keskiviikkona, marraskuuta 01, 2017

Taas mua viedään salista saliin.

Salirundi senkun jatkuu...

Työ tuo muassaan lähinnä sellaisia haasteita, että on siis syys, mi kantavi mukanaan flunssa-aallot.
Itselläni on ollut tässä pari viikkoa todella ärsyttäviä heikotuskohtauksia ja tasapaino-ongelmia, mikä hankaloittaa mm. laatikon pukkausta rampilla.
Ja kun näitä keikkoja pukkaa sen kolmesta kuuteen per viikko, niin ei ole oikein ollut aikaa parannella itseään. Enkä ole ainoa. Pahinta oli viimeviikolla, kun pääjohtajalla meni ääni todella huonoon kuntoon. Silti saatiin keikat kunnialla maaliin. Mä jouduin ottaan kaikki kikat käyttöön, että se olis kuulostanut suurinpiirtein ihmiseltä ja onneksi koko bändi vetää niin komeesti stemmoja tarvittaessa, että tukka vaan pölisee.

Ohessa kuva viikonlopulta mun Joemeekin laulukanavan Eq:sta, jolla normaalisti pääosin leikkaan kaikkialta muualta, mutta boostaan tarvittaessa snadisti lämpöä alapäähän.
MeQ
Suomalaiset konserttisalit ovat kyllä kaikinpuolin harvinaisen vaihtelevia, niin akustiikan, kaluston kuin henkilökunnankin puolesta.
Toiset vaikuttaa päällisin puolin erinomaisen mainioilta akustiikaltaan; Ei liian kova soundi, ei jää bassopää humisemaan, eikä jälkikaiunta-aika ole mahdoton. No sitten kun sinne pannaan bändi soittamaan, niin voi sitä metelin määrää. Ja meidän rumpalimme osaa vieläpä tarvittaessa soittaa todella hiljaa.
Toiset taas vaikuttavat lähtökohtaisesti ihan moido-paikoilta, mutta jotenkin kun biomassa tulee demppaamaan, niin kaikki onkin erinomaisen hyvin.
Tuure Lahti
Kalusto ja henkilökunta taas tuntuvat korreloivan todella vahvasti. Joissain paikoissa on ihan huippuluokan äänentoistinta ja oheiskalustoa, mutta henksua ei kiinnosta sitten yhtään miten ne toimivat. Sitämyöten ne onkin suunnattu vähän sinnepäin ja toimivat samalla tavalla. Vituttaa todella paljon mennä mestoille, jossa esimerkiksi takariviin ei kuulu musa ollenkaan, koska linjasäteilijää ei ole viitsitty kääntää oikeaan kulmaan, tai että joku purkki välistä on mykkänä ja talon parhaat paikat jäävät sitämyöten katveeseen. Sitten kun asiasta huomauttaa, niin vastaus on "Aijaa, enpä oo huomannutkaan." Tai mikä pahempaa: "Tiedän!"
Onko se se kuukausipalkka, vai kaupungin virka, kun tekee ihmisestä välillä niin laiskan. Sitä olis kyllä aikaa fiksailla asioita ja kouluttaa itseään jos vain viitsisi kiinnostua.  Minä kyllä tiedän. Olen ollut useammissakin vastaavissa instansseissa töissä. Kaupallisella puolella ei tollasella asenteella pötkittäis pitkälle.
Mutta onneksi sentään suurimmassa osassa paikoista on aivan valtavan mukavaa ja ammattitaitoistakin henkilökuntaa. Välillä katselee huuli pyöreänä, miten pikkubudjetilla on rakennettu erittäin toimiva ja vetokelpoinen äänentoisto, pohjalta: Ei mopolla kuuhun, mutta kioskille komiasti.
Tuure Lahti2
Onhan meillä tietty mukana myös se oma Kiva PA, mutta jos vain talossa on vetokelpoista kalustoa, niin sillä mennään. Nimittäin kun tällä tahdilla painetaan joka päivä 12h, paiskotaan kamaa kasaan
2 x 6 tonnia neljään kerrokseen ja siihen vielä siirtymät päälle, niin se kolmisen varttia mitä oman läjän kasaus, viritys ja purku siihen tuo lisää, on ihan merkittävä. Nukkuakin pitäis.
Scania