli tällanen vähän suomalaiskansallisempi päivä, me otettiin vaimot ja vaimonmielisemme messiin. Meno oli leppoisaa.
Silläkin oli leppoisaa, että meidän keikat oli molemmat päälavalla ja melkeinpä peräjälkeen. Välissä joku veti kakkoslavalla jotain, millä välin oli hyvä aika käydä tankkaamassa ruokateltalla. Se on kyllä näppärätä, kun ei tarvi välillä roudailla tahi tsekkailla. Sen kuin vaan!
Lisäbonarina leppoisaan meininkiin toi matkalla tullut puhelu, että Viltsu, tuo kaikkien janoisten sankari, oli ohikulkeissaan ottanut lavan haltuunsa. Nääs kun järjestäjät olivat ilmeisesti säästäneet kuluissa ja hoitaneet tekniikan tuolta eteläisestä veljeskansainmaasta, niin niillä ei sitten vissiin ihan taittunutkaan.
En selvittänyt asiaa pidemmälle, kun kerta meidän kohdalla taittui kun oli mies paikallaan.
Jasseh

Muutenkin vettä vain taittui taivahalta ihan pirusti, mutta koskapa oli lämmintä ja muovi eristää, niin ei se paljon tainnut jengin menohaluja haitata. Sitä paitsi jälleen kävi, kuten Provinssissakin: Jukka nousee lavalle, niin sade lopahtaa.

JP

Oikeastaan juhannuksen ainoa suurempi pettymys oli siinä, että kun minun ja Bommin kauniimmat olisivat halunneet yhteiskuvaan PATE:n kanssa, niin miestä ei löytynytkään mistään. Erittäin harmillisesti luurattu :(

Popeda

Aipa niin, hokasin että näin musiikinparissa kun tulee puuhasteltua, niin toi soundcloudhan on melkolailla siisti palvelu. Olen nyt pukannut sinne kaikkia häröilyjä. Lähinnä remiksauksia vuosien varrelta. Saapi käydä kuuntelemassa: Täältä.

torstaina, kesäkuuta 23, 2011

Romustus, kalastus ja Provinssi

Tuo meidän roskalaatikosto on ihan mahtava paikka. Jengi jättää viereiselle hyllylle aina kaikkea "romua" mitä ei enää isse tarvihe. Yleensä siitä löytää aina kivasti lehtiä ja kirjoja, mutta onpa siitä löytynyt kuumailmapuhallinta, rälläkkä, sekä täydellisessä kondiksessa ja kaikilla herkuilla oleva 8-bit nindendokin, pelien kera. Mutta nyt tuli kyllä huiput, kun nappasin mukaani ensoniqin digitaalikaiun, Korgin synamodulin ja harvinaisen hämmentävän Digitar midihärvelin.

Muutenkin viime viikko meni mitä mainioimmin. Sinkun sain tehtyä valmiiksi ja bändi tuntui olevan siihen erinomaisen tyytyväiset. Ohessa harvinaisen ärsyttävän lyhyt tiiseri tulevasta videosta.
Alkuviikosta kävin vaihteeksi heittelemässä uistinta tuossa rannassamme, ihan ajan kulukseni, kun venailin vaimoa töistä. Just siinä mietin, mitä tänään syötäisiin, kiristy siimat ja kohta vastaus sätki rannalla. Nappas sitten ihan mojova kuha kiinni, keskellä kirkasta päivää. Ja arvatkaas oliko hyvää uusien pottujen kanssa!


Loppuviikosta mä kävin ihan puolivahingossa Ponkesissa ja siellä mua väijyikin Santa Cruzin kruiseri.
Ai kuulkaa kuinka se rullaa hyvin! Tuli heti potkittua samana viikonloppuna reilusti toistakymmentä kilsaa ja ai että se on kivaa puuhaa. Kyllä tollanen pehmeerenkainen leppostelupeli on enemmän tämmösen vanhuksen juttu. Ei tarvi varoa pikkukiviä. Itseasiassa ei tarvi varoa mukulakiviäkään!


Sunnuntaina oli vuorossa taas röitä. Provinssi kutsui reggae ryhmäämme. Mukana bändin lisäksi Jukka ja Raappana. Meillä oli siis kaks keikkaa, mutta onneksi eri aikaan ja eri lavoilla.
Ekkana Pamautettiin bussi päälavan taakke ja käytiin heittämässä Jukan keikka, mikä tuntui olevan ihan valtava suksee. Sen verran sitä jengiä riehui mukana. Volbeatin keulamies, siis miksaaja, ei laulaja, räpsi kovasti kuvia siinä tonteilla ja yllätys oli harvinaisen positiivinen, kun ukko tuli kiitteleen keikasta ja antoi muistitikun, mihin se oli ehtinyt heittää nappaamansa kuvat. Hei tattis!


Tämän jälkeen kamat ja henkilöt dösään ja saarilavalle rykimään Raappiksen setuppia kasaan. Ja sukseehan se luurasi sielläkin! Tanner tömisi ja ihmiset heittelivät käsiään asianosaavasti ilmaan.
Tää mun ammattini ei oo välillä, eikä edes monesti, yhtään hullumpaa!


Hauska pieni, mutta merkityksellinen yksityiskohta onnistuneesta tekniikan toiminnasta oli se, että mun liidimikkini adapterin sielu (Siis namiskuukkeli joka muuntaa mikkipidikkeen jengakoon isosta jenkkiversiosta normaaliin, ständeissä universaalisti käytettyyn. Miksi, on mysteeri. Minä en ainakaan ole törmännyt ikuna, missäänpäin maailmaa ständiin, joka toimis sillä isommalla kierteellä!!!) oli jäänyt päälavan ständiin. Noh hyvä ihminenhän toimitti sen mulle perässä sinne toiselle lavalle. Pieni, mutta merkityksellinen juttu. Eihän se pulikka maksa kuin sen euron, mutta sen hommaamisessa on kuitenkin aina oma hommansa.


Hotellilla vielä ääri-ihana henkilökunta teki meidän, ei-niin-pienelle seurueellemme sapuskat pieteetillä, vaikka me pölähdettiin siihen pöytään kaks minuuttia ennen pilkkua. Kiitos teille!



torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Turskainmaan valloitus

Se on se semmoinen festarikesä sitten aloitettu, hientäyteisissä tunnelmissa. Perjantaina oli sikäli hämmentävä kivanlahtirock, ettei siellä satanut ja myrskynnyt. Päinvastoin kun yleensä on tupannut.
Esimerkiksi viimevuonna bäkkäritelttamme oli lentänyt puuskan mukana pöpelikköön, joten artistit kyhjöttivät sitten rekanperässä. Toisekseen koko häppening oli siirretty sisämaahan. Kuuma oli. Kovin kuuma. Tytöt vain kirkuivat ja pyörtyilivät onnesta, kun suosikkiartistin miksaaja viiletti ilman paitaa. Tai olisivat ihan hyvin voineet toimia noin. Kaikki on ihan mahdollista multiversumissa!

Bändi oli iskussa ja kamat toimivat äärihelteestä huolimatta. Crestin tiski kävi porotuksesta niin kuumana, että näpit meinas palaa. Kirjaimellisesti. Ei siihen pystynyt koskemaan, kuin sekunnin kerrallaan.

Keikan jälkeen kamat bussiin ja stadia kohti. Kaapelille purku, josta livahdimme rumpalismiehen kanssa heitin venettään siirtämään, pohjoisrannasta hakikseen. Vaimo pykälään ja put put, sano. Leppoisaa oli siis elomme. Sävelestä vielä pienet ja mainiot iltapalat ja aikaisin nukkumaan sillä...
Botski
...Aamuvarhain piti jo hypätä pedistä, sillä kimppataksimme piti tuleman hakemaan kentälle, missä kaikki olivat ihan ajoissa. Vedettyämme ruksin seinään, lennähdimme Oslon kautta Bergeniin, mihin meidät oli kutsuttu soittamaan paikallisille reggaefestareille. Päivällä oli aikaa kierrellä keskustassa, ja onhan siellä vähän erinnäköistä, kuin täällä kotomaassa. Korkeampaa sanoisin. Hintatasokin oli hintsun korkeampi. 0.4 tuoppi, maksoi vain himpun alle kymmenen euroa. Lisäksi kuulin sellaisen knoppitiedon, ettei koko norjanmaalla ole yhtään pornokauppaa. Ihme sakkia nuo vuonoin asujat.


No terassilla istuskelu, pornoilusta puhumattakaan jäi sitten hieman vähemmälle, mutta sittenpä pitikin jo saada itsensä leijonan luolaan. Meitä ennen oli ruottalaiset tekemässä tsekkiään, ja se kesti ja kesti. Ukot pitivät ruokatauonkin kesken tsekin. Me vähän ihmeteltiin sitä touhua, semminkin kun ei se soundi siitä juurikaan parantunut. No vihdoin tuli meidän vuoromme. Ei meille mitään aikaa kerrottu, mutta arvasihan sen, että kiirus tulee enivei. Silläpä jyräsimme henkilökunnan läsnäolon ja teimme tarkistus-suoritteen ihan omin voiminemme. Se on näppärää, kun Bommilla on tietotaito hallussa siellä lavanpäässä, niin hän voi jeesata kiireessä, mahdollisissa ongelmasolmuissa, kuten nyt, kun kaikki DI-boxit oli kytketty ristiin. Noh eniveis, homma vaati pientä hienosäätöä, lähinnä kulttuurien kohtaamisen sovittamista, mutta kaikki meni mitä parhaiten. Iloa ei himmentänyt varsinkaan se, että etupäästä löytyi midasta ja kosolti DBX-160 kompuroita. Myös efektejä oli jokalähtöön. Kaikki oli vain merkitty miten sattuu, mikä aiheutti pääosan ongelmista. Suomessa kun on tottunut siihen, että kaik on niim maar jämptisti.


Keikka oli ihan valtava suksee. Jengi vähän niinkuin sekos siihen meidän meininkiin. Kielimuuri tuntui murtuvan heti kättelyssä. Ei jengille ollut mitään väliä, mitä se Jukka siellä suomeksi mölötti. Kai se ei oo niille niin nuukaa, kun eihän siitä niitten norjankurlauksesta mitään selvää saa muutenkaan. Lukuisat tulivat jälkeenpäin kiittelemään, että parhaita olitte selkeesti koko festareilla. Niettä osataan sitä muutakin veivata meilläpäin, kuin kiekkoa!


Joo´o. Semmosta matkailua tälläkertaa. Noin muuten on tullut miksattua Plutonium 74:n uutta sinkkua, ja siitä tuli muuten erinomainen. Ilmestynee lähiaikoina se. Masterointiakin on harrastettu ja puolivahingossa menin hankkimaan vaimolle uuden kameran. Canonin 500d löysi kotiin. Ja on muuten ihan mahdottoman hyvä pikku vekotin se! Siihen kun läiskäisee nokalle toisen hankintani, sigman 50mm f1.4 putken, niin yö muuttuu päiväksi! Niin ja vehjeksestähän löytyy bonarina HDR-tason videokuvaustoiminto. Niinkuin veljeni asiasta kuultuaan nasevasti totesi: "No loppuupahan se nykivien timelapsien väsäys" :D
Juho
Nyt olen kuumeessa. Haluaisin nimittäin veneen. Kanootti olisi ihan ehdoton. Tai itseasiassa venootti, mutta ne maksaa rahaa. Ja sitä pitäis jossain säilöäkin. Ei ole kaupunkiasujalla helppoa, ei.

tiistaina, kesäkuuta 07, 2011

Kalastuskirjallisuuden ylittämätön klassikko

Kävi kuulkaas tuossa päivänä eräänä aivan erinomainen tuuri. Onnistuin nimittäin kalastellessani saamaan vieheen pohjaan. Siellä lienee taas jonkun älykääpiön vihaama pyöränrunko, tai pari.
Oli mitä oli, niin sitä ylös yrittäessäni, napsahti parisenvuotta palvellut vapani poikki. Ei ollut tehty kestämään sitä, ei.
Matka suuntautui siis neitselään, uutta säilää hankkimaan. Siinä kauppiaan kanssa aikamme pähkäiltiin tarpeitani, mitkä ei olleet siitä helpoimmasta toteutuspäästä: Eli suht jäykkä teleskooppivapa.
Jäykkä siksi, että tuntee jigaillessa tärpit hetsilteen ja teleskooppi siksi, että pyöräillessä se menee näppärästi reppuun. Ja vedenvarsia samoillessa olen huomannut, kuinka näppärää on aina liikkuessa vain pujottaa vartta pari pykälää sisään, niin se ei toimi vesurina niin herkästi. Lisäksi se kala luuraa välillä niin hankalissa paikoissa, joihin pääsee heittämään vain tuon koivun ja tämän kuusen raosta, jolloin on myös näppärää, jos vavan pituutta voi säätää lennosta. Kutsukaa mua vääräuskoiseksi, mutta näin meillä.

Ja mehän pengoimme, sekä tutkimme, mutta moista komboa ei tuntunut löytyvän sitten millään. Olin jo päätymässä siihen, että ostan vähän pidemmän, melko tyyriin puoleisen vavan ja katkaisen siitä pari pykälää poikkee, jolloin jäljelle jäävä osa toimisi ihan mallikkaasti. Mutta sittenhän tämä myyjien aatelismies hokasi ja kaivoi "ihan just tulleen uutuuden"esiin, jota me miehissä ihmettelemään. Ja se oli hyvä. Piirun alta viidenkympin lähti mukaan tämä "kostaja". Kukakohan noita nimiä noille muuten keksii?

Nyt kun hyvin päästiin tähän kalastusaiheeseen, niin siellä myös pysytään.
Orastava jännetupin tulehdus pakotti eilen itseni kauniiseen kesäpäivään biisieditoinnin parista, joten päätin pakata reppuni, hypätä pyörän satulaan ja lähteä metsästämään ruokaa. Siellähän niitä lauttasaaren sillalla oli setiä pappoineen silakkaa vonkaamassa, mutta kovin olivat laihan näköisiä. Vapa tulille, litka sekaan ja heti rupesi kuhisemaan. Siellä ne väylän rinteessä, ihan pohjan tuntumassa venailivat. Papat olivat menneet liian pitkälle sitä siltaa ja kylläpä heidän naamansa näyttivätkin elefantin ulkosynnyttimiltä, kun tällanen poju kiskoo tunnissa muovikassillisen silakkalaa, ihan siitä vierestä.

Uuniin rullasin ja uusia perunoita keitin. Hyvää oli. Vaikkette nyt moisesta innostuiskaan, niin menkää edes halliin pyytämään. Silakka on hyvää kaikissa muodoissaan ja halapaa, jopa perattuna.
Vaikkakaan moinen, ei ole itsekään tehtynä kummoinen temppu.



Niin ja kesälukemisiksi suosittelen aiheeseen osuvaa: Juhani Ahon -Lohilastuja ja kalakaskuja.
Toimii, vaikket kalastamisesta tai kaloista niin perustaisikaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Purtilointia

Kas moro taas! Ei oo ehtiny, on pitäny kiirettä. Tai viimeviikon viikonloppuna olis kyllä ollu kosolti aikaa päivitellä tätäkin, mutta koskapa itse tapahtuma, josta kertoa, tapahtui nimeisellä hetkellä, en tohtinut ennustaa tulevaa. Vaikkei se tietty näin jälkikäteen niin vaikeaa olisi ollutkaan (daa.)

Närhen kera kävi kutsu ruåttin laivalle To-Su akselille. Viimeisimmästä laivakeikasta olikin venähtänyt jo reilut kymmenen vuotta, joten ajattelin ajan olevan kypsän revanssille. Kovalevy täyteen dokkareita ja viihdettä, sekä laukku täyteen kirjoja, niin eiköhän se siitä. Ja siitähän se.


Kerrankin oli keskinkertaisesta varautumisesta jotain hyötyä, kun laivan yäkerhon mikserille varaama paikka olis ollu siellä jossain perätuhdon pilsnaakkerin touvin-nokassa, mutta meitin kaukokaapeli oli kriittiset parimetriä liian lyhyt, niin "jouduin" läväyttämään mikserin siihen tanssilattian tuntumaan, josta jopa kuulikin, mitä se orkesteri veivasi.


Itse vetoja oli yhteensä kolme ja ne meni luonnollisesti hyvin. Kanavat auki ja menoksi. Muutoin hommahan on melkoista ajan tappamista ja humalaisten väistelyä. Lähinnä kökötin hytissä, kuuntelin jatsinpaskaa ja kävin läpi kreikankuvia, katselin niitä dokkareita ja luin pari kirjaa. Niin ja sit me käytiin aina siinä yhdessä asiallisessa ravintelissa syömässä pitkän kaavan kautta, kun henksuflaboilla sai kolmen ruokalajin menun viiteentoista euroon.

Kohokohta, tai ainakin korkein kohta reissussa koettiin, kun hoksattiin vähän lirkutella risteilyemännälle, niin sehän päästi meidät kurkkaamaan komentosillalle. Sieltä näkyi kauas! Niin ja niitten mikserissä oli enämpi kummallisia nappuloita kuin mulla.


Vihdoin koitti vapaus purtilosta ja välipäivät menivät teknopoppisinkkua miksatessa, kunnes Jukka Poika liikkui keskiviikkona Turkkuseen. Klubi oli tukossa ja liekeissä ja seinältään bongasin julisteen, jossa mainostettiin 14pv "No Means No"-keikkaa!!! Ajattelin ottaa vaimon kainaloon ja livahtaa ihan vapaaehtoisesti ja omalla ajallani musiikkiesitykseen. Kelatkaa kuis kreisii hei!


Niijjuu ja kaveri tunki torstaina kainalooni Sigman 50mm f-1.4 linssin, kun se oli sillä ylimääräisenä. Musta tuntuu että olen hieman ihastunut!