tiistaina, elokuuta 23, 2011

Landenpaukutusta

Sinänsä vekkulia, että kun kesän festarikiireet helpottavat, niin bloggailu sen kun väljenee. Ehkäpä siihen vaikuttavi semmoinen, että joskus munkin on oltava ölövinä.

Esimerkiksi siten, että sen johdosta että ystävä päättää mennä naimisiin, pitää se sytyttää tuleen ja ripustaa narun jatkoksi.


Ennen viimeisintä ölvähtämistäni päätettiin kuitenkin festarikesä Raappiksen kanssa Jurassic rockiin.
Koskapa festarit päättävä keikka oli vasta yhden jälkeen yöllä, suuntasimme Mikkeliin vasta iltasella. Melkoinen syöksykeikka se olikin. Oltiin alueella noin tunti ennen keikkaa, soitimme ja oltiin takaisin tienpäällä vajaa 20min vedon jälkeen. Jotenkin noi festarihengailut ei silleen kutsu enää tässä vaiheessa vuotta.
Raappan
No nytpä olikin ohjelmistossa vapaata pari viikkoa, joten otimme lennot Ruåttiin ja pamahdimme Oxelosundiin sukuloimaan. Ja olihan taas leppoisaa. Koiran kanssa tuli pelattua palloa ja kalasteltua tohkeasti. Ja jokin siinä näyssä viehättää, että kun sitä repii aamulla silmiään auki landepaikan kuistilla, niin yläpuolella liitelee kaksi kotkaa ympyrää. Joko ne toivottivat huomenia, tai sitten etsivät pienriistaa.

Eräänä yönä, kun siemailimme saunan jälkeen kuistilla viiniä ja poltimme tupakkaa, kuului läheisen metsän takaa ihan käsittämätöntä huutoa. Jos kurki huutaisi niin lujaa, että ääni särkyisi, yhtä aikaa vieressä pistettäisiin sikaa ja raiskattaisiin nuorta tyttölasta, voisi ääni lähteä moisesta häppeningistä. Tuskin kyse oli kuitenkaan mistään öisestä kansankodin lihanleikkaajasatanistien kesäjuhlasta.
Ja se ei ollut vain hetkellistä vaan kuului usiaasti ja eri paikoista. Me ei peruskoulun eläinopillamme päädytty mihinkään sen vähäisempään tulokseen, kuin että Harpyijahan se siellä huuteli. Oli snadisti kammottavaa kyllä se!
Lande
Kalojen lisäksi meidän pienriistaan kuului sienestystä. Löydettiin nimittäin yhdestä saaresta maaliman parhaat sieniapajat. Sitä saarta nimittäin vartioivat muurahaiset, joten ko. tötteröt olivat täysin madottomia ja ötökättömiä. Noin isoa ja iskemätöntä herkkutattia on lähes mahdotonta löytää, toisin kuin nyt ei ollut.

Kirppareitakin tuli kierreltyä. Ruottalaiset on kuulkaas hassua kansaa. Ihan pilkan hinnalla myyvät hyvää, sekä erinomaisen hyvää tavaraa. Meillä kun on pienimuotoinen fiksaatio lasiin, niin tulipa taas matkalaukku täyteen design esineitä ja talonpoikaisromantiikkaa. Siis sellaista settiä, että Suomessa olis perse kipeänä ja tuolla nauratti. Noi kruunuhinnat voi noissa purnukoissa kääntää suoraan euroiksi.
Funkkishuonekaluja ihan priimakunnossa olis kans lähtenyt ihan naurettavan halvalla, mutta lentokentällä olisivat varmaan panneet vastaan, jos olis käsimatkatavaroihin yrittänyt.
Eräästä vitriinistä bongasin mm. priimakuntoisen Meyer Optik Gorlitz Lydith f-3.5/30mm opiskan 30 kruunulla, eli noin kolmella eurolla. Ebayssa noista kiskotaan 200-300 dollaria. Ja tekee muuten nättiä jälkeä, tähän tyyliin:
Juna
Alunperin meidän oli tarkoitus olla landella pari viikkoa, mutta sitten se hengissä säilynyt ystävä meni buukkaamaan häänsä justiinsa siihen väliin, joten eihän siinä muu auttanut kun pamahtaa Tampesteriin. Oli äly hienoa. Kertakaikkiaan.
Naimisiin pääsivät ja oli kaunista, sekä hauskaa. Niin että onnea vaan kosolti!
Hääpari

3 kommenttia:

  1. Tiukka takakeno tossa vikassa..

    VastaaPoista
  2. Oliko se ääni jotain tämmöstä: http://www.centraloutdoors.com/mp3/rabbits/jackrabbit%20distresss.mp3

    Tulipa mieleen kaartelevista kotkista jänikset ja niiden hurmaavat äänet kun niitä hätistelee.

    VastaaPoista
  3. Ehei kuule sinnepäinkään. Nyt puhutaan siis ihan kauhuleffamenosta.

    VastaaPoista